The Finnish(able) Nail Art Challenge - something blue

Ihan ensimmäiseksi haluaisin, että jokainen nousisi nyt hetkeksi seisomaan ja antaisi minulle oikein raikuvat aplodit. Onnistuin nimittäin ihan kokonaisen viikon ajan julkaisemaan juuri niinä päivinä kuin pitikin!

(Alkuperäiseen suunnitelmaan tosin sisältyi myös ei-haasteaiheinen julkaisu torsaisin, mutta en maininnut sitä ääneen, joten sitä ei lasketa.)

Sininen tuntuu olevan aika kartettava väri kynsilakkapiireissä, mutta minusta se on aivan mieletön. Varsinkin näin tummempana ja ehkä myös hivenen kimmeltävänä. A Englandin Tristam on varmasti paras esimerkki tyrmistyttävän upeasta sinisestä kynsilakasta. En kuitenkaan turvautunut siihen tällä kertaa, vaan oli aika päästää jälleen Deborah Lippmannin Across the Universe kynsille, aivan liian pitkän tauon jälkeen.

Jännän sattuman kautta kynsille päätyi sitten myös Tristamin kaksoisolento. Etusormessa ja pikkurillissä on OPIn Ink suede, joka mattapintaisena näytti vähän hassulta huippukimaltelevan Universen vieressä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli matata Universe, mutta päädyinkin sitten kokeilemaan Inkin muuttamista kiiltäväksi päällyslakan kanssa. Ja kappas, sehän muuttui Tristamiksi sillä tavalla :D Eivät nämä ihan täysin samanlaisia ole, Tristam on tummempi. Ja luonnollisesti siinä on holoefekti, mutta näin niin kuin jos jätetään se huomiotta :D

Universen alla on kerros Essien No More Filmiä, koska Universen kerrostaminen on ärsyttävää. Ja sillä tavalla tulee myös liikaa glitteriä minun makuuni, tämä yksi kerroskin kun on jo aika tiheästi hileillä kansoitettu. Ink-sormet näyttivät kaiken tuon glitterin vieressä aika tyhjiltä, joten lisäsin vielä kivat siirtokuvat kavereiksi.

Varsin kiva lopputulos!

Voom Voom Vau!

Kyllä se nyt vain tunnustettava. Olen menettänyt sieluni lopullisesti. Vuosien päästä katson taaksepäin tähän hetkeen ja mietin että kyllä, tuo oli se hetki kun niskani naksahti ja se oli menoa. 

Minä pidän glittereistä.

Noin, nyt sain sen sanottua. Vihdoinkin, enää ei tarvitse yrittää peitellä tätä häpeää. Minä olen nyt tosiaan päässyt henkisessä kehityksessäni niin pitkälle, että enää kynsilakkojen ei tarvitse olla cremejä, että pitäisin niistä. Kauan siihen meni, mutta ehkä voin nyt uudella innolla jatkaa tätä vuosikausia kestänyttä kynsiharrastustani. Ainakin ostoslista täyttyy uhkaavaa vauhtia. Harkitsen jopa indie-lakkojen ostamista! Voih, sielu on nyt menetetty. 

Deborah Lippmannin glitterit ovat kyllä sellaisia, joista olen aina jostain syystä tykännyt hurjasti. Kaiken aloitti varmasti Across the universe, joka on mie-le-tön ja mietinkin juuri ankarasti, miksi en ole lakannut sillä ainakaan vuoteen. Ainakaan sinä aikana, kun tämä blogi on ollut pystyssä. Sietäisin joutua ruoskittavaksi tästä hyvästä. 

Tämä ihastuttava yksilö, Va Va Voom on myös sellainen, jota olen vilkuillut jo pitkään. Olen vähän pitänyt silmäpeliä, hymyillyt ujosti. Pyytänyt facebook-kaveriksi ja humalapäissäni laitellut kaksimielisiä viestejä. Numeroa en kuitenkaan ole kehdannut pyytää, saati pyytää tätä upeaa kaveria yökylään. Kunnes se sitten eräänä kauniina päivänä tuli kirppiksellä vastaan. KACHING! Tulepa uuteen kotiisi, baby.

Värillisestä pohjastaan huolimatta nämä eivät kuitenkaan ikinä riitä peittämään yksinään, ja sekös on ärsyttävää. Pohjalle pitää siis laittaa jotain pigmenttisempää, ja värin pitää vieläpä olla tismalleen oikea, ettei siihen jää rumia tummempia läiskiä. Aioin alunperin käyttää tummahkoa keskisinistä, OPIn Dating a Royalia, mutta en saanut sitä auki. Ukkokaan ei ollut kotona, joten oli vaihdettava suunnitelmaa :D Selkeästi kohtalolla oli jotain tekemistä royalin salaperäisen jumittumisen kanssa, sillä tämä Depend 374 johon päädyin, oli kyllä niiiin paljon parempi vaihtoehto!

Voom kimaltelee aivan turkasen mahottomasti, ja kuten varmaasti huomaatte, tarkentamisen kanssa oli pienoisia ongelmia. En myöskään onnistunut nappaamaan kuviin sitä huikaisevaa holoefektiä, jonka nuo hitulat saavat aikaan. Tai näkyy se tuossa ylemmässä kuvassa, yhdessä glitterissä :D Wou.

Tämä lakka oli aivan mieletön tummeneviin elokuisiin öihin, kun hiipivä pimeys tummensi pohjalakkaa entisestään mutta glitterit nappasivat vielä viimeiset valonsäteet ja loistivat kilpaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Melkein lähdin jo oodia kirjoittamaan, hetki oli niin runollinen. Mutta sitten muistin että osaan kirjoittaa vain haikuja, joten se siitä.

Paljon sitä näköjään ihmisellä riittää sanottavaa yhdestä kynsilakasta :D Jotta lakkauksen muut osapuolet eivät tulisi aivan mustasukkaisiksi, sanotaan nyt heistäkin jotain. Hempeä liila on OPI Done out in Deco ja hänkin on vallan hurmaava. (Varsinkin näin sinisen kaverina, kun hän näyttää parhaita taustalla vaikuttavia sävyjään, mutta ei sanota sitä ääneen ettei hän suutu.) Epämääräiset viivakuviot on tehty pilkkutikulla ja samalla Dependin lakalla, joka vaikuttaa myös Voomin alla. Se ei ole täysin creme, vaan sisältää ihanaa, pikkiriikkistä hopeanväristä kimalletta. Voih <3 Siniset strassit viimeistelevät harmonisen värikokonaisuuden.

Voi että, tykkäsin tästä lakkauksesta enemmän kuin laki sallii.

Ja torstaina on luvassa, tittididii, pinkkiä. 

Pinkkiä! Minulla!

Onkohan minusta tulossa homo tai jotain?

Miittikynnet

Moi!

Tänään pikaesittelyssä kynnet, joilla kävin miitissä. Aika kauniit, vaikka itse sanonkin :D Alla OPIn Catherine the Grape ja koristeluissa ja nimettömissä Deborah Lippmannin Good Girl Gone Bad. Tuo Good Girl on kyllä täydellinen glitter minun makuuni, tuollainen hienovarainen mutta näyttävä samaan aikaan. Ei sillä että Catherinassakaan mitään vikaa olisi. Levitys on välillä vähän kinkkistä, jää helposti kaljuja kohtia, mutta sen antaa helposti anteeksi kun väri on tällainen. Ihanan uniikki. Tämä lakka pääsee hyvin korkeille sijoituksille, kun minun lempilakkojani lähdetään listaamaan.

Niin kaunis, mutta niin turhauttava kuvattava! Graah, nuo heijastukset. Onneksi makrokuvat sain otettua ilman niitä. Tulee tuo Good Girlin ihastuttava kimalluskin paremmin esiin.

Love love love ♥

Pusuhuulet

Moi!

Monien naikkosten perisynti taitaa olla itsensä väheksyminen ja omien virheiden esiintuominen. Myönnän, sorrun siihen ajoittain itsekin, mutta tänään ajattelin tehdä siitä räikeän poikkeuksen. Sen sijaan esittelen itsestäni lempipuoleni, huuleni. Ne ovat ihanan pulleat, juuri sopivan kokoiset ja tuo amorinkaari - ah! To die for. Pidän myös niiden luonnollisesta väristä tosi paljon, enkä siksi ole koskaan oikein oppinut käyttämään huulipunia. Muutenkin huulipunat aiheuttavat helposti minulle sellaisia aikuinen nainen -fiiliksiä.

Huulipunat ovat siis palvelleet minua lähinnä juhlatilaisuuksissa. Arkena olen mennyt joko ihan huulirasvalla, tai pelkällä rajauskynällä. Kiilloistakaan en oikein tykkää, varsinkaan jos hiukset on auki... Pieni tuulenpuuska ja kohta on koko naama lähmässä. Olen kuitenkin pikkuhiljaa yrittänyt opetella käyttämään enemmän huulimeikkejä. Edelleen tykkään eniten pelkästä rajauskynästä, niillä saa mukavan luonnollisen lopputuloksen aikaiseksi. Huulipunistakin tykkään käyttää eniten mattaisen lopputuloksen jättäviä, jotenkin ne muut tuntuvat edelleen hirveän räikeiltä. 

Näissä kuvissa huulilla on GOSHin rajauskynää Simply Red ja Make Up Storen huulipunaa Survivor. Muuten ihan kiva puna, mutta joka ikinen kerta kun käytän sitä, päässä alkaa soida Destiny's Child. I'm a survivor, I'm gonna make it... GOSHin kynät ovat ihan huippuja, sekä huulille että silmille tarkoitetut. Kestäviä ja pigmenttisiä ja niin herkullisen värisiä. Eikä tuo väriputkilo kynän sisällä katkeile, kuten esimerkiksi kaikissa omistamissani MUSin kynissä.

Kuvausrekvisiitaksi iskin oman käteni :D Kynsillä on alla OPIn Vant To Bite My Neck ja glitterinä Deborah Lippmannin (no pun intended) Let's Go Crazy. Koko komeus on vielä matattukin OPIn mattalakalla, mutta kerrankin on sanottava että se olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Ja kun nyt lemppareista on koko postaus puhuttu, mainittakoon että Deborah tekee mun suosikkiglitteritkin. Kiva värillinen pohja ja paljon erivärisiä ja -kokoisia hippusia.

Entäs lukijat, kuuluuko huulipunat jokapäiväiseen repertuaariin?