The Finnish(able) Nail Art Challenge - trick or treat

Halloween. Yksi juhlista, josta en koskaan ole henkilökohtaisella tasolla ollut järin innoissani. Eikä edes suomalaista perinnettä. Mutta haasteessa jos sanotaan että tee Halloween-kynnet, niin sittenhän tehdään Halloween-kynnet.

Arvostan erittäin suuresti taitavaa maskeerausta, pikkutarkasti toteutettua pukeutumista ja myös yksityiskohtaista kynsitaidetta, mutta silti jotkut repeytyneet zombi-sormet tai puolimädäntyneet pääkallot minun kynsilläni eivät vain ole sitä, mitä haluaisin tehdä. Sinney teki mielestäni aivan äärettömän upeat kynnet Halloweeniksi, jotain abstraktimpaa mutta silti selkeästi Halloweeniin liittyvää. En kehdannut alkaa täysin matkimaan, joten piti keksiä jotain muuta.

Ja tällaiseen sitten päädyttiin. Värit ovat selkeästi Halloweenin kurpitsoista tutut ja keskimmäisten sormien kuvioinninkin voisi kai etäisesti kuvitella liittyvän Frankensteiniin? ;D En halunnut kaikista kynsistä täysin samanlaisia, joten etusormessa, pikkurillissä ja peukalossa on sitten jotain satunnaista kiekuraa. Hyvä näin, sanon ma.

Lakkoina Natural Code Atomic Orange, jota on hurjan vaikea saada vangittua kuviin oikean sävyisenä. Tässä ylhäällä olevassa kuvassa etusormi vastaa todellisuutta parhaiten, on siis todella punertava oranssi, syvä ja kirkas sävy. Erittäin miellyttävä ja uniikki. Ainoa vain, että tuo lakka jättää kolmenkin kerroksen jälkeen vapaan kasvun rajan näkyviin, en arvosta. Sain tämän äidiltäni synttärilahjaksi, oli kuulemma niin ruma väri että minä varmaan tykkään. Kyllä äiti tietää.

Musta lakka on Wet'n'Wildin Black Crème, joka alkaa todellakin vedellä viimeisiään. Kuviot tein jonkinasteista kuivamarmorointitekniikaa hyödyntäen, piirtelin siis kuviot pienen pilkkutikun avulla märkään lakkaan. Erityisesti tykkään tuosta nimettömän kynnen kärjestä, siinä nuo tikit onnistuivat juuri niin kuin olin tarkoittanutkin. Kiehkurakynsiin olisin varmaan tarvinnut paksumman kerroksen oranssia, koska sitä ei levinnyt juuri yhtään mustalle osiolle. Harjoittelukysymys siis ilmeisesti tämäkin.

Lisää keltaista luomiväriä

Sattuipa sillä lailla mukavasti, että lähdin viikoksi Lappiin, ja jätin läppärin virtajohdon 900 kilometrin päähän kotiin. Ei ollut siis paljon iloa siitä, että olin ottanut valmiiksi kuvat paria postausta varten, kovin vaivalloista on kirjoittaa mitään sellaisella läppärillä, joka ei sähkönpuutteen vuoksi reagoi näppäinyhdistelmiin. No mutta, ei kai tässä suurempaa hätää päässyt syntymään. (Paitsi että tarkoitus oli myös kirjottaa dippaa tuolla Lapissa, ja nyt olen sitten vähän jäljessä siitä, missä kuvittelin olevani tässä vaiheessa kuukautta.)

Sunnuntai meni sukuloidessa, eli tämän viikon ablecaw-kynnet tulevat myöhästyneellä aikataululla. Ja se viime viikolta väliin jäänyt haaste saattaa tulla myöhemmin, jos löydän jostain rohkeuden julkaista sen :D Sen verran kammottava lopputulos, että voisi melkein halloween-kynsiksi laittaa samalla vaivalla.

Nyt ei siis nähdä kynsiä, vaan jälleen vähän luomivärejä. Lukijakuntani taitaa pääasiallisesti koostua kynsistä intoilevista kanssasisarista, mutta tykkään itse niin hurjasti näistä luomiväreistä, että niitä tulee kyllä esiintymään jatkossakin. Törmäsin jokin aika sitten Instagramissa upeaan keltaisen ja punertavan violetin yhdistävään silmämeikkiin, johon en valitettavasti pysty linkkaamaan, koska en enää löytänyt sitä. Se jäi kuitenkin mieleen kummittelemaan siinä määrin, että oli pyrittävä itsekin toteuttamaan kyseinen väriyhdistelmä kokoelmani sallivissa muodoin.

Pitäisi kyllä ihan oikeasti alkaa kirjoittaa ylös niitä sävyjä, joita olen kulloinkin käyttänyt, koska en vain kykene muistamaan niitä enää jälkeenpäin. Otin tällä kertaa jopa kuvan käyttämistäni paleteista, kuvittelin sen olevan pomminvarma tapa, mutta ei näköjään riitä. Yritän kuitenkin muistella parhaani mukaan.

Sijoittelu ja idea on kovin samanlainen, kuin parhaassa syksy-euforiassani toteuttamani ruskameikki. Pääosaa näyttelee, jälleen kerran, Benettonin Lemon Pie. Ainoa oikeasti pigmenttinen keltainen kokoelmassani, näitä on saatava ehdottomasti lisää! Sitä olen sitten häivytellyt oranssilla Inglotilla, amc shine 15:llä, jotta liuku ulkonurkan punertaviin sävyihin sujuisi vaivattomammin. Ulkonurkka on sitten se, josta en ole ihan varma että mitä siellä tapahtuu. Ehkäpä Sleekin Marry in Montecarlo? Saattaa olla myös Urban Decayn Savage, jota on ainakin luomivaossa. Ylimpänä luomivaossa on kanariankeltaista Coastal Scentsin original-paletista. Näyttää paletissa ärtsynihanalta, valitettavasti siinä vain ei ole pigmenttiä oikein nimeksikään, eikä se näissä kuvissakaan juuri mihinkään näy, luonnossa ehkä hitusen paremmin. Alaluomella on Sleekin Honeymoon in Hollywood, sisänurkassa ja kulmaluulla valkoista Coastal Scentsin original-paletista. Merkitsin allaolevaan kuvaan ne sävyt, joiden käyttämisestä olin varma :D

Ihanan pirtsakka väri-iloittelu keskelle ankeinta lokakuuta. Ihan kaikkea säihkyä en näihin kuviin nyt saanut vangittua, mitä meikki tarjosi oikeassa elämässä, mutta toivottavasti tämäkin hivenen hillitympi taltiointi tarjoaa piristystä päiviinne :) 

The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this technique

Olen karannut sivistystä ja vetäytynyt luonnon helmaan pakoon pahaa maailmaa. Olen niin sanotusti vetänyt kissimirrin päähäni ja paennut vuorille. Tämä viikko menee siis Lapissa mökillä, miettien ihan jotain muuta kuin sellaista isoa pahaa mörköä nimelta dippa_lopullinen.docx. Paitsi että otin kyllä läppärin mukaan, koska luoja minua auttakoon jos valmistuminen venyy vielä yhtään enempää. Pääpaino on kuitenkin syksyisissä luontoretkissä, takkatulen loimussa rakkaansa kainalossa ja piiitkään nukutuissa aamuissa. Josko niistä saisi tarvittavat piristysruiskeet runtata tuo dippa loppuun asti.

Alunperin suunnitelmissa oli tulla tänne jo kuukausi aikaisemmin ja päästä nauttimaan Lapin syksystä, upeasta ruskasta ja käydä vaeltamassa. Työkuvioiden vuoksi reissu kuitenkin siirtyi, ja nyt täällä on jo hitusen lunta ja öisin niin paljon pakkasta, että nukutaan ihan suosiolla mökissä eikä teltassa. Lunta ei kuitenkaan ole ihan vielä niin paljon kuin Talvisin, mutta eiköhän näistäkin maisemista upeita kuvia saa. Jos saisin niitä joskus vaikka blogiinkin esille

Aina on suunnitelmissa saada näitä kuvaoksennuksia blogiin, mutta voi kekkonen sentään kun olen saamaton! :D  Esimerkkinä mainittakoon, osa Pietarin kuvista on vieläkin käsittelemättä. Olin siellä ennen juhannusta.

Mutta ainakin minulla on käsiteltyjä kynsikuvia. (Tämä hyvät lukijat, on täydellinen esimerkki ontuvasta aasinsillasta. Saa ottaa mallia.) Lomasta huolimatta haaste nimittäin jatkuu. Vuorossa oli erityisen rakkaan tekniikan käyttämäninen, ja minulla se on aivan ehdottomasti kelmuilu. Rakastan kelmuilua, sitä miten jännän, uniikin ja vangitsevan lopputuloksen se jättää, ja niin pienellä vaivalla! 

Niin tälläkin kertaa. Harmi vain, että käyttämäni pohjalakka oli niin kiiltävä, että tuli tuollaisia ärsyttäviä kiiltoviivoja pilaamaan kuviani, peittämään hienot kelmuilut :( Vihaan vihaan vihaan noita heijastuksia kuvissa.

Pohjalla on kaunis myrkynvihreä OPI Cuckoo For This Color jossa on upeaa vaaleansinistä shimmeriä. Luonnossa se kimmelteli aivan vastustamattoman lumoavasti ylemmissä lakkakerroksissa olevista raoista, meni jalat aina vähän veteliksi kun huomasi omat kyntensä. Näissä kuvissa se vain ei juuri näy, koska isot, pahat heijastumat tulivat tielle, mur. Tuosta peukalokuvasta sentään hieman näkee tarkoittamaani efektiä.

Pohjalakan päälle sudin sinne tänne kahta eri vihreää, OPI Thanks a Windmillionia ja Essie Mint Candy Applea ja töpöttelin niitä sitten rytistetyllä kelmunpalalla. Kahden sekunnin vaiva, ikuisesti kestävä kauniiden kynsien ilo. Valitettavasti vain olen niin korruptoitunut, etten voinut ajatellakaan kynsiä ilman mitään varsinaisia koristeluja, joten menin ja tungin noita rumia strasseja mukaan. Voi Armi sun kanssas, less is more ja silleen.

Minä menen nyt jatkamaan puolilomaani. Viikonlopuksi pitää palata Etelään kummipojan synttäreille, ja sitten ensi viikolla taas toimistolle. Jaksaa jaksaa!

The Finnish(able) Nail Art Challenge - something borrowed

Minun on nyt heti alkuun sanottava, että olen hieman pettynyt näihin haasteaiheisiin. Jotain oleellista jäi mielestäni puuttumaan. Aivan ensimmäinen aihe oli something new. Parin viikon jälkeen oli vuorossa something blue. Nyt on käsillä something borrowed. Mutta missä, oi missä, on something old? Häh?! Ei voi tällaiselle pakko-oireiselle mennä latomaan noin itsestään selviä lorunpätkiä ja sitten jättää yhtä pois. Ensimmäistä kertaa näitä aiheita lukiessani skitsosin jo siitä, että ne on piru vie väärässä järjestyksessä, mutta päästyäni loppuun asti meinasin saada sydänkohtauksen kun something old ei ollutkaan missään vaiheessa tullut vastaan. Valehtelematta luin koko haasterimpsun läpi uudestaan, jos olinkin vain epähuomiossa jättänyt juuri sen kohdan lukematta. Olen siis luonnollisesti aika järkyttyneessä tilassa juuri nyt, mutta yritetään saattaa tämä postaus kunnialla loppuun asti. 

Lakkaus toteutettuna jollakin lainatulla. Olin laiska, enkä jaksanut pyytää keneltäkään kynsilakkoja lainaan, joten yksinkertaisesti lainasin vain idean lakkaukseeni joltain toiselta. Ja todellakin kiinnitin erityistä huomiota siihen että lainaisin lakkauksen kokonaan, parhaan kykyni mukaan, enkä vain inspiroituisi ideasta ja toteuttaisi sitä omalla tavallani. Oli siis pakko valita jotain yksinkertaista :D

Selailin Pinterestin inspiraatiokansiotani loputtomalta tuntuvan ajan (hämmentyneenä oli todettava, että noin 84 % kyseisen kansion sisällöstä oli pilkkuja. En ole tietoisesti tajunnut pitäväni näin kovasti pilkuista kynsillä) mutta mikään siellä ei tuntunut sellaiselta, jonka haluaisin tai pystyisin toteuttamaan lähes täydellisesti, minulta puuttui joko motorisia taitoja tai tietynsävyisiä lakkoja. Lopulta oli turvauduttava niinkin epätoivoiseen keinoon, kuin googlaamiseen. Nail art kuvahaku tuotti lopulta tällaisen lopputuloksen. Ja näin minä sen apinoin:

Photoshop-taitoni eivät valitettavasti riitä saavuttamaan täydellisesti alkuperäistä.

Helpon toteuttamisensa lisäksi tuo lakkaus on itse asiassa mielestäni kovin mielenkiintoinen muutenkin. Yksinkertainen kuvio (ja geometrisistä kuvioista olen aina tiennyt pitäväni), mutta hivenen epätavallisella tavalla toteutettuna, ei aina sieltä kynsinauhasta lähtien ja kärkeä kohti kaventuen. Myös väriyhdistelmä on sellainen, johon ei ihan joka päivä törmää. Ja mattaus nyt vaan toimii aina.

Itselläni näissä on pohjalla China Glazen Life is Rosy (ei ole kovin lähellä alkuperäistä väriä, mutta minulla ei juuri noita pinkkejä ole...) ja päällä OPI Russian Navy (joka on varmasti kokoelmani upein lakka matattuna, voi slurps sentään). Kuvion olen tehnyt ensin A-mallisten vinyylien avulla ja sitten pilkkutikun kanssa pyöristänyt reunoja, jotta ne muistuttaisivat hieman enemmän alkuperäistä. Ja kyllä tykkäsin!

Vihdoinkin jotain muuta!

Kyllä! Minä todistettavasti teen jotain muutakin kuin vain lakkailen kynsiä ja kirjoitan dippaa. Kävin esimerkiksi juhlistamassa kaverin keski-ikäistymistä ja sitä varten tuli ihan ajatuksen kanssa laittauduttua. En tiedä onko minulla jotain kisäväsymystä havaittavissa, vai uuvutttavatko vain pimenevät aamut niin paljon, mutta viimeisimmät viikot on menty aika yksinkertaisilla meikeillä päivisin. Ja niinä päivinä kun jotain vähän monimutkaisempaa tekee, on lopputulos poikkeuksetta ollut melkoisen ruma... :D Ei paljon tee mieli ottaa niistä todisteita jälkipolville. 

Mutta tästä meikistä tykkäsin oikeinkin paljon! Ehkä siihen vaikutti se, että oli lauantai, ei tarvinnut tehdä töitä, sai nukkua siihen asti että oli jo valoisaa ja sai ihan rauhassa käyttää vaikka puolitoista tuntia silmämeikin teon syövereissä. Itse kun en osaa lainkaan maalata tai mitään muuta, niin tämä käy sellaista taideterapiasta oikein passelisti. Meikkaaminen - tuo sielunrauhaa ja tyyneyttä tuova jokapäiväinen toiminto.

Alun taideterapia-julistuksista saattaisi hätäisempi ihminen päätellä, että nyt on tehty jotain todella monimutkaista ja näyttävää, mutta metsään meni, hyvinkin yksinkertainen tuotos syntyi tällä kertaa. Onneksi se ei yhtään vähennä tämän meikin kauneutta tai onnistumista, itse siis olen erittäinkin tyytyväinen lopputulokseen. Sain kehujakin, että näytän kuulemma erityisen nätiltä tämän kanssa, sehän on aina mukavaa.

Kaikki käytetyt luomivärit ovat samasta paletista, Coastal Scents Metal Mania. Sisänurkassa harmahtavaa vaaleansinistä ja ulkonurkassa harmahtavaa tummaa liilaa. Näiden kahden sävyn rajapinnassa on sitten vielä ihan tavallista kirkasta liilaa helpottamassa sävyjen saumatonta sulautumista toisiinsa. Sama lilan sävy on myös alaluomella.

Korviksetkin piti ottaa kuvaa, tykkään näistä niin paljon. Ukkoni osti nämä minulle joltain elämäntapainkkarilta. Erityisen tarkkaa kuvaa niistä ei taida näiden kuvien perusteella saada, mutta vähän pitää jättää mielikuvituksenkin varaan hei :D