The Finnish(able) Nail Art Challenge - something borrowed

Minun on nyt heti alkuun sanottava, että olen hieman pettynyt näihin haasteaiheisiin. Jotain oleellista jäi mielestäni puuttumaan. Aivan ensimmäinen aihe oli something new. Parin viikon jälkeen oli vuorossa something blue. Nyt on käsillä something borrowed. Mutta missä, oi missä, on something old? Häh?! Ei voi tällaiselle pakko-oireiselle mennä latomaan noin itsestään selviä lorunpätkiä ja sitten jättää yhtä pois. Ensimmäistä kertaa näitä aiheita lukiessani skitsosin jo siitä, että ne on piru vie väärässä järjestyksessä, mutta päästyäni loppuun asti meinasin saada sydänkohtauksen kun something old ei ollutkaan missään vaiheessa tullut vastaan. Valehtelematta luin koko haasterimpsun läpi uudestaan, jos olinkin vain epähuomiossa jättänyt juuri sen kohdan lukematta. Olen siis luonnollisesti aika järkyttyneessä tilassa juuri nyt, mutta yritetään saattaa tämä postaus kunnialla loppuun asti. 

Lakkaus toteutettuna jollakin lainatulla. Olin laiska, enkä jaksanut pyytää keneltäkään kynsilakkoja lainaan, joten yksinkertaisesti lainasin vain idean lakkaukseeni joltain toiselta. Ja todellakin kiinnitin erityistä huomiota siihen että lainaisin lakkauksen kokonaan, parhaan kykyni mukaan, enkä vain inspiroituisi ideasta ja toteuttaisi sitä omalla tavallani. Oli siis pakko valita jotain yksinkertaista :D

Selailin Pinterestin inspiraatiokansiotani loputtomalta tuntuvan ajan (hämmentyneenä oli todettava, että noin 84 % kyseisen kansion sisällöstä oli pilkkuja. En ole tietoisesti tajunnut pitäväni näin kovasti pilkuista kynsillä) mutta mikään siellä ei tuntunut sellaiselta, jonka haluaisin tai pystyisin toteuttamaan lähes täydellisesti, minulta puuttui joko motorisia taitoja tai tietynsävyisiä lakkoja. Lopulta oli turvauduttava niinkin epätoivoiseen keinoon, kuin googlaamiseen. Nail art kuvahaku tuotti lopulta tällaisen lopputuloksen. Ja näin minä sen apinoin:

Photoshop-taitoni eivät valitettavasti riitä saavuttamaan täydellisesti alkuperäistä.

Helpon toteuttamisensa lisäksi tuo lakkaus on itse asiassa mielestäni kovin mielenkiintoinen muutenkin. Yksinkertainen kuvio (ja geometrisistä kuvioista olen aina tiennyt pitäväni), mutta hivenen epätavallisella tavalla toteutettuna, ei aina sieltä kynsinauhasta lähtien ja kärkeä kohti kaventuen. Myös väriyhdistelmä on sellainen, johon ei ihan joka päivä törmää. Ja mattaus nyt vaan toimii aina.

Itselläni näissä on pohjalla China Glazen Life is Rosy (ei ole kovin lähellä alkuperäistä väriä, mutta minulla ei juuri noita pinkkejä ole...) ja päällä OPI Russian Navy (joka on varmasti kokoelmani upein lakka matattuna, voi slurps sentään). Kuvion olen tehnyt ensin A-mallisten vinyylien avulla ja sitten pilkkutikun kanssa pyöristänyt reunoja, jotta ne muistuttaisivat hieman enemmän alkuperäistä. Ja kyllä tykkäsin!

Piristystä maanantaihin

Heippa taasen!

Ja oikein hyvää maanantaita :) Henkilökohtaisesti en ole koskaan oikein ymmärtänyt näitä Karvis-ihmisiä, joille jokainen maanantai on sulaa tuskaa, tai jotain muuta yhtä melodramaattista. Jos tällaisesta arjen puuduttavuudesta puhutaan, niin minusta vaikka keskiviikko on paljon kamalampi, silloin on tehnyt jo monta päivää töitä ja puurtanut joka päivä samalla kaavalla, eikä viikonloppu häämötä vielä lähitulevaisuudessa. Keskiviikkona on myös pitänyt herätä jo monta päivää peräkkäin aikaisin, joten minun logiikallani myös silloin näitä maanantai-virheitä syntyisi paljon herkemmin. Maanantainahan mennään töihin virkistävän viikonlopun jälkeen.

Karvisen kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että lasagne on parasta ruokaa ikinä. Pitääkin ottaa taas joku päivä projektiksi tehdä oikein kunnon lasagnea pitkän kaavan kautta. Aah, slurps!

Tässä postauksessa ei nyt juuri ole päätä eikä häntää, mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan :D Esittelyssä on tasan viikon takainen lakkaus, kynnet, joilla olin ensimmäistä päivää töissä. Kuvat eivät valitettavasti ole erityisen onnistuneita, valo ei vielä aivan riitä siihen, että ottaisi kotiin päästyään kuvat. Onneksi ensi viikolla ollana jo kesäajassa, sen pitäisi huomattavasti taas helpottaa näiden valotuksellisten ongelmien kanssa. Sen jälkeen ongelmaksi jääkin sitten enää aika... Viime viikolta jäi taas yhdet kynnet kuvaamatta, kun en mukamas kerennyt kuvaamaan niitä ennen kuin menivät huonoksi, olivat neljä päivää kynsillä. Samaten en kuvannut ainuttakaan meikki- tai hiuskuvaa, vaikka melko onnistuneita teoksia tein näilläkin saroilla. Mutta ehkä tämäkin ongelma helpottaa vastaisuudessa, kunhan ensin vähän rutinoidun tähän vähäisempään vapaa-aikaani.

Jos sitä sitten siirtyisi epämääräisistä höpinöistä itse kynsiin. Halusin välillä tehdä jotain muuta kuin suoralinjaista color blockingia, joten päädyin tekemään tällaiset puolipallerot. Ja kun kerran pääsin alkuun pinttyneiden tapojeni rikkomisessa, pistin saman tien ihan ranttaliksi ja rajasin kuviot valkoisella mustan sijaan! Aikamoista. 

Pohjalla on ensin pari kerrosta sinistä, Essien ihanaakin ihanampaa Lapiz Of Luxurya. Minulla on sellainen tunne, että olen kertonut tämän tarinan ennenkin tässä blogissa, mutta pieni kertaus ei ole koskaan ollut pahasta. Himoitsin tätä lakkaa vuosia, jo silloin kun Essietä ei Suomessa myyty kuin erinäisissä kauneushoitoloissa. Ja tietysti netin ihmeellisessä maailmassa, rapakon takaisissa ihmekaupoissa, johon tällaisella luottokortittomalla ei silloin ollut mitään asiaa. Niinpä tyydyin vain ihastelemaan ja huokailemaan ja haaveilemaan. Kunnes sitten kävi sellainen ihastuttava asia kuin Essiedein tulo Anttiloihin. Voi sitä riemun päivää! Kyllä oli pieni Armi onnessaan. Ja ensimmäinen omistamani Essie oli sitten juurikin tämä Lapiz of Luxury. Hyvä ostos :)

Pinkki on Chin Glazen Life is Rosy, oikein mukava lakka sekin. Kuviot olen tehnyt ihan vapaalla kädellä, koska teippien saksiminen muotoon on ihan pyllystä. Vähänhän siinä tulee epäsymmetrisyyttä, mutta ei oo niin justiinsa. Ja tuolla valkoisella akryylimaalilla voi sitten paikkailla isoimpia virheitä.

Olen myös matannut sinisenä näkyvät pinnat, mutta kontrasti matan sinisen ja kiiltävän pinkin välillä ei harmikseni juuri näistä kuvista käy ilmi. Tai no, eipä se oikein luonnossakaan näkynyt :D Olisi pitänyt saada joku ekstrakiiltävä kaveri. Tai vaikka glitteriraja valkoisen sijaan.

Mites lukijoiden maanantai on lähtenyt käyntiin?

Musteläikkä

Moi!

Tulipahan vietettyä taas pieni, spontaani radiohiljaisuus. Olen tutustunut salaman käyttöön nyt oikein urakalla, lukemalla kirjallisuutta ja testaamalla itse. Samalla olen luonnollisesti myös alkanut haaveilemaan kaikenmaailman softboxeista ja heijastimista ja muista tilpehööreistä, mutta ehkä tällaiseen kynsien kuvailuun ne olisivat jo hieman liian hifistelyä :D Tällä yhdellä irtosalamalla pärjäisi varmasti vallan mainiosti, kunhan ensin oppii käyttämään sitä optimaalisella tavalla. Harjoitus on siis ollut kovaa ja olinkin jo superinnoissani parista kuvasta, jota sain aikaiseksi. Siis olin innoissani, ennen kuin siirsin ne kuvat koneelle... Pitäisi vissiin alkaa kuvata suoraan koneelle, ettei tuo kameran oma näyttö herättäisi liiaksi toiveita :D

Kuvaan lähinnä makuuhuoneessa, jonka lampun sävy on imarteleva valkoinen, hyvin lähellä päivänvaloa. (Mikäänhän ei tietysti estäisi ostamasta ihan varta vasten tätä hommaa varten päivänvalolamppua.) Silti sain jännästi keltaisia heijastuksia siitä lampusta aikaiseksi, kun otin salaman mukaan. Taustana ollut valkoinen kangaskin on... jotain muuta kuin valkoinen. No, harjoittelu jatkuu!

Kynsillä tällä kertaa OPI Ink. joka on mieeeelettömän kaunis sinisen ja violetin välillä vaihteleva ihanuus. Kuviin en valitettavasti kovin hyvin saanut noita violetteja sävyjä vangittua. Eipä sillä että nuo mattaavalla päällyslakalla tehdyt koristelutkaan näkyisivät :D Mutta vielä minä kehityn tässä valokuvaamisessa... Ehkä. Pikkurillissä ja etusormessa siis ihan vain matattu ranskis ja nimettömässä sekä keskisormessa jotakin suurinpiirtein tippaa esittävää.

En ollut koskaan ajatellut ostavani tätä itse, kaikki näkemäni swatchit olivat vähän meeh. Varsinkin kun useimmissa tästä otetuissa kuvissa sininen korostuu huomattavasti, luonnossa tämä on useimmiten violetti. Sitten kuitenkin eräs kaunis päivä odottaessani bussia kaupungilta kotiin vietin aikaa paikallisessa Emotionissa (koska joku on sen turmiollisesti sijoittanut juuri bussipysäkin viereen, ja vielä suunnitellut aikataulutkin niin että minun bussini menee vain puolen tunnin välein) ja vakiokytikselleni, OPIn hyllylle, oli ilmestynyt joku hullun kaunis lakka. Siinä sitä kuuluisaa sisäistä harakkaa taas vietiin. Maltoin sentään sen verran, että ostin tämän vasta kotona netistä :D

Meidän paikallinen Emotion on kyllä ihme paikka näin OPIen suhteen, kaikki uutuudet on aina piilotettu jonnekin ihan toiselle puolelle liikettä ja siellä vakiohyllyllä pyörii pölyttymässä ne samat vanhat, sata vuotta vanhat pullot. Eikä siellä koskaan ole niitä alennuksia, mitä Facebookin kynsikoristelut-ryhmän mukaan muissa Emotioneissa on... Nimim. Katkera Itä-Suomesta. Ei sillä että ostaisin näitä suomihinnoin, mutta niitä olisi kiva käydä katsomassa, OPIn mainoskuvat kun ovat hieman, kröhöm, sanoisinko epäselkeitä.

Tällaisissa kynsissä siis kohti uutta viikkoa. Kävinpähän myös ostamassa joululahjoja näissä kynsissä, ja onnistuin pysymään poissa Emotionista! En käynyt edes Kicksissä, vaan ostin tasan ja ainoastaan niitä joululahjoja, joten olen mielestäni ansainnut virtuaaliset olalle taputukset kaikilta.

Pusuhuulet

Moi!

Monien naikkosten perisynti taitaa olla itsensä väheksyminen ja omien virheiden esiintuominen. Myönnän, sorrun siihen ajoittain itsekin, mutta tänään ajattelin tehdä siitä räikeän poikkeuksen. Sen sijaan esittelen itsestäni lempipuoleni, huuleni. Ne ovat ihanan pulleat, juuri sopivan kokoiset ja tuo amorinkaari - ah! To die for. Pidän myös niiden luonnollisesta väristä tosi paljon, enkä siksi ole koskaan oikein oppinut käyttämään huulipunia. Muutenkin huulipunat aiheuttavat helposti minulle sellaisia aikuinen nainen -fiiliksiä.

Huulipunat ovat siis palvelleet minua lähinnä juhlatilaisuuksissa. Arkena olen mennyt joko ihan huulirasvalla, tai pelkällä rajauskynällä. Kiilloistakaan en oikein tykkää, varsinkaan jos hiukset on auki... Pieni tuulenpuuska ja kohta on koko naama lähmässä. Olen kuitenkin pikkuhiljaa yrittänyt opetella käyttämään enemmän huulimeikkejä. Edelleen tykkään eniten pelkästä rajauskynästä, niillä saa mukavan luonnollisen lopputuloksen aikaiseksi. Huulipunistakin tykkään käyttää eniten mattaisen lopputuloksen jättäviä, jotenkin ne muut tuntuvat edelleen hirveän räikeiltä. 

Näissä kuvissa huulilla on GOSHin rajauskynää Simply Red ja Make Up Storen huulipunaa Survivor. Muuten ihan kiva puna, mutta joka ikinen kerta kun käytän sitä, päässä alkaa soida Destiny's Child. I'm a survivor, I'm gonna make it... GOSHin kynät ovat ihan huippuja, sekä huulille että silmille tarkoitetut. Kestäviä ja pigmenttisiä ja niin herkullisen värisiä. Eikä tuo väriputkilo kynän sisällä katkeile, kuten esimerkiksi kaikissa omistamissani MUSin kynissä.

Kuvausrekvisiitaksi iskin oman käteni :D Kynsillä on alla OPIn Vant To Bite My Neck ja glitterinä Deborah Lippmannin (no pun intended) Let's Go Crazy. Koko komeus on vielä matattukin OPIn mattalakalla, mutta kerrankin on sanottava että se olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Ja kun nyt lemppareista on koko postaus puhuttu, mainittakoon että Deborah tekee mun suosikkiglitteritkin. Kiva värillinen pohja ja paljon erivärisiä ja -kokoisia hippusia.

Entäs lukijat, kuuluuko huulipunat jokapäiväiseen repertuaariin?