Lakkaesittelyt, osa 4: punaiset

Terve!

Vuorossa kokoelmani punaisten lakkojen esittely. Punainen on siitä jännä väri, että se on aivan ehdoton ykköslempivärini ikinä ja aina, mutta en oikein viihdy punaisissa kynsissä. Vaatekaappini sisällöstä noin 83 prosenttia on punaista, samoin sisustus on hyvin pitkälti punainen, mutta punaiset kynsilakat ovat vähän mukavuuskynnyksen ulkopuolella. Vaaleanpunaiset ovat vielä luku erikseen, siinä on väri josta en pidä sitten yhtään. Olen kyllä yrittänyt siedättää itseäni, koska en halua olla värivammainen, mutta pissisfiilikset ovat vielä liian vahvat :D

OPI - Copper Mountain Copper, OPI - Crêpes Suzi-ette, OPI - I'm Not Really A Waitress, Depend - 359. Näihin pulloihin tuli nyt jostain syystä ihan törkeät heijastukset, oikeasti nämä kyllä näyttävät ihan normaaleilta. Copper ja Crêpes näyttävät tässä nyt ihan samalta, mutta Copper on siis shimmer ja Crêpes creme. Värieroakin löytyy. Copper tuli joskus ihan sattumalta vastaan. Olin ostamassa jotain harvinaisempaa OPIa, en edes muista mitä, ja tämä oli samassa listauksessa sen kanssa eräällä ebay-myyjällä. Kuparin sävyt ovat minun ihonvärilleni suoraan sanottuna täydellisiä, joten tämä lähti matkakaveriksi sille toiselle OPIlle. Ei ole tarvinnut katua. Crêpes onkin esiintynyt tässä lakkauksessa, siitä ei tarvitse sanoa muuta kuin pus! Waitress on aika hurjan ihana, oikea tuijotuslakka. Eikä tunnu edes yhtään Paula Koivuniemeltä kun tätä käyttää. Depend taas kerran hankittu leimailumielessä.

Depend - 005, OPI - No Spain No Gain, China Glaze - Electra Magenta, OPI - Embarca-dare Ya, OPI - Boris & Natasha. Dependin sävy on vähän sellainen ei-kiitos-minulle, mutta jumitan sen kanssa kun ei sitä kuitenkaan kukaan ostakaan :D Voi sitten vaikka käyttää varpaiden kynsiin tai jotain. Spain on myös minulle vähän vaikea sävy mutta siedätys, siedätys. Electra Magenta on aikamoinen lääh, puuh, kuola valuu! Mutta taas kerran, itseni toistamisen uhallakin sanon että tykkään tästä enemmän näin luonnontilassa kuin auringonpaisteessa. Embarca on taas yksi niistä onnettomista, jonka rahtasin mukanani Amerikasta ja jonka lentokone jotenkin tuhosi. Onneksi ei kuitenkaan kynsillä näytä tuolta. Boris & Natasha - aikamoinen rakkaustarina. Mieletön luumunsävyinen vampy-lakka.

Essie - Angora Cardi, China Glaze - Life Is Rosy, China Glaze - Emotion, OPI - Red Hot Ayers Rock, A England - Rose Bower. Angora Cardi on minun Armi Asiallinen -lakkani. Aina kun pitää esittää aikuista, esim. työhaastatteluissa, tämä on aina loistava vaihtoehto. Ei ole liian silmiinpistävä ja räikeä vaan juuri sellainen hienostunut ja hillitty, joita Asialliset, Akateemiset Aikuiset käyttävät. Itsehän olen sellainen ehkä unissani :D Life Is Rosy edustaa minun mielestäni täydellistä vaaleanpunaisen sävyä. Ei ällöttävä purkkapinkki tai järkyttävä vauvavaaleanpunainen vaan kaunis, tumma ja lämmin marjapuuro. Se ainoa vaaleanpunainen joka mielestäni jopa sopii minulle. Emotion on hankittu muiden Romantique-kokoelman lakkojen kaveriksi leimailuun, koska sattui halvalla saamaan. Ayers on hurjan kirkas peruspunainen. Vähän arkailen käyttää tätä kaikilla kynsillä, mutta aksenttina menee passelisti. Rose Boweriin olin vähän pettynyt, kuvittelin tässä olevan samanlaisia hopeisia holohippuloita kuin Dragonissa ja Tristamissakin, mutta tässä ne ovat paljon vähäisempiä ja pienempiä. Kaunis sävy silti, ja taattua A England -laatua.

Essie - Sugar Daddy, OPI - Sparrow Me The Drama, OPI - Windy City Pretty, Depend - 302, OPI - If You Moust You Moust. Sugar Daddy on paras ranskislakka, muuta ei tarvitse sanoa. Sparrowta en ole tainnut koskaan käyttää päävärinä, on saanut tyytyä statistin rooliin. On juuri sellainen ällö vaaleanpunaisen sävy josta en oikein pidä, mutta yritän kovasti. Windy on huomattavasti mielenkiintoisempi sävy pienellä rusehtavalla vivahteellaan. On sen verran vanhaa tuotantoa, että haisee ihan järkyttävältä tolueenin vuoksi, mutta näin kauniin lakan kohdalla sen pystyy kyllä sietämään. Depend on mattalakka, on esiintynyt leimoissa tässä lakkauksessa. Moust on aika mielenkiintoinen, on niin järkyttävä että on jo suorastaan ihana :D  Karmea barbiväri, silti jotenkin salaperäisen kiehtova.

Siinä siis kasa punaisia. Hämmennyin vähän itsekin että kuinka vähän näitä ihan oikeasti oli. Varsinkin jos lasketaan vain ihan rehelliset punaiset, eikä mitään magentoja tai purppuroita tai mitä näitä nyt on, määrä on kyllä aika säälittävän pieni tällaisen punaisesta intoilevan kokoelmaksi. Toisaalta ehkä ihan hyvä käyttää kynsissä jotain muuta väriä, niin en sitten ole pelkkää punaista koko nainen :D 

Hiusten värjäys kasviväreillä

Heippa!

Vuorossa lupailemaani kasvivärijuttua. Olen värjäillyt näillä kasviväreillä nyt sellaiset reilut kaksi vuotta, väliin tosin mahtuu myös kaksi kemiallisilla väreillä tehtyä värjäystä kampaajan toimesta. Minulla ei siis ole mitään hiusväriallergiaa tai -yliherkkyyttä, jonka vuoksi näitä kasvivärejä olisi pakko käyttää, muuten vaan kiehtoo vähempi kemikaalialtistus ja hiusten hyvinvointi.

Kemiallisen ja kasvivärin eronahan on se, että kemiallisten värien kemikaalit avaavat hiussuomut ja värimolekyylit menevät hiusten sisälle. Kasviväreissä väripigmentit jäävät ainoastaan hiusten pinnalle, eli kuten jokainen saattaa kuvitella, kyseessä on hiusten kannalta paljon hellävaraisempi prosessi. Ja nämä siis tosiaan ovat ihan kestovärejä tästä ominaisuudestaan huolimatta.

Kuva: Sante

Itse olen käyttänyt pelkästään Santen kasvivärejä, joita myyvät useammatkin luonnonkosmetiikkaan keskittyneet verkkokaupat. Värjäävinä aineina näissä Santen jauheissa käytetään mm. cassiaa, pähkinän paloja, ratanianjuurta, kurkumaa, indigoa, kahvia, punajuurta, tuomipuun kuorta, hibiscusta ja raparperia. Lisäksi värit sisältävät merileväuutetta ja vehnäproteiinia. Eri pakkausten värijauheita voi sekoitella keskenään ja lisätäkin esimerkiksi mustaa teetä tai punaviiniä. Itse en ole tosin tällaista koskaan kokeillut. Santella on tarjolla yhdeksän erilaista sävyä, vaaleaa, tummaa ja punaista. Värin valitsemiseen kannattaa kiinnittää huomiota, koska tosiaan hiuksen pohjalla oleva väri vaikuttaa lopputulokseen kemiallista väriä enemmän. Esimerkiksi kaikkein tummimpia värejä ei suositella blondeille suuren lehtivihreän määrän vuoksi. Ellei sitten ehdoin tahdoin halua vihreitä hiuksia :)

Sitten itse värjäyshetkeen. Tarvitset:

- ruman tukan

- värijauhetta sopivaksi katsomasi määrän

- kiehuvaa vettä

- sekoitusastian

- huonot vaatteet tai pyyhkeen

Nämä Santen pakkaukset sisältävät 100 g värijauhetta, joka riittää ainakin minun lirutukassani noin olkapääpituisiin hiuksiin. Näin tyvivärjäyksen kohdalla koko pakettia ei tarvitse käyttää kerralla, vaan loput voi säästää seuraavaan kertaan. (Sante itse tosin ei tätä suosittele, mutta en ole nähnyt asiassa mitään pahaakaan.) Ohjeistuksen mukaan 100 grammaa jauhetta pitäisi sekoittaa kolmeen desilitraan vettä, mutta minä olen kokenut tämän sekoitussuhteen liian pieneksi, seos jää vielä tästä vesimäärästä aika savimaiseksi. Kukin tietysti tyylillään, mutta minä tykkään levittää enemmän nestemäistä seosta.

Voisin tähän väliin kertoa kauhutarinan ensimmäisestä kasvivärjäyskerrastani. Noudatin ohjeita pilkulleen ja sain aikaiseksi sellaisen oikein kunnon jankkisen puuromössön. En tajunnut laittaa sitä vesihauteeseen joten se jäähtyi tosi nopeasti. Levitystekniikkakin oli uusi, koska mössö piti tunkea päähän ihan sormin, eikä sellaisesta pullosta joka tulee kaupan värien mukana. Levittelin sitä savea sitten päähäni, yritin saada sen tasaisesti ja hiukset takuttuivat ja rastoittuivat. Itku ei ollut kaukana, olin ihan satavarma että olin tuhonnut hiukseni lopullisesti. Reilun puolen tunnin levittämisen jälkeen Ukko tuli lopulta auttamaan. Kauhea kokemus, mutta lopputulos sai sen verran vakuuttuneeksi, ettei onneksi jäänyt viimeiseksi kerraksi :)

Sekoitusastia kannattaa sijoittaa kuumaan vesihauteeseen levityksen ajaksi, sillä nimenomaan kuumuus saa sen pysymään juoksevampana ja aikaansaa myös intensiivisemmän lopputuloksen. Esimerkiksi siis saunassa tai vastaavassa levittäminen voisi olla tosi jees, itse en saunattomana ole tätä koskaan pystynyt kokeilemaan. Kun väriseos jäähtyy, se alkaa kokkaroitua ja varista, joten huonot vaatteet tai hyvien vaatteiden suojaaminen huonolla pyyhkeellä on tarpeen.

Pakkauksen mukana tulee suihkumyssy, jonka tarkoitus on ilmeisesti vain suojata pyyhettä, joka kiedotaan muhittelun ajaksi päähän tuomaan sitä lämpöä värin parantamiseksi. Muhittelu näiden kasvivärien kanssa kestää huomattavasti kauemmin kuin kemiallisten värien kanssa, ohjeistuksen mukaan 1-2 tuntia. Minä pidän aina aikalailla sen kaksi tuntia.

Muhittelun jälkeen. Jo tästä huomaa, ettei tyvi ole niin tumma kuin edellinen väri

 Kuten oletinkin, ei tästä nyt kovin kaunis lopputulos tullut. Kyseessä kun tosiaankaan ei ollut musta väri, vaan punaruskea. Noh, naamioi se tuota tyvikasvua nyt ainakin sen verran että kehtaa taas olla pari viikkoa ja miettiä, mitä uutta tähän päähän sitten keksisi. Jotenkin mua houkuttelee sellainen pornonpunainen nyt aika kovasti... Olen ilkeä, enkä tarjoa kuvaa, koska joku raja nyt mullakin. Tuo peikkotukka saa riittää :D

Lukijaraati! Kuinka moni on kokeillut kasvivärejä? Tai mahdollisesti edes harkitsee niiden kokeilemista? :)

Karheaa

Moi!

Jäin pohdiskelemaan keltaisten ja oranssien lakkaesittelyjen jälkeen, että pitäisiköhän nyt ostaa ne haluamani Zoyan pixiedustit, ei sitten jää ainakaan harmittamaan. Sattumalta onnistuin sitten vielä löytämään sellaisen myyjänkin, jolta sai niitä kaikkia haluamiani sävyjä, kohtuullisilla postikuluilla. Pistin sitten elämän ihan kauhean ranttaliksi ja ostin niitä huikaisevat kolme kappaletta. Ostoskorissa vieraili aika monta muutakin lakkapulloa, mutta rajoitin lopulta vain näihin kolmeen, koska ei näitä tekstuureja kuitenkaan niin usein tule käytettyä. Onneksi, sillä sain sitten miitissä yhden pixiedustin lisää, sellaisen jonka olin viime hetkillä jättänyt ostoskorista pois :)

Tiistaina nämä ostokset saapuivat, ja hyvä etten kiljunut ääneen, nää on niiiin herkkuja! Enää ihmetyttää se, että minkä ihmeen takia en ole tullut ostaneeksi näitä aikaisemmin. Vaikka koko muu lakkakokoelmani tuhoutuisi, voisin elää täysin tyytyväisenä vain näiden pixiedustien kanssa. Varsinkin tuo Carter, voi lääh!

Näillä tuli tehtyä suoraan sanottuna aika rumat kynnet, mutta olin niin innoissani, että kaikki neljä sävyä piti kerralla saada kynsille :D Potentiaalia kauniimpaankin lopputulokseen varmasti olisi, jos olisi edes kahden sekunnin ajan jaksanut miettiä sopivia väriyhdistelmiä ja järjestystä, joilla ne laittaa kynsille. Myös itse töpöttelyyn olisi voinut panostaa hieman enemmän, mutta kun ei voi, kiire nähdä lopputulos! Ja päästä rapsuttelemaan. Minä kyllä tykkään näistä tekstuureista ihan hurjasti, niitä pitää aina pakonomaisesti silitellä. Eikä juuri kiinnosta ovatko jo ohimenevä trendi, kovin muodin mukainen en ole muutenkaan :)

Carterin, Chynan ja Stevien olen siis ostanut itse, Sunshinen olen saanut NailCitylta. Carter ja Chyna vetävät kyllä ihan sanattomaksi, melkoisia kaunokaisia. Yritin jotain lähikuvaakin saada aikaiseksi pulloista, mutta ei näiden syvistä olemusta vain saa kuviin vangituksi. Minä ainakaan.

Näiden tekstuurin kanssa kyllä ajautuu niin helposti liukuvärjäykseen, että melkein hävettää. Mutta nää kyllä myös toimii hommassa ihan moitteettomasti ja sulautuvat toisiinsa paljon mielenkiintoisemmin kuin tavalliset lakat. Tykkään itse eritoten tuosta Sunshinen ja Carterin yhdistelmästä. Chynan ja Stevien yhdistelmässä on selkeä potentiaali, jos vaan innostukseltaan pystyisi keskittymään siihen töpöttelyyn...

 

Sellaista. Vieläkö lukijakuntaan iskee tekstuurit, vai onko nämä jo so last season?

Vihreä valinta

Moi!

Taas kävi niin, että inspiroiduin ihan itse omasta postauksestani. Kätevää! Eilen esittelyssä olleet vihreät lakat herättivät taas pohdiskeluja siitä, pitäisikö osasta niistä luopua. Eritoten tällainen parivaljakko oli OPIn Stranger Tides ja Essien Navigate Her. Tänään ne siis pääsivät kynsille, jotta osaisin päättää kumpi jää ja kumpi lähtee. Päätöksiä ei ehkä tehty kumpaankaan suuntaan, mutta yrityksestä voin antaa itselleni täyden kympin :D

Tein taas tällaiset peilikuva-aksentit, kumpaakin lakkaa siis yhteensä viidessä kynnessä. Kuvissa esiintyy poikkeuksellisesti oikea käsi, jossa tällä kertaa peukalossa ja nimettömässä Stranger Tides ja Navigate Her lopuissa kynsissä. Kuten kuvista näkyy, ei näillä todellakaan mitenkään kovin merkittävästi ole eroa. Navigate Her on aavistuksen kirkkaampi ja siten aivan mielettömän kaunis keväinen haaleanvihreä. Stranger Tides on aavistuksen harmaampi ja siten aivan mielettömän  kaunis murrettu khakinvihreä. Tee tässä sitten jotain luopumispäätöksiä!

Koristeluina on MoYoun Princess Collection 13 -laatasta hieman perinteisestä tyylistä poikkeavat kukat. Leimat on tehty Dependin 260:lla. Nämä ovat tosiaan niitä XL-kokoisia kuvia eli mahtuvat paremmin minun kynsilleni. Mitään älyttömän isoja nämä eivät XL-nimestä huolimatta kuitenkaan ole, noin 15x21 mm. Kohdistamiseni on sen verran heikkoa, että onnistuin useampaan kynteen saamaan sen kuvion reunan keskelle kynttä... Siksi kuvassa siis oikea käsi, jonka kanssa yritin olla vähän tarkempi :D

Muutamasta blogista olen kuullut nurinaa, että MoYoun kuviot leviäisivät. Tämän kohdalla ei ainakaan kyseistä ongelmaa ollut. Pienet sutut mitä tuolla näkyy ovat kyllä ihan leimaajan ja päällyslakan syytä, eivätkä laatan.

Sutut lähikuvassa. Mun perusongelma tämän leimaamisen kanssa on, etten osaa pitää sormea paikallaan sen puolentoista sekunnin aikana, mitä tuo leimaamisen kestäisi. Olen kokeillut monia eri tyylejä, toimivimmaksi on osoittautunut sormen painaminen leimasimeen, pitäen sitä samalla toisella sormella paikoillaan, mutta nostovaiheessa saan edelleen pieniä lipsahduksia aikaiseksi. Eikai tähänkään auta muu kuin harjoittelu. Tai mahdollisesti jotkut pakko-oirelääkkeet.

Mutta mitä ihmettä mä nyt teen näitten vihreitteni kanssa?! Toisaalta en haluaisi luopua kummastakaan, mutta tuntuu vähän typerältä pitää kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä. Tai no niin, eivät nämä kyllä olisi ensimmäinen kaksosparini, jos katsoo vaikka niitä murrettuja liiloja niin niiden kanssa on paljon pahempi ongelma kuin näiden :D Ehkä nyt sitten, tämän kerran...

Tänään oli muuten kiva postipäivä, ajattelin tuossa myöhemmin tällä viikolla esitellä, että mihin kaikeen sitä on taas tullutkaan sorrettua... Huomenna ajattelin ehtiä myös värjäämään hiukseni, tiedossa siis juttua myös kasviväreistä. Pysykää siis kanavalla ja sitä rataa.

MoYoun laatta on saatu miitistä.

Lakkaesittelyt, osa 3: siniset, vihreät ja turkoosit

Moi!

Taas jatketaan lakkaesittelyillä. Näissä ei nyt ole mukana niitä lakkoja, jotka sain miitistä, koska olen ottanut kuvat ennen sitä, mutta ei anneta sen liiaksi häiritä. Kuvanottohetkellä tämä värikategoria oli kokoelmani toiseksi suurin, liiloja ja violetteja oli huikeat yksi kappaletta enemmän. Eli kyllä, nämä värit ovat todellakin sitä meikäläisen mukavuusaluetta :) 

Aloitetaan. Näitä pulloja kun tällä kertaa riittää.

Essie - School Of Hard Rocks, China Glaze - Exotic Encounters, Kure Bazaar - Khaki, A England - Dragon, OPI - Cuckoo For This Color. Exotic onkin päässyt jo esiintymään blogissa kameleontin hännissä, hard rocks on sen hieman sinertävämpi ja tummempi isoveli. Ihana epäväri. Khaki on yksi omistamistani Kure Bazaarin lakoista, näitä saisi kernaasti tulla enemmänkin, mutta kun maksavat niin hitosti. Niin täyttä luonnonkosmetiikkaa kuin kynsilakat voivat ylipäänsä olla (ainakin oman käsitykseni mukaan), ja niiin herkkuja värejä tarjolla. Me in love. Dragon on myös esiintynyt blogissa, liukuvärissä. En kauheasti välitä holoista, mutta näissä A Englandin lakoissa se efekti on ihastuttavan hillitty, että väräyttävät viisariani. Ja minusta nämä ovat paljon kivempia varjossa, kuin auringonpaisteessa :D Nuo hopeahippuset ovat minusta "se juttu", eikä se kauhea öljyläikkäplöräys. Cuckoo vietti lähes koko kesän varpaiden kynsillä... Ei ehkä se perinteisin kesälakka, mutta en ole näistä vuodenaikasäännöistä muutenkaan pahemmin välittänyt. Kaunis lakka, miksi tätä siis säilöisi vain syksyyn ja talveen :)

Deborah Lippmann - Across The Universe, OPI - Russian Navy, A England - Tristam. Universe on ihka ensimmäinen hippuglitterlakkani, ja vieläkin se kaikkein rakkain. Tulee ihan joku eksoottinen kala mieleen. En tiedä kuinka monelle muulle kalansuomut tuovat positiivisia mielikuvia, mutta minulle ainakin :D Russian Navy on vähän kärsineen näköinen pullossa, lentomatkan seurauksena. Olin alkusyksystä Amerikassa, josta toin kasan lakkoja ja kaikki ei-cremet niistä näyttivät tältä kotiin päästessäni. Eivätkä tasoitu enää, vaikka kuinka sekoittelisin ja ravistelisin. Kynnellä onneksi toimivat ihan niin kuin pitääkin. Tristamista ei varmaan tarvitse sanoa mitään, rakkautta pullossa jne.

OPI - Green-wich Village, OPI - Don't Mess With OPI, OPI - Thanks A Windmillion, Depend - 260. Hämmentävää kyllä, mulla ei ole näistä kahdesta ensimmäisestä oikein mitään sanottavaa :D Nättejä perusvihreitä. Eivät oikein herätä sen intohimoisempia tunteita. Liekö se sitten merkki siitä, että ne pitäisi vapauttaa uusiin koteihin. Ehkä. Windmillion taas on ihan toista maata, super. Täydellinen sekoitussuhde harmaata ja vihreää. Depend on mahtava myös, peittää yhdellä kerroksella, kuten niin monet lajitoverinsakin. Siksi käytänkin useimpia omistamiani Dependejä lähinnä leimailuun. Ovat melko lailla halvempia kuin Konadit, ja värikirjokin on huomattavasti mittavampi.

Essie - Mint Candy Apple, Essie - Where's My Chauffeur?, OPI - Can't Find My Czeckbook, OPI - Austin-tautious Turquoise. Kaikki nämä neljä, niin ihkuja. Ylistyssanat alkavat loppua kesken. Mint Candy Apple ja Chauffeur nähtiin vastikään kahdestaan kukkien ja perhosten kanssa. Chauffeur ja Czechbook edustavat molemmat sellaisia sävyjä, jotka lukeutuvat lempiväreihini ihan noin yleisessäkin maailmassa, ei pelkästään kynsilakkojen parissa. Ihania, kirkkaita turkooseja. Austin olisi itse täydellisyys ihastuttavan violettisen duochromensa kanssa, ellei se olisi niin karmean liru! Täytyisi keksiä joku hyvä pohjalakka tälle, mutta ainakin toistaiseksi etsinnät siihen hommaan vielä jatkuvat.

OPI - Stranger Tides, Essie - Navigate Her, Crabtree & Evelyn - Pistachio,  OPI - Who The Shrek Are You? Stranger Tides ja Navigate Her ovat sen verran siskoksia, että olen ajatellut luopua toisesta, en vain vielä tiedä kummasta. Pitäisi tehdä testikierros. Navigate Her on ehkä aavistuksen kauniimman sävyinen, Stranger Tides taas levittyy helpommin (plus se on OPI). Kauhean vaikeaa. Pistachio on niin mielettömän ihana, etten voi tajuta miten jotkut eivät muka tykkää vihreästä väristä. Törmäsin näihin C&E -lakkoihin sillä samaisella jenkkilän matkalla kuin mistä ostin Russian Navynkin, olivat osta 3 maksa 2 -tarjouksessa. Nämä ovat ihan mielettömiä laadultaan ja väreiltään, aion ehdottomasti joskus etsiä käsiini paikan josta näitä saisi ostettua lisää. Se tässäkin blogissa useampaan otteeseen mainitsemani persikan värinen lakka pitää ainakin ostaa. Monia muitakin herkkuja värejä jäi kutkuttelemaan mieltäni. Ja ne käsirasvat! Huippuja. Shrek on lime, eikä tarvitse sen mainitsemisen lisäksi muita hehkutuksia. Koska kaikki limet ovat ihania.

Depend - 254, Depend - 374, China Glaze - Techno Teal, Depend - 355, Depend - 294. Taas iso kasa Dependejä, leimailumielessä nämäkin hankittu. Paitsi 355 joka on osallisena eräässä projektissani, josta kirjoittelen täällä myöhemmin. Techno Teal menee aika lailla samaan sarjaan kuin Tristam, siitä ei varmaan tarvitse sanoa mitään muuta kuin rakkautta pullossa jne. :D Vaikken niistä holoista niin kauhiasti pidäkään, näitä Tronicoita ostin jonkun verran, ovat niin kauniita ilman sitä efektiä.

Essie - Bikini So Teeny, Essie - Lapiz Of Luxury, Depend - 352, OPI - Dating A Royal. Kaikki kauniit perussiniseni. Lapiz on ensimmäinen ostamani Essie, haaveilin siitä vuosia, mutta silloin minulla ei ollut mahdollisuutta ostaa ulkomailta mitään. Juoksinkin pää kolmantena jalkana kauppaan heti kun näitä rantautui marketteihin. Jotkut kauneushoitolathan näitä myivät jo sitä ennen, mutta eivät missään minun lähettyvilläni. Essie on muuten myös ensimmäinen salonkimerkki kynsilakkojen puolelta, johon tutustuin. Joskus yläasteikäisenä kun tuskailin niiden hirveiden Maybellinojen ja vastaavien kanssa, googlailin ja haaveilin paremmasta. Oi niitä aikoja. Bikini ja Royal ovat tätä valtavan kaunista sinisen osastoa, joihin mielestäni kaikkien sinistä vihaavien ihmisten pitäisi tutustua. Jos ei näille sydän lepy niin ei sitten millekään.

Huh, siinä se sitten taisi olla. Tulikohan tästä sepustuksesta nyt aavistuksen pitkä? :D Odottakaapahan vaan, kun pääsen niihin liiloihin käsiksi...

Se kaikkein rakkain

Moi!

Haluaisin heti näin alkuun huomauttaa, että valittaminen kannattaa aina. Täällä sataa lunta ♥ (Ja se loppuu varmaan saman tien kun kirjoitan tämän, mutta senkin uhalla.)

Mutta päivän aiheeseen. Mitä tulee kynsilakkojen väreihin, on minun kohdallani eräs tietty sävy aivan ehdottomasti yli kaiken muun. Uusien kokoelmien ei tarvitse kuin vähän vihjaista, että tämän sävyistä uutta tulokasta olisi kohta tarjolla, minä juoksen heti kieli pitkällä ostamaan sen. Ei tarvitse katsoa swatcheja tai mitään (tai muistella kuinka monta lähes-dupea jo omistan). Jos parisuhteeni Ukon kanssa joskus kariutuu, menen jonkun näistä kanssa naimisiin.

Ladies and Gentlemen, may I present you... (rumpujen pärinää)

Kuten kuvasta näkee, sävyt ovat sen verran lähellä toisiaan, ettei yksi ihminen ehkä ihan näin montaa tarvitsisi... Mutta en silti aio luopua yhdestäkään :D 

Peukalossa OPI - Done Out In Deco, etusormessa Essie - Warm & Toasty Turtleneck, keskisormessa Depend - 258, nimettömässä OPI - Parlez-vous OPI?, pikkurillissä OPI - I'm Feeling Sashy.

Jos rupeaisi saivartelemaan, keskisormen ja nimettömien lakkojen pitäisi itse asiassa vaihtaa paikkaa, tuo keskari on hieman tummempi. Puolustukseni sanottakoon, että keskisormen lakka on oikeasti mattapintainen, plus tein nämä hämärässä, joten tummuusasteiden erottaminen oli hieman hankalaa. 

Parlez-vous OPI? on muuten ihka ensimmäinen ostamani OPIn lakka. Ja luojan kiitos olen ostanut sen silloin joskus sen ilmestyessä, ei taitaisi minun mielenterveyteni antaa periksi ostaa sitä nykyisillä ebay-hinnoilla, vaikka kuinka olisi kyseessä maailman kaunein lakka. Sitten kun tämä minun pulloni joskus loppuu (olen aika varma että kyseessä on nimenomaan 'kun' eikä 'jos') taidan tirauttaa muutaman kyyneleen. Ja toivoa että olen siinä vaiheessa sikarikas, että voin ostaa uuden.

Näin kauniita lakkoja ei todellakaan halua liiaksi peitellä, joten lisäsin vain hitusen irtoglitteriä tyveen. Olen törkeän huono tekemään hienoja liukuja glittereillä, joten yleensä vain rajaan teipeillä tuollaisen kolmion johon niitä sitten liimailen. Toimii.

Pulloissa nämä ovat huomattavasti enemmän erivärisiä kuin kynsillä. Ja kamerani tarkennus on ihan jossain muualla kuin missä se väittää olevansa, kovasti yritin tuonne takimmaiseen pulloon tarkentaa. Kuvasta voinee jokainen itse päätellä että onnistuinko.

Nyt se lumisadekin lakkasi (pun intended). Ei haittaa, minulla on kauniit kynnet ♥

Lumimasis

Nyyh!

Kyllä nyt käännetään veistä haavassa. Koko some-maailma on täynnä lumikuvia ja -ihkutuksia. Mutta täällä Siperian eturintamalla ei olla lunta nähtykään, pelkkää vesisadetta viidettä viikkoa putkeen. Lämpötilakin huitelee sellaisissa lukemissa, että nahkatakilla ja tennareilla pärjää vielä vallan mainiosti ulkona. Epäreilua! Minä haluan pakkasen paukkumaan nurkkiin ja sen verran paksut nietokset ettei minusta näy niitten takaa kuin nenänpää. Olen talven lapsi, aivan ehdottomasti (vaikka olenkin syntynyt toukokuussa).

 

Ja koska täällä näkyy ikkunasta pelkkää märkää, kuollutta ruohoa, ajattelin tehdä aikamatkan viime helmikuulle. Minun perheelläni on mökki Lapissa, jossa tulee vierailtua aina muutaman kerran vuodessa, kun aika antaa myöden. Helmikuussa siellä tosiaan oli lunta ja pakkasta riittämiin, valtavan kaunis auringonpaistekin helli meitä yhtenä päivänä. Ihailkaa, olkaa niin hyvät!

Kävelimme tosiaan yhtenä päivänä Ukon kanssa tunturin huipulle huoltoreittiä pitkin. Olin mennyt rinteessä mukkelismakkelis edellisenä päivänä, pää edellä tietysti, eikä laskettelu enää kauheasti houkutellut. Hyvä puoli kävelemisessä oli se, että kamerankin uskalsi ottaa mukaan. Ja voi että, mikä kuvaussää! Kun edeltävät päivät olivat menneet lumipyryssä ja sumussa, niin ettei meinannut eteensä nähdä, päätti tuona päivänä aurinko paistaa tyystin pilvettömältä taivaalta, kuin juhannuksena konsanaan.

Huipulta näki kilometrien päähän, aina Venäjälle asti, hanki kimalteli, tuuli oli tehnyt upeita nietoksia, pallopääkuuset kumartelivat edessämme... Olimme pari kuukautta aikaisemmin palanneet Suomeen Islannista, podin vielä siis vähän islanti-ikävää, mutta tuolla parin tunnin kävelyretkellä tuli kyllä tunne että aika hienoa täälläkin on asua :)

Minä olen myös vähän pöpipää, mitä tulee eläimiin. Tuossa hiihtokeskuksessa toimii husky-ajeluja tarjoava yritys, joka pitää koiriaan pihalla ja niitä saa vapaasti käydä taputtelemassa. Minulla on varmaan muutama sata kuvaa näistä koirista, viimeisen kymmenen vuoden ajalta :D Mutta kun ne on aina niin söpöjä! Porojakin siellä on välillä taputteluetäisyydellä, mutta ne eivät ole ollenkaan niin lutuisia. 

Pöpipäisyyteni menee jopa niin pitkälle, että otan kaikista vastaan tulevista eläinten jäljistäkin kuvia :D Niitä voi sitten kotona googlen ääressä analysoida että jahas, tästä meni päästäinen, tuosta orava, tuolla peura. Hurjan jännää ilta-aktiviteettia.

Vanhempani olisivat taas jouluksi menossa noihin maisemiin, mutta me taidetaan Ukon kanssa keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä ja mennä vasta ensi vuonna seuraavan kerran mökille. Ellei nyt sitten käy niin, että tänne tosiaankin on tulossa joku takakesä, ja minä tarvitsen pikaista lumihoitoa.

Noh, mitäs tykkäsitte? Häiritseekö maisemakuvat kauneusblogissa? Mulla on jemmassa ainakin Islannista ja Jenkeistä hurja määrä kuvia, joita olen ajatellut säännöllisen epäsäännöllisesti tännekin tiputella.

Blingblingiä silmään

Moi!

Tänään olen ollut kipeänä, eikä oikein mikään ole huvittanut. Ei edes kynsien lakkaaminen. Kynsillä on vieläkin reissussa rähjääntynyt Possu Mickelson. Ehkä sen jo ensi viikolla jaksaisi vaihtaa.

Mutta. Bilemeikkejä jaksaa aina tehdä! Kunnon kimellysöverit ja viisi senttiä pitkät tekoripset niin johan piristyy. Tulin samalla myös tehneeksi inventaarion irtoripsikokoelmaani ja totesin ettei minulla mitään muita olekaan, kuin näitä överiripsiä. Voisi hankkia jonkun sellaisenkin parin, jota saattaisi etäisesti jopa epäillä aidoksi, voisi käyttää arkenakin :) Onhan nämä vähän hankalia, mutta aina tulee niin hyvälle mielelle kunnon räpsyripsistä. Varsinkin kun omat luojan suomat karvat ovat niin vaatimattomat.

Näissä kuvissa esiintyvä irtoripsi on Make Up Storen, ostettu joskus sata miljoonaa vuotta sitten. Käytettykin sen verran, että yksi valkoinen pallura on jäänyt johonkin matkan varrelle. En itse edes huomannut sitä, vaan Ukko ottaessaan kuvia.

Luomiväreinä on käytetty Coastal Scentsin metal mania -palettia, plus mattamustaa saman merkin original-paletista. Metal mania on yleensä arkikäyttöön vähän turhan metallinen ja kimaltava minun makuuni, mutta tällaisiin överimpiin juttuihin se on juuri passeli. Että bling bling vaan.

Vaikka meillä välillä niitä taiteellisia mielipide-eroja onkin, osaa tuo Ukko ottaa välillä tosi kivojakin kuvakulmia :)

Nyt painun teemukin kanssa peiton alle. Parempaa päivää kaikille lukijoille.

Miitistä saadut kynsilakat

Terve!

Huhuh. En varsinaisesti ole mikään vanha akka vielä, mutta ei sitä kyllä enää jaksa samalla tavalla kuin 19-vuotiaana pikkufuksina. Onneksi oli edes hauskaa. Plus Possu Mickelsonit saivat paljon mielenkiintoa osakseen, aina positiivista :D

Mutta tänään siis luvassa niitä lupailemani esittelyitä miitistä saamistani kynsilakoista. Saimme kaikki hieman erilaisia lakkoja, käsittääkseni vain Sothysin ja Essien lakat olivat kaikilla samat. Minulla ei ollut ennestään yhtäkään samaa lakkaa, kun nyt sain, enkä ole tyhmänä edes tajunnut katsoa onko niille dupeja kokoelmassani. Vasta tässä kuvia muokatessani tuli mieleen, että olisi voinut tehdä jotain vertailuja. Ainakin oman muistini mukaan muutama dupe tai lähes-dupe saattaisi löytyä.

 Liiloja ja punaisia. Rimmelin (Berneriltä) sävy on High Energy, en tyhmänä löytänyt sitä pullosta ennen kuin olin jo pistänyt tarran tuohon tikkuun. Hyvin kaunis peruspunainen, levittyvyys ja peitto ainakin tikulla erinomaisia. Tämä oli yksi niistä joille oletan löytäväni lähes-dupen kokoelmastani, nimittäin OPI Red Hot Ayers Rock. Essie (L'Oréalilta) on ainakin tässä tikulla todella herkku, voi tosin olla ettei jellymäisyytensä takia toimi niin hyvin kynnellä. Todella pelottavan värinen pullossa, onneksi ei ole niin tumma. First Date At The Golden Gate (BM Internationalilta) on myös vähän tuollainen ysäriin vivahtava punainen, mutta en muistini mukaan sanoisi tätä ollenkaan niin rusehtavaksi kuin Crêpes Suzi-ettea. Minä tykkään aivan valtavasti tällaisista punaruskeista sävyistä.

Molemmat Paesen lakat (Face Helsingiltä) vaikuttivat todella mielenkiintoisilta tuttavuuksilta. En ole ennen tällaisesta merkistä kuullutkaan (ja minua häiritsee tuo logo, tuo kirjain kun lausutaan islanniksi 'ai' joten merkin nimikin vääntyy minun mielessäni sitten paiseeksi...) mutta se ei selvästikään tarkoita, että nämä olisivat jotain pulilakkoja. Peittivät ainakin tikun yhdellä kerroksella, levittyvyys mainio ja lopputulos kauniin kiiltävä. Näitä täytyy kokeilla kynnelle pikimmiten! Leighton Denny (Carpelan Cosmeticsilta) on myös uusi merkkituttavuus. Peace & Love & OPIn (BM Internationalilta) kanssa ovat molemmat vihertävän liiloja duochromeja, Leighton vain huomattavasti tummempi ja vähemmän väriävaihtava. Pullo on ihanan uniikki.

Makrokuvat Paiseista ja duochromeista:

Seuraavaksi vihreitä ja sinisiä ja harmaita ja nudeja ja mitä näitä nyt on.

Zoyan Sunshine (Nail Citysta) tulikin jo ihkutettua, joten ei siitä tässä yhteydessä enää sen enempää. Saman merkin Frida onkin sitten melko mielenkiintoinen tuttavuus, pullossa melkein musta, mutta jellykoostumuksen vuoksi tästä ei irtoa oikein mitään väriä. Tikulla on kolme kerrosta ja kovin valju se on siinä vieläkin. Toki, mulla on läpinäkyvät tikut, joten kynnellä asia saattaa olla ihan toinen. Luulen silti että parhaiten tämä toimii topperina tuomassa sävyä jonkun toisen lakan päälle. Saattaisi olla aika kiva valkoisen päällä, pitää kokeilla. China Glazen glitterit (Consult Ladylta) ovat tämän vuoden joulukokoelmasta. Aika kivoja tapauksia, peittävät tikulla kahdella kerroksella, mutta kynnellä saattavat vaatia kolmannen tai alle jonkun pohjavärin. Tykkään itse juuri tällaisista glittereistä, pienet ja sievät hippulat eikä sellaisia jättimäisiä jotka törröttävät kynneltä irti. All Wrapped Up on aika mielenkiintoinen sävy, päivänvalossa, kuten tässä kuvassa siis esimerkiksi, aika puhdas sininen, mutta keinovalossa selkeä violetti.

Tarnished Gold on ensimmäinen cracklelakkani, ja kuten kuvasta näkyy, en saanut sitä edes toimimaan :D Olen ehkä vähän uuno. Ilmeisesti tämä vaatii sitten jotain alleen halkeillakseen. Sothys (Eurocosmeticsilta) tulikin esiteltyä kynsillä jo eilen. Catherine Arleysta (Beautycosmeticsilta) en löytänyt mitään sävymainintaa. Aika valjakka shampanjanvärinen holo, kahdella kerroksellakin tikulle tuli vain pientä kimmellystä. Saattaisi siis toimia holotopperina, mene ja tiedä.

Tässä vielä makrokuvaa Tarnished Goldista, jotta kaikki varmasti näkisivät tämän hienovaraisen halkeilun.

Näissä on vähän tällainen tekstuurimainen pinta, ajattelin kyllä kynnelle pistää päällylakkaa päälle.

Lopuksi vielä saamani alus- ja päällyslakat, koska tässä postauksessa ei vielä ole tarpeeksi kuvia.

LCN:n päällyslakassa (LCN:ltä) on melko mielenkiintoinen väri, mutta etiketissä lukee "überlack" joten tämä on sitten varmaan parasta mahdollista tavaraa. Mereneidin päällyslakka (Mereneidiltä) taas sanoo että kiireesti kuivav, eli on ilmeisesti pikakuivattava. Pierre Renén (Face Helsingiltä) ja ACOn (ACOlta) kynnenkovettajat saavat todistaa toimivuutensa käytännössä. Ainakaan tuohon ACOn tuotteeseen luotto ei ole tällä hetkellä kovin kova; incin ensimmäinen ainesosa on vesi... Vesihän se tunnetusti kovettaa kynsiä ja sillee.

Sanottakoon vielä, että linkkien avaaminen ei tuota bloggaajalle rahavirtaa, eikä minun mielipiteitäni ole ostettu.