The Finnish(able) Nail Art Challenge - trick or treat

Halloween. Yksi juhlista, josta en koskaan ole henkilökohtaisella tasolla ollut järin innoissani. Eikä edes suomalaista perinnettä. Mutta haasteessa jos sanotaan että tee Halloween-kynnet, niin sittenhän tehdään Halloween-kynnet.

Arvostan erittäin suuresti taitavaa maskeerausta, pikkutarkasti toteutettua pukeutumista ja myös yksityiskohtaista kynsitaidetta, mutta silti jotkut repeytyneet zombi-sormet tai puolimädäntyneet pääkallot minun kynsilläni eivät vain ole sitä, mitä haluaisin tehdä. Sinney teki mielestäni aivan äärettömän upeat kynnet Halloweeniksi, jotain abstraktimpaa mutta silti selkeästi Halloweeniin liittyvää. En kehdannut alkaa täysin matkimaan, joten piti keksiä jotain muuta.

Ja tällaiseen sitten päädyttiin. Värit ovat selkeästi Halloweenin kurpitsoista tutut ja keskimmäisten sormien kuvioinninkin voisi kai etäisesti kuvitella liittyvän Frankensteiniin? ;D En halunnut kaikista kynsistä täysin samanlaisia, joten etusormessa, pikkurillissä ja peukalossa on sitten jotain satunnaista kiekuraa. Hyvä näin, sanon ma.

Lakkoina Natural Code Atomic Orange, jota on hurjan vaikea saada vangittua kuviin oikean sävyisenä. Tässä ylhäällä olevassa kuvassa etusormi vastaa todellisuutta parhaiten, on siis todella punertava oranssi, syvä ja kirkas sävy. Erittäin miellyttävä ja uniikki. Ainoa vain, että tuo lakka jättää kolmenkin kerroksen jälkeen vapaan kasvun rajan näkyviin, en arvosta. Sain tämän äidiltäni synttärilahjaksi, oli kuulemma niin ruma väri että minä varmaan tykkään. Kyllä äiti tietää.

Musta lakka on Wet'n'Wildin Black Crème, joka alkaa todellakin vedellä viimeisiään. Kuviot tein jonkinasteista kuivamarmorointitekniikaa hyödyntäen, piirtelin siis kuviot pienen pilkkutikun avulla märkään lakkaan. Erityisesti tykkään tuosta nimettömän kynnen kärjestä, siinä nuo tikit onnistuivat juuri niin kuin olin tarkoittanutkin. Kiehkurakynsiin olisin varmaan tarvinnut paksumman kerroksen oranssia, koska sitä ei levinnyt juuri yhtään mustalle osiolle. Harjoittelukysymys siis ilmeisesti tämäkin.

Lisää keltaista luomiväriä

Sattuipa sillä lailla mukavasti, että lähdin viikoksi Lappiin, ja jätin läppärin virtajohdon 900 kilometrin päähän kotiin. Ei ollut siis paljon iloa siitä, että olin ottanut valmiiksi kuvat paria postausta varten, kovin vaivalloista on kirjoittaa mitään sellaisella läppärillä, joka ei sähkönpuutteen vuoksi reagoi näppäinyhdistelmiin. No mutta, ei kai tässä suurempaa hätää päässyt syntymään. (Paitsi että tarkoitus oli myös kirjottaa dippaa tuolla Lapissa, ja nyt olen sitten vähän jäljessä siitä, missä kuvittelin olevani tässä vaiheessa kuukautta.)

Sunnuntai meni sukuloidessa, eli tämän viikon ablecaw-kynnet tulevat myöhästyneellä aikataululla. Ja se viime viikolta väliin jäänyt haaste saattaa tulla myöhemmin, jos löydän jostain rohkeuden julkaista sen :D Sen verran kammottava lopputulos, että voisi melkein halloween-kynsiksi laittaa samalla vaivalla.

Nyt ei siis nähdä kynsiä, vaan jälleen vähän luomivärejä. Lukijakuntani taitaa pääasiallisesti koostua kynsistä intoilevista kanssasisarista, mutta tykkään itse niin hurjasti näistä luomiväreistä, että niitä tulee kyllä esiintymään jatkossakin. Törmäsin jokin aika sitten Instagramissa upeaan keltaisen ja punertavan violetin yhdistävään silmämeikkiin, johon en valitettavasti pysty linkkaamaan, koska en enää löytänyt sitä. Se jäi kuitenkin mieleen kummittelemaan siinä määrin, että oli pyrittävä itsekin toteuttamaan kyseinen väriyhdistelmä kokoelmani sallivissa muodoin.

Pitäisi kyllä ihan oikeasti alkaa kirjoittaa ylös niitä sävyjä, joita olen kulloinkin käyttänyt, koska en vain kykene muistamaan niitä enää jälkeenpäin. Otin tällä kertaa jopa kuvan käyttämistäni paleteista, kuvittelin sen olevan pomminvarma tapa, mutta ei näköjään riitä. Yritän kuitenkin muistella parhaani mukaan.

Sijoittelu ja idea on kovin samanlainen, kuin parhaassa syksy-euforiassani toteuttamani ruskameikki. Pääosaa näyttelee, jälleen kerran, Benettonin Lemon Pie. Ainoa oikeasti pigmenttinen keltainen kokoelmassani, näitä on saatava ehdottomasti lisää! Sitä olen sitten häivytellyt oranssilla Inglotilla, amc shine 15:llä, jotta liuku ulkonurkan punertaviin sävyihin sujuisi vaivattomammin. Ulkonurkka on sitten se, josta en ole ihan varma että mitä siellä tapahtuu. Ehkäpä Sleekin Marry in Montecarlo? Saattaa olla myös Urban Decayn Savage, jota on ainakin luomivaossa. Ylimpänä luomivaossa on kanariankeltaista Coastal Scentsin original-paletista. Näyttää paletissa ärtsynihanalta, valitettavasti siinä vain ei ole pigmenttiä oikein nimeksikään, eikä se näissä kuvissakaan juuri mihinkään näy, luonnossa ehkä hitusen paremmin. Alaluomella on Sleekin Honeymoon in Hollywood, sisänurkassa ja kulmaluulla valkoista Coastal Scentsin original-paletista. Merkitsin allaolevaan kuvaan ne sävyt, joiden käyttämisestä olin varma :D

Ihanan pirtsakka väri-iloittelu keskelle ankeinta lokakuuta. Ihan kaikkea säihkyä en näihin kuviin nyt saanut vangittua, mitä meikki tarjosi oikeassa elämässä, mutta toivottavasti tämäkin hivenen hillitympi taltiointi tarjoaa piristystä päiviinne :) 

The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this technique

Olen karannut sivistystä ja vetäytynyt luonnon helmaan pakoon pahaa maailmaa. Olen niin sanotusti vetänyt kissimirrin päähäni ja paennut vuorille. Tämä viikko menee siis Lapissa mökillä, miettien ihan jotain muuta kuin sellaista isoa pahaa mörköä nimelta dippa_lopullinen.docx. Paitsi että otin kyllä läppärin mukaan, koska luoja minua auttakoon jos valmistuminen venyy vielä yhtään enempää. Pääpaino on kuitenkin syksyisissä luontoretkissä, takkatulen loimussa rakkaansa kainalossa ja piiitkään nukutuissa aamuissa. Josko niistä saisi tarvittavat piristysruiskeet runtata tuo dippa loppuun asti.

Alunperin suunnitelmissa oli tulla tänne jo kuukausi aikaisemmin ja päästä nauttimaan Lapin syksystä, upeasta ruskasta ja käydä vaeltamassa. Työkuvioiden vuoksi reissu kuitenkin siirtyi, ja nyt täällä on jo hitusen lunta ja öisin niin paljon pakkasta, että nukutaan ihan suosiolla mökissä eikä teltassa. Lunta ei kuitenkaan ole ihan vielä niin paljon kuin Talvisin, mutta eiköhän näistäkin maisemista upeita kuvia saa. Jos saisin niitä joskus vaikka blogiinkin esille

Aina on suunnitelmissa saada näitä kuvaoksennuksia blogiin, mutta voi kekkonen sentään kun olen saamaton! :D  Esimerkkinä mainittakoon, osa Pietarin kuvista on vieläkin käsittelemättä. Olin siellä ennen juhannusta.

Mutta ainakin minulla on käsiteltyjä kynsikuvia. (Tämä hyvät lukijat, on täydellinen esimerkki ontuvasta aasinsillasta. Saa ottaa mallia.) Lomasta huolimatta haaste nimittäin jatkuu. Vuorossa oli erityisen rakkaan tekniikan käyttämäninen, ja minulla se on aivan ehdottomasti kelmuilu. Rakastan kelmuilua, sitä miten jännän, uniikin ja vangitsevan lopputuloksen se jättää, ja niin pienellä vaivalla! 

Niin tälläkin kertaa. Harmi vain, että käyttämäni pohjalakka oli niin kiiltävä, että tuli tuollaisia ärsyttäviä kiiltoviivoja pilaamaan kuviani, peittämään hienot kelmuilut :( Vihaan vihaan vihaan noita heijastuksia kuvissa.

Pohjalla on kaunis myrkynvihreä OPI Cuckoo For This Color jossa on upeaa vaaleansinistä shimmeriä. Luonnossa se kimmelteli aivan vastustamattoman lumoavasti ylemmissä lakkakerroksissa olevista raoista, meni jalat aina vähän veteliksi kun huomasi omat kyntensä. Näissä kuvissa se vain ei juuri näy, koska isot, pahat heijastumat tulivat tielle, mur. Tuosta peukalokuvasta sentään hieman näkee tarkoittamaani efektiä.

Pohjalakan päälle sudin sinne tänne kahta eri vihreää, OPI Thanks a Windmillionia ja Essie Mint Candy Applea ja töpöttelin niitä sitten rytistetyllä kelmunpalalla. Kahden sekunnin vaiva, ikuisesti kestävä kauniiden kynsien ilo. Valitettavasti vain olen niin korruptoitunut, etten voinut ajatellakaan kynsiä ilman mitään varsinaisia koristeluja, joten menin ja tungin noita rumia strasseja mukaan. Voi Armi sun kanssas, less is more ja silleen.

Minä menen nyt jatkamaan puolilomaani. Viikonlopuksi pitää palata Etelään kummipojan synttäreille, ja sitten ensi viikolla taas toimistolle. Jaksaa jaksaa!

The Finnish(able) Nail Art Challenge - something borrowed

Minun on nyt heti alkuun sanottava, että olen hieman pettynyt näihin haasteaiheisiin. Jotain oleellista jäi mielestäni puuttumaan. Aivan ensimmäinen aihe oli something new. Parin viikon jälkeen oli vuorossa something blue. Nyt on käsillä something borrowed. Mutta missä, oi missä, on something old? Häh?! Ei voi tällaiselle pakko-oireiselle mennä latomaan noin itsestään selviä lorunpätkiä ja sitten jättää yhtä pois. Ensimmäistä kertaa näitä aiheita lukiessani skitsosin jo siitä, että ne on piru vie väärässä järjestyksessä, mutta päästyäni loppuun asti meinasin saada sydänkohtauksen kun something old ei ollutkaan missään vaiheessa tullut vastaan. Valehtelematta luin koko haasterimpsun läpi uudestaan, jos olinkin vain epähuomiossa jättänyt juuri sen kohdan lukematta. Olen siis luonnollisesti aika järkyttyneessä tilassa juuri nyt, mutta yritetään saattaa tämä postaus kunnialla loppuun asti. 

Lakkaus toteutettuna jollakin lainatulla. Olin laiska, enkä jaksanut pyytää keneltäkään kynsilakkoja lainaan, joten yksinkertaisesti lainasin vain idean lakkaukseeni joltain toiselta. Ja todellakin kiinnitin erityistä huomiota siihen että lainaisin lakkauksen kokonaan, parhaan kykyni mukaan, enkä vain inspiroituisi ideasta ja toteuttaisi sitä omalla tavallani. Oli siis pakko valita jotain yksinkertaista :D

Selailin Pinterestin inspiraatiokansiotani loputtomalta tuntuvan ajan (hämmentyneenä oli todettava, että noin 84 % kyseisen kansion sisällöstä oli pilkkuja. En ole tietoisesti tajunnut pitäväni näin kovasti pilkuista kynsillä) mutta mikään siellä ei tuntunut sellaiselta, jonka haluaisin tai pystyisin toteuttamaan lähes täydellisesti, minulta puuttui joko motorisia taitoja tai tietynsävyisiä lakkoja. Lopulta oli turvauduttava niinkin epätoivoiseen keinoon, kuin googlaamiseen. Nail art kuvahaku tuotti lopulta tällaisen lopputuloksen. Ja näin minä sen apinoin:

Photoshop-taitoni eivät valitettavasti riitä saavuttamaan täydellisesti alkuperäistä.

Helpon toteuttamisensa lisäksi tuo lakkaus on itse asiassa mielestäni kovin mielenkiintoinen muutenkin. Yksinkertainen kuvio (ja geometrisistä kuvioista olen aina tiennyt pitäväni), mutta hivenen epätavallisella tavalla toteutettuna, ei aina sieltä kynsinauhasta lähtien ja kärkeä kohti kaventuen. Myös väriyhdistelmä on sellainen, johon ei ihan joka päivä törmää. Ja mattaus nyt vaan toimii aina.

Itselläni näissä on pohjalla China Glazen Life is Rosy (ei ole kovin lähellä alkuperäistä väriä, mutta minulla ei juuri noita pinkkejä ole...) ja päällä OPI Russian Navy (joka on varmasti kokoelmani upein lakka matattuna, voi slurps sentään). Kuvion olen tehnyt ensin A-mallisten vinyylien avulla ja sitten pilkkutikun kanssa pyöristänyt reunoja, jotta ne muistuttaisivat hieman enemmän alkuperäistä. Ja kyllä tykkäsin!

Vihdoinkin jotain muuta!

Kyllä! Minä todistettavasti teen jotain muutakin kuin vain lakkailen kynsiä ja kirjoitan dippaa. Kävin esimerkiksi juhlistamassa kaverin keski-ikäistymistä ja sitä varten tuli ihan ajatuksen kanssa laittauduttua. En tiedä onko minulla jotain kisäväsymystä havaittavissa, vai uuvutttavatko vain pimenevät aamut niin paljon, mutta viimeisimmät viikot on menty aika yksinkertaisilla meikeillä päivisin. Ja niinä päivinä kun jotain vähän monimutkaisempaa tekee, on lopputulos poikkeuksetta ollut melkoisen ruma... :D Ei paljon tee mieli ottaa niistä todisteita jälkipolville. 

Mutta tästä meikistä tykkäsin oikeinkin paljon! Ehkä siihen vaikutti se, että oli lauantai, ei tarvinnut tehdä töitä, sai nukkua siihen asti että oli jo valoisaa ja sai ihan rauhassa käyttää vaikka puolitoista tuntia silmämeikin teon syövereissä. Itse kun en osaa lainkaan maalata tai mitään muuta, niin tämä käy sellaista taideterapiasta oikein passelisti. Meikkaaminen - tuo sielunrauhaa ja tyyneyttä tuova jokapäiväinen toiminto.

Alun taideterapia-julistuksista saattaisi hätäisempi ihminen päätellä, että nyt on tehty jotain todella monimutkaista ja näyttävää, mutta metsään meni, hyvinkin yksinkertainen tuotos syntyi tällä kertaa. Onneksi se ei yhtään vähennä tämän meikin kauneutta tai onnistumista, itse siis olen erittäinkin tyytyväinen lopputulokseen. Sain kehujakin, että näytän kuulemma erityisen nätiltä tämän kanssa, sehän on aina mukavaa.

Kaikki käytetyt luomivärit ovat samasta paletista, Coastal Scents Metal Mania. Sisänurkassa harmahtavaa vaaleansinistä ja ulkonurkassa harmahtavaa tummaa liilaa. Näiden kahden sävyn rajapinnassa on sitten vielä ihan tavallista kirkasta liilaa helpottamassa sävyjen saumatonta sulautumista toisiinsa. Sama lilan sävy on myös alaluomella.

Korviksetkin piti ottaa kuvaa, tykkään näistä niin paljon. Ukkoni osti nämä minulle joltain elämäntapainkkarilta. Erityisen tarkkaa kuvaa niistä ei taida näiden kuvien perusteella saada, mutta vähän pitää jättää mielikuvituksenkin varaan hei :D

The Finnish(able) Nail Art Challenge - familiar pattern

Tuttu kuvio. Olenko kenties säälittävä, jos paljastan että ainoat kuviot, jotka tulivat tässä yhteydessä mieleen, olivat sydän ja kukonaskel :D Mutta ei se mitään, pitkälle niidenkin kanssa pääsee. Onneksi DRK A -leimalaatassa oli kukonaskelkuvio.

En ole vieläkään hyvä leimaamaan, mutta ei anneta sen häiritä. Ihan kelvolliset leimathan nämä ovat. Ainakin, jos kärsii kaihista tai käyttää silmälappua. Molemmissa silmissä. Mutta, koska omalla kohdallani standardini eivät ole erityisen korkealla, voin sanoa että ihan kivathan nämä ovat.

Pohjalla OPI Can't Find My Czechbook. Aina tätä käyttäessäni taidan mainita, että tämä kärsii aivan liian vähäisistä käyttökerroista. Ja tottahan se on, tämä ansaitsisi kyllä päästä kynsille vähintään kerran viikossa. Niiiin herkullinen väri. Leimaamiseen käytin kerrankin jotain muuta kuin Essien No More Filmiä. Okei, myönnän, se oli alkuperäinen suunnitelma, mutta päätinkin sitten pistää ihan villiksi ja kokeilla jotain muuta. Living on the edge. Leimaamiseen käytin kahta Kure Bazaarin lakkaa, tummaa murrettua liilaa, Phenomenal (joka tummuudestaan huolimatta ei ollut erityisen peittävä leimaamisessa) ja metallista violettia, Catwalk. Se leimasi jo huomattavasti paremmin, mutta näyttää kyllä aivan eriväriseltä kuin lakattuna koko kynnelle.

Kure Bazaarit ovat kyllä kivoja myös, ostaisin ehdottomasti enemmän jos ne viitsisivät olla hieman halvempia ja paremmin saatavilla. Tai no, onhan niitä melko helppo käsiinsä saada, mutta ei kivijalkakaupoista, niin että pääset itse hypistelemään niitä ja katsomaan sävyt muutenkin kuin monitorin välityksellä. Netissäkin on niin vähän swatch-kuvia saatavissa, ettei oikein viitsisi ostaa sikaa säkissä.

Täällä Lappeenrannassa on kyllä yksi kauneushoitola jossa noita myydään, mutta aina kun olen siellä käynyt, sävyjä on joku kolme näytillä ja "kohta" kuulemma tulossa lisää. Valaistuskin on niin hirmuisen hämyinen, että ihan yhtä suureksi arpapeliksi menee kuin netin kautta ostaminen.

Oh, näitä maailman ongelmia.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - negative space

Helou helou! Haaste jatkuu, ja jälleen kerran, jo toista kertaa putkeen (eli voi jo puhua perinteestä!) onnistuin päivittämään itse itselleni asettamien tavoitepäivien mukaisesti. Mahtavaa, Armi!

En yleensä lukijana ole kiinnostunut kuuntelemaan bloginpitäjien selittelyitä harventuneelle julkaisutahdille tai muulle, mutta omalla kohdallani tätä on nyt jatkunut niin pitkään, että koen sen lähes velvollisuudekseni. Ehkä tällä tavalla saan myös vähän hiljennettyä soimaavaa omatuntoa. Minulla kun siis tosiaan on ollut ajatuksena julkaista muutakin sisältöä kuin vain näitä haastekynsiä, puhumattakaan jostain ulkoasun päivittämisestä tai instagrammailusta tai ajoissa kommentteihin vastailusta. (En myöskään ole ehtinyt juuri lukea muiden blogeja, mutta muutenkin kommentoin niin hävettävän harvoin, että sitä ei varmaan kukaan ole huomannut. Joka tapauksessa, pyydän anteeksi, kyllä te minua vielä kiinnostatte!)

Yritän siis tällä hetkellä epätoivoisesti saada lopputyöni valmiiksi niin, että ehtisin valmistua tämän vuoden puolella. Ajoittain näyttää vähän heikolta, mutta yritys on ainakin kova. Istun toimistolla kahdeksan tuntia päivässä sen parissa, mutta sekään ei riitä, vaan työn parissa kuluu myös illat ja viikonloput. Levon hetkinä tietokoneen ääressä istuminen, ja sitä kautta blogin päivittäminen, eivät varmasti ihan ymmärrettävsti syistä ole ihan ensimmäisenä mielessä. En kyllä pienissä kuvitelmissanikaan voinut ikinä ajatella, että tämän työn tekemiseen menisi näin tuhottomasti aikaa. Ilmainen vinkki kaikille jotka voivat asiaan mitenkään vaikuttaa, älkää ikinä tehkö haastattelututkimusta. Tai menkää vaikka amikseen, ei tarvitse tehdä mitään liian vaativaa lopputyötäkään :D

Asiaan. Negative space eli lakattomat kohdat kynsissä ovat koristelutyyli, josta minä en tykkää en sitten yhtään. Tämän kertainen aihe ei siis juuri innostanut, mutta lähes pakkohan se oli silti toteuttaa. Yritin ensin lusmuilla ja tehdä vain jotain ihan pieniä lakattomia osioita, mutta eivät ne sitten onnistuneet senkään vertaa. Oli siis tehtävä isommat osiot, mutta herramunjee, ainoastaan kahteen kynteen. Lakkoina peukaloissa, etusormissa ja pikkurilleissä OPI Mother Road Rose (ihana!) ja keskisormissa sekä nimettömissä China Glaze Life is Rosy.

Kuvat eivät ole erityisen kauniit, pimenevä syksy aiheuttaa taas hieman hankaluuksia kuvien valotuksen kanssa. Kai se olisi taas aika kaivaa valoteltta esiin ja hankkia uudet, kunnolliset lamput.

Ja hei huomaatteko, käytin pinkkiä! Vielä ihan jopa pukeudu pinkkiin -päivänä! Pinkkejä vaatteita kun en omista yhden ainuttakaan, tämä oli toiseksi paras vaihtoehto.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - play that song

Tämä oli yksi niitä haasteen aiheita, joita pelkäsin alkuun eniten. Juuri niitä, anteeksi vain, typeriä inspiraatiolähteitä. Tai no, periaatteessa haasteaiheen voisi ymmärtää jotenkin muutenkin kuin että 'inspiroidu musiikkikappaleesta', piirrellä vaikka nuottiviivoja tai mitä lie, mutta päätin nyt kerrankin olla luova ja silleen, inspiroitua vaikka väkisin jostain laulusta :D

Mietin siis pitkään ja hartaasti jotain sopivaa kappaletta. En halunnut tehdä mitään liian Captain Obvious! -juttua, siis kopioida vain suoraan laulun nimeä jotenkin kynsiksi. Halusin myös käyttää tähän jotain itselleni erittäin merkityksellistä kappaletta. Valintaprosessi oli pitkä, mutta lopullinen päätös oli sitten kuitenkin erittäin helppo tehdä.

Red Hot Chili Peppers. Suosikkibändini kautta aikojen, ja myös ensimmäinen bändi josta olen niin sanotusti itse alkanut pitämään, enkä siis kopioinut siskojen tai kavereiden musiikkimakua :D Harmillisesti vain bändin taso on laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä parin viimeisen levyn aikana, en ole jaksanut innostua niistä sitten yhtään. Onneksi bändillä on historiaa sen verran takanaan, että mahtavia kappaleita löytyy runsaasti menneiltäkin vuosilta. Yksittäistä parasta kappaletta heiltä on kovin vaikea nimetä, koska niitä upeita, puhuttelevia ja kauniita kappaleita on niin monia, mutta kun mennään video + kappale yhteistaistoon, ylivoimainen ykkönen on Otherside. (Soul to Squeeze on yhtä ylivoimainen kakkonen.)

Othersiden video on aivan tolkuttoman koukuttava, olen joskus teinivuosina tainnut katsella sitä tuntikausia putkeen. Upea, vaikuttava, moniulotteinen, kaunis. Vangitseva, suorastaan. Taiteellinen, olematta yhtään vaivaannuttava tai sellainen, että tekee mieli pyöritellä silmiä, reaktioita mitä monet taiteelliset videot saavat minussa aikaan Jos et ole sitä koskaan nähnyt, kannattaa käydä katsomassa nyt saman tien, klik klik!

Aivan erityisen vaikuttavana pidän kohtauksia, joissa Flea soittaa puhelinlankoja. Etenkin tuo punainen tukka muuten mustavalkoisessa videossa on mieletön. Olen nähnyt haastattelun jossa Flea ja Anthony puhuvat tästä videosta, ja Flea sanoo vihanneensa noiden puhelinlankojen soittelua, miten se näyttää muka aivan kammottavalta, mutta minusta tuo näyttää upealta (note to self: keksi synonyymi upealle).

Jos minulla olisi pidemmät kynnet (tai olisin parempi taiteilija, mutta ei nyt takerruta siihen :D) olisin tehnyt kynsille Flean soittelemaan puhelinlankoja. Koska minulla nyt kuitenkin tällä hetkellä on aika lyhyet kynnet (ja olen surkea maalaamaan) kynsille pääsi vain Flea-kohtausten taustalla näkyvä kaupunkimaisema.

Tulipa jaariteltua paljon ennen ensimmäistä kuvaa :D

Koska sitä punaista väripilkkua ei ollut tiedossa, halusin tehdä kynsistä muulla tavalla mielenkiintoiset. Tein siis itse tausta eläväisemmän kuin vain tasaisen tappavan harmaan. Pohjalla on yksi kerros tummanharmaata, Sothys Gris Lumière ja sen päällä liukuväri valkoisella, Essie Blanc ja samaisella tummanharmaalla. Ensin liuku valkoinen alhaalla ja harmaa päällä, ja sen päälle harmaa alla ja valkoinen päällä. Näin lopputuloksesta tuli tasavärinen, mutta siinä on kuitenkin myös eläväisyyttä. Kuvista se ei harmillisesti tule kovin hyvin esille, tämä tässä yläpuolella näyttää lopputuloksen parhaiten. Omasta mielestäni tästä pohjasta tuli aivan huippuhieno, pitää ehdottomasti soveltaa toistekin tätä samaa liukuväritekniikkaa.

Vajavaisilla taidoillani sitten maalailin suoria viivoja ja palluroita kuvastamaan vänkyröitä taloja akryylimaalilla. Ja vaikka itse sanonkin, nämä ovat aivan tyrmäävän upeat  mainiot! (Googlasin juuri upean synonyymeja, koska en itse keksinyt.) Olen kyllä ylpeä itsestäni, että tuli inspiroitua etukäteen arvioituna näin vaikeasta aiheesta. Hyvä minä! Kiitos haasteen kehittäjät!

The Finnish(able) Nail Art Challenge - something blue

Ihan ensimmäiseksi haluaisin, että jokainen nousisi nyt hetkeksi seisomaan ja antaisi minulle oikein raikuvat aplodit. Onnistuin nimittäin ihan kokonaisen viikon ajan julkaisemaan juuri niinä päivinä kuin pitikin!

(Alkuperäiseen suunnitelmaan tosin sisältyi myös ei-haasteaiheinen julkaisu torsaisin, mutta en maininnut sitä ääneen, joten sitä ei lasketa.)

Sininen tuntuu olevan aika kartettava väri kynsilakkapiireissä, mutta minusta se on aivan mieletön. Varsinkin näin tummempana ja ehkä myös hivenen kimmeltävänä. A Englandin Tristam on varmasti paras esimerkki tyrmistyttävän upeasta sinisestä kynsilakasta. En kuitenkaan turvautunut siihen tällä kertaa, vaan oli aika päästää jälleen Deborah Lippmannin Across the Universe kynsille, aivan liian pitkän tauon jälkeen.

Jännän sattuman kautta kynsille päätyi sitten myös Tristamin kaksoisolento. Etusormessa ja pikkurillissä on OPIn Ink suede, joka mattapintaisena näytti vähän hassulta huippukimaltelevan Universen vieressä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli matata Universe, mutta päädyinkin sitten kokeilemaan Inkin muuttamista kiiltäväksi päällyslakan kanssa. Ja kappas, sehän muuttui Tristamiksi sillä tavalla :D Eivät nämä ihan täysin samanlaisia ole, Tristam on tummempi. Ja luonnollisesti siinä on holoefekti, mutta näin niin kuin jos jätetään se huomiotta :D

Universen alla on kerros Essien No More Filmiä, koska Universen kerrostaminen on ärsyttävää. Ja sillä tavalla tulee myös liikaa glitteriä minun makuuni, tämä yksi kerroskin kun on jo aika tiheästi hileillä kansoitettu. Ink-sormet näyttivät kaiken tuon glitterin vieressä aika tyhjiltä, joten lisäsin vielä kivat siirtokuvat kavereiksi.

Varsin kiva lopputulos!

The Finnish(able) Nail Art Challenge - heart of Autumn

Minä pidän ruskasta. Minä suorastaan rrrrrakastan ruskaa. Keltaista ja oranssia ja punaista ja vähän violettiakin jopa puolella, oh ♥ Olin siis toisin sanoen aika innoissani tämänkertaisesta haasteaiheesta. Ja jos viimeksi mentiinkin aika pahasti penkin alle, tällä kertaa tulikin sitten tehtyä yhdet omasta mielestäni hienoimmat kynnet pitkään, pitkään aikaan!

Eikä siinä vielä kaikki. Paitsi hienot, näitä oli myös äärettömän hauska tehdä. Tässä tyylissä kun ei tarvita pätkääkään taitoa, sen kuin vain töpöttelee menemään lapseninnolla.

Tulipa tästä mieleen, että pienenä toiveammattini oli taidemaalari. Tässä vaiheessa elämää on varmaan hyvä tunnustaa, että maailma ei menettänyt minussa mitään kovin suurta lahjakkuutta. Esittävästä taiteesta tai sen tekemistä en tiedä yhtikäs mitään, mutta tällaiset roiskeinkarnaatiot miellyttävät kyllä erittäin paljon, sekä niiden katseleminen että tekeminen. On meinaan erittäin rentouttavaa vain töp töp töpötellä väriä mielensä mukaan minne lystää, suosittelen ehdottomasti kaikille stressistä kärsiville.

Meidän pihassa kasvaa paljon vaahteroita, mikä on mahtavaa, koska vaahtera on sijalla kaksi lempipuideni listalla (ykkönen on hopeapaju, saatatte tarvita tätä tietoa joskus). Useimmat niistä ovat ihan normaaleja vaahteroita, mutta muutama on jotain jännää lajiketta, tai muuten vaan sekasikiöitä. Niiden lehdet nimittäin ovat mustat, tai hyvin hyvin tumman violetit, eivätkä ne vaihda väriään edes syksyllä. Nuo lehdet ovat aivan käsittämättömän upeat, näyttävät ihan nahalta. Ei siis epäilystäkään, että yksi niistä pääsi edustamaan näiden syksykynsien kanssa.

Kynsilakkoja tuli käytettyä jonkun verran. Pohjalla on aina yhtä ihana OPI Where Did Suzi's Man-Go ja sen päälle sitten on vaahtomuovin palalla töpötelty satunnaisesti seuraavia lakkoja: China Glaze Solar Power, A England Dragon, Rimmel High Energy, OPI Embarca-Dare Ya! sekä Zoya Tinsley.