The Finnish(able) Nail Art Challenge - old manicure revisited

On tullut viime aikoina ehkä hieman valitettua näistä haasteaiheista, mutta tänään ollaan ihan toisella linjalla. Yksi suurista suosikeistani nimittäin saa vuoron tänään, aihe jota olen kieli pitkällä odottanut viikkotolkulla. Tänään käydään siis vierailemassa vanhan lakkauksen luona ja yritetään toivottavasti tehdä se tällä kertaa vähän ensimmäistä kertaa paremmin :)

Vietin pitkän ja antoisan hetken selaten vanhoja kuviani, yrittäen löytää vain yhtä sellaista lakkausta, jonka haluaisin tehdä uudestaan, pienoisin muutoksin. Ehdokkaita oli tosiaankin monia, mutta voittajaksi selviytyi tämä lakkaus yli vuoden takaa. Olen yhä edelleen tuosta ideasta erittäin innoissani, minusta se on nerokas, mutta toteutus ei onnistunut kovin mallikkaasti. 

Ensimmäisellä kerralla eräs virheistäni oli muun muassa se, että lähdin lisäämään valkoista vasta harmaan päälle. Ei, ei, ei, ei. Väri, joka ei muutenkaan peitä kovin tehokkaasti, ei muuten peitä etenkään tumman harmaan päällä, ihan vinkkinä vaan :D Tällä kertaa laitoin siis valkoista alle, ja harmaata vasta päälle vinyylien kanssa. Halusin myös kokeilla muutenkin hieman muuttaa tuota alkuperäistä designia, joten jätin valkoiset osiot paljon kapeammiksi. Näihin valkoisin raitoihin käytin sitten vain yhtä sävyä punaista ja laitoin pilkut siistiin riviin.

Ja täytyy sanoa, että tykkäsin ihan mahottomasti. ainoa vain, että vinyylien kanssa kävi näin:

Mooooorjeeeeeens! Ei näköjään riittänyt kolmen tunnin kuivattaminen ennen vinyylien laittoa... Kiitos vaan tästä, universumi.

Kaikesta ihanuudestaan huolimatta siis tämä lakkaus ei elänyt kovin pitkään. Tietysti pilasin vain yhden kynnen, että sen korjaaminen olisi ollut verrattaen helppoa, mutta en ole koskaan ollut hyvä korjaamaan virheitäni. Se on joko vanha roskiin, äkkiä karkuun ja uutta putkeen, tai ei mitään :D

Että hei hei kiva lakkaus, ehkä nähdään vielä joskus kolmannen kerran?

Valkoinen Essie Blanc, harmaa Sothys Gris Lumière, punainen OPI I'n Not Really a Waitress.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - play that song

Tämä oli yksi niitä haasteen aiheita, joita pelkäsin alkuun eniten. Juuri niitä, anteeksi vain, typeriä inspiraatiolähteitä. Tai no, periaatteessa haasteaiheen voisi ymmärtää jotenkin muutenkin kuin että 'inspiroidu musiikkikappaleesta', piirrellä vaikka nuottiviivoja tai mitä lie, mutta päätin nyt kerrankin olla luova ja silleen, inspiroitua vaikka väkisin jostain laulusta :D

Mietin siis pitkään ja hartaasti jotain sopivaa kappaletta. En halunnut tehdä mitään liian Captain Obvious! -juttua, siis kopioida vain suoraan laulun nimeä jotenkin kynsiksi. Halusin myös käyttää tähän jotain itselleni erittäin merkityksellistä kappaletta. Valintaprosessi oli pitkä, mutta lopullinen päätös oli sitten kuitenkin erittäin helppo tehdä.

Red Hot Chili Peppers. Suosikkibändini kautta aikojen, ja myös ensimmäinen bändi josta olen niin sanotusti itse alkanut pitämään, enkä siis kopioinut siskojen tai kavereiden musiikkimakua :D Harmillisesti vain bändin taso on laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä parin viimeisen levyn aikana, en ole jaksanut innostua niistä sitten yhtään. Onneksi bändillä on historiaa sen verran takanaan, että mahtavia kappaleita löytyy runsaasti menneiltäkin vuosilta. Yksittäistä parasta kappaletta heiltä on kovin vaikea nimetä, koska niitä upeita, puhuttelevia ja kauniita kappaleita on niin monia, mutta kun mennään video + kappale yhteistaistoon, ylivoimainen ykkönen on Otherside. (Soul to Squeeze on yhtä ylivoimainen kakkonen.)

Othersiden video on aivan tolkuttoman koukuttava, olen joskus teinivuosina tainnut katsella sitä tuntikausia putkeen. Upea, vaikuttava, moniulotteinen, kaunis. Vangitseva, suorastaan. Taiteellinen, olematta yhtään vaivaannuttava tai sellainen, että tekee mieli pyöritellä silmiä, reaktioita mitä monet taiteelliset videot saavat minussa aikaan Jos et ole sitä koskaan nähnyt, kannattaa käydä katsomassa nyt saman tien, klik klik!

Aivan erityisen vaikuttavana pidän kohtauksia, joissa Flea soittaa puhelinlankoja. Etenkin tuo punainen tukka muuten mustavalkoisessa videossa on mieletön. Olen nähnyt haastattelun jossa Flea ja Anthony puhuvat tästä videosta, ja Flea sanoo vihanneensa noiden puhelinlankojen soittelua, miten se näyttää muka aivan kammottavalta, mutta minusta tuo näyttää upealta (note to self: keksi synonyymi upealle).

Jos minulla olisi pidemmät kynnet (tai olisin parempi taiteilija, mutta ei nyt takerruta siihen :D) olisin tehnyt kynsille Flean soittelemaan puhelinlankoja. Koska minulla nyt kuitenkin tällä hetkellä on aika lyhyet kynnet (ja olen surkea maalaamaan) kynsille pääsi vain Flea-kohtausten taustalla näkyvä kaupunkimaisema.

Tulipa jaariteltua paljon ennen ensimmäistä kuvaa :D

Koska sitä punaista väripilkkua ei ollut tiedossa, halusin tehdä kynsistä muulla tavalla mielenkiintoiset. Tein siis itse tausta eläväisemmän kuin vain tasaisen tappavan harmaan. Pohjalla on yksi kerros tummanharmaata, Sothys Gris Lumière ja sen päällä liukuväri valkoisella, Essie Blanc ja samaisella tummanharmaalla. Ensin liuku valkoinen alhaalla ja harmaa päällä, ja sen päälle harmaa alla ja valkoinen päällä. Näin lopputuloksesta tuli tasavärinen, mutta siinä on kuitenkin myös eläväisyyttä. Kuvista se ei harmillisesti tule kovin hyvin esille, tämä tässä yläpuolella näyttää lopputuloksen parhaiten. Omasta mielestäni tästä pohjasta tuli aivan huippuhieno, pitää ehdottomasti soveltaa toistekin tätä samaa liukuväritekniikkaa.

Vajavaisilla taidoillani sitten maalailin suoria viivoja ja palluroita kuvastamaan vänkyröitä taloja akryylimaalilla. Ja vaikka itse sanonkin, nämä ovat aivan tyrmäävän upeat  mainiot! (Googlasin juuri upean synonyymeja, koska en itse keksinyt.) Olen kyllä ylpeä itsestäni, että tuli inspiroitua etukäteen arvioituna näin vaikeasta aiheesta. Hyvä minä! Kiitos haasteen kehittäjät!

oranssi piristysruiske

Hei taas vaan hei!

Vuorossa erittäin pikainen kynsiesittely. Päädyin vähän niin kuin vahingossa tekemään lakkauksen, josta tykkäsin kuin hullu puurosta. Ajatuksena oli käyttää synttärilahjaksi saamaani oranssia ja rakentaa jonkinlainen skittlette sen ympärille. Minulla vain tämä skittlettejen suunnittelu ei onnistu niin lahjakkaasti :D Saan kyllä aikaiseksi valittua värejä, jotka toimivat erittäin hyvin yhteen, mutta niiden koristelujen suunnittelu onkin sitten astetta vaikeampaa.

Siksi tälläkin kertaa päätin jättää erilaiset leimailut ja niitit ja siirtokuvat suosiolla sivuun, ja tein vain color blocking -kuviot kahteen kynteen. Alunperin jätin muut kynnet tyhjiksi, mutta ne näyttivät niin paljailta että oli pakko keksiä niihin jotain pientä. Tästä "jostakin pienestä" tuli sitten tuollaiset amnesty-kynttilät, mutta ei anneta sen nyt häiritä :D

Halusin oranssin olevan pääosassa, joten valitsin neutraalit valkoisen ja harmaan sen kaveriksi. Valkoinen on Essien Blanc ja harmaa Sothysin Gris Lumière. Olen saanut sen Lappeenrannan marraskuisesta miitistä. Ja oranssi on Natural Coden Electric beat. Harmaat kuviot on tehty lakan omalla siveltimellä, oranssit pienellä siveltimellä. Valkoiset amnesty-kynttilät on tehty akryylimaalilla.

Vähemmän perinteinen koristelutyyli, mutta niiiin kiva lopputulos!

Ensi kerralla onkin sitten luvassa jo ensitunnelmia lauantain kynsihörhöilystä :) Jännittää!

Mattapallerot

Heippa!

Niinhän siinä sitten kävi, että menin ja lyhensin kynsiä vielä entisestään. Valitettavasti :D Näyttävät kovin... lapioilta. Onneksi kynnet ovat kasvava luonnonvara. Ja nyt kun näihin on taas useamman päivän saanut tutustua, eivät enää näytä ihan niin kammottavilta. Kyllä se tästä.

Minua on jo pitempään haluttanut tehdä pilkkulakkaus. Nyt kun teemaviikkokin saatiin pois alta, oli sille juuri sopiva hetki. Jostain kumman syystä minua huvitti myös tehdä pilkutus valkoiselle pohjalle. En yleensä ole valkoisen kynsilakan (tai oikeastaan valkoisen yhtään minkään) suuri ystävä, mutta tuntui ettei kokoelmistani löytynyt mitään muutakaan sopivan väristä pohjaväriä. Olen muutenkin viime aikoina kokenut kummia tuntemuksia, etten mukamas omista sopivan sävyisiä kynsilakkoja sitten yhtään. Onhan niitä kuitenkin yli 120, että luulisi löytyvän. Vielä kun olen aina aktiivisesti pyrkinyt pitämään kokoelmani suhteellisen pienenä ja karsinut liian samankaltaisia sävyjä ja tylsiä värejä pois. Ehkä tämä vain on joku vaihe. Toivottavasti :D

 

Joka tapauksessa. Lähdin siis lakkaamaan valkoista pohjaa ja valitsin kivoja murrettuja sävyjä pilkutukseen. Kaksi tummempaa ja yksi vaaleampi, että saataisiin hommaan kivasti kontrastia. Sävyksi valikoituivat Essien School Of Hard Rocks, OPI:n Done Out In Deco sekä Sothysin Gris Lumière, jonka olen saanut Eurocosmeticsilta. Valkoinen oli tällä kertaa Essien Blanc. Näin lyhyillä kynsillä ei onneksi tarvinnut kauheasti tapella sen kanssa. Kuorrutuksena toimi OPI:n mattaava päällyslakka. Pilkut tuli sörkittyä vähän sinne tänne, eivätkä kaikki niistä ole niin kauhean pyöreitä, mutta ei onneksi aina ole niin kauhean tarkkaakaan :)

Pilkuista tykkäsin kovasti, mutta myönnettävä on, valkoinen pohja oli sen verran häiritsevä että nämä lähtivät vaihtoon jo ensimmäisen päivän jälkeen. Vaikka olikin matattu, jolloin valkoinen ei ollut aivan niin hallitseva. Pitää kokeilla uudestaan jonkun toisen värisellä pohjalla.

Mites siellä päässä ruutua, aiheuttaako valkoiset kynnet innostusta vai inhotusta?

Huulikiillot vertailussa

Moi!

Joulut on juhlittu, ja jos Luoja suo, tänään matka jatkuu taas kotia kohti. (Mutta Luoja ei oikein tykkää meidän autosta, joten voi hyvin olla että matka ei jatku tänään :D) Lahjapaketeista ei löytynyt yhtä ainutta lakkaa, mikä on kyllä ihan hyväkin, koska makuni niiden suhteen on aika valikoiva. Sen sijaan sain ihanalta Ukoltani äärimmäiseen tarpeeseen tulevan valoteltan! Jee! Mitään en ole sen avulla vielä kuvannut, mutta vaikutti ainakin ihan pätevältä tapaukselta. 

Valoteltan kanssa leikitään siis myöhemmin, tänään sen sijaan on vuorossa taas miitistä saadun korruptiokassin purkua. Pussukan sisältöön kuului myös yhteensä kolme erilaista huulikiiltoa. Ensimmäisenä Zuiin nimetön miniversio, jonka sävykartan perusteella arvioisin olevan Maple (tarjonnut Zuii). Saatan toki olla myös väärässä, koska netissä on tosi vähän swatcheja tarjolla. Toisena on Sothysin kiilto sävyssä Glossy Prune (tarjonnut Eurocosmetics) ja kolmantena Youngbloodin sävy Exposed (tarjonnut Carpelan Cosmetics).

Itse en ole huulikiiltojen suurin ystävä, ne ovat kauhean lähmäisiä ja tahmaisia ja vähänkin kun yrität syödä jotain niin slurps vaan, ja kiilto on tiessään. Toisekseen minulla saattaa myös huulikiiltojen kohdalla olla ala-astetraumoja :D Mutta tietysti näitä kokeili kun kerran mahdollisuutta tarjottiin, ja onneksi näissä oli ihan hyviäkin koostumuksia tarjolla. Värit näyttivät etukäteen aivan hirveän tummilta ja vaikeilta käyttää, pienen totuttelun jälkeen tosin niidenkin kanssa pääsi sinuiksi. Eli kyllä, minulla oli ennakkoluuloja! Annoin tämän kolmikon tehtäväksi päästä niistä eroon.

Zuiin applikaattori on aivan hirveä, litteä, pitkä ja tönkkö, tällä saa aikaiseksi vain sellaisen moi, kävin äidin meikkikaapilla -lookin. Googlen perusteella täysikokoisissa tuotteissa on kuitenkin, onneksi, tuollainen samanlainen applikaattori kuin Sothysin kiillossa, joten tämä on vain minikoon mukanaan tuoma ongelma. Ainakin minä tykkään eniten juuri tuollaisista pulleista applikaattoreista. Youngbloodin applikaattori on myös vähän ongelmallinen. En tykkää käyttää siveltimiä huulikiillon levittämiseen, koska niitä ei saa sen jälkeen enää ikinä puhtaaksi. Ainoa kyseeseen tuleva levitysvempain on siis sormet. Ja sormistahan se kiilto leviää sitten myös naamaan ja hiuksiin ja vaatteisiin ja... Tai ehkä en vain osaa :D

Lukijoita hämmentääkseni esittelen kuvat näistä in action luonnollisesti eri järjestyksessä kuin tuotekuvassa. Tässä on Youngbloodin Exposed. Sävy on huulilla huomattavasti vaaleampi kuin purkissa, tämä antaa vain pienen, aivan aavistuksenomaisen punertavan vivahteen huulille. Tahmapitoisuus on hirmuinen, aivan liikaa minun makuuni. Kosteutuskykyä tässä tuotteessa kyllä riittää, sopisi siis varmasti kuivempien punien päälle tuomaan kiiltoa ja kosteutta. Kunhan levittää tarpeeksi ohuen kerroksen, että saa huulet irtoamaan toisistaan.

Kyllä, minulla on joku epämääräinen pigmenttihäiriö huulessani, joka hyvin todennäköisesti tulee johtamaan erittäin kivuliaaseen ennenaikaiseen kuolemaan. Ja kun tässä vikojani luetellaan niin kyllä, myös toinen yläetuhampaistani on vino. Minusta se on söpö.

Zuiin Maple/joku muu. Oikea Aikuisen Naisen sävy. Olen useampana päivänä käyttänyt tätä yksin kotona tottuakseni tähän, koska sävy on kyllä itsessään tosi kiva. Kiillossa on mukana shimmeriä, joka näyttäytyy eritoten sinisenä. Niin omituiselta kuin sinisenä hohtava huulikiilto kuulostaakin, näyttää se minusta tosi upealta! Pysyvyys on sellaista keskitasoa, syömisen jälkeen kiilto on hävinnyt mutta huulissa on kuitenkin reilusti sävyä. Tahmaisuus ei ole lainkaan häiritsevää. Kosteutustahot ovat verrattavissa perus huulirasvaan, ei kuivata huulia mutta ei kyllä suuremmin kosteutakaan.

Zuiin kaikki meikit on muuten tehty sertifioidusti luomuviljellyistä kukista! Huisin jännä ja mielenkiintoinen konsepti.

Viimeisenä Sothysin Glossy Prune. Hyvinkin ruskea sävy kultaisella shimmerillä. Näytti tämäkin purkissa paljon pelottavammalta sävyltä kuin sitten olikaan todellisuudessa. Yleensä pidän ruskeista huulimeikeistä (oli sitten kuinka ysäriä tahansa, ne vain sattuvat sopimaan minulle tosi hyvin) mutta tämäkin jostain syystä vaatii vähän totuttelua. Ehkä se on vain tuo ylenmääräinen kiilto. Tahmaisuus on tässäkin kovin hillitty, kosteutustehot taas aivan huipussaan. Pysyvyyttä ei tämän kohdalla ole testattu niin järein menetelmin kuin kahden aikaisemman kiillon kanssa, mutta ainakin tuo kultainen shimmer on lähes mahdotonta saada pois huulilta.

Sothys mainostaa valmistavansa tuotteensa ympäristösäädöksien mukaan, ja että tuotteilla on jopa arvostettuja sertifikaatteja. Minulle jäi tästä palopuheesta hieman harhaanjohtamisen maku, kyseessä kun on laatujärjestelmä ISO 9001 ja ympäristöjärjestelmä ISO 14001. Mitään luonnonkosmetiikkaa nämä eivät siis ole raaka-aineidensa puolesta, yritys vain toimii noudattaen kansainvälisiä standardeja esimerkiksi kuljetusmenetelmien ja jätehuollon osalta. Toki sekin on hienoa ja arvostettavaa, ja vaikuttaa tietysti sellaisiin seikkoihin kuin vaikka raaka-aineiden hankintaan. Mitään riistotuotteita nämä eivät siis tosiaankaan ole, tulipahan nyt vain halu hieman päteä korjata kun oli niin epämääräisesti ilmaistu.

Sellaista siis tällä kertaa. Tykkään kyllä kovasti, sainpahan ainakin laajennettua huulimeikkikokoelmaani hieman persoonallisemmilla sävyillä. Ehkä jopa totun tuohon tahmaisuuteen.

Lukijaraati! Mikä näistä sävyistä oli omasta mielestäsi hienoin?

Possu Mickelson

Moi!

Niin se vain on vääjäämättä yksi asia elämässä jäämässä taaksepäin. Opiskelut on aika lailla opiskeltu ja opiskeluriennot juhlittu. Tänään tuli kuitenkin vielä vedettyä haalarit jalkaan ja teekkarilakki päähän, joten sen kunniaksi tempaisin sitten aiheeseen liittyvät kynnetkin. (Captain Obvious!)

Kuulun kahteen kiltaan. Toisessa olen vähän niin kuin automaattisesti, koska opiskelen kyseistä alaa. Toiseen olen varta vasten liittynyt, koska suurin osa ystävistäni kuuluu siihen myös, ja killan jäsenenä pääsen osallistumaan heidän järjestämiinsä tapahtumiin. Tapahtumiin on tietysti aina mukavampaa mennä ystäviensä kanssa. Tälläkin kertaa on kyse tämän hengailukiltani tapahtumasta, joten heitä kunnioittaakseni tein killan teemavärin ja logon inspiroimat kynnet - possuja valkoisella pohjalla. Harmaa on minun kiltani tunnusväri.

Valkoinen on OPIn Swedish Nude (odotan taas innolla mielenkiintoista kävijävirtaa, tällä kertaa se ei kyllä ole minun vikani laisinkaan :D) ja harmaa Sothysin 202 (saatu Eurocosmeticsiltä miitissä). Tämä on kyllä todella kaunis harmaan sävy, tuollainen aivan aavistuksen liilaan taittava hiirenharmaa. Jos Cashmere Bathrobe olisi ollut tämän värinen, meidän ystävyytemme olisi lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin. Levittyi ja peittääkin oikein mallikkaasti. Korkista on hieman vaikea pitää kiinni, se kun on tuollainen neliskanttinen ja lyhyt mollukka, mutta ei mitenkään turhan hankalaa.

Sanovat että vaatimattomuus on hyve.

Possu Mickelson löysi kavereita!

Sillä on teekkarilakkikin, awws.

Tosiaan taas näitä mahtavia maalaustaitojani esillä :D Ei tämä nyt kyllä ollut ollenkaan pahannäköinen minusta, ennen kuin päällyslakka päätti levittää koko roskan. Vaikka odotin melkein tunnin ennen sen laittamista. Oikean käden kaverilla taas taitaa olla sen verran kromosomihäiriöitä, että jätetään hänet nyt suosiolla esittelemättä täällä.

Possuvärinä toimi OPIn Sparrow Me The Drama ja kärsävärinä OPIn If You Moust You Moust. 

Huomenna vuorossa taas astetta asiapitoisempaa juttua, miitistä saamieni lakkojen esittely.