Uutta yritystä liukuväriin

Rakas päiväkirja,

Tänään tajusin, että asunnossani on parveke. Ja että iltapäivästä parvekkeella on aika paljon valoisampaa, kuin sisällä. Ja että valoisassa yleensä saa parempia kuvia kuin hämärässä.

Tunsin itseni ihan Poirot'n ja Sherlockin lehtolapseksi oivallettuani tämän. Ei enää mössökuvia!

Samalla tuli todettua, että kynsienlaittoa ei todellakaan voi verrata polkupyörällä ajoon. Auta armias jos menet pitämään vähänkään taukoa mistään koristelutyylistä, et varmasti saa kuin sutta ja sekundaa aikaiseksi kun yrität uudestaan. Onhan tämä liukuväri sentään hieman parempi kuin viime viikkoinen yritys, mutta ei tästä ja sulavuudesta voi puhua edes samassa lauseessa. Harjoittelut siis jatkukoot.

Toinen, missä olen huomannut ottaneeni takapakkia, on leimaaminen. Viimeiset kahdet leimaukset olen poistanut kynsiltä samantien, ovat olleet niin karmeat. Melkein tekisi jo mieli syyttää jotain muuta tekijää kuin itseäni, järjestäen joka ikinen leima on levinnyt niin totaalisesti. Eli ei kun uusia leimasimia ja laattoja ostelemaan :D

Kuvia tähdittävät OPI:n if you moust you moust sekä samaisen pulun overexposed in south beach. Moust on aivan hir-mui-sen kirkas minun kalmankalpealla ihollani, oikein semmonen BÄNG! Juuri sellainen pinkin sävy, jota vierastan. Silti jollain kierolla tavalla tykkään tästä. Vähän kyllä ehkä hieman inhoankin, mutta silti ihan pikkuisen tykkäänkin. Tykkään - en. Tykkään - en. Mene ja tiedä. Sen kyllä sanon ettei näitä sävyjä kovin montaa minun lakkalaatikkooni mahdu, vaikka tästä kyseisestä en aikonutkaan luopua.

Mites lukijat, iskeekö pinkki kovaa vai kenties turpaan?