31.1.2014

Suede is the new black

Heippa!

Olen saattanut kerran tai kaksi tai viisitoista mainita, että olen heikkona OPI:n muutaman vuoden takaisiin suede-lakkoihin. Harmi vain, että ne tosiaan ovat jo useamman vuoden vanhoja, eikä niitä tahdo löytää enää mistään, ainakaan järkevään hintaan tai postitusmahdollisuudella Suomeen. Kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että onnistuin metsästämään itselleni Ink sueden viikko sitten varsin kelpo hintaan. Olin siitä niin innoissani, että en malttanut edes odottaa sen saapumista, vaan käytin jo olemassa olevia suede-lakkoja lakkauksen tekoon. Ei oo niin nökönuukaa, että mitä niistä käyttää :D Vuoro lankesi tällä kertaa Lincoln Park After Dark suedelle.

Kuten valkoisen palluralakkauksenkin kanssa, myös tämän kanssa oli kauheita värinvalintaongelmia; tuntui ettei mikään, ei yksikään kokoelmani violeteista lakoista käy yksiin Lincolnin kanssa. Ja niitä violetteja on sentään aika lailla. Siirryin sitten lopulta tutkimaan muita sävyjä, mutta niistäkään yksikään ei tuntunut sopivalta. Lopulta lähes arvalla päädyin OPI:n Russian Navyyn. Nyt kun näitä kuvia katselee, niin ihan kivastihan nämä sopivat yhteen. Oli vain hyvin mittavat päänsisäiset ongelmat lakkauksen tekohetkellä.





Värivalinnan lisäksi ongelmia oli myös siirtokuvien kanssa. Olen ostanut nämä joskus kirpalta, ja ymmärrän nyt hyvin miksi joku on halunnut näistä luopua. En ole ikinä törmännyt siirtokuviin, jotka irtoavat näin nihkeästi taustapaperistaan. Käytin vähän vähemmän lievää väkivaltaakin, ja silti nämä vain olla möllöttivät paikallaan. Että hoovee vaan. Kahdesti siirtokuvan lopulta irrottua paperista, menivät ne niin ryttyyn jo ilmassa, etten saanut niitä enää suoristettua ja laitettua kynnelle. Siksi näissä esiintyy vain yksi tähdellinen versio, tuhosin arkin loput tähdet ennen kuin sain niitä kynsille asti. Ihan kivan näköisiähän nämä ovat, mutta ei kiitos enää.





Mutta mikään näistä yllä mainituista asioista ei haitannut, ei haittaa edes huonot kuvat, koska katsokaa nyt tuota suedea! Voi lääh ja puuh ja ihanuus! I died and went to heaven (even though I have red hair). Kyllä muuten tuntuu nyt supertyperältä, etten laittanut Ukkoa ostamaan näitä minulle kesällä, kun hän asui Jenkkilässä. Kaiken maailman kameratavaroita ja vastaavia kyllä osteltiin, joita ei Suomeen lähetetä, mutta ei sitten tullut mieleen pyytää näitä. Tyhmätyhmätyhmä.




Tuo Russian Navykin on muuten ostettu sieltä Jenkkilästä, ihan itse ostin kivijalkakaupasta kun olin siellä käymässä. Kyseiseen kauppaan meni yli 80 dollaria, pelkkiin kynsilakkoihin, hups :D Mutta kassasetä oli kyllä kiva, keskustelimme muun muassa kynsilakkojen nimeämisestä. Ja kun Ukko pyöritteli vieressä päätään tuolle loppusummalle, tämä kassasetä tuli puolustamaan minua että hei, ei kauneudelle voi laittaa hintalappua. Minä sanoin vain että lomalla ei lasketa :D

30.1.2014

Mattapallerot

Heippa!

Niinhän siinä sitten kävi, että menin ja lyhensin kynsiä vielä entisestään. Valitettavasti :D Näyttävät kovin... lapioilta. Onneksi kynnet ovat kasvava luonnonvara. Ja nyt kun näihin on taas useamman päivän saanut tutustua, eivät enää näytä ihan niin kammottavilta. Kyllä se tästä.

Minua on jo pitempään haluttanut tehdä pilkkulakkaus. Nyt kun teemaviikkokin saatiin pois alta, oli sille juuri sopiva hetki. Jostain kumman syystä minua huvitti myös tehdä pilkutus valkoiselle pohjalle. En yleensä ole valkoisen kynsilakan (tai oikeastaan valkoisen yhtään minkään) suuri ystävä, mutta tuntui ettei kokoelmistani löytynyt mitään muutakaan sopivan väristä pohjaväriä. Olen muutenkin viime aikoina kokenut kummia tuntemuksia, etten mukamas omista sopivan sävyisiä kynsilakkoja sitten yhtään. Onhan niitä kuitenkin yli 120, että luulisi löytyvän. Vielä kun olen aina aktiivisesti pyrkinyt pitämään kokoelmani suhteellisen pienenä ja karsinut liian samankaltaisia sävyjä ja tylsiä värejä pois. Ehkä tämä vain on joku vaihe. Toivottavasti :D




 
Joka tapauksessa. Lähdin siis lakkaamaan valkoista pohjaa ja valitsin kivoja murrettuja sävyjä pilkutukseen. Kaksi tummempaa ja yksi vaaleampi, että saataisiin hommaan kivasti kontrastia. Sävyksi valikoituivat Essien School Of Hard Rocks, OPI:n Done Out In Deco sekä Sothysin Gris Lumière, jonka olen saanut Eurocosmeticsilta. Valkoinen oli tällä kertaa Essien Blanc. Näin lyhyillä kynsillä ei onneksi tarvinnut kauheasti tapella sen kanssa. Kuorrutuksena toimi OPI:n mattaava päällyslakka. Pilkut tuli sörkittyä vähän sinne tänne, eivätkä kaikki niistä ole niin kauhean pyöreitä, mutta ei onneksi aina ole niin kauhean tarkkaakaan :)





Pilkuista tykkäsin kovasti, mutta myönnettävä on, valkoinen pohja oli sen verran häiritsevä että nämä lähtivät vaihtoon jo ensimmäisen päivän jälkeen. Vaikka olikin matattu, jolloin valkoinen ei ollut aivan niin hallitseva. Pitää kokeilla uudestaan jonkun toisen värisellä pohjalla.




Mites siellä päässä ruutua, aiheuttaako valkoiset kynnet innostusta vai inhotusta?

27.1.2014

Comfort zone

Moi!

Teemaviikot on nyt teemailtu ja vuorossa on taas ihan muita juttuja. Koska koko edellinen viikko meni tiiviisti kynsien parissa, tämä viikko aloitetaan vuorostaan meikkikuvilla. Tämänkertainen silmämeikki on tehty Wet 'n Wildin paletilla Comfort Zone. Voin tässä avoimesti myöntää, että olen ostanut koko paletin vain ja ainoastaan tuon vihreän sävyn vuoksi, koska se on aivan mielettömän ihana! Onneksi nuo muutkaan sävyt eivät varsinaisesti aiheuta mitään kakomisefektiä, eivät menneet rahat hukkaan tämän ostoksen kohdalla. Kaiken lisäksi tässä on aivan mieletön laatu ja pigmentti tällaiseksi Seppälästä ostetuksi halppispaletiksi. 

Tämän innoittamana kävin sitten melko pian ostamassa toisenkin paletin, violetteja sisältävän Petal Pusherin. Siinä on kyllä muutama huti-nappi, mutta tuossa hintaluokassa voi kyllä sitäkin kutsua erittäin hyväksi ostokseksi. Sen enempää en ole näihin kyllä investoinut, alkavat sävyt käydä hieman tylsiksi. (Tosin ehkä salaa haaveilen siitä sinisestä Blue Had Me at Hellosta, jossa on aivan törkeän ihana turkoosi. Mutta vain ehkä ja salaa.)




Tämä minun palettini on jo vähän (tai sitten vähän enemmän) rähjääntyneen näköinen ja muutenkin kuvassa sävyt ovat vähän mitä sattuu, mutta ei anneta sen nyt liiaksi häiritä. Se on tässä lähinnä demonstroimassa käyttämiäni sävyjä, jotka ovat kolme ylintä oikealta puolelta ja kolmanneksi ylin vasemmalta puolelta. Kuten jo mainitsin, näissä on aivan älyttömän hyvä pigmentti, mutta tällä kertaa tein vähän kevyemmällä kädellä meikkini. Varsinkin noilla ruskeilla saa halutessaan aikaan todella tummankin meikin.





Oikean ylänurkan harmaa on sisänurkassa, vasemman puolen ruskea keskellä luomea, tummempi vihreä ulkonurkassa ja vaaleampi vihreä luomivaossa. Hyvinkin neutraali meikki, jossa on kuitenkin se pieni pilkahdus väriä, ettei homma käy liian tylsäksi. Jos joskus sattuu olemaan sellainen tilanne, ettei ihan pellemeikeissä viitsi paikalle tulla, mutta haluaa kuitenkin jotain muuta kuin tylsää ja tavallista ruskeaa, tämä on mielestäni erinomainen tapa toteuttaa visionsa. Minä nyt toki menen niissä pellemeikeissäkin lähes minne vain :D Myös asiakaspalvelutöihin, enkä ole koskaan kuullut mitään muuta kuin positiivista palautetta.

Entä lukijat, kuuluuko värikkäät meikit arkipäiviin?

25.1.2014

Teemaviikko: elukoita - kuin kaksi marjaa

Moi!

Ennen kynsien lyhentämistä ehdin tehdä vielä yhden jutun, joka on pyörinyt kierossa mielessäni ties kuinka pitkään. Punaisen tukan ja vertikaalisen vajavaisuuden lisäksi olen perinyt äidiltäni jotain muutakin, nimittäin lerppuvat kynnet. Aivan erityisesti tämä lerppuominaisuus näkyy vasemmassa etusormessa, joka näyttää lähinnä lohjenneelta. Ja itse asiassa se myös hyvin usein oli lohjennut ennen kuin aloin käyttämään Mavalan Scientifique:a. Rumahan se on, mutta ei sille mitään mahdakaan. Siispä hän saakoon oikein kunnon esittelyn blogissa. Enkä pistä häntä esittelyyn ihan yksinään, ettei häntä kiusattaisi, vaan hän saa esiintyä yhdessä kaksoisveljensä kanssa.

Kuin kaksi marjaa:





Ehjä se siis on, vaikkei päältä päin aina uskoisi. Että jos joku on ihmetellyt aikaisemmista kuvistani, miksi en viilaa lohjennutta kynttä lyhyemmäksi, niin tässä syy. Kynsi ei ole lohjennut, eikä viilaaminen lyhyemmäksi edes auta, lerppu saa alkunsa niin alhaalta. Kiitti vaan äiti tästäkin :D

Lopuksi vielä todiste siitä, että harjoitteleminen EI kannata. Kaikki taidon rippeetkin menevät siihen harjoituskappaleeseen, ja kun pitäisi alkaa tositoimiin niin saat vain jonkun möykyn aikaiseksi. No, ehkä sekin hieman vaikuttaa, että noiden kiekkojen kynnet ovat paljon isommat kuin omani. Ja että kiekolle en värittänyt nallukkaa ollenkaan...




Niin, se johtuu vain geeneistä.
.
Onko joku lukijoistani kynsivammainen? :D Paljastakaa kaikki likaiset salaisuutenne!

24.1.2014

Teemaviikko: elukoita - talviperhoset II

Moi!

Toiseksi viimeistä viedään. Edellisellä kerralla kun perhostelin, jouduin kokemaan melkoisen karvaan pettymyksen surkeasti peittävien siirtokuvien kanssa. Siispä tällä kertaa oli yritettävä leimausta. Jostain syystä yhdistän myös aina perhoset johonkin hempeään pohjaan. (Pitää ensi kerralla tehdä rokkiperhoset.) En viihdy järin hyvin vaaleanpunaisessa, joten pykäsin pienen liukuvärin taittamaan liikaa tyttömäisyyttä.

Lyhensin muuten kynsiä reilulla kädellä, jotta revennyt nimetön ei paistaisi niin helposti joukosta (turha toivo :D). Viivyttelin lyhennystä, koska en halunnut taas töpökynsiä, mutta kun sitten lopulta sain aikaiseksi, huomaankin jostain syystä tykkääväni tästä lyhyemmästä mallista tosi paljon. Eihän siitä kauan ole, kun viimeksi lyhensin kynnet tähän mittaan, ja silloin olin ihan maani myynyt. Niin sitä näköjään makumieltymykset muuttuu kuukauden aikana. 

Kyllä, olen tietoinen siitä etteivät nämä nyt oikeasti kovin lyhyet ole, näkyvät useamman millin kämmenpuoleltakin, mutta ovatpah silti kovin lyhyet siihen verrattuna mihin olen tottunut. Välillä kyllä huomaan pohdiskelevani, pitäisikö ottaa vieläkin pari milliä pois. Tuo revennyt nimetön on siis todella lyhyt, vaatii noin 4-5 milliä lisää pituutta ennen kuin menee sormenpään yli...





Liukuvärissä on alimmaisena China Glazen Life is Rosy, ainoa vaaleanpunainen joka mielestäni jopa sopii minulle ja jonka käyttäminen ei aiheuta epämukavaa oloa. Toisaalta omistan tasan neljä vaaleanpunaista lakkaa, joten otanta ei ole kovin laaja. Keskimmäisenä on OPIn Sparrow Me the Drama ja ylimpänä Essien Under Where? joka myytiin minulle liilana, mutta osoittautuikin vaaleanpunaiseksi, perkule :D Pidän tämän tikkua silti ihan kapinoidakseni muiden liilojen joukossa. Leimat on tehty Essien No More Filmillä, jolla tehdyt leimat nähtiin myös sinisessä skittletessä. Aivan mieletön leimauslakka. Perhoskuvio on Konadin laatasta m53.

Kuvat on ihanan auringonpaisteen kunniaksi otettu ulkona parvekkeella. Ainoa vain, että se ihana auringonpaiste näkyy myös ärsyttävinä heijastumina peittäen perhosleimat JA vääristäen liukuvärin melkein kokonaan, graah! Vihaan heijastuksia. Pitää siis ilmeisesti pysyä jatkossa ihan vain sisätiloissa kuvailemassa. 




 Teknisesti kelpo toteutus, mutta ei vain istu minun tyyliini täydellisesti. Seuraavaksi jotain raflaavampaa!

23.1.2014

Teemaviikko: elukoita - pöllöt pöllöt

Moi!

Ei eläinviikkoa ilman pöllöjä, se oli varmaan ihan selviö :) Maailmalla on vaikka kuinka paljon ihania pöllölaattoja, mutta jostain syystä minulla ei ole ainuttakaan. Saattaa toki johtua siitä, että omistan noin kymmenen laattaa. Nyt kun tuo leimailu on alkanut sujumaan vähän mallikkaammin, voisi investoida johonkin muuhunkin kuin perus-Konadiin. Mutta niin siis. Halusin pöllöjä, mutta minulla ei ollut niitä leimauslaatoilla, eikä edes siirtokuvina. Vaihtoehdoksi jäi siis niinkin hasardi menetelmä kuin käsin maalaaminen. Pari kertaa harjoittelin kiekolle ja sitten mentiin!





Ei ollenkaan pöllömpi suoritus (hehe hehe). Silmäthän näillä ovat kaikilla ihan eri paria, mutta erottuupahan toisistaan paremmin. Edelleenkään en saa superohuita viivoja aikaiseksi maalaamalla kuin sattumalta, mutta onneksi se ei tässä lakkauksessa juuri menoa haitannut.

Pohjavärinä pöllöillä on Essien Master Plan. Oikein kaunis rusehtava harmaa, minulle vain kovin vaikea pidettäväksi. Siipien värinä on hurmaava, ihastuttava, aistikas OPI First Date At The Golden Gate, saatu BM Internationalilta. Meinasin ostaa tämän itsekin syksyllä, mutta ajattelin tämän olevan liian samankaltainen Crêpes Suzi-etten kanssa. Ja niinhän se onkin, ei dupe sentään, mutta todella lähellä kuitenkin. En ole vielä saanut aikaiseksi luovuttua toisesta, koska en osaa päättää kumpi on kauniimpi. First world problems. Musta ja valkoinen ovat akryylimaaleja.





Lyhyestä virsi kaunis: tykkään! Eikai sitä aina tarvitse priimaa tehdä.

22.1.2014

Teemaviikko: elukoita - tribuutti Kakelle

Heippa!

Jättiläisen ja albiinopygmin lisäksi tätä kämppää asuttaa muutama muukin vähemmän perinteinen otus. Tämänpäiväiset kynnet ovat tribuutti yhdelle heistä, lempilapselleni Kakelle. Kake on kohta kuusi vuotta täyttävä kultatomupäivägekko, eli tällainen söpöläinen:


Kuva täältä

Kyllä, jouduin turvautumaan googleen saadakseni lemmikistäni kuvan :D Kake ei varsinaisesti ole mikään linssilude. Lisäksi se asustaa terraariossa, jossa on kolme erisävyistä lamppua (keltainen lämpölamppu, sininen uv-lamppu ja valkoinen päivänvalolamppu), joten edustavan kuvan saaminen ei ole helppoa, vaikka kuinka kyttäisi kamera valmiudessa terran edessä. Ja halusin nimenomaan esitellä noita selän kuvioita, joita yritin kynsiinikin maalata. 

Näillä on siis selässään keltaisia pisteitä, josta johtuu myös nimi kultatomupäivägekko. Alaselässä on kolme isompaa punaista läikkää. Ja ihana, ihana, upea vihreä pohjaväri. Voisi kuvitella, että nämä elementit olisi helppo siirtää kynsillekin onnistuneesti. VÄÄRIN.





Kuin kruunuksi huonolle toteutukselle, otin jäätävän kamalia kuvia. Asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että otin tasan viisi kuvaa :D Ei kauheasti huvittanut ottaa näin rumista kynsistä kuvia. Joskus vielä yritän uudestaan paremmilla elementeillä. Minulla on tasan yksi kullanvärinen kynsilakka, ja sekin sattuu olemaan crackle. Yritin kuitenkin sitä töpötellä kultatomun tapaisesti kynsien kärkiin. Mutta eihän se mihinkään näkynyt. Seuraavaksi yritin keltaisella irtoglitterillä, mutta sekään ei näkynyt. Tässä vaiheessa ketutti jo niin kovasti, että seuraavana vuorossa ollutta kultaista irtoglitteriä en enää jaksanut levittää sellaisella hartaudella jolla olisi pitänyt, ja laitoin sitä aivan liikaa. Yritin saada osaa glitteristä pois, ja tietysti se klimppiintyi. Jostain löysin vielä hermoja piirrellä punaisia läikkiä, mutta lopputuloksesta en ihmeemmin välittänyt...




Vihreänä pohjavärinä on ihana Crabtree & Evelynin Pistachio, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Epäonninen näkymätön kultainen crackle on China Glazen Tarnished Gold, jonka olen saanut Consult Ladylta. Rimmelin High Energy toimi myös ihan kivasti hommassaan, tämän olen saanut Berneriltä.

Kynsistä en aio kysyä mitään mielipidettä, mutta entäs liskot - söpöjä vai ällöjä?

21.1.2014

Teemaviikko: elukoita - U-235 Pandat

Heippa!

Joku saattaa vielä muistaa, kuinka syksyllä kerroin kokoelmani häpeäpilkuista. Toinen heistä oli ei-niin-vihreä Gargantuan Green Grape, jota muhittelin toivoen sen salaperäisesti muuttuvan kauniin omenanvihreäksi. Tulin kuitenkin lopulta järkiini ja päätin myydä sen pois ja metsästää itselleni satavarmasti vihreän version samasta lakasta. Vanha versio meni Emmille (jolla on myös se oikean värinen Gargantuan ja vielä mattaversiokin, sopii kuulemma hyvin joukon jatkoksi) ja kuin kohtalon oikusta heti seuraavana päivänä facebookin kynsikirpalle tuli myyntiin Gargantuan, josta näki jo kilometrin päähän että on VIHREÄ. Se oli kuulkaa kohtalo se.

Olen sen jälkeen nähnyt kirpalla enemmänkin näitä Gargantuaneja, jotka ovat myös selkeästi sinisempiä kuin vihreitä. Onkohan näitä tehty kahta eri versiota? Toisaalta vertasin ennen myyntiä sitä vanhaa Gargantuanin pulloa tikkuun, ja pullo oli huomattavasti sinisempi kuin tikku. Ehkä tämä vain on superherkkä värimuutoksille. Tätä uutta versiota aion säilöä jossain kammiossa, koska en todellakaan halua tämän ikinä vaihtavan väriään yhtään mihinkään. Aivan mielettömän upea vihreä. Ihan kuin pullotettu kevät. Täyttä shaissea koostumukseltaan, mutta näin mahtavalle sävylle sen antaa enemmän kuin mielellään anteeksi.

Valitettavasti en saanut väriä aivan prikulleen piirtymään oikein kuvissa. Yleensä en siitä niin välitä, kun en todellakaan pidä mitään swatch-blogia, mutta tämä on niin upea että olisin kovasti halunnut. Yritys oli kova, mutta tulokset huonoja. Tämä on siis todellisuudessa tosi kirkas vihreä, melkein neon. Peukalokuva on lähimpänä totuutta, mutta ei sekään aivan tarpeeksi kirkas.





Eläinviikon teeman mukaisesti kynsille päätyi pandasiirtokuvia. Eivät pettäneet nämäkään, koska kuka oikeasti odotti, että pandojen valkoiset osat oikeasti olisivat valkoisia eivätkä läpikuultavia. Niinpä. Valkoinen väri taitaa olla hurjan kallista, koska kaikki siirtokuvat, joiden olettaisi olevan valkoisia, eivät koskaan sitä ole. Niinpä näistäkin pandoista tuli nyt tällaisia lievästi säteilymyrkytyksestä kärsivän näköisiä. Ovat kiinalaiset taas testailleet ydinkärkiään.*

Muuten kyllä oikein kivoja ja söpöjä siirtokuvia. Puolikas arkki näitä jäi vielä jäljelle, pitää ehkä seuraavalla kerralla ryhtyä taiteelliseksi ja pikkutarkaksi ja maalata valkoiset osat itse. Ukko sanoi että nämä on tarkoitettu laitettavaksi valkoiselle pohjalle, mutta kuinka tyhmältä se sitten näyttäisi. Mustia läikkiä leijumassa. (Rehellisesti, onko ne nytkään mitään muuta? :D)

(*Tähän väliin Ukko halusi tehdä tiettäväksi, että säteilymyrkytys ei  aiheuta vihreyttä. Tiedän hani, mutta valitettavasti siirtokuvakaupassa ei myyty palovammoista ja paiseista kärsiviä pandoja. Enkä tiedä miltä näyttää kilpirauhassyövästä kärsivä panda, joten en pystynyt näitä itse korjaamaan siihen suuntaan.)





I love you Gargantuan Green Grape.

I hate you transparent water decals.

20.1.2014

Teemaviikko: elukoita - lehmäkuosi

Heippa!

Kuten luvattua, tällä viikolla kynsitään teeman parissa. Teema on ehkä hieman tylsähkö eläinaiheinen, mutta kirjo on ainakin laaja, voi tehdä vaikka mitä kaikkea leopilkuista käärmeennahkaan ja perhosiin. Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee lehmän pilkut. Minä en ole suurin leopilkkujen ystävä, joten halusin kehitellä jotain muuta, helposti toteutettavissa olevaa eläinkuosia. Seeprakin on vähän tylsä ja näiden kahden eläimen jälkeen ainoa joka tuli mieleen, oli lehmä :D 





Tämä ei olekaan mikään ihan tavallinen suomalainen Mansikki, vaan psykedeelilehmä straight from outer space! boogie! Lehmän pilkut on tehty pilkkutikulla ihan vain sotkien sinne ja tänne, ilman mitään ennakkosuunnitelmaa. Näitä oli kyllä tosi kiva tehdä, kerrankin jotain vähemmän pikkutarkkaa, jossa pienet lipsahdukset eivät merkitse mitään. Osa kuvioista on vähemmän onnistuneita ja osa sitten enemmän onnistuneita, mutta kokonaisuudesta ei onneksi niitä huonompia huomaa, vaan kaikki sointuvat tosi kivasti yhteen.





Oikeassa kädessäkin on sen verran kivat kuviot, että sekin pääsi kuviin. Harmi vain että nimettömään osui jotkut kauheat rutut, en edes tiedä mistä ne ovat peräisin. Vähän levotonhan tämä kokonaisuus oli, silti viihdyin näissä kynsissä useamman päivän. Kävin jopa ihmisten ilmoilla, eikä kukaan edes maininnut näistä mitään. En tiedä pitäisikö olla pettynyt vai iloinen :D



Toteutukseen käytetty konkkaronkka. Tämä punainen tausta on vähän ärtsy ainakin näin tuotekuvaukseen, täytyy ehkä vast edes pysyä siinä valkoisessa :D

Swedish Nude, If You Moust You Moust, In My Back Pocket, Who The Shrek Are You?, Can't Find My Czechbook ja Depend 362. Däm you OPI, miksi et ole tehyt hyvää keltaista?! Tämä kuva olisi paljon hienompi jos koko rivi olisi pelkkiä opeja.

Mitäs tykkäsitte? Aiotteko innolla odottaa jatko-osia vai onko tällaiset teemajutut ihan tyhmiä?

19.1.2014

Vihreä alarajaus

Moi!

Alkuun pieni ilmoitusluontoinen asia. Meikäläinen blogeineen löytyy nykyään Pinterestistä, nimellä armicouleurs eli täältä. Saa tulla tykkäämään ja seuraamaan ja pinnaamaan ja mitä tuolla nyt sitten tehdäänkin :D Ja laittakaa ihmeessä omia sivujanne kanssa vaikka kommenttiboksiin, että minäkin pääsen seuraamaan teitä! Tarkoituksena on siis tosiaan pitää tuolla jonkinlaista galleriaa blogissa ilmestyneistä kuvista ja seurailla samalla muiden upeita toteutuksia.

Toinenkin pieni ilmoitus minulla oli. Olen itse suuri teemojen ystävä, joten ensi viikolla blogissa vietetään teemaviikkoa! Teema pysyköön vielä toistaiseksi salaisuutena, tämän vajaan vuorokauden ajan :D Postauksia ilmestyy maanantaista lauantaihin joka päivä yksi, kaikki kynsiin liittyen. Sunnuntaina pidän lepopäivän. Jumalakin lepäsi sunnuntain, miksi minäkin en siis lepäisi? (Kyllä, vertasin juuri itseäni Jumalaan.) Pysykäähän siis linjoilla!

Koska ensi viikko menee siis tiukasti kynsiä esitellen, tänään vuorossa on meikkejä. Ja taas sitä kuuluisaa Vice 2 palettia :) Paletissa on ihan hurjan kaunis, smaragdinen vihreä nimeltään Damaged, jota olen kokeillut ties millä kombolla yläluomelle, mutta aina se on jotenkin epäonnistunut. On niin tumma ja hallitseva. Lopulta päätin sitten tehdä jotain ihan erilaista ja tällaista jälkeä sain aikaan:






Toimii! Tykkään! Yläluomella on suurimmaksi osaksi ruskeaa Radaria, ulkonurkassa hieman tummempaa Ambushia ja sisänurkassa ja häivytyksessä vaalea beige Dope. Alaluomella siis se Damaged, jos joku ei arvannut. Ja ai että, kohta pääsee taas kuvaamaan luonnonvalossa! Minun valaisutaitoni eivät oikein riitä siihen, että saisin värit keinovalossa piirtymään täsmälleen oikein. Näissä kuvissa varsinkin tuo Dope erottuu ihan liikaa. No mutta, harjoittelua harjoittelua, kyllä se sieltä ehkä joskus tulee. Veikkaan vain, että kevät tulee ensin :)




17.1.2014

Jättikouran kosto

Apua!

Kotonani asuu jättiläinen!




Kuvassa oikealla itselleni tekemäni lapanen ja vasemmalla tälle jättiläiselle tehdyt kouranlämmikkeet. Koska kokoero ei mielestäni tässä kuvassa tullut vielä tarpeeksi hyvin esille, otin myös havainnollistavamman kuvan:




Jeesus Kristus! Olen kyllä aina ollut tietoinen siitä, että rakkaalla Ukollani on astetta isommat kädet, mutta että näin isot... Pitääköhän seuraavaksi tehdä meille molemmille villasukat, jalkojemme koossakin kun on vain vaatimattomat kymmenen numeroa eroa :D

Niin. Omat lapaseni tein tällä ohjeella, käyttäen ilmeisesti Novitan 7 veljestä -lankaa. Vyöte on kadonnut jo ajat sitten, mutta sitä kuvittelisin tuon langan olevan. Kovin lämpimät nämä eivät siis ole, mutta sopivat hyvin käytettäväksi muutamassa pakkasasteessa. Tykkään tuosta palmikosta kovasti.

Ukon lapasten design on täysin omasta päästäni (ette olisi varmasti tätä koskaan uskoneet, tiedän), annoin sille nimeksi jämälangat hyötykäyttöön. Vaatteiden ja asusteiden ulkonäkö kun ei ole kovin korkealla Ukkoseni kiinnostuskategoriassa. Kyllä se näistä silti sanoi että älä nyt ihmeessä laita kuvaa nettiin, jokuhan vielä kopioi tuon kuvion! Eikun siis niin, ei mitään :D

16.1.2014

Kaavoihin kangistunut tekstuuri

Moi!

Minulle on tapahtunut kauheita. Olin aivan viattomasti viikkaamassa pyykkejä, kun tapahtui se, jota jokainen kynsiharrastaja pelkää kaikkein eniten. Se, jonka jokainen kynsiharrastaja tuntee puistatuksina selkänahassaan, josta jokainen kynsiharrastaja näkee painajaisia. Vasemman nimettömän kynnessäni oli pieni repeämä, joka jäi sitten niin pahasti kiinni yhteen vaatekappaleeseen. Kyllä vain, koko kynsi repeytyi reilusti kynsipedin puolelta ja veri lensi. Tähän väliin haluaisin sanoa että AU AU AU AU. Ja tuo pieni repeämä sai alkunsa pestessäni hiuksia, pitääkö tämä nyt ottaa niin että minulla on vahvat hiukset vai heikot kynnet?

Halusin tehdä kynsille jotain supersimppeliä, koska ajatuskin jostain piipertämisestä tuon kipeän sormen kanssa puistatti. En tiedä missä mielenhäiriössä koin teippaamisen supersimppeliksi, mutta niin vain ryhdyin siihen puuhaan :D Teippasin sentään vain kaksi sormea, ja pakko sanoa että onneksi, lopputulos on paljon kivemman näköinen näin. Tuollaisella kuvioinnilla meno olisi saattannut olla hieman liian levotonta kaikilla kynsillä.





Olen todellakin niin urautunut, että tekstuurilakat ja teippaaminen kulkevat minun mielessäni aina käsi kädessä. Varsinkin jos mietin että haluaisin hiekkalakkaa, mitenköhän niitä voisi koristella. Pitää ehkä joskus rohkaistua siihen leimaamiseen hiekan päälle.

Kuten leimaamisessakin, perisyntini myös teippailussa on se, etten vain millään osaa kohdistaa, en vaikka kirveellä uhattaisiin. Onneksi alan pikkuhiljaa tajuamaan sen, enkä enää yritä mitään symmetrisiä ruudukoita tai vastaavaa. Tällaiset abstraktit viivat siellä täällä sen sijaan onnistuvat, ja vaikka itse sanonkin, näistä tuli mielestäni aivan hurjan kivat. Todelliset tuijottelukynnet, vielä kun mukana on tuo mie-le-tön Carter. Lääh.





Zoyan Carter. Se on vain niin kaunis etten pysty edes puhumaan. Itku tulee.

Keltainen on Dependiä, sävy 362. Oikein mukava tapaus hänkin keltaiseksi, tuollainen aavistuksen pastellinomainen, hurjan kaunis sävy. Sopii todella hyvin yhteen Carterin kanssa. Ihana tehdä välillä näitä omasta mielestään huippuonnistuneita lakkauksia, saa hirveästi taas puhtia ja energiaa. Jännä juttu, miten pelkät kynnet voikin saada näin hyvälle mielelle :D 

15.1.2014

Ole Hyvä shampoo

Moi!

Taasen vuorossa miittilahjusten esittelyä. Suomalainen Ole Hyvä oli yksi sponsoreistamme, ja mitä ehdin muiden kassien sisältöä vilkuilla, taisimme kaikki saada erilaiset tuotteet. Minulle osui ohuille ja kuiville hiuksille tarkoitettu tyrni-hilla-appelsiini shampoo. On muuten todella ihana tuoksu!



Juuri tästä(kin) syystä miittiin osallistuminen oli niin kivaa - saa tutustua tuotteisiin ja yrityksiin, joista ei olisi välttämättä muuten koskaan kuullutkaan. Minä olen ainakin hyvin vaikuttunut tämän Ole Hyvän toiminnasta. Vai miltä teistä kuulostaa kotimaisista raaka-aineista ekosähköllä valmistettu luonnonkosmetiikka, jota saa myyntipisteissä käydä uudelleen täyttämässä vanhaan, tyhjentyneeseen pakkaukseen? Minusta ainakin kuulostaa aika pirun hyvältä. Myynti- ja täyttöpisteitä on ympäri Suomea vino pino, niitä voi tarkemmin tutkia täällä.

Kosmetiikan lisäksi Ole Hyvä valmistaa myös biohajoavia kodin pesuaineita. Tuotteille on myönnetty kolme ympäristömerkkiä. Minulla on joku sairas perversio ympäristömerkkejä kohtaan, olen tehnyt niistä useamman kouluprojektin ja yritin saada jopa niitä käsittelevän kandiaiheen (en saanut, joku ehti edelle) joten pölisen tässä niistäkin hetken.

Kuva: Ole Hyvä

Kaikilla tuotteilla on kotimaisuudesta kertova Avainlippu-merkki, ekologisen uusiutuvan energian käytöstä kertova Ekoenergia-merkki (tässä tapauksessa tuulivoima) ja pelkästään kasviperäisistä ja eläinkokeilla testaamattomista raaka-aineista kertova Vegaani-merkki. Mama-tuotelinjan kosmetiikalla on myös Reilun Kaupan -merkki, kaikki varmaan tietävät mistä se kertoo.

Noniin, jos sitten kertoisin jotain tästä itse shampoostakin :D Tuoksusta jo mainitsinkin kuinka herkku se on, mutta muutama sana on sanottava myös pakkauksesta. Eihän tämä varsinaisesti mitään luksusta ja ylellisyyttä hengi, mutta ainakin henkilökohtaisesti minuun iskevät tällaiset veikeät ja värikkäät kuosit paljon kovemmin. Ihanan pirtsakka, tykkään.



INCI-lista sisältää vain 11 ainesosaa. En ole varsinaisesti mikään INCI-guru, aika kaukana siitä, mutta kaksi ainesosaa tässä kuulosti niin mielenkiintoisilta että oli pakko tehdä hieman syvempää taustatutkimusta. Sodium coco sulfate ja coco betaine ovat kookosöljystä johdettuja synteettisiä aineita, aivan puhdasta luonnonkosmetiikkaa tämä shampoo ei siis ole. Monessa paikassa lukee näiden olevan turvallisia vaihtoehtoja sulfaateille, mutta moni lähde varoittaa myös näiden allergisoivan ja aiheuttavan silmä- ja ihoärsytystä. Mene ja tiedä sitten, minä olen ainakin niin aivopesty että uskon vilpittömästi näiden olevan "tavallisia" synteettisiä sulfaatteja turvallisempia :D Vaikka totta tietty sekin, että ihan ilmankin näitä ainesosia pystyy toimivia tuotteita valmistamaan.

Loput ainesosat ovatkin sitten ihan sitä mitä sopii odottaakin, tyrniä, hillaa, appelsiinia ja vihreää teetä, kuten etiketti lupaa. Hämmentävästi vain listassa on pelkkä kasvin nimi, eikä perässä esim. leaf extract tai muuta. Eikai tuonne kuitenkaan koko appelsiinia ole heitetty mukaan? No, kuten sanoin, en ole mikään guru näissä asioissa.

Shampoo on koostumukseltaan tosi lirua, eikä vaahtoudu lähes lainkaan. Tiedän kyllä että vaahtoa ei pesemiseen tarvita, mutta kyllä se silti onnistuu hämmentämään joka kerta, että otinko sittenkin vahingossa hoitoainetta :D Pesuteho ei ole aivan huippuluokkaa, mutta riittävä normaalikäyttöön. Tämä on tosi hoitavaa, jättää hiukset lättäniksi ja sellaisiksi vähän leijaileviksi. En siis täysin ymmärrä miksi tätä myydään ohuille hiuksille, minä ainakin ohuthiuksisena kaipaisin juuri päinvastaista lopputulosta. Toki jos hiusten ohuutta haluaa oikein korostaa niin mikäs siinä sitten.

Myös Ukko on tätä kerran pari käyttänyt, ja kommenttinsa taisivat olla sanasta sanaan seuraavat: "pesee munkin hiukset, ei haise liikaa naiselta". Viiltävää analyysiä.

Summa summarum, oikein hyvä perusshampoo. Ei herätä mitään ihmeempiä OOOH-elämyksiä, mutta kyllä tätä mielellään käyttää. Mahtava konsepti yrityksellä.