The Finnish(able) Nail Art Challenge - marbling

Voihan sanonko mikä. Niinkuin uhkasin että dipan kun vain saan valmiiksi, on minulla ihan loputtomasti aikaa blogille. Viimeaikaisesta hiljaisuudesta osaa varmaan jokainen päätellä, ettei se nyt sitten ihan niin mennyt. Olen ollut paitsi hämmentävän kiireinen, myö jotenkin kumman haluton. Onko se sitten tämä loskainen marraskuu, joka saa aikaan halun käpertyä vain haukottelemaan sohvan nurkkaan ilman mitään sen tähdellisempää tekemistä. Ilman tätä meneillään olevaa haastetta en olisi varmaantullut lakanneeksi mitään muita kuin yksivärisiä kynsiä. Juuri nyt tuntuu tuo haastekin ihan ylivoimaiselta, ei vain millään saa aikaiseksi. Toivottavasti tämä tästä pian paranee.

Tämäkin viimeviikkoinen marmorointilakkaus sai kökkiä luonnoksissa melkein viikon, ennen kuin sain tarpeeksi ryhtiä itseeni ja pystyin jopa kirjoittamaan jotain julkaisukelpoista tekstiä siihen kaveriksi. Asia saattaa tässä yhteydessä toki liittyä myös siihen, etten järin suuresti pitänyt tästä lakkauksesta. Jotenkin tuo marmorointi minulla menee aina tähän, kuvioista tulee tosi vinkurareunaisia ja epämääräisiä ja vähän onnettoman näköisiä. Ehkä vielä joku päivä, saahan sitä haaveilla.

Käytin eri käsiin hieman eri komboja, mutta suurin piirtein samoja lakkoja: China Glaze Rendez-vous with you, Essie Warm & toasty turtleneck ja OPI You're such a BudaPest. Suattaapi joukossa olla myös OPI Done out in deco, ei voi muistaa enää.

Taidan tehdä nyt niin, että jätän suosiolla tämän viikon haasteaiheet väliin ja keskityn kiukutteluun ja murjottamiseen ja vaikka nukkumiseen, jos siitä olisi vaikka jotain apua. Saatan sitten palata niihin takaisin myöhemmin, jos (ja toivottavasti kun!) innostus palaa takaisin normaalilla intensiivisyydellään.

Pirtsakkaa marmorointia

Olen ostanut tämän vuoden aikana kuusi kynsilakkaa. Kuusi. Siis aivan törkyisen vähän. Mutta olen niistäkin aivan laittoman innoissani. Aivan erityisen paikan sydämestäni ovat löytäneet kaksi Brazil-kokoelman väripilleriä. Niin kirkkaita, niin pirtsakoita, niin ihanan kauniisti käyttäytyviä. Olen käyttänyt näitä aivan jumalattoman paljon, niin että tuntuu jo melkein orvolta jos kynnet eivät ole oranssit tai keltaiset. Where Did Suzi's Man-Go? ja I Just Can't Cope-acabana, vuoden parhaiten käytetyt rahat.

Ympäri nettiä on pyörinyt kuvia, joissa näitä kahta kaunokaista on käytetty vesimarmorointiin, ja pienenä apinana minunkin oli sitä koitettava. Vaikkein kovin hyvä marmoroija olekaan. Nämä ovat siis selkeästi valioyksilöitä, kun tällainenkin tumpelo onnistui niiden kanssa! Tosin yhä edelleen minulla on vaikeuksia tehdä kaikista kuvioista samanlaisia, mutta ei se niin justiinsa. Ainahan voin väittää, että yritinkin tehdä kaikista erilaisia :D Mukana marmoroinnissa oli myös OPI:n Don't Touch My Tutu, joka ei kyllä juuri lopputuloksessa näy.

Aurinko on niin hurjan kirkas, ettei kuvistakaan meinaa saada mitään selvää :D Mutta ei parane valittaa (varsinkaan kun vielä ei ole edes liian kuuma), kyllä tätä valoilmiötä taas jaksaa pari kuukautta katsella.

Vesimarmorointi, uusi yritys

Moi!

Edellinen vesimarmorointikerta oli sen verran kamala, että sisuuntuneena lähdin hommaan uudestaan lakoilla, jotka tiesin toimiviksi. Tai siis ainakin kahdella lakalla, jotka tiesin toimiviksi, kolmannen otin mukaan vain siksi että se värin puolesta sopi muihin. Onneksi tällä kertaa lakkajumalat olivat touhussa mukana, ja kyseinen lakka levisi paremmin kuin mikään muu ikinä kokeilemani. En silti onnistunut mitenkään täydellisesti, tai edes lähelle sitä, sillä vaikka tämä violetti Dutch 'Ya Just Love OPI? levisi itse veteen nopeammin kuin ehti kissaa sanoa, hyviksi marmorointilakoiksi tietämäni If You Moust You Moust ja Can't Find My Czechbook eivät levinneet tuon violetin päälle. H U O H :D On tämä kyllä aina yhtä mielenkiintoista hommaa.

Hätä ei onneksi tällä kertaa ollut niin suuri, sain ihan kivat kynnet aikaiseksi. Itse tykkään yleensä laajemmista väripinnoista, mutta tällä kertaa olemattomat pinkit ja turkoosit viivat eivät häirinneetkään. Dutch levisi niinkin tehokkaasti, että meni jopa muiden värien puolelle, eli kaikki ääriviivat eivät olleet teräviä. Näin sain aikaiseksi aika hienoja efektejä, vähän kuin liukuväriä. Ainoa vitutustekijä oli vain oma häsläämiseni, jonka ansiosta tuhosin muutaman kivan kynnen. Onnistun aina lyömään vielä märät kynnet johonkin pöytään tai lakkapulloon tai vaikka nenääni.

Ei sillä, nämä marmorointiyritykseni ovat muutenkin aina vähän kaoottisia. En osaa oikein suunnitella kuvioita etukäteen (ja vihaan yli kaiken niitä ikuisia kukkajuttuja, joita kaikki tekevät marmoroidessaan) joten suihkin vain neulalla sinne tänne ja katson mitä siitä syntyy :D Kaikki kynnet ovat siis hyvinkin erilaisia keskenään, mutta se on mielestäni vain yksi vesimarmoroinnin ihanuuksista.

Alariviltä löytyvät suurimmat suosikkini, toinen oikealta - OH! Ensimmäinen vasemmalta on se kuuluisa nenään osunut :D Siinä oli ihan mieletön psykedeelioksennuskuvio, onneksi vielä edes suurin osa siitä näkyy... Kuvat tässä eivät ole nyt kaikkein tarkimpia, rajasin niin paljon, mutta eiköhän niistä selvän saa. Tuota ensimmäistä lukuun ottamatta alarivi on kyllä jännä, pinkki ei viitsi näkyä juuri ollenkaan vaikka kyllä sitäkin on siellä käytetty. Ylärivillä sain paljon tarkemmat värirajat aikaiseksi. Kuu varmaan vaihteli asentoaan tämän marmorointiprosessin aikana.

Nämä lakat toimivat siis mielettömän hyvin marmorointiin, suosittelen kokeilemaan jos lakat tuottavat ongelmia. Itse voisin keskittyä niihin omiin ongelmakohtiini, pitämään märät kynnet erossa kaikesta, joka saattaa aiheuttaa lähmäytymistä. Dippausvaihettakin pitää varmaan vielä harjoitella, koska saan ärsyttävän usein kuplia aikaiseksi.

Mutta kyllä näillä taas pari päivää kehtaa kulkea :) (Varsinkin kun suunnitelmissa ei ole poistua kotoa kuin ruokakauppaan :D)