Noniin. Eiköhän tämä hiljaiselo saa tältä erää riittää. Ei sitä ihminen jaksa loputtomiin murjottaa, vaikka kuinka olisi pimeää ja ankeaa ja loskaista. Kuvat ovat kyllä vieläkin rumia, mutta sekin helpottaa viimeistään parin kuukauden päästä. Jos sitä silloin viimeistään saisi taas meikkikuviakin blogiin :D
Yksi viikko minulta jäi nyt tätä haastetta väliin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan paahdetaan eteenpäin kuin mitään ei olisi sattunut. Tällä viikolla ollaan patrioottisia itsenäisyyspäivän merkeissä ja nättejä pinkissä. Sinivalkoiset hartaudet saavat vielä hetken odottaa varsinaisen juhlapäivän lähestymistä, joten tänään siis pinkkiä luvassa.
Niin. Pinkkiä. Jokainen varmasti jo tässä vaiheessa tietää minun ja pinkin välisen suhteen, joten ei mennä siihen sen tarkemmin. Tyydyn vain toteamaan, että omistan tasan kolme pinkiksi tahi vaaleanpunaiseksi luokiteltavissa olevaa lakkaa. Valinta niiden välillä oli siis melko kinkkinen, mutta pitkän valintaprosessin jälkeen kynsille päätyi OPI Sparrow Me the Drama. Ajattelin, että ollaan jo muutenkin niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että mennään sitten oikein kunnolla kaukomaille. Mukaan pääsi siis myös OPI Solitaire ja leimailuja vielä toisellakin pinkillä, China Glazen Emotion.
Kyllä on meinaan semmoiset tyttökynnet, että vähemmästäkin alkaa tulla keijupölyä korvista.
Silti on tunnustettava, että huomasin noin viiden minuutin välein jäämäni tuijottamaan näitä. Joo, toki iso osa siitä johtui siitä, että piti katsoa toistamiseenkin että mitä hittoa mulla oikein on kynsillä, mutta kyllä nämä olivat myös tietyllä tavalla aika hienot. En missään nimessä, edes henkeni uhalla, aio tehdä tälläisiä kynsiä säännöllisemmin, mutta ehkä näin kerran vuodessa ne ovat ihan raikas ilmestys? Sellainen ihan kiva, ei jatkoon, missä mun pääkallosiirtokuvat on :D
JA NIIN!!! Muistini on vähän mitä on, joten nyt ennen kuin unohdan jälleen kerran, as seen on tv -inspiraatio oli Star Wars. Jos Star Wars ei ole niin tuttu, tai ei muuten vain ymmärrä, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä kuva, niin saattaa aueta vähän paremmin.
Leimailu sujui jälleen paremmin, lähes maagisen hyvin. Eihän se nyt välttämättä näistä kuvista välity, epätasainen pinta ja huono valaistus, mutta nuo oikeasti ovat erittäin hyvin onnistuneita leimoja. Minun tasollani ainakin. Sain uuden suorakulmaisen löllöleimasimeni toimimaan tutustuttaessani sen melko väkivaltaisissa merkeissä viilan kanssa, kiitos siitä vinkistä kommenttiboksiin. Tuo leimasin ei ole sellainen superlöllö, jota monet tuntuvat suosivan, mutta itse tykkään tuosta enemmän. Se superlöllö ei toiminut minun käytössäni yhtään, keräsi vain kaikki mahdolliset karvat puolen kilometrin säteeltä. Tämä puolilöllö on paljon kivempi. Ei tunnukaan yhtään niin ällöttävältä :D
Oletteko muuten huomanneet, miten kätevästi ällö ja löllö ovat kirjoitusasultaan niin lähellä toisiaan? Onkohan tässä jotain etymologisia salaliittoja takana, hmm...
Nämä nysäkynteni mahdollistavat myös sen, että pystyn käyttämään pienempiä MoYou Londonin laattojani. Juuri ja juuri. Nuo kuviot ovat täsmälleen samankokoisia kuin peukalonkynteni nyt, sekä pituus- että leveyssuunnassa. Tämä kyseinen kuvio on Pro Collection 07 -laatasta. Onhan siinä se mukava puoli, että kerrankin ei mene mikään osa kuvasta hukkaan, joka joskus harmittaa isompien kuvien kanssa, mutta onhan nuo nyt ihan kauhean pieniä. Voi käyttää vain talvisin, kun osa kynsistä on repeytynyt sellaiseen mittaan, että muita täytyy pitää sydäntäsärkevän lyhyinä. (Tosin ei kerrota kenellekään, että olen alkanut vähän pitämään tästä[kin] lyhyemmästä mallista. Muutenhan mulla ei ole enää mitään sellaista jäljellä, mistä en tykkäisi. Sehän olisi vallan onnetonta se.)
Josko siinä olisi sitten kaikki oleellinen tieto :D Kyllä taas huomaa, että on tullut pidettyä blogihiljaisuutta, kun on niin kauheasti kaikkea ihan hurjan tärkeää kerrottavaa...
