The Finnish(able) Nail Art Challenge - old manicure revisited

On tullut viime aikoina ehkä hieman valitettua näistä haasteaiheista, mutta tänään ollaan ihan toisella linjalla. Yksi suurista suosikeistani nimittäin saa vuoron tänään, aihe jota olen kieli pitkällä odottanut viikkotolkulla. Tänään käydään siis vierailemassa vanhan lakkauksen luona ja yritetään toivottavasti tehdä se tällä kertaa vähän ensimmäistä kertaa paremmin :)

Vietin pitkän ja antoisan hetken selaten vanhoja kuviani, yrittäen löytää vain yhtä sellaista lakkausta, jonka haluaisin tehdä uudestaan, pienoisin muutoksin. Ehdokkaita oli tosiaankin monia, mutta voittajaksi selviytyi tämä lakkaus yli vuoden takaa. Olen yhä edelleen tuosta ideasta erittäin innoissani, minusta se on nerokas, mutta toteutus ei onnistunut kovin mallikkaasti. 

Ensimmäisellä kerralla eräs virheistäni oli muun muassa se, että lähdin lisäämään valkoista vasta harmaan päälle. Ei, ei, ei, ei. Väri, joka ei muutenkaan peitä kovin tehokkaasti, ei muuten peitä etenkään tumman harmaan päällä, ihan vinkkinä vaan :D Tällä kertaa laitoin siis valkoista alle, ja harmaata vasta päälle vinyylien kanssa. Halusin myös kokeilla muutenkin hieman muuttaa tuota alkuperäistä designia, joten jätin valkoiset osiot paljon kapeammiksi. Näihin valkoisin raitoihin käytin sitten vain yhtä sävyä punaista ja laitoin pilkut siistiin riviin.

Ja täytyy sanoa, että tykkäsin ihan mahottomasti. ainoa vain, että vinyylien kanssa kävi näin:

Mooooorjeeeeeens! Ei näköjään riittänyt kolmen tunnin kuivattaminen ennen vinyylien laittoa... Kiitos vaan tästä, universumi.

Kaikesta ihanuudestaan huolimatta siis tämä lakkaus ei elänyt kovin pitkään. Tietysti pilasin vain yhden kynnen, että sen korjaaminen olisi ollut verrattaen helppoa, mutta en ole koskaan ollut hyvä korjaamaan virheitäni. Se on joko vanha roskiin, äkkiä karkuun ja uutta putkeen, tai ei mitään :D

Että hei hei kiva lakkaus, ehkä nähdään vielä joskus kolmannen kerran?

Valkoinen Essie Blanc, harmaa Sothys Gris Lumière, punainen OPI I'n Not Really a Waitress.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - my profession

Nyt melkein jo harmittaa, että olen tullut jo aikaisemmin maininneeksi yhtä sun toista alastani täällä blogissa. Tässä olisi nimittäin ollut ainekset koossa aika eeppiseen arvuutteluleikkiin, jälleen kerran :D Tämä aihe oli ylivoimaisesti koko haasteen vaikein kohta, sillä miten ihmeessä muka ympäristötekniikka muuntuu kynsitaiteeksi, kysynpähän vaan. Kyllä tuolta pääkopan perukoilta sitten lopulta jotain ideoita löytyi, mutta aika väkisin vääntämiseksi se kyllä meni...

Ympäristötekniikka. Ympäristöhän on vähän niinku vihreetä, juu. Pöllöt symboloivat viisautta, ja kaikkihan tietävät että pitää olla ihan törkeä nero, että voi lähteä opiskelemaan tekniikkaa. Glitterit ovat mukana kokonaisuudessa, koska onhan tää ala nyt aika fabulous.

Että semmosta :D Tummempi vihreä on A England Dragon ja vaaleampi Opi Gargantuan Green Grape, molemmat suosikkivihreitäni.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - complementary colors

En tiedä onko tämä näkynyt lukijoille asti, mutta minulla on tässä viime aikoina ollut aivan uskomaton jumi kynsikoristeluiden suhteen. Päässä ei vain yksinkertaisesti liiku yhtään mitään, kun pitäisi miettiä jotain koristeluita. Olenkin siis mennyt erittäin yksinkertaisilla hommeleilla. Toistaiseksi se ei kuitenkaan haittaa (ainakaan minua) koska olen myös kokenut nämä yksinkertaiset kynnet aika kivoina, piristävinä ja sellaisina, joita jaksaa katsella pidempäänkin. Toivottavasti tämä ilo jaetaan myös ruutujen toisella puolella, koska muutosta ei välttämättä ole ihan heti luvassa :D

Ablecaw-haaste on tarjonnut matkan varrella eräitä erittäin hankalia aiheita (ja lisää on vielä tulossa, my profession, hello!) mutta tämä tämänkertainen oli onneksi varma homma: vastavärit. Pidän kovasti vastavärien käyttämisestä, suosikkejani tässä kategoriassa ovat liila+keltainen ja punainen+turkoosi. Itse asiassa esimerkiksi kotimme on sisustettu aika pitkälti punaisen ja turkoosin hengessä, jotka sattuvat kätevästi olemaan myös lempivärini. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta väriyhdistelmää, joten päädyin oranssiin ja siniseen. 

Näin jälkiviisaana täytyy kuitenkin sanoa, että sininen sävy olisi pitänyt olla hieman eri, ehkä Essie Lapiz of Luxury? Nyt tulin käyttäneeksi OPI Can't Find My Czechbookia, joka on kyllä erittäin kaunis turkoosihtava sininen, mutta ei aivan täsmälleen tämän punertavan oranssin, OPI Hot&Spicyn vastavärit. No, ihan sama, kiva lopputulos silti :D

Kuten sanoin, koristeluideat ovat olleet käytännössä olemattomat. Eli ei muuta kuin glitteriä päälle, kyllä siitä hyvä tulee :D Käyttämäni mustavalkoglitter on Gina Tricot'n Salt&Pepper, joka on kuitenkin koostumukseltaan enemmänkin liisteriä, kuin mitään rouheaa maustesekoitusta. Glitteriä tuli kyllä hyvin siveltimeen, mutta ne eivät meinanneet irrota siitä sitten millään kynnelle asti. Jouduinkin sitten läiskimään sutia sinne tänne, jonka seurauksena nuo glitteritkin ovat sijoittuneet, no, vähän futuristisemmin tällä kertaa. Ihme ja kumma tuosta glitterin levitystavasta huolimatta kynsille ei jäänyt merkittäviä möykkyjä.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - independence

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mietin pitkän aikaa erilaisia Jukka Kuoppamäki -analogioita, joita olisin voinut kynsilleni tehdä, mutta päädyin kuitenkin lopulta simppeliin lippukuvioon. Mietin myös pitkään, pitäisikö minun tähän jotenkin sanallisesti tuoda ilmi näkemyksiäni suomalaisuudesta ja itsenäisyydestä, mutta sitten muistin, että pidän todellakin ihan vain kauneusblogia, eikä täällä tarvitse sen syvällisemmin politiikkaan mennä.

Suomi on ihana ♥

Villejä värejä ankeassa marraskuussa

Olen suuresti talvi-ihmisiä, eikä pimeys ole koskaan suuremmin haitannut, olettaen että vastapainoksi saa myös paljon lunta ja valoa. Tämä marraskuu 2014 oli kuitenkin aikamoinen poikkeus. Pimeys yhdistettynä siihen, että dipan vuoksi tein kymmentuntisia työpäiviä ja olin jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut, eivät olleet mitään herkkua. Väsymyksen vuoksi tuli monta viikkoa kuljettua myös ihan minimaalisissa meikeissä, ihan vain joku viiden minuutin räpellys että kehtasi astua ovesta ulos. Kun sitten vihdoin sain tuon työn valmiiksi, piti sitä juhlia myös hieman epätavallisemmilla keinoilla. Urban Decay Electric! Siitä ei pidot paljoa parane.

Olin niin innoissani siitä, että kerrankin oli kunnolla aikaa ja innostusta leikkiä värien kanssa, että taisi sitten vähän lähteä lapasesta. Aika... pirteähän tästä tuli :D Lopputulosta peilistä katsellessa ei voinut muuta, kuin sanoa että oho. Hetken mietin että kehtaakohan tämän näköisenä lähteä ihmisten ilmoille, mutta sitten muistin, ettei minua oikeastaan kiinnosta, vaikka jonkun mielestä minulla olisikin vähän överit meikit. Ja hyvä niin! Päivän päätteeksi totesin viihtyneeni tässä väripläjäyksessä erinomaisesti. Käytän kyllä niin paljon mielummin näitä meikkejä, kuin jotain nude-juttuja.

Rakastun kyllä jokaisen käyttökerran jälkeen vain entistä pahemmin tuohon Electric-palettiin. Se on yksi hyvin harvoista tänä vuonna tekemistäni kosmetiikkaostoksista, mutta onneksi ei ole tarvinnut katua sekuntiakaan. Sävyt ovat ihania, ja häivyttyvät toisiinsa kuin unelma. Tässä meikissä pääpaino on punertavan oranssilla Slowburnilla. Minun luomillani se näyttäytyy selkeästi punaisempana kuin oranssi, joten taitoin sitä hieman keltaisen vihertävällä Trashilla sisänurkassa, saadakseni aikaan visioni mukaisen oranssin sävyn. Ulkonurkassa on pinkki Savage, luomivaossa ja alaluomella punertava violetti Jilted. Luomivaossa taitoin sävyä sinertävällä violetilla Urbanilla ja alaluomella sinisellä Chaosilla. 

Tälläinen väri-iloittelu vaati ehdottomasti seurakseen skarpin rajauksen, ja mustan linerin puutteessa turvauduin senkin tekemisessä luomiväreihin. Käytin Viva la Divan Absolutely Fabulous Eyes -paletin kimaltelevaa mustaa märän viistopäisen rajaussiveltimen kanssa. Aika hyvin toimi tuokin.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - pretty in pink

Noniin. Eiköhän tämä hiljaiselo saa tältä erää riittää. Ei sitä ihminen jaksa loputtomiin murjottaa, vaikka kuinka olisi pimeää ja ankeaa ja loskaista. Kuvat ovat kyllä vieläkin rumia, mutta sekin helpottaa viimeistään parin kuukauden päästä. Jos sitä silloin viimeistään saisi taas meikkikuviakin blogiin :D

Yksi viikko minulta jäi nyt tätä haastetta väliin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan paahdetaan eteenpäin kuin mitään ei olisi sattunut. Tällä viikolla ollaan patrioottisia itsenäisyyspäivän merkeissä ja nättejä pinkissä. Sinivalkoiset hartaudet saavat vielä hetken odottaa varsinaisen juhlapäivän lähestymistä, joten tänään siis pinkkiä luvassa.

Niin. Pinkkiä. Jokainen varmasti jo tässä vaiheessa tietää minun ja pinkin välisen suhteen, joten ei mennä siihen sen tarkemmin. Tyydyn vain toteamaan, että omistan tasan kolme pinkiksi tahi vaaleanpunaiseksi luokiteltavissa olevaa lakkaa. Valinta niiden välillä oli siis melko kinkkinen, mutta pitkän valintaprosessin jälkeen kynsille päätyi OPI Sparrow Me the Drama. Ajattelin, että ollaan jo muutenkin niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että mennään sitten oikein kunnolla kaukomaille. Mukaan pääsi siis myös OPI Solitaire ja leimailuja vielä toisellakin pinkillä, China Glazen Emotion.

Kyllä on meinaan semmoiset tyttökynnet, että vähemmästäkin alkaa tulla keijupölyä korvista.

Silti on tunnustettava, että huomasin noin viiden minuutin välein jäämäni tuijottamaan näitä. Joo, toki iso osa siitä johtui siitä, että piti katsoa toistamiseenkin että mitä hittoa mulla oikein on kynsillä, mutta kyllä nämä olivat myös tietyllä tavalla aika hienot. En missään nimessä, edes henkeni uhalla, aio tehdä tälläisiä kynsiä säännöllisemmin, mutta ehkä näin kerran vuodessa ne ovat ihan raikas ilmestys? Sellainen ihan kiva, ei jatkoon, missä mun pääkallosiirtokuvat on :D 

JA NIIN!!! Muistini on vähän mitä on, joten nyt ennen kuin unohdan jälleen kerran, as seen on tv -inspiraatio oli Star Wars. Jos Star Wars ei ole niin tuttu, tai ei muuten vain ymmärrä, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä kuva, niin saattaa aueta vähän paremmin.

Leimailu sujui jälleen paremmin, lähes maagisen hyvin. Eihän se nyt välttämättä näistä kuvista välity, epätasainen pinta ja huono valaistus, mutta nuo oikeasti ovat erittäin hyvin onnistuneita leimoja. Minun tasollani ainakin. Sain uuden suorakulmaisen löllöleimasimeni toimimaan tutustuttaessani sen melko väkivaltaisissa merkeissä viilan kanssa, kiitos siitä vinkistä kommenttiboksiin. Tuo leimasin ei ole sellainen superlöllö, jota monet tuntuvat suosivan, mutta itse tykkään tuosta enemmän. Se superlöllö ei toiminut minun käytössäni yhtään, keräsi vain kaikki mahdolliset karvat puolen kilometrin säteeltä. Tämä puolilöllö on paljon kivempi. Ei tunnukaan yhtään niin ällöttävältä :D 

Oletteko muuten huomanneet, miten kätevästi ällö ja löllö ovat kirjoitusasultaan niin lähellä toisiaan? Onkohan tässä jotain etymologisia salaliittoja takana, hmm...

Nämä nysäkynteni mahdollistavat myös sen, että pystyn käyttämään pienempiä MoYou Londonin laattojani. Juuri ja juuri. Nuo kuviot ovat täsmälleen samankokoisia kuin peukalonkynteni nyt, sekä pituus- että leveyssuunnassa. Tämä kyseinen kuvio on Pro Collection 07 -laatasta. Onhan siinä se mukava puoli, että kerrankin ei mene mikään osa kuvasta hukkaan, joka joskus harmittaa isompien kuvien kanssa, mutta onhan nuo nyt ihan kauhean pieniä. Voi käyttää vain talvisin, kun osa kynsistä on repeytynyt sellaiseen mittaan, että muita täytyy pitää sydäntäsärkevän lyhyinä. (Tosin ei kerrota kenellekään, että olen alkanut vähän pitämään tästä[kin] lyhyemmästä mallista. Muutenhan mulla ei ole enää mitään sellaista jäljellä, mistä en tykkäisi. Sehän olisi vallan onnetonta se.)

Josko siinä olisi sitten kaikki oleellinen tieto :D Kyllä taas huomaa, että on tullut pidettyä blogihiljaisuutta, kun on niin kauheasti kaikkea ihan hurjan tärkeää kerrottavaa...

The Finnish(able) Nail Art Challenge - marbling

Voihan sanonko mikä. Niinkuin uhkasin että dipan kun vain saan valmiiksi, on minulla ihan loputtomasti aikaa blogille. Viimeaikaisesta hiljaisuudesta osaa varmaan jokainen päätellä, ettei se nyt sitten ihan niin mennyt. Olen ollut paitsi hämmentävän kiireinen, myö jotenkin kumman haluton. Onko se sitten tämä loskainen marraskuu, joka saa aikaan halun käpertyä vain haukottelemaan sohvan nurkkaan ilman mitään sen tähdellisempää tekemistä. Ilman tätä meneillään olevaa haastetta en olisi varmaantullut lakanneeksi mitään muita kuin yksivärisiä kynsiä. Juuri nyt tuntuu tuo haastekin ihan ylivoimaiselta, ei vain millään saa aikaiseksi. Toivottavasti tämä tästä pian paranee.

Tämäkin viimeviikkoinen marmorointilakkaus sai kökkiä luonnoksissa melkein viikon, ennen kuin sain tarpeeksi ryhtiä itseeni ja pystyin jopa kirjoittamaan jotain julkaisukelpoista tekstiä siihen kaveriksi. Asia saattaa tässä yhteydessä toki liittyä myös siihen, etten järin suuresti pitänyt tästä lakkauksesta. Jotenkin tuo marmorointi minulla menee aina tähän, kuvioista tulee tosi vinkurareunaisia ja epämääräisiä ja vähän onnettoman näköisiä. Ehkä vielä joku päivä, saahan sitä haaveilla.

Käytin eri käsiin hieman eri komboja, mutta suurin piirtein samoja lakkoja: China Glaze Rendez-vous with you, Essie Warm & toasty turtleneck ja OPI You're such a BudaPest. Suattaapi joukossa olla myös OPI Done out in deco, ei voi muistaa enää.

Taidan tehdä nyt niin, että jätän suosiolla tämän viikon haasteaiheet väliin ja keskityn kiukutteluun ja murjottamiseen ja vaikka nukkumiseen, jos siitä olisi vaikka jotain apua. Saatan sitten palata niihin takaisin myöhemmin, jos (ja toivottavasti kun!) innostus palaa takaisin normaalilla intensiivisyydellään.