Onnistumisia ja epäonnistumisia

Viimeksi kun esittelin täällä leimaamalla tehtyjä kynsiä, taisin hehkuttaa uutta leimasintani maasta taivaaseen, julisten sen ihmelaitteeksi jolla tällainenkin tumpelo leimaa vaikka silmät kiinni, kädet selän takana, varpaillaan.

Jokainen varmaan arvaa, miten siinä sitten seuraavaksi kävi. Tuo ihmevekotin lakkasi toimimasta täysin. Yritin monet, monet kerrat, kaikkia tuntemiani kikkoja. Odotin astrologisesti todennettua täydellistä leimauspäivää. Käytin lakkoja, jotka olivat toimineet täydellisesti ennenkin. Käytin lakkoja, jotka ovat surkeita leimaamaan. Käytin leimauslaattoja, jotka ovat toimineet täydellisesti ennenkin. Pohdin vakavassani tutustuttavani nykyiset laattani vesilintujen kanssa ja ostavani kuukauden ruokabudjetilla uusia laattoja. Mikään ei auttanut.

Uppiniskaisena ihmisenä en kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Jälleen kerran päätin yrittää tätä tuhoon tuomittua yritystäni kehittää taitojani leimaajana. Tein huolelliset alkuvalmistelut välineille. Lakkasin kynnet sopimaan kivasti leimojen kanssa. Keskimmäisiin sormiin OPI Don't Bossa Nova Me Around vaaleaksi pohjaksi leimoille ja muihin kynsiin China Glaze Techno Teal, jolla voi sitten samalla vaivalla leimatakin, niin tulee kiva harmoninen kokonaisuus.

Kuvistaa voinee päätellä, ettei se alkuperäinen suunnitelma ihan putkeen tälläkään kertaa mennyt.

Techno Teal ei suostunut toimimaan leimauslakkani sitten ollenkaan, vaikka päälläni olisin seisonut. Jokainen kokeilemani kuva nousi vain puoliksi leimasimeen. Vaihdoin Konadin Hepburn Bluehun, jonka leimaamiseen tarkoitettuna erikoislakkana kuvittelisi toimivan. No, kuvitella saa aina, totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Ihan samalla tavalla sekin jätti nousematta leimasimeen.

Viimeisenä epätoivoisena tekonani kävin sitten etsimässä pyöreän superlöllöleimasimeni jemmastaan. Tähän päivään mennessä en tiedä, miksi olen säilyttänyt sen, koska vihaan sitä palavasti ja inhoan sitäkin enemmän. Se löllöisyyden tunne, hrr. Eikä se ole koskaan suostunut nostamaan leimojakaan.

Tässä vaiheessa olin siis jo siirtynyt aivan eri kuvioon mitä alunperin suunnittelin ja olin jo kolmannessa leimauslakassanikin, Konadin Moss Greenissä. Savua nousi korvista jo siihen malliin että näkökenttä hämärsi. Runttasin tuolla löllöleimasimella sitten menemään ja kappas, sain aivan täydellisen leiman aikaiseksi. Hämmennyin ilmeisesti niin pahasti radaltani, että sain sen vielä kohdistettuakin nanomillilleen siihen kohtaan, kuin halusinkin. Vaihdoin Moss Greenin takaisin Hepburn Bluehun ja jälleen virheetön leima ja täydellinen kohdistus.

Olin niin ekstaasissa näistä onnistumisista, etten huomannut lainkaan sitä, kuinka nuo leimauslakkojen värit eivät juuri sopineet yksiin käyttämieni kynsilakkojen kanssa. Ja siinä vaiheessa kun huomasin, en jaksanut välittää. Virheettömiä leimoja! Nappikohdistuksia! Jättimäisellä pyörellä leimasimella!

En keksinyt näille leimaustoilailuille mitään muuta selitystä kuin sen, että olen muuttanut sitten viimeisen onnistumisen. Näillä leveyspiireillä näköjään pyöreät löllöt toimivat paremmin kuin suorakulmaiset puolilöllöt. Pitää muistaa jatkossa.

Ja pitää ehdottomasti kokeilla tätä tuplaleimausta joskus uudestaankin, vähän paremmin suunnitellun idean kanssa :D