Minulla on omituinen fiksaatio ankkoihin. Isona, sitten kun muutan maalle, aion hankkia oman pienen ankkaparven ja niille lammikon pihalle. Kasvatan ne ihan pienistä tipuista asti, niin että ne seuraavat minua kaikkialle.
Sitä ennen on kuitenkin keskityttävä epäelollisiin ankkoihin. Jostain syystä en ole koskaan alkanut keräämään kylpyankkoja (vaikka useimmat niistä ovat hurjan söpöjä!) mutta kaikenlaista muuta ankkakrääsää minulta kyllä löytyy. Ensimmäinen lahja, jonka Ukoltani olen saanut, on leluankka. Olimme tuolloin tunteneet vasta ihan hetken aikaa, emme vielä edes seurustelleet, enkä muistaakseni ollut edes kertonut tästä ankkafiiliastani hänelle, mutta niin vaan hän minulle ankan toi. Tuon ankan nimi on Dino.
Pienenä minulla oli leluhevonen, jolle halusin antaa nimeksi Iso Musta Ankka. Äidin mielestä hevoselle ei voi antaa nimeksi Ankkaa, joten siitä tuli sitten Iso Musta Ori. Traumat olivat kuitenkin niin suuret, että tuo ankka piti päästä nimeämään Dinoksi :D
Muutama viikko sitten olin Ukkoni kotikonnuilla markkinoilla. Oli juuri alkanut sataa ja tuulla vähän rankemmin, joten useimmat kojut pistivät tuotteitaan joten kuten piiloon. Haukankatseeni onnistui silti bongaamaan yhdestä pöydästä jotain äärimmäisen söpöä - ankkakorvakorut! Taisin ihan oikeasti vingahtaa ääneen. Ja vähän pomppia tasajalkaa. Menin jopa kertomaan Ukolle että tuolla myydään ankkakorviksia, olin niin innoissani. Ja mitä tuo ihana mies tekikään, osti ne minulle ♥
Harjoittelin tulevaa rooliani ankkaemona ja vein uudet pienokaiseni kävelylle ihastelemaan pihjalanmarjoja.
Korvikset on tehnyt turkulainen Matami, joka myyntipöydän sisällöstä päätellen jakaa rakkauteni ankkoihin. Matamin tuotteita myydään paitsi hänen omalla pajallaan, myös muualla ympäri Suomea, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Tarjolla on myös muita hahmoja kuin pelkkiä ankkoja ;) Korut taitavat olla lähinnä sivubisnestä, yritys keskittyy pääasiassa keramiikkaan.
Iih! ♥
