Punainen on punainen on punainen

Tummanpuhuvat lakkaukset jatkavat voittokulkuaan. Alan pikkuhiljaa epäillä, että olen joutunut jonkun alieneiden ajatustensekoituskokeen koekaniiniksi, sillä edes mahtava kevätaurinko ei ole saanut aikaan sellaisia tunteita, että ai hitsi kun olisi kiva käyttää tuota kirkkaankeltaista lakkaa. Ja yleensä sentään käytän niitä kirkkaita lakkoja ihan ympäri vuoden ilman mitään tunnontuskia.

Kokeilen hetkellisesti viime viikolla kirkkaanvihreää lakkaa. Se näytti oudolta. Vieraalta. Poistin sen vähin äänin ja ajatuksena oli palata rakkaiden tummansinisten lakkojeni luokse. En tunnu saavan niistä tarpeekseni, ei tekisi yhtään mieli lakata millään muulla sävyllä.

Erityisjännäähän tämä on siksi, että vielä pari vuotta sitten en voinut sietää tummansinistä väriä en niin missään yhteydessä, saati sitten tummia kynsiä. Siksi uskon erittäin vahvasti alien-teoriaani.

Joka tapauksessa. Ajattelin sen tummansinisen kaveriksi näin ihan vaihtelun vuoksi teippailla. Yritän siedättää itseni jälleen pitämään kirkkaista lakoista, joten kaveriksi valikoitui vaaleanpunaista, OPI If You Moust You Moust sekä Essie Under Where? Kuivattelin näitä aikana ja lähdin sitten ihastelemaan kaikkia tummansinisiäni ja miettimään, että mikäköhän niistä kaikista tällä kertaa saisi kunnian päästä edustustehtäviin. Voin sanoa että tämä kyseinen tummansininen todella ansaitsi paikkansa, ei ole ihan vähään aikaan nähty :D

Kävin lakkalaatikkoani läpi ja tämä tummanpunainen Depend 359 pomppasi niin houkuttelevasti esiin, että tummansiniset jäivät heti unholaan. En muistanut edes pelätä sitä, että se ei välttämättä sopisi yhteen noiden vaaleanpunaisten kanssa. Ja ihan turhia nekin pelot olisivat olleet, hyvinhän nuo kaikki tuossa puhaltavat yhteen hiileen.

Tosin, jos olisin alunperin tiennyt käyttäväni tummanpunaista, olisi tehosteväriksi valikoitunut se kohkaamani keltainen. Mutta molempi parempi, nyt pääsin sitten ainakin käyttämään keltaista kuvausrekvisiittaa.

Minulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat tehdä muihin kuin teipattuihin kynsiin pientä ekstrakivaa kuivaharjaustekniikalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuo käyttämäni Essie ei ole tarpeeksi pigmenttistä, että se olisi jättänyt näkyvän jäljen tummanpunaisen Dependin päälle kuivalla sudilla. Tein sitten ihan perinteiset pallurat, ja tajusin vasta jälkikäteen että noita palluroitahan olisi voinut alkaa jollain tavalla sutimaan, niin että olisin saanut aikaiseksi vähän samantapaista jälkeä kuin kuivaharjauksessa. Ehkä enstaina sitten.

Voom Voom Vau!

Kyllä se nyt vain tunnustettava. Olen menettänyt sieluni lopullisesti. Vuosien päästä katson taaksepäin tähän hetkeen ja mietin että kyllä, tuo oli se hetki kun niskani naksahti ja se oli menoa. 

Minä pidän glittereistä.

Noin, nyt sain sen sanottua. Vihdoinkin, enää ei tarvitse yrittää peitellä tätä häpeää. Minä olen nyt tosiaan päässyt henkisessä kehityksessäni niin pitkälle, että enää kynsilakkojen ei tarvitse olla cremejä, että pitäisin niistä. Kauan siihen meni, mutta ehkä voin nyt uudella innolla jatkaa tätä vuosikausia kestänyttä kynsiharrastustani. Ainakin ostoslista täyttyy uhkaavaa vauhtia. Harkitsen jopa indie-lakkojen ostamista! Voih, sielu on nyt menetetty. 

Deborah Lippmannin glitterit ovat kyllä sellaisia, joista olen aina jostain syystä tykännyt hurjasti. Kaiken aloitti varmasti Across the universe, joka on mie-le-tön ja mietinkin juuri ankarasti, miksi en ole lakannut sillä ainakaan vuoteen. Ainakaan sinä aikana, kun tämä blogi on ollut pystyssä. Sietäisin joutua ruoskittavaksi tästä hyvästä. 

Tämä ihastuttava yksilö, Va Va Voom on myös sellainen, jota olen vilkuillut jo pitkään. Olen vähän pitänyt silmäpeliä, hymyillyt ujosti. Pyytänyt facebook-kaveriksi ja humalapäissäni laitellut kaksimielisiä viestejä. Numeroa en kuitenkaan ole kehdannut pyytää, saati pyytää tätä upeaa kaveria yökylään. Kunnes se sitten eräänä kauniina päivänä tuli kirppiksellä vastaan. KACHING! Tulepa uuteen kotiisi, baby.

Värillisestä pohjastaan huolimatta nämä eivät kuitenkaan ikinä riitä peittämään yksinään, ja sekös on ärsyttävää. Pohjalle pitää siis laittaa jotain pigmenttisempää, ja värin pitää vieläpä olla tismalleen oikea, ettei siihen jää rumia tummempia läiskiä. Aioin alunperin käyttää tummahkoa keskisinistä, OPIn Dating a Royalia, mutta en saanut sitä auki. Ukkokaan ei ollut kotona, joten oli vaihdettava suunnitelmaa :D Selkeästi kohtalolla oli jotain tekemistä royalin salaperäisen jumittumisen kanssa, sillä tämä Depend 374 johon päädyin, oli kyllä niiiin paljon parempi vaihtoehto!

Voom kimaltelee aivan turkasen mahottomasti, ja kuten varmaasti huomaatte, tarkentamisen kanssa oli pienoisia ongelmia. En myöskään onnistunut nappaamaan kuviin sitä huikaisevaa holoefektiä, jonka nuo hitulat saavat aikaan. Tai näkyy se tuossa ylemmässä kuvassa, yhdessä glitterissä :D Wou.

Tämä lakka oli aivan mieletön tummeneviin elokuisiin öihin, kun hiipivä pimeys tummensi pohjalakkaa entisestään mutta glitterit nappasivat vielä viimeiset valonsäteet ja loistivat kilpaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Melkein lähdin jo oodia kirjoittamaan, hetki oli niin runollinen. Mutta sitten muistin että osaan kirjoittaa vain haikuja, joten se siitä.

Paljon sitä näköjään ihmisellä riittää sanottavaa yhdestä kynsilakasta :D Jotta lakkauksen muut osapuolet eivät tulisi aivan mustasukkaisiksi, sanotaan nyt heistäkin jotain. Hempeä liila on OPI Done out in Deco ja hänkin on vallan hurmaava. (Varsinkin näin sinisen kaverina, kun hän näyttää parhaita taustalla vaikuttavia sävyjään, mutta ei sanota sitä ääneen ettei hän suutu.) Epämääräiset viivakuviot on tehty pilkkutikulla ja samalla Dependin lakalla, joka vaikuttaa myös Voomin alla. Se ei ole täysin creme, vaan sisältää ihanaa, pikkiriikkistä hopeanväristä kimalletta. Voih <3 Siniset strassit viimeistelevät harmonisen värikokonaisuuden.

Voi että, tykkäsin tästä lakkauksesta enemmän kuin laki sallii.

Ja torstaina on luvassa, tittididii, pinkkiä. 

Pinkkiä! Minulla!

Onkohan minusta tulossa homo tai jotain?

Punk on pop

Blogiloma pääsi vaikuttamaan niin syvälle aivoihin, että hyvä kun muistan enää miten kirjoitetaan. Alku saattaa olla siis hivenen tahmeaa, mutta toivotaan että tämä tästä taas kohta alkaa lutviutua. Lähtökohtaisesti kun kuitenkin pidän tänne kirjoittamisesta, enkä halua lätkiä pelkkiä kuvia eetteriin. 

Myös ensimmäinen työpäivä oli harvinaisen karmea. Kouluun olen yleensä palannut lomalta täynnä uutta intoa, puhtia ja motivaatiota, mutta eilinen ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä meni lähinnä siihen, että muistelin miten tietokonetta käytetään. Löysin sieltä facebookin, ehkä myöhemmin tällä viikolla löydän myös varsinaiseen työhöni liittyvät sivustot ja tiedostot.

Loma ei näy pelkästään kirjoitustaitojen ruostumisena, vaan myös harvinaisen pienenä kuvapankkina. Tein kyllä useampiakin juttuja, joista olisi voinut blogiinkin kirjoitella, mutta en saanut aikaiseksi kuvattua mitään. Niinpä, jälleen kerran, taitaisiko olla kuudetta kertaa putkeen, esittelen teille glittereitä. Uskokaa kun sanon, olen tehnyt välillä jotain muutakin, mutta jotenkin vain nämä glitteriset ovat päätyneet kuviksi asti... Nämä kyseiset kynnet olivat vielä kaikenlisäksi sellaiset, että ajattelin kerrankin tekeväni jotain vähän rokahtavampaa, kun olen ollut niin perin tyttömäisissä fiiliksissä kuluneet pari viikkoa. Noh, kai ne rokkimimmitkin välillä käyttävät glitteriä :D

Otin yhdelle päivälle projektiksi siivota kaikkien lakkapullojeni pullonsuut kuivuneista lakkaröhmäleistä. Samalla tulin käteväksi törmänneeksi omistamiini Dependin lakkoihin. Minulla on niitä aika monta, ja ne ovat hurjan herkullisen värisiä, niitä vain tulee käytettyä kovin vähän koska ne niin kätevästi piiloutuvat isompien kaveriensa taakse. Puhdistuksen yhteydessä ne kuitenkin tulivat taas esiin ja päätin tehdä niiden kanssa jotain kivaa. Tumman vadelmainen 005 on hurjan kauniin värinen, mutta sitten kuitenkin sellaista osastoa, jonka kanssa en tunne oloani kovin mukavaksi. Se pääsi siis ainoastaan aksenttikynsiin ja päätähdeksi nousi taivaallisen keskisinen 352. Hassua sinänsä, monella varmasti nämä värit menisivät toisin päin, sininen olisi se jonka kanssa olo on hieman epävarma kun taas pinkkiä voisi käyttää päivät pitkät :)

Rokkiasennetta tuo pääkallosiirtokuva ja tuo ah, niin katu-uskottava rock-glitter, Gina Tricot'n Salt & Pepper. En koskaan oikein innostunut siitä viime kesänä kansaa villinneestä Lorealin Confettis-lakasta, mutta tämä Salt & Pepper onkin sitten asia erikseen. Tässä ei ole mitään raivostuttavaa shimmeriä mukana, ja hitulatkin ovat sopivamman kokoisia minun makuuni. Pikkurillissä ja etusormessa on tyhjää tilaa täyttämässä Essien Blancilla tehdyt pallurat.

Vähän tällaista ihan kiva -osastoa, ei huono mutta ei nyt mikään mieleenpainuvan ihastuttavakaan. Kai sitä pitää harjoitella tiensä takaisin tähän kynsienkoristeluunkin :D

Vastavärejä

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!

Eipä olisi voinut enää yhtään parempaan paikkaan tämä viikonloppu tulla. Oli jotenkin erityisen pitkä ja kivulias arkiviikko, en oikein itsekään ymmärrä että miksi näin. Eräs tekijä oli toki se, että sekä maanantaina ETTÄ tiistaina jouduin heräämään jo viideltä. Yäk. (Ja sitten kun yrität näin lauantain kunniaksi nukkua pitkään ja hartaasti, niin eikö vain joku tuollainen valoilmiö herätä jo kuudelta :D)

Mutta, niin se viikonloppu vain tälläkin viikolla lopulta tuli. Aion pyhittää nämä kaksi ihanaa päivää täysin löhöilylle. Ukkokaan ei ole kotona, joten saan rauhassa katsella tyttöleffoja ja kuunnella tyttömusiikkia ja tehdä kaikkea muuta tyttö-etuliitteistä. Voisin myös ehkä vihdoin ja viimein istuttaa ne parvekekukat. Mutta vain ehkä, sohva on ykkösprioriteetti.

Töissä on viimeaikoina tarvinnut niin paljon seinäänsulautumismeikkejä ja -kynsiä ja -pukeutumista, että kun vihdoin niistä pääsin eroon, halusin jotain oikein räikeää. Kynsille pääsi tällainen sekamelska, vähän sitä ja tätä ja tuota. Hämmentävää kyllä, oikein tykkäsinkin näistä, vaikka yleensä olen vain aksenttikynsi-tyyppiä. Kuvissa nämä ovat kyllä jo vähän kärsineet, koska ovat jo kolmatta päivää kynsillä.

Koko lakkaus rakentui Zoyan Sunshinen ympärille, koska olen kuolannut sitä jo niin pitkään kynsille. Olen saanut sen NailCitylta ja hyvä niin, koska se on ihana ja olisin ostanut sen itsekin ellei muuten olisi tullut vastaan. Kaveriksi sille valikoitui itseoikeitetusti OPI:n Dating a Royal, joka on myöskin joutunut odottamaan lakkausvuoroaan aivan liian kauan. Nämä kaksi ovat kuitenkin pohjasävyltään niin samanlaiset, että halusin jonkun piristysruiskeenkin mukaan. Sellaiseksi valikoitui pitkän valintaprosessin jälkeen OPI:n In My Back Pocket. Maailman kaunein oranssi.

Leimana on yksi suosikkikuvioitani, DRK-A -paletista. Harmillisesti vain se näyttää usein typerältä leimattuna, tiedä mikä siinä sitten on. Olen esimerkiksi usein yrittänyt tehdä kirahvi- ja kilpikonnakynsiä tällä kuviolla, mutta ne eivät koskaan ota onnistuakseen. Tässä lopputulos on onneksi kivannäköinen. Jos siis ei välitä tuosta päälyslakan kanssa levinneestä keskarista ja reikäisestä etusormesta :D Etusormen leima on tehty Dependin 223:lla ja keskisormen China Glazen Awakenilla.

Katsaus historiaan

Moikka!

Viikonloppuna oli sen verran synkän näköistä ulkona, että pysyttelin lähinnä sisätiloissa rakkaan tietokoneeni kanssa, internetin syvissä syövereissä. Törmäsin muun muassa yhteen ensimmäisistä kynsiblogeista joita aloin seuraamaan, silloin joskus kauan sitten, pieneen kynsiblogiin. Valitettavasti kyseinen blogi ei enää päivity, mutta onneksi pitäjä on jättänyt kuvat eetteriin, että niistä voi edelleen hakea inspiraatiota. Näin kävi minulle tällä kertaa, inspiraation lähteenä toimivat pilkulliset kukat. Minun versioni on aika kaukana tuosta alkuperäisestä, mutta silti oikein mainio, minun mielestäni :)

Jäin tämän löytöni jälkeen suuremminkin pohtimaan kynsimaailmassa tapahtuneita muutoksia viimeisen parin vuoden aikana. Muistaakseni silloin 4-5 vuotta sitten, kun kynsiblogeja aloin lukemaan, monet blogistit tekivät hyvinkin monimutkaisia kynsiä, oikein pieniä taideteoksia, käyttivät muun muassa paljon käsinmaalausta tekniikkana ja tekivät hyvinkin monimutkaisia leimoja. Irtoglitteriä ja strasseja ja ties mitä tilpehööriäkin aina laitettiin. Luonnollistahan toki on, että kehitystä ja muutosta tapahtuu, pidin vain omituisena sitä seikkaa, että nykyään hyvin harva tuntuu maalailevan käsin ja tekevän muuten tuollaisia "perinteisiä" koristeita. Tai ehkä akryylikynsien parissa niitä vielä tehdään, sieltähän se on tainnut alunperin luonnonkynsien maailmaan saapua. Ei vain itse tule seurattua ketään blogistia, joka akryylikynsiä tekisi. Onneksi Tartofraises tekee edelleen tuollaisia upeita minitaideteoksia, ovat ilo silmälle ja jatkuva haaveilun aihe, että ehkä minäkin vielä joskus :) 

(Samalla saa ylläpidettyä ranskantaitoja, win-win!)

Uudelleenlöytynyt parvekkeeni aiheutti tällä kertaa jopa haittaa kuvaukselle, oli niin säihkyvät lakat. Toivottavasti näistä nyt edes jotenkin välittyy tuo kukkakin, vaikka heijastukset ovatkin aika armottomat. Pohjavärinä olen käyttänyt FaceHelsingiltä saamaani Paesen lakkaa 317. Ihan huippumahtava tuttavuus, mieletön väri ja peittää jo yhdellä kerroksella. Halusin kuitenkin vähän vähemmän tumman pohjan, joten laitoin kerroksen Dependin 058:a päälle. Tämä on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista kynsilakoistani, enkä koskaan kyllästy sen tuomaan efektiin. Se on liila-vihreä duochrome ja sisältää hirrrmuisesti jotain kimaltelevaa substanssia, en tiedä pitäisikö tuota kutsua mikroglitteriksi vai holohippusiksi vai miksi. Upeaa on, joka tapauksessa.

Kukkanen on tehty akryylimaalilla, nuo pilkut ovat Paesea. Kukkasen keskusta on iso kuusikulmainen irtoglitter, päällä on myös vähän vaaleanpunertavaa irtoglitteriä, mutta eipä se taida kaiken tuon säihkyn keskeltä juuri erottua.

Mitenkäs te, rakkaat lukijani, miten ja milloin olette päätyneet kynsiblogien ihmeelliseen maailmaan?

Rakkaushömpötystä

Heippa!

Maailma on jälleen hieman rumempi paikka, sillä minulta meni taas yksi kynsi poikki. Osasin kyllä odottaa sitä, sillä olin työporukan kanssa keilaamassa. TIRSK vain kuului ja veri lensi. Sattui. Enemmän kyllä silti jäi harmittamaan se, että olin koko porukan huonoin :D Ihan sysipaska, suoraan sanottuna. En saanut edes sataa pistettä rikki kahden kierroksen aikana. Tänään saan sitten jonkun kivan palkinnon kuulemma. "Odotan innolla". :D

Muihin aiheisiin. Minulle iski joku mielenhäiriö, ja lakkasin nudella lakalla. Vinksahti jopa niin pahasti päässä, että jopa tykkäsin siitä. Tällaiset epävärit sopivat mielestäni paljon paremmin näihin lyhyempiin kynsiin. Ja sopivien aksenttivärien kanssa (koska herranjumala, saatte kyllä polttaa minut sinä päivänä kun laitan nudea kaikkiin kynsiin) ovat ihan nätitkin. Minulla kävi vain tällä kertaa niin, että osasin kyllä päättää kivat ja yhteensointuvat värit, mutta koristelut jäivät puuttellisiksi. Tai eihän näissä mitään vikaa ole, jäi vain sellainen tuntu että näillä väreillä olisi ollut potentiaalia paljon parempaankin suoritukseen, sellaiseen vau tulokseen.

Tässä suurpiirteittäin viittomakielen aakkosten kirjain S. Viittomakielen aakkosten kirjaimella B (peukalo taitettuna vasten kämmentä, muut sormet suorana pystyssä) taas on hyvin suuri merkitys elämässäni. Liittyy tarinaan, jonka saan toivottavasti kertoa lapsenlapsillenikin: kuinka tapasin isoisänne. Vajaa kuusi vuotta sitten olin eräissä bileissä, jonne joku poikaporukka oli rahdannut kanisterillisen boolia. Juttelin yhdelle tämän porukan pojista niitä näitä, keskustelu eteni jotenkin kevään 2008 kemian yo-kirjoituksista lukihäiriöihin, yleisiin oppimisvaikeuksiin ja lopulta viittomakieleen. Osasimme kumpikin muutamia täysin satunnaisia viittomia, kuten kilpikonna, kolmiloikkaaja ja ambulanssi. Kumpikin oli myös joskus osannut viittomakielen aakkoset, mutta muutamat harvinaisemmat kirjaimet olivat päässet unohtumaan. Tämä poika sitten haastoi minut, että jos osaisin viittoa kirjaimen B niin saisin heidän booliaan.

Osasin. Ja se oli kuulkaa suuren rakkaustarinan alku se. 

Itse asiassa myös näiden kuvien tausta on osa tätä eeppistä nyyhkytarinaa. Se on hääopaste, jossa on samat nimikirjaimet kuin minulla ja Ukolla, ja jonka rakas Ukkoseni meni jöllimään :D (Ukkoseni kunniaksi mainittakoon, että tämä sattui jo sunnuntain puolella ja oletettavasti vieraat olivat jo löytäneet perille.) Tämä ei edes ole ainoa hääopaste joka meillä on, mutta ensimmäinen on sentään saatu ihan luvan kanssa siskoltani, jolla on miehensä kanssa samat nimikirjaimet kuin meillä. Täytyy katsoa josko tulevana kesänä tulisi lisää kylttejä vastaan, siinähän on sitten koristeet valmiina meidän omiin häihimme :D

Niin, jos joku ei vielä ymmärtänyt, niin minulla ei juuri ollut sanottavaa itse kynsistä. Depend 362, Essie Master Plan ja OPI Windy City Pretty. Tarrojakin laitoin, mutta kuten tarrat yleensä, olivat ne jo osittain samana päivänä historiaa. Itse asiassa minulla on tällä viikolla ollut niin vähän aikaa käytettävissäni kynsien laittoon, että vaihdoin muutama päivä sitten aksenttikynnet oransseiksi, ja viipotan vieläkin menemään näillä samoilla lakoilla. Josko sitä vaikka jo ensi viikoksi ehtisi jotain muuta.

Yksi parhaista, huonolla yhdistelmällä

Heippa!

Tänään esittelyssä yksi parhaista kynsilakoistani ikinä koskaan milloinkaan. Tämä lakka on sulaa täydellisyyttä pullossa ja väri on niin mieletön, että melkein tekee mieli syödä sormensa, kun tätä käyttää. Kuitenkin vain melkein, koska kynsilakka on mielestäni kivemman näköistä kynsillä kuin hampaissa. Tässä on vain yksi pikku vika.

Lakka on merkiltään Depend. Tuo merkki, joka tekee ah, niin tärisyttävän upean värisiä lakkoja, mutta joita saa vain säälittävän kokoisissa minipurkeissa. Ja yleensä vain yhden kauden ajan. Kukaan ei näitä viitsi myydä Ebayssa tai vastaavassa (kannattaisi! Tässä ilmainen bussiness plan jollekin, lupauksella ainakin yhdestä varmasta asiakkaasta) eikä kukaan viitsi tehdä näille dupeja. BUU!! Useimmat näistä ovat vielä huippuhyviä leimailussakin. Pitäisiköhän lähettää palautetta Dependille, että alkaisivat käyttää isompia lakkapulloja? 50 milliä näin alkuun luulisi olevan hyvä.

Tämä kyseinen lakka on siis Depend 299. Tässä välissä saa vähän kuolata ja läähättää. Pari virtuaalista sydäntäkin voi lähettää. Hillittömän upea ja uniikki väri, voimakkaan sinipohjainen laventeli. Aika tummakin, tällainen tumma vaaleanliila, jos niin voi sanoa :D Olen lukemattomia kertoja yrittänyt löytää lakkaa joka pääsisi sävyssään edes lähelle tätä, mutta toistaiseksi olen joutunut pettymään karvaasti. RA KAS TAN tätä lakkaa.

Kaveriksi sille päätyivät tylsät ja vähän rumatkin siirtokuvat. Tuo pinkki väri vaan sopi niin kivasti yhteen tumman vaaleanlaventelinliilan lakkani kanssa, että päätin käyttää ne pois. Kruunuksi laitoin vielä päälle pari kerrosta OPI:n I Juggle... Meniä, mutta pitäisi vain uskoa, ettei se näy näin vaaleiden lakkojen päällä. Ainakaan kuvissa.

Semmosta. Löytyykö lukijoista ketään, joka lähtisi minun kanssani mielenosoitukseen Dependin tuotekehittely-yksikön eteen, vaatimaan isompia pulloja?

Teemaviikko: elukoita - lehmäkuosi

Heippa!

Kuten luvattua, tällä viikolla kynsitään teeman parissa. Teema on ehkä hieman tylsähkö eläinaiheinen, mutta kirjo on ainakin laaja, voi tehdä vaikka mitä kaikkea leopilkuista käärmeennahkaan ja perhosiin. Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee lehmän pilkut. Minä en ole suurin leopilkkujen ystävä, joten halusin kehitellä jotain muuta, helposti toteutettavissa olevaa eläinkuosia. Seeprakin on vähän tylsä ja näiden kahden eläimen jälkeen ainoa joka tuli mieleen, oli lehmä :D 

Tämä ei olekaan mikään ihan tavallinen suomalainen Mansikki, vaan psykedeelilehmä straight from outer space! boogie! Lehmän pilkut on tehty pilkkutikulla ihan vain sotkien sinne ja tänne, ilman mitään ennakkosuunnitelmaa. Näitä oli kyllä tosi kiva tehdä, kerrankin jotain vähemmän pikkutarkkaa, jossa pienet lipsahdukset eivät merkitse mitään. Osa kuvioista on vähemmän onnistuneita ja osa sitten enemmän onnistuneita, mutta kokonaisuudesta ei onneksi niitä huonompia huomaa, vaan kaikki sointuvat tosi kivasti yhteen.

Oikeassa kädessäkin on sen verran kivat kuviot, että sekin pääsi kuviin. Harmi vain että nimettömään osui jotkut kauheat rutut, en edes tiedä mistä ne ovat peräisin. Vähän levotonhan tämä kokonaisuus oli, silti viihdyin näissä kynsissä useamman päivän. Kävin jopa ihmisten ilmoilla, eikä kukaan edes maininnut näistä mitään. En tiedä pitäisikö olla pettynyt vai iloinen :D

Toteutukseen käytetty konkkaronkka. Tämä punainen tausta on vähän ärtsy ainakin näin tuotekuvaukseen, täytyy ehkä vast edes pysyä siinä valkoisessa :D

Swedish Nude, If You Moust You Moust, In My Back Pocket, Who The Shrek Are You?, Can't Find My Czechbook ja Depend 362. Däm you OPI, miksi et ole tehyt hyvää keltaista?! Tämä kuva olisi paljon hienompi jos koko rivi olisi pelkkiä opeja.

Mitäs tykkäsitte? Aiotteko innolla odottaa jatko-osia vai onko tällaiset teemajutut ihan tyhmiä?

Kaavoihin kangistunut tekstuuri

Moi!

Minulle on tapahtunut kauheita. Olin aivan viattomasti viikkaamassa pyykkejä, kun tapahtui se, jota jokainen kynsiharrastaja pelkää kaikkein eniten. Se, jonka jokainen kynsiharrastaja tuntee puistatuksina selkänahassaan, josta jokainen kynsiharrastaja näkee painajaisia. Vasemman nimettömän kynnessäni oli pieni repeämä, joka jäi sitten niin pahasti kiinni yhteen vaatekappaleeseen. Kyllä vain, koko kynsi repeytyi reilusti kynsipedin puolelta ja veri lensi. Tähän väliin haluaisin sanoa että AU AU AU AU. Ja tuo pieni repeämä sai alkunsa pestessäni hiuksia, pitääkö tämä nyt ottaa niin että minulla on vahvat hiukset vai heikot kynnet?

Halusin tehdä kynsille jotain supersimppeliä, koska ajatuskin jostain piipertämisestä tuon kipeän sormen kanssa puistatti. En tiedä missä mielenhäiriössä koin teippaamisen supersimppeliksi, mutta niin vain ryhdyin siihen puuhaan :D Teippasin sentään vain kaksi sormea, ja pakko sanoa että onneksi, lopputulos on paljon kivemman näköinen näin. Tuollaisella kuvioinnilla meno olisi saattannut olla hieman liian levotonta kaikilla kynsillä.

Olen todellakin niin urautunut, että tekstuurilakat ja teippaaminen kulkevat minun mielessäni aina käsi kädessä. Varsinkin jos mietin että haluaisin hiekkalakkaa, mitenköhän niitä voisi koristella. Pitää ehkä joskus rohkaistua siihen leimaamiseen hiekan päälle.

Kuten leimaamisessakin, perisyntini myös teippailussa on se, etten vain millään osaa kohdistaa, en vaikka kirveellä uhattaisiin. Onneksi alan pikkuhiljaa tajuamaan sen, enkä enää yritä mitään symmetrisiä ruudukoita tai vastaavaa. Tällaiset abstraktit viivat siellä täällä sen sijaan onnistuvat, ja vaikka itse sanonkin, näistä tuli mielestäni aivan hurjan kivat. Todelliset tuijottelukynnet, vielä kun mukana on tuo mie-le-tön Carter. Lääh.

Zoyan Carter. Se on vain niin kaunis etten pysty edes puhumaan. Itku tulee.

Keltainen on Dependiä, sävy 362. Oikein mukava tapaus hänkin keltaiseksi, tuollainen aavistuksen pastellinomainen, hurjan kaunis sävy. Sopii todella hyvin yhteen Carterin kanssa. Ihana tehdä välillä näitä omasta mielestään huippuonnistuneita lakkauksia, saa hirveästi taas puhtia ja energiaa. Jännä juttu, miten pelkät kynnet voikin saada näin hyvälle mielelle :D 

Synttärii!!

Moi!

Minulla ei nyt itselläni ole syntymäpäiviä, mutta Kaisalla oli joulukuussa, ja sen kunniaksi hän piti synttäriteemaisen kynsikilpailun. Kynsikisat ovat minusta hurjan jänniä, joten piti itsekin osallistua. En halunnut tehdä mitään Captain Obvious -kynsiä, kakkuja ja ilmapalloja ja sitä rataa. Olin siis pitkään hyvin hukassa inspiraation kanssa, kunnes jostain keksin idean tehdä viisivuotissynttäreilleen valmistautuvalle pikkutytölle kynnet. Kehitin ihan tarinankin tähän mukaan:

Viisi vuotta on hyvin merkittävä ikä, saa ensimmäistä kertaa käyttää kaikkia yhden käden sormia ikänsä näyttämiseen! Viisivuotissynttärit ovat siis tietysti hyvin tärkeät, ja niitä on suunniteltu monta kuukautta. Vieraille tarjotaan jätskiä. Koti koristellaan kimaltelevin tähdin ja punaisin sydämin. Synttärityttö itse pukeutuu vaaleanpunaiseen ja hempeään keltaiseen. Mekossa on jopa vähän pinkkiä kimalletta. Hiukset solmitaan rusettien avulla juhlakampaukseen.
 

Onhan ne aika... ällösöpöt, mutta just sellaiset kuin pitikin! En tunne yhtään viisivuotiasta tyttöä, mutta varmaan ainakin jotkut heistä olisivat superinnoissaan tällaisista kynsistä, uskallan kuvitella. Ainakin Armi 5v. pukeutui vaaleanpunaiseen barbimekkoon kerhokuvaa varten :D

Satuin kuvausrekvisiittaa korulaatikosta etsiessäni huomaamaan, että meikkipöydälläni asustava nallukka sopii kuin nakutettu tämän kehittelemäni viisivuotiaan tytön profiiliin. Aikamoinen sattuma! Olen maalannut tuon nallukan ihan itse, Bulgarian matkalla vuonna nakki ja kivi. Paikka oli silloin täynnä pieniä kojuja, joissa myytiin valkoisia kipsipatsaita. Lisämaksusta ne sai maalata paikan päällä, ja se oli pikku-Armista ehkä siisteintä ikinä. Maalausjälki ei yllättäin ole kovin ammattimaista, mutta tykkään tuosta nallukasta silti hirmuisesti. Asuu siis meikkipöydälläni ja muistuttaa joka päivä, että on ihan ok näyttää nätiltä tavallisenakin päivänä :)

Vaaleanpunainen on OPI - Sparrow Me The Drama ja keltainen China Glaze - Lemon Fizz. Rusettileimat ovat Konadin laatasta m3, leimalakkana Dependin 005. Glitter ja siirtokuvat ovat Mimaxista, sydänniitit olen saanut Adeninasta.

Loppukaneettina, eivät ollenkaan minun tyyliseni kynnet, silti tykkäsin näistä ihan possuna :) Entä lukijat, kolahtaako hieman tyttömäisempi tyyli? Jos kolahtaa oikein superkovasti, näitä saa myös käydä äänestämässä Kaisan blogissa keskiviikkoon asti.

Blogin taustajoukot

Moi!

Useissa seuraamissani kynsiblogeissa on tapana merkitä jokaiseen postaukseen käytettyjen värilakkojen lisäksi myös alus- ja päällyslakat. Lisäksi monessa blogissa on kirjoitettu erilaisista käsien- ja kynsienhoitorutiineista. Tämä postaus olkoon eräänlainen minun kontribuutioni asiaan :) Käyttämäni tuotteet vaihtelevat jonkin verran, tähän postaukseen olen kelpuuttanut ainoastaan ne tuotteet joita en vaihda vaikka ydinsota uhkaisi. Nämä tuotteet ovat jokainen osaltaan varmistamassa sitä, että minulla ylipäätään on kynnet ja että niitä on kiva lakata. Ilman näitä tuotteita siis tuskin olisi blogiakaan olemassa. Kiitos ja kumarrus siis heille!

Jokainen lakkaus aloitetaan luonnollisesti pohjatuotteilla. OPI Natural Nail Base Coat on yksinkertaisesti maailman paras aluslakka. Levittyy tasaisesti, jättää tahmeahkon pinnan johon värilakat tarttuvat hyvin, ei päästä värjäymiä läpi, pysyy kuin tauti. Tosi riittoisaakin on, olen korkannut tämän kyseisen pullon syyskuussa :) Hätähousu kun olen, lakat kuorrutetaan aina pikakuivattavalla päällyslakalla, siinä hommassa ei ole Sally Hansenin Insta-drin voittanutta. Jostain syystä tätä ei enää myydä suomalaisissa kaupoissa, ja internetin ihmemaastakin tätä joutuu välillä vähän metsästämään, ja se on kuulkaa huutava vääryys se. Olen käyttänyt näistä tunnetuimmista pikakuivattajista tämän lisäksi ainoastaan Seche Viteä, ja siihen verrattuna tämän koostumus on paljon miellyttävämpi (ei niin paksu ja tönkkö), sivellin leveämpi, kuivumistahti nopeampi ja pinta sileämpi. Kiilto on hieman maltillisempaa kuin Sechessä, mutta minusta se on ainoastaan positiivista. Sechestä näkee oman naamansakin. Tämä ei myöskään kutista lakkoja eikä kuoriudu laattoina irti, kuten Seche tekee vanhetessaan.

Mavalan Scientifique on tujua kamaa kynnenkovettajamarkkinoilla. Liikakäytöllä tällä saa jopa liian kovat kynnet, jotka napsahtelevat sitten poikki joustamattomuuttaan. Niimpä olen katsonut parhaaksi käyttää tätä vain muutaman kerran kuussa, sellaisen 1-3 kertaa. Nfu Oh Cuticle Removeria käytän noin kerran viikkoon poistamaan liikoja kynsinauhoja. Tässä on tuote jota minä henkilökohtaisesti ainakin todella tarvitsen, jos kerrankin tämän käyttö venyy hieman liian pitkälle, kynsinauhani alkavat rehottaa jokaiseen ilmansuuntaan kovin epäesteettisesti. 

Päivittäisiin rutiineihin lukeutuu luonnollisesti myös käsien rasvaus ja kynsinauhojen öljyäminen (laitan öljyä yötä vasten myös vapaan kasvun alle, jotta se imeytyisi myös itse kynteen ja pitäisi sen joustavana) mutta näissä kategorioissa tuotteet vaihtelevat mittavaan tahtiin.

Kynsilakkojen poistamiseen käytän näitä ihanuuksia, Dependin vihreää kynsilakanpoistoainetta ja Rainbow'n vanutyynyjä, luomuna tietty. Puuvillan tuotanto on hirvittävän kuormittavaa ympäristölle, joten maksan mielelläni muutaman sentin lisää luomuvanutyynyistä, oli se sitten kuinka merkityksetöntä hyvänsä. Lisäksi nämä on tosi helppo jakaa paksuussuunnassa puoliksi, ja puolittaakin ilman nöyhtää. Minä en vain yksinkertaisesti voi käyttää yhtä kokonaista vanulappua silmämeikinpoistoon, tuntuisi hirvittävältä tuhlaukselta :D </valistus> </ituhippeys> </viher-vasemmistolaisuus>

Dependin poistoaineen olen aikoinaan ostanut ensimmäistä kertaa siksi että se on biohajoavaa (eli eipä siitä ituhippeydestä sittenkään päästy vielä...) mutta sen jälkeen se on päätynyt jo vuosien ajan uudestaan käyttöön siksi, että on yksinkertaisesti parasta. Tässä ei ole asetonia, joten se on hellävarainen eikä poistoainetta tarvitse ottaa lisää kesken puhdistuksen, koska tehoaine ei haihdu kesken kaiken. Eipä sillä että tämän kanssa poisto-operaatio edes mitenkään kestäisi, toimii niin tehokkaasti. Yksi pieni liraus riittää helposti poistamaan lakat kaikilta kynsiltä. Tuo pullo on 250 milliä ja se kestää minulla aina reilusti yli puoli vuotta. Mahtiainetta.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä:

Rakas kynsienlaittoalustani, Aku Ankka -mainos :D Tämä on kestänyt menossa mukana jo tasan vuoden! Tämä ehti tulla uuteen asuntoomme ennen kuin ehdin laittamaan mainoskiellon oveen, mutta onpa sillä onneksi sitten ollut käyttöäkin :D

Vihreä valinta

Moi!

Taas kävi niin, että inspiroiduin ihan itse omasta postauksestani. Kätevää! Eilen esittelyssä olleet vihreät lakat herättivät taas pohdiskeluja siitä, pitäisikö osasta niistä luopua. Eritoten tällainen parivaljakko oli OPIn Stranger Tides ja Essien Navigate Her. Tänään ne siis pääsivät kynsille, jotta osaisin päättää kumpi jää ja kumpi lähtee. Päätöksiä ei ehkä tehty kumpaankaan suuntaan, mutta yrityksestä voin antaa itselleni täyden kympin :D

Tein taas tällaiset peilikuva-aksentit, kumpaakin lakkaa siis yhteensä viidessä kynnessä. Kuvissa esiintyy poikkeuksellisesti oikea käsi, jossa tällä kertaa peukalossa ja nimettömässä Stranger Tides ja Navigate Her lopuissa kynsissä. Kuten kuvista näkyy, ei näillä todellakaan mitenkään kovin merkittävästi ole eroa. Navigate Her on aavistuksen kirkkaampi ja siten aivan mielettömän kaunis keväinen haaleanvihreä. Stranger Tides on aavistuksen harmaampi ja siten aivan mielettömän  kaunis murrettu khakinvihreä. Tee tässä sitten jotain luopumispäätöksiä!

Koristeluina on MoYoun Princess Collection 13 -laatasta hieman perinteisestä tyylistä poikkeavat kukat. Leimat on tehty Dependin 260:lla. Nämä ovat tosiaan niitä XL-kokoisia kuvia eli mahtuvat paremmin minun kynsilleni. Mitään älyttömän isoja nämä eivät XL-nimestä huolimatta kuitenkaan ole, noin 15x21 mm. Kohdistamiseni on sen verran heikkoa, että onnistuin useampaan kynteen saamaan sen kuvion reunan keskelle kynttä... Siksi kuvassa siis oikea käsi, jonka kanssa yritin olla vähän tarkempi :D

Muutamasta blogista olen kuullut nurinaa, että MoYoun kuviot leviäisivät. Tämän kohdalla ei ainakaan kyseistä ongelmaa ollut. Pienet sutut mitä tuolla näkyy ovat kyllä ihan leimaajan ja päällyslakan syytä, eivätkä laatan.

Sutut lähikuvassa. Mun perusongelma tämän leimaamisen kanssa on, etten osaa pitää sormea paikallaan sen puolentoista sekunnin aikana, mitä tuo leimaamisen kestäisi. Olen kokeillut monia eri tyylejä, toimivimmaksi on osoittautunut sormen painaminen leimasimeen, pitäen sitä samalla toisella sormella paikoillaan, mutta nostovaiheessa saan edelleen pieniä lipsahduksia aikaiseksi. Eikai tähänkään auta muu kuin harjoittelu. Tai mahdollisesti jotkut pakko-oirelääkkeet.

Mutta mitä ihmettä mä nyt teen näitten vihreitteni kanssa?! Toisaalta en haluaisi luopua kummastakaan, mutta tuntuu vähän typerältä pitää kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä. Tai no niin, eivät nämä kyllä olisi ensimmäinen kaksosparini, jos katsoo vaikka niitä murrettuja liiloja niin niiden kanssa on paljon pahempi ongelma kuin näiden :D Ehkä nyt sitten, tämän kerran...

Tänään oli muuten kiva postipäivä, ajattelin tuossa myöhemmin tällä viikolla esitellä, että mihin kaikeen sitä on taas tullutkaan sorrettua... Huomenna ajattelin ehtiä myös värjäämään hiukseni, tiedossa siis juttua myös kasviväreistä. Pysykää siis kanavalla ja sitä rataa.

MoYoun laatta on saatu miitistä.