Ninna kirjoitti tuossa pari päivää sitten aika ajatuksia herättävästi siitä, miten bloggailun myötä kynsien lakkailuun on tullut ihan uusi, yliyrittämisen maku. Valitettavasti joudun tuon itsekin ajoittain allekirjoittamaan, nämä tämänkertaiset kynnet ovat siitä loistava esimerkki. Teki mieli käyttää Jinxiä, mutta tuntui että pelkkä yksinäinen tekstuurilakka parilla niitillä olisi aivan liian tylsää blogin kannalta. Niinpä joukkoon oli pakko tunkea myös toinen lakka, ja leimata sen päälle. Lienee turhaa sanoa, etten tykännyt lopputuloksesta yhtään, oli jotenkin niin pakotettu olo sen kanssa. Jostain syystä en kuitenkaan itse tajunnut, että niin, kyllähän minä SAAN tehdä myös yksinkertaisia lakkauksia jos siltä tuntuu, ei ole pakko aina tehdä jotain monimutkaisempaa vain blogin takia.
Toinen asia johon heräsin tuon Ninnan kirjoituksen takia oli syy siihen, miksi nykyään tuntuu siltä etten omista tarpeeksi kynsilakkoja. Tuntuu että ne kaikki, joita haluaisin tällä hetkellä käyttää, ovat vasta niin vähän aikaa sitten esiintyneet blogissa, ettei voi näin pienellä viiveellä esitellä niitä uudestaan. Joten kiitos Ninna, ehkäpä tämän jälkeen muistan taas itsekin, että ei tämän bloggaamisen tarvitse olla niin vakavaa. Jos tekee mieli lakata samalla lakalla kuin edelliselläkin viikolla, ja lykkiä vain ne parit niitit koristeeksi, niin senkun teen niin!
Varoituksena siis lukijoille: näiden seuraavien kynsien jälkeen saatte vähän aikaa nähdä paljon tylsempiä lakkailuja :) Ja just niillä samoilla sävyillä, mitkä ovat esiintyneet tässä blogissa suhteellisen paljon, ottaen huomioon että olen bloggaillut vasta noin kolmen kuukauden ajan...
OPI:n Jinx, tuo rakkaus lakkamuodossa, pääsi siis etusormiin ja pikkurilleihin ja loppuihin sormiin sille tuli kaveriksi OPI:n Red Hot Ayers Rock sekä leimoja Konadin mustalla laatasta DRK A. Näissä taas nähdään etten ole mikään erityisen hyvä tuossa kohdistamisessa, mutta... :D Itse asiassa nuo leimat ovat ihan kivat, vaikka jäävätkin vähän kesken. Eivätkä nämä nyt näin kuvissa (kun poistamisestakin on jo viikko) näytä muutenkaan ollenkaan pahoilta. Ärsytti vain se homma, että on jotenkin pakko laittaa tuo punainen mukaan.
Pitää taas etsiä ne paikat, joissa kuvatessa ei saa heijastuksia aikaiseksi...
Näillä kynsillä olin juhlistamassa ystäväni valmistujaisia, ja nyt voin vihdoinkin sanoa varmuudella itsestänikin, että se päivä on tulossa kun minä saan olla vastaavassa tilaisuudessa juhlittavana. Sain vihdoin ja viimein diplomityöpaikan! Jee jee jee! Mahtavaa! Pari huutomerkkiä vielä!!
Tämä asia varmistui alle viikko sitten, ja olen jo nyt menettänyt kykyni kirjoittaa tänne blogiin :D Tai kyllähän tänne saa tekstiä aikaiseksi, mutta kun haluaisin nimenomaan kirjoittaa hyvinkin eri tyylilajilla kuin pelkkää asiallista "tässä on tämä kynsilakka ja tässä tuo, olivat tosi kivoja". Asiallista tekstiä kun saan nyt puurtaa muutenkin itseni kipeäksi. Noh, eiköhän se hulluttelupuolikin täältä sieluni syövereistä vielä joskus palaa. (Mutta palaa pian, minulla on ikävä!)
Eikai mistään huomaa että tykkään Jinxistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti