Lakkafilosofiaa

Moi!

Tänään ajattelin kertoa vähän tarkemmin omasta tavastani harrastaa kynsienlaittoa. Jos olette sattuneet lukaisemaan tuon kokoelmani-sivun, huomaatte ettei minulla ole kovin paljon lakkoja. Siis muihin kynsiharrastajiin verrattuna, onhan tuo 119 nyt kuitenkin ihan hirvittävä määrä muuten. Ja sellaisena kokoelmani haluan pitääkin, pienenä ja kompaktina. Jos unohdetaan kynsilakat ja luomiväripaletit, ostan ja omistan todella vähän mitään materiaa ja olen hyvin tiedostava kuluttaja. Kynsilakkoja ja paletteja on päässyt vuosien varrella kertymään, mutta uusien hankkiminen on (ainakin omasta mielestäni) melko vähäistä. Kauhulla luen niitä juttuja vaikka Facebookin kynsikoristelut-ryhmässä hehkutetaan miten paljon taas ostettiin uusia lakkoja, mutta ei nyt mennä siihen.

Minä haluan pitää kokoelmani sellaisena, että jokainen siihen kuuluva lakka on upea ja uusia lakkauksia suunnitellessa pitää viettää puoli tuntia pelaten entten tentteniä, koska haluaisin käyttää niitä kaikkia. Minä haluan muistaa jokaisen omistamani lakan ja välttää lähes-dupeja. Minä haluan että voin pienen ajan sisään käyttää kaikkia lakkojani, koska käyttöä varten ne on ostettu eikä koriste-esineiksi. Vierastan kuitenkin sellaista "haluan omistaa vain 100 lakkaa ja aina kun ostan uuden, myyn jonkun vanhan pois" -mentaliteettia. Mitä sitten tapahtuu, jos minulla on 101 upeaa, uniikkia lakkaa enkä halua myydä niistä yhtäkään? Vaikka myönnän, että olisi ihanaa omistaa vain kaksinumeroinen luku lakkoja (villeimmissä unelmissani ehkä vain parikymmentä), en ole vielä henkisesti valmis siihen :D

En muussa elämässäni juuri harrasta merkkien perässä juoksemista, mutta kynsilakkojen ollessa kyseessä en koskisi enää markettilakkoihin pitkällä tikullakaan. Kuten ensimmäisessä postauksessa kerroin, olen lakannut kynsiäni kutakuinkin aina. Olen myös kotoisin pieneltä maalaispaikkakunnalta, jossa ainoat kaupat jotka myivät lakkoja olivat Seppälä, Vapaa Valinta ja S-market. Ja nyt kun minulla on mm. internetyhteys, verkkopankki ja säännölliset tulot, ostan kunnon merkkejä, kiitos vaan. Varmasti niissä markettilakoissakin on hyviä yksilöitä, mutta ne eivät houkuta minua enää pätkääkään. (Ja kun olette lukeneet ja sisäistäneet kokoelmani-sivun, huomaatte että omistan  yhden markettilakan, Wet 'n Wildin mustan. Puolustaudun sillä että olen ostanut sen sieltä kotipaikkakuntani Seppälästä ollessani vielä lukiossa, eli vajaa 10 vuotta sitten. En ole raaskinut heittää poiskaan kun se kerran toimii vielä ihan hyvin. [Ei, en käytä mustaa lakkaa kovin paljon :D] Kun siitä joskus aika jättää, ostan Essien Licoricen tilalle.)

Minulla ei myöskään ole käytössä minkäänlaista "musta laatikko" -systeemiä. Ensinnäkin ostan todellakin aika vähän lakkoja, joten muistan kyllä kaikki joita en ole vielä käyttänyt. Toisekseen haluan käyttää lakkojani jonkun muun kuin pakon takia, että nyt mun on pakko kokeilla näitä käyttämättömiä ennen kuin voin käyttää mitään muita. En myöskään ole vielä ymmärtänyt sitä logiikkaa, joka tuntuu näillä suurien kokoelmien ja isojen ostomäärien omaavilla ihmisillä olevan, että kun lakkaa on käytetty kerran niin sen voi ihan ilman omantunnontuskia heittää helmerin pohjalle ja jättää käyttämättä uudestaan. Koska koko ajanhan niitä käyttämättömiäkin on, joita on käytettävä kerran, missä välissä sitten käytetään niitä vanhoja?

Kuvissa sekalaisia otoksia kokoelmastani, sekä kaikki ehdottoman lempparimerkkini lakat, joita on vaatimattomat 42 prosenttia koko kokoelmasta :D Nythän on blogeissa paljon näkynyt näitä lakkaesittelyitä, olisiko teilläkin mahdollisesti kiinnostusta nähdä minun lakkani ja säilytysjärjestelmäni tarkemmin? Voin luvata että yhtään Helmeriä täältä ei ainakaan löydy, en ole ehkä koskaan nähnyt yhtä rumaa huonekalua kuin se...