ei-niin-tummaa, ei-niin-onnistunutta

Tummien, yksiväristen kynsien voittokulkue on jatkanut tasatahtiin marssiaan. Yhdet vaaleammatkin kynnet sain kuitenkin jollain ihmeellä tehtyä myös. Ja koristelinkin ne! Ei voi kyllä sanoa, että olisi ihan putkeen mennyt. 

Onneksi voi kerrankin sanoa, että taidoissa ei ollut vikaa. Siirtokuvissa kyllä sitten sitäkin enemmän. Eivät olisi suostuneet millään irtoamaan taustapaperista, saati kiinnittymään kynnelle. Tuo etusormessa oleva päätti jopa katketa keskeltä kesken taustapaperin liottelun. Pikkurillin siirtokuva pysyy paikallaan ainoastaan sentin paksuisella kerroksella pikakuivattavaa. Muihin kynsiin ei sitten enää siirtokuvia laitettu, jännä juttu :D

Pilkutkin onnistuin tekemään kerrankin tosi nätisti, mutta aivot ovat vieläkin sen verran jumissa, että tein ne väärille puolille kynttä :D Yritys hyvä kymmenen?

Pohjalla OPI Done Out in Deco, pilkut OPI LAMB ja valkoinen akryylimaali, siirtokuvat helvetistä.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - my profession

Nyt melkein jo harmittaa, että olen tullut jo aikaisemmin maininneeksi yhtä sun toista alastani täällä blogissa. Tässä olisi nimittäin ollut ainekset koossa aika eeppiseen arvuutteluleikkiin, jälleen kerran :D Tämä aihe oli ylivoimaisesti koko haasteen vaikein kohta, sillä miten ihmeessä muka ympäristötekniikka muuntuu kynsitaiteeksi, kysynpähän vaan. Kyllä tuolta pääkopan perukoilta sitten lopulta jotain ideoita löytyi, mutta aika väkisin vääntämiseksi se kyllä meni...

Ympäristötekniikka. Ympäristöhän on vähän niinku vihreetä, juu. Pöllöt symboloivat viisautta, ja kaikkihan tietävät että pitää olla ihan törkeä nero, että voi lähteä opiskelemaan tekniikkaa. Glitterit ovat mukana kokonaisuudessa, koska onhan tää ala nyt aika fabulous.

Että semmosta :D Tummempi vihreä on A England Dragon ja vaaleampi Opi Gargantuan Green Grape, molemmat suosikkivihreitäni.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - something blue

Ihan ensimmäiseksi haluaisin, että jokainen nousisi nyt hetkeksi seisomaan ja antaisi minulle oikein raikuvat aplodit. Onnistuin nimittäin ihan kokonaisen viikon ajan julkaisemaan juuri niinä päivinä kuin pitikin!

(Alkuperäiseen suunnitelmaan tosin sisältyi myös ei-haasteaiheinen julkaisu torsaisin, mutta en maininnut sitä ääneen, joten sitä ei lasketa.)

Sininen tuntuu olevan aika kartettava väri kynsilakkapiireissä, mutta minusta se on aivan mieletön. Varsinkin näin tummempana ja ehkä myös hivenen kimmeltävänä. A Englandin Tristam on varmasti paras esimerkki tyrmistyttävän upeasta sinisestä kynsilakasta. En kuitenkaan turvautunut siihen tällä kertaa, vaan oli aika päästää jälleen Deborah Lippmannin Across the Universe kynsille, aivan liian pitkän tauon jälkeen.

Jännän sattuman kautta kynsille päätyi sitten myös Tristamin kaksoisolento. Etusormessa ja pikkurillissä on OPIn Ink suede, joka mattapintaisena näytti vähän hassulta huippukimaltelevan Universen vieressä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli matata Universe, mutta päädyinkin sitten kokeilemaan Inkin muuttamista kiiltäväksi päällyslakan kanssa. Ja kappas, sehän muuttui Tristamiksi sillä tavalla :D Eivät nämä ihan täysin samanlaisia ole, Tristam on tummempi. Ja luonnollisesti siinä on holoefekti, mutta näin niin kuin jos jätetään se huomiotta :D

Universen alla on kerros Essien No More Filmiä, koska Universen kerrostaminen on ärsyttävää. Ja sillä tavalla tulee myös liikaa glitteriä minun makuuni, tämä yksi kerroskin kun on jo aika tiheästi hileillä kansoitettu. Ink-sormet näyttivät kaiken tuon glitterin vieressä aika tyhjiltä, joten lisäsin vielä kivat siirtokuvat kavereiksi.

Varsin kiva lopputulos!

Punk on pop

Blogiloma pääsi vaikuttamaan niin syvälle aivoihin, että hyvä kun muistan enää miten kirjoitetaan. Alku saattaa olla siis hivenen tahmeaa, mutta toivotaan että tämä tästä taas kohta alkaa lutviutua. Lähtökohtaisesti kun kuitenkin pidän tänne kirjoittamisesta, enkä halua lätkiä pelkkiä kuvia eetteriin. 

Myös ensimmäinen työpäivä oli harvinaisen karmea. Kouluun olen yleensä palannut lomalta täynnä uutta intoa, puhtia ja motivaatiota, mutta eilinen ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä meni lähinnä siihen, että muistelin miten tietokonetta käytetään. Löysin sieltä facebookin, ehkä myöhemmin tällä viikolla löydän myös varsinaiseen työhöni liittyvät sivustot ja tiedostot.

Loma ei näy pelkästään kirjoitustaitojen ruostumisena, vaan myös harvinaisen pienenä kuvapankkina. Tein kyllä useampiakin juttuja, joista olisi voinut blogiinkin kirjoitella, mutta en saanut aikaiseksi kuvattua mitään. Niinpä, jälleen kerran, taitaisiko olla kuudetta kertaa putkeen, esittelen teille glittereitä. Uskokaa kun sanon, olen tehnyt välillä jotain muutakin, mutta jotenkin vain nämä glitteriset ovat päätyneet kuviksi asti... Nämä kyseiset kynnet olivat vielä kaikenlisäksi sellaiset, että ajattelin kerrankin tekeväni jotain vähän rokahtavampaa, kun olen ollut niin perin tyttömäisissä fiiliksissä kuluneet pari viikkoa. Noh, kai ne rokkimimmitkin välillä käyttävät glitteriä :D

Otin yhdelle päivälle projektiksi siivota kaikkien lakkapullojeni pullonsuut kuivuneista lakkaröhmäleistä. Samalla tulin käteväksi törmänneeksi omistamiini Dependin lakkoihin. Minulla on niitä aika monta, ja ne ovat hurjan herkullisen värisiä, niitä vain tulee käytettyä kovin vähän koska ne niin kätevästi piiloutuvat isompien kaveriensa taakse. Puhdistuksen yhteydessä ne kuitenkin tulivat taas esiin ja päätin tehdä niiden kanssa jotain kivaa. Tumman vadelmainen 005 on hurjan kauniin värinen, mutta sitten kuitenkin sellaista osastoa, jonka kanssa en tunne oloani kovin mukavaksi. Se pääsi siis ainoastaan aksenttikynsiin ja päätähdeksi nousi taivaallisen keskisinen 352. Hassua sinänsä, monella varmasti nämä värit menisivät toisin päin, sininen olisi se jonka kanssa olo on hieman epävarma kun taas pinkkiä voisi käyttää päivät pitkät :)

Rokkiasennetta tuo pääkallosiirtokuva ja tuo ah, niin katu-uskottava rock-glitter, Gina Tricot'n Salt & Pepper. En koskaan oikein innostunut siitä viime kesänä kansaa villinneestä Lorealin Confettis-lakasta, mutta tämä Salt & Pepper onkin sitten asia erikseen. Tässä ei ole mitään raivostuttavaa shimmeriä mukana, ja hitulatkin ovat sopivamman kokoisia minun makuuni. Pikkurillissä ja etusormessa on tyhjää tilaa täyttämässä Essien Blancilla tehdyt pallurat.

Vähän tällaista ihan kiva -osastoa, ei huono mutta ei nyt mikään mieleenpainuvan ihastuttavakaan. Kai sitä pitää harjoitella tiensä takaisin tähän kynsienkoristeluunkin :D

Posnegativismi

Heippa!

En haluaisi valittaa mutta... :D Enkä valitakaan, koska olen luonteeltani peruspositiivinen elämäniloinen ihminen. Siksi sanonkin vain että:

1. Onpas mukavaa, että aurinko paistaa nykyään tuntia pitempään. Silloin saa otettua paljon vähemmän tärähtäneitä kuvia. Ei haittaa yhtään, että joutuu heräämään tuntia aikaisemmin.

2. Onpas mukavaa, että yksi kynsistäni lohkesi viikonloppuna, sain hyvän tekosyyn viilata kaikki samaan pituuteen. Nyt se monta kuukautta vaivannut vasemman nimettömän kynsi on saanut kaikki loput kiinni.

3. Onpas mukavaa, että on töitä, ja vielä pääsääntöisesti mielenkiintoisia sellaisia. Ei haittaa yhtään, että kärkikulumaa kynsiin tulee jo kahden koneelle näpytellyn lauseen jälkeen.

4. Onpas mukavaa, että kerrankin kun olen harjoittanut mielenlujuutta sen verran, etten nypi kynsistä törröttäviä koristeita, ne päättävät tippua ihan itsestään. Näin saan harjoitella välillä oikean käden kuvaamista.

5. Onpas mukavaa, että eilen oli palkkapäivä JA MINÄ SAAN OSTAA BRAZIL-LAKKOJA! Ah, materialismionni, sitä parempaa ei olekaan.

Bonuskohta: 6. Onpas erittäin mukavaa, että tutkijan mukaan vihreät sipsit ovat epäterveellisiä. Tästä voimme vetää suoran johtopäätöksen siitä, että keltaiset sipsit ovat huipputerveellisiä. Rouskrouskmumsmumnamsrousk.

--

OPI Dutch Ya Just Love OPI? (I'm so glad you asked my dear, I most certainly do), siirtokuvat jotka eivät yhtään käyneet hermoon, vaikka ovatkin kovin ällösöpöt, sekä itsestään levitoimaan lähteneet niitit.

Yksi parhaista, huonolla yhdistelmällä

Heippa!

Tänään esittelyssä yksi parhaista kynsilakoistani ikinä koskaan milloinkaan. Tämä lakka on sulaa täydellisyyttä pullossa ja väri on niin mieletön, että melkein tekee mieli syödä sormensa, kun tätä käyttää. Kuitenkin vain melkein, koska kynsilakka on mielestäni kivemman näköistä kynsillä kuin hampaissa. Tässä on vain yksi pikku vika.

Lakka on merkiltään Depend. Tuo merkki, joka tekee ah, niin tärisyttävän upean värisiä lakkoja, mutta joita saa vain säälittävän kokoisissa minipurkeissa. Ja yleensä vain yhden kauden ajan. Kukaan ei näitä viitsi myydä Ebayssa tai vastaavassa (kannattaisi! Tässä ilmainen bussiness plan jollekin, lupauksella ainakin yhdestä varmasta asiakkaasta) eikä kukaan viitsi tehdä näille dupeja. BUU!! Useimmat näistä ovat vielä huippuhyviä leimailussakin. Pitäisiköhän lähettää palautetta Dependille, että alkaisivat käyttää isompia lakkapulloja? 50 milliä näin alkuun luulisi olevan hyvä.

Tämä kyseinen lakka on siis Depend 299. Tässä välissä saa vähän kuolata ja läähättää. Pari virtuaalista sydäntäkin voi lähettää. Hillittömän upea ja uniikki väri, voimakkaan sinipohjainen laventeli. Aika tummakin, tällainen tumma vaaleanliila, jos niin voi sanoa :D Olen lukemattomia kertoja yrittänyt löytää lakkaa joka pääsisi sävyssään edes lähelle tätä, mutta toistaiseksi olen joutunut pettymään karvaasti. RA KAS TAN tätä lakkaa.

Kaveriksi sille päätyivät tylsät ja vähän rumatkin siirtokuvat. Tuo pinkki väri vaan sopi niin kivasti yhteen tumman vaaleanlaventelinliilan lakkani kanssa, että päätin käyttää ne pois. Kruunuksi laitoin vielä päälle pari kerrosta OPI:n I Juggle... Meniä, mutta pitäisi vain uskoa, ettei se näy näin vaaleiden lakkojen päällä. Ainakaan kuvissa.

Semmosta. Löytyykö lukijoista ketään, joka lähtisi minun kanssani mielenosoitukseen Dependin tuotekehittely-yksikön eteen, vaatimaan isompia pulloja?

Asialliset kukkakynnet

Moikka!

Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi se, että minä pidän aivan hurjan paljon väreistä. Päivittäinen väri-iloittelu ei rajoitu minun kohdallani pelkkiin kynsiin, vaan rakastan myös pukeutua värikkäisiin vaatteisiin. Jotkut voisivat väittää että minun zombi-iholleni eivät kirkkaat värit sovi, mutta minä sanon heille että pyh ja pah. Vieläkin jotkut voisivat väittää että minun iässäni pitäisi teinihömpötykset jättää jo taakse ja alkaa pukeutua niin kuin aikuiset, mutta siihen sanon ainakin että hevonkukkua. Jos lähes yhdeksänkymppinen Aira Samulinkin voi värjätä tukkaa kirkkaanpunaiseksi ja käyttää verkkosukkahousuja minihameiden kanssa, niin kai minäkin saan pukeutua kiireestä kantapäähän kaikkiin sateenkaaren sävyihin. Vaikka en nyt ihan vielä Aira Samulinin ikää lähentelekään :) 

Vaikka en tietenkään ala koskaan todellista luonnettani piilottelemaan, olen katsonut parhaaksi hieman hillitä sitä asiallisuutta vaativissa tilanteissa, kuten työhaastatteluissa. (Itse työpaikalle pukeudun kyllä sitten juuri niin kuin lystää, en ole koskaan ymmärtänyt mentaliteettia että siisti pukeutuminen on synonyymi musta-valko-harmaalle värikoodille. Enkä ole kyllä koskaan saanut mitään muuta kuin positiivista palautetta ulkoisesta habituksestani.) Tämä blogi ei kuitenkaan ole mikään muotiblogi, eikä minun ollutkaan tarkoitus alkaa mistään vaatteista saarnaamaan, vaan ihan vain esitellä kynsiä. En siis varsinaisesti työhaastattelussa käynyt, mutta kuitenkin juttelemassa tulevan esimieheni kanssa diplomityöstäni, joten katsoin parhaaksi edustaa sitä hillitympää Armi Asiallista viininpunaisessa. (Kyllä, mätsäsin vaatteeni kynsiini, hyi minua :D)

Paras Armi Asiallinen -lakka on ehdottomasti ihastuttava Essien Angora Cardi. Tämä tekee kyllä aika hämmentävän värimuutoksen matkalla pullosta kynnelle, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska lopputulos on kuitenkin niin huokauksia aiheuttavan kaunis. Ei sillä, voisin kyllä hyvin omistaa myös sen värisen lakan, kuin Angora Cardi on pullossaan.

Koska yksivärisillä kynsillä on kovin vaikeaa olla, yhdistin mukaan valkoisia siirtokuvia. Ja sitten mentiinkin taas metsään sen yliyrittämisen kanssa... Nämä kynnet on siis tehty ennen noita viikonlopun pohdintojani siitä, että yksinkertaisuus on välillä ihan hyvästä. Ei näistä nyt mitenkään rumat tai yliampuvat kynnet tulleet, mutta olisin kyllä pärjännyt ilmankin tuota irtoglitterpölyä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukavat kynnet, mutta eivät yltäneet siihen 'ooh, mahtavaa, tätä lisää!' -kerhoon. Mutta ei kai kaikkien lakkauksien tarvitsekaan sinne asti yltää. Joskus on hyvä olla näitä perusjamppa-päiviä välissä, että voi sitten taas saada suurempia riemunkiljahduksia ja onnentunteita aikaan, kun se huippuonnistuminen sattuu kohdalle.

Ja sellainen huippuonnistuminen on muuten tulossa esittelyyn myöhemmin tällä viikolla!

Suede is the new black

Heippa!

Olen saattanut kerran tai kaksi tai viisitoista mainita, että olen heikkona OPI:n muutaman vuoden takaisiin suede-lakkoihin. Harmi vain, että ne tosiaan ovat jo useamman vuoden vanhoja, eikä niitä tahdo löytää enää mistään, ainakaan järkevään hintaan tai postitusmahdollisuudella Suomeen. Kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että onnistuin metsästämään itselleni Ink sueden viikko sitten varsin kelpo hintaan. Olin siitä niin innoissani, että en malttanut edes odottaa sen saapumista, vaan käytin jo olemassa olevia suede-lakkoja lakkauksen tekoon. Ei oo niin nökönuukaa, että mitä niistä käyttää :D Vuoro lankesi tällä kertaa Lincoln Park After Dark suedelle.

Kuten valkoisen palluralakkauksenkin kanssa, myös tämän kanssa oli kauheita värinvalintaongelmia; tuntui ettei mikään, ei yksikään kokoelmani violeteista lakoista käy yksiin Lincolnin kanssa. Ja niitä violetteja on sentään aika lailla. Siirryin sitten lopulta tutkimaan muita sävyjä, mutta niistäkään yksikään ei tuntunut sopivalta. Lopulta lähes arvalla päädyin OPI:n Russian Navyyn. Nyt kun näitä kuvia katselee, niin ihan kivastihan nämä sopivat yhteen. Oli vain hyvin mittavat päänsisäiset ongelmat lakkauksen tekohetkellä.

Värivalinnan lisäksi ongelmia oli myös siirtokuvien kanssa. Olen ostanut nämä joskus kirpalta, ja ymmärrän nyt hyvin miksi joku on halunnut näistä luopua. En ole ikinä törmännyt siirtokuviin, jotka irtoavat näin nihkeästi taustapaperistaan. Käytin vähän vähemmän lievää väkivaltaakin, ja silti nämä vain olla möllöttivät paikallaan. Että hoovee vaan. Kahdesti siirtokuvan lopulta irrottua paperista, menivät ne niin ryttyyn jo ilmassa, etten saanut niitä enää suoristettua ja laitettua kynnelle. Siksi näissä esiintyy vain yksi tähdellinen versio, tuhosin arkin loput tähdet ennen kuin sain niitä kynsille asti. Ihan kivan näköisiähän nämä ovat, mutta ei kiitos enää.

Mutta mikään näistä yllä mainituista asioista ei haitannut, ei haittaa edes huonot kuvat, koska katsokaa nyt tuota suedea! Voi lääh ja puuh ja ihanuus! I died and went to heaven (even though I have red hair). Kyllä muuten tuntuu nyt supertyperältä, etten laittanut Ukkoa ostamaan näitä minulle kesällä, kun hän asui Jenkkilässä. Kaiken maailman kameratavaroita ja vastaavia kyllä osteltiin, joita ei Suomeen lähetetä, mutta ei sitten tullut mieleen pyytää näitä. Tyhmätyhmätyhmä.

Tuo Russian Navykin on muuten ostettu sieltä Jenkkilästä, ihan itse ostin kivijalkakaupasta kun olin siellä käymässä. Kyseiseen kauppaan meni yli 80 dollaria, pelkkiin kynsilakkoihin, hups :D Mutta kassasetä oli kyllä kiva, keskustelimme muun muassa kynsilakkojen nimeämisestä. Ja kun Ukko pyöritteli vieressä päätään tuolle loppusummalle, tämä kassasetä tuli puolustamaan minua että hei, ei kauneudelle voi laittaa hintalappua. Minä sanoin vain että lomalla ei lasketa :D

Teemaviikko: elukoita - U-235 Pandat

Heippa!

Joku saattaa vielä muistaa, kuinka syksyllä kerroin kokoelmani häpeäpilkuista. Toinen heistä oli ei-niin-vihreä Gargantuan Green Grape, jota muhittelin toivoen sen salaperäisesti muuttuvan kauniin omenanvihreäksi. Tulin kuitenkin lopulta järkiini ja päätin myydä sen pois ja metsästää itselleni satavarmasti vihreän version samasta lakasta. Vanha versio meni Emmille (jolla on myös se oikean värinen Gargantuan ja vielä mattaversiokin, sopii kuulemma hyvin joukon jatkoksi) ja kuin kohtalon oikusta heti seuraavana päivänä facebookin kynsikirpalle tuli myyntiin Gargantuan, josta näki jo kilometrin päähän että on VIHREÄ. Se oli kuulkaa kohtalo se.

Olen sen jälkeen nähnyt kirpalla enemmänkin näitä Gargantuaneja, jotka ovat myös selkeästi sinisempiä kuin vihreitä. Onkohan näitä tehty kahta eri versiota? Toisaalta vertasin ennen myyntiä sitä vanhaa Gargantuanin pulloa tikkuun, ja pullo oli huomattavasti sinisempi kuin tikku. Ehkä tämä vain on superherkkä värimuutoksille. Tätä uutta versiota aion säilöä jossain kammiossa, koska en todellakaan halua tämän ikinä vaihtavan väriään yhtään mihinkään. Aivan mielettömän upea vihreä. Ihan kuin pullotettu kevät. Täyttä shaissea koostumukseltaan, mutta näin mahtavalle sävylle sen antaa enemmän kuin mielellään anteeksi.

Valitettavasti en saanut väriä aivan prikulleen piirtymään oikein kuvissa. Yleensä en siitä niin välitä, kun en todellakaan pidä mitään swatch-blogia, mutta tämä on niin upea että olisin kovasti halunnut. Yritys oli kova, mutta tulokset huonoja. Tämä on siis todellisuudessa tosi kirkas vihreä, melkein neon. Peukalokuva on lähimpänä totuutta, mutta ei sekään aivan tarpeeksi kirkas.

Eläinviikon teeman mukaisesti kynsille päätyi pandasiirtokuvia. Eivät pettäneet nämäkään, koska kuka oikeasti odotti, että pandojen valkoiset osat oikeasti olisivat valkoisia eivätkä läpikuultavia. Niinpä. Valkoinen väri taitaa olla hurjan kallista, koska kaikki siirtokuvat, joiden olettaisi olevan valkoisia, eivät koskaan sitä ole. Niinpä näistäkin pandoista tuli nyt tällaisia lievästi säteilymyrkytyksestä kärsivän näköisiä. Ovat kiinalaiset taas testailleet ydinkärkiään.*

Muuten kyllä oikein kivoja ja söpöjä siirtokuvia. Puolikas arkki näitä jäi vielä jäljelle, pitää ehkä seuraavalla kerralla ryhtyä taiteelliseksi ja pikkutarkaksi ja maalata valkoiset osat itse. Ukko sanoi että nämä on tarkoitettu laitettavaksi valkoiselle pohjalle, mutta kuinka tyhmältä se sitten näyttäisi. Mustia läikkiä leijumassa. (Rehellisesti, onko ne nytkään mitään muuta? :D)

(*Tähän väliin Ukko halusi tehdä tiettäväksi, että säteilymyrkytys ei  aiheuta vihreyttä. Tiedän hani, mutta valitettavasti siirtokuvakaupassa ei myyty palovammoista ja paiseista kärsiviä pandoja. Enkä tiedä miltä näyttää kilpirauhassyövästä kärsivä panda, joten en pystynyt näitä itse korjaamaan siihen suuntaan.)

I love you Gargantuan Green Grape.

I hate you transparent water decals.

Synttärii!!

Moi!

Minulla ei nyt itselläni ole syntymäpäiviä, mutta Kaisalla oli joulukuussa, ja sen kunniaksi hän piti synttäriteemaisen kynsikilpailun. Kynsikisat ovat minusta hurjan jänniä, joten piti itsekin osallistua. En halunnut tehdä mitään Captain Obvious -kynsiä, kakkuja ja ilmapalloja ja sitä rataa. Olin siis pitkään hyvin hukassa inspiraation kanssa, kunnes jostain keksin idean tehdä viisivuotissynttäreilleen valmistautuvalle pikkutytölle kynnet. Kehitin ihan tarinankin tähän mukaan:

Viisi vuotta on hyvin merkittävä ikä, saa ensimmäistä kertaa käyttää kaikkia yhden käden sormia ikänsä näyttämiseen! Viisivuotissynttärit ovat siis tietysti hyvin tärkeät, ja niitä on suunniteltu monta kuukautta. Vieraille tarjotaan jätskiä. Koti koristellaan kimaltelevin tähdin ja punaisin sydämin. Synttärityttö itse pukeutuu vaaleanpunaiseen ja hempeään keltaiseen. Mekossa on jopa vähän pinkkiä kimalletta. Hiukset solmitaan rusettien avulla juhlakampaukseen.
 

Onhan ne aika... ällösöpöt, mutta just sellaiset kuin pitikin! En tunne yhtään viisivuotiasta tyttöä, mutta varmaan ainakin jotkut heistä olisivat superinnoissaan tällaisista kynsistä, uskallan kuvitella. Ainakin Armi 5v. pukeutui vaaleanpunaiseen barbimekkoon kerhokuvaa varten :D

Satuin kuvausrekvisiittaa korulaatikosta etsiessäni huomaamaan, että meikkipöydälläni asustava nallukka sopii kuin nakutettu tämän kehittelemäni viisivuotiaan tytön profiiliin. Aikamoinen sattuma! Olen maalannut tuon nallukan ihan itse, Bulgarian matkalla vuonna nakki ja kivi. Paikka oli silloin täynnä pieniä kojuja, joissa myytiin valkoisia kipsipatsaita. Lisämaksusta ne sai maalata paikan päällä, ja se oli pikku-Armista ehkä siisteintä ikinä. Maalausjälki ei yllättäin ole kovin ammattimaista, mutta tykkään tuosta nallukasta silti hirmuisesti. Asuu siis meikkipöydälläni ja muistuttaa joka päivä, että on ihan ok näyttää nätiltä tavallisenakin päivänä :)

Vaaleanpunainen on OPI - Sparrow Me The Drama ja keltainen China Glaze - Lemon Fizz. Rusettileimat ovat Konadin laatasta m3, leimalakkana Dependin 005. Glitter ja siirtokuvat ovat Mimaxista, sydänniitit olen saanut Adeninasta.

Loppukaneettina, eivät ollenkaan minun tyyliseni kynnet, silti tykkäsin näistä ihan possuna :) Entä lukijat, kolahtaako hieman tyttömäisempi tyyli? Jos kolahtaa oikein superkovasti, näitä saa myös käydä äänestämässä Kaisan blogissa keskiviikkoon asti.

Talviperhoset

Moi!

Blogistan kohkaa joulupukeista ja poroista, punaisesta ja kultaisesta. Minä tein limenvihreät perhoset :D Ei oo niin justiinsa, kai näitä perhosia voi joulukuussakin käyttää...

Ranskikset piti saada, koska ne nyt vain tekevät kynsistä pidemmän näköiset. Tehosteraitakin piti laittaa, koska tavan ranskikset nyt vain ovat niin tylsiä. Ja sitten lätkin perhosen vielä perään, siinä kun oli arkilla aivan täsmälleen sama limenvihreän sävy. No mutta, kuten kaikki varmasti tiedämme, siirtokuvat voivat joskus olla aika perberistä ja päättää että mepäs ei ollakaan tässä kynnellä ollenkaan niin kivoja kuin arkilla. Niin nämäkin. Tiedänpähän sitten ainakin vastaisuudessa pistää nämä värilliselle pohjalle.

Lakkavalintojen kanssa kävi pieni kömmähdys. Yritin kyllä kovasti laittaa kärkiin OPIn Swedish Nuden. Ensimmäisen kerroksen jälkeen kävin ihmettelemään, että miten tämä on näin kauhean läpinäkyvää, ihan kuin tämä olisi... Ei jumankekka, käytin Don't Touch My Tutua! Ei kai siinä sitten. Kirkkaassa valaistuksessa kynnen keltaisuus siis paistaa kärjistäkin vähän läpi, mutta tuo ruskeankökköinen perhonenkin jo pilaa nämä niin sopivasti, ettei se enää haitannut :D

Lime on OPI - Who The Shrek Are You ja ranskislakka the one and only, Essie - Sugar Daddy.

Salamalla tuli taas leikittyä. Nyt olen sentään löytänyt sille hyvän paikan, ikkunalaudalla (joka kuvaussuunnasta riippuen sijaitsee joko vasemmalla tai selän takana, puolisen metriä kättä ylempänä) ja suunnattuna 45 asteen kulmassa kattoon. Sitten pitääkin enää etsiä sopivat säädöt, jotka tietysti kuvauskerrasta riippuen ovat aina erit... Terävyyttä pitäisi armottomasti saada lisää, mutta nopeammat suljinajat jättävät kuvan aivan liian tummaksi, suurimmallakin aukolla. Puhumattakaan sitten, että pienentäisi aukkoa ja lisäisi terävyyttä siten. Kamerasta loppuu mahdollisuus valita tarpeeksi pitkiä valotusaikoja. (Tai no ei lopu, mutta jokainen voi sitten miettiä onko järkevää kuvata kynsiään viiden minuutin valotusajalla.) Rear curtain salaman asetuksena pelastaa sentään jotain, eli salama välähtää vasta aivan valotusajan päätteeksi pysäyttäen liikkeen.

Mutta hei, kohtahan ne päivät alkaa taas pidentyä! Lasi puoliksi täynnä, tai jotain sellaista.

Iskeekö perhoset talven keskellä, vai pysyvätkö lukijat suosiolla lumiukoissa?

Liilaa ja vihreää

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime vuonna jäi kättelyt ja tuntemattomat katsomatta, asuin Islannissa eikä siellä jostain syystä katsottu tarpeelliseksi esittää näitä tuiki tärkeitä ohjelmia telkkarista. Areenakaan ei toiminut, koska väärä maa. Mutta tänä vuonna voi sitten onneksi ottaa takaisin :) Itse ainakin henkilökohtaisesti odotan innolla linnan juhlia (vaikkei niitä linnassa juhlitakaan), kiva nähdä lyhyempiäkin mekkoja. Harmi vain, että tänä vuonna tuskin nähdään niin monia miesraukkoja astumassa deittinsä helman päälle :D

Tyylilleni uskollisena jätän siniristiliput ja muut sinivalkoiset viritelmät nyt ihan vapaasti muiden bloggaajien toteutettaviksi ja esittelen itse vähän erilaista väriyhdistelmää. Kynsille pääsi kaksi miitistä saamaani violetin ja vihrän sävyissä vaihtelevaa duochromea, OPIn Peace & Love & OPI (BM International) ja Leighton Dennyn Tempt Me (Carpelan Cosmetics). Näitä Leighton Dennyjä ei minun käsitykseni mukaan vielä ole kaupoissa, Carpelan Cosmetics myy ensin Essiensä pois ja ottaa näitä sitten tilalle. Mitä kävin merkin omilla sivuilla kurkkimassa, niin todella herkkuja värejä siellä on ainakin luvassa. Tämän yhden testauskerran jälkeen voin sanoa, että laatukin tuntuu olevan kunnossa, moitteeton levitys ja hyvä kesto. Kiiltääkin sen verran paljon, etten meinannut saada kunnon kuvia aikaiseksi ollenkaan, hirveät heijastukset vain.

 

Näissä kuvissa siis Tempt Me nimettömässä ja muissa Peace & Love & OPI. Jännästi OPI oli todella vaikea saada näkymään violettina, kun taas Tempt Me oli todella vaikea saada näkymään vihreänä. Ja käyttämäni siirtokuvat oli todella vaikea saada näkymään kuvissa ylipäätään :D Salaman käyttö on minulle vielä vähän hepreaa, vähän arvalla aina hakee sitä salaman sijoituspaikkaa ja heijastuskulmaa ja kallistuskulmaa ja mitä kaikkea. Yleensä ne optimaaliset "säädöt" löytää parin kokeilukerran jälkeen, mutta nämä kaksi lakkaa tosiaan kiiltävät niin jumalattomasti, että sain heijastukset aikaiseksi vaikka salama olisi ollut eri huoneessa.

Nämä olivat kyllä todelliset tuijottelukynnet, ja vielä käsienvääntelykynnetkin kaupan päälle. Noin viiden minuutin välein piti pysähtyä ihastelemaan että onpas nämä kauniit ja ihana kiilto ja ooh, vähänkö jännää, tällä lailla kun siirrän kättä kaksi astetta vasemmalle niin näistä tuleekin eri väriset! Hulluilla on halvat huvit ja niin edespäin.

Katsokaa nyt sitä, on se melkoinen! Harvassa lakassa on näin moniulotteinen pinta. Tällainen mattapinnankin ystävä on ihan myyty. Ilmeisesti meissä kaikissa asuu se sisäinen harakka :)

Miten lukijat, heräsikö harakka-aisti?

Kukkia ja perhosia

Terve!

Huuh, ihan orpo olo kun ei ole kahteen päivään päässyt postaamaan :D Maailmankaikkeus on tarjonnut kaikenlaisia ongelmia eteen, josko tämä tästä vielä iloksi muuttuisi viikon edetessä. Ainakin viikonloppuna on tiedossa erittäin odotettua ohjelmaa!

Viimeaikaiset koristeluyritykset ovat menneet niin penkin alle, että ajattelin tehdä jotain idioottivarmaa ja simppeliä. Kynsille siis lempivärejä ja toimivaksi todistettuja siirtokuvia. Pistetään joukkoon vielä strassejakin, niin ei edes tarvitse laittaa niitä siirtokuvia joka kynnelle. Ei voi mennä pieleen.

No eipä :D Nämä pariin kertaan testatut ja mainioksi todetut siirtokuvat kun päättivät lähteä kävelemään päällyslakan kanssa... Siis anteeksi mitä?! En ole koskaan ennen nähnyt tuollaista niskurointia miltään siirtokuvilta. Kuva lähti siis venymään päällyslakan siveltimen mukaan ja läsähti isona, levinneenä kasana koko kynnelle. Oli vielä sulanut siihen kiinni niin, etten saanut pinseteilläkään sitä pois. Tässä vaiheessa teki mieli lähinnä hirttää itsensä, mutta menin kuitenkin sitten etsimään jotain toisia siirtokuvia, joilla tuhot saisi peitettyä. 

Uudet siirtokuvat osoittautuivat onneksi kelvollisiksi, ja niin saatiin tämäkin tarina lopulta onnelliseen päätökseen. Lakkauksen osalta ainakin, kuvaaminen osoittautui tietysti taas ihan mahdottomaksi. Alan pikkuhiljaa kallistumaan aika vahvasti sen valoteltan hommaamiseen. Vaikka sainkin taas otettua kuvia päivänvalossa, auringonpaiste oli niin voimakas että ylivalotti kuvat verhojenkin läpi... Enpä olisi osannut kuvitella että tällainenkin ongelma voi tulla vuoden pimeimpään aikaan vastaan :D No, onneksi kohta on joulu, voin hyvällä omallatunnolla hankkia itselleni joululahjan.

Teen usein aksenttikynnet toistensa peilikuvana, siis niin että vasemman käden aksenttiväri on oikean käden pääväri ja päinvastoin. Näin kummallekaan lakalle ei tule paha mieli, koska niitä käytetään molempia viiteen kynteen :D Tuo nimetön on siis se suttukynsi, vähän jotain mömmöä sieltä siirtokuvan alta vielä piilotteleekin, mutta ei onneksi pahasti. Tällä kertaa oli myös mukana onni onnettomuudessa, sillä tykkäsinkin sitten loppujen lopuksi paljon enemmän tästä kuvasta, kuin siitä alkuperäisestä.

 

Olen selkeästi aikamoinen nörttilapsi, kun tuo vasemmanpuoleinen (mukavan epätarkka) perhonen muistuttaa ihan pokemonia. Vähän saan ehkä itsekunnioitusta takaisin sillä, etten sentään muistanut sen nimeä ennen kuin googlasin :D Venomoth.

Alla vielä se yksi suurin piirtein päivänvalossa onnistunut otos, josta näkyy näiden lakkojen värit vähän totuudenmukaisemmin.

Untuvaa

Heippa!

Juuri nyt olen viettämässä kummipoikani ensimmäisiä synttäreitä, joten päätin kokeilla postauksen ajastusta. Uuh jännää! Sukupuolineutraaliudessani lakkasin kynnet liilalla ja leimasin vielä kukkasiakin päälle. Ei sillä, mua inhottaa muutenkin sellaiset CAPTAIN OBVIOUS! -lakkaukset, että ollaan tässä nyt poikavauvan synttäreillä joten luonnollisesti kynsille pistetään vaaleansinistä ja Mikki-tarrat. Tai kappas, nyt on joulu, maalaanpa tästä porot ja joulukuuset kynsille. Ja kynsien mätsäys vaatteisiin, hrr! No, kukin tyylillään, minä kuljen jatkossakin onnellisena tällaisena sekasikiönä vastarannan kiiskenä.

Jorisen tässä nyt ihan omiani, koska itse lakkauksesta ei ole oikeastaan mitään sanottavaa :D Peruskauraa. Tässä siis ei esitellä näitä jo mainitsemiani synttärikynsiä (koska kamera on muilla mailla, eivät taida päätyä koskaan kuvaan asti, ainakin epäilen kovasti että ovat kuvauskunnossa vielä neljäntenä päivänä) vaan China Glazen Rendezvous With You strassien ja siirtokuvien kanssa.

China on jäänyt minulle vähän etäisemmäksi merkiksi. Niillähän on hirveästi kaikenmaailman glittereitä ja holoja, jotka eivät minuun iske ollenkaan. Laadunkin kanssa on vähän niin ja näin, ainakin siis cremejen kanssa joita minä tykkään hamstrata. Väritkin ovat olleet vähän mitäänsanomattomia.

Mutta. Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Rendezvous:n halusin hankkia nimenomaan sen poikkeuksellisen värin vuoksi. Vaikeasti kuvailtava ja vähän epämääräinen - ja niin kaunis! Laatukin ihan huippu. Tämä lakkaus pysyi kynsillä monta monta päivää, ihan vain siitä ilosta että eri valaistuksissa oli aina niin mielenkiintoista bongailla uusia värejä kynsiltä :)

Koristelujen kanssa kävi periaatteessa moka, kirkkaat strassit muuttuivat päällylakan kanssa sameiksi, mutta onneksi tykkäsin niistä paljon enemmän noin, näyttivät ihan helmiltä! Sopivat mielestäni myös paremmin lakan hopeahippuloihin, kuin kirkkaat.

Kaunis karvakin se siellä vilkuttelee :D Nää makrokuvat on kyllä niiin armottomia...