The Finnish(able) Nail Art Challenge - my profession

Nyt melkein jo harmittaa, että olen tullut jo aikaisemmin maininneeksi yhtä sun toista alastani täällä blogissa. Tässä olisi nimittäin ollut ainekset koossa aika eeppiseen arvuutteluleikkiin, jälleen kerran :D Tämä aihe oli ylivoimaisesti koko haasteen vaikein kohta, sillä miten ihmeessä muka ympäristötekniikka muuntuu kynsitaiteeksi, kysynpähän vaan. Kyllä tuolta pääkopan perukoilta sitten lopulta jotain ideoita löytyi, mutta aika väkisin vääntämiseksi se kyllä meni...

Ympäristötekniikka. Ympäristöhän on vähän niinku vihreetä, juu. Pöllöt symboloivat viisautta, ja kaikkihan tietävät että pitää olla ihan törkeä nero, että voi lähteä opiskelemaan tekniikkaa. Glitterit ovat mukana kokonaisuudessa, koska onhan tää ala nyt aika fabulous.

Että semmosta :D Tummempi vihreä on A England Dragon ja vaaleampi Opi Gargantuan Green Grape, molemmat suosikkivihreitäni.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - heart of Autumn

Minä pidän ruskasta. Minä suorastaan rrrrrakastan ruskaa. Keltaista ja oranssia ja punaista ja vähän violettiakin jopa puolella, oh ♥ Olin siis toisin sanoen aika innoissani tämänkertaisesta haasteaiheesta. Ja jos viimeksi mentiinkin aika pahasti penkin alle, tällä kertaa tulikin sitten tehtyä yhdet omasta mielestäni hienoimmat kynnet pitkään, pitkään aikaan!

Eikä siinä vielä kaikki. Paitsi hienot, näitä oli myös äärettömän hauska tehdä. Tässä tyylissä kun ei tarvita pätkääkään taitoa, sen kuin vain töpöttelee menemään lapseninnolla.

Tulipa tästä mieleen, että pienenä toiveammattini oli taidemaalari. Tässä vaiheessa elämää on varmaan hyvä tunnustaa, että maailma ei menettänyt minussa mitään kovin suurta lahjakkuutta. Esittävästä taiteesta tai sen tekemistä en tiedä yhtikäs mitään, mutta tällaiset roiskeinkarnaatiot miellyttävät kyllä erittäin paljon, sekä niiden katseleminen että tekeminen. On meinaan erittäin rentouttavaa vain töp töp töpötellä väriä mielensä mukaan minne lystää, suosittelen ehdottomasti kaikille stressistä kärsiville.

Meidän pihassa kasvaa paljon vaahteroita, mikä on mahtavaa, koska vaahtera on sijalla kaksi lempipuideni listalla (ykkönen on hopeapaju, saatatte tarvita tätä tietoa joskus). Useimmat niistä ovat ihan normaaleja vaahteroita, mutta muutama on jotain jännää lajiketta, tai muuten vaan sekasikiöitä. Niiden lehdet nimittäin ovat mustat, tai hyvin hyvin tumman violetit, eivätkä ne vaihda väriään edes syksyllä. Nuo lehdet ovat aivan käsittämättömän upeat, näyttävät ihan nahalta. Ei siis epäilystäkään, että yksi niistä pääsi edustamaan näiden syksykynsien kanssa.

Kynsilakkoja tuli käytettyä jonkun verran. Pohjalla on aina yhtä ihana OPI Where Did Suzi's Man-Go ja sen päälle sitten on vaahtomuovin palalla töpötelty satunnaisesti seuraavia lakkoja: China Glaze Solar Power, A England Dragon, Rimmel High Energy, OPI Embarca-Dare Ya! sekä Zoya Tinsley.

Liukuväri töherryksillä

Sain työkaverilta päätään juustoraastimella raapivan suicide bunny -taulun työpöydälleni. Heti helpotti. Nyt minulla on työhuoneessa sekä Yoda antamassa isällisen viisaita neuvoja, että suicide bunny jakamassa tuskaani. Ei voi mennä pieleen tällä tiimillä. (Muistilappujeni joukossa on myös toisen työkaverin jättämä linkki aikuissivustolle, jos joskus tarvitsee jotain muuta ajateltavaa. Ihanan huolehtivia työkavereita minulla.)

Mutta. Tänään vuorossa täydellinen esimerkki siitä, että vähän kaikki muutkin bloggaamisen osa-alueet ovat vähän tök tök tökkineet tämän kesän aikana. Minulla on varmaan kymmenet kynnet jääneet kokonaan kuvaamatta, koska on mukamas niin kauhea vaiva. Nekin kuvat mitkä olen ottanut, ovat usein monta päivää vanhoista lakkauksista, ja voi huhhuh, siltä ne näyttävätkin. Ja sitten ne kamalat kuvat lojuvat käsittelemättöminä koneen uumenissa viikkotolkulla. Puhumattakaan siitä, että en tosiaankaan ole saanut oikein mitään muuta sisältöä blogiin, kuin noita kynsiä. En ole moneen viikkoon edes meikannut mitenkään muuten kuin ripsarin ja sen niin rakkaan kulmakynäni kanssa. Voi syksy, miten odotankaan sinua!

Ensin tein tällaisen, mielestäni erittäin onnistuneen liukuvärin. Halusin maalaille päälle, ja sekin meni (ainakin kahden kynnen osalta) oman taitotasoni huomioon ottaen ihan erinomaisesti. Paha vain, että sitten iski se kuuluisa laiskuus, ja ne jos-ei-täydelliset-niin-ainakin-ehjät maalailuni ehtivät kulumaan. Kuviin päätyi tämmöinen vähän elämää nähnyt, pikkuisen reppana lakkaus:

Voi toista :(

Lakkaus lähti rakentumaan tämän miitistä saamani Essien Truth or Flaren ympärille. Erittäin kaunis hivenen harmahtava sininen. Vähän se kyllä hukkuu tuonne kavereittensa sekaan, alimpana China Glazen Sea Spray ja kärjissä A Englandin Dragon. Päällä on vielä OPIn I Juggle... Men, mutta eipä se sieltä juuri erotu, varsinkaan näin kököissä kuvissa. Tykkäsin kyllä tästä lakkauksesta kovasti, ainakin niin kauan kuin se pysyi ehjänä :)

Here today, always here

Hihi :)

Se on minun, minun! Enkä päästä sitä koskaan lähtemään luotani. En en en. Uusi yksilö suede-kokoelmassani ♥

Aikamoiseksi taisteluksihan se viime viikkoinen huutokauppa tästä meni, olikohan meitä viisi ihmistä jotka yrittivät viime minuutille asti tämän saada. Pelkäsin jo hetken että menin häviämään kolmella sekunnilla, koska en ollut varma siitä, hyväksytäänkö vielä tasaltakin tulleet huudot vai vasta minuuttia vaille. Ylläpitokin joutui puuttumaan tilanteeseen, mutta onneksi, ONNEKSI, kaikki olivat sitä mieltä että minä voitin. Jee!

Tässä lakkauksessa uusi rakkaani, OPI Here today, aragon tomorrow suede komeilee pikkurillissä ja peukalossa (josta ei tietenkään ole kuvaa). Se on hyvin poikkeuksellinen suede kokoelmassani, vaatii päällyslakkakerroksen näyttääkseen samalta kuin siskonsa. Näissä kuvissa siinä siis on yksi kerros päällyslakkaa päällä, mutta kuten saatatte huomata, ei se siitä mitenkään kiiltävää tehnyt vaan juuri sellaisen puolimattaisen kuin muutkin suedet ovat. Ilman päällyslakkaa se oli todellla mattainen, eivätkä nuo suedeille ominaiset hopeahitulat näkyneet lainkaan.

Mutta yhtä kaikki, ihana se on silti! Pieni suede-kokoelmani on taas astetta mahtavampi. Tosin se kruununjalokivi puuttuu yhä, we'll always have Paris. Jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt edes puoliksi miettii omastaan luopumista niin minulle saa sen kyllä myydä ;)

Leimailutkin onnistuivat pitkästä aikaa ihan kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitenkään mainiot ole edes minun standardeillani, mutta annoin olla koska onnistuivat edes jotenkin. Leimat ovat DRK-A laatasta, leimauslakkana A Englandin Dragon, joka on myös nimettömässä, ja pohjalakkana OPI:n aina yhtä ihastuttava Gargantuan green grape. Se ei kyllä sitten ikinä suostu kuvissa näyttämään niin herkulliselta kuin oikeasti on. Buu sille, muuten jeejeejee. Levittäminenkin sujui näille töpökynsille melkoisesti helpommin kuin yleensä.

(Toinen joka ei koskaan kuvissa suostu näyttämään oikeita värejään on tuo huivi. Blogin alkupäivinä se oli minulla aika useinkin rekvisiittana, mutta tuskastuin sen väripakoiluun ja heitin kaapinperälle. Olisi saanut kyllä pysyäkin siellä, murr!)

Noin koristelumielessä näihin kynsiinhän olisi taas voinut tehdä jotain muutakin, mutta toimin taas simppelillä suloista -teeman mukaisesti. Upeat lakat, miksi niitä turhaan koristelemaan. Eikä nyt mainita mitään siitä, että kello taisi olla jo seuraavan päivän puolella ja pitää päästä nukkumaan :D 

Siinä on kyllä kauniita, rakkaita lakkoja vieri vieressä :) Jos viimeksi esiteltiin pinkkiä ja oltiin vähän epämukavuusalueella sen kanssa, niin tämä vihreä, oh! Voisin käyttää vihreitä lakkoja joka päivä.

Vihreät palkit

Heippa!

Havahduin tuossa eräs kaunis päivä huomaamaan, etten ole tehnyt yksiäkään color blocking -kynsiä blogin olemassa olon aikana. Yhteen aikaan en mitään muuta tehnytkään, eli ehkä niihin tuli vähän yliannostusta. Mutta nyt sitten taas uudella innolla, tykkään ihan valtavasti tästä koristelutyylistä. Saa pienellä vaivalla näyttävät kynnet, helposti vaikka kaikista hieman erilaisetkin mutta silti yhteensopivat, jos sellaisesta tykkää, eikä tarvitse tapella siirtokuvien tai leimojen tai minkään muunkaan ennenaikaista hiustenlähtöä aiheuttavan kanssa. Teippejä voi käyttää apuna jos vaatii millilleen suoria linjoja, minun mielestäni ei ole niin justiinsa ja teen aina vain vapaalla kädellä. Ja jos oikein rumia linjoja tulee, aina voi paikata ohuella siveltimellä.

Itseäni vain harmittaa tuo nimitys. Mielelläni käyttäisin suomenkielisiä termejä, mutta väripalkkeilu kuulostaa vähän hölmöltä... Väriosioilu ei pistä paljonkaan paremmaksi :D No, ehkä sillä ei ole niin suurta väliä. Finglish ei varmaan ole pois kuolemassa vaikka kuinka yrittäisin väkisin suomentaa termejä.

Kynsiin. Tällä kertaa en tehnyt koko kynnen kattavia lohkoja, vaan jätin väriosioleikittelyt vain kynnen tyveen. Olen nyt selkeästi vähän liiaksi orioentoitunut tähän tyvipainotteiseen koristeluun :D Vaikka kynnet ovatkin jo kasvaneet aivan hurjasti. Nämähän olivat vasta ihan töpöt! Se riekaleinen nimetönkin on jo kehittänyt vapaata kasvua reilun millin verran. Matkaa sormenpään yli on kyllä yhä edelleen melkoisesti, kynsipeti päättyy minulla nimettömissä niin aikaisin. (Kun sitten taas etusormissa kynsipeti jatkuu jopa sormenpään yli. Oi missä olet, symmetria?) Jännä huomata, että kynsipeti on kuitenkin edelleen saman muotoinen kuin ennen onnettomuutta, sehän repeytyi pitkälle kynsipatjankin puolelta ja iho ehti siitä jo parantua ennen kuin kynsi kasvoi sen kiinni. Näissä minun nimettömissäni kun on kaiken muun kivan lisäksi vielä v-muotoinen vapaan kasvun raja, eikä suinkaan suora tai lievästi kaareva kuten muissa. Pitäisiköhän ottaa joskus nakukuva?

Taas ajauduin sivuraiteille :D Mutta mikäs tässä kirjoittaessa kun taas pitkästä aikaa sujuu niin hyvin! Jos nyt silti kuitenkin yrittäisin kertoa edes jotain tästä kuvissa esiintyvästä lakkauksesta. Lakkasin ensin kynnet puoliksi limenvihreällä OPI:n Who The Shrek Are Youlla ja puoliksi perusvihreällä OPI:n Green-wich Villagella. Lakkasin puolikkaat siis ihan kynsien kärkiin asti välttääkseni ikäviä möykkyjä. Loppuosaa kynsistä koristaa ah, niin ihastuttava A Englandin Dragon. Viiva erottamassa tyven värejä on tehty pienellä siveltimellä, muuten siis vapaalla kädellä. Eiväthän nuo linjat täydellisiä ole, mutta tarpeeksi hyviä minulle. Tarpeeksi hyviä, että tämä lakkaus pomppasi kertaheitolla tämän vuoden suosikikseni. Color blocking tekee niiin paluun säännöllisiin koristelurutiineihini!

Jaaa upeista kynsistä otin näköjään aivan hirvittäviä kuvia :D Melkein tarkkoja ja silleen. Pitäisi varmaan ottaa tavaksi katsoa kuvat ennen kuin poistaa lakkaukset... Mutta en suostu ärsyyntymään tästä, olivat sen verran ihanat kynnet.

Tykkääkste?

Sininen skittlette

Heippa!

Luoja oli tällä kertaa kiva ja päästi meidät kotiin asti. Kotona piti tietysti heti ensimmäisenä vaihtaa kynsilakat, jotta pääsisin kuvailemaan jotain järkevää uuden valoteltan kanssa. Jokainen voi tietty itse miettiä, kuinka 'järkevää' on omien kynsiensä kuvaaminen, mutta eiköhän ainakin tämän blogin lukijakunta osaa sitä arvostaa :)

Minäkin päädyin nyt pitkin hampain tähän vallitsevaan skittlette-buumiin mukaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että nämä termistöt ovat vähän teennäisiä, perus aksenttilakkauksetkin kun ovat määritelmän (jonka on tässä tapauksessa yksi bloggari keksinyt) mukaisesti skittlettejä. Ja auta armias jos menetkin vahingossa koristelemaan jokaisen kynnen erilaiseksi ja kehtaat väittää niitä skittleteiksi. Pala roviolla, pakana! 

Minulla olisi siis sana jos toinenkin sanottavana kynsipiireissä pyörivistä termeistä, mutta niistä enemmän ehkä joskus toiste. Olen huomannut tämän olevan vähän arka aihe, enkä ehdoin tahdoin halua sytyttää mitään sotaa. Mennään sen sijaan katselemaan kivoja kuvia.

Tämän lakkauksen inspiraationa ei siis suinkaan toiminut haluni päästä mukaan skittlette-kerhoon, vaan tämä Kaisan tekemä hemppislakkaus. Etusormessa ja pikkurillissä holoa, keskisormessa ja nimettömässä saman värimaailman cremeä ja söpöjä kiekuroita. Aika ihanat näistä sitten tulikin, kyllä hyvää kannattaa apinoida :)

Olen selkeästi tässä syksyn aikana kehittynyt hurjasti leimaamisessa, ja etenkin kohdistamisessa. Nämä leimathan ovat justiinsa siinä missä pitääkin, hyvä minä! Ihan täydellisen ehjät nuo leimat eivät ole, mutta ei nyt mennä liian pikkutarkoiksi. Nämä ovat Konadin laatasta m36 ja Konadit ovat minusta aina nousseet vähän huonosti, ovat niin hirmuisen ohuita kuvioita.

Hetkisen mietin valkoisia leimoja myös tummansinisen päälle, mutta ajattelin kerrankin mennä vähemmän on enemmän -mentaliteetilla loppuun asti. Plus olisin satavarmasti onnistunut pilaaman koko lakkauksen jos olisin sitä lähtenyt yrittämään, kaksi onnistunutta leimaa on jo sen verran kova suoritus. (Kaksi onnistunutta, eli oikeassa kädessä leimat menivätkin sitten jonnekin ihan muualle kuin nätisti kynnen juureen :D)

Sorruin taas perisyntiini näitä kuvia ottaessa, en katsonut millaiset asetukset kamerassa oli jo valmiiksi vaan muistelin niiden olevan kynsikuvaukseen soveltuvat. Paitsi että kamera oli tietty mukana myös joulunvietossa ja viimeksi sillä on kuvattu pakettien avaamista, illalla, sisätiloissa, ilman salamaa. ISO oli siis vaatimaton 1250 :D Voitte varmasti kuvitella sitä noisen määrää näissä kuvissa. Onneksi Lightroomilla sen saa aika hyvin eliminoitua, ei tarvinnut ottaa uusia kuvia.

Uusi valotelttani toimii siis moitteettomasti, ainakin jos ISO-arvo on aivan tuhottoman suuri. Ainakin lamppujen värisävy on hyvä, asia jota etukäteen pelkäsin eniten. Tuo oli siis kokonaan valmis paketti, itse teltta ja neljä taustakangasta ja lamput ja jalustat. Mukavan suurikin se on, hyvin pystyy vielä mahduttamaan rekvisiittaakin mukaan telttaan. Koska mitäpä olisivat minun kuvani ilman mukana olevaa krääsää.

China Glaze Sea Spray, A England Tristam, leimat Essie No More Film. Niitit saatu Adeninasta. Lakkaesittelyjen yhteydessä muistelin Sea Sprayn olevan vähän tylsä, mutta vielä mitä! Ihana harmahtavan likainen vaaleansininen. En luovu. Tarvitsee selkästi vain oikeat kaverit rinnalleen.

Lopuksi vielä yksi salamakuva, koska Tristam. On se vaan melkoinen.

Lukijaraati! Skittletet - hot or not?

Teippaus nro. 2

Moi!

Tänään on kuvailtu vaikka ja mitä, joten matskua löytyy tuleville päiville. Ongelmaksi muodostui lähinnä minun ja Ukon taiteelliset mielipide-erot. Näistä on tapeltu matkoillakin niin paljon että välillä on pohdittu jo toisen kameran hankintaa :D Kunnon studiovalotkin olisivat tosi jees, saisi otettua oikein kunnon editorial-tyyppisiä kuvia. Nyt pelleiltiin vain ulkoisen salaman ja yölampun kanssa. No mutta, ihan kelvollisia kuvia sieltä ulos saatiin, ja Lightroomilla voi paikkailla valaistusta parempaan suuntaan. Hiuskuvia siis tarjolla myöhemmin tällä viikolla!

Takaisin tämän päivän aiheeseen. Mainitsin blogin ihka ensimmäisessä postauksessa hankkineeni paksumpaa teippiä Sissin suosituksesta, ja että kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tein ensin pohjalle liukuvärin, joka onnistui mielestäni tosi hyvin. Sitten menin pistämään tätä mustaa teippiä kynsille ja tein liukuvärin päälle kääntäen värien paikkaa.

Poistin teipit ja jäljelle jäi tällaiset superseksikkäät mustat viivat. TOSI KIVA! 

En kyllä sitten loppupeleissä tykännyt muutenkaan lopputuloksesta, väreissä ei ollut mielestäni tarpeeksi kontrastia ja tuo tuplaliuku ei tullut kovin hyvin esiin. Kokeilin siis uudestaan eri väreillä. Tällä kertaa onneksi mustat raidut jäivät ilmestymättä, ja värit miellyttivät muutenkin enemmän silmää. Kuvaaminen vain osottautui tuskalliseksi, kaikissa kuvissa ihan hirvittävät heijastukset ja päällä ollut punainen paitakin näkyy kynsissä :D

Väreinä on käytetty A Englandin lakkoja, vihreä on Dragon ja sininen Tristam. Molemmat pääsevät hyvin korkeille sijoituksille kun lempilakkojani lähdetään listaamaan. Mielettömän upeat värit ja holoefektikin on tuollainen pieni ja siveä ja hajanainen, juuri minun makuuni. 

Jos jotain pitää sanoa niin tuo "harmaa" alue saisi olla suurempi, niin että raidat eri suuntiin eivät lähtisi ihan toistensa juuresta. Ja tietty märemmän töpsöttimen käyttäminen olisi suotavaa, niin ei jäisi noita vaahtomuovimöykkyjä kynsiin :D Pitäisi varmaan alkaa käyttää astetta pienempää makrosuodinta, niin ei ihan kaikki epätäydellisyydet näkyisi...

Sellainen tuskien taival. Tällaisina päivinä sitä valotelttaa kaipaa aivan erityisen paljon.