Hiusten värjääminen kasviväreillä - Light Mountain

Heippa!

Noniin, nyt tiedossa sitä hiustenvärjäystä. Lähes päivittäin joku löytää blogiini googlailemalla kasviväreistä, ja edellinen kasviväripostaus on blogin kaikkien aikojen kolmanneksi suosituin postaus, joten näille jutuille ilmeisesti on kysyntää :) Eikä siinä mitään, jaan enemmän kuin mielelläni kasvivärien ilosanomaa kaikille jotka vain jaksavat kuunnella.

Tutkivan journalismin nimissä päätin tällä kertaa vaihtaa siitä iänkaiken käyttämästäni Santesta johonkin muuhun. Netin keskustelupalsoilla on kovasti kehuttu Light Mountainin värejä, joten sellaisen minäkin sitten päädyin ostamaan. Ostin oman pakettini iHerbistä, eikä sitä siellä ainakaan ollut hinnalla pilattu, postikuluineen hintaa tuli kuusi euroa. Voisin sanoa että melko kohtuullista. Arvoin hetken parin eri sävyn värillä (ja itkin sitä miten vähän lopputuloksista on netissä kuvia) mutta päädyin lopulta Bright Red -nimiseen sävyyn. Paloautonpunainen lopputulos kun houkutti kaikkein eniten. Sävyvaihtoehtoja oli muutenkin ilahduttavan paljon. Tietysti ne ovat lähinnä niitä punaisen erilaisia sävyjä, hennapohjaisia kun nämä kasvivärit tuppaavat aina olemaan, mutta ei se minua haittaa, vähän niin kuin päinvastoin.

Hennan (lawsonia inermis) lisäksi kasvivärit koostuvat lähinnä indigosta ("musta henna") ja cassiasta ("väritön henna", cassia auriculata). Tämä Light Mountain on siitä hieman hämäävä, että näiden kolmen lisäksi se ei mainitse ainesosaluettelossa mitään muita kasveja. Esimerkiksi kaikissa vertailemissani punaisen sävyissä ainesosa oli pelkkä henna. En vain ymmärrä miten se on mahdollista, pakkohan niissä on jotain muutakin olla, eihän sävyeroja muuten saa aikaiseksi. Ja jos tämä kerran on puhdasta hennaa niin myisivät sitä sitten sillä nimellä, luulisi olevan kannattavampaa. Eikä henna varmasti kulu hiuksista pois 4-6 viikon aikana, niin kuin pakkausseloste väitti. En ymmarra.

Pakkausdesignia on kyllä kehuttava. Kuinka kivaa, että pakkauksissa on elukoita, eikä aina niitä photoshopattuja päitä! En vain suoraan sanottuna ymmärrä, miten bright red ja susi liittyvät toisiinsa :D Red oli sentään kettu.

Ohjeistus kehotti sekoittamaan pussillisen värijauhetta noin 3,5-5 desiin kuumaa vettä. Itselläni vettä meni vähän reilu neljä desiä, enkä edes käyttänyt koko pussillista, vaan säästin tyvivärjäykseen tarvittavan määrän. Hyvin mielenkiintoisesti ohje vinkkasi myös korvaamaan osan vedestä jugurtilla, mikäli haluaa hieman paksumpaa koostumusta. Minä menin ihan vedellä vain kiitos. Seoksesta tuli ihanan samettista ja paljon juoksevampa kuin Santen väreissä. Huomattavan paljon mukavampi levittää, eikä varise ja klimppiinny niin pahasti. Ei edes seoksen jäähtyessä.

Vaikutusajasta ohjeistus ei puhunut mitään, kehotti vain tekemään suortuvatestin ja päättelemään siitä. Universumin laiskimpana ihmisenä en tietenkään sellaista jaksanut tehdä ("Ei se benjiköysi ole ennenkään katkennut, eikai sitä nyt joka kerta tarvitse tarkistaa. Ei edes vaikka vaihdoin köyttä!") vaan menin vain sillä normaalisti käyttämälläni noin kahden tunnin vaikutuksella.

Pakkauksessa tuli mukana myös "myssy", joka minusta muistutti lähinnä jotain hyvin epämääräistä seksilelua. Otin sen kanssa jopa muutamia hyvin mielenkiintoisia kuvia demonstroimaan näitä mielikuviani, mutta säästetään teidän raukkojen silmiä ja jätetään ne julkaisematta :D Kyseessä oli siis vain sellainen iso suorakaiteen muotoinen, yhdeltä sivulta avonainen muovilärpäke. Ei olisi ikinä pysynyt päässäni, mutta laitoin sen päälle vielä pipon, koska lämpö edesauttaa värjäytymistä. Pipon päälle käärin vielä pyyhkeenkin.

Jännä juttu muuten tuosta lämmöstä. Ostin siis punaisen hiusvärin, josta voisi kuvitella että nimenomaan haluaisin lopputuloksen olevan punainen. Silti ohjelappu oikein suurilla kirjaimilla varoitti, että ethän sitten missään nimessä lämmitä väriseosta päässäsi, jos hiuksillasi on taipumus muuttua punaiseksi. Jumankekka, sehän voi vielä vaikka oikeasti muuttua punaiseksi!

Ja hitsi vie, pipon ja pyyhkeen yhteisvaikutuksesta se sitten ihan oikeasti meni ja muuttui punaiseksi :( Nyyh.

Meikitön ja apea ennen-kuva, niin kuin tapana on ;) Olen kyllä hurjan tyytyväinen lopputulokseen, juuri sellainen leiskuva punainen kuin halusinkin! Ei pääse kyllä Santen väreillä tällaisiin tuloksiin. Jälkeen-kuvassa väri kun on vielä vähän haalistunutkin, olen pessyt hiukseni kahdesti ennen tuon kuvan ottoa. Kasviväreillähän ei pysty täysin hiusten väriä muuttamaan, joten minulla on vielä tuota mustaa niskassa ja päälaella. Menee oikein komea skunkkiraita siellä :D Hennahan on myös vahvasti rakennepaikkaavaa (josta myös juontaa Light Mountainin pakkauksessa oleva merkintä 'conditioner', ei siellä siis mitään hoitsikkaa ole mukana), huomaa noista latvoista...

Pitäisi leikata niitä mutta kun ei raaski! Vastahan niitä lokakuussa viimeksi leikattiin :D Talvi ei ole tehnyt latvoilleni ollenkaan hyvää, tässä kasvatteluprosessin aikana kun olen ihan kevyesti pystynyt pitämään kymmenenkin kuukauden taukoja leikkaamisessa. Mutta no, kasvaahan ne takaisin, niin kuin taisin itse mainita otsiksen leikatessani.

Mutta siis JEEJEEJEE! Nyt on meikäläisellä taas upea tukka :)

Lisää väripalkkeja

Moi!

Rahaa ei ole, mutta onneksi on rahapuu! Sen kanssa on kovin mukavaa poseerata. Myös taivaalla porottava aurinko on kovin mukava, voi huolella pienentää kameran aukkoa ja pidentää suljinaikaa. Puhumattakaan siitä, kuinka leiskuvia hiuskuvia saa aikaiseksi. Tämän takia on mahtavaa olla punapää!

Tänään on siis oikeinkin hyvä päivä :) Ei väsytä enää, säästyin Ukon taudilta, kynsistä tuli tosi hienot, dippalähteet ovat niin mielenkiintoisia että niitä tekisi mieli tutkia koko ajan. Ja mikä parasta, olen jo tehnyt suunnitelmia siitä, mihin kaikkialle matkustan tulevien palkkojeni avulla. Ah ♥ 

Mutta jos sitten taas näistä tämän kertaisista kynsistä. Lupauksieni mukaisesti nähdään taas väriosioita, ja tällä kertaa vähän "perinteisemmin" kuin viimeksi. Kaikissa kynsissä on hieman erilainen kuvio, mutta samoilla väreillä. Oikeassa kädessä on sitten samat kuviot kuin tässä kuvissa esiintyvässä vasemmassa, mutta keltaiset ja turkoosit osiot ovat päinvastoin.

Ensimmäisenä lakkasin kynteni kokonaan valkoisella Essien Blancilla. Voitte olla huoletta kaikki ginan valkoista metsästävät, minä en tule apajillenne, minulle riittää tämä vallan mainiosti. Seuraavaksi lakkasin keltaiset osiot China Glazen Lemon Fizzillä ja viimeiseksi turkoosit osiot China Glazen Techno Tealilla. Jos juuri viime viikolla haukuinkin Chinan lyttyyn, niin osaa se kyllä välillä hyviäkin lakkoja tehdä. Ja välillä jopa aivan mainioita, niin kuin nämä kaksi. Keltainen ei mielestäni erottunut valkoisesta tarpeeksi hyvin, joten rajasin vielä osiot mustalla akryylimaalilla. Lopputulos on kivan sarjakuvamainen, tykkään!

Minulta ei taaskaan tule mitään järkeviä ajatuksia päästä ulos, olen vain liian innoissani. Luulen, että ketään ei kiinnosta kuulla esimerkiksi siitä, miten aion kohta mennä kirjastoon ja lainata ainakin tuhatmiljoonaa kirjaa ja lukea niitä kaikkia päällekäin, koska en vain millään pysty päättämään mistä aloittaisin. Ehkä on siis vain parasta että hiljennyn, ja palaan huomenna toivottavasti asiapitoisemman värjäysjutun kanssa :)

Ihanaa päivää kaikille!

Kelmuglitter

Olen elossa!

Vaikkei ehkä kaikkien viikonlopun tapahtumien jälkeen sitä uskoisikaan :D Meillä oli yhteinen ystävämme käymässä viikonlopun ajan, ja olo on vieläkin sen mukainen... Mutta jos sitä tästä, pikku hiljaa, taas yrittäisi palata normaalin elämän pariin. Toivottavasti en vain tule vielä kipeäksikin, Ukko-raukka on ainakin saanut kauhean flunssan.

Runosuoni ei tänään todellakaan kuki, se luova osuus tästä väsymyksestä on valitettavasti jo mennyt ohitse. Harmi, sillä esittelyvuorossa olisi kyllä sellainen lakkaus, joka ansaitsisi ylistyssanan jos toisenkin. (Minulla oli sellainen lakkaus myös viikonloppuna kynsillä, mutta kaiken tämän rymyämisen keskellä se ehti kyllä tuhoutua täysin ennen kuin sain sen ikuistettua kameralle. Täytyy ottaa pian uusiksi, ja toivoa että onnistun toteutuksen kanssa yhtä hyvin silläkin kertaa.) Liirumlaarumin sijaan saatte nyt siis katsella vain paljon kuvia.

OPI:n Polka.com on sellainen lakka, joka on kuikuillut minulle jo pitemmän aikaa lakkakätköni syövereistä, että käytä minua, käytä minua! Sille piti vain keksiä joku kiva, tumma pohja, josta glitterit erottuisivat tarpeeksi. En halunnut käyttää pelkkää mustaa, vaan mielessä oli ennemminkin tumma violetti. Harmi vain, etten vieläkään omista sellaista kivaa, hyvin sinipohjaista tummaa violettia, joka ei ole vampy. Olen kyllä yrittänyt etsiä, mutta sellaisia ei tunnu olevan tässä maailmassa sitten yhden ainuttakaan. Piti siis tehdä pohja itse kelmuttamalla.

Pohjalla on ensin pari kerrosta Crabtree&Evelynin Wisteriaa, jossa on juuri oikea sininen pohjasävy. Mielettömän kaunis, yksinään kynsilläni sen näkee täällä, blogin ihka ensimmäisessä postauksessa. Sinne tänne Wisterian päälle töpsöttelin OPI:n You're Such a BudaPestiä, jotta pohjaväristä tulisi hieman mielenkiintoisempia ja moniulotteisempi. Kuivuneiden kynsien päälle laitoin kerroksen Paesen sävyä 317, jonka sitten rypistetyllä kelmun palasella töpöttelin osittain pois. Minusta lopputuloksesta tulee hienompi näin, kuin töpöttelemällä väriä lisää kelmulla. Kumpi ja kampi. Loppusilaukseksi sitten kynsien reunoille sitä polkkaa.

Kelmuilu on kyllä ihan mieletön koristelutekniikka, saa niin vähällä vaivalla niiiin upeita lopputuloksia, tuollaista marmoria. Näitäkin lakkauksia pidin viikon, olivat niin kauniit ja mielenkiintoiset katsella, etten olisi millään raaskinut poistaa niitä.

Mieltymykseni lopputulokseen saattanee myös ilmetä kuvien normaalia runsaampana määränä.... :D Mitäs lukijat tykkäsivät?

Tapaaminen leimojen kanssa

Moikka!

Mitä blogosfääri edellä, sitä Armi perässä. Olenhan tällainen pieni matkija-apina :) China Glaze ei ole minusta merkkinä järinkään kiinnostava saati innostava, mutta muutaman pakkosaada-lakan sekin firma on saanut aina välillä aikaiseksi tehtyä. Yksi niistä on tämä viime syksynä ilmestynyt Rendezvous With You. Olin aivan täpinöissäni tästä jo yksinään kynsillä (näkyy blogissakin) ja sitten bloggaaja toisensa jälkeen alkoi leimaamaan tällä. OOOOH!!

Sen verran on kuitenkin taas tullut tehtyä noita yksinkertaisempia kynsiä, että piti saada jotain jännempää vaihtelun vuoksi. Lakkasin siis Rendezvous:ta peukaloihin, etusormiin ja pikkurilleihin ja leimasin sillä keskisormet ja nimettömät. Leimojen pohjalle valikoituvan lakan valinta oli pitkä ja harras, näitä vaaleita liiloja ja violetteja kun on kertynyt jonkun verran... Lopulta päädyin utuisen kauniiseen OPI:n Done Out In Decoon, ja se oli kuulkaa oikein hyvä valinta se. Kuvat puhukoon puolestaan.

Valitettavasti en vain vieläkään ole niin hyvä tässä leimaamisessa, että saisin joka kerralla priimaa, tai edes kiitettävää aikaiseksi. (Tai ehkä se johtuu vain siitä, että olen liian laiska uusimaan epäonnistuneita leimoja :D) Tämmöisiä suttuja ja vajavaisia nämä taas on, mutta metrin päästä tarkasteltuna ihan onnistuneita! Ja tuo Rendezvous:n kimallus kyllä sitten peitti lähempääkin tarkasteltuna, ei tullut kiinnitettyä tuhruihin huomiota.

Leimat ovat MoYoun laatasta Princess collection 13, jonka olen heiltä ystävällisesti saanut. Tässä taas yksi sijoituskohde kunhan palkka alkaa taas juosta (tai juoksemaan), MoYoun leimauslaatat, aivan erityisesti ne yhden kuvan laatat. Olen säännöllisin väliajoin käynyt heidän nettisivuillaan jo kurkkimassa ja merkitsemässä toivelistaa...

Done Out In Deco teki temput ja muuttui siniseksi tässä makrokuvassa. Jännää. Pakko oli silti tämäkin kuva laittaa mukaan, koska tuon Rendezvous:n pinta, lääh.

Luomivärit väärään suuntaan

Moikka!

Tänään olen menossa kirjoittamaan työsopimusta, ja voin sanoa että tuntuu aivan äärettömän hyvältä. Johan tässä on monta kuukautta jurnutettu kotona, puhumattakaan rahatilanteesta... Että jesjesjes jee, ihanaa, aah, vihdoinkin, ja sitä rataa ;) Valitettavasti vaan vielä täytyy kuukauden verran tätä sohvannurkkaa kuluttaa, työt alkavat vasta maaliskuun puolella. Onneksi tuota diplomityötä voi kirjoittaa jo etukäteen, saa edes jotain tekemistä. Yllättävän apaattiseksi sitä näköjään voi taantua, kun ei ole yhtään mitään tekemistä. Blogiin ei ole hirveästi tehnyt mieli näitä negatiivisempia juttuja kirjoitella, mutta nyt kun aurinko taas vähän pilkahtelee niin siitä kertoo sitten entistäkin mieluisammin :) Ja jumankekka, säästätte sitten minulle niitä Brazil-lakkoja, minulla on varaa niihin vasta huhtikuussa!

Mutta paras uutinen koskaan: hiusväri on vihdoinkin löytänyt perille! Ei ihme että kesti, paketti on jostain syystä seikkaillut Hollannissa. Nyt se viimeinkin on perillä, eikä minun enää tarvitse kulkea pipo päässä 24/7. Postausta tiedossa tästä tarkemmin myöhemmin tällä viikolla tai ensi viikon alkuun. 

Tämän postauksen aihe on kuitenkin jotain ihan muuta. Uusi, vieläkin ihana otsikseni tulee kovasti silmille, ja sen vuoksi päätin kokeilla tehdä silmistä intensiivisemmät, paremman sanan puutteessa pistävät, kokeilemalla tavanomaisesta poikkeavaa luomivärien levitystapaa.

Valitettavasti en nyt onnistunut saamaan tarkkaa lähikuvaa silmien ollessa kiinni, joten joudutte tyytymään pelkkään selitykseen. Ensimmäisenä yläluomi on rajattu mummoanikin vanhemmalla Lumenen tummanvioletilla rajauskynällä. Sivulauseessa voisin huomauttaa, että yli kymmenen vuotta sitten ostettu kynä toimii edelleen vallan mainiosti, enkä kyllä ihan täysin ymmärräkään, miten tällaiset muka voisivat mennä vanhaksi... Ehkä olen sitten vain ällöttävä, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta :D Rajauksen päälle ja alaluomelle olen levittänyt tummansinistä Prankia Urban Decayn Vice 2 -paletista. Sitten päästään siihen vähemmän perinteiseen osuuteen, olen nimittäin lähtenyt lisäämään aina vaaleampaa sävyä tummemman päälle mentäessä kohti luomivakoa. "Varjostus" onkin siis ripsien tyvessä ja vaalein sävy luomivaossa. Eihän tämä nyt mitään uutta ja mullistavaa ole, mutta harvemmin nähtyä kuitenkin. Ja varsin toimivaakin, vaikka itse sanonkin. Keskisininen on Viva la Divan Absolutely Fabulous eyes -paletista ja vaalein sininen Coastal Scentsin original-paletista, nimettömiä mokomat.

Kah, Armi-vampyyrihan se siinä!

Minttusuklaa!

Moi!

Tänään vuorossa pikaisesti otsis-postauksessa vilahteneiden kynsien esittely. Nämä ovat juurikin niitä äärettömän simppeleitä lakkauksia, joita on välillä hyvä tehdä, ettei homma räjähdä ihan käsiin suorituspaineiden vuoksi :) Huomaa, että minäkin olen vähän yksinkertainen ihminen, koska tykkäsin näistä ihan hurjasti.

Jopa nämä ruskeahkot mutalakat näyttävät minusta yllättävän kivoilta, kun kaverina on jotain räväkkää ja värikästä. Valitettavasti vain tämä räväkkä ja värikäs Essien Where's My Chauffeur? oli tosi vaikea saada vangittua kuviin oikean sävyisenä. Ruskea epäväri taas on Essien Master Plan, en täysin ymmärrä että miksi olen sen mennyt ostamaan, kun en kerta tällaisista väreistä niin kovasti pidä, mutta no. Ihan kiva :)

Yritin saada kuviin vasemmankin käden, jossa värit olivat päinvastaiset, mutta niistä kuvista ei tullut kyllä yhtään mitään. Eipä sillä että nämäkään mitään riemuvoittoja olisivat :D Tuntuu että kaikki kuvaustaitoni ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, jopa keskellä päivää auringonvalossa saan vain ihan kauheita tärähtäneitä ja rakeisia kuvia aikaiseksi. Enpä kyllä toisaalta ole pitään aikaan kuvannut mitään muuta kuin blogimateriaalia, ehkä pitäisi tehdä joku pieni kuvausretki tuonne metsään, niin voisi taas muistella mitä kaikkia asetuksia siitä kamerasta löytyykään... Voisi tuoda ahaa-elämyksiä myös tähän kynsikuvailuun.

Tekee sikana mieli karkkia, hiton suklaakynnet!

Aamumaa-saippuat

Moi!

Jälleen kerran olisi luvassa marraskuisesta miitistä saatujen tuotteiden esittelyjä. Minun osaltani tämä esittely taitaa jäädä viimeiseksi, mutta luvassa ei suinkaan ole minkään pahnanpohjimmaisen viisiminuuttinen kuuluisuudessa, vaan huipputuotteen arvonsa mukainen esittely.

Jos jotakuta muuten nyt alkaa epäilyttää se, että olen pääsääntöisesti vain ylistänyt saamiani tuotteita näissä esittelyissä, niin mainittakoon että miitistä saamamme tuotekasa oli aivan val-ta-va ja olen valikoinut näihin esittelyihin tietysti vain ne parhaat, minua kiinnostavat esittelyn arvoiset tuotteet. Blogipimentoon on jäänyt hurja joukko tuotteita, osa hyviä ja osa huonoja, joistain minulla ei ole mitään käsitystäkään, koska olen antanut ne eteenpäin. En siis kehu tuotteita vain siksi että olen sattunut saamaan ne ilmaiseksi, tosin sen pitäisi käsittääkseni muutenkin olla itsestään selvää.

Asiaan. Kunniapaikan tämän päivän esittelyssä saa Aamumaan palasaippuat. Joku saattaa muistaakin aiemmista postauksista, että sain näitä alunperin kaksi, mutta toisen annoin siskolleni. Itselleni jätin mielestäni paremmalta tuoksuvan (tietysti :D) puolukkaisen ilveksenpennun tassunjäljen. Näissä saippuoissa on kahta lukuunottamatta kaikissa suomalaisten eläinten jälkiä. Nuo kaksi muuta on muotoiltu muistuttamaan nimikkoeläintään, kannattaa tutustua ainakin lepakkoon, aika upea! Palasaippuioiden lisäksi Aamumaa valmistaa myös soijavahapohjaisia kynttilöitä samalla tassunjälkidesignilla.

Nämä saippuat ovat siis kaikki luomuraaka-aineista Suomessa valmistettuja uniikkituotteita. Yrityksen taustalla on vahva halu kunnioittaa ja suojella luontoa ja eläimiä. Jokaisesta myydystä tuotteesta Aamumaa maksaa 50 senttiä Suomen WWF:lle saimaannorpan suojelemiseksi. Tuotteiden mukana tulee myös pieni infopaketti nimikkoeläimestä. Lepakkosaippuaa lukuunottamatta nämä palasaippuat maksavat 13 euroa, joten voidaan puhua prosentuaalisesti melko merkittävästä hyväntekeväisyyssummasta :) Aamumaan tuotteita voi ostaa sekä heidän kotisivuiltaan että jälleenmyyjiltä, joita on kattavasti ympäri Suomea, ja Eurooppaakin.

Sitten itse tästä ilveksenpennusta. Minun versioni on siis puolukka, tätä on myynnissä myös tyrnin tuoksuisena. Useista muistakin eläimistä on erilaisia tuoksu- ja värivaihtoehtoja saatavilla. Tämän ja tuoksuttelemani hirven perusteella näiden saippuoiden tuoksu on aika voimakas ja "aito",  metsäinen. Keinotekoisia hajusteita näiden saippuoiden valmistukseen ei ole käytetty. Tuoksu ei missään nimessä ole paha, vain kovin erilainen kuin yleisimmät esanssiset kosmetiikkatuoksut. Tuoksu ei jää iholle pesun jälkeen.

Saippua vaahtoaa helposti mutta kevyesti, mitään vaahtobileitä ei tällä kyllä saa aikaan. Pesee kuitenkin tehokkaasti, ja myös kosteuttaa kiitettävästi, ovathan nämä oliiviöljypohjaan tehtyjä. Monissa saippuoissa on mukana myös karitevoita ja mehiläisvahaa, tässä puolukkailveksessä ei. Olisi mukava kokeilla myös sellaista.

Ja palasaippua on tietysti aina palasaippua <3 Ja vielä luomu sellainen, oh, minä tykkään! Olen tainnut sanoa noin joka toisesta esittelemästäni tuotteesta että tykkään yrityksen konseptista ja niin kävi taas :D Mutta hei, yritys joka tekee söpöjä eläinpalasaippuoita ja suojelee saimaannorppia, kuka siitä muka ei tykkäisi?

Lukijat! Käytättekö palasaippuoita vai meneekö sellainen liiaksi ituhippeilyn puolelle? :)

Ällösöpöjä teemakynsiä

Istu ja pala!

Nyt nähdään kertapläjäyksenä kolme asiaa, joista en itse juuri niin välitä: pinkkiä, teemakynsiä ja ällösöpöyttä. Mutta kai sitä voi kerran vuodessa päräyttää :) Ja jos yhtään voin puolustella itseäni, ei minun kyllä ollut alunperin tarkoitus tehdä näistä kynsistä ollenkaan näin ällösöpöjä.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä yksi harmaa sydän nimettömään ja yksi pinkki sydän keskisormeen. Aloitin nimettömästä, ja ylin harmaa sydän näytti vain vain niin yksinäiseltä, että ennen kuin ehdin huomatakaan, olin tehnyt niitä kaksi lisää. Sitten peukalo näytti kovin tyhjältä ja täytyi tehdä pari sydäntä sinnekin. Tässä vaiheessa olin vielä erittäin tyytyväinen, vaikka olinkin poikennut suunnitelmasta. Sydämet näyttivät kivoilta eikä niitä ollut liikaa. Hetken jopa harkitsin, josko tekisin sitä pinkkiä sydäntä ollenkaan, mutta pitihän se nyt nähdä, miten visio toteutuisi oikeassa elämässä. No, yksinäiseltähän se ainokainen pinkkikin sydän sitten näytti. Piti siis tehdä etusormeenkin samanlainen sydän. Ennen kuin ehdin estää itseäni, myös pikkurilliin oli ilmestynyt yksi sydän, koska muuten sille olisi tullut niin paha mieli ainoana sydämettömänä kyntenä. Ja siinä minä sitten istuin ja katselin yllättäen ällösöpöiksi muuttuneita kynsiäni. Hups.

Onneksi tosiaan sentään toteutin visioni  noista väreistä, etten saanut pinkin yliannostusta. Rouhea harmaa taittaa sitä juuri sopivasti, että voin vielä tuntea itseni miehiseksi :D Vaikka sanonkin pitäväni väreistä, niin pinkki on kyllä yksi sellainen joka tökkii aika pahasti. Olen yrittänyt siedättää itseäni, ja enää en vihaa pinkkiä, tai vaaleanpunaista, mutta en kyllä suuremmissa määrin niistä pidäkään. Vaikka tuo aksenttikynsien lakka, OPI:n If You Moust You Moust. Jopa minun täytyy myöntää että onhan tuo nyt upea, mutta en kyllä unissanikaan voisi kuvitella käyttäväni sitä kaikissa kynsissä. Aiiiivan liian barbia minulle.

Minimaalisessa lakkakokoelmassani on onneksi sille muutama todella hyvä pari, yksi niistä on tämä China Glazen Immortal. Sopii Moustin kanssa yksiin sekä tummanharmaan pohjavärinsä vuoksi että osittain pinkkinä kimmeltävän shimmerinsä vuoksi. Tykkään!

Vihreät palkit

Heippa!

Havahduin tuossa eräs kaunis päivä huomaamaan, etten ole tehnyt yksiäkään color blocking -kynsiä blogin olemassa olon aikana. Yhteen aikaan en mitään muuta tehnytkään, eli ehkä niihin tuli vähän yliannostusta. Mutta nyt sitten taas uudella innolla, tykkään ihan valtavasti tästä koristelutyylistä. Saa pienellä vaivalla näyttävät kynnet, helposti vaikka kaikista hieman erilaisetkin mutta silti yhteensopivat, jos sellaisesta tykkää, eikä tarvitse tapella siirtokuvien tai leimojen tai minkään muunkaan ennenaikaista hiustenlähtöä aiheuttavan kanssa. Teippejä voi käyttää apuna jos vaatii millilleen suoria linjoja, minun mielestäni ei ole niin justiinsa ja teen aina vain vapaalla kädellä. Ja jos oikein rumia linjoja tulee, aina voi paikata ohuella siveltimellä.

Itseäni vain harmittaa tuo nimitys. Mielelläni käyttäisin suomenkielisiä termejä, mutta väripalkkeilu kuulostaa vähän hölmöltä... Väriosioilu ei pistä paljonkaan paremmaksi :D No, ehkä sillä ei ole niin suurta väliä. Finglish ei varmaan ole pois kuolemassa vaikka kuinka yrittäisin väkisin suomentaa termejä.

Kynsiin. Tällä kertaa en tehnyt koko kynnen kattavia lohkoja, vaan jätin väriosioleikittelyt vain kynnen tyveen. Olen nyt selkeästi vähän liiaksi orioentoitunut tähän tyvipainotteiseen koristeluun :D Vaikka kynnet ovatkin jo kasvaneet aivan hurjasti. Nämähän olivat vasta ihan töpöt! Se riekaleinen nimetönkin on jo kehittänyt vapaata kasvua reilun millin verran. Matkaa sormenpään yli on kyllä yhä edelleen melkoisesti, kynsipeti päättyy minulla nimettömissä niin aikaisin. (Kun sitten taas etusormissa kynsipeti jatkuu jopa sormenpään yli. Oi missä olet, symmetria?) Jännä huomata, että kynsipeti on kuitenkin edelleen saman muotoinen kuin ennen onnettomuutta, sehän repeytyi pitkälle kynsipatjankin puolelta ja iho ehti siitä jo parantua ennen kuin kynsi kasvoi sen kiinni. Näissä minun nimettömissäni kun on kaiken muun kivan lisäksi vielä v-muotoinen vapaan kasvun raja, eikä suinkaan suora tai lievästi kaareva kuten muissa. Pitäisiköhän ottaa joskus nakukuva?

Taas ajauduin sivuraiteille :D Mutta mikäs tässä kirjoittaessa kun taas pitkästä aikaa sujuu niin hyvin! Jos nyt silti kuitenkin yrittäisin kertoa edes jotain tästä kuvissa esiintyvästä lakkauksesta. Lakkasin ensin kynnet puoliksi limenvihreällä OPI:n Who The Shrek Are Youlla ja puoliksi perusvihreällä OPI:n Green-wich Villagella. Lakkasin puolikkaat siis ihan kynsien kärkiin asti välttääkseni ikäviä möykkyjä. Loppuosaa kynsistä koristaa ah, niin ihastuttava A Englandin Dragon. Viiva erottamassa tyven värejä on tehty pienellä siveltimellä, muuten siis vapaalla kädellä. Eiväthän nuo linjat täydellisiä ole, mutta tarpeeksi hyviä minulle. Tarpeeksi hyviä, että tämä lakkaus pomppasi kertaheitolla tämän vuoden suosikikseni. Color blocking tekee niiin paluun säännöllisiin koristelurutiineihini!

Jaaa upeista kynsistä otin näköjään aivan hirvittäviä kuvia :D Melkein tarkkoja ja silleen. Pitäisi varmaan ottaa tavaksi katsoa kuvat ennen kuin poistaa lakkaukset... Mutta en suostu ärsyyntymään tästä, olivat sen verran ihanat kynnet.

Tykkääkste?

To bang or not to bang

Siinäpä vasta kysymys.

Minulla on ollut etuhiukset aina. Pariin otteeseen niiden leikkaaminen on jäänyt ja ne ovat päässeet venähtämään, mutta ne ovat kuitenkin aina olleet selkeästi etuhiukset. Jälleen kerran havahduin siihen että viimeisimmästä etuhiusten pätkäisystä on aikaa kulunut jo vuosi. Enää niitä ei ehkä ihan voisi etuhiuksiksi kutsua, mutta ovat tietysti selkeästi lyhyemmät kuin muut hiukset. Leikkaaminen on jäänyt, koska onhan se etuhiuksien ylläpito nyt vain aivan käsittämättömän rasittavaa. Aina pitää olla suoristelemassa ja kampailemassa rakoja piiloon, varmistaa etteivät ne lentele sinne sun tänne kun ottaa pipon pois päästä jne. Puhumattakaan siitä kuinka rasittavaa on se, että etuhiukset tulevat paljon nopeammin likaiseksi kuin muut hiukset. 

Mutta kun. Minulla on hirvittävän leveä otsa, eikä se suoraan sanottuna näytä ollenkaan hyvältä ilman etuhiuksia. Hiusten ollessa auki otsa ei näytä niin pahalta, mutta jos hiukset ovat kiinni... voi kauhistus. Muut hiukseni ovat nyt vihdoin saavuttaneet sen pituuden, että niitä on jälleen kiva pitää kiinni, mutta tuo otsa on kyllä rajoittanut viime aikoina sitäkin asiaa kovasti.

Mitäpä tähän sanoisi, suuret on ongelmat :D Eikä hiusasioita kannata muutenkaan juuri murehtia, ovathan ne uusiutuvaa luonnonvaraa. Joten ei kun niks ja naks! Kyllä ne nopeasti kasvaa takaisin jos alkaa kaduttaa. (Pitäisi muistaa sama latvojen kanssa...) Yleensä hiusten leikkaamiseen käyttämäni sakset ovat jo lähes vuoden olleet Jemman hellässä huomassa, joten keittiösaksilla mentiin. Onneksi tykkään vähän tuollaisesta epätasaisemmasta jäljestä :D

Veikkauksia otetaan vastaan, kuinka monta päiväätuntia menee, ennen kuin ensimmäisen kerran kiroan sitä, kuinka rasittavaa etuhiuksia on pitää nätteinä ja ojennuksessa. Miten ne tulee jatkuvasti silmille. Miten joudun taas todistelemaan kirjastosedälle että juu, olen kyllä yli 15-vuotias, en tarvitse vanhempien lupaa saadakseni oman kirjastokortin. Nimimerkillä valitettavasti tämän kokenut, 21-vuotiaana.

(Ei, en ole vieläkään värjännyt hiuksiani uudestaan. Mutta enää ei voi syyttää pelkkää laiskuuttani, tilasin uuden hiusvärin jo viikkoja sitten, mutta se ei ole vielä halunnut löytää tietään perille asti. Polje Kusti, polje, en halua enää näyttää kaljulta!)

Sellainen siitä tuli, epätasainen, haituvainen, liian pitkä ja ah, niin ihana! Ainakin vielä, katsotaan asiaa sitten huomenna uudestaan, kun se on yksi rasvainen otsaan liimautunut limaklöntti ;)

Lukijaraati! Hot or not?

Asialliset kukkakynnet

Moikka!

Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi se, että minä pidän aivan hurjan paljon väreistä. Päivittäinen väri-iloittelu ei rajoitu minun kohdallani pelkkiin kynsiin, vaan rakastan myös pukeutua värikkäisiin vaatteisiin. Jotkut voisivat väittää että minun zombi-iholleni eivät kirkkaat värit sovi, mutta minä sanon heille että pyh ja pah. Vieläkin jotkut voisivat väittää että minun iässäni pitäisi teinihömpötykset jättää jo taakse ja alkaa pukeutua niin kuin aikuiset, mutta siihen sanon ainakin että hevonkukkua. Jos lähes yhdeksänkymppinen Aira Samulinkin voi värjätä tukkaa kirkkaanpunaiseksi ja käyttää verkkosukkahousuja minihameiden kanssa, niin kai minäkin saan pukeutua kiireestä kantapäähän kaikkiin sateenkaaren sävyihin. Vaikka en nyt ihan vielä Aira Samulinin ikää lähentelekään :) 

Vaikka en tietenkään ala koskaan todellista luonnettani piilottelemaan, olen katsonut parhaaksi hieman hillitä sitä asiallisuutta vaativissa tilanteissa, kuten työhaastatteluissa. (Itse työpaikalle pukeudun kyllä sitten juuri niin kuin lystää, en ole koskaan ymmärtänyt mentaliteettia että siisti pukeutuminen on synonyymi musta-valko-harmaalle värikoodille. Enkä ole kyllä koskaan saanut mitään muuta kuin positiivista palautetta ulkoisesta habituksestani.) Tämä blogi ei kuitenkaan ole mikään muotiblogi, eikä minun ollutkaan tarkoitus alkaa mistään vaatteista saarnaamaan, vaan ihan vain esitellä kynsiä. En siis varsinaisesti työhaastattelussa käynyt, mutta kuitenkin juttelemassa tulevan esimieheni kanssa diplomityöstäni, joten katsoin parhaaksi edustaa sitä hillitympää Armi Asiallista viininpunaisessa. (Kyllä, mätsäsin vaatteeni kynsiini, hyi minua :D)

Paras Armi Asiallinen -lakka on ehdottomasti ihastuttava Essien Angora Cardi. Tämä tekee kyllä aika hämmentävän värimuutoksen matkalla pullosta kynnelle, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska lopputulos on kuitenkin niin huokauksia aiheuttavan kaunis. Ei sillä, voisin kyllä hyvin omistaa myös sen värisen lakan, kuin Angora Cardi on pullossaan.

Koska yksivärisillä kynsillä on kovin vaikeaa olla, yhdistin mukaan valkoisia siirtokuvia. Ja sitten mentiinkin taas metsään sen yliyrittämisen kanssa... Nämä kynnet on siis tehty ennen noita viikonlopun pohdintojani siitä, että yksinkertaisuus on välillä ihan hyvästä. Ei näistä nyt mitenkään rumat tai yliampuvat kynnet tulleet, mutta olisin kyllä pärjännyt ilmankin tuota irtoglitterpölyä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukavat kynnet, mutta eivät yltäneet siihen 'ooh, mahtavaa, tätä lisää!' -kerhoon. Mutta ei kai kaikkien lakkauksien tarvitsekaan sinne asti yltää. Joskus on hyvä olla näitä perusjamppa-päiviä välissä, että voi sitten taas saada suurempia riemunkiljahduksia ja onnentunteita aikaan, kun se huippuonnistuminen sattuu kohdalle.

Ja sellainen huippuonnistuminen on muuten tulossa esittelyyn myöhemmin tällä viikolla!

Liikaa yritystä

Moi!

Ninna kirjoitti tuossa pari päivää sitten aika ajatuksia herättävästi siitä, miten bloggailun myötä kynsien lakkailuun on tullut ihan uusi, yliyrittämisen maku. Valitettavasti joudun tuon itsekin ajoittain allekirjoittamaan, nämä tämänkertaiset kynnet ovat siitä loistava esimerkki. Teki mieli käyttää Jinxiä, mutta tuntui että pelkkä yksinäinen tekstuurilakka parilla niitillä olisi aivan liian tylsää blogin kannalta. Niinpä joukkoon oli pakko tunkea myös toinen lakka, ja leimata sen päälle. Lienee turhaa sanoa, etten tykännyt lopputuloksesta yhtään, oli jotenkin niin pakotettu olo sen kanssa. Jostain syystä en kuitenkaan itse tajunnut, että niin, kyllähän minä SAAN tehdä myös yksinkertaisia lakkauksia jos siltä tuntuu, ei ole pakko aina tehdä jotain monimutkaisempaa vain blogin takia.

Toinen asia johon heräsin tuon Ninnan kirjoituksen takia oli syy siihen, miksi nykyään tuntuu siltä etten omista tarpeeksi kynsilakkoja. Tuntuu että ne kaikki, joita haluaisin tällä hetkellä käyttää, ovat vasta niin vähän aikaa sitten esiintyneet blogissa, ettei voi näin pienellä viiveellä esitellä niitä uudestaan. Joten kiitos Ninna, ehkäpä tämän jälkeen muistan taas itsekin, että ei tämän bloggaamisen tarvitse olla niin vakavaa. Jos tekee mieli lakata samalla lakalla kuin edelliselläkin viikolla, ja lykkiä vain ne parit niitit koristeeksi, niin senkun teen niin!

Varoituksena siis lukijoille: näiden seuraavien kynsien jälkeen saatte vähän aikaa nähdä paljon tylsempiä lakkailuja :) Ja just niillä samoilla sävyillä, mitkä ovat esiintyneet tässä blogissa suhteellisen paljon, ottaen huomioon että olen bloggaillut vasta noin kolmen kuukauden ajan...

OPI:n Jinx, tuo rakkaus lakkamuodossa, pääsi siis etusormiin ja pikkurilleihin ja loppuihin sormiin sille tuli kaveriksi OPI:n Red Hot Ayers Rock sekä leimoja Konadin mustalla laatasta DRK A. Näissä taas nähdään etten ole mikään erityisen hyvä tuossa kohdistamisessa, mutta... :D Itse asiassa nuo leimat ovat ihan kivat, vaikka jäävätkin vähän kesken. Eivätkä nämä nyt näin kuvissa (kun poistamisestakin on jo viikko) näytä muutenkaan ollenkaan pahoilta. Ärsytti vain se homma, että on jotenkin pakko laittaa tuo punainen mukaan.

Pitää taas etsiä ne paikat, joissa kuvatessa ei saa heijastuksia aikaiseksi...

Näillä kynsillä olin juhlistamassa ystäväni valmistujaisia, ja nyt voin vihdoinkin sanoa varmuudella itsestänikin, että se päivä on tulossa kun minä saan olla vastaavassa tilaisuudessa juhlittavana. Sain vihdoin ja viimein diplomityöpaikan! Jee jee jee! Mahtavaa! Pari huutomerkkiä vielä!!

Tämä asia varmistui alle viikko sitten, ja olen jo nyt menettänyt kykyni kirjoittaa tänne blogiin :D Tai kyllähän tänne saa tekstiä aikaiseksi, mutta kun haluaisin nimenomaan kirjoittaa hyvinkin eri tyylilajilla kuin pelkkää asiallista "tässä on tämä kynsilakka ja tässä tuo, olivat tosi kivoja". Asiallista tekstiä kun saan nyt puurtaa muutenkin itseni kipeäksi. Noh, eiköhän se hulluttelupuolikin täältä sieluni syövereistä vielä joskus palaa. (Mutta palaa pian, minulla on ikävä!)

Eikai mistään huomaa että tykkään Jinxistä?