Rakkaushömpötystä

Heippa!

Maailma on jälleen hieman rumempi paikka, sillä minulta meni taas yksi kynsi poikki. Osasin kyllä odottaa sitä, sillä olin työporukan kanssa keilaamassa. TIRSK vain kuului ja veri lensi. Sattui. Enemmän kyllä silti jäi harmittamaan se, että olin koko porukan huonoin :D Ihan sysipaska, suoraan sanottuna. En saanut edes sataa pistettä rikki kahden kierroksen aikana. Tänään saan sitten jonkun kivan palkinnon kuulemma. "Odotan innolla". :D

Muihin aiheisiin. Minulle iski joku mielenhäiriö, ja lakkasin nudella lakalla. Vinksahti jopa niin pahasti päässä, että jopa tykkäsin siitä. Tällaiset epävärit sopivat mielestäni paljon paremmin näihin lyhyempiin kynsiin. Ja sopivien aksenttivärien kanssa (koska herranjumala, saatte kyllä polttaa minut sinä päivänä kun laitan nudea kaikkiin kynsiin) ovat ihan nätitkin. Minulla kävi vain tällä kertaa niin, että osasin kyllä päättää kivat ja yhteensointuvat värit, mutta koristelut jäivät puuttellisiksi. Tai eihän näissä mitään vikaa ole, jäi vain sellainen tuntu että näillä väreillä olisi ollut potentiaalia paljon parempaankin suoritukseen, sellaiseen vau tulokseen.

Tässä suurpiirteittäin viittomakielen aakkosten kirjain S. Viittomakielen aakkosten kirjaimella B (peukalo taitettuna vasten kämmentä, muut sormet suorana pystyssä) taas on hyvin suuri merkitys elämässäni. Liittyy tarinaan, jonka saan toivottavasti kertoa lapsenlapsillenikin: kuinka tapasin isoisänne. Vajaa kuusi vuotta sitten olin eräissä bileissä, jonne joku poikaporukka oli rahdannut kanisterillisen boolia. Juttelin yhdelle tämän porukan pojista niitä näitä, keskustelu eteni jotenkin kevään 2008 kemian yo-kirjoituksista lukihäiriöihin, yleisiin oppimisvaikeuksiin ja lopulta viittomakieleen. Osasimme kumpikin muutamia täysin satunnaisia viittomia, kuten kilpikonna, kolmiloikkaaja ja ambulanssi. Kumpikin oli myös joskus osannut viittomakielen aakkoset, mutta muutamat harvinaisemmat kirjaimet olivat päässet unohtumaan. Tämä poika sitten haastoi minut, että jos osaisin viittoa kirjaimen B niin saisin heidän booliaan.

Osasin. Ja se oli kuulkaa suuren rakkaustarinan alku se. 

Itse asiassa myös näiden kuvien tausta on osa tätä eeppistä nyyhkytarinaa. Se on hääopaste, jossa on samat nimikirjaimet kuin minulla ja Ukolla, ja jonka rakas Ukkoseni meni jöllimään :D (Ukkoseni kunniaksi mainittakoon, että tämä sattui jo sunnuntain puolella ja oletettavasti vieraat olivat jo löytäneet perille.) Tämä ei edes ole ainoa hääopaste joka meillä on, mutta ensimmäinen on sentään saatu ihan luvan kanssa siskoltani, jolla on miehensä kanssa samat nimikirjaimet kuin meillä. Täytyy katsoa josko tulevana kesänä tulisi lisää kylttejä vastaan, siinähän on sitten koristeet valmiina meidän omiin häihimme :D

Niin, jos joku ei vielä ymmärtänyt, niin minulla ei juuri ollut sanottavaa itse kynsistä. Depend 362, Essie Master Plan ja OPI Windy City Pretty. Tarrojakin laitoin, mutta kuten tarrat yleensä, olivat ne jo osittain samana päivänä historiaa. Itse asiassa minulla on tällä viikolla ollut niin vähän aikaa käytettävissäni kynsien laittoon, että vaihdoin muutama päivä sitten aksenttikynnet oransseiksi, ja viipotan vieläkin menemään näillä samoilla lakoilla. Josko sitä vaikka jo ensi viikoksi ehtisi jotain muuta.