31.12.2013

Epäonnistunut irokeesi

Moi!

Pitkästä aikaa tukkajuttuja. Ei ole oikein innostanut laitella  mitään erikoisempaa, kun väri on ollut niin kauhea. Puhumattakaan tyvikasvusta :D Violetit osiot ovat haalistuneet sen verran, ettei edes color mask saa niistä enää nättejä. Lopputulos muistuttaa lähinnä todella räikeää pinkkiä. Juu ei kiitos. Lopulta päätin sitten pistää oranssia color maskia (sekoitettuna hoitoaineeseen) kaikkiin hiuksiin, enkä pelkästään niihin oransseihin, ja johan näyttää kivemmalta.

Mutta aina ei mene niin kuin Strömsössä. Jos väri onkin taas hetkellisesti kivempi, niin sitten kampaus epäonnistuu.. Kaappipunkkarina minua on aina hillittömästi himoittanut hankkia irokeesi, mutta uskallus ei ole koskaan riittänyt. Onneksi nämä huijauskeesitkin, faux-hawksit ovat myös tosi hienoja. Tai ainakin onnistuessaan ovat :D Joskus sitten taas käy niin, etteivät hiukset olekaan niin pitkät kuin toivoisi niiden olevan, ja lopputulos muistuttaa lähinnä levinnyttä nutturaa irokeesin sijaan. Ei ihan sitä mitä haettiin, mutta toisaalta ihan kiva näinkin.


Ideana oli siis koota hiukset kolmelle peräkkäiselle ponnarille ja kiinnittää pinneillä latvat otsalta niskaan ulottuvaksi irokeesiksi. Harmi vain, että minulla on hiusten kerrostuksen ja etuhiusten jämien vuoksi niin lyhyet hiukset tuossa päälaella, että eiväthän ne sinne otsalle asti ulottuneet :D Toisaalta tulin myös ehkä laittaneeksi ne ponnarit liian lähelle toisiaan, koska niskaan kertyi julmetusti hiuksia, eikä kovin ohuesta ja yhtenevästä linjasta voinut enää puhua. Opinpahan jotain ensi kertaa silmällä pitäen.


Pohjustuksena tässä kampauksessa minulla oli tiukat ja ohuet kiharat, jotka harjasin vähemmän hellävaraisesti auki saadakseni kunnolla tuuheutta. Harkitsin jättäväni osan niskahiuksista pinnittämättä, jolloin ne olisivat roikkuneet niskaan asti ja entisestään pidentäneet irokeesiä, mutta eivät sitten kuitenkaan olleet aivan tarpeeksi pitkät, näyttivät hieman hölmöiltä niin.


Ei siis täysi kymppi, mutta hyvästä yrityksestä seiska puol. Ensi kerralla olen taas viisaampi, ja toivottavasti myös hiukset ovat kasvaneet :) Ne jotka väittävät maalin kuivumisen katselun olevan tylsää ja loputonta kärsivällisyyttä vaativaa, eivät varmasti ole koskaan yrittäneet kasvattaa hiuksia.

30.12.2013

Vuoden parhaat kynsilakat

Moi!

Vuosi on vaihtumassa ja me kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa - listauksia! Jee! Minä tykkään listoista. Olisin kovasti halunnut tehdä vuoden parhaat lakkaukset -koosteen, mutta sattuneesta syystä minulla on kovin vähän materiaalia sen toteuttamiseen. On siis sen osalta odotettava ensi vuoteen ja tänä vuonna tyydyttävä vain listailemaan vuoden parhaita kynsilakkoja.

Valitsin tälle listalle kymmenen tänä vuonna hankkimaani kynsilakkaa, en siis ottanut mitään rajoituksia sen suhteen, että niiden pitää olla tämän vuoden kokoelmista. En myöskään halunnut lähteä liiaksi rajailemaan, että vain yksi punainen ja yksi tekstuuri ja niin päin pois, vaan ihan rohkeasti valitsin ne eniten ihanimmat. Aika helposti sain ne kymmenen valittua, ihan yllätyin itsekin. Oletin valitsevani vähintään 28 lakkaa, josta sitten pitäisi lähteä tuskallisesti karsimaan, mutta semifinalisteja tulikin vain 12 ja niistä oli hyvin helppo karsia ne kaksi vähemmän ihanaa pois.

Perintöprinsessoiksi joutuivat OPI - Can't Find My Czechbook ja China Glaze - Virtual Violet. Jaetulla ykköspaikalla ovat kaikki seuraavat:


Zoya - Chyna, China Glaze - Solar Power, OPI - Jinx ja OPI - Copper Mountain Copper.


A England - Tristam, Zoya - Carter, Essie - Where's My Chauffeur?


Essie - Warm & Toasty Turtleneck, Crabtree & Evelyn - Wisteria, Kure Bazaar - Catwalk.


Tässä he kaikki poseeraavat palkintopallilla. Ykköspallilla oli valitettavasti rajoitetusti tilaa, joten osa on joutunut alemmille tasanteille, vaikka voittajia kaikki ovatkin.

Jätin nyt kaikki ylisanat välistä, koska se olisi mennyt aikamoiseksi itsensä toisteluksi :D  Ihana, upea, paras sen-ja-sen sävyinen ja niin edespäin. Minä tykkään teistä, rakkaat kynsilakkani ♥

28.12.2013

Viva la Diva -naama

Moikka!

Päätin edellisen luomiväripostauksen kirjoittamisen jälkeen sisuuntua, ja tarttua myös välillä muihin paletteihini.  Perjantairiennotkin oli sopivasti tulossa, joten erittäin hohtavia sävyjä sisältävä Viva la Divan Absolutely Fabulous eyes -paletti tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Olen joskus köyhänä opiskelijana ostanut tämän alennusmyynneistä, ja niinkin halvaksi tuotteeksi tässä on kyllä erittäin hyvä laatu. Kuten muuten kaikissa kokeilemissani Viva la Divan tuotteissa, ovat aika mahteja. Etenkin ne huulipunat, oh! Tässäkin kyseisessä naamassa oli huulilla Viva la Divan punaa, se ei nyt vain päätynyt kuviin asti.

Myös kulmakynä on samalta merkiltä, ja ajattelin nyt omistaa yhden kokonaisen kappaleen sen ylistämiseen. Useammastakin kauneusblogista olen lukenut valituksia, kuinka niiiin moni ruskea kulmakynä on harmillisen punertava, eivätkä ne sovi perinteiseen suomalaiseen naamaan sitten ollenkaan. Minä taas punatukkaisena pisamanaamana en ole löytänyt tarpeeksi punertavia ruskeita kulmakyniä mistään. Vaikka kuinka olisin aina juossut pää kolmantena jalkana kokeilemaan niitä liian punertaviksi haukuttuja kyniä. Kunnes sitten, eräänä kauniina päivänä odottaessani jälleen bussia kaupungilta kotiin (siinä bussipysäkin vieressä on Emotionin lisäksi myös Kicks) kulutin aikaa katselemalla Viva la Divan huulipunia. Samalla silmäni sattuivat sitten osumaan myös merkin kulmakyniin, ja mitä näinkään - aivan huikean punertava kynä! Ei tarvinnut kuin yksi viiva testerillä vetää kämmenselkään ja ostopäätös oli tehty. Viva la Divan kulmakynä sävyssä Espresso sai muuttaa meikkipussini vakiojäseneksi. En luovu.


Niin, näistä luomiväreistä. Ulkonurkkaa tummensin ensin mustalla, sen päälle ja aina puoleen väliin luomea asti lisäsin tummaa sinistä. Aivan sisänurkassa on valkoista, lopulla luomella sitten hyvin vaaleaa liilaa. Tasapainottaakseni kaikkea tätä hohtavuutta käytin häivytykseen ja alaluomelle Inglotin mattaista tummaa violettia, jonka sävynumeroa en nyt pysty tarkistamaan, koska en saa sitä kaivettua ylös paletista. Olen joskus kirjoittanut sävyt ylös paperille, mutta olen kadottanut senkin :D Ihan hyvä idea joo nämä magneeteilla kiinnittyvät napit, saat sitten ihan itse vaihdella niiden paikkaa paleteissa, mutta se edellyttäisi jotain helpompaa irrotustapaa.



Henkilökohtaisesti tykkäsin aivan hurjasti tästä meikistä. Tulipahan taas muistutettua, että minulla on paljon muitakin kivoja meikkejä, kuin se surullisenkuuluisa Urban Decay :D Tänään saa onneksi taas tälläytyä juhlakuntoon, yksi ystävä lähtee vaihtoon ja toinen palaa takaisin Suomeen. Katsotaan siis mitä jännää tänään eksyy naamalle. Saatan ehkä turvautua taas tähän samaan palettiin, siinä on kyllä sen verran mahteja bilesävyjä.


27.12.2013

Sininen skittlette

Heippa!

Luoja oli tällä kertaa kiva ja päästi meidät kotiin asti. Kotona piti tietysti heti ensimmäisenä vaihtaa kynsilakat, jotta pääsisin kuvailemaan jotain järkevää uuden valoteltan kanssa. Jokainen voi tietty itse miettiä, kuinka 'järkevää' on omien kynsiensä kuvaaminen, mutta eiköhän ainakin tämän blogin lukijakunta osaa sitä arvostaa :)

Minäkin päädyin nyt pitkin hampain tähän vallitsevaan skittlette-buumiin mukaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että nämä termistöt ovat vähän teennäisiä, perus aksenttilakkauksetkin kun ovat määritelmän (jonka on tässä tapauksessa yksi bloggari keksinyt) mukaisesti skittlettejä. Ja auta armias jos menetkin vahingossa koristelemaan jokaisen kynnen erilaiseksi ja kehtaat väittää niitä skittleteiksi. Pala roviolla, pakana! 

Minulla olisi siis sana jos toinenkin sanottavana kynsipiireissä pyörivistä termeistä, mutta niistä enemmän ehkä joskus toiste. Olen huomannut tämän olevan vähän arka aihe, enkä ehdoin tahdoin halua sytyttää mitään sotaa. Mennään sen sijaan katselemaan kivoja kuvia.


Tämän lakkauksen inspiraationa ei siis suinkaan toiminut haluni päästä mukaan skittlette-kerhoon, vaan tämä Kaisan tekemä hemppislakkaus. Etusormessa ja pikkurillissä holoa, keskisormessa ja nimettömässä saman värimaailman cremeä ja söpöjä kiekuroita. Aika ihanat näistä sitten tulikin, kyllä hyvää kannattaa apinoida :)


Olen selkeästi tässä syksyn aikana kehittynyt hurjasti leimaamisessa, ja etenkin kohdistamisessa. Nämä leimathan ovat justiinsa siinä missä pitääkin, hyvä minä! Ihan täydellisen ehjät nuo leimat eivät ole, mutta ei nyt mennä liian pikkutarkoiksi. Nämä ovat Konadin laatasta m36 ja Konadit ovat minusta aina nousseet vähän huonosti, ovat niin hirmuisen ohuita kuvioita.

Hetkisen mietin valkoisia leimoja myös tummansinisen päälle, mutta ajattelin kerrankin mennä vähemmän on enemmän -mentaliteetilla loppuun asti. Plus olisin satavarmasti onnistunut pilaaman koko lakkauksen jos olisin sitä lähtenyt yrittämään, kaksi onnistunutta leimaa on jo sen verran kova suoritus. (Kaksi onnistunutta, eli oikeassa kädessä leimat menivätkin sitten jonnekin ihan muualle kuin nätisti kynnen juureen :D)


Sorruin taas perisyntiini näitä kuvia ottaessa, en katsonut millaiset asetukset kamerassa oli jo valmiiksi vaan muistelin niiden olevan kynsikuvaukseen soveltuvat. Paitsi että kamera oli tietty mukana myös joulunvietossa ja viimeksi sillä on kuvattu pakettien avaamista, illalla, sisätiloissa, ilman salamaa. ISO oli siis vaatimaton 1250 :D Voitte varmasti kuvitella sitä noisen määrää näissä kuvissa. Onneksi Lightroomilla sen saa aika hyvin eliminoitua, ei tarvinnut ottaa uusia kuvia.

Uusi valotelttani toimii siis moitteettomasti, ainakin jos ISO-arvo on aivan tuhottoman suuri. Ainakin lamppujen värisävy on hyvä, asia jota etukäteen pelkäsin eniten. Tuo oli siis kokonaan valmis paketti, itse teltta ja neljä taustakangasta ja lamput ja jalustat. Mukavan suurikin se on, hyvin pystyy vielä mahduttamaan rekvisiittaakin mukaan telttaan. Koska mitäpä olisivat minun kuvani ilman mukana olevaa krääsää.


China Glaze Sea Spray, A England Tristam, leimat Essie No More Film. Niitit saatu Adeninasta. Lakkaesittelyjen yhteydessä muistelin Sea Sprayn olevan vähän tylsä, mutta vielä mitä! Ihana harmahtavan likainen vaaleansininen. En luovu. Tarvitsee selkästi vain oikeat kaverit rinnalleen.


Lopuksi vielä yksi salamakuva, koska Tristam. On se vaan melkoinen.

Lukijaraati! Skittletet - hot or not?

26.12.2013

Huulikiillot vertailussa

Moi!

Joulut on juhlittu, ja jos Luoja suo, tänään matka jatkuu taas kotia kohti. (Mutta Luoja ei oikein tykkää meidän autosta, joten voi hyvin olla että matka ei jatku tänään :D) Lahjapaketeista ei löytynyt yhtä ainutta lakkaa, mikä on kyllä ihan hyväkin, koska makuni niiden suhteen on aika valikoiva. Sen sijaan sain ihanalta Ukoltani äärimmäiseen tarpeeseen tulevan valoteltan! Jee! Mitään en ole sen avulla vielä kuvannut, mutta vaikutti ainakin ihan pätevältä tapaukselta. 

Valoteltan kanssa leikitään siis myöhemmin, tänään sen sijaan on vuorossa taas miitistä saadun korruptiokassin purkua. Pussukan sisältöön kuului myös yhteensä kolme erilaista huulikiiltoa. Ensimmäisenä Zuiin nimetön miniversio, jonka sävykartan perusteella arvioisin olevan Maple (tarjonnut Zuii). Saatan toki olla myös väärässä, koska netissä on tosi vähän swatcheja tarjolla. Toisena on Sothysin kiilto sävyssä Glossy Prune (tarjonnut Eurocosmetics) ja kolmantena Youngbloodin sävy Exposed (tarjonnut Carpelan Cosmetics).


Itse en ole huulikiiltojen suurin ystävä, ne ovat kauhean lähmäisiä ja tahmaisia ja vähänkin kun yrität syödä jotain niin slurps vaan, ja kiilto on tiessään. Toisekseen minulla saattaa myös huulikiiltojen kohdalla olla ala-astetraumoja :D Mutta tietysti näitä kokeili kun kerran mahdollisuutta tarjottiin, ja onneksi näissä oli ihan hyviäkin koostumuksia tarjolla. Värit näyttivät etukäteen aivan hirveän tummilta ja vaikeilta käyttää, pienen totuttelun jälkeen tosin niidenkin kanssa pääsi sinuiksi. Eli kyllä, minulla oli ennakkoluuloja! Annoin tämän kolmikon tehtäväksi päästä niistä eroon.


Zuiin applikaattori on aivan hirveä, litteä, pitkä ja tönkkö, tällä saa aikaiseksi vain sellaisen moi, kävin äidin meikkikaapilla -lookin. Googlen perusteella täysikokoisissa tuotteissa on kuitenkin, onneksi, tuollainen samanlainen applikaattori kuin Sothysin kiillossa, joten tämä on vain minikoon mukanaan tuoma ongelma. Ainakin minä tykkään eniten juuri tuollaisista pulleista applikaattoreista. Youngbloodin applikaattori on myös vähän ongelmallinen. En tykkää käyttää siveltimiä huulikiillon levittämiseen, koska niitä ei saa sen jälkeen enää ikinä puhtaaksi. Ainoa kyseeseen tuleva levitysvempain on siis sormet. Ja sormistahan se kiilto leviää sitten myös naamaan ja hiuksiin ja vaatteisiin ja... Tai ehkä en vain osaa :D


Lukijoita hämmentääkseni esittelen kuvat näistä in action luonnollisesti eri järjestyksessä kuin tuotekuvassa. Tässä on Youngbloodin Exposed. Sävy on huulilla huomattavasti vaaleampi kuin purkissa, tämä antaa vain pienen, aivan aavistuksenomaisen punertavan vivahteen huulille. Tahmapitoisuus on hirmuinen, aivan liikaa minun makuuni. Kosteutuskykyä tässä tuotteessa kyllä riittää, sopisi siis varmasti kuivempien punien päälle tuomaan kiiltoa ja kosteutta. Kunhan levittää tarpeeksi ohuen kerroksen, että saa huulet irtoamaan toisistaan.

Kyllä, minulla on joku epämääräinen pigmenttihäiriö huulessani, joka hyvin todennäköisesti tulee johtamaan erittäin kivuliaaseen ennenaikaiseen kuolemaan. Ja kun tässä vikojani luetellaan niin kyllä, myös toinen yläetuhampaistani on vino. Minusta se on söpö.


Zuiin Maple/joku muu. Oikea Aikuisen Naisen sävy. Olen useampana päivänä käyttänyt tätä yksin kotona tottuakseni tähän, koska sävy on kyllä itsessään tosi kiva. Kiillossa on mukana shimmeriä, joka näyttäytyy eritoten sinisenä. Niin omituiselta kuin sinisenä hohtava huulikiilto kuulostaakin, näyttää se minusta tosi upealta! Pysyvyys on sellaista keskitasoa, syömisen jälkeen kiilto on hävinnyt mutta huulissa on kuitenkin reilusti sävyä. Tahmaisuus ei ole lainkaan häiritsevää. Kosteutustahot ovat verrattavissa perus huulirasvaan, ei kuivata huulia mutta ei kyllä suuremmin kosteutakaan.

Zuiin kaikki meikit on muuten tehty sertifioidusti luomuviljellyistä kukista! Huisin jännä ja mielenkiintoinen konsepti.


Viimeisenä Sothysin Glossy Prune. Hyvinkin ruskea sävy kultaisella shimmerillä. Näytti tämäkin purkissa paljon pelottavammalta sävyltä kuin sitten olikaan todellisuudessa. Yleensä pidän ruskeista huulimeikeistä (oli sitten kuinka ysäriä tahansa, ne vain sattuvat sopimaan minulle tosi hyvin) mutta tämäkin jostain syystä vaatii vähän totuttelua. Ehkä se on vain tuo ylenmääräinen kiilto. Tahmaisuus on tässäkin kovin hillitty, kosteutustehot taas aivan huipussaan. Pysyvyyttä ei tämän kohdalla ole testattu niin järein menetelmin kuin kahden aikaisemman kiillon kanssa, mutta ainakin tuo kultainen shimmer on lähes mahdotonta saada pois huulilta.

Sothys mainostaa valmistavansa tuotteensa ympäristösäädöksien mukaan, ja että tuotteilla on jopa arvostettuja sertifikaatteja. Minulle jäi tästä palopuheesta hieman harhaanjohtamisen maku, kyseessä kun on laatujärjestelmä ISO 9001 ja ympäristöjärjestelmä ISO 14001. Mitään luonnonkosmetiikkaa nämä eivät siis ole raaka-aineidensa puolesta, yritys vain toimii noudattaen kansainvälisiä standardeja esimerkiksi kuljetusmenetelmien ja jätehuollon osalta. Toki sekin on hienoa ja arvostettavaa, ja vaikuttaa tietysti sellaisiin seikkoihin kuin vaikka raaka-aineiden hankintaan. Mitään riistotuotteita nämä eivät siis tosiaankaan ole, tulipahan nyt vain halu hieman päteä korjata kun oli niin epämääräisesti ilmaistu.


Sellaista siis tällä kertaa. Tykkään kyllä kovasti, sainpahan ainakin laajennettua huulimeikkikokoelmaani hieman persoonallisemmilla sävyillä. Ehkä jopa totun tuohon tahmaisuuteen.

Lukijaraati! Mikä näistä sävyistä oli omasta mielestäsi hienoin?

22.12.2013

Hillitympää silmämeikkiä

Puuh! 

Muutamat astetta kiireisemmät päivät ovat nyt vaihtuneet joulunviettoon, ja minäkin ehdin istahtamaan hetkeksi blogin ääreen. En nyt sitten loppujen lopuksi ehtinyt ajastamaan yhtään mitään jouluviikolle, tosin materiaalia luonnoksista löytyy, joten jos sopivia päivitystaukoja ilmenee niin eiköhän niitäkin sieltä eetteriin saada. 

Ensi alkuun sananen niistä kokokynnen tarroista ja niiden poistamisesta. Kahdesta kynnestä tarrat alkoivat repsottamaan jo ensimmäisen päivän illalla, eivätkä suostuneet ottamaan enää kynteen kiinni. Ilmeisesti nämä olisivat kuitenkin kaivanneet sen päällysakan. Revin ne kaikki sitten suosiolla irti. Poistaminen kävi ihan kätevästi, mutta tarrapinnat jäivät kynnelle. Tiedätte varmaan kaikki sen limanuljaskan, joka jää jäljelle jos esimerkiksi hintalappu ei irtoa tuotteesta kunnolla. Sellaista venynää ja tahmeaa massaa. Ällöööääää!! Tarrajäännökset ovat henkilökohtaisen ällöttävyyslistani toisella sijalla, heti niiden purkka-/leluautomaateista saatavien limakäsien jälkeen. Yök!

Sitten päivän varsinaiseen agendaan, ennen kuin alan yökkimään :D Vuorossa taas silmämeikkejä, muttei mitään väri-iloittelua. Ajoittain minäkin tyydyn pelkkään ruskeaan luomiväriin.


Tällaiset hennot ja himmeät meikit tuli joskus tehtyä, Urban Decayn Vice 2 -paletilla, jälleen kerran. Kyllä, omistan myös muita paletteja, tosin niiden käyttö on saattanut jäädä tämän syksyn aikana hieman vähemmälle... Jännästi tulee päädyttyä ruskeaan aina kun pitää saada nopeasti meikit aikaiseksi, vaikka tuskin niiden muidenkaan värien sutiminen vaatii yhtää sen enempää aikaa. On vain sellainen mielleyhtymä, että kun nämä ruskeat ovat väriltään vähän vaatimattomampia, niin niiden tekemiseen ei sitten myöskään voi kulua niin paljon aikaa. Aika pliisuthan nämä ovat, mutta välillä näitäkin jaksaa katsella. Onpahan sitten ne sateenkaaret taas virkistävämpiä :)


Löpinöinnistä ei tällä kertaa tahdo tulla oikein mitään, joten suosiolla siirryn piparien maailmaan :) Hyvät alkavat joulut kaikille lukijoille!

19.12.2013

Envy Wraps kokokynnen tarrat

Heippa!

Tänään vuorossa taas yhden miitistä saadun tuotteen esittelyä. Kyseessä on Elegant Touchin kokokynnen tarrat, jotka on tarjonnut Procare (Ecotools). Minä olen kerran aikaisemmin kokeillut vastaavia tarroja, merkkiä on enää muista, mutta kokemus oli niin traumaattinen että uskallus ei ole riittänyt uudelleen testaamiseen :D Ennen kuin sitten nyt, kun näitä sattui kerran miitistä saamaan. Ja luojan kiitos, nämä olivat sen verran helpompia käyttää, että sain jopa kaikki kymmenen kynttä tarroitettua!


Pakkaukseen kuuluu 18 erikokoista tarraa (Miksi 18? Onko nämä suunniteltu yhdeksänsormisille ihmisille?), ohjelipuke (englanniksi ja suomeksi) ja pieni viila. Pienen huuli pyöreänä -hetken jälkeen päättelin, että tähän on ilmeisesti sattunut väärän tuotteen ohje, nimittäin sen mukaan tarrojen kiinnittämisen jälkeen olisi vielä pitänyt lisätä jotain muutakin, englanniksi accents ja suomeksi painomerkki. Minun pakkauksestani ei mitään painomerkiksi tulkittavaa löytynyt. Ohjelipuke kielsi myös käyttämästä päällyslakkaa, kun taas takakannen mukaan sellaista tulisi käyttää. Mene ja tiedä sitten, itse jätin laittamatta.


Tarrat olivat pääasiassa hyvän kokoisia minun kynsilleni, muutamia leikkasin ohuemmaksi. Tarrat sopivat yllättävänkin hyvin minun kynsinauhojeni viereen, mutta kuten arvata saattaa tällaisten valmiiksi leikattujen tarrojen kohdalla, ongelmia tuli sitten jossain muualla. En vieläkään ymmärrä mitä näitten kanssa oikein kävi, koska sain kaikkiin tarroihin aikaiseksi aika järkyttäviä kupruja (eivät onneksi luonnossa näytä noin kamalilta kuin kuvissa). Ja kuprut syntyivät siis erityisesti kynsien sivuille, joiden pitäisi minun käsitykseni olla melko suorat. Miten niihin voi suorilla tarroilla saada kupruja?

Onneksi näiden applikointi antoi paljon virheitä anteeksi, tarran saattoi hyvin helposti kesken laiton irrottaa kokonaan ja aloittaa alusta. Useampaan otteeseenkin, eikä tarra tai kynsi kärsinyt siitä mitenkään. Nämä pitäisi myös voida poistaa kokonaan repimällä.


Nämä kokokynnen tarrat ovat mielestäni konseptina ihan mukavia, saa todella monimutkaisiakin koristeluja aikaiseksi vähällä vaivalla. Hankaliahan nämä saattavat asennuksen puolesta olla, varsinkin jos on vähänkin normista poikkeavat kynnet, mutta mukavia laittaa vaikka juhliin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin, joihin haluaa astetta näyttävämmät kynnet. Näissäkin on pieniä timangeja, ja tosi pirtsakat värit.

Pakkaus lupaa jopa kymmenen päivän keston, itse en ajatellut ihan niin pitkään testata vaan ainoastaan muutaman päivän. Ainakin tämän puolikkaan päivän pyykinpesuineen ja ruoanlaittoineen ovat kestäneet moitteetta. Raportoin useamman päivän kestävyydestä sitten myöhemmin.

Sellaista :) Onko lukijat testailleet näitä tarroja?

18.12.2013

Astetta jouluisempaa

Moi!

Murruin paineen alla ja lakkasin jopa hieman jouluiset kynnet, punaista ja jotain koukeroleimaa. Saavat olla minun joulupanostukseni tänä vuonna :D Viikonloppuna pitäisi lähteä sukulaisten nurkkiin vajaaksi viikoksi, ajattelin selvitä koko reissun yhdellä ja samalla lakkauksella joten tulee varmaan päädyttyä hiekkoihin. Saa nähdä.

Onko muuten lukijoilla kuinka paljon mielihaluja lueskella blogeja jouluna? Ajattelin saada muutaman postauksen ajastettua tuolle jouluviikolle, mutta jos kukaan ei niitä käy täällä lukemassa niin ei varmaan tarvitse sitten niistä kauheasti panikoitua.

Joka tapauksessa. Tämän kertaisissa lakkauksissa siis sitä punaista, superihastuttava OPIn Copper Mountain Copper. Taisin jo lakkaesittelyjen yhteydessä kertoa miten tämä päätyi minulle, mutta kertaushan on aina opintojen äiti. Ebayn ihmeellisestä maailmasta metsästin jotain harvinaisempaa OPIa (en enää edes muista mitä) ja samassa listauksessa oli sitten tarjolla monia muitakin lakkoja. Copper Mountain Copper osui silmääni nimensä vuoksi, kahden sekunnin googlailun jälkeen tämä oli ostoskorissa. Ei ole tarvinnut tätäkään ostosta katua.


Tyviin töpsöttelin aavistuksen OPIn A Woman's Prague-ativea. Sopii tällaiseen toimintaan aivan ihastuttavasti, näyttää enemmänkin irtoglitteriltä kuin kynsilakalta. Ja vielä tämän Copperin kaverina, oh! Saa paljon näyttävämmän leiskuvan kuparisen vivahteen kuin ollessaan yksinään kynsillä.


Leimailuun on käytetty China Glazen Awakenia ja MoYoun laattaa Princess Collection 13 (saatu miitistä). Suoraan sanottuna mustat leimat olisivat sopineet kokonaisuuteen näitä harmaita paremmin, mutta kyllä näitäkin jaksoi sen pari päivää katsoa. Ja katsokaa, osasin ainakin melkein kohdistaa kaikki leimat samaan kohtaankin! Aikamoista.


Tässä näkyy tuo damagea ottanut peukalonkynsikin. Sen siskokin lähti eilen roskienvientireissulle... Ja lopputalven ajan tämän huushollin roskienvientivastuu on pelkästään Ukon vastuulla. Odotan innolla, milloin myös hän päättää lähteä "viemään roskia" sen sijaan että vie roskia :D 

Peukalonkynsilläni on muuten todella mielenkiintoinen tapa repeytyä. Repeytymä käy aina sitä vapaan osan linjaa pitkin, mutta ainoastaan päällimmäinen kynsikerroksen osalta. Loppuosa kynttä repeytyy noin millin ylempää, noudattaen myös vapaan osan linjaa. En tiedä saiko tästä nyt mitään selvää mutta kuitenkin :D Vapaata kasvua jää siis noin millin verran, mutta se on vain ohut lärpäke. Ja näin käy valehtelematta aina. Peukalonkynteni ovat muutenkin huomattavan paljon paksumpia kuin muut kynteni, taitaa olla niin ettei niille pitäisi käyttää kovettavia tuotteita ollenkaan.


Loppuun vielä lähikuvaa, olkaatten hyvä. Tuli kokeiltua tällä kertaa salaman asemesta ISO-arvon nostamista, noise on kyllä sen verran kamalaa että taidan ihan suosiolla pysyä siinä salamassa kuitenkin.


16.12.2013

Talviperhoset

Moi!

Blogistan kohkaa joulupukeista ja poroista, punaisesta ja kultaisesta. Minä tein limenvihreät perhoset :D Ei oo niin justiinsa, kai näitä perhosia voi joulukuussakin käyttää...


Ranskikset piti saada, koska ne nyt vain tekevät kynsistä pidemmän näköiset. Tehosteraitakin piti laittaa, koska tavan ranskikset nyt vain ovat niin tylsiä. Ja sitten lätkin perhosen vielä perään, siinä kun oli arkilla aivan täsmälleen sama limenvihreän sävy. No mutta, kuten kaikki varmasti tiedämme, siirtokuvat voivat joskus olla aika perberistä ja päättää että mepäs ei ollakaan tässä kynnellä ollenkaan niin kivoja kuin arkilla. Niin nämäkin. Tiedänpähän sitten ainakin vastaisuudessa pistää nämä värilliselle pohjalle.


Lakkavalintojen kanssa kävi pieni kömmähdys. Yritin kyllä kovasti laittaa kärkiin OPIn Swedish Nuden. Ensimmäisen kerroksen jälkeen kävin ihmettelemään, että miten tämä on näin kauhean läpinäkyvää, ihan kuin tämä olisi... Ei jumankekka, käytin Don't Touch My Tutua! Ei kai siinä sitten. Kirkkaassa valaistuksessa kynnen keltaisuus siis paistaa kärjistäkin vähän läpi, mutta tuo ruskeankökköinen perhonenkin jo pilaa nämä niin sopivasti, ettei se enää haitannut :D

Lime on OPI - Who The Shrek Are You ja ranskislakka the one and only, Essie - Sugar Daddy.


Salamalla tuli taas leikittyä. Nyt olen sentään löytänyt sille hyvän paikan, ikkunalaudalla (joka kuvaussuunnasta riippuen sijaitsee joko vasemmalla tai selän takana, puolisen metriä kättä ylempänä) ja suunnattuna 45 asteen kulmassa kattoon. Sitten pitääkin enää etsiä sopivat säädöt, jotka tietysti kuvauskerrasta riippuen ovat aina erit... Terävyyttä pitäisi armottomasti saada lisää, mutta nopeammat suljinajat jättävät kuvan aivan liian tummaksi, suurimmallakin aukolla. Puhumattakaan sitten, että pienentäisi aukkoa ja lisäisi terävyyttä siten. Kamerasta loppuu mahdollisuus valita tarpeeksi pitkiä valotusaikoja. (Tai no ei lopu, mutta jokainen voi sitten miettiä onko järkevää kuvata kynsiään viiden minuutin valotusajalla.) Rear curtain salaman asetuksena pelastaa sentään jotain, eli salama välähtää vasta aivan valotusajan päätteeksi pysäyttäen liikkeen.

Mutta hei, kohtahan ne päivät alkaa taas pidentyä! Lasi puoliksi täynnä, tai jotain sellaista.

Iskeekö perhoset talven keskellä, vai pysyvätkö lukijat suosiolla lumiukoissa?

15.12.2013

Kasvopuhdistuksen tuotearmeija

Iltaa!

Tänään vuorossa oikein urakalla tuotearviointeja. Minulla on ollut aina hieman ongelmallinen suhtautuminen omaan naamaani, etenkin sen taipumukseen rasvoittua ja pukata finnejä, ja vuosien varrella olen enemmän tai vähemmän maanisesti haalinut erilaisia tuotteita, joilla sen voisi saada kuriin. Mielenkiintoisesti en ole kuitenkaan vielä löytänyt yhtäkään sellaista tuotetta, joka olisi jäänyt pitkäikäiseksi kumppaniksi, joka olisi tullut ostettua aina uudestaan ja uudestaan. Mainittakoon että esimerkiksi meikeissä ja hiustuotteista tällaisia on runsaastikin. Aina tulee etsittyä sitä maagista tuotetta, joka saa minun ihostani sileän kuin vauvan pylly...

Ongelmia tuottaa sekin, etten varsinaisesti edes tiedä ihoni tyyppiä, tai minkälaisia tuotteita se kaipaisi. Se on niin valtava murheenkryyni, etten pysty suhtautumaan siihen analyyttisesti :D Parin kuukauden välein tulee vaihdettua mielipidettä siitä, että onko se nyt kuiva vai kenties rasvoittuva, tai ehkä sittenkin ihan vain normaali ja nämä finnit johtuvat ihan vain sipsinhimostani. Kosmetologilla käyntikään ei ole auttanut. Esimerkiksi tässä kesällä, kun ihoni oli surkeammassa kunnossa kuin vuosikausiin, kosmetologi oli sitä mieltä että minulla on aivan hurmaavan kaunis ja täydellisen normaali iho. Vähän vain kuivuutta leukapielissä. Itse en ole koskaan leuassa tuntenut kuivuutta, ainoastaan otsassa.

Joka tapauksessa. Tuotteet siis vaihtuvat tiuhaan. Tässä tarkemmassa esittelyssä nyt tällä hetkellä päivittäisessä/viikottaisessa käytössä olevat tuotteet.


Päivittäiset puhdistustuotteet. Iltaisin pesen kasvoni Puhas Looduksen tasapainottavalla puhdistusgeelillä, jonka on tarjonnut Viron herkkukauppa. Aamuisin taas käytössä on Peppy Galoren Diva puhdistusöljy, jonka on tarjonnut Livbox. Kasvovetenä aamuin illoin toimii Lumenen kosteuttava kasvovesi, jonka on tarjonnut meikäläinen.

Molemmat putsarit ovat luonnonkosmetiikkaa. Olen päätynyt käyttämään tuota öljyä aamuisin, koska en uskalla kokeilla sen puhdistustehoja meikkeihin :D Ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen olin hieman skeptinen, että tämä varmaan tukkii ihoni täydellisesti, mutta ainakaan näin muutaman viikon kokemuksella niin ei ole onneksi käynyt. Välittömästi tämän käytön jälkeen iho on ällöttävän rasvaisen tuntuinen, mutta ilmeisesti öljyt sitten kuitenkin imeytyvät nopeasti ihoon, sillä tunne kestää ehkä kymmenen minuutin ajan. Iho ei tunnu kuivalta tai kireältä, mutta ei kyllä erityisen kosteutetultakaan. Tuote on suunnattu eritoten herkälle iholle, jolle normaalit putsarit eivät sovellu, joten en ole varsinaisesti kohderyhmää. Hyvillä mielin tämän kyllä käyttää loppuun.

Puhas Looduksen geeliputsari taas on aika ihana. Tämä sisältää aknea aiheuttavien bakteerien kasvua hillitseviä ainesosia, joten 15-vuotias Armi olisi varmasti ollut Todella innoissaan tästä. Varsinaista aknea minulla ei enää ole, mutta tätä on silti ollut todella mukava käyttää. Voisin väittää että finnit ovat tämän käytön jälkeen selkeästi vähentyneet, mutta se saattaa tietty olla myös toiveajattelua. Joka tapauksessa tätä on erittäin miellyttävää käyttää, vaahtoaa juuri sopivasti, tuoksuu kevyesti punaviinimarjoilta ja jättää ihastuttavan raikkaan ja puhtaan tunteen kasvoille.

Lumenen kasvovesi on aika hutiloitu ostos. Tykkään raikastavista kasvovesistä, tämä ei sellainen ole. Jättää ällöttävän lähmätunteen iholle. Koostumus ei ole aivan täysin vesimäinen, mutta ei kuitenkaan geelimäinenkään. Sanon siis että fluidimainen :D Rankkaa kosteutusta tarvitsevalle iholle varmasti oikein passeli. Minulla ei sellaista ole, joten ei oikeastaan aavistustakaan, miksi olen tämän edes ostanut...


Kerran viikossa käytössä olevat tuotteet, Evolven AHA-happonaamio (tarjonnut Kosmeettinen) ja Freemanin myöskin AHA-happoja sisältävä kuorinta-aine. Näistä minä tykkään kuin hullu puurosta!

AHA-hapot eli hedelmähapot vaikuttavat kosmetiikkatuotteissa moneenkin ongelmakohtaan, esimerkiksi juonteisiin ja värivirheisiin. Minä käytän niitä, koska niillä on myös tukkeutuneita huokosia avaavia vaikutuksia. Juuri sitä mitä minä kaipaan. Evolven käyttäminen ei ole miellyttävimmästä päästä, tuoksu on vähän pistävä ja vaikutusajan loppupuolella ihoa alkaa kiristää, mutta lopputulos, oh lopputulos! Iho on kuin uudesti syntynyt, raikkaan, keveän ja puhtaan tuntuinen. Kuin kilo sitä itseään olisi juuri lähtenyt lätkimään jonnekin muualle. Tekee mieli laulaa ja tanssia ja virnistellä typeränä. Luonnonkosmetiikka tämäkin, ja tuubi vielä valmistettu kierrätysmuovista, voiko sitä enää muuta toivoa. Tällä on erittäin suuret mahdollisuudet jäädä pitkäaikaisemmaksikin tuttavaksi.

Freemanin ananaskuorintaa käytän yhdessä aspiriinin kanssa. Katso lopputulosilakointi edellisestä kappaleesta.


Kosteutustuotteet. Cattierin päivävoide normaalille iholle, Puhas Looduksen kosteuttava ja virkistävä päivävoide normaalille ja rasvaiselle iholle (tarjonnut Viron herkkukauppa), Kiehl'sin Ultra Facial Cream (tarjonnut Kiehl's) ja Vichyn Idéalia-voide (tarjonnut Livbox).

Rasvaisesta ihostani johtuen en tykkää käyttää erityisen rasvaisia voiteita, mielummin menen ihan näillä päivävoiteilla kesät talvet, päivin öin. Cattier on ihan täysi heräteostos, jotain piti saada kun edellinen oli loppumassa ja otin sitten uuden tuotteet testiin. Ei oikein herätä mitään tunteita, tuoksu on sellainen vähemmän mukava luonnonkosmetiikan tuoksu (onneksi monet merkit alkavat päästä siitä eroon), tekee tehtävänsä.

Puhas Looduksen kurkkuvoide taas on ihana, ihana, ihana! Tuo kurkun tuoksu on mieletön, niin upea ja raikas kaikkien ainaisten ruusujen ja laventelien jälkeen. Päivävoiteeksikin todella hyvät kosteutustehot, silti imeytyy nopeasti eikä jätä kalvoa tai lähmää.

Myös Vichy pääsee ihanaihanaihana kerhoon. Tätä tykkään käyttää erityisesti kuorinnan jälkeen, koska kosteutustehot ovat huomattavasti suuremmat. Oma ihoni ei tästä varmasti tykkäisi päivittäin käytettynä, mutta näin extrahemmotteluna aivan mahtava. Kuorinta ja tämä voide, taattu vauvanpylly-efekti.

Kiehl's on myös perushyvä, en oikein pidä tämänkään tuoksusta, mutta kosteuttaa hyvin, on todella riittoisaa ja imeytyy nopeasti.


Skin Blossomin silmänympärysvoide, tarjonnut Kosmeettinen. Minä olen aivan äärimmäisen huono käyttämään silmänympärysvoiteita, niillä kun ei ole koskaan mitään näkyvää/tuntuvaa vaikutusta, eikä sellainen "olet sitten 40-vuotiaana ryppyinen" uhkailu oikein toimi minuun. Häpeäkseni huomasin tuotteita kuvausta varten kerätessäni, että en ole muistanut käyttää tätä varmaan kahteen viikkoon kertaakaan... Yritänpä siis taas hieman skarpata asian suhteen. Oikein passeli tuote tämä varmasti on, ei ainakaan mitään negatiivista sanottavaa minulla ole. Annostelu tapahtuu kätevällä pumppusysteemillä, voide imeytyy nopeasti, eikä turvota.

Ja siihen päättyköön tämä kilometripostaus. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun asti :D

Millaiset puhdistusrutiinit lukijoilla on? Selviättekö pienemmällä tuotemäärällä kuin minä?

Lopuksi huomautettakoon myös, että linkkien klikkailu ei edesauta bloggaajan tilille tulevan rahamäärän kertymiseen, eikä mielipiteitäni ole ostettu.

14.12.2013

Väkivallan uhri

Moi!

Tänään vuorossa erään meikkituotteen esittely, joka on kokenut äärimmäisen brutaalia ja tarpeetonta väkivaltaa. Kyseessä on aivan ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkejani, mutta pitkäaikainen käyttö on tehty sen verran hankalaksi (tai vaihtoehtoisesti niin äärimmäisen yksinkertaiseksi) että peräti kaksi insinööriä on kokenut ainoaksi vaihtoehdokseen väkivaltaan turvautumisen. Kyseessä on Inglotin AMC Lip pencil sävyssä 12, mattainen huulipuna kynämuodossa.


Minä tykkään tästä aivan valtavasti. Olen aina tykännyt käyttää huulituotteita mieluiten kynämuodossa, jotenkin niitä on vain helpompi levittää kynästä kuin puikosta. Mattakoostumus ja hennon persikkainen sävy tekevät lopputuloksesta ideaalin hillityn, tuoden kuitenkin huulille sitä kaivattua väriä. Ja tämä väri, ah, onko koskaan parempaa ollutkaan! Täydellinen lämminsävyiselle pisamaiselle punapäälle, kuten siis esimerkiksi itselleni. Koostumus on kuivahko, ei siis tahraa eikä karkaile, tosin näin talvella vähän ilkeämpi käyttää yksinään.


Mutta sitten. Käyttökertoja kertyi ja oli aika saada lisää punaa esiin kynän syövereistä. Huulikynän ollessa kyseessä, voisi kuvitella että tätä joko pyöritetään pohjasta lisää esiin tai teroitetaan. Pohja kun ei liikkunut mitenkään, lähdin terottimella tämän kimppuun. Hylsyn materiaali on kuitenkin niin kovaa, ettei ainakaan minun terottimeni siihen purrut. Kävi ainoastaan niin, että koko pää lähti irti, kas näin:


Hämmennyin niin pahasti, että taisin saada hetkellisen paralyysikohtauksen. Suusta saattoi mahdollisesti kuulua "oho". Ukko tuli viereen katsomaan ja alkoi luonteelleen ominaisesti heti päteä neuvoa että kulta pieni, tätä kuuluu pyörittää täältä pohjasta. Sitten kävi näin:


Ukon suusta saattoi mahdollisesti kuulua "hups". 


Tältä sen kynän kuuluu näyttää :D Kuva on täältä

Ja nyt meille tyhmille insinööreille saa kertoa, että miten tätä ihan oikeasti kuuluu käyttää? Onhan tämä meidän yhteisvoimin aikaansaama patenttiratkaisukin ihan kelpo, pohja kun on rikki niin sieltä voi työntää lisää tavaraa esille, eikä tuo kapeneva kynän pääkään ole tiellä. Voisi silti olla mahdollisen tulevaisuuden kannalta ihan pätevää tietää se oikea tapa, minun kun tekisi mieli ostaa näitä lisääkin...

12.12.2013

Lakkaesittelyt, osa 6: liilat ja violetit

Moi!

Viimeinen osa lakkaesittelyjä tarjolla! Luojan kiitos, voisi joku sanoa :D Liilat ja violetit, ne minun heikot kohtani. Kuvia on, joten yritän jättää löpinät vähemmälle. Edes kerran elämässäni.


OPI- Vant To Bite My Neck?, Depend - 150, Kure Bazaar - Catwalk, China Glaze - Rendezvous With You, OPI - OPI Ink. Vant To Bite My Neck tuli hankittua, kun huomasin erittäin tumman, mutta silti selkeästi violetin cremen mentävän aukon kokoelmassani. On toiminut ihan näppärästi näissä tehtävissä. Depend 150 on ainoa kohdalleni osunut huonolaatuisempi Depend, on kuitenkin niin kaunis ja uniikki väri että jaksan sitä sietää. Kure Bazaar - muisk! Tämä on blogin olemassa olon aikana ollut kynsilläkin, mutta jostain syystä siitä ei ole kuvaa. Rendezvous on esiintynyt täällä ja OPI Ink. täällä.


OPI - Can't Let Go, China Glaze - Harmony, China Glaze - Virtual Violet, OPI - Dutch Ya Just Love OPI?, China Glaze - Joy. Harmony ja Joy - leimaamiseen. Virtual Violet - tosi kiva holo. En ala tässä taas selittämään sitä miten tykkään hillityistä holoista ja tämä on sellainen ja blaa. Can't let Go - ensimmäinen tekstuurini, jäänyt kuitenkin vähemmälle käytölle sisältämänsä isojen glitterhippujen vuoksi. Dutch - jäänyt vähemmälle käytölle sisältämänsä kultaisen shimmerin vuoksi, vaikka pohjasävy onkin tosi kaunis.


Essie - Using My Maiden Name, OPI- You're Such A BudaPest!, Depend - 299, Crabtree & Evelyn - Wisteria. Tuo Depend on ehkä upeimman värinen liila IKINÄ. Täytyy näyttää se kynsillä mitä pikimmiten teille. Dependin lakat on kyllä siitä ärsyttäviä, että niissä on aivan ihania, herkkuja, uniikkeja värejä eikä niitä sitten voi käyttää kuin ihan muutaman kerran. Eikä nämä nyt varsinaisesti ole mitään opeja, joita saisi kymmenen vuoden päästä myyntiajan päättymisestä ostettua ebaysta. (Haikeudella vieläkin muistelen sitä erästä vaaleaa turkoosia, jossa oli hopeista shimmeriä ja jonka käytin ehkä puolen vuoden aikana loppuun, koska sitä vain täytyi saada kynsille jatkuvasti. Niisk.) Vierellään edustavat Essien ja OPIn olen ostanut ihan vain siinä toivossa, josko ne sattuisivat olemaan dupeja tuolle Dependille. Eivät ole. Edes lähellä. Tyhmät.

Wisteria on paras heräteostokseni ikinä. Amerikkalan matkalla osuttiin sellaiseen outlet-kylään, josta nimen perusteella tunnistin noin kolme kauppaa (yksi niistä oli Marimekko). Tiesin C&E:llä olevan tosi herkkuja käsirasvoja, joten menin etsimään, josko niitä saisi jossain kivassa yhteispakkauksessa tuolta outletista. Kyllä sai, kuusi 30 millin tuubia 20 $. Olin niin niiden käsirasvojen lumoissa, etten edes huomannut kynsilakkaständiä. Ukko oli kuitenkin kultainen ja ystävällisesti huomautti siitä minulle :D Kolme lakkaa 12 $, totta ihmeessä niitä tuolla hinnalla ottaa kokeiluun vaikkei olisi swatcheja nähnytään. Tositoimissa tämä lakka näkyy tässä postauksessa, kuten varmasti huomaatte, on melkoisen kaunis tapaus.


 Essie - Under Where?, Essie - Warm & Toasty Turtleneck, OPI - Planks A Lot, OPI - Done Out In Deco. Under Wheriä voisi joku kutsua vaaleanpunaiseksi, mutta se ei ole, pysyn elämäni loppuun asti tässä kannassa. Toasty on hurmaavan kaunis, ja tuo minulle aina mieleen Islannin ja kaverini sieltä, jolla oli Toasty Toaster -niminen leivänpaahdin. Toasty Toasterilla on myös oma facebook-sivu. Planks A Lot on toisaalta vähän tylsä, mutta samalla myös ihan hurjan monikäyttöinen perusliila. Done Out In Deco oli ihan hurjan pitkään toivelistalla ennen kuin sain aikaiseksi hankittua sen. Ihanan kaunis aavistuksen utuinen liila.


OPI - Parlez-vous OPI?, OPI - I'm Feeling Sashy, Essie - Merino Cool, Depend - 058, Depend - 258. Kaksi vasemmalta ja yksi oikealta esiintyvät yhteiskuvassa täällä. Merino Cool lukeutuu myös sävynsä puolesta samaan iloiseen joukkoon, melkein olisi voinut tuossa lakkauksessa vaihtaa tämän Done Out In Decon tilalle. Joo, minä todella rakastan näitä sävyjä :D Depend 058 on ihana kuorruttaja, saa aikaan vaimean liilan sävyn ja upean hopeisen shimmerin. Oh. Käytössä on ollut, kuten kuvasta huomaa.


Essie - No More Film, Essie - Smoking Hot, OPI - Alcatraz... rocks. Eivät todellakaan esiinny nämä lakat edukseen tässä kuvassa. Välillä sitä katselee näitä ottamiaan kuvia ja miettii että mitä hittoa Armi :D Essiet ovat todellisuudessa paljon tummempia, No More Filmillä on kiva leimata. Alcatraz nyt vain on, superkiva tekstuuri. Kimallusta pääsee tarkemmin seuraamaan täällä.


OPI - Catherine The Grape, Deborah Lippmann - Good Girl Gone Bad, Kure Bazaar - Phenomenal. Catherine ja Deborah ovat parhaat kaverit, ja ovat esiintyneet yhdessä tässä lakkauksessa. Kure Bazaar on valitettavasti kynsillä paljon tummempi kuin pullossa, olisi niin kovin kaunis juuri tuon värisenä.

Lääh, puuh! Siinä ne nyt sitten olivat :) Jos vain suinkin muistan, voisin todellakin yrittää tehdä vuoden päästä jonkinlaisen jatko-osan, minkälaista muutosta on tapahtunut. Varsinkin kun nämä nyt eivät pysyneet aivan ajantasalla kuvaamisen ja postaamisen välilläkään.

Kokoelma on nyt siis nähty kokonaisuudessaan, mitäs piditte?


11.12.2013

Läskit punatulkut

Tadaa!

Töppökynnet esittelyssä, olkaatten niin hyvät. Lyhyiden kynsien piristykseksi halusin jotain supervärikästä, eli keltaista. Tämä on se maailman paras keltainen, eli China Glazen Sunshine Pop Solar Power. Olen sillä tavalla vähän rajoittunut, että keltaisen kaveriksi on aina pakko saada jotain mustia koristeluita. Hyvin usein tulee kaiken lisäksi maalattua jotain, niin taas tälläkin kertaa.

Koristeluresepti oli muutenkin hyvin tavallinen itselleni, olen tehnyt tällaiset samanlaiset useaampaankin otteeseen. Kaikki kynnet lakataan yhdellä, kirkkaalla värillä. Nimettömiin töpötellään vähän sitä sun tätä väriä kaveriksi, elävämmän pinnan luomiseksi. Nimettömiin maalataan pikkulinnut ja muihin kynsiin sitten jotain epämääräisiä koukeroita.



Taiteellinen lahjakkuuteni erilaisten designien kehittelemisessä on kyllä olematonta. Pitäisi aina ENNEN lakkausta suunnitella joku tietty kuvio, jonka sitten maalaa kaikkiin kynsiin. Mutta ei, minä lähden vain vetelemään random viivoja sinne sun tänne ilman mitään ennakkosuunnitelmaa, jokaiseen kynteen tietysti erilaiset. Joskus saa siis aikaiseksi hyvinkin mielenkiintoisia kuvioita, mutta näköjään näin sohimalla voi saada myös todella upeita kuvioita aikaiseksi. Nimittäin itseni kehumisen uhallakin on sanottava, että oikean keskisormen kynnen kuviosta tuli kyllä todella onnistunut! Vielä kun ottaa huomioon että se on tehty heikomalla kädelläni, niin huhuh. Joskus käy munkki.



Linnuista tuli tällä kertaa hieman tuhdimmin syöneen näköisiä, Ukkokin kysyi että lipsahtiko sulla sivellin tuossa :D Ei sillä, kyllä se välillä lipsuukin ja aivan erityisesti tulee välillä painettua liikaa, niin että superohuella siveltimelläkin tulee sentin paksuista viivaa. Pitäisi ehkä kehitellä joku vaihtoehtoinen maalausasento. Ja harjoitella harjoitella harjoitella lisää. Ehkä minusta vielä joku Tartofraises leivotaan. Ensi vuosituhannella.



Tässä vielä kuvassa kaikki käyttämäni lakat. OPI - A Woman's Prague-ative, China Glaze - Solar Power, Essie - School of Hard Rocks, Essie - Under Where?, OPI - Planks A Lot.