Siedätyshoitoa

Täällä taas!

Osaapa olla väsynyt olo. Ja ensi viikolla taas jatkuu. Onneksi on tämä viikonloppukin tässä välissä, ja Euroviisut! Mikäs sen rentouttavampaa, kuin katsella esimerkiksi parrakkaita naisia.

Tänään vuorossa jälleen yhdet vaaleanpunaiset kynnet. Jumankekka, nainen. Jonkin mielihäiriön jälkimainingeissa teki mieli lakata heti uudestaan Bossa Novalla, mutta en kehdannut. Piti siis käyttää jotain muuta noin kahdesta vaaleanpunaisesta lakastani. Vaaleanpunaisen lakan himo oli niin suuri. Yllätyksekseni en edes vihannut näitä. Vähän epämukava olo oli, mutta ei ällöttävä. Erittäin hämmentävää. Ehkä minusta vielä naisellinen nainen tehdään. Tai ainakin pinkki horohirviö :D

Koristelut jätin myös aivan minimiin, koska näiltä kynsiltä toivon vähän sellaista seinäänsulautumisabiliteettia. Armi Asiallinen taas ollut liikenteessä. Tosin en ole varma, miten asialliseksi voidaan barbipinkit kynnet luokitella :D No, näillä mentiin, eikä kukaan maininnut mitään tai tuijottanut merkitsevästi. Ilmeisesti siis ihan hyvin sulauduttu.

Kuvat ovat kyllä taas ihan kauheat. En ole vieläkään onnistunut löytämään asetuksia ja kuvauspaikkoja, jotka toimisivat yhtä hyvin kuin viimesyksyiset. Ärsyttävää.

Kuten kuvassa lukee, lakkana on siis Essien Under Where? Yritän aina uskotella itselleni, että tämä on erittäin punertava vaalea liila, mutta onhan se nyt oikeasti vaaleanpunainen, kun ihan rehellisiksi ryhdytään. Itsepetoksen yritys on kuitenkin suuri, tämän tikkukin on muiden liilojen seurassa, eikä punaisten.

Tuksuinnoissani oli vaaleanpunaisen lisäksi käytettävä myös irtoglitteriä. Teippailu ei minusta ole lainkaan niin kammottavaa, kuin puoli internettiä antaa ymmärtää. Siksi en ole saanut aikaiseksi edes hankkia niitä kynsivinyylejä, vaikka etenkin ne siksak-kuvioiset houkuttaisivat... Symmetriataitoni kuitenkin ovat niin minimaaliset, että menen mieluusti teippailuiden kanssa vain aksenttikynsimenetelmällä. Muihin kynsiin sitten samaa sävymaailmaa edustavat strassit.

Kuka voittaa Euroviisut tänään?

Ällösöpöjä teemakynsiä

Istu ja pala!

Nyt nähdään kertapläjäyksenä kolme asiaa, joista en itse juuri niin välitä: pinkkiä, teemakynsiä ja ällösöpöyttä. Mutta kai sitä voi kerran vuodessa päräyttää :) Ja jos yhtään voin puolustella itseäni, ei minun kyllä ollut alunperin tarkoitus tehdä näistä kynsistä ollenkaan näin ällösöpöjä.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä yksi harmaa sydän nimettömään ja yksi pinkki sydän keskisormeen. Aloitin nimettömästä, ja ylin harmaa sydän näytti vain vain niin yksinäiseltä, että ennen kuin ehdin huomatakaan, olin tehnyt niitä kaksi lisää. Sitten peukalo näytti kovin tyhjältä ja täytyi tehdä pari sydäntä sinnekin. Tässä vaiheessa olin vielä erittäin tyytyväinen, vaikka olinkin poikennut suunnitelmasta. Sydämet näyttivät kivoilta eikä niitä ollut liikaa. Hetken jopa harkitsin, josko tekisin sitä pinkkiä sydäntä ollenkaan, mutta pitihän se nyt nähdä, miten visio toteutuisi oikeassa elämässä. No, yksinäiseltähän se ainokainen pinkkikin sydän sitten näytti. Piti siis tehdä etusormeenkin samanlainen sydän. Ennen kuin ehdin estää itseäni, myös pikkurilliin oli ilmestynyt yksi sydän, koska muuten sille olisi tullut niin paha mieli ainoana sydämettömänä kyntenä. Ja siinä minä sitten istuin ja katselin yllättäen ällösöpöiksi muuttuneita kynsiäni. Hups.

Onneksi tosiaan sentään toteutin visioni  noista väreistä, etten saanut pinkin yliannostusta. Rouhea harmaa taittaa sitä juuri sopivasti, että voin vielä tuntea itseni miehiseksi :D Vaikka sanonkin pitäväni väreistä, niin pinkki on kyllä yksi sellainen joka tökkii aika pahasti. Olen yrittänyt siedättää itseäni, ja enää en vihaa pinkkiä, tai vaaleanpunaista, mutta en kyllä suuremmissa määrin niistä pidäkään. Vaikka tuo aksenttikynsien lakka, OPI:n If You Moust You Moust. Jopa minun täytyy myöntää että onhan tuo nyt upea, mutta en kyllä unissanikaan voisi kuvitella käyttäväni sitä kaikissa kynsissä. Aiiiivan liian barbia minulle.

Minimaalisessa lakkakokoelmassani on onneksi sille muutama todella hyvä pari, yksi niistä on tämä China Glazen Immortal. Sopii Moustin kanssa yksiin sekä tummanharmaan pohjavärinsä vuoksi että osittain pinkkinä kimmeltävän shimmerinsä vuoksi. Tykkään!

Teemaviikko: elukoita - talviperhoset II

Moi!

Toiseksi viimeistä viedään. Edellisellä kerralla kun perhostelin, jouduin kokemaan melkoisen karvaan pettymyksen surkeasti peittävien siirtokuvien kanssa. Siispä tällä kertaa oli yritettävä leimausta. Jostain syystä yhdistän myös aina perhoset johonkin hempeään pohjaan. (Pitää ensi kerralla tehdä rokkiperhoset.) En viihdy järin hyvin vaaleanpunaisessa, joten pykäsin pienen liukuvärin taittamaan liikaa tyttömäisyyttä.

Lyhensin muuten kynsiä reilulla kädellä, jotta revennyt nimetön ei paistaisi niin helposti joukosta (turha toivo :D). Viivyttelin lyhennystä, koska en halunnut taas töpökynsiä, mutta kun sitten lopulta sain aikaiseksi, huomaankin jostain syystä tykkääväni tästä lyhyemmästä mallista tosi paljon. Eihän siitä kauan ole, kun viimeksi lyhensin kynnet tähän mittaan, ja silloin olin ihan maani myynyt. Niin sitä näköjään makumieltymykset muuttuu kuukauden aikana. 

Kyllä, olen tietoinen siitä etteivät nämä nyt oikeasti kovin lyhyet ole, näkyvät useamman millin kämmenpuoleltakin, mutta ovatpah silti kovin lyhyet siihen verrattuna mihin olen tottunut. Välillä kyllä huomaan pohdiskelevani, pitäisikö ottaa vieläkin pari milliä pois. Tuo revennyt nimetön on siis todella lyhyt, vaatii noin 4-5 milliä lisää pituutta ennen kuin menee sormenpään yli...

Liukuvärissä on alimmaisena China Glazen Life is Rosy, ainoa vaaleanpunainen joka mielestäni jopa sopii minulle ja jonka käyttäminen ei aiheuta epämukavaa oloa. Toisaalta omistan tasan neljä vaaleanpunaista lakkaa, joten otanta ei ole kovin laaja. Keskimmäisenä on OPIn Sparrow Me the Drama ja ylimpänä Essien Under Where? joka myytiin minulle liilana, mutta osoittautuikin vaaleanpunaiseksi, perkule :D Pidän tämän tikkua silti ihan kapinoidakseni muiden liilojen joukossa. Leimat on tehty Essien No More Filmillä, jolla tehdyt leimat nähtiin myös sinisessä skittletessä. Aivan mieletön leimauslakka. Perhoskuvio on Konadin laatasta m53.

Kuvat on ihanan auringonpaisteen kunniaksi otettu ulkona parvekkeella. Ainoa vain, että se ihana auringonpaiste näkyy myös ärsyttävinä heijastumina peittäen perhosleimat JA vääristäen liukuvärin melkein kokonaan, graah! Vihaan heijastuksia. Pitää siis ilmeisesti pysyä jatkossa ihan vain sisätiloissa kuvailemassa. 

 Teknisesti kelpo toteutus, mutta ei vain istu minun tyyliini täydellisesti. Seuraavaksi jotain raflaavampaa!

Synttärii!!

Moi!

Minulla ei nyt itselläni ole syntymäpäiviä, mutta Kaisalla oli joulukuussa, ja sen kunniaksi hän piti synttäriteemaisen kynsikilpailun. Kynsikisat ovat minusta hurjan jänniä, joten piti itsekin osallistua. En halunnut tehdä mitään Captain Obvious -kynsiä, kakkuja ja ilmapalloja ja sitä rataa. Olin siis pitkään hyvin hukassa inspiraation kanssa, kunnes jostain keksin idean tehdä viisivuotissynttäreilleen valmistautuvalle pikkutytölle kynnet. Kehitin ihan tarinankin tähän mukaan:

Viisi vuotta on hyvin merkittävä ikä, saa ensimmäistä kertaa käyttää kaikkia yhden käden sormia ikänsä näyttämiseen! Viisivuotissynttärit ovat siis tietysti hyvin tärkeät, ja niitä on suunniteltu monta kuukautta. Vieraille tarjotaan jätskiä. Koti koristellaan kimaltelevin tähdin ja punaisin sydämin. Synttärityttö itse pukeutuu vaaleanpunaiseen ja hempeään keltaiseen. Mekossa on jopa vähän pinkkiä kimalletta. Hiukset solmitaan rusettien avulla juhlakampaukseen.
 

Onhan ne aika... ällösöpöt, mutta just sellaiset kuin pitikin! En tunne yhtään viisivuotiasta tyttöä, mutta varmaan ainakin jotkut heistä olisivat superinnoissaan tällaisista kynsistä, uskallan kuvitella. Ainakin Armi 5v. pukeutui vaaleanpunaiseen barbimekkoon kerhokuvaa varten :D

Satuin kuvausrekvisiittaa korulaatikosta etsiessäni huomaamaan, että meikkipöydälläni asustava nallukka sopii kuin nakutettu tämän kehittelemäni viisivuotiaan tytön profiiliin. Aikamoinen sattuma! Olen maalannut tuon nallukan ihan itse, Bulgarian matkalla vuonna nakki ja kivi. Paikka oli silloin täynnä pieniä kojuja, joissa myytiin valkoisia kipsipatsaita. Lisämaksusta ne sai maalata paikan päällä, ja se oli pikku-Armista ehkä siisteintä ikinä. Maalausjälki ei yllättäin ole kovin ammattimaista, mutta tykkään tuosta nallukasta silti hirmuisesti. Asuu siis meikkipöydälläni ja muistuttaa joka päivä, että on ihan ok näyttää nätiltä tavallisenakin päivänä :)

Vaaleanpunainen on OPI - Sparrow Me The Drama ja keltainen China Glaze - Lemon Fizz. Rusettileimat ovat Konadin laatasta m3, leimalakkana Dependin 005. Glitter ja siirtokuvat ovat Mimaxista, sydänniitit olen saanut Adeninasta.

Loppukaneettina, eivät ollenkaan minun tyyliseni kynnet, silti tykkäsin näistä ihan possuna :) Entä lukijat, kolahtaako hieman tyttömäisempi tyyli? Jos kolahtaa oikein superkovasti, näitä saa myös käydä äänestämässä Kaisan blogissa keskiviikkoon asti.

Lakkaesittelyt, osa 4: punaiset

Terve!

Vuorossa kokoelmani punaisten lakkojen esittely. Punainen on siitä jännä väri, että se on aivan ehdoton ykköslempivärini ikinä ja aina, mutta en oikein viihdy punaisissa kynsissä. Vaatekaappini sisällöstä noin 83 prosenttia on punaista, samoin sisustus on hyvin pitkälti punainen, mutta punaiset kynsilakat ovat vähän mukavuuskynnyksen ulkopuolella. Vaaleanpunaiset ovat vielä luku erikseen, siinä on väri josta en pidä sitten yhtään. Olen kyllä yrittänyt siedättää itseäni, koska en halua olla värivammainen, mutta pissisfiilikset ovat vielä liian vahvat :D

OPI - Copper Mountain Copper, OPI - Crêpes Suzi-ette, OPI - I'm Not Really A Waitress, Depend - 359. Näihin pulloihin tuli nyt jostain syystä ihan törkeät heijastukset, oikeasti nämä kyllä näyttävät ihan normaaleilta. Copper ja Crêpes näyttävät tässä nyt ihan samalta, mutta Copper on siis shimmer ja Crêpes creme. Värieroakin löytyy. Copper tuli joskus ihan sattumalta vastaan. Olin ostamassa jotain harvinaisempaa OPIa, en edes muista mitä, ja tämä oli samassa listauksessa sen kanssa eräällä ebay-myyjällä. Kuparin sävyt ovat minun ihonvärilleni suoraan sanottuna täydellisiä, joten tämä lähti matkakaveriksi sille toiselle OPIlle. Ei ole tarvinnut katua. Crêpes onkin esiintynyt tässä lakkauksessa, siitä ei tarvitse sanoa muuta kuin pus! Waitress on aika hurjan ihana, oikea tuijotuslakka. Eikä tunnu edes yhtään Paula Koivuniemeltä kun tätä käyttää. Depend taas kerran hankittu leimailumielessä.

Depend - 005, OPI - No Spain No Gain, China Glaze - Electra Magenta, OPI - Embarca-dare Ya, OPI - Boris & Natasha. Dependin sävy on vähän sellainen ei-kiitos-minulle, mutta jumitan sen kanssa kun ei sitä kuitenkaan kukaan ostakaan :D Voi sitten vaikka käyttää varpaiden kynsiin tai jotain. Spain on myös minulle vähän vaikea sävy mutta siedätys, siedätys. Electra Magenta on aikamoinen lääh, puuh, kuola valuu! Mutta taas kerran, itseni toistamisen uhallakin sanon että tykkään tästä enemmän näin luonnontilassa kuin auringonpaisteessa. Embarca on taas yksi niistä onnettomista, jonka rahtasin mukanani Amerikasta ja jonka lentokone jotenkin tuhosi. Onneksi ei kuitenkaan kynsillä näytä tuolta. Boris & Natasha - aikamoinen rakkaustarina. Mieletön luumunsävyinen vampy-lakka.

Essie - Angora Cardi, China Glaze - Life Is Rosy, China Glaze - Emotion, OPI - Red Hot Ayers Rock, A England - Rose Bower. Angora Cardi on minun Armi Asiallinen -lakkani. Aina kun pitää esittää aikuista, esim. työhaastatteluissa, tämä on aina loistava vaihtoehto. Ei ole liian silmiinpistävä ja räikeä vaan juuri sellainen hienostunut ja hillitty, joita Asialliset, Akateemiset Aikuiset käyttävät. Itsehän olen sellainen ehkä unissani :D Life Is Rosy edustaa minun mielestäni täydellistä vaaleanpunaisen sävyä. Ei ällöttävä purkkapinkki tai järkyttävä vauvavaaleanpunainen vaan kaunis, tumma ja lämmin marjapuuro. Se ainoa vaaleanpunainen joka mielestäni jopa sopii minulle. Emotion on hankittu muiden Romantique-kokoelman lakkojen kaveriksi leimailuun, koska sattui halvalla saamaan. Ayers on hurjan kirkas peruspunainen. Vähän arkailen käyttää tätä kaikilla kynsillä, mutta aksenttina menee passelisti. Rose Boweriin olin vähän pettynyt, kuvittelin tässä olevan samanlaisia hopeisia holohippuloita kuin Dragonissa ja Tristamissakin, mutta tässä ne ovat paljon vähäisempiä ja pienempiä. Kaunis sävy silti, ja taattua A England -laatua.

Essie - Sugar Daddy, OPI - Sparrow Me The Drama, OPI - Windy City Pretty, Depend - 302, OPI - If You Moust You Moust. Sugar Daddy on paras ranskislakka, muuta ei tarvitse sanoa. Sparrowta en ole tainnut koskaan käyttää päävärinä, on saanut tyytyä statistin rooliin. On juuri sellainen ällö vaaleanpunaisen sävy josta en oikein pidä, mutta yritän kovasti. Windy on huomattavasti mielenkiintoisempi sävy pienellä rusehtavalla vivahteellaan. On sen verran vanhaa tuotantoa, että haisee ihan järkyttävältä tolueenin vuoksi, mutta näin kauniin lakan kohdalla sen pystyy kyllä sietämään. Depend on mattalakka, on esiintynyt leimoissa tässä lakkauksessa. Moust on aika mielenkiintoinen, on niin järkyttävä että on jo suorastaan ihana :D  Karmea barbiväri, silti jotenkin salaperäisen kiehtova.

Siinä siis kasa punaisia. Hämmennyin vähän itsekin että kuinka vähän näitä ihan oikeasti oli. Varsinkin jos lasketaan vain ihan rehelliset punaiset, eikä mitään magentoja tai purppuroita tai mitä näitä nyt on, määrä on kyllä aika säälittävän pieni tällaisen punaisesta intoilevan kokoelmaksi. Toisaalta ehkä ihan hyvä käyttää kynsissä jotain muuta väriä, niin en sitten ole pelkkää punaista koko nainen :D 

Possu Mickelson

Moi!

Niin se vain on vääjäämättä yksi asia elämässä jäämässä taaksepäin. Opiskelut on aika lailla opiskeltu ja opiskeluriennot juhlittu. Tänään tuli kuitenkin vielä vedettyä haalarit jalkaan ja teekkarilakki päähän, joten sen kunniaksi tempaisin sitten aiheeseen liittyvät kynnetkin. (Captain Obvious!)

Kuulun kahteen kiltaan. Toisessa olen vähän niin kuin automaattisesti, koska opiskelen kyseistä alaa. Toiseen olen varta vasten liittynyt, koska suurin osa ystävistäni kuuluu siihen myös, ja killan jäsenenä pääsen osallistumaan heidän järjestämiinsä tapahtumiin. Tapahtumiin on tietysti aina mukavampaa mennä ystäviensä kanssa. Tälläkin kertaa on kyse tämän hengailukiltani tapahtumasta, joten heitä kunnioittaakseni tein killan teemavärin ja logon inspiroimat kynnet - possuja valkoisella pohjalla. Harmaa on minun kiltani tunnusväri.

Valkoinen on OPIn Swedish Nude (odotan taas innolla mielenkiintoista kävijävirtaa, tällä kertaa se ei kyllä ole minun vikani laisinkaan :D) ja harmaa Sothysin 202 (saatu Eurocosmeticsiltä miitissä). Tämä on kyllä todella kaunis harmaan sävy, tuollainen aivan aavistuksen liilaan taittava hiirenharmaa. Jos Cashmere Bathrobe olisi ollut tämän värinen, meidän ystävyytemme olisi lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin. Levittyi ja peittääkin oikein mallikkaasti. Korkista on hieman vaikea pitää kiinni, se kun on tuollainen neliskanttinen ja lyhyt mollukka, mutta ei mitenkään turhan hankalaa.

Sanovat että vaatimattomuus on hyve.

Possu Mickelson löysi kavereita!

Sillä on teekkarilakkikin, awws.

Tosiaan taas näitä mahtavia maalaustaitojani esillä :D Ei tämä nyt kyllä ollut ollenkaan pahannäköinen minusta, ennen kuin päällyslakka päätti levittää koko roskan. Vaikka odotin melkein tunnin ennen sen laittamista. Oikean käden kaverilla taas taitaa olla sen verran kromosomihäiriöitä, että jätetään hänet nyt suosiolla esittelemättä täällä.

Possuvärinä toimi OPIn Sparrow Me The Drama ja kärsävärinä OPIn If You Moust You Moust. 

Huomenna vuorossa taas astetta asiapitoisempaa juttua, miitistä saamieni lakkojen esittely.

Uusi rakas

Moi!

Eilen postimiehen vierailun yhteydessä tämän tytön suusta kuului muun muassa tällaisia äännähdyksiä: 

Aah!

Ihanaa! 

Lisää! 

Uuh!

Kyse ei nyt kuitenkaan tällä kertaa ollut sellaisesta toiminnasta, jonka jälkeen täytyisi ihmetellä miksi lapset eivät näytä oletetulta isältään. Ei, tässä oli nyt kyse jostain paljon paremmasta. Postimies nimittäin toi pitkään ja hartaasti odotettua postia. Saanko esitellä, Urban Decay Vice 2 -paletti!

Oijoijoijoi nam! Kyllä harmitti että olin juuri kaksi sekuntia aikaisemmin saanut meikattua :D Jouduin siis odottamaan jopa vuorokauden ennen kuin pääsin testailemaan tätä ihan silmäluomille asti. Mikä vääryys. Päädyin ensimmäisellä testauskerralla suht pliisuun meikkiin, käytin yläreunan vaaleanpunaisia (Coax jaa X-Rated) ja kahta liilaa keskeltä (Voodoo ja Betrayal). Mutta eiköhän me tällä vielä kunnon väri-ilottelujakin saada aikaan :) Etenkin tuo turkoosi Madness oikein huutaa mun nimeä.

Meikkikuvien ottaminen itsestään on muuten aika harvinaisen vaikeaa, varsinkin kun kaikki talouden peilit ovat jossain pimeässä nurkassa. Istuin siis vain ikkunan edessä ja yritin väännellä naamaani edes jotenkin kameran etsimeen päin. Noh, eiköhän tässäkin touhussa harjoittelu auta. Ehkä siis jo vuoden päästä tiedossa  vähän havainnollistavampia kuvia :D

Loppuun vielä vähän hehkutusta. Jee jee jee! Mulla on Vice 2! Elämä on ihanaa!