Pirtsakkaa marmorointia

Olen ostanut tämän vuoden aikana kuusi kynsilakkaa. Kuusi. Siis aivan törkyisen vähän. Mutta olen niistäkin aivan laittoman innoissani. Aivan erityisen paikan sydämestäni ovat löytäneet kaksi Brazil-kokoelman väripilleriä. Niin kirkkaita, niin pirtsakoita, niin ihanan kauniisti käyttäytyviä. Olen käyttänyt näitä aivan jumalattoman paljon, niin että tuntuu jo melkein orvolta jos kynnet eivät ole oranssit tai keltaiset. Where Did Suzi's Man-Go? ja I Just Can't Cope-acabana, vuoden parhaiten käytetyt rahat.

Ympäri nettiä on pyörinyt kuvia, joissa näitä kahta kaunokaista on käytetty vesimarmorointiin, ja pienenä apinana minunkin oli sitä koitettava. Vaikkein kovin hyvä marmoroija olekaan. Nämä ovat siis selkeästi valioyksilöitä, kun tällainenkin tumpelo onnistui niiden kanssa! Tosin yhä edelleen minulla on vaikeuksia tehdä kaikista kuvioista samanlaisia, mutta ei se niin justiinsa. Ainahan voin väittää, että yritinkin tehdä kaikista erilaisia :D Mukana marmoroinnissa oli myös OPI:n Don't Touch My Tutu, joka ei kyllä juuri lopputuloksessa näy.

Aurinko on niin hurjan kirkas, ettei kuvistakaan meinaa saada mitään selvää :D Mutta ei parane valittaa (varsinkaan kun vielä ei ole edes liian kuuma), kyllä tätä valoilmiötä taas jaksaa pari kuukautta katsella.