The Finnish(able) Nail Art Challenge - tape 'em

Nyt on käynyt sillä lailla, että taisin jättää diplomityöni arvosteluprosessin syövereihin.

JEEEEEEEEEEEEE!!

Aikamoinen apina hyppäsi siinä samalla selästä, ja jännästi tuntuu taas siltä, että elämä on sittenkin elämisen arvoista :D Kaikella rakkaudella dippaani kohtaan, oli se kyllä viimeisinä hetkinään melko kettumainen.

Nyt kun olen päässyt tuosta aikasyöpöstä, voin taas omistaa elämäni täysipäiväisesti blogin päivittämiseen ja ablecaw14-haasteen loppuun saattamiseen. Ihan sen kunniaksi päätin julkaista oikein pienoisen kuvaspämmin näistä tämän kertaisista kynsistä. Asialla saattaa olla jotain tekemistä myös sen kanssa, että omasta mielestäni satuin tekemään ihan törkeän hienot kynnet :D

Voi lääh, saanko olla näissä seuraavat kaksi kuukautta putkeen? Todellista tuijotusmateriaalia. Toisaalta, mitä muuta voikaan odottaa, onhan näissä Zoyan megahyperupea Carter erittäin merkittävässä roolissa. Carter on kyllä niitä lakkoja, joita voisi käyttää vaikka joka päivä, en vain pääse yli siitä kuinka mahtava se on. Ihan täysin todenmukaisesti en ole koskaan onnistunut vangitsemaan sen kauneutta valokuviin, mutta aika jumalattoman hyvältä ne näyttää silti.

Varsinkin tässä lakkauksessa, tummanpuhuvan violetin Zoyan Pintan päällä Carter oikein säkenöi. Nämä kaksi lakkaa tuntuu olevan oikein luodut toisilleen. Kiireitteni vuoksi edustin pelkässä Pintassa kaksi päivää ja aloin jo siinä ajassa miettimään, että eihän tätä voi millään koristeluilla pilata, tämä on niin upea yksinään. Voi miten vähän tiesinkään.

Pinta tosiaan on yksinäänkin aivan mahtava. En yleensä viihdy kovin tummissa lakoissa, mutta tämä maagista, sinertävää violettia hehkua välkkyvä, lähes musta (tämänkin lakan sävyn täydellinen todentaminen valokuvissa tuntuu olevan mahdottomuus) lakka tekee kyllä räikeän poikkeuksen tähän sääntöön. Ja Carter vielä väriläiskänä siinä päällä... Saatoin ehkä vähän kuolata ihastuksesta, kun tajusin miten upean yhdistelmän olen näistä kahdesta löytänyt.

Teippaukset on suoritettu kynsivinyyleillä, vanhaa tuttua muotoa noudattaen. Jopa Ukko on huomannut, että minulla on pieni fiksaatio näihin tyvestä lähteviin kolmioihin, kysyi että taasko yritän saada itselleni raatelukynsiä. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana on sitten tuo nimettömän verkkokuviointi, josta tykkään ihan simona, vaikka se ei mitenkään symmetrinen olekaan. Minun taidoillani tuo on paras lopputulos mihin pystyn, ja olen siihen äärettömän tyytyväinen. Toisaalta tulin ehkä innoissani ottaneeksi näitä kuvia hieman liian läheltä, voin vakuuttaa että luonnossa tuo epäsymmetrisyys ei hyppää lainkaan näin pahasti silmille.

Eli kyllä, sain valitettua vielä kertaalleen siitä miten nämä kynnet ovat aivan erinäköiset luonnossa kuin valokuvissa :D Ihan sama, olen onnellinen, olen iloinen, olen tyytyväinen.

Minusta tulee diplomi-insinööri ja minulla on upeat kynnet ♥