30.3.2014

Kiharat ilman lämpölaitteita: spiraalit

Heippa!

Huhheijakkaa, olipas vaikea keksiä mitään sanaa, joka kuvailisi tätä kiharrustekniikkaa :D Onneksi tällä kertaa minulla on jopa ihan kuvia tekovaiheesta! Ei tarvitse pähkäillä (niin kovasti) että mitä mahdollisesti yritän selittää.

Kiharruskokeilut siis jatkuvat. Koska tosiaankin yleensä käytän kiharoita vain kampausten pohjana, halusin kokeilla jotakin sellaista kiharrustekniikkaa, joka todellakin synnyttää ne kiharat juuri sinne kampauksen kiinnityskohdalle, ja jättää muut hiukset suoriksi. En erityisemmin pidä siitä, että koko pää on ihan pörröinen. Varsinkin kun näin kikka kolmosilla kihartaessa lopputulos yleensä on nimenomaan pörröinen, eikä kauniin sulavan laineikas.

Samalla kaavalla mentiin siis tälläkin kertaa, illalla suihkuun, pahin märkyys pyyhkeeseen, kosteat hiukset kiinni ja nukkumaan. Tärkeää on juurikin se, että hiusten antaa kuivua itsekseen hetken. Kiharat tarttuvat paremmin kosteaan kuin märkiin hiuksiin, ja paksummatkin hiukset ehtivät kuivumaan täysin yön aikana. Keräsin hiukset takaraivolta alaspäin tällaisiksi ruusunnuppuspiraaleiksi, kieritin samoin kuin käärme menee kerälle, mutta en kierittänyt hiuksia itsensä ympäri niin kuin nutturaa tehdessä. (Toivon tosiaan että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :D) Spiraalit kiinnitin vain ronskisti pinnillä, tässä vaiheessa ei tarvitse yrittää niitä piilotella.




Ja aamulla, viisipiikkisellä kevyesti kammattuani, lopputulos näytti tältä:





Ei erityisen, hmm, kaunis lopputulos :D Onneksi ei ollut tarkoituskaan pitää näitä auki. Yllättävän pientä säkkyrää näistä tuli, toiveissa oli vähän isompi laine, mutta tällaista tää välillä on. Harjoittelua, harjoittelua :) Se näissä kyllä oli kivaa, ettei paljon muuta tarvittu kuin pari strategisesti aseteltua pinniä, ja päästä löytyi yllättävänkin mukava kampaus.






Kuvat eivät valitettavasti sille oikeutta tee, selkeästikään ennen aamu kahdeksaa valo ei vielä riitä parhaalla mahdollisella tavalla :D Eikä kuvaaja ollut vielä tarpeeksi hereillä, että olisi jaksanut lähteä pelleilemään ekstravalonlähteiden kanssa. Mutta kuitesnii, sain siis aikaiseksi kivan nutturatyylisen hässäkän, jollaisia löytyy minun päästäni kahdeksana päivänä viikosta. Hiusten pääliosa ja sivustat jäivät myös ihastuttavan sileiksi, niin kuin pitikin. Otsiskin oli pitkästä aikaa yhteistyöhaluinen! Tiivistettynä: mahtava hiuspäivä!

Illalla kampasin hiukset ihan oikealla kammalla auki, ja sinne tielleen ne jäivät, ei ollut vaikea arvata. Pörrö jäi kuitenkin vielä seuraavaksikin päiväksi pöyhkeyttämään, tiedä sitten pitäisikö siitä olla onnellinen vai ei :D

28.3.2014

Mennään metsään!

Moikka!

Tässäpä lakkaus, joka minun on vain aivan pakko esitellä. Pakko, vaikkei tätä varsinaisesti voi kauniiksi kutsuakaan. Vähän niin kuin päinvastoin. Mutta eikös aina valiteta, että blogeissa esitetään vain yliluonnollisen kauniita ja onnistuneita lopputuloksia? Että tavallinen pulliainen ei voi samaistua maagisen taitavaan kynsitaituriin? Kaikki mukamas fail-lakkauksetkin ovat parempia kuin mihin keskiverto kynsiharrastaja pystyy ikinä itse?

Huoli pois, tavalliset pulliaiset. Tässä on nyt esillä jotain niin karmeaa, ettei sokea mummonnekaan siihen pystyisi. Vaikken olekaan niitä maagisen taitavia kynsitaitureita, koen silti lähes velvollisuudekseni esitellä tämän. 

Liukuvärjäys gone horribly, horribly wrong:




JÄÄ


VÄÄ

:D Mietin vain, että mitä kilin kuttua mulla on päässä liikkunut, kun olen jättänyt tämän tähän vaiheeseen... Tämähän nyt ei näytä edes pimeässä onnistuneelta. En ole koskaan mielestäni ollut mikään erityisen hyvä tekemään liukuvärjäyksiä, mutta ovat ne yleensä sentään vähän onnistuneempia olleet. Visiot olivat taas kerran loistavat, ja olisi tästä varmasti ihan kelpo lakkauksen saanut aikaiseksi, jos olisi vain jaksanut tehdä tuon liu'un siististi. Kai minua sitten vain väsytti sen verran, etten tällä kertaa jaksanut :D Ja koska pelkkä epäonnistunut liukuvärihän ei olisi vielä mitään, ryttäsin kärjet etusormesta ja pikkurillistä. Eikä SIINÄKÄÄN vielä kaikki, vaan lohkaisin puukolla palasen keskisormesta :D Aivan täydellinen esimerkki siitä, miten ihan kaikki todellakin voi mennä pieleen.

Minusta tämä lakkaus oli kaikessa karmeudessaan jo niin upea, että menin ja otin oikein makrokuvankin.




Voisihan tässä varmaan raivotakin, että voi kettu kun tuli tehtyä rumat kynnet ja aaargh on taas tähden asennot minua vastaan ja nönnönnöö, viillän ranteeni auki ja on niin kauhean rankkaa. Mutta minua naurattaa niin paljon etten pysty :D Ja likainen salaisuus: pidin näitä kynsiä kolmatta päivää, toistan, KOLMATTA päivää, että saisin näistä otettua kuvat. Eikä kukaan edes kommentoinut näitä mitenkään, tai katsonut pahasti. Olin vähän pettynyt.

Ai niin, jos jotakuta nyt hirveästi kiinnostaa, niin kaikki lakat ovat OPI:a, alin raita In My Back Pocket, keskimmäin Swedish Nude, ylin Hot & Spicy.

(Ukko kävi juuri olkapään yli kurkkaamassa ja kysyi miksi laitan kuvan näin kuluneista kynsistä :D)

No, paljonko antaisitte pisteitä asteikolla yhdestä kymmeneen?

25.3.2014

Ranuvariaatio

Heippa!

Pitkästä aikaa teki taas mieli jotain herkkistä ja klassisempaa. Ranskista kehiin siis :) Ihan niin klassiseksi en sentään ryhtynyt, että olisin ihan "normaalin" ranskiksen tehnyt, kyllä aina pitää saada jotain pientä twistiä. Nyt on taas sellainen kausi menossa (alkavat kevät kenties...) että tekee ihan hillittömästi mieli käyttää keltaista. Keltaista keltaista keltaistaa!! Pelkäsin alkuun hieman, että saakohan keltaiset ranskiskärjet kynsien keltaisuuden räjähtämään silmille, mutta uteliaisuus voitti. Hyvä niin, sillä lopputulos on oikeinkin mainio, eikä kynsipetien keltaisuus näy yhtään mihinkään.




Keltsuna the one and only, keltsujen kuningatar, China Glazen Lemon Fizz. Ranskislakkana myöskin se ainoa oikea, Essien Sugar Daddy. Näköjään minulla on myös menossa melkoinen akryylimaalikausi. Pitkästä aikaa maalailin sentään jotain muutakin kuin suoria rajoja. Oikeaan nimettömään tuli vielä hieman erilainen kuvio kuin tähän vasempaan, en uskonut pystyväni tekemään samanlaista heikommalla kädellä :D Harmillisesti se ei ole nyt kyllä päätynyt kuviin, olen näköjään ollut vähän jumissa. Juoksin suoraan töistä kotiin ottamaan kuvia, että saisin niistä edes vähän terävämpiä kuin eilen. Eivät nämä kyllä vieläkään ole mitään huipputeräviä, mutta sentään vähän parempia kuin eilen.





Lyhyestä virsi kaunis. Tykkäsin näistä ihan hirmuisesti! Selkeästi nyt menossa joku simppeli-kausi, nämä yksinkertaiset miellyttävät silmää sellaisissa määrin, etten olisi ikinä uskonut mahdolliseksi. Ei tee edes mieli tehdä mitään järin monimutkaista. 

Onkohan tästä johdettavissa suora analogia myös blogin pitäjän aivotoimintaan?

24.3.2014

Piristystä maanantaihin

Heippa taasen!

Ja oikein hyvää maanantaita :) Henkilökohtaisesti en ole koskaan oikein ymmärtänyt näitä Karvis-ihmisiä, joille jokainen maanantai on sulaa tuskaa, tai jotain muuta yhtä melodramaattista. Jos tällaisesta arjen puuduttavuudesta puhutaan, niin minusta vaikka keskiviikko on paljon kamalampi, silloin on tehnyt jo monta päivää töitä ja puurtanut joka päivä samalla kaavalla, eikä viikonloppu häämötä vielä lähitulevaisuudessa. Keskiviikkona on myös pitänyt herätä jo monta päivää peräkkäin aikaisin, joten minun logiikallani myös silloin näitä maanantai-virheitä syntyisi paljon herkemmin. Maanantainahan mennään töihin virkistävän viikonlopun jälkeen.

Karvisen kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että lasagne on parasta ruokaa ikinä. Pitääkin ottaa taas joku päivä projektiksi tehdä oikein kunnon lasagnea pitkän kaavan kautta. Aah, slurps!

Tässä postauksessa ei nyt juuri ole päätä eikä häntää, mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan :D Esittelyssä on tasan viikon takainen lakkaus, kynnet, joilla olin ensimmäistä päivää töissä. Kuvat eivät valitettavasti ole erityisen onnistuneita, valo ei vielä aivan riitä siihen, että ottaisi kotiin päästyään kuvat. Onneksi ensi viikolla ollana jo kesäajassa, sen pitäisi huomattavasti taas helpottaa näiden valotuksellisten ongelmien kanssa. Sen jälkeen ongelmaksi jääkin sitten enää aika... Viime viikolta jäi taas yhdet kynnet kuvaamatta, kun en mukamas kerennyt kuvaamaan niitä ennen kuin menivät huonoksi, olivat neljä päivää kynsillä. Samaten en kuvannut ainuttakaan meikki- tai hiuskuvaa, vaikka melko onnistuneita teoksia tein näilläkin saroilla. Mutta ehkä tämäkin ongelma helpottaa vastaisuudessa, kunhan ensin vähän rutinoidun tähän vähäisempään vapaa-aikaani.





Jos sitä sitten siirtyisi epämääräisistä höpinöistä itse kynsiin. Halusin välillä tehdä jotain muuta kuin suoralinjaista color blockingia, joten päädyin tekemään tällaiset puolipallerot. Ja kun kerran pääsin alkuun pinttyneiden tapojeni rikkomisessa, pistin saman tien ihan ranttaliksi ja rajasin kuviot valkoisella mustan sijaan! Aikamoista. 

Pohjalla on ensin pari kerrosta sinistä, Essien ihanaakin ihanampaa Lapiz Of Luxurya. Minulla on sellainen tunne, että olen kertonut tämän tarinan ennenkin tässä blogissa, mutta pieni kertaus ei ole koskaan ollut pahasta. Himoitsin tätä lakkaa vuosia, jo silloin kun Essietä ei Suomessa myyty kuin erinäisissä kauneushoitoloissa. Ja tietysti netin ihmeellisessä maailmassa, rapakon takaisissa ihmekaupoissa, johon tällaisella luottokortittomalla ei silloin ollut mitään asiaa. Niinpä tyydyin vain ihastelemaan ja huokailemaan ja haaveilemaan. Kunnes sitten kävi sellainen ihastuttava asia kuin Essiedein tulo Anttiloihin. Voi sitä riemun päivää! Kyllä oli pieni Armi onnessaan. Ja ensimmäinen omistamani Essie oli sitten juurikin tämä Lapiz of Luxury. Hyvä ostos :)

Pinkki on Chin Glazen Life is Rosy, oikein mukava lakka sekin. Kuviot olen tehnyt ihan vapaalla kädellä, koska teippien saksiminen muotoon on ihan pyllystä. Vähänhän siinä tulee epäsymmetrisyyttä, mutta ei oo niin justiinsa. Ja tuolla valkoisella akryylimaalilla voi sitten paikkailla isoimpia virheitä.

Olen myös matannut sinisenä näkyvät pinnat, mutta kontrasti matan sinisen ja kiiltävän pinkin välillä ei harmikseni juuri näistä kuvista käy ilmi. Tai no, eipä se oikein luonnossakaan näkynyt :D Olisi pitänyt saada joku ekstrakiiltävä kaveri. Tai vaikka glitteriraja valkoisen sijaan.






Mites lukijoiden maanantai on lähtenyt käyntiin?

21.3.2014

Tekstuuria UUDELLA tavalla!

Tittiditiididii!

Tämä tässä näin, hyvät lukijat, on Couleurs-blogin sadas postaus! Aikamoista, tuntuu että justhan mä tämän homman vasta aloitinkin :) Sanottavaa on näköjään riittänyt.

Sadanneksi postaukseksi päätyi tekstuurilakat aivan uudella ja innovatiivisella tavalla. Siis minun kohdallani, eipä taida tekstuuripilkut kovin uusi juttu kynsilakkamaailmassa olla ;) Näitä palluroita oli aivan äärettömään koukuttavaa ja ihanaa hiplailla, tuntui tekstuuri jotenkin paljon paremmin kuin suuremmilla pinnoilla. (Tähän väliin voisi varmaan kirjoittaa sen kuuluisan vertauksen huvituksien rahallisesta arvosta ja niiden sopivuudesta erilaisille ihmisryhmille... )





Pohjalla on OPI:n I'm feeling Sashy, jonka päätin tämän jälkeen heittää kirppisjaostoon. Minulla tosiaan näitä saman sävyisiä lakkoja on vaikka muille jakaa (they're not the same, they're similar!) ja ajattelin että osasta niistä voisi ehkä luopuakin. Tietysti päätin sitten myydä pois sen, joka eroaa eniten kaikista muista :D Mutta kun tämä saa ihoni näyttäytymään kovin punaisena. Näistä kuvista sitä ei juuri huomaa, paitsi ehkä kynsivalleista. Luonnossa punaisuus oli kuitenkin melko häiritsevää. Ensimmäisellä kerralla en antanut sen häiritä, mutta nyt kun täytyy tehdä tilaa uusille tulokkaille, niin se on bai bai, Sashy. (Jos joku haluaa tämän niin vielä on aikaa hihkaista, varmaankin viikonloppuna vasta saan aikaiseksi lisättyä kirpalle.)

Isommat pilkut on tehty kuvissakin esiintyvällä OPI:n Alcatraz... rocksilla ja pienemmät Zoyan Steviellä. Pienistä oli kovin vaikea saada tasalaatuisia ja -kokoisia, mutta ei oo niin nökönuukaa. Sinne ne sulautuivat hyvin muiden joukkoon.





Hämmentävästi näissä makrokuvissa sävyt aina vääristyvät, mistäköhän lie sekin johtuu. Asetukset ovat kuitenkin samat kuin normaaleissakin kuvissa. Kuitenkin, Alcatraz, voi lääh! Ihanan moniulotteinen.

19.3.2014

Kiharat ilman lämpölaitteita: pikkunutturat

Moi!

Olen nyt tosiaan tullut sellaiseen johtopäätökseen, että minulla on ohuet hiukset. Ja ilmeisesti vielä ihan luonnostaan, eikä minkään puutostilan tai vastaavan seurauksena, ainakin mitä tuossa viikonloppuna katselin kuvia menneisyydestä. Olen myös todennut, ettei ohuilla hiuksilla saa kovin runsaita tai nättejä (jotka ainakin näin hiusmaailmassa ovat aika lailla yksi ja sama asia) kampauksia aikaiseksi. Kihartelulla saa kivasti sitä kaipaamaani volyymia aikaiseksi, mutta haluaisin myös säästää hentoja hiusparkojani liiallisen lämpökäsittelyn haitoilta. Niinpä olen ottanut asiakseni kokeilla erilaisia tapoja tehdä kiharoita ilman lämpölaitteita. Bloggaajakin kun olen, niin teinpä tästä sitten samalla oikein juttusarjan! Lirutukat, ei enää huolta, kokeileva bloggaaja Armi vastaa hätähuutoihinne!

Juttusarjan aloittaa pikkunutturat. Hieman vajakki kun olen, en tajunnut ottaa kuvaa itse nutturoista vaan ainoastaan lopputuloksesta. Joudutte siis tyytymään sanalliseen selostukseen tekoprosessista, mutta onneksi se ei ole kovin monimutkainen. Pesin hiukset, kuivattelin niitä hetken pyyhkeen sisällä, jaoin hiukset seitsämään osioon ja kierittelin jokaisen osion nutturalle. Nukuin yön yli, avasin nutturat ja kampasin auki. Tadaa!




Lopputulos tällaisenaan on hieman, eh, karu :D Mutta tarkoituksena minulla onkin käyttää näitä lähinnä kampauspohjana eikä auki. Myönnän kyllä, että loivempaa kiharaa oli tarkoitus tehdä, tulin kierittäneeksi nutturat turhan tiukalle. Mutta ainakin tuli aivan hillittömän kuohkea pehko! Tein ensin sivunutturan, mutta en sitten kuitenkaan tykännyt siitä, avasin sen, ja aloin miettimään uutta suunnitelmaa. Nutturan tekeminen oli kuitenkin loiventanut kiharoita sen verran, että koin melkein rikolliseksi piilottaa ne kokonaan. Päädyin siis ihan tuikitavalliseen ponnariin, mutta ah, miten ihastuttavan paksun näköinen se on!




Esteettisempi ihminen olisi toki voinut myös pinnittää nuo sivulle töröttävät hiukset... :D

Loppujen lopuksi sain siis kuitenkin juuri sellaiset kiharat kuin halusinkin: isot, loivat ja kestävät. Pesin hiukset uudelleen neljäntenä päivänä, siihen asti kiharat pysyivät hiuksissa oikeinkin mallikkaasti. Toki ne luonnollisesti hieman loivenivat entisestään, ja minulla on myös hiuslaatu jossa kiharat pysyvät hyvin.

Voisin siis ainakin tämän yhden kerran perusteella sanoa, että ilman lämpöä tehdyt kiharat eivät paljoa huonommaksi jää :) Toki näiden tekemiseen tarvitsee varata paljon enemmän aikaa, eikä näiden teko ehkä ole ihan niin hallittua kuin lämpölaitteilla (tämä asia saattaa toki kohentua harjoittelun lisääntyessä), pörröisyyskin saattaa olla ongelma, muuten ainakin minä tykkään. Nämä muutamat asiat ovat sellaisia, joissa voin mielelläni tehdä kompromisseja.

18.3.2014

Kevätpilkut

Heippa!

Ensimmäinen työpäivä on takana, tästä se paluu normaalien ihmisten arkeen alkaa taas :) Ainakin vielä olen tosi innoissani, saa sitten nähdä kuinka kivaa onkaan kuukauden päästä heräillä aikaisin ja istua kahdeksan tuntia koneen ääressä näpyttelemässä... Onneksi ollaan jo sen verran pitkällä kevään puolella, ettei enää ole pimeää minun heräämiseni aikaan. Olen aivan hillittömän huono heräämään aamuisin, ja vaikeudet aika luonnollisesti lisääntyvät eksponentaalisesti pimeällä. Silti olen niin masokisti, että liukuvan työajan sen salliessa, menen töihin mahdollisimman aikaisin. Koska silloin pääsee lähtemään aikaisemmin! Niin ylivoimaista kuin onkin mennä kahdeksaksi töihin, viiteen asti töissä hilluminen olisi aivan mahdoton ajatus. Tuntuu aina että koko päivä menee hukkaan.

Joka tapauksessa. Yhä vain valaistuvat päivät saivat minut innostumaan jokakeväisestä ilmiöstä, pastelliväreistä. En ole järin suuri pastellien ystävä, mutta kummasti vain ne tähän tiettyy vuodenaikaan menettelevät :) Ja niin kuin väitän etten ole värien kanssa vuodenaikaorientoitunut. Pastellit yhdistän mielessäni myös AINA valkoisiin polkkapilkkuihin, joten tässä hengessä päätin pykätä sitten kynnetkin eräänä kauniina, aurinkoisena päivänä. (Ennen takatalvea.)





Lakkoina kaikkien pastellilakkojen äiti ja jumala, Essien Mint Candy Apple sekä hieman rouheutta tuomassa Essien Under Where? Niin upea kuin tuo minttu onkin, se on ehkä vähän tylsä yksinään käytettynä. Liilaan taittava vaaleanpunainen oli juuri passeli kaveri. Valkoiset pilkut on tehty akryylimaalilla, sillä pelkäsin ettei valkoinen kynsilakka olisi tarpeeksi peittävää.

Hämmentävästi olen huomannut viime aikoina himoitsevani kovasti sellaista todella hentoa, pumpulista ja utuista vaaleanpunaista, sellaista balettivaaleanpunaista lakkaa. En tiedä onko sille olemassa jokin sopivampikin termi :D Näidenkin minttukynsien kaveriksi se olisi varmasti sopinut aivan yhtä hyvin kuin Under Where? Hämmentävää tämä todellakin on, koska ensinnäkään en juuri pidä vaaleanpunaisesta, toisekseen vaaleanpunaisen sävyt istuvat minun ihoni sävyyn todella huonosti. Onkohan tämä merkki siitä, että olen viettänyt liikaa aikaa kynsiharrastajien piireissä?

Ja hei! Ensimmäistä kertaa sitten tammikuun alun, blogissa esiintyy jälleen oikea käsi! Poseerauksessa on parantamisen varaa, mutta tästä se taas lähtee :) Saadaanpa vihdoinkin jopa kuvaa siitä, miten yleensä nämä kahden värin lakkaukset teen, ei tarvitse enää yrittää epämääräisesti kuvailla.





Mitäs tykkäsitte? Joko alkaa kevätvärit tehdä tuloaan muidenkin lakkauksiin kuin vain minun?

16.3.2014

Sisänurkkameikki

Moikka!

Olen viime aikoina ollut taas hurjan innostunut erilaisista meikkileikeistä. Paljon enemmän innostunut, kuin nyt vaikkapa kynsien koristelusta. Siksi näitä meikkikuvia näkyy täällä blogissakin nyt hieman kiihtyneemmällä tahdilla. Pahoittelut siis siitä, jos lukijoina koette nämä postaukset tylsiksi, mutta juuri nyt blogin kirjoittajana olen kiinnostunempi kirjoittamaan näistä :) Eikä tämä blogi toisaalta ole koskaan täysi kynsiblogi ollutkaan, vaan ennemminkin kynsipainoitteinen kauneusblogi. Että kyllä niitä kynsiäkin täällä vielä paljon tulevaisuudessakin nähdään, ei huolta. 

Ja toivottavasti jota kuta kiinnostaa nämä meikkikuvatkin :D Vaikka kuinka olenkin blogin itseoikeutettu pääjehu, ja kirjoitan mistä itse tykkään, niin totta kai haluan miellyttää myös lukijoita. Aika tylsäähän tätä olisi ainoastaan itselleen tehdä.




Halusin harjoitella jotain vähän enemmän työkelpoisia meikkejä, jotain neutraalimpaa ja "hienostuneempaa", mutta silti omalla twistilläni, eli väreillä. Pykäsin siis tällaisen ruskeapainotteisen meikin värikkäällä sisänurkalla. Mikä parasta, tätä samaa reseptiä voi käyttää ihan minkä tahansa värisen sisänurkan kanssa. Violettia, sinistä, turkoosia väri-iloitteluun ja kultaista, vaaleanpunaista, persikkaa neutraalimpaan lopputulokseen. Tykkään! Tykkään aivan hurjasti, tarkoituksena on toistaa tämä ensimmäiseksi työpäiväksi :)

Harmi vain, että kuva hieman vääristää todellisuutta. Sisänurkassa on nimittäin kirkkaan punaista väriä, eikä pinkkiä, niin kuin voisi kuvan perusteella kuvitella. Punainen on jostain syystä hirveän aliarvostettu luomivärisävy, sitä ei ole tarjolla oikein missään paleteissa, saati sitten yksittäisnapeissa. Pinkkejä ja vaaleanpunaisia kyllä sitten on miljoonia erilaisia sävyjä. Niinpä ihka ensimmäiseen Inglotin palettiini otin mukaan punaisen napin, kun sellaisen tajusin olevan tarjolla. Ja nyt minulla on jopa tarjota tiedot siitä, mikä tämän sävynumero on! Otin eräänä iltana projektiksi katsoa kaikkien omistamieni Inglot-nappien numerot ja kirjoittaa ne ylös. Cocktail-tikut aseena ja meditaatioharjoitukset läpikäyneenä kävin urakan kimppuun ja ihme kyllä, säästyin rikkoutuneilta napeilta ja/tai kynsiltä! En kyllä vieläkään ymmärrä ihmisiä, jotka järjestelvät noiden nappiensa paikkoja paleteissa ihan huvikseen... Hrr.




Sisänurkassa siis Inglotin pearl 449, keskellä luomea Inglotin pearl 409, jonka päällä on Urban Decayn Ambush tuomassa vähän kimallusta. Ulkonurkassa ja luomivaossa on Urban Decayn Derailed. Inglotin punaista olen käyttänyt aavistuksen myös häivytyksessä tuomaan hieman väriä.

Simppeliä ja silti niin upeaa. Voisi olla vaikka uusi mottoni.

15.3.2014

Yksinkertaisen upea

Moi!


Minulla on jostain syystä juuri nyt aivan mielettömän hyvä fiilis. Itse asiassa on ollut koko viikon. Voisin vain pomppia ja tanssia ja nauraa. Jee! Jee! Mahtavaa!

Pää on niin autuaan onnellisen tyhjä, että minusta ei juuri nyt irtoa kyllä mitään järkevää tekstiä :D Sen kunniaksi otin pitkästä aikaa mielestäni erittäinkin onnistuneita kuvia, erittäinkin onnistuneesta lakkauksesta. 





Olin aivan mielettömän ylpeä tästä lakkauksesta, vaikka se onkin hyvin yksinkertainen. Ei sitä aina tarvitse tehdä jotain ultramonimutkaista, että lopputulos olisi onnistunut. Pohjalla on Essien upean pigmenttinen, yhdellä kerroksella peittävä No More Film. Leima on Konadin laatasta m51, leimattu ehkä parhaalla leimauslakalla ikinä, China Glazen Harmonylla. Olin laiskalla päällä, enkä jaksanut leimata kuin nimettömät, joten loppuihin kynsiin kiinnitin vain pienet timangit. Hyvä näin, paljon parempi kuin jos olisin leimannut kaikki kynnet. Ainakin luulen niin, enhän koskaan toteuttanut sitä vaihtoehtoa :D






Hyvää takatalvea kaikille! Suurena talven ystävänä olin jo vähän masentunut tuosta alkavasta keväästä. Varsinkin kun menetin kaikkein parhaimman ajan vuodesta, huikean auringonpaisteen ja valtavat hanget, jollaisia yleensä näinä kuukausina tavataan.

13.3.2014

Yksi parhaista, huonolla yhdistelmällä

Heippa!

Tänään esittelyssä yksi parhaista kynsilakoistani ikinä koskaan milloinkaan. Tämä lakka on sulaa täydellisyyttä pullossa ja väri on niin mieletön, että melkein tekee mieli syödä sormensa, kun tätä käyttää. Kuitenkin vain melkein, koska kynsilakka on mielestäni kivemman näköistä kynsillä kuin hampaissa. Tässä on vain yksi pikku vika.

Lakka on merkiltään Depend. Tuo merkki, joka tekee ah, niin tärisyttävän upean värisiä lakkoja, mutta joita saa vain säälittävän kokoisissa minipurkeissa. Ja yleensä vain yhden kauden ajan. Kukaan ei näitä viitsi myydä Ebayssa tai vastaavassa (kannattaisi! Tässä ilmainen bussiness plan jollekin, lupauksella ainakin yhdestä varmasta asiakkaasta) eikä kukaan viitsi tehdä näille dupeja. BUU!! Useimmat näistä ovat vielä huippuhyviä leimailussakin. Pitäisiköhän lähettää palautetta Dependille, että alkaisivat käyttää isompia lakkapulloja? 50 milliä näin alkuun luulisi olevan hyvä.





Tämä kyseinen lakka on siis Depend 299. Tässä välissä saa vähän kuolata ja läähättää. Pari virtuaalista sydäntäkin voi lähettää. Hillittömän upea ja uniikki väri, voimakkaan sinipohjainen laventeli. Aika tummakin, tällainen tumma vaaleanliila, jos niin voi sanoa :D Olen lukemattomia kertoja yrittänyt löytää lakkaa joka pääsisi sävyssään edes lähelle tätä, mutta toistaiseksi olen joutunut pettymään karvaasti. RA KAS TAN tätä lakkaa.

Kaveriksi sille päätyivät tylsät ja vähän rumatkin siirtokuvat. Tuo pinkki väri vaan sopi niin kivasti yhteen tumman vaaleanlaventelinliilan lakkani kanssa, että päätin käyttää ne pois. Kruunuksi laitoin vielä päälle pari kerrosta OPI:n I Juggle... Meniä, mutta pitäisi vain uskoa, ettei se näy näin vaaleiden lakkojen päällä. Ainakaan kuvissa.






Semmosta. Löytyykö lukijoista ketään, joka lähtisi minun kanssani mielenosoitukseen Dependin tuotekehittely-yksikön eteen, vaatimaan isompia pulloja?

12.3.2014

Diorista inspiroitunutta

Moikka! 

Kuulun kouluni kamerakerhoon, ja olimme eilen tutustumassa kerhon uusiin studiotiloihin, jonne on myös hankittu jos jonkinmoista rompetta, salamoita, softboxeja, taustoja ja kaikenlaista pikkutilpehööriä. Olen ihan hurjan innoissani! Minua on aina kiehtonut hurjasti kokeilla sellaisia editorial-tyyppisiä meikkejä ja kahlailenkin usein naistenlehtiä tai kosmetiikkatalojen uusien kokoelmien mainoskuvia läpi ihan vain nähdäkseni upeasti toteutettuja (ja kuvattuja) meikkejä. Eihän sellaisilla meikeillä ihmisten ilmoille lähdetä, mutta upeita ne ovat silti. Ja hauskoja yrittää tehdä myös itselle. 

Vaikken minkäänlaisesta mallin (tai meikkaajan) urasta haaveilekaan, yksi syy tämänkin blogin perustamiselle oli juuri näissä editorial kuvissa. Että saisin jonkun "syyn" tehdä tällaisia meikkileikkejä useamminkin ja näyttääkin niitä kiinnostuneille. Ja nyt mulla vihdoinkin on pelit ja vehkeet toteuttaa näitä haaveitani! Tuonne kamerakerhon studiolle ei edes ole kuin vaivaiset sata metriä matkaa kotioveltani, joten wuhuu! Voin raahata studiopäivinä sinne vaikka koko meikkiarsenaalini ja kokeilla kymmeniä eri tyylejä :) Armi hyvin iloinen nyt.

Tällä kertaa esittelyssä kuitenkin vielä tällaiset makkarin ikkunan edessä kuvatut räpsyt. Eihän näissäkään sinänsä mitään vikaa ole, mutta ah, kuinka odotankaan sitä että saan suunnitella ja kuvattua kokonaisia lookeja, aina taustasta lähtien, sopivilla vaatteilla ja kampauksella... Saisinkohan värvättyä kavereitakin malleiksi, hmm.... 

Oh tätä inspiroitumisen määrää! En meinaa pysyä pöksyissäni.




Noh, jos hieman yritän hillitä innostustani, jotta saisin kirjoitettua edes jotain järkevää. Jos vaikka saisin aikaiseksi kirjoitettua jotain tästä kuvissa näkyvistä meikistä, enkä vain niistä kaikista tulevista :) Tämäkin meikki itse asiassa pohjautuu hyvin löyhästi Diorin uuden kevätmalliston mainoskuviin - mallilla on siinä liikkuvalla luomella hempeää vaaleanpunaista ja ronskisti koko silmän ympärillä ja kulmaluulla vaaleansinistä. Minunkin meikkini sai alkunsa ensin kevyestä kerroksesta vaaleansinistä koko luomella ja vaaleanpunaisesta luomen sisänurkassa, mutta sitten se lähtikin elämään omaa elämäänsä :D En ole vieläkään saanut aikaiseksi hankittua mitään korvaajaa sille kuivuneelle Inglotin geelirajausvärilleni, joten paksua, tummaa rajausta korvaamaan tein sitten paksun ja tumman varjostuksen. Musta olisi mielestäni mennyt kuitenkin jo liian tummaksi, joten käytin tummansinistä. Lopputulos on siis aika kaukana alkulähteiltään, mutta väliäkös tuolla. Tätä se inspiroituminen on parhaillaan :)




Meikki on täysin Coastal Scentsin Original paletilla kyhätty, ja ei että minua ärsyttää se, ettei noilla sävyillä ole mitään tunnistusjärjestelmää. Kuitesnii, sisänurkassa siis voimakkaasti liilaan taittavaa vaaleanpunaista, liikkuvalla luomella laventelinsinistä, luomivaossa henkäys mustaa, varjostuksessa keskisinistä ja kulmaluulla vaaleansinistä. Vaikkei se sieltä kaiken häivyttelyn jälkeen enää näykään... (Niissä studiokuvissa varmasti näkyisi!) Varjostuskin voisi olla vähän paremmin silmän muotooni sopiva, mutta ei nyt jakseta takertua pikkuseikkoihin. Tykkään nimittäin silti tästä meikistä ihan pipona :)





10.3.2014

Tekstuuria tutulla tavalla

Moi!

Uhh, meillä oli lähes koko eilisen ajan netti poikki, en päässyt päivittämään vaikka tarkoitus oli. Enkä päässyt edes ajastamaan täksi aamuksi mitään, joten tällaisella reaaliaikaisella iltapäiväpostauksella mennään nyt sitten. En kyllä ole ihan perillä itsekään niistä syistä, miksi olen alkanut ajastamaan postauksiani aina aamuksi... Yleensä kun kirjoittelen sellaiseen aikaan, jota normaalit ihmiset varmasti pitävät kovin myöhäisenä, ja sitten en muka kehtaa julkaista saman tien, keskellä yötä. Mitä pahaa siinä muka on? Ei aavistustakaan. On vain jäänyt tavaksi ajastaa. Vai mitä olette lukijoina mieltä, onko sillä merkitystä mihin aikaan päivästä näitä postauksia tulee ulos?

Päivän varsinaisena aiheena ovat kynnet, ja taas siellä kovin tutuksi tulleella tavalla: teippaamalla! Jännä juttu, että jopa tuo teippien asettelu on näin samanlainen kuin viime kerralla.... No mutta, miksipä sitä menisi hyväksi todettua kaavaa muuttamaan. Ainakin onnistuu satavarmasti :D Mutta ensikerralla lupaan tehdä jotain muuta tekstuureista!





Kaikissa kynsissä siis pohjalla OPI:n iiiiiihana Can't find my czechbook, se täydellinen turkoosin sävy. Jostain syystä se on jäänyt aivan liian vähälle käytölle tämän talven aikana, vääryys! Toisaalta, tulin ehkä hieman ylikäyttäneeksi sitä kesän aikana, joten ehkä se ansaitsikin pienen lepotauon. Yksi suurista lemppareistani koko kokoelmassani, ei, vaan koko lakkamaailmassa! (Herää kysymys, että eikö kaikki kokoelmaani päätyneet lakat ole niitä lakkamaailman parhaita, kun kerran olen mennyt ne hankkimaan ja muut jättänyt ulkopuolelle. Haavelistalla on tietysti myös hyviä ehdokkaita, mutta en voi satavarmasti tietää, ovatko ne hyviä vai eivät, kun en ole kerran päässyt kokeilemaan. Ah, elämän suuret kysymykset.)

Kaveriksi tshekkivihkolle pääsi myös yksi suurista suosikeistani, Zoyan Chyna. Pistin vain yhden kerroksen, mutta olisi melkein vaatinut kaksi, että olisi paremmin saanut tuon ihanan punaisen hehkun esiin. No, eipä siinä, olisin varmaan sillä toisella kerroksella onnistunut suttaamaan nuo teippien rajat vieläkin pahemmin :D Peukalo ei tänään esiinny kuvissa, koska se levisi aivan totaalisesti. En ihan ymmärrä, miten niin suuret leviämiset ovat edes mahdollisia... 






Näiden kynsien jälkeen menin ja lyhensin taas kynsiä reilulla kädellä. Koska ah, se tammikuussa katkennut vasemman nimettömän kynsi alkaa vihdoinkin pilkistää sormenpään yli! Vielä se on aavistuksen lyhyempi kuin kaverinsa (koska en vain raaski lyhentää muita niiiin lyhyiksi) mutta ei enää ollenkaan häiritsevällä tavalla, tuskin kukaan edes kiinnitää siihen huomiota. Nyt näiden voi antaa taas rauhassa kasvaa hirrrmuisen pitkiksi. Kevätkin on sopivasti tulossa, näiden ei pitäisi edes kaartua ollenkaan niin pahasti kun ei ole enää pakkasia kuivattamassa sisäilmaa.

Hämmentävää kyllä, mutta olen jo mennyt tottumaan näihin nysäkynsiin. Edes peukalonkynnet eivät aiheuta enää mitään vauvakynsipuistatuksia, vaikka "normitilassa" ne ovatkin kahden sentin pituisia. Kynnet eivät muutenkaan enää missään nimessä vaikuta töpökynsiltä. Huh, toivottavasti totun myös jälleen niihin pitkiin kynsiin :D