Tietyömaa

No mutta hyvää päivää!

Minun on nyt tunnustettava, ettei ole enää aavistustakaan koska lupasin tulla takaisin, mutta nyt ainakin tuntuu ihan hyvältä ajalta :) Elämä on tällä hetkellä kovasti hektistä, joten otan vieläkin tämän päivittämisen ihan rennoin rantein, mutta talviunilta ollaan kuitenkin herätty.

Tauko teki ainakin siinä mielessä hyvää, että intoa on taas enemmän. En ole vielä ihan siellä huippupäivissäni, mutta paranemaan päin joka tapauksessa. Jatketaan kipuamista, hitaasti mutta varmasti! Yhdeksi suurimmaksi innon palauttajaksi voidaan nimittää nämä nyt nähtävät kynnet. Ai jumankekka että tykkäsin näistä. Toimivat kyllä siinä mielessä vähän itseään vastaan, ettei tehnyt mieli poistaa näitä ollenkaan. Vaikea saada takaisin rutiinia säännöllisestä kynsien tekemisestä, jos haluaa kulkea kaksi viikkoa putkeen samoissa lakoissa.

Että nyt on sitä keltaista! Voi nam. Innoitukseni näihin kynsiin ei suinkaan tullut läheiseltä tietyömaalta, vaan niinkin shokeeraavasta paikasta kuin Instagramista. Inspiraatiolähde sentään oli vähän vähemmän perinteisempi. nimittäin ihanan ihanan marioncameleonin tekemä musta-keltaraidallinen silmämeikki. Marion tekee aivan mielettömän upeita meikkejä ja vietän päivistäni noin 16,94 prosenttia kuolaten niitä. Ihan vain varoituksen sanana, tässä blogissa tullaan näkemään vielä paaaljon Marionin tekeleistä inspiroituneita juttuja.

Keltainen lakka on se, voisin melkein sanoa ainoa ja oikea, OPI I Just Can't Cope-acabana. Rakkautta lakkapullossa ja silleen. Musta lakka on ikivanha ja aikalailla jankkiintunut Wet n Wild Black Crème, joka on jo niin tönkköä ettei se oikein toimi ihanteellisella tavalla vapaalla kädellä sivellessä. Teippien ja vinyylien kanssa toimi ihan mukiinmenevästi, mutta nuo vapaan käden osuudet ovatkin sitten vähän toista maata. En voi missään nimessä sanoa olevani tyytyväinen niihin, mutta muuten kynnet olivat niin kovasti mieleen, että päätin olla välittämättä niistä.

Salaisena inspiraatiolähteenä saattoi myös toimia Mats Hummels, mutta shh, ei kerrota kellekään. Voisin myös kirjoittaa tähän pitkät pätkät Herr Hummelsista, mutta en taida kuitenkaan kehdata, joten suosittelen vain erittäin lämpimästi googlailemaan :D Antoisaa loppupäivää!

Hibernaatio

Hei vaan.

Kenellekään ei varmaan ole tullut mitenkään yllätyksenä se, että tässä blogissa on ollut hivenen hiljaista lähes koko kuluneen armon vuoden 2015. Aluksi kuvittelin että se on jotain varsin nopeasti ohimenevää, dippaväsymystä tai jotain vastaavaa, mutta tiedättekö, se ei vain suostu millään menemään pois. En tiedä mikä tässä mättää, mutta takki on aivan täysin tyhjä. Hämmentävä tilanne kaikenkaikkiaan, koska minulla kuitenkin on valtava halu blogata ja kirjoittaa ja tehdä hienoja juttuja tänne, mutta sitten kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, ei tule tehtyä mitään. En tiedä oikein mitä tämän kanssa tekisin, ja olen yrittänyt välttää tätä blogin tauolle pistämistä koko ajan, koska en vain haluaisi, mutta tässä vaiheessa on kai pakko kokeilla sitäkin, koska en enää keksi mitään muuta mikä voisi auttaa.

Olisi ehkä sittenkin pitänyt osallistua siihen ablecs:ään :D

Tällä hetkellä on siis ajatuksena pitää vain ihan pikkiriikkinen tauko, hengähtää ja olla ahdistumasta siitä, ettei jostain syystä jaksa blogata. Lauantaiksi on vielä tulossa pientä tilannekatsausta Pannuprojektiin, sen jälkeen suunnitelmissa on palata eetteriin viikolla 16. Katotaan kuin muikkelin käy.

Bonuksena kuva siitä, kuinka lennokasta luova ajatteluni tällä hetkellä on.

Keväisiä kukkia

Noniin. Olemme hieman edenneet 'eroon synkistelevistä tummansinisistä' -projektissamme. Emme ole aivan vielä saavuttaneet silmiäsärkevää, kanariankeltaista auvoa, mutta siedätyshoito lopullista tavoitetta kohti on alkanut onnistuneesti.

Toisin sanoen, olen todellakin menettänyt järkeni, koska tein hampaitavihlovan söpöt prinsessakynnet, ja tykkäsin niistä.

Viime kerran kokemusten perusteella kokeilin taas leimailla pyöreällä überlöllöllä, mutta ihan samanlaista menestystarinaa ei nyt nähty. Etenkin tuo nimettömän leima on aika, krhm, mutta en vain saanut siitä parempaa, vaikka kuinka monta kertaa yritin! :D En ole varsinaisesti tunnettu kärsivällisyydestäni, joten tuollaiseksi se sai sitten jäädä. Ovat nuo muutkin aika levinneitä, mutta syytän pohjalla olevaa röpelöistä hiekkalakkaa siitä, enkä suinkaan omia vajavaisia taitojani, koska itsetunnon riekaleeni eivät ehkä kestäisi sitä.

Siedätyshoidon nimissä (ja koska haluan uskotella itselleni, etten pidä vaaleanpunaisesta) leimailin keltaisella sitten hieman enemmän oikeaan käteen. Pidän ihan hurjasti tällaisista 'peilikuva-aksenteista', mutta niitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Pohjalla on OPI Solitaire, josta en olisi ikinä milloinkaan uskonut tykkääväni näin paljon. Ostin sen lähinnä siksi, että ajattelin sen sopivan kivasti koristeluihin ja muihin pieniin, erittäin pieniin yksityiskohtiin. Karu totuus kuitenkin on, että kymmenenkään kynttä ei aina tunnu olevan tarpeeksi tyydyttämään Solitaire-himoani. 

Leimalakkoina Cesarshopin alesta hamstrattuja Konadin vaaleanpunaista ja keltaista ja itse leimakuvio DRK A -laatasta.

Punainen on punainen on punainen

Tummanpuhuvat lakkaukset jatkavat voittokulkuaan. Alan pikkuhiljaa epäillä, että olen joutunut jonkun alieneiden ajatustensekoituskokeen koekaniiniksi, sillä edes mahtava kevätaurinko ei ole saanut aikaan sellaisia tunteita, että ai hitsi kun olisi kiva käyttää tuota kirkkaankeltaista lakkaa. Ja yleensä sentään käytän niitä kirkkaita lakkoja ihan ympäri vuoden ilman mitään tunnontuskia.

Kokeilen hetkellisesti viime viikolla kirkkaanvihreää lakkaa. Se näytti oudolta. Vieraalta. Poistin sen vähin äänin ja ajatuksena oli palata rakkaiden tummansinisten lakkojeni luokse. En tunnu saavan niistä tarpeekseni, ei tekisi yhtään mieli lakata millään muulla sävyllä.

Erityisjännäähän tämä on siksi, että vielä pari vuotta sitten en voinut sietää tummansinistä väriä en niin missään yhteydessä, saati sitten tummia kynsiä. Siksi uskon erittäin vahvasti alien-teoriaani.

Joka tapauksessa. Ajattelin sen tummansinisen kaveriksi näin ihan vaihtelun vuoksi teippailla. Yritän siedättää itseni jälleen pitämään kirkkaista lakoista, joten kaveriksi valikoitui vaaleanpunaista, OPI If You Moust You Moust sekä Essie Under Where? Kuivattelin näitä aikana ja lähdin sitten ihastelemaan kaikkia tummansinisiäni ja miettimään, että mikäköhän niistä kaikista tällä kertaa saisi kunnian päästä edustustehtäviin. Voin sanoa että tämä kyseinen tummansininen todella ansaitsi paikkansa, ei ole ihan vähään aikaan nähty :D

Kävin lakkalaatikkoani läpi ja tämä tummanpunainen Depend 359 pomppasi niin houkuttelevasti esiin, että tummansiniset jäivät heti unholaan. En muistanut edes pelätä sitä, että se ei välttämättä sopisi yhteen noiden vaaleanpunaisten kanssa. Ja ihan turhia nekin pelot olisivat olleet, hyvinhän nuo kaikki tuossa puhaltavat yhteen hiileen.

Tosin, jos olisin alunperin tiennyt käyttäväni tummanpunaista, olisi tehosteväriksi valikoitunut se kohkaamani keltainen. Mutta molempi parempi, nyt pääsin sitten ainakin käyttämään keltaista kuvausrekvisiittaa.

Minulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat tehdä muihin kuin teipattuihin kynsiin pientä ekstrakivaa kuivaharjaustekniikalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuo käyttämäni Essie ei ole tarpeeksi pigmenttistä, että se olisi jättänyt näkyvän jäljen tummanpunaisen Dependin päälle kuivalla sudilla. Tein sitten ihan perinteiset pallurat, ja tajusin vasta jälkikäteen että noita palluroitahan olisi voinut alkaa jollain tavalla sutimaan, niin että olisin saanut aikaiseksi vähän samantapaista jälkeä kuin kuivaharjauksessa. Ehkä enstaina sitten.

Parasta just nyt

Jos minulta kysytään, maailmassa on ihan liian vähän juuri oikean sävyisiä violetteja kynsilakkoja. Itse asiassa niitä on niin vähän, että olen joutunut etsimään niitä kissojen ja koirien kanssa, tuloksetta. Tämä Crabtree&Evelynin Wisteria on onneksi poikkeus sääntöön. Juuri oikea sumuisen sininen pohjasävy ja täydellinen tummuusaste. Että herätkääs pahvit muissakin kynsilakkafirmoissa tekemään välillä näitä, eikä aina niitä samoja punaisia ja vampyja!

Ja jos minulta kysytään, nämä minimaalisen yksinkertaiset kynsikoristelut ovat sieltä parhaasta päästä. Skittlette-trendi se vaan mennä porskuttaa eteenpäin, ja ovathan ne onnistuessaan kovinkin hienoja, mutta kyllä sydän pamppailee kiihkeämmin näiden askeettisten toteutusten kanssa.

Ja vieläkin jos minulta kysytään, liukuvärjäys on todella vaikeaa :D Tarkoituksena oli saada aikaiseksi poikittain kynnen yli vaaleampi alue ja kumpaankin nurkkaan sitten taas tummaa. Laitoin pohjalle vaaleamman Essie Using My Maiden Namen ja töpöttelin päälle tummemmalla Wisterialla. Wisteria peitti muissa kynsissä yhdellä kerroksella, mutta ilmeisesti sitä ei ole silti luotu hyvin toimivaksi töpöttelykaveriksi, sillä neljänkään kerroksen jälkeen en ollut aivan täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Ylänurkkakin lähti vielä luonnollisesti karkailemaan päällyslakan mukaan. Tsempparipalkinto hyvästä yrityksestä?

Ihan täydellisesti visioni ei siis tällä kertaa toteutunut tuon liu'un suhteen, mutta uskallan silti antaa rohkaisevat taputukset olkapäälleni. Ihan kelvolliset kynnet, viihdyin monen monta päivää. Eikä tietenkään sovi antaa vähän muotopuolen liukuvärin häiritä liikaa, Wisteria on kuitenkin sävyltään niin kaunis että jokainen kuitenkin kiinnittää huomionsa ennemmin siihen :D 

(Ei, noiden raitojen päällä ei ole päällyslakkaa ja ne näyttävät siksi vähän kummallisilta. Joskus ihminen vain on hieman lahopää ja unohtaa levittää päällyslakkaa yhdelle kynnelle :D)

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Viimeksi kun esittelin täällä leimaamalla tehtyjä kynsiä, taisin hehkuttaa uutta leimasintani maasta taivaaseen, julisten sen ihmelaitteeksi jolla tällainenkin tumpelo leimaa vaikka silmät kiinni, kädet selän takana, varpaillaan.

Jokainen varmaan arvaa, miten siinä sitten seuraavaksi kävi. Tuo ihmevekotin lakkasi toimimasta täysin. Yritin monet, monet kerrat, kaikkia tuntemiani kikkoja. Odotin astrologisesti todennettua täydellistä leimauspäivää. Käytin lakkoja, jotka olivat toimineet täydellisesti ennenkin. Käytin lakkoja, jotka ovat surkeita leimaamaan. Käytin leimauslaattoja, jotka ovat toimineet täydellisesti ennenkin. Pohdin vakavassani tutustuttavani nykyiset laattani vesilintujen kanssa ja ostavani kuukauden ruokabudjetilla uusia laattoja. Mikään ei auttanut.

Uppiniskaisena ihmisenä en kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Jälleen kerran päätin yrittää tätä tuhoon tuomittua yritystäni kehittää taitojani leimaajana. Tein huolelliset alkuvalmistelut välineille. Lakkasin kynnet sopimaan kivasti leimojen kanssa. Keskimmäisiin sormiin OPI Don't Bossa Nova Me Around vaaleaksi pohjaksi leimoille ja muihin kynsiin China Glaze Techno Teal, jolla voi sitten samalla vaivalla leimatakin, niin tulee kiva harmoninen kokonaisuus.

Kuvistaa voinee päätellä, ettei se alkuperäinen suunnitelma ihan putkeen tälläkään kertaa mennyt.

Techno Teal ei suostunut toimimaan leimauslakkani sitten ollenkaan, vaikka päälläni olisin seisonut. Jokainen kokeilemani kuva nousi vain puoliksi leimasimeen. Vaihdoin Konadin Hepburn Bluehun, jonka leimaamiseen tarkoitettuna erikoislakkana kuvittelisi toimivan. No, kuvitella saa aina, totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Ihan samalla tavalla sekin jätti nousematta leimasimeen.

Viimeisenä epätoivoisena tekonani kävin sitten etsimässä pyöreän superlöllöleimasimeni jemmastaan. Tähän päivään mennessä en tiedä, miksi olen säilyttänyt sen, koska vihaan sitä palavasti ja inhoan sitäkin enemmän. Se löllöisyyden tunne, hrr. Eikä se ole koskaan suostunut nostamaan leimojakaan.

Tässä vaiheessa olin siis jo siirtynyt aivan eri kuvioon mitä alunperin suunnittelin ja olin jo kolmannessa leimauslakassanikin, Konadin Moss Greenissä. Savua nousi korvista jo siihen malliin että näkökenttä hämärsi. Runttasin tuolla löllöleimasimella sitten menemään ja kappas, sain aivan täydellisen leiman aikaiseksi. Hämmennyin ilmeisesti niin pahasti radaltani, että sain sen vielä kohdistettuakin nanomillilleen siihen kohtaan, kuin halusinkin. Vaihdoin Moss Greenin takaisin Hepburn Bluehun ja jälleen virheetön leima ja täydellinen kohdistus.

Olin niin ekstaasissa näistä onnistumisista, etten huomannut lainkaan sitä, kuinka nuo leimauslakkojen värit eivät juuri sopineet yksiin käyttämieni kynsilakkojen kanssa. Ja siinä vaiheessa kun huomasin, en jaksanut välittää. Virheettömiä leimoja! Nappikohdistuksia! Jättimäisellä pyörellä leimasimella!

En keksinyt näille leimaustoilailuille mitään muuta selitystä kuin sen, että olen muuttanut sitten viimeisen onnistumisen. Näillä leveyspiireillä näköjään pyöreät löllöt toimivat paremmin kuin suorakulmaiset puolilöllöt. Pitää muistaa jatkossa.

Ja pitää ehdottomasti kokeilla tätä tuplaleimausta joskus uudestaankin, vähän paremmin suunnitellun idean kanssa :D

Marianne

Tulipahan tehtyä pitkästä aikaa sellaiset kynnet, joista olin ihan sikainnoissani. Niin innoissani, ettei tekisi mieli poistaa näitä lainkaan, vaikka alkavatkin olla jo aika kuluneet ja siten harvinaisen ruman näköiset.

Pidän aivan hurjan hurjan hurjan paljon punaisesta väristä, kaikissa mahdollisissa sävyissään (paitsi vaaleanpunaisesta, mutta siitä voidaankin sitten käydä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja, että onko se enää sama väri :D) ja kaikissa mahdollisissa asiayhteyksissä - hiukset, vaatteet, huonekalut, astiat. Mutta punaiset kynnet ovat aina jostain syystä olleet minulle kovin vaikeat sulattaa, jotenkin ne eivät tunnu sopivan minulle yhtään. Omistan itse asiassa ainoastaan yhden rehellisen punaisen kynsilakan. Jos verrataan sitä esimerkiksi siihen, että omistan seitsemän punaista takkia, luku on minimaalinen. Kuparisia ja tummempia punaisia kynsilakkoja on sitten muutama enemmän, mutta tämä OPI Red Hot Ayers Rock on ainoa peruspunainen.

Olen todellakin vähän arka tämän kanssa, mutta nyt kun katson tätä tämänkertaista lopputulosta, en ihan täysin ymmärrä että miksi. Tämähän on aivan jumalattoman ihana! Täydellinen suorastaan. Ja vielä matattuna... ah, ihan vetää jalat veteläksi.

Muutenkin kuin sävyltään tämän on vallan mainio kynsilakkayksilö. Menee juuri sinne minne pitääkin, joten kynsinauhoilta tätä ei juuri tarvitse siistiä. Ja vaikka tarvitsee, lähtee sieltäkin kivuttomasti ja tahraamatta. Mitä muuta enää voi pyytää?

(No, jos ahneiksi ryhdytään, niin voisin pyytää tästä ihan hintsusti oranssimpaa sävyä myös, kiitos!)

Koristelut ovat totutun simppelillä linjalla, mutta mikäs siinä, kun kerran toimivat näin mainiosti. Nimettömissä on pohjalla OPIn ah-niin-nokkelasti nimetty Swedish Nude ja parin vinyylin kanssa saatiin kivat marianne-raidat aikaiseksi. Ja punaisen kanssa kun puljataan, niin luonnollisesti saatiin myös ah-niin-kauniit leviämiset aikaiseksi, vaikka laitoin mattalakan vasta seuraavana päivänä. (!!)

Valehtelisin jos väittäisin, ettei tekisi mieli nuolaista.

ei-niin-tummaa, ei-niin-onnistunutta

Tummien, yksiväristen kynsien voittokulkue on jatkanut tasatahtiin marssiaan. Yhdet vaaleammatkin kynnet sain kuitenkin jollain ihmeellä tehtyä myös. Ja koristelinkin ne! Ei voi kyllä sanoa, että olisi ihan putkeen mennyt. 

Onneksi voi kerrankin sanoa, että taidoissa ei ollut vikaa. Siirtokuvissa kyllä sitten sitäkin enemmän. Eivät olisi suostuneet millään irtoamaan taustapaperista, saati kiinnittymään kynnelle. Tuo etusormessa oleva päätti jopa katketa keskeltä kesken taustapaperin liottelun. Pikkurillin siirtokuva pysyy paikallaan ainoastaan sentin paksuisella kerroksella pikakuivattavaa. Muihin kynsiin ei sitten enää siirtokuvia laitettu, jännä juttu :D

Pilkutkin onnistuin tekemään kerrankin tosi nätisti, mutta aivot ovat vieläkin sen verran jumissa, että tein ne väärille puolille kynttä :D Yritys hyvä kymmenen?

Pohjalla OPI Done Out in Deco, pilkut OPI LAMB ja valkoinen akryylimaali, siirtokuvat helvetistä.

Pikkuhiljaa

Päivää taas. Täällä se meikäläinen edelleen yrittää kasvatella kynsiään ihmisten mittoihin ja yrittää muistella, että miten nää kynsilakat nyt oikein toimivatkaan. Edistystä on havaittavissa, varmasti mutta erittäin hitaasti. Näissä tämän kertaisissa kynsissä kun olen käyttänyt jopa kolmea eri lakkaa! Aika huimaa.

Aivot ovat varmaan jo pysyvästi off-tilassa, kun kynsikoristelut eivät suinkaan ole ainoa elämän osa-alue, jolla jumittaa. Meillä on tässä uudessa kodissa huimat neljä ikkunaa, johon ajattelin verhoja ripustaa. Asumme tässä neljättä viikkoa, enkä ole vieläkään saanut päätettyä, mitkä verhot laitetaan mihinkin ikkunoihin. Yhtä yksinäistä peiliämmekään ei ole vielä laitettu seinälle, koska seiniäkin on niin kauhean monta!

Pohjanoteeraus on kyllä se, että useimpina päivinä olen lähtenyt ulos ruskeissa silmämeikeissä, koska muuta en ole saanut aikaiseksi.

Toisin sanoen siis, on tällä hetkellä jotenkin uskomattoman vaikeaa saada aivojaan toimimaan luovasti. Mutta ehkä se tästä, kunhan talvihorros hellittää. 

Tässä esimerkki siitä, miten kovasti kyllä yrittää, mutta ei vain toimi. Voi tästä ehkä tsempparipalkinnon ja papukaijamerkin saada, mutta ei tämä kyllä minään luovuuden riemuvoittona tule jäämään historiankirjoihin. Punaisena ihanainen OPI Crêpes Suzi-ette ja kontrasteina Zoya Sunshine sekä Essie Stroke of Brilliance.

Kultaa kullan perään

Viimeiset ablecaw-kynnet uunista ulos. Enää en näihin kyllä kehdannut askarrella mitään haasteeseen viittaavia tekstejä, olen kuitenkin aika mahtavalla tavalla myöhässä, mutta julkaistaan nyt kuitenkin kun kuvat on tullut otettua :)

On muuten ollut aivan hirmuisen vaikeaa tehdä mitään kynsiä nyt, kun ei ole valmiiksi määrättyjä aiheita. Osasyy on toki varmasti myös siinä, että kynnet ovat aivan hirmuisen lyhyet ja sitä myöten vähän ärsyttävät. Varmaan kaikki joulukuun stressikin purkautuu nyt tällaisella jännällä tavalla, ei huvita tehdä oikein mitään. Osoitan nyt kuitenkin suurimman syyttävän sormeni pääni täydelliselle kyvyttömyydelle luoda yhtä ainuttakaan omalaatuista ideaa. Olen kulkenut monta viikkoa täysin yksivärisillä lakoilla, mutta tiedän että asiaan saisi muutosta, jos joku antaisi vähän kaverillista potkua takamukselle ideoiden muodossa. Onneksi pikkulinnut lauloivat, että ablecaw saisi jatkoa myöhemmin keväällä :D

Viimeisen viikon toinen ablecaw-haasteista oli kultaiset tai hopeiset kynnet. Olen aina ollut hopean kannattaja henkeen ja vereen, etenkin keltakultainen on sellainen sävy joka saa naaman vääntymään sellaisiin muotoihin, että pitää toivoa ettei tuuli käänny juuri samaisella hetkellä. Mutta niin vain kuulkaa kynsilakkailukin opettaa suvaitsevaisuutta. Jos en muilla elämäni osa-alueilla vieläkään osaa arvostaa kultaisia yksityiskohtia, kultaiset kynsilakat ovatkin sitten eri juttu. Ainakaan en vihaa niitä. En ainakaan ikiomaa Kultsiani <3

Jos joku epäili hetkeäkään, että tekisin yksiäkään kultaisia kynsiä ilman Kultsia, hävetköön :D

Jumalat ja uusi leimasimeni olivat näitä kynsiä tehdessäni suosiollisia, ja sain jopa ihan kelvolliset leimat aikaiseksi. Ainakin leimat menivät kaikissa kynsissä samaan suuntaan, wuhuu, edistystä!

Kultainen lakka näissä kynsissä on OPI L.A.M.B., juuri sellaista sävyä kultaista jota suostun ihan mielelläni sietämään. Aksenttikynnet (ja leimat) ovat todennäköisesti OPI No Spain No Gain, saattavat kyllä olla jotain muutakin, koska näiden kynsien tekemisestä on ikuisuus ja olen autuaasti unohtanut irrelevantit yksityiskohdat. Aksenttikynnet on sitten myös kuorrutettu sillä ah, niin jumalallisella OPI Goldilocks... Rocks! -rakkaudellani.

Pyydän muuten nöyrimmästi anteeksi, mikäli tässä postauksessa esiintyy häiritseviä kirjoitusvirheitä. Olen näköjään pitänyt niin kauan taukoa postaamisessa, etten osaa enää edes kirjoittaa :D Oikolukiessa tulin korjanneeksi varmaan 85482 virhettä, toivottavasti niitä ei jäänyt yhtään jäljelle...

The Finnish(able) Nail Art Challenge - jingle bells

Huh. Eipä ollut tarkoitus pitää tällaista hiljaiseloa näin kauaa. Blogi on päivittynyt viimeksi lähes kolme viikkoa sitten, ja siinä ajassa on kyllä ehtinyt sattumaan yhtä sun toista. Niin sanottu oikea elämä siis pääsi yllättämään :D Ensin kävi niin, että satuin valmistumaan. Valmistumisen jälkeen oli jännästi sellainen paikallinen, massiivinen painovoimakertymä suoraan sänkyni alapuolella. Kynnetkin olin jossain välissä ehtinyt tuhoamaan, niistä ei siis valitettavasti ole todistusaineistoa vaikka hienot olivatkin, Päänsäryn vihdoin hellittäessä siirryimmekin lähes viikoksi erinäisten sukulaisten nurkkiin viettämään joulua. 

Ai niin, ja muutettiin uudelle paikkakunnalle. Tässä sitä nyt sitten pitäisi opetella olemaan savolainen. Voe mahoton.

Ablecaw jäi nyt pahasti tyngäksi lopusta, mutta ei kai sillä niin väliä? Muutamat haastekynnet ehdin kyllä tekemään varastoon (ja oli kyllä tarkoitus julkaista nämä ihan asialliseen aikaan...) joten katsellaan näitä sitten vähän myöhässä. Minulla oli myös suuret suunnitelmat tehdä kaikenlaisia koostepostauksia, vuoden parhaat sitä ja tätä, vieläkö sellaiset mahdollisesti kiinnostaisivat näin tammikuun toisella viikolla? :D Saattaa kyllä olla, että jätän suosiolla välistä, alkaa ehkä hieman tulla jo itselläkin korvista ulos nuo (varsinkin nyt, kun olen lukenut kaikki kahden viikon ajalla ilmestyneet seuraamieni blogien postaukset putkeen...)

Tässä nyt kuitenkin yhdet muodikkaasti myöhässä olevat ablecaw-kynnet. Joulu oli vähän niinkuin aiheena, onneksi se ei haittaa koska mitään kovin jouluista en saanut aikaiseksi :D Enkä osannut tehdä edes kulkusia. Pallot, kulkuset, sama asia? 

Tämä on kuulkaa sitä abstraktia taidetta nytte :D

Lakkoja tuli käytettyä pitkästä aikaa vino pino, joten pääsivät poikkeuksellisesti ihan kuvaan asti. Vasemmalta oikealle Depend 223, Zoya Sunshine, Zoya Chyna, Essie Sunday Funday, OPI Dating a Royal sekä OPI Goldilocks Rocks!

Tiedättekö, on kyllä harvinaisen tahmeaa yrittää kirjoittaa yhtään mitään näin pitkän hiljaisuuden jälkeen.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - pretty in pink

Noniin. Eiköhän tämä hiljaiselo saa tältä erää riittää. Ei sitä ihminen jaksa loputtomiin murjottaa, vaikka kuinka olisi pimeää ja ankeaa ja loskaista. Kuvat ovat kyllä vieläkin rumia, mutta sekin helpottaa viimeistään parin kuukauden päästä. Jos sitä silloin viimeistään saisi taas meikkikuviakin blogiin :D

Yksi viikko minulta jäi nyt tätä haastetta väliin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan paahdetaan eteenpäin kuin mitään ei olisi sattunut. Tällä viikolla ollaan patrioottisia itsenäisyyspäivän merkeissä ja nättejä pinkissä. Sinivalkoiset hartaudet saavat vielä hetken odottaa varsinaisen juhlapäivän lähestymistä, joten tänään siis pinkkiä luvassa.

Niin. Pinkkiä. Jokainen varmasti jo tässä vaiheessa tietää minun ja pinkin välisen suhteen, joten ei mennä siihen sen tarkemmin. Tyydyn vain toteamaan, että omistan tasan kolme pinkiksi tahi vaaleanpunaiseksi luokiteltavissa olevaa lakkaa. Valinta niiden välillä oli siis melko kinkkinen, mutta pitkän valintaprosessin jälkeen kynsille päätyi OPI Sparrow Me the Drama. Ajattelin, että ollaan jo muutenkin niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että mennään sitten oikein kunnolla kaukomaille. Mukaan pääsi siis myös OPI Solitaire ja leimailuja vielä toisellakin pinkillä, China Glazen Emotion.

Kyllä on meinaan semmoiset tyttökynnet, että vähemmästäkin alkaa tulla keijupölyä korvista.

Silti on tunnustettava, että huomasin noin viiden minuutin välein jäämäni tuijottamaan näitä. Joo, toki iso osa siitä johtui siitä, että piti katsoa toistamiseenkin että mitä hittoa mulla oikein on kynsillä, mutta kyllä nämä olivat myös tietyllä tavalla aika hienot. En missään nimessä, edes henkeni uhalla, aio tehdä tälläisiä kynsiä säännöllisemmin, mutta ehkä näin kerran vuodessa ne ovat ihan raikas ilmestys? Sellainen ihan kiva, ei jatkoon, missä mun pääkallosiirtokuvat on :D 

JA NIIN!!! Muistini on vähän mitä on, joten nyt ennen kuin unohdan jälleen kerran, as seen on tv -inspiraatio oli Star Wars. Jos Star Wars ei ole niin tuttu, tai ei muuten vain ymmärrä, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä kuva, niin saattaa aueta vähän paremmin.

Leimailu sujui jälleen paremmin, lähes maagisen hyvin. Eihän se nyt välttämättä näistä kuvista välity, epätasainen pinta ja huono valaistus, mutta nuo oikeasti ovat erittäin hyvin onnistuneita leimoja. Minun tasollani ainakin. Sain uuden suorakulmaisen löllöleimasimeni toimimaan tutustuttaessani sen melko väkivaltaisissa merkeissä viilan kanssa, kiitos siitä vinkistä kommenttiboksiin. Tuo leimasin ei ole sellainen superlöllö, jota monet tuntuvat suosivan, mutta itse tykkään tuosta enemmän. Se superlöllö ei toiminut minun käytössäni yhtään, keräsi vain kaikki mahdolliset karvat puolen kilometrin säteeltä. Tämä puolilöllö on paljon kivempi. Ei tunnukaan yhtään niin ällöttävältä :D 

Oletteko muuten huomanneet, miten kätevästi ällö ja löllö ovat kirjoitusasultaan niin lähellä toisiaan? Onkohan tässä jotain etymologisia salaliittoja takana, hmm...

Nämä nysäkynteni mahdollistavat myös sen, että pystyn käyttämään pienempiä MoYou Londonin laattojani. Juuri ja juuri. Nuo kuviot ovat täsmälleen samankokoisia kuin peukalonkynteni nyt, sekä pituus- että leveyssuunnassa. Tämä kyseinen kuvio on Pro Collection 07 -laatasta. Onhan siinä se mukava puoli, että kerrankin ei mene mikään osa kuvasta hukkaan, joka joskus harmittaa isompien kuvien kanssa, mutta onhan nuo nyt ihan kauhean pieniä. Voi käyttää vain talvisin, kun osa kynsistä on repeytynyt sellaiseen mittaan, että muita täytyy pitää sydäntäsärkevän lyhyinä. (Tosin ei kerrota kenellekään, että olen alkanut vähän pitämään tästä[kin] lyhyemmästä mallista. Muutenhan mulla ei ole enää mitään sellaista jäljellä, mistä en tykkäisi. Sehän olisi vallan onnetonta se.)

Josko siinä olisi sitten kaikki oleellinen tieto :D Kyllä taas huomaa, että on tullut pidettyä blogihiljaisuutta, kun on niin kauheasti kaikkea ihan hurjan tärkeää kerrottavaa...

The Finnish(able) Nail Art Challenge - marbling

Voihan sanonko mikä. Niinkuin uhkasin että dipan kun vain saan valmiiksi, on minulla ihan loputtomasti aikaa blogille. Viimeaikaisesta hiljaisuudesta osaa varmaan jokainen päätellä, ettei se nyt sitten ihan niin mennyt. Olen ollut paitsi hämmentävän kiireinen, myö jotenkin kumman haluton. Onko se sitten tämä loskainen marraskuu, joka saa aikaan halun käpertyä vain haukottelemaan sohvan nurkkaan ilman mitään sen tähdellisempää tekemistä. Ilman tätä meneillään olevaa haastetta en olisi varmaantullut lakanneeksi mitään muita kuin yksivärisiä kynsiä. Juuri nyt tuntuu tuo haastekin ihan ylivoimaiselta, ei vain millään saa aikaiseksi. Toivottavasti tämä tästä pian paranee.

Tämäkin viimeviikkoinen marmorointilakkaus sai kökkiä luonnoksissa melkein viikon, ennen kuin sain tarpeeksi ryhtiä itseeni ja pystyin jopa kirjoittamaan jotain julkaisukelpoista tekstiä siihen kaveriksi. Asia saattaa tässä yhteydessä toki liittyä myös siihen, etten järin suuresti pitänyt tästä lakkauksesta. Jotenkin tuo marmorointi minulla menee aina tähän, kuvioista tulee tosi vinkurareunaisia ja epämääräisiä ja vähän onnettoman näköisiä. Ehkä vielä joku päivä, saahan sitä haaveilla.

Käytin eri käsiin hieman eri komboja, mutta suurin piirtein samoja lakkoja: China Glaze Rendez-vous with you, Essie Warm & toasty turtleneck ja OPI You're such a BudaPest. Suattaapi joukossa olla myös OPI Done out in deco, ei voi muistaa enää.

Taidan tehdä nyt niin, että jätän suosiolla tämän viikon haasteaiheet väliin ja keskityn kiukutteluun ja murjottamiseen ja vaikka nukkumiseen, jos siitä olisi vaikka jotain apua. Saatan sitten palata niihin takaisin myöhemmin, jos (ja toivottavasti kun!) innostus palaa takaisin normaalilla intensiivisyydellään.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this brand

Jokainen, joka on vieraillut tässä blogissa useammin kuin kaksi kertaa, on varmasti pistänyt merkille palavan rakkauteni OPI:n lakkoja kohtaan. Minulta ei kovin usein synny lakkauksia, jossa ei olisi kyseisen merkin lakkoja käytetty ollenkaan ja aika usein pitäydyn ihan täysin OPI:n lakoissa jotain kynsitaidetta vääntäessäni. Ja onko tuo ihmekään, niitä lakkoja kun on määrällisestikin ylivoimaisesti eniten kokoelmassani. Kynsilakkoja minulla on tällä hetkellä (kynsiharrastajalle) vaatimattomat 144 kappaletta, joista OPI:n lakkoja on 55. Seuraavaksi suosituin merkki jää tästä aika kauaksi, Essieitä on 21 kappaletta. 

Vaikka OPI on tämän vuoden aikana minun silmissäni vähän laskenut arvoaan jatkuvan kokoelma-suoltamisen vuoksi (joista puolet lakoista on täysin samoja kuin vanhoissa kokoelmissa) on se kuitenkin edelleen yksinoikeutettu itsevaltias edustamaan kynsihaasteen love this brand -aiheessa. OPI, oot sä kyllä aika kiva. Vähän yli-innokas välillä, mutta silti aika kiva.

Tähän lakkaukseen pääsivät edustamaan vanhavanhavanha Over-exposed in South Beach, sekä uusiuusiuusi Don't Bossa Nova Me Around. Yksi niistä tämän vuoden kokoelmissa ilmestyneistä uniikeista lakoista.

Edellinen leimauskokemus sujui niin kertakaikkisen mainiosti, että luulin jo olevani joku guru. Onneksi tämänkertainen yritys palautti itsetuntoni takaisin sinne minne se kuuluukin. Melko suttuista meininkiä, etten sanoisi. Kohdistuskin hivenen vinossa, mutta hei, ainakin molemmat ovat ihan täsmälleen yhtä pahasti vinossa :D Taito tämäkin. Ostin jopa löllö-leimasimen, jos sen kanssa alkaisi sujumaan vähän sutjakammin, mutta en saanut leimoja nousemaan siihen. Pitänee kaivaa jostain esiin kynsiharrastajien salaisia kikkakolmosia, joilla sen saisi toimimaan asianmukaisella tavalla. Koitin jo viilata sitä bufferilla, ei toiminut. 

The Finnish(able) Nail Art Challenge - as seen on tv

As seen on tv. Eli pitäisi jostain telkkarisarjasta inspiroitua. Voi hngh sentään.

Paitsi että ei se sitten ollutkaan lainkaan niin vaikeaa. Ihan itsekin yllätyin siitä, miten kivuttomasti ja nopeasti inspiraatio minut valaisikaan. Kai se sitten vain on helpompaa pistää aivokapasiteettia tällaisiin asioihin, kun ei tarvitse ajatella esimerkiksi diplomityötä. (Ja ihmetteleville, kyllä, aion tuoda tämän asian jollain lailla esille varmaan noin seuraavan kuukauden ajan. Joka ikisessä postauksessa. Olen vähän leuhka ja silleen.)

Toteutukseni on mielestäni niin kertakaikkisen nerokas, että tekisi mieli nostaa hattua itselleni JA taputtaa itseäni vähän selkään. Olen kyllä viisas jne. En tunnetusti pidä kovin esittävästä kynsitaiteesta, joten jotain abstraktimpaa kohti pyrittiin. Abstraktius onnistui niin hyvin, että en aio edes kertoa inspiraatiolähdettäni teille, vaan pistän teidät arvailemaan :D Jos joku näistä kuvista saa selville mistä telkkarista nähtävissä olevasta jutusta on kyse, saa kyllä loppumattoman määrän internet-krediittiä minulta.

Kuvat ovat kyllä sysikamalia, koska kaikesta tuosta kimalluksesta johtuen en onnistunut ottamaan edes puoliksi teräviä kuvia ulkona päivänvalossa. Oli siis mentävä hieman hämyisempiin oloihin valotelttaan, ja sekös saa sormeni aina kovin kauniin näköisiksi. Pitäisi investoida parempiin lamppuihin. Mutta niin siis, kuvien kammottavuudesta huolimatta idea tulee kyllä esille, joten ei kun arvailemaan!

Kuvien lisäksi tarjoan muutaman lisävihjeen arvaustyön helpottamiseksi.

1. Ensimmäinen ajatukseni inspiraatiolähteeksi oli Jurassic Park. Kolmas inspis-idea oli Pokémon. Tämä näihin kynsiin päätynyt tv-asia liikkuu samoissa kategorioissa.

2. Keskisormen koristeet ovat punaisia, nimettömän voi ajatella olevan joko sininen tai vihreä, kumpikin käy. Puritaanit eivät arvosta päätöstäni ottaa mukaan myös peukalon violetit koristeet.

--

Seuraavaksi pitää kyllä ostaa dinosauruksia sisältävä leimauslaatta. Osaako joku suositella? :D (Pokemon-leimalaatat käy myös, mutta en kehtaa sanoa sitä ääneen.)

The Finnish(able) Nail Art Challenge - tape 'em

Nyt on käynyt sillä lailla, että taisin jättää diplomityöni arvosteluprosessin syövereihin.

JEEEEEEEEEEEEE!!

Aikamoinen apina hyppäsi siinä samalla selästä, ja jännästi tuntuu taas siltä, että elämä on sittenkin elämisen arvoista :D Kaikella rakkaudella dippaani kohtaan, oli se kyllä viimeisinä hetkinään melko kettumainen.

Nyt kun olen päässyt tuosta aikasyöpöstä, voin taas omistaa elämäni täysipäiväisesti blogin päivittämiseen ja ablecaw14-haasteen loppuun saattamiseen. Ihan sen kunniaksi päätin julkaista oikein pienoisen kuvaspämmin näistä tämän kertaisista kynsistä. Asialla saattaa olla jotain tekemistä myös sen kanssa, että omasta mielestäni satuin tekemään ihan törkeän hienot kynnet :D

Voi lääh, saanko olla näissä seuraavat kaksi kuukautta putkeen? Todellista tuijotusmateriaalia. Toisaalta, mitä muuta voikaan odottaa, onhan näissä Zoyan megahyperupea Carter erittäin merkittävässä roolissa. Carter on kyllä niitä lakkoja, joita voisi käyttää vaikka joka päivä, en vain pääse yli siitä kuinka mahtava se on. Ihan täysin todenmukaisesti en ole koskaan onnistunut vangitsemaan sen kauneutta valokuviin, mutta aika jumalattoman hyvältä ne näyttää silti.

Varsinkin tässä lakkauksessa, tummanpuhuvan violetin Zoyan Pintan päällä Carter oikein säkenöi. Nämä kaksi lakkaa tuntuu olevan oikein luodut toisilleen. Kiireitteni vuoksi edustin pelkässä Pintassa kaksi päivää ja aloin jo siinä ajassa miettimään, että eihän tätä voi millään koristeluilla pilata, tämä on niin upea yksinään. Voi miten vähän tiesinkään.

Pinta tosiaan on yksinäänkin aivan mahtava. En yleensä viihdy kovin tummissa lakoissa, mutta tämä maagista, sinertävää violettia hehkua välkkyvä, lähes musta (tämänkin lakan sävyn täydellinen todentaminen valokuvissa tuntuu olevan mahdottomuus) lakka tekee kyllä räikeän poikkeuksen tähän sääntöön. Ja Carter vielä väriläiskänä siinä päällä... Saatoin ehkä vähän kuolata ihastuksesta, kun tajusin miten upean yhdistelmän olen näistä kahdesta löytänyt.

Teippaukset on suoritettu kynsivinyyleillä, vanhaa tuttua muotoa noudattaen. Jopa Ukko on huomannut, että minulla on pieni fiksaatio näihin tyvestä lähteviin kolmioihin, kysyi että taasko yritän saada itselleni raatelukynsiä. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana on sitten tuo nimettömän verkkokuviointi, josta tykkään ihan simona, vaikka se ei mitenkään symmetrinen olekaan. Minun taidoillani tuo on paras lopputulos mihin pystyn, ja olen siihen äärettömän tyytyväinen. Toisaalta tulin ehkä innoissani ottaneeksi näitä kuvia hieman liian läheltä, voin vakuuttaa että luonnossa tuo epäsymmetrisyys ei hyppää lainkaan näin pahasti silmille.

Eli kyllä, sain valitettua vielä kertaalleen siitä miten nämä kynnet ovat aivan erinäköiset luonnossa kuin valokuvissa :D Ihan sama, olen onnellinen, olen iloinen, olen tyytyväinen.

Minusta tulee diplomi-insinööri ja minulla on upeat kynnet ♥

The Finnish(able) Nail Art Challenge - old faithful

Seuraa rasittavaa valittamista ja nillittämistä asiasta, johon olen ihan itse syypää. Jos et jaksa kuunnella aikuisen ihmisen kitinää, suosittelen katsomaan vain kuvat. Jos kuvatkin ovat rumia, kannattaa skipata koko postaus. Ja varmaan pari seuraavaakin.

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö (diplomityö diplomityö diplomityö) diplomityö diplomityö :D Diplomityö diplomityö diplomityö?

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö.

Diplomityö.

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö :) Diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö? Diplomityö diplomityö diplomityö. OPI Parlez-vous OPI?

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö (diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö) diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö :D Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö... OPI Catherine the Grape.

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. MoYou London Pro collection 01. Konad purple.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - my blog

Tämä oli yksi niitä aiheita, joita etukäteen odotin vähän kauhulla. Mikä muka kuvaa minun blogiani? Ehkä joku ulkopuolinen taho osaisi vastata tähän objektiivisemmin, mutta omasta mielestäni minulla ei ole mitään selkeää Armi-tyyliä (ellei sitten hirvittävää epäonnistumista lasketa tyylilajiksi :D). Käytän aika laajasti erilaisia koristelutyylejä ja eri värejä. Blogin ulkoasukin on vähän tuommoinen, ettei siitä saa oikein mitään irti (ja minun on pitänyt vaihtaa se jo pieni ikuisuus, mutta kun ei ehdi). Tekstini ovat kyllä järjestään pikkupedanttisen itseironisia, mutta miten senkin sitten esittää kynsitaiteena...

Pohdin tätä valehtelematta viikkokaupalla.

Sitten jostain muistin yhtäkkiä, että tämä blogihan on nähnyt päivänvalon lokakuun viimeisinä päivinä, armon vuonna 2013.

Sehän tarkoittaa sitä, että pitää juhlistaa taaperoiän saavuttamista.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - trick or treat

Halloween. Yksi juhlista, josta en koskaan ole henkilökohtaisella tasolla ollut järin innoissani. Eikä edes suomalaista perinnettä. Mutta haasteessa jos sanotaan että tee Halloween-kynnet, niin sittenhän tehdään Halloween-kynnet.

Arvostan erittäin suuresti taitavaa maskeerausta, pikkutarkasti toteutettua pukeutumista ja myös yksityiskohtaista kynsitaidetta, mutta silti jotkut repeytyneet zombi-sormet tai puolimädäntyneet pääkallot minun kynsilläni eivät vain ole sitä, mitä haluaisin tehdä. Sinney teki mielestäni aivan äärettömän upeat kynnet Halloweeniksi, jotain abstraktimpaa mutta silti selkeästi Halloweeniin liittyvää. En kehdannut alkaa täysin matkimaan, joten piti keksiä jotain muuta.

Ja tällaiseen sitten päädyttiin. Värit ovat selkeästi Halloweenin kurpitsoista tutut ja keskimmäisten sormien kuvioinninkin voisi kai etäisesti kuvitella liittyvän Frankensteiniin? ;D En halunnut kaikista kynsistä täysin samanlaisia, joten etusormessa, pikkurillissä ja peukalossa on sitten jotain satunnaista kiekuraa. Hyvä näin, sanon ma.

Lakkoina Natural Code Atomic Orange, jota on hurjan vaikea saada vangittua kuviin oikean sävyisenä. Tässä ylhäällä olevassa kuvassa etusormi vastaa todellisuutta parhaiten, on siis todella punertava oranssi, syvä ja kirkas sävy. Erittäin miellyttävä ja uniikki. Ainoa vain, että tuo lakka jättää kolmenkin kerroksen jälkeen vapaan kasvun rajan näkyviin, en arvosta. Sain tämän äidiltäni synttärilahjaksi, oli kuulemma niin ruma väri että minä varmaan tykkään. Kyllä äiti tietää.

Musta lakka on Wet'n'Wildin Black Crème, joka alkaa todellakin vedellä viimeisiään. Kuviot tein jonkinasteista kuivamarmorointitekniikaa hyödyntäen, piirtelin siis kuviot pienen pilkkutikun avulla märkään lakkaan. Erityisesti tykkään tuosta nimettömän kynnen kärjestä, siinä nuo tikit onnistuivat juuri niin kuin olin tarkoittanutkin. Kiehkurakynsiin olisin varmaan tarvinnut paksumman kerroksen oranssia, koska sitä ei levinnyt juuri yhtään mustalle osiolle. Harjoittelukysymys siis ilmeisesti tämäkin.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this technique

Olen karannut sivistystä ja vetäytynyt luonnon helmaan pakoon pahaa maailmaa. Olen niin sanotusti vetänyt kissimirrin päähäni ja paennut vuorille. Tämä viikko menee siis Lapissa mökillä, miettien ihan jotain muuta kuin sellaista isoa pahaa mörköä nimelta dippa_lopullinen.docx. Paitsi että otin kyllä läppärin mukaan, koska luoja minua auttakoon jos valmistuminen venyy vielä yhtään enempää. Pääpaino on kuitenkin syksyisissä luontoretkissä, takkatulen loimussa rakkaansa kainalossa ja piiitkään nukutuissa aamuissa. Josko niistä saisi tarvittavat piristysruiskeet runtata tuo dippa loppuun asti.

Alunperin suunnitelmissa oli tulla tänne jo kuukausi aikaisemmin ja päästä nauttimaan Lapin syksystä, upeasta ruskasta ja käydä vaeltamassa. Työkuvioiden vuoksi reissu kuitenkin siirtyi, ja nyt täällä on jo hitusen lunta ja öisin niin paljon pakkasta, että nukutaan ihan suosiolla mökissä eikä teltassa. Lunta ei kuitenkaan ole ihan vielä niin paljon kuin Talvisin, mutta eiköhän näistäkin maisemista upeita kuvia saa. Jos saisin niitä joskus vaikka blogiinkin esille

Aina on suunnitelmissa saada näitä kuvaoksennuksia blogiin, mutta voi kekkonen sentään kun olen saamaton! :D  Esimerkkinä mainittakoon, osa Pietarin kuvista on vieläkin käsittelemättä. Olin siellä ennen juhannusta.

Mutta ainakin minulla on käsiteltyjä kynsikuvia. (Tämä hyvät lukijat, on täydellinen esimerkki ontuvasta aasinsillasta. Saa ottaa mallia.) Lomasta huolimatta haaste nimittäin jatkuu. Vuorossa oli erityisen rakkaan tekniikan käyttämäninen, ja minulla se on aivan ehdottomasti kelmuilu. Rakastan kelmuilua, sitä miten jännän, uniikin ja vangitsevan lopputuloksen se jättää, ja niin pienellä vaivalla! 

Niin tälläkin kertaa. Harmi vain, että käyttämäni pohjalakka oli niin kiiltävä, että tuli tuollaisia ärsyttäviä kiiltoviivoja pilaamaan kuviani, peittämään hienot kelmuilut :( Vihaan vihaan vihaan noita heijastuksia kuvissa.

Pohjalla on kaunis myrkynvihreä OPI Cuckoo For This Color jossa on upeaa vaaleansinistä shimmeriä. Luonnossa se kimmelteli aivan vastustamattoman lumoavasti ylemmissä lakkakerroksissa olevista raoista, meni jalat aina vähän veteliksi kun huomasi omat kyntensä. Näissä kuvissa se vain ei juuri näy, koska isot, pahat heijastumat tulivat tielle, mur. Tuosta peukalokuvasta sentään hieman näkee tarkoittamaani efektiä.

Pohjalakan päälle sudin sinne tänne kahta eri vihreää, OPI Thanks a Windmillionia ja Essie Mint Candy Applea ja töpöttelin niitä sitten rytistetyllä kelmunpalalla. Kahden sekunnin vaiva, ikuisesti kestävä kauniiden kynsien ilo. Valitettavasti vain olen niin korruptoitunut, etten voinut ajatellakaan kynsiä ilman mitään varsinaisia koristeluja, joten menin ja tungin noita rumia strasseja mukaan. Voi Armi sun kanssas, less is more ja silleen.

Minä menen nyt jatkamaan puolilomaani. Viikonlopuksi pitää palata Etelään kummipojan synttäreille, ja sitten ensi viikolla taas toimistolle. Jaksaa jaksaa!