Lumeneherkkuja

Taas tiedossa vähän kesän alennusmyynneistä haalittujen Lumene-meikkien hehkutusta. Ostin siis kaksi huulipunaa, joiden kotona totesin olevan melko samanlaisia. En itse asiassa oikein vieläkään täysin erota näitä toisistaan, varsinkaan kuvista. Hitusen kirkkaampi 05 Vadelmia on kuitenkin muodostunut kestosuosikiksi. Etenkin väsyneinä harmaina aamuina, sillä on aivan mieletön piristävä vaikutus! 03 Kukkiva maa on sitten ehkä aavistuksen juhlavampi, tätä minulla oli esimerkiksi ristiäisissä.

Ensimmäisenä kuvissa 05 Vadelmia. Näissä kuvissa alla on melko neutraali huultenrajauskynä, mutta erityisen mahtavaksi yhdistelmäksi olen todennut kirkkaanpunaisen huultenrajauksen koko huulilla tämän punan alla - vau!

Nämä punat ovat hintaansa, varsinkin siihen -70 % alehintaan, suhteutettuna aivan mielettömän laadukkaita. Totta kai näissä negatiivisiakin puolia on, mutta annan ne mielelläni anteeksi, eiväthän nämä nyt todellakaan mitään selektiivistä kosmetiikkaa ole. Kesto ja pigmentti on uskomaton, Ei tarvitse jonkun leivän syömisen jälkeen edes lisätä punaa, se ei siitä mene miksikään. Lounaan jälkeen olen lisännyt punaa hieman ns. purupinnoille, muuten se pysyy moitteettomana koko päivän.

Pahin negatiivinen puoli liittyy itse asiassa samaan pigmenttiin ja kestoon. Nämä nimittäin tahraavat aika herkästi. Jos jotain leivänmuruja pyyhkäiset suupielestä niin siinähän sitä punaa sitten on sormessasi, ja siinä se myös pysyy :D Hampaisiin tämä ei ihme kyllä tartu.

Seuraavaksi sitten 03 Kukkiva maa. Minusta hieman hämmentävä nimi tällaiselle syksyisen murretulle punalle, mutta Lumenen nimeämispolitiikasta voidaan varmasti muutenkin olla montaa mieltä...

Lopputulos näissä on ihastuttavan himmeän mattainen, en itse pidä hirveän kiiltävistä punista. Koostumus ei ole sieltä kuivimmasta päästä, mutta ei myöskään erityisen kosteuttava. Huulissa valmiiksi olevat kuivat kohdat jäävät kyllä esille, mutta huulet eivät kuivu punan käytön seurauksena lisää. Aika mainio juttu siis, halppispunalle.

Loppuun vielä viisaita sanoja Tommy Tabermannilta.

Ihana syksy

Voi alkava syksy, viilentyvät ilmat ja myrskyiset yöt. Olen odottanut teitä ♥

En normaalisti ole mikään vuodenaikavärityksen orjallinen noudattaja, käytän niitä värejä jotka mieltäni ilahduttavat vuoden ympäri. Ja juuri nyt, kävellessäni vastapudonneiden lehtien päällä, niiden ihanasti rapistessa jaloissa ja navakan, mutta ei kuitenkaan vielä kylmän tuulen puhallessa kasvoille, oli pakko saada jotain vastustamattoman syksyistä väritystä. Esimerkiksi jotain sellaista, kuin äärettömän herkullinen, tumman luumunpunainen OPI No Spain No Gain. Voih ♥

Vahingossa kävi vielä niin, että syksyinnoissani tulin käyttäneeksi myös tummanpunertavaa huulipunaa, Viva La Divan 31 Broken Heart. Se on ihana, näyttää vähän siltä kuin olisi tullut ahmineeksi hieman liikaa mustikoita ♥

Syksy, tervetuloa ♥

Vamppyyrihuulet ja venäläistä viiniä

Kesälomani alkoi pienellä piknikillä. Ilmat eivät vielä tuolloin olleet kovin kesäiset, minulla oli villapaita päälläni... Edes siis naama oli kiva saada vähän kesäisemmäksi. Silmämeikistä tulee juttua myöhemmin, tänään keskitytään pelkästään huuliin.

Pidän itse ihan hirmuisesti erilaisista "liukuvärjätyistä" huulimeikeistä. Piknikille lähdin peräti kovin vamppyyrimaisissa huulissa, kevyen kevyttä haaleaa vaaleanpunaista koko huulille ja verenpunaista niin sanotusti purupinnoille, eli huulien keskelle. Levityksen kanssa ei ole niin tarkkaa, mitä suttuisempi, sen parempi, jos minulta kysytään :D

Kertoisin mieluusti, mitä tuotteita näiden tekemiseen käytin, mutta se on kuulkaa tämä loma. En muista :D Rajauskyniä ne joka tapauksessa olivat.

Naama ja vaatetus oli siis kunnossa piknikiä varten. Eväiden kanssa kävikin sitten astetta legendaarisemmin. Olin tuonut Pietarista pullon punaviiniä. Venäjäntaitoni rajoittuvat spasiba harasoohon, joten valitsin pullon ihan vain hinnan perusteella, en kallista enkä halpaa vaan kevyttä keskitasoa.

Sanotaanko vaikka niin, että tyydyn jatkossa kyllä tuomaan ihan sitä pelkkää vodkaa Venäjältä :D Jumantsuikka että se viini oli karmeaa. Haisikin ihan joltain katuojassa örveltävältä Igorilta. Meitä oli reilu kymmenen hengen porukka tuolla piknikillä ja kaikki osallistuivat viinin tuhoamiseen, koska piknikiltä ei poistuta ennen kuin eväät on tuhottu! Silti vietimme useamman tunnin tässä tuhoamisprojektissa. Hrr...

Jos välttämättä haluatte tuoda Venäjältä punaviiniä, mutta välttää tämän katuoja-Igor -pullon ostamisen, Instagramista löytyy kuva. Kyllä, helvetti on jäätynyt jne ja minä olen liittynyt Instagramiin. Vieläkin pahempaa on se, että jopa tykkään tuosta sovelluksesta :D 

Tässä koko piknik-naama. Näytän kyllä kesäisin aina niin naurettavalta, miksi, oi miksi noita pisamia ei voi tulla myös otsaan?! :D Inhoaisin niitä huomattavasti vähemmän, jos viitsisivät jakaantua hieman tasaisemmin.

Ja hei! Arvonta on voimassa vielä tämän päivän loppuun! Osallistumiseen ei vaadita kuin pieni hihkaisu kommenttiboksiin.

viva la diva huulipunia

Heippa!

En ole pitkään aikaan tullut esitelleeksi mitään huulimeikkejä, mutta nyt siihen tehdään poikkeus! Vielä viime syksynä olin vähän arka käyttämään punia, ne tuntuivat kovin vaikeilta ja räikeiltä ja aina sai pelätä, että jäikö nyt puolet huulista tuohon lasin reunaan ja näytänkö nyt ihan tyhmältä. Nyt olen kuitenkin päässyt siihen pisteeseen, että meikki tuntuu vajaalta ilman huulimeikkiä. Tiedä sitten onko se negatiivinen vai positiivinen asia, mutta ainakin kovasti väriä se on tuonut elämään lisää :)

Olen suuri kynämuotoisten huulituotteitten ystävä, yleensä vielä käytän jotain muuta koostumusta kuin rehellistä huulipunaa. Yksi merkki punissa on kuitenkin ylitse muiden, niin ylivertainen ja ihana että voisin varmasti käyttää näitä punia elämäni jokaisena päivänä. Ja kuinkas sattuikaan, että ovat vielä halpojakin! Hyvin voi siis kerätä koko sarjan.

Tämä merkki on rakkaan länsinaapurimme tuotoksia, ihanan värikäs ja leikkisä Viva la Diva. Punat ovat todellakin näin halvoiksi meikeiksi aivan huippulaatua: kosteuttavat, pysyvät kuin tauti, eivät karkaile edes ilman rajausta ja väriskaala on mieeeelettömän laaja. Pigmenttiä on hurjasti ja näitä voi käyttää sekä kevyesti sormella töpsötellen, vetämällä suoraan puikoista huulille ja kaikilla mahdollisilla tavoilla siltä väliltä, näyttävät aina hyvältä. Minä esittelen tässä seuraavaksi omat kolme suosikkiani, sekä sormella töpsöteltynä että puikosta levitettynä.

Nro. 95, Shame On You. Valitettavasti en onnistunut aivan täydellisesti vangitsemaan punan oikeaa sävyä, näissä kuvissa se esiintyy aivan hitusen liian pinkkinä ja kylmänä. Tämä on siis liila, eikä pinkki. Kylmäsävyisenä ei ehkä olisi se optimaalisin valinta minun kasvoilleni, mutta tykkään tästä silti aivan hurjasti. Sitä paitsi elämä olisi kovin rajoittavaa, jos aina toimisi värisääntöjen mukaan :) Ihanan herkku sävy, harvemmin törmää tällaisiin vaaleisiin liiloihin, niitä vampy-sävyjä kyllä on monella merkillä.

Nro. 31, Broken Heart. Rusehtava punainen, juuri täydellinen sävy lämminsävyiselle ysärifiilistelijälle. Ruskeilla huulipunilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, niitä aina löytyi äitin meikkilaatikosta ;) (Samaten kuin sinistä luomiväriä, siitä ei jostain syystä ole tullut kestosuosikkia....) Niitä tuli myöhemmälläkin iällä kähvellettyä, koska ne näyttivät itselläni paremmalta kuin omat vaaleanpunaiset meikkini. Siitä se on sitten pikkuhiljaa lähtenyt kehittymään tajunta värisävyistä. Tämä on kuitenkin rusehtavuudessaan hyvin maltillinen, uskaltavat hyvin vielä ysärijärkytyksistään toipuvatkin käyttää. Melkein tekisi mieleni sanoa, että tämä on hyvin marjaisa sävy, kuin olisi nauttinut ison kasan mehukkaita mansikoita.

Ja sitten suuren suuri suosikkini:

Nro. 85, Cream Colar. Ensin niin huomaamaton ja hentoinen, vain kevyt kuiskaus huulilla. Sitten PSÄDÄM!! Niin överi, niin ihana. Niin uskomattoman mahtava. Tämä naamallasi et voi olla hymyilemättä. Ehkä pari tanssiaskeltakin täytyy ottaa, ja pomppia. Tämä naamallasi keräät varmasti katseita, positiivisessa mielessä. Ja kehuja. Kuka jaksaa enää tylsiä kirkkaanpunaisia huulipunia, neonoranssi sen olla pitää! Mieletön ostos, onneksi en jättänyt kauppaan vaikka hetken mietinkin että tuleeko näin räikeää punaa käytettyä. Vähänpä tiesin silloin, tämä on ylivoimaisesti eniten käyttämäni puna :)

Suosittelen lukijoillekin, olkaa rohkeita! Elämässä ei kaduta se, mitä on tullut tehtyä vaan se, mikä on jäänyt tekemättä. Heti huomenna voi aloittaa uuden, rohkeamman elämän, vaikka sitten käyttämällä ärtsyä huulipunaa :)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille, muistakaa hymyillä ♥

Utuinen hempukkameikki

Moikka!

Aina ei täydy tyytyä pelkkään ruskeaan, jos haluaa vähän huomaamattomamman ja arkikelpoisemman meikin. Vaikka minä olen kyllä sitä mieltä, että arki ei ole synonyymi tylsälle ja värittömälle :) Ehei, kyllä arkeakin kovasti piristää pienet väriläikät. Harmaakin on ihan kiva väri, mutta henkilökohtaisesti vietän mielummin sateenkaarenkirjavaa arkea.

Sateenkaari on muuten lempisanani. Se on myös kovin kaunis ranskaksi, l'arc-en-ciel. 

Joka tapauksessa. Aina ei välttämättä halua näyttää kovin räikeältä (vaikka sellaiset tilaisuudet ovatkin harvassa, tiedän) ja silloin tällaiset vaaleat hempukkavärit ovat hyviä vaihtoehtoja tylsille ruskeille. Tällä kertaa silmillä on hyvin hentoa vaaleanpunaista sisänurkassa, utuista liilaa keskellä ja harmaanruskeaa varjostuksena. Vaaleanpunainen ja liila ovat Viva La Divan absolutely fabulous eyes -paletista ja harmaanruskea taas Coastal Scentsin original-paletista. Nyt voin antaa itselleni virtuaalisen taputuksen selkään, en nimittäin kovin usein onnistu tässä, että käytän useampaa palettia saman meikin tekoon. Kaksi lasketaan tässä tapauksessa 'useammaksi', koska muuten en saisi näitä virtuaalitaputuksia koskaan :D

Huulilla on yksi suurista suosikeistani, We Care Iconin huultenrajauskynä sävy 4, perfect rose. En ole suuri pinkin ystävä, eivätkä ne yleensä edes sovi kovin hyvin minulle, mutta tämä on kyllä aivan mahtava. Minusta on myös paljon helpompaa käyttää pelkkää rajauskynää kuin kiiltoja tai punia, eivät suttaa läheskään niin paljon, ei tarvitse pelätä värjäytyneitä hampaita. Kuluminenkin on niin tasaista, ettei siihen kiinnitä keskellä päivää mitään huomiota, toisin kuin uurteisiin pakenevaan punaan. Tai mikä pahinta, huulten ulkopuolelle pakenevaan punaan. Hrr :D Pelkkä rajauskynä antaa kummasti huolettomuutta.

 Ja herra varjelkoon, enää viikko ja minä palaan työelämään. Mitenköhän multa luonnistuu enää meikkaaminen aamuvarhaisella, hämärässä, silmät ristissä... Viime aikoina kun olen ensinnäkin meikannut vain noin kerran viikossa, ja nekin useimmiten näyttävämpiä juttuja, juhliin tai blogiin tai ihan omaksi iloksi. Eikä ole ollut kiire minnekään, on ihan hyvin voinut käyttää vaikka puoli tuntia häivyttelyyn. Mulla on vähän sellainen kutina, että parin ensimmäisen viikon meikit saattavat olla hyvinkin tylsiä, ja varmaan aika rumiakin :D Ennen kuin taas tottuu siihen aamurytmiin. Sitä odotellessa.

Liukuvärjätyt huulet

Moi!

Tänään vuorossa ei-niin-perinteisiä pusuhuulia. Omistan käyttöön nähden aivan liian paljon huultenrajauskyniä, ja vieläpä hyvin samankaltaisia sävyjä. Asiaa voisi verrata vaikka niihin murrettuihin, mutaisen liiloihin kynsilakkoihin, joista en vain saa tarpeekseni. Ihan niin saman sävyisiä nämä huulikynäni eivät sentään ole, mutta niin yhteen sopivia kuitenkin, että päätin tehdä niillä liukuvärjäyksen.

Asiaa tässä makrokuvista tutkiessani tulin tulokseen, että keskimmäisten sävyjen olisi pitänyt olla toisin päin, mutta ei aina voi voittaa. Eikä tämä luonnossa, hivenen kauempaa tarkasteltuna, näyttänyt näin ilmiselvältä. Tumma punainenkin liukui paremmin eikä raja ollut noin töks. Uloimpana näissä on siis Goshin velvet touch lipliner (paras ikinä) sävyssä Simply Red, seuraavana Goshin samainen velvet touch lipliner sävyssä Peach Pearl ja keskellä We Care Iconin smooth wear lipliner sävyssä 4 - perfect rose. Aika täydellinen se onkin, selkeästi eniten käyttöä saanut huultenrajauskynäni.

Tältä he näyttävät kämmenselässä yhdessä ja erikseen. Kuten ylemmästä kuvasta huomaa, ovat nämä tosiassa aika reilustikin eri sävyisiä, mutta sulautuvat peräkkäin laitettuna erittäin hyvin yhteen. Tällaiset jotain pikkujujua -huulet ovat kyllä erittäin kivoja, pitäisi jaksaa useamminkin tehdä. 

Paitsi meikeillä, tänään tuli leikittyä myös Lightroomilla, pakko taas esitellä täälläkin tuotoksiani :D

Kuvapainotteisesti tällä kertaa, mutta kai sekin on joskus suotavaa.

Mitä lukijat tykkäsivät?

Huulikiillot vertailussa

Moi!

Joulut on juhlittu, ja jos Luoja suo, tänään matka jatkuu taas kotia kohti. (Mutta Luoja ei oikein tykkää meidän autosta, joten voi hyvin olla että matka ei jatku tänään :D) Lahjapaketeista ei löytynyt yhtä ainutta lakkaa, mikä on kyllä ihan hyväkin, koska makuni niiden suhteen on aika valikoiva. Sen sijaan sain ihanalta Ukoltani äärimmäiseen tarpeeseen tulevan valoteltan! Jee! Mitään en ole sen avulla vielä kuvannut, mutta vaikutti ainakin ihan pätevältä tapaukselta. 

Valoteltan kanssa leikitään siis myöhemmin, tänään sen sijaan on vuorossa taas miitistä saadun korruptiokassin purkua. Pussukan sisältöön kuului myös yhteensä kolme erilaista huulikiiltoa. Ensimmäisenä Zuiin nimetön miniversio, jonka sävykartan perusteella arvioisin olevan Maple (tarjonnut Zuii). Saatan toki olla myös väärässä, koska netissä on tosi vähän swatcheja tarjolla. Toisena on Sothysin kiilto sävyssä Glossy Prune (tarjonnut Eurocosmetics) ja kolmantena Youngbloodin sävy Exposed (tarjonnut Carpelan Cosmetics).

Itse en ole huulikiiltojen suurin ystävä, ne ovat kauhean lähmäisiä ja tahmaisia ja vähänkin kun yrität syödä jotain niin slurps vaan, ja kiilto on tiessään. Toisekseen minulla saattaa myös huulikiiltojen kohdalla olla ala-astetraumoja :D Mutta tietysti näitä kokeili kun kerran mahdollisuutta tarjottiin, ja onneksi näissä oli ihan hyviäkin koostumuksia tarjolla. Värit näyttivät etukäteen aivan hirveän tummilta ja vaikeilta käyttää, pienen totuttelun jälkeen tosin niidenkin kanssa pääsi sinuiksi. Eli kyllä, minulla oli ennakkoluuloja! Annoin tämän kolmikon tehtäväksi päästä niistä eroon.

Zuiin applikaattori on aivan hirveä, litteä, pitkä ja tönkkö, tällä saa aikaiseksi vain sellaisen moi, kävin äidin meikkikaapilla -lookin. Googlen perusteella täysikokoisissa tuotteissa on kuitenkin, onneksi, tuollainen samanlainen applikaattori kuin Sothysin kiillossa, joten tämä on vain minikoon mukanaan tuoma ongelma. Ainakin minä tykkään eniten juuri tuollaisista pulleista applikaattoreista. Youngbloodin applikaattori on myös vähän ongelmallinen. En tykkää käyttää siveltimiä huulikiillon levittämiseen, koska niitä ei saa sen jälkeen enää ikinä puhtaaksi. Ainoa kyseeseen tuleva levitysvempain on siis sormet. Ja sormistahan se kiilto leviää sitten myös naamaan ja hiuksiin ja vaatteisiin ja... Tai ehkä en vain osaa :D

Lukijoita hämmentääkseni esittelen kuvat näistä in action luonnollisesti eri järjestyksessä kuin tuotekuvassa. Tässä on Youngbloodin Exposed. Sävy on huulilla huomattavasti vaaleampi kuin purkissa, tämä antaa vain pienen, aivan aavistuksenomaisen punertavan vivahteen huulille. Tahmapitoisuus on hirmuinen, aivan liikaa minun makuuni. Kosteutuskykyä tässä tuotteessa kyllä riittää, sopisi siis varmasti kuivempien punien päälle tuomaan kiiltoa ja kosteutta. Kunhan levittää tarpeeksi ohuen kerroksen, että saa huulet irtoamaan toisistaan.

Kyllä, minulla on joku epämääräinen pigmenttihäiriö huulessani, joka hyvin todennäköisesti tulee johtamaan erittäin kivuliaaseen ennenaikaiseen kuolemaan. Ja kun tässä vikojani luetellaan niin kyllä, myös toinen yläetuhampaistani on vino. Minusta se on söpö.

Zuiin Maple/joku muu. Oikea Aikuisen Naisen sävy. Olen useampana päivänä käyttänyt tätä yksin kotona tottuakseni tähän, koska sävy on kyllä itsessään tosi kiva. Kiillossa on mukana shimmeriä, joka näyttäytyy eritoten sinisenä. Niin omituiselta kuin sinisenä hohtava huulikiilto kuulostaakin, näyttää se minusta tosi upealta! Pysyvyys on sellaista keskitasoa, syömisen jälkeen kiilto on hävinnyt mutta huulissa on kuitenkin reilusti sävyä. Tahmaisuus ei ole lainkaan häiritsevää. Kosteutustahot ovat verrattavissa perus huulirasvaan, ei kuivata huulia mutta ei kyllä suuremmin kosteutakaan.

Zuiin kaikki meikit on muuten tehty sertifioidusti luomuviljellyistä kukista! Huisin jännä ja mielenkiintoinen konsepti.

Viimeisenä Sothysin Glossy Prune. Hyvinkin ruskea sävy kultaisella shimmerillä. Näytti tämäkin purkissa paljon pelottavammalta sävyltä kuin sitten olikaan todellisuudessa. Yleensä pidän ruskeista huulimeikeistä (oli sitten kuinka ysäriä tahansa, ne vain sattuvat sopimaan minulle tosi hyvin) mutta tämäkin jostain syystä vaatii vähän totuttelua. Ehkä se on vain tuo ylenmääräinen kiilto. Tahmaisuus on tässäkin kovin hillitty, kosteutustehot taas aivan huipussaan. Pysyvyyttä ei tämän kohdalla ole testattu niin järein menetelmin kuin kahden aikaisemman kiillon kanssa, mutta ainakin tuo kultainen shimmer on lähes mahdotonta saada pois huulilta.

Sothys mainostaa valmistavansa tuotteensa ympäristösäädöksien mukaan, ja että tuotteilla on jopa arvostettuja sertifikaatteja. Minulle jäi tästä palopuheesta hieman harhaanjohtamisen maku, kyseessä kun on laatujärjestelmä ISO 9001 ja ympäristöjärjestelmä ISO 14001. Mitään luonnonkosmetiikkaa nämä eivät siis ole raaka-aineidensa puolesta, yritys vain toimii noudattaen kansainvälisiä standardeja esimerkiksi kuljetusmenetelmien ja jätehuollon osalta. Toki sekin on hienoa ja arvostettavaa, ja vaikuttaa tietysti sellaisiin seikkoihin kuin vaikka raaka-aineiden hankintaan. Mitään riistotuotteita nämä eivät siis tosiaankaan ole, tulipahan nyt vain halu hieman päteä korjata kun oli niin epämääräisesti ilmaistu.

Sellaista siis tällä kertaa. Tykkään kyllä kovasti, sainpahan ainakin laajennettua huulimeikkikokoelmaani hieman persoonallisemmilla sävyillä. Ehkä jopa totun tuohon tahmaisuuteen.

Lukijaraati! Mikä näistä sävyistä oli omasta mielestäsi hienoin?

Väkivallan uhri

Moi!

Tänään vuorossa erään meikkituotteen esittely, joka on kokenut äärimmäisen brutaalia ja tarpeetonta väkivaltaa. Kyseessä on aivan ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkejani, mutta pitkäaikainen käyttö on tehty sen verran hankalaksi (tai vaihtoehtoisesti niin äärimmäisen yksinkertaiseksi) että peräti kaksi insinööriä on kokenut ainoaksi vaihtoehdokseen väkivaltaan turvautumisen. Kyseessä on Inglotin AMC Lip pencil sävyssä 12, mattainen huulipuna kynämuodossa.

Minä tykkään tästä aivan valtavasti. Olen aina tykännyt käyttää huulituotteita mieluiten kynämuodossa, jotenkin niitä on vain helpompi levittää kynästä kuin puikosta. Mattakoostumus ja hennon persikkainen sävy tekevät lopputuloksesta ideaalin hillityn, tuoden kuitenkin huulille sitä kaivattua väriä. Ja tämä väri, ah, onko koskaan parempaa ollutkaan! Täydellinen lämminsävyiselle pisamaiselle punapäälle, kuten siis esimerkiksi itselleni. Koostumus on kuivahko, ei siis tahraa eikä karkaile, tosin näin talvella vähän ilkeämpi käyttää yksinään.

Mutta sitten. Käyttökertoja kertyi ja oli aika saada lisää punaa esiin kynän syövereistä. Huulikynän ollessa kyseessä, voisi kuvitella että tätä joko pyöritetään pohjasta lisää esiin tai teroitetaan. Pohja kun ei liikkunut mitenkään, lähdin terottimella tämän kimppuun. Hylsyn materiaali on kuitenkin niin kovaa, ettei ainakaan minun terottimeni siihen purrut. Kävi ainoastaan niin, että koko pää lähti irti, kas näin:

Hämmennyin niin pahasti, että taisin saada hetkellisen paralyysikohtauksen. Suusta saattoi mahdollisesti kuulua "oho". Ukko tuli viereen katsomaan ja alkoi luonteelleen ominaisesti heti päteä neuvoa että kulta pieni, tätä kuuluu pyörittää täältä pohjasta. Sitten kävi näin:

Ukon suusta saattoi mahdollisesti kuulua "hups". 

Tältä sen kynän kuuluu näyttää :D Kuva on täältä. 

Ja nyt meille tyhmille insinööreille saa kertoa, että miten tätä ihan oikeasti kuuluu käyttää? Onhan tämä meidän yhteisvoimin aikaansaama patenttiratkaisukin ihan kelpo, pohja kun on rikki niin sieltä voi työntää lisää tavaraa esille, eikä tuo kapeneva kynän pääkään ole tiellä. Voisi silti olla mahdollisen tulevaisuuden kannalta ihan pätevää tietää se oikea tapa, minun kun tekisi mieli ostaa näitä lisääkin...