Vappumeikkiohjeistus

Töttöröö!

Klara vappen ja mitä näitä nyt on. Tänään vuorossa tämän blogin ensimmäinen ohjeistus oikein kuvien kanssa vaihe vaiheelta, olkaatten hyvät.

(Olen erittäin tietoinen siitä, että tämä ohjeistus saattaa tulla hieman myöhässä. Puolustuksekseni sanottakoon, että täällä teekkarien luvatussa maassa Wappua vietetään jo kolmatta viikkoa, eikä aina voi pysyä perässä siitä, mitä normaalit ihmiset ovat tekemässä :D Ja jos ei muuta, niin voihan tätä ohjeistusta käyttää hyödyksi sitten vaikka ensi vuonna!)

Alkuun pohjustin luomen Urban Decayn Primer Potionilla, sillä ainoalla ja oikealla. Sen jälkeen lähdin työstämään ulkonurkkaa mattaisella keskivihreällä Coastal Scentsin original-paletista. Käytetty muoto riippuu tietysti jokaisen omasta silmän muodosta, tarkoituksena on kuitenkin implementoida jonkinasteista v-muotoa siten, että vihreä ei peitä koko ulkonurkkaa edes silmän ollessa auki.

(En muuten yleensä aloita silmien meikkausta ripsiväristä, nämä kuvat olen kuitenkin ottanut työpäivän jälkeen joten sitä sattui siellä jo valmiiksi olemaan.)

Seuraavaksi käytetään pirtsakkaa kanariankeltaista, omani on Benettonin Lemon Pie. Keltaisella täytetään loput liikkuvasta luomesta, aivan sisänurkkaa lukuunottamatta. Keltainen saa kevyesti mennä myös vihreän päälle, eikä tässä vaiheessa tarvitse vielä niin välittää häivyttämisestäkään.

Häivyttäminen tapahtuu sitten vaalealla turkoosilla. Tässä on käytetty melko mattaista versiota Beauty UK:n nimettömästä paletista. Turkoosia levitetään siis kevyellä kädellä luomivakoon, keltaisen ja vihreän taitekohtaan. Tässä vaiheessa olen häivyttänyt myös vihreän ylemmäs kulmaluulle. (Mitään tummaa väriä siellä luomivaossa ei ole, minulla on vain silmät niin syvällä että tässä kuvakulmassa sinne muodostuu varjo.)

Seuraavaksi lisätään ärtsypinkkiä sisänurkkaan. Käyttämäni pinkki on Coastal Scentsin original-paletista. Häivytys keltaisen kanssa saa olla aika maltillinen, ja ronskimpi mentäessä kulmavakoa ulommas kohti vihreää.

Sitten siirrytään voimakkaisiin shimmer-sävyihin mattaisten vastapainoksi. Lisäsin erittäin haaleaa laventelinliilaa Viva la Divan Absolutely fabulous eyes -paletista kulmaluulle, kevyesti vihreän päälle.

Samasta paletista keskisinistä alaluomen ulkonurkkaan ja aiemmin esiteltyä ärtsypinkkiä sisänurkkaan. Pinkit osiot voi joko yhdistää keskenään tai laittaa väliin hohtavaa valkoista, jos haluaa enemmän säihkettä.

Loppusilauksena paksumpi kerros ripsiväriä ja sisärajaukset. Vähemmän albiinot voivat toki käyttää rajaukseen myös mustaa, itse kätin tummanruskeaa. Rajauksen voi toki tehdä myös yläluomelle, itse halusin jättää väreille tilaa.


Että semmoinen väripläjäys :) Mitäs tykkäsitte?

Tarkoitukseni oli esitellä myöskin toinen silmämeikki, mutta siinä kävi niin että pääpaino piti olla irtoripsissä, ja ripsiliimani oli kuivunut purkkiinsa... Ehkä esittelen niitä kuvia sitten jossain epäonnistuneimmat hetkeni -postauksessa :D

Yksinkertaista mutta värikästä

Moi!

Vallalla tuntuu olevan tällainen yleinen käsitys, että värikkäiden meikkien tulisi olla/ovat aina myös kovin monimutkaisia toteuttaa. Toinen ennakkoluulo värikkäiden meikkien kohdalla on se, että ne ovat aina kovin pellemaskeeraus-tyylisiä, eivät missään nimessä esimerkiksi korrektin pukeutumisen kanssa yksiin meneviä.

VÄÄRIN!

Tässäpä hyvät naiset esillä meikki, joka kumoaa nuo kummatkin ennakkoluulot. Yksinkertainen, kevyesti värikäs ja hyvinkin edustuskelpoinen meikki, olkaatten hyvät.

Toteutus Coastal Scentsin Metal Mania -paletilla. Tässä on tosiaan käytetty vain kahta sävyä, haaleaa persikkaa ja vaaleanharmaata. Aivan mie-let-tö-män upea, vaikka itse sanonkin. Tykkäsin kuin hullu puurosta, sai vihreät silmänikin oikein pomppaamaan esille. Kokonaisuus jälleen talviunilta heränneiden pisamien kanssa oli oikeinkin harmoninen.

Pisamat ovat kyllä muuten ihan kivoja (ainakin nykyään, nuorempana vihasin niitä. Silloin ne kyllä myös olivat tummempia kuin nykyään. Ja ainakin näin keväästä kun ne ovat vielä maltilliset, loppukesästä saattaa taas voimasanat lennellä :D) mutta pyhä paavali sentään kuinka vaikeaa poskipunaa on on käyttää niiden kanssa! Varsinkin kun minulla nuo pisamat hyvin pitkälti sijaitsevat juuri poskipäillä... Tekevät siis poskipäät tummemmiksi kuin muut kasvot, mutta silti olisi kiva saada jotain väriäkin joukkoon. Paha vain, että monet käyttämäni poskipunat saavat pisamat vihertämään. Not kidding. Myös kulmakarvoissani ja ripsissäni on vihertävä pohjasävy. Minulla on ollut poskipunapostaus suunnitteilla pitkään, katsotaan miten sille käy nyt kun viherrystä on vähän siellä sun täällä :D

Sellainen väri-iloittelu tällä kertaa, myöhemmin viikolla luvassa vappumeikkejä, silloin ei enää olla ihan näin korrekteja ;)

Holoteipit

Hei!

Tein jotain uutta! Teippailin, enkä edes käyttänyt tekstuuria!

Eikun hetkinen, käytinpäs :D Mutta en teippikynsissä, laskettakoon tämä minulle ansioksi.

Teippailut eivät tällä kertaa menneet aivan niin kuin piti, käytin vahingossa ohuinta ja paksuinta omistamaani teippiä, vaikka tarkoitus oli käyttää ohuinta ja keskimmäistä. Kontrasti noiden raitojen välillä on siis melko suuri, mutta ei anneta sen nyt häiritä. Eikä senkään, että raidat ovat vinossa, koska minulle on kuitenkin fyysisesti mahdotonta saada niitä suoraan. Tähän on tyydyttävä. Kaikkine lapsuksineenkin tykkäsin lopputuloksesta kovasti.

Peukalossa, etusormessa ja pikkurillissä oleva tekstuuri on Zoyan Stevie. Niin kovin hemppis, mutta aika sööttikin. Teippikynsissä pohjalla on Essien Smoking Hot. Meinasin ensin laittaa teippien päälle OPI:n Done Out In Decon, mutta jostain syystä päätin vaihtaa sen China Glazen Harmonyyn. Etsiessäni Harmonya laatikosta käsiin osui kuitenkin tämä Chinan Virtual Violet ja kaksi nanosekuntia mietittyäni päätin käyttää sitä Harmonyn sijaan. Hyvä päätös. Tekstuurin ja holon liitto on aika mielenkiintoinen.

En omista ruskeita niittejä tai strasseja, joten tekstuurien päällä olevat pylpyrät on tehty ihan vain pilkkutikulla, Smoking Hotin avulla. (Harvinaisen harhaanjohtava nimi kyllä lakalla, smoking hot viittaa minusta ihan johonkin muuhun kuin tummaan mutaruskeaan...)

Mangoa ja pajunkissoja

Huomenta!

Brasilialaiset ovat saapuneet luokseni. Itse asiassa he saapuivat jo viime viikolla, ja ehdin käyttämäänkin sekä keltsua että persikkaa, kuviin asti ne eivät vain valitettavasti koskaan päätyneet. Tein sitten niin, että otin man-gon käyttöön heti uudestaan, koska se jos kuka ansaitsee sen. Tykkään tästä jopa enemmän kuin cope-acabanasta, jota en olisi kuuna päivänä uskonut. Olen pitkään etsinyt haaleaa persikan väristä kynsilakkaa, tämä yksilö kattaa tarpeeni ja toiveeni täydellisesti. Man-go, I love you ♥

Man-gon kaveriksi pääsi myös uusi hankinta, Grand Canyon Sunset. Aina vaan jotenkin päädyn näihin murrettuihin, likaisiin ja tunkkaisiin sävyihin... Ei siinä, tykkään niistä ja mielestäni ne sopivat minulle mainiosti, mutta välillä (varsinkin näin auringonpaisteen ja keväisen linnunlaulelun keskellä) tekisi mieli jotain raikkaampaakin. Voimme siis todellakin todeta minun saaneen vakavan auringonpistoksen, kun niitä valkoisia ja vaaleitakin olen huomannut himoitsevani. Tai no auringonpistos, pyh, aikamoista aliarviointia. Lobotomia tämä on.

Onnistuin kuin onnistuinkin näköjään tekemään pääsiäiskynnet, vaikka tarkoitus ei ollut :D Niin sitä vaan alitajunta kuitenkin otti ohjat käsiinsä ja laittoi minut maalaamaan pajunkissoja. En enää edes tiedä, mikä alkuperäinen idea oli. Onneksi noista tuli ihan kivan näköiset, ei haitannut.

Sen sijaan Grand Canyon Sunset EI ollut kivan näköinen poistamisen jälkeen. Hrr. En osannut edes kuvitella että voisi jättää niin pahat värjäymät, koska tämä ei kerran ole rehellinen punainen, eikä edes mikään hirmuisen pigmenttinen kaveri. Onneksi nämä värjäymät eivät kuitenkaan olleet niin pahoja, että joutuisin seuraavan kuukauden katselemaan punajuurisormia.

Blogissa on pienoinen ulkoasunmuutos menossa, varmaan vielä vähän säädän taustan värejä, en ole täysin tyytyväinen. Ja banneri menee vaihtoon, kunhan jossain vaiheessa vain ehdin tehdä tuon uuden yritelmän loppuun. Ehkä siis jo ensi jouluna.

Viimeksi kyselin pinkkien lakkojen kannatusmääriä, kuinka moni sitten tykkää oransseista lakoista?

MINÄ!

Minut on haastettu!

Jee!

Ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen, sitten irc-gallerian, minut on haastettu kiertohaasteeseen. Olen niin innoissani, ettei varmaan ole edes laillista :D Haasteen antoi Viveka, kiitos sinulle!

Haaste: * Kerro 11 paljastusta itsestäsi. * Vastaa haastajan 11 kysymykseen. * Keksi 11 kysymystä haastetuille. * Valitse 11 bloggaajaa, jolla on mielellään alle 200 lukijaa/seuraajaa. * Kerro ketkä olet haastanut ja linkitä heidät. * Ei takaisin haastamista

(Aion kyllä olla niin hannari, etten haasta ketään...) 

1. Olen evoluutiossa useita muita edellä: varpaani ovat osittain kasvaneet yhteen.

2. En osaa viheltää. 

3. Minulla ei ole ajokorttia. 18-vuotiaana olin aatteellisesti paljon mustavalkoisempi, ja asuin pikkukaupungissa, jossa autolla ei tee juuri mitään. Olisin vielä kaiken lisäksi joutunut maksamaankin kortin itse. Ennen ajokorttiuudistusta meinasin kyllä kortin hankkia, koska pikkusiskonikin täytti silloin 18 ja isän oli tarkoitus opettaa meitä molempia. Homma jäi kuitenkin siihen, että isälle ei myönnetty opetuslupaa minun kohdalleni, koska emme kuulemma ole perheenjäseniä.

4. Tavoitteenani on valmistua vielä tämän vuoden puolella ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi.

5. Kärsin kroonisesta vauvakuumeesta.

6. Harrastin 15 vuotta partiota, mutta lopetin pitkän välimatkan ja ikäni vuoksi. Aikuisena partio on lähinnä aktiviteettien kehittämistä muille, itse ei pääse niistä enää niin nauttimaan. Mainio harrastus kyllä silti, edelleenkin tulee välillä ikävä.

7. En ole koskaan käynyt Ikeassa, enkä aio koskaan käydäkään, jos se vain on itsestäni kiinni.

8. Haluaisin asua maalla, kaukana naapureista, ja pitää pihalla ankkoja, kanoja ja lampaita. Ehkä joukkoon mahtuisi myös vuohia ja aasi.

9. Pelkään hissejä. Eritoten sitä, että ne jäävät jumiin.

10. Pikkutytöstä asti Afrikka on herättänyt minussa suurta kiinnostusta. Joskus toivoisin vielä pääseväni työskentelemään mantereen ihmisten ja luonnon hyväksi, joko palkattuna tai vapaaehtoisena.

11. Olen armottoman koukussa tähän peliin. 

Ja Vivekan kysymykset:

1. Miksi bloggaat?
Minulla ei juuri ole kavereita, jotka olisivat kiinnostuneita blogini aihepiirin asioista, täällä on siis hyvä purkaa kosmetiikan aiheuttamaa ilostusta. Pidän myös valtavasti kirjoittamisesta.

 2. Jos saisit valita vain yhden, niin söisitkö loppuelämäsi lihaa, kalaa vai kanaa?



Kalaa. Olin vuosia kasvissyöjä, hetken jopa vegaani, enkä edelleenkään syö kovin paljon lihaa. Kanaakin välttelen, broilerin tuotannossa on mielestäni suurimmat eettiset ongelmat. Vapaasti kasvanutta kalaa kuitenkin syön mielelläni.

 3. Mitä mieltä olet oikeinkirjoituksen tärkeydestä kaunes- ja lifestyleblogeissa?
Oikeinkirjoitus on aina tärkeää, oli media sitten mikä hyvänsä. Virheitä vilisevää tekstiä on ärsyttävää lukea, huomio kiinnittyy vain niihin virheisiin eikä itse tekstin sanomaan. Voin kuitenkin hyväksyä pienen yleiskielen ja murteiden käytön, en koe että ne ovat rinnastettavissa oikeinkirjoitusvirheisiin.






Ja kyllä, varmasti minullakin niitä virheitä välillä esiintyy :D

 4. Mikä on naurettavin nimi, jonka olet kuullut annettavan lapselle?
Minulla on kaukaisia sukulaisia, joiden lasten nimet ovat Päivänsäde ja Myrskytuuli. Tähän voisi jo sanoa että raukkaparat... Toisaalta, myös kaikenmaailman Jessica Alexandrat ovat mielestäni harvinaisen typeriä.

 5. Lempikirjasi, miksi?
Tähän, kuten myös seuraavaan, on kovin vaikeaa vastata, ei ole olemassa sellaista yhtä ylitse muiden nousevaa kirjaa. Ja kierrän sääntöjä sen verran, että valitsen tähän trilogian, Robin Hobbin Näkijän tarun. Huikean hieno ja monisyinen fantasiataru, jossa on upeita henkilöitä ja kaikkien karujen kohtaloiden jälkeen kuitenkin onnellinen loppu. En kyllästy näihin koskaan, vaikka kuinka monesti lukisin.

 6. Lempielokuvasi, miksi?
Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan tähän Pitkä kuuma kesä. Ihastuttava hyvän mielen sekoiluleffa, joka jaksaa kymmenienkin katselukertojen jälkeen hymyilyttää. Muita ehdokkaita tälle kunniapaikalla olivat muun muassa Brokeback Mountain ja Leijonakuningas.

 7. Kerro kaksi urheilulajia, joita et ikinä voisi harrastaa. Perustele.
Ratsastus, koska olen allerginen hevosille ja autourheilu, koska en näe siinä mitään kiinnostavaa.

 8. Jos sinun pitäisi elää vuosi yksin asunnossa, josta et saisi poistua, mutta saisit tilattua asuntoosi mitä vain, miten käyttäisit tämän vuoden?
Voisin varmaan yrittää tehdä jotain kehittävää, kuten opiskella uuden kielen tai opetella meditoimaan tai jotain muuta vastaavaa, mutta todennäköisesti se menisi vain sohvalla löhöämiseksi, telkkarin katseluksi ja sipsien syömiseksi :D

 9. Mikä on lempitekemisesi?
Ukon kainalossa kivan leffan katselu ja herkkujen mässyttäminen. 

 10. Inhokkijulkkiksesi, miksi?
Johanna Tukiainen. Monessa mielessä itsestään liikoja luuleva tyrkky.

 11. Mitä mieltä olet tämän hetken vallitsevasta fitness-kulttuurista? Esim. televisiosta pyörivästä Jutta ja superdieetit -ohjelmasta.
Tietysti hienoa että ihmiset pitävät itsestään ja kehostaan huolta. Ärsyttää kyllä kaikenlaiset rahka-annoskuvat ja strong is the new skinny -hommelit.

Perhosniitty

Heippa!

Millaisissa merkeissä pääsiäinen on lukijoiden keskuudessa sujunut? Itse kävin Ukon kanssa kävelemässä ympyrää Repoveden metiköissä, oli oikeinkin mukavaa. Tosin ihan yhtä ihanaa oli tulla kotiin ja lösähtää sohvalle :D Käveltiin hyvinkin ylämäkivoittoista reittiä, nyt olo on melko jumiutunut. Unikin maistui viime yönä omassa sängyssä, edellinen yö kuunneltiin jotain lintuja, jotka kuulostivat ihan Ronja Ryövärintyttärestä tutuilta ajattaroilta. Ehkä kaakkureita?

Loppupääsiäinen taitaakin sitten sujua ihan vain löhöämisen ja rentoutumisen merkeissä. Mieli on ainakin ihanasti tyhjentynyt metsäilyn jälkeen, on vain raukea ja onnellinen olo :) Suosittelen aivan varauksettomasti kaikille pientä kävelyretkeä metsiin, vaikkei pitempiä vaelluksia jaksaisikaan tehdä. Parempaa ei olekaan.

Ja niin. Onnistuin myös tuolla hämyisissä metsissä polttamaan naamani ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Sellaista se vaan on, tämän aneemista vamppyyriä muistuttavan ihonsävyn kanssa. Olen onnistunut palamaan jopa ikkunan läpi. Useasti. Tästä se siis taas lähtee, loppukesän kestävä auringon välttely. Nähdään loppusyksystä!

Mutta itse kynsiin. Minulla oli, taas kerran, aivan tajunnanräjäyttävän upea visio. Ehkä ihan niin upeaan lopputulokseen en päässyt, mutta aika hienot näistä kuitenkin tuli. Varsinkin tuosta oikeasta kädestä, tein siitä hieman erilaisen kuin vasemmasta, joka valmistumisen jälkeen ei tuntunutkaan kovin hienolta. Visio siis oli, että aksenttikynsissä olisi valkoisella pohjalla useita värikkäistä perhosleimoja, ja muissa kynsissä vaalealla pohjalla perhossiirtokuvia. Aksenttikynnet onnistuivat oikeinkin mainiosti (mitä nyt leimojen kohdistamisen osaamisesta olisi voinut olla esteettistä hyötyä) mutta siirtokuvat tekivät kokonaisuudesta kovin levottoman, tähän tapaan:

Päätin siis toiseen käteen jättää siirtokuvat laittamatta ja korvata ne strasseilla. Sanoisin että mycke bättre.

Tässä oikeassa kädessä leimojen kohdistaminenkin onnistui paremmin. Vaikka toki idea olikin saada noita perhosia vain sinnetänne ympäriinsä lentelemään, niin ovat ne silti kivempia näin hieman hajallaan, kuin yhdessä klöntissä. 

Valkoinen lakka on Essien Blanc ja muissa kynsissä on pohjalla China Glazen Sea Spray kelmutettuna Blancilla. Värimaailma oli mielestäni erittäinkin onnistunut. Mietin vain, että missä vaiheessa tällaiset valkoiset ja vaaleat ja ei-minkään-väriset lakat alkoivat kiinnostaa minua näin paljon :D Ostin jopa sen don't bossa nova me aroundin, ja jätin upean AmazON... AmazOFFin kauppaan nyyhkyttämään. Olen tainnut naaman palamisen lisäksi saada myös auringonpistoksen.

Konadin sininen leimauslakka voisi vaikka kasvattaa siivet ja lentää jorpakkoon. Tai vaihtoehtoisesti syttyä itsestään palamaan. Levisi joka ikisessä kynnessä. Tämä ei VOI johtua minun puutteellisista kyvyistäni.

viva la diva huulipunia

Heippa!

En ole pitkään aikaan tullut esitelleeksi mitään huulimeikkejä, mutta nyt siihen tehdään poikkeus! Vielä viime syksynä olin vähän arka käyttämään punia, ne tuntuivat kovin vaikeilta ja räikeiltä ja aina sai pelätä, että jäikö nyt puolet huulista tuohon lasin reunaan ja näytänkö nyt ihan tyhmältä. Nyt olen kuitenkin päässyt siihen pisteeseen, että meikki tuntuu vajaalta ilman huulimeikkiä. Tiedä sitten onko se negatiivinen vai positiivinen asia, mutta ainakin kovasti väriä se on tuonut elämään lisää :)

Olen suuri kynämuotoisten huulituotteitten ystävä, yleensä vielä käytän jotain muuta koostumusta kuin rehellistä huulipunaa. Yksi merkki punissa on kuitenkin ylitse muiden, niin ylivertainen ja ihana että voisin varmasti käyttää näitä punia elämäni jokaisena päivänä. Ja kuinkas sattuikaan, että ovat vielä halpojakin! Hyvin voi siis kerätä koko sarjan.

Tämä merkki on rakkaan länsinaapurimme tuotoksia, ihanan värikäs ja leikkisä Viva la Diva. Punat ovat todellakin näin halvoiksi meikeiksi aivan huippulaatua: kosteuttavat, pysyvät kuin tauti, eivät karkaile edes ilman rajausta ja väriskaala on mieeeelettömän laaja. Pigmenttiä on hurjasti ja näitä voi käyttää sekä kevyesti sormella töpsötellen, vetämällä suoraan puikoista huulille ja kaikilla mahdollisilla tavoilla siltä väliltä, näyttävät aina hyvältä. Minä esittelen tässä seuraavaksi omat kolme suosikkiani, sekä sormella töpsöteltynä että puikosta levitettynä.

Nro. 95, Shame On You. Valitettavasti en onnistunut aivan täydellisesti vangitsemaan punan oikeaa sävyä, näissä kuvissa se esiintyy aivan hitusen liian pinkkinä ja kylmänä. Tämä on siis liila, eikä pinkki. Kylmäsävyisenä ei ehkä olisi se optimaalisin valinta minun kasvoilleni, mutta tykkään tästä silti aivan hurjasti. Sitä paitsi elämä olisi kovin rajoittavaa, jos aina toimisi värisääntöjen mukaan :) Ihanan herkku sävy, harvemmin törmää tällaisiin vaaleisiin liiloihin, niitä vampy-sävyjä kyllä on monella merkillä.

Nro. 31, Broken Heart. Rusehtava punainen, juuri täydellinen sävy lämminsävyiselle ysärifiilistelijälle. Ruskeilla huulipunilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, niitä aina löytyi äitin meikkilaatikosta ;) (Samaten kuin sinistä luomiväriä, siitä ei jostain syystä ole tullut kestosuosikkia....) Niitä tuli myöhemmälläkin iällä kähvellettyä, koska ne näyttivät itselläni paremmalta kuin omat vaaleanpunaiset meikkini. Siitä se on sitten pikkuhiljaa lähtenyt kehittymään tajunta värisävyistä. Tämä on kuitenkin rusehtavuudessaan hyvin maltillinen, uskaltavat hyvin vielä ysärijärkytyksistään toipuvatkin käyttää. Melkein tekisi mieleni sanoa, että tämä on hyvin marjaisa sävy, kuin olisi nauttinut ison kasan mehukkaita mansikoita.

Ja sitten suuren suuri suosikkini:

Nro. 85, Cream Colar. Ensin niin huomaamaton ja hentoinen, vain kevyt kuiskaus huulilla. Sitten PSÄDÄM!! Niin överi, niin ihana. Niin uskomattoman mahtava. Tämä naamallasi et voi olla hymyilemättä. Ehkä pari tanssiaskeltakin täytyy ottaa, ja pomppia. Tämä naamallasi keräät varmasti katseita, positiivisessa mielessä. Ja kehuja. Kuka jaksaa enää tylsiä kirkkaanpunaisia huulipunia, neonoranssi sen olla pitää! Mieletön ostos, onneksi en jättänyt kauppaan vaikka hetken mietinkin että tuleeko näin räikeää punaa käytettyä. Vähänpä tiesin silloin, tämä on ylivoimaisesti eniten käyttämäni puna :)

Suosittelen lukijoillekin, olkaa rohkeita! Elämässä ei kaduta se, mitä on tullut tehtyä vaan se, mikä on jäänyt tekemättä. Heti huomenna voi aloittaa uuden, rohkeamman elämän, vaikka sitten käyttämällä ärtsyä huulipunaa :)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille, muistakaa hymyillä ♥

Katsaus historiaan

Moikka!

Viikonloppuna oli sen verran synkän näköistä ulkona, että pysyttelin lähinnä sisätiloissa rakkaan tietokoneeni kanssa, internetin syvissä syövereissä. Törmäsin muun muassa yhteen ensimmäisistä kynsiblogeista joita aloin seuraamaan, silloin joskus kauan sitten, pieneen kynsiblogiin. Valitettavasti kyseinen blogi ei enää päivity, mutta onneksi pitäjä on jättänyt kuvat eetteriin, että niistä voi edelleen hakea inspiraatiota. Näin kävi minulle tällä kertaa, inspiraation lähteenä toimivat pilkulliset kukat. Minun versioni on aika kaukana tuosta alkuperäisestä, mutta silti oikein mainio, minun mielestäni :)

Jäin tämän löytöni jälkeen suuremminkin pohtimaan kynsimaailmassa tapahtuneita muutoksia viimeisen parin vuoden aikana. Muistaakseni silloin 4-5 vuotta sitten, kun kynsiblogeja aloin lukemaan, monet blogistit tekivät hyvinkin monimutkaisia kynsiä, oikein pieniä taideteoksia, käyttivät muun muassa paljon käsinmaalausta tekniikkana ja tekivät hyvinkin monimutkaisia leimoja. Irtoglitteriä ja strasseja ja ties mitä tilpehööriäkin aina laitettiin. Luonnollistahan toki on, että kehitystä ja muutosta tapahtuu, pidin vain omituisena sitä seikkaa, että nykyään hyvin harva tuntuu maalailevan käsin ja tekevän muuten tuollaisia "perinteisiä" koristeita. Tai ehkä akryylikynsien parissa niitä vielä tehdään, sieltähän se on tainnut alunperin luonnonkynsien maailmaan saapua. Ei vain itse tule seurattua ketään blogistia, joka akryylikynsiä tekisi. Onneksi Tartofraises tekee edelleen tuollaisia upeita minitaideteoksia, ovat ilo silmälle ja jatkuva haaveilun aihe, että ehkä minäkin vielä joskus :) 

(Samalla saa ylläpidettyä ranskantaitoja, win-win!)

Uudelleenlöytynyt parvekkeeni aiheutti tällä kertaa jopa haittaa kuvaukselle, oli niin säihkyvät lakat. Toivottavasti näistä nyt edes jotenkin välittyy tuo kukkakin, vaikka heijastukset ovatkin aika armottomat. Pohjavärinä olen käyttänyt FaceHelsingiltä saamaani Paesen lakkaa 317. Ihan huippumahtava tuttavuus, mieletön väri ja peittää jo yhdellä kerroksella. Halusin kuitenkin vähän vähemmän tumman pohjan, joten laitoin kerroksen Dependin 058:a päälle. Tämä on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista kynsilakoistani, enkä koskaan kyllästy sen tuomaan efektiin. Se on liila-vihreä duochrome ja sisältää hirrrmuisesti jotain kimaltelevaa substanssia, en tiedä pitäisikö tuota kutsua mikroglitteriksi vai holohippusiksi vai miksi. Upeaa on, joka tapauksessa.

Kukkanen on tehty akryylimaalilla, nuo pilkut ovat Paesea. Kukkasen keskusta on iso kuusikulmainen irtoglitter, päällä on myös vähän vaaleanpunertavaa irtoglitteriä, mutta eipä se taida kaiken tuon säihkyn keskeltä juuri erottua.

Mitenkäs te, rakkaat lukijani, miten ja milloin olette päätyneet kynsiblogien ihmeelliseen maailmaan?

Here today, always here

Hihi :)

Se on minun, minun! Enkä päästä sitä koskaan lähtemään luotani. En en en. Uusi yksilö suede-kokoelmassani ♥

Aikamoiseksi taisteluksihan se viime viikkoinen huutokauppa tästä meni, olikohan meitä viisi ihmistä jotka yrittivät viime minuutille asti tämän saada. Pelkäsin jo hetken että menin häviämään kolmella sekunnilla, koska en ollut varma siitä, hyväksytäänkö vielä tasaltakin tulleet huudot vai vasta minuuttia vaille. Ylläpitokin joutui puuttumaan tilanteeseen, mutta onneksi, ONNEKSI, kaikki olivat sitä mieltä että minä voitin. Jee!

Tässä lakkauksessa uusi rakkaani, OPI Here today, aragon tomorrow suede komeilee pikkurillissä ja peukalossa (josta ei tietenkään ole kuvaa). Se on hyvin poikkeuksellinen suede kokoelmassani, vaatii päällyslakkakerroksen näyttääkseen samalta kuin siskonsa. Näissä kuvissa siinä siis on yksi kerros päällyslakkaa päällä, mutta kuten saatatte huomata, ei se siitä mitenkään kiiltävää tehnyt vaan juuri sellaisen puolimattaisen kuin muutkin suedet ovat. Ilman päällyslakkaa se oli todellla mattainen, eivätkä nuo suedeille ominaiset hopeahitulat näkyneet lainkaan.

Mutta yhtä kaikki, ihana se on silti! Pieni suede-kokoelmani on taas astetta mahtavampi. Tosin se kruununjalokivi puuttuu yhä, we'll always have Paris. Jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt edes puoliksi miettii omastaan luopumista niin minulle saa sen kyllä myydä ;)

Leimailutkin onnistuivat pitkästä aikaa ihan kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitenkään mainiot ole edes minun standardeillani, mutta annoin olla koska onnistuivat edes jotenkin. Leimat ovat DRK-A laatasta, leimauslakkana A Englandin Dragon, joka on myös nimettömässä, ja pohjalakkana OPI:n aina yhtä ihastuttava Gargantuan green grape. Se ei kyllä sitten ikinä suostu kuvissa näyttämään niin herkulliselta kuin oikeasti on. Buu sille, muuten jeejeejee. Levittäminenkin sujui näille töpökynsille melkoisesti helpommin kuin yleensä.

(Toinen joka ei koskaan kuvissa suostu näyttämään oikeita värejään on tuo huivi. Blogin alkupäivinä se oli minulla aika useinkin rekvisiittana, mutta tuskastuin sen väripakoiluun ja heitin kaapinperälle. Olisi saanut kyllä pysyäkin siellä, murr!)

Noin koristelumielessä näihin kynsiinhän olisi taas voinut tehdä jotain muutakin, mutta toimin taas simppelillä suloista -teeman mukaisesti. Upeat lakat, miksi niitä turhaan koristelemaan. Eikä nyt mainita mitään siitä, että kello taisi olla jo seuraavan päivän puolella ja pitää päästä nukkumaan :D 

Siinä on kyllä kauniita, rakkaita lakkoja vieri vieressä :) Jos viimeksi esiteltiin pinkkiä ja oltiin vähän epämukavuusalueella sen kanssa, niin tämä vihreä, oh! Voisin käyttää vihreitä lakkoja joka päivä.

Uutta yritystä liukuväriin

Rakas päiväkirja,

Tänään tajusin, että asunnossani on parveke. Ja että iltapäivästä parvekkeella on aika paljon valoisampaa, kuin sisällä. Ja että valoisassa yleensä saa parempia kuvia kuin hämärässä.

Tunsin itseni ihan Poirot'n ja Sherlockin lehtolapseksi oivallettuani tämän. Ei enää mössökuvia!

Samalla tuli todettua, että kynsienlaittoa ei todellakaan voi verrata polkupyörällä ajoon. Auta armias jos menet pitämään vähänkään taukoa mistään koristelutyylistä, et varmasti saa kuin sutta ja sekundaa aikaiseksi kun yrität uudestaan. Onhan tämä liukuväri sentään hieman parempi kuin viime viikkoinen yritys, mutta ei tästä ja sulavuudesta voi puhua edes samassa lauseessa. Harjoittelut siis jatkukoot.

Toinen, missä olen huomannut ottaneeni takapakkia, on leimaaminen. Viimeiset kahdet leimaukset olen poistanut kynsiltä samantien, ovat olleet niin karmeat. Melkein tekisi jo mieli syyttää jotain muuta tekijää kuin itseäni, järjestäen joka ikinen leima on levinnyt niin totaalisesti. Eli ei kun uusia leimasimia ja laattoja ostelemaan :D

Kuvia tähdittävät OPI:n if you moust you moust sekä samaisen pulun overexposed in south beach. Moust on aivan hir-mui-sen kirkas minun kalmankalpealla ihollani, oikein semmonen BÄNG! Juuri sellainen pinkin sävy, jota vierastan. Silti jollain kierolla tavalla tykkään tästä. Vähän kyllä ehkä hieman inhoankin, mutta silti ihan pikkuisen tykkäänkin. Tykkään - en. Tykkään - en. Mene ja tiedä. Sen kyllä sanon ettei näitä sävyjä kovin montaa minun lakkalaatikkooni mahdu, vaikka tästä kyseisestä en aikonutkaan luopua.

Mites lukijat, iskeekö pinkki kovaa vai kenties turpaan?

Pari keväistä meikkiä

Moikka!

Viikonloppuna meikkasin ystäväni. Tämä kyseinen ystävä ei yleensä käytä ikinä meikkiä, ei hitustakaan. Hän oli siis ymmärrettävästi hieman arka, eikä halunnut mitään näyttävää tai värikästä. Vaikka hänellä on kyllä sellainen asenne, ja kasvotkin, että pystyisi helposti kantamaan vaikka millaisia näytösmeikkejä. Asiakkaan ehdoilla tietysti kuitenkin mentiin ja tehtiin hänelle vain hyvin kevyt, ruskeasävytteinen meikki.

Minua jäi kuitenkin itseäni sen verran harmittamaan tämä pidättäytyminen, että tein itselleni oikein kaksin kappalein kunnon väripläjäyksiä. Valitettavasti en pysty kovin tarkasti raportoimaan käyttämiäni sävyjä ja tuotteita, koska tein nämä jo kaksi päivää sitten, enkä vain mitenkään voi muistaa niin pitkälle :D Plus harvemmin mitenkään etukäteen suunnittelen näitä meikkejäni, kunhan vain lätkin kivoja värejä peräkkäin luomille. Käyttämäni tuotteet eivät siis mitenkään erityisesti jää mieleen. Mutta yritetään!

Tämä sisänurkassa esiintyvä keltainen on kestosuosikkini, Benettonin Lemon Pie. Mikään ei piristä niin kuin superkirkas keltainen. Oli se sitten kynsissä tai vaatteissa tai silmissä tai missä lie. Rakastan. Vaaleampi vihreä on Viva la Divan Absolutely Fabulous Eyes -paletista. Tummempi vihreä, sekä aavistuksen ulkonurkassa ja luomivaossa vilahtavat musta ja keltainen ovat muistaakseni Coastal Scentsin original-paletista. Muistaakseni. Alaluomi on rajattu kynillä, vihreä on Make Up Storen Green Card ja keltainen Goshin Golden Cadillac. Rakastan myös tätä.

Edellisen muistelu onnistui näköjään oikeinkin mallikkaasti, mutta tämän kanssa onkin sitten vaikeampaa... Yläluomi on rajattu jollain, ja rajauksen päälle on sitten lisätty jotakin. Ulkonurkkaan rajauksen päälle on laitettu Urban Decayn Voodoota. Muuten ulkonurkan täyttää Urban Decayn Coax ja sisänurkassa on vaaleanpunaista Viva la Divan absolutely fabulous eyes -paletista. Keskellä luomea on sitten taas sitä kuuluisaa jotain :D Alarajaus on tehty ällösti huultenrajauskynällä, koska kukaan ei myy minulle kivoja vaaleanpunaisia ja pinkkejä silmänrajauskyniä.

Näistä kuvista muuten huomaa hyvin, että kannattaako käyttää vastavärejä vai silmän omaa väriä, jos silmiään haluaa korostaa. Monet "meikkioppaat" ja naistenlehdet kun usein tuntuvat ohjeistavan käyttämään nimenomaan sitä silmän omaa väriä. EI EI EI! Miten se silmä sieltä muka mitenkään pomppaa esiin, jos se on ympäröity samalla värillä?

Voisin tähän samaan syssyyn napista myös hieman siitä, miten samaiset tahot neuvovat myös käyttämään VAIN JA AINOASTAAN silmän omia sävyjä tai niitä vastavärejä. Mikään muu muka ei voisi millään ilveellä sopia. Älkää uskoko huonoja meikkioppaita ja viidessä minuutissa kyhättyjä naistenlehtien kosmetiikkaosioita. Uskokaa minua :)

--

Salainen paljastus loppuun. Se ystävälleni tekemäni meikki oli niin hienon näköinen, että pestyäni nämä väri-iloittelut pois, tein itsellenikin sellaisen :D Näytti aivan törkeän hyvältä. Pitäisiköhän sitä useammin...