Pienen pojan ristiäisiin

Olin viikonloppuna uusimman siskonpoikani ristiäisissä. Ristiäiset on jostain syystä minun assosiaatioissani sellainen juhla, johon pitää laittautua jotenkin erityisen hillitysti. En tiedä miksi, eihän niissä nyt sinänsä mitään erikoista ole. Juhlasankarinkaan ei luulisi pahastuvan, jos tätinsä on päättänyt vähän kieriä maalipurkeissa ennen kemuja.

Päädyin joka tapauksessa tekemään erittäin simppelit kynnet. Sellaista hienostunutta eleganssia huokuvat, aikuisen naisen itseään korostamattomat tekeleet. (*tyrsk*) Ehkä kuvitellulla kiireellä saattoi myös olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta ei nyt mennä siihen. En tajua, miten olen muka koko ajan olevani niin kauhean kiireinen, vaikken edes tee mitään. Varmaan tämä sietämätön kuumuus, joka saa jumittumaan sohvalle tuulettimen eteen.

Enkä muuten ymmärrä sitäkään, miksi helteistä ei muka saisi valittaa. Jos kerran on niin tuskaisan kuuma, ettei mistään tule mitään, kai siitä saa valittaa? Minustakin on kivaa, että välillä on lämmin ja aurinko paistaa, mutta joku roti sentään hei. Miksi kukaan ei nyrpistele siitä, että talvella valitetaan pakkasia?

Sitä paitsi viime talvena ei edes ollut pakkasia, eikä lunta. Nyt on siis ekstrapaljon syitä valittaa ennätyshelteitä. (Tässä on joku logiikka, uskokaa kun sanon.)

Kynsillä on Essien Mint Candy Apple höystettynä Gina Tricot'n Rock Starilla. Tuo Rock Star on aika jännä lakka, pelkkää tuollaista irtoglitterin näköistä violettia hitulaa kirkkaalla pohjalla. Siis yhden väristä minipientä glitteriä kirkkaalla pohjalla. Mikä järki tässä on?

Silti menin ja ostin :D On tuota ainakin helpompi työstää, kuin irtoglitteriä. Pitäisiköhän ostaa jotain pieniä päällyslakkoja ja sekoitella itse omat irtoglitterinsä niihin?

Mintunvihreä oli mielestäni erittäinkin onnistunut valinta päivän väriksi. En missään nimessä halunnut vaaleansinistä, koska vauvojen värikooditus menee jo muutenkin mielestäni vähän liiallisuuksiin, enkä myöskään halunnut violettia, koska mekkoni oli sellainen. En ymmärrä, miksi ihmisten kysellessä vinkkejä kynsiä varten, aina ensimmäisenä ehdotetaan sitä puvun väriä. Ihan niin kuin mitkään värit eivät sopisi keskenään yhteen, pakko aina vain käyttää sitä yhtä ja samaa. Eihän ne kynnet edes erotu siitä puvusta mihinkään, jos ovat samaa väriä.  Vaikka itse sanonkin, minusta nämä mintunväriset kynnet istuivat täydellisesti mekkoni kanssa yhteen. Kuin nenä päähän, jos tällainen kuluneiden fraasien käyttö sallitaan.

Nuo ruiskukat ovat muuten omaa parveketuotantoani. Yrttien lisäksi ainoa kasvusto, jota olen tänä kesänä saanut aikaiseksi. Tai no, kehäkukkia on tullut noin kaksi kappaletta. Edes kukat eivät kestä tätä hellettä. Ukko yrittää väittää, että joukkokuolema johtuu liian tiheistä istutusväleistä, mutta viime vuonna sain täysin samalla istutusmenetelmällä (kourallinen siemensekoitusta sinne tänne :D) täydellisen pusikon aikaiseksi. Onneksi sentään edes nämä ruiskukat uhmasivat paahdetta, yksi lempikukistani.