The Finnish(able) Nail Art Challenge - peculiar inspiration

Nyt tuli kyllä mentyä niin lahjakkaasti metsään, että harkitsin useamman tovin näiden kynsien julkaisemista. Pakko se kuitenkin oli, kun on kerta tällaiseen haasteeseen lähdetty mukaan. (Ja koska minulla ei ollut aikaa tehdä uusia, toivottavasti hivenen onnistuneempia kynsiä.)

Olkaa hyvät, yhdet henkilökohtaisen kynsitaiteilu-urani epäonnistuneimmat kynnet:

Karrr-me-aaaa! :D Peukalot, etusormet ja pikkurillit onnistuivat ihan mukiinmenevästi (mitä nyt etusormen kynsi ehti poksahtaa poikki ennen kuvausta) mutta mitä hittoa noissa keskisormissa ja nimettömissä oikein tapahtuu? Inspiraationlähteestäni, Thaimaasta tuodusta lohikäärmelyhdystä näkee vähän minkälaisia muotoja olen hakenut, jokainen voi sitten ihan itse päätelly toteutuksen onnistumisen asteen...

Kynsilakka on OPI First Date at the Golden Gate, maalailut akryyliväreillä ja taiteilija itse ilmeisesti sienissä.

Kynsivinyylit - vihdoinkin minun!

Ääh! Ensimmäistä kertaa kävi niin, ettei postaus tullut ulos silloin kun piti. Argh. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu paremmin.

Kauan siinä meni, mutta minä olen kuulkaa vihdoin ja viimein ostanut kynsivinyylejä. Teippien käyttö ei ole minusta koskaan ollut erityisen hankalaa, ainoastaan kauhean aikaavievää. Tykkään kauhesti erilaisista teippilakkauksista, mutta niiden tekeminen vaatii sitten kauheasti ylimääräistä aikaa, joten ei kovin usein tule tehtyä. Toivottavasti nyt näiden vinyyleiden kanssa tulisi petrattua sen suhteen. Ja sekin on toki kiva, että näitä on olemassa erimuotoisia, ei tarvitse vaikka siksakkia lähteä leikkelemään teipistä. Nostaa heti mahdollisten lakkausten määrää potenssiin tuhat.

Päävärinä on jälleen yksi uusi tulokas, Essien Sunday Funday. Ennen vähän vierastin tällaisia sävyjä, eivätkä monet niistä tunnu edes sopivan minulle, mutta tämä on onneksi tarpeeksi neutraali, sävy on mielestäni tosi kiva. Mutta. Kolmekin kerrosta jätti superärsyttävästi kynsien vapaan kasvun rajan näkyviin. Vihaan vihaan vihaan tätä ilmiötä. Tämän vuoksi minusta on tullut elitistinen salonkilakkasnobi, ettei minun tarvitsisi enää katsella tällaisia kynsiä. Voi Essie minkä teit. En tiedä pitäisikö tästä nyt hankkiutua eroon, vai antaa anteeksi kivan värin vuoksi.

Aksenttikynnessä pohjalla on Essien Blanc ja vähän jotain mielenkiintoa tuomassa Zoyan Chyna. Zoya se kyllä osasi näiden tekstuurilakkojen tekemisen, en henkilökohtaisesti ymmärrä miksi ne ovat nyt alkaneet tekemään niitä magical pixieitä tai mitä ovatkaan. Minusta nämä vanhat ovat paljon kauniimpia.

Nämä vinyylit ovat niitä alkuperäisiä? teismomin vinyyleitä. Ostin myös Etsystä muutaman arkin, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Vinyylien kanssa oli muuten mahtavaa taaplata, mutta minusta ne olivat liian lyhyitä. Omat kynteni eivät tällä hetkellä edes ole erityisen pitkät, ja silti vinyyleistä meni vain pienet ruikulat kynsien yli. Varsinkin vasemmalla kädellä oli hieman vaikeuksia saada vinyylit pois ilman että sohi pinseteillä vastavalmistuneita lakkauksia. Mutta näitä on kyllä toisaalta myös aika helppo laittaa muutama peräkkäin, jos oma kynsien pituus sitä vaatii. 

Lyhykäisyydessään siis tykkäsin muuten, paitsi liian lyhyet vinyylit (ja kammottavat vapaan kasvun rajat). En kyllä vieläkään vinyyleiden tarjoamasta nopeudesta huolimatta koristellut kuin kaksi kynttä, koska laiskuus iski :D Ehkäpä viikonloppuna, kun on enemmän tylsiä hetkiä, voisi tehdä jonkun huippumonimutkaiset kynnet, johon pääsen kuluttamaan kertaistumalla puolet ostamistani vinyyleistä... S

Puolikuu

Ah, viikonloput ja pitkään nukkuminen. Yksi parhaista asioista, joita voi tehdä ilman housuja.

Kohta alkaa olla jännät paikat, nimittäin ensi viikonloppuna pitäisi taas osallistua kynsihörhöjen tapaamiseen! Jotenkin tämä ei ole vielä ehtinyt iskostua lainkaan tajuntaan, katselin jopa kotikaupunkini ohjelmatarjontaa tuolle viikonlopulle, "kun ei kerran ole mitään tekemistä". Toivottavasti en oikeasti unohda mennä tuonne :D

Hmm, pitäisiköhän tuonne alkaa suunnitella jo jotain kynsiäkin? Teemana on kesä, ja mikä minulle luonnollisesti tulee kesäkynsistä ensimmäisenä mieleen - Man-go ja Cope-acabana! Herrajumala, että minusta on tullut kyllä tylsä kynsien laittaja :D Paljon puusta pidemmälle ei päästy näiden tämän kertaistenkaan kynsien kanssa, sillä se kolmas omistamani brasilialainen, Bossa Nova, on taas päässyt edustamaan.

Puolikuulakkaus! Minä tykkään tästä koristelutyylistä oikein oikein paljon, silti sitä tulee todella harvoin tehtyä. Ehkä osasyynä on se, että tykkään tehdä nuo puolikuut vapaalla kädellä? Aika monethan taitavat käyttää niitä reiänvahvistimia apuna, mutta minusta ne tekevät liian loivat puolikuut. Itse pitää siis taiteilla, että saa sellaiset kuin haluaa.

En halunnut tehdä kaikista kynsistä samanlaisia, joten kokeilin puolikuuta hieman eri tavalla peukaloihin ja nimettömiin. Lopputulos on kyllä erittäin erittäin onnistunut, tämä täytyy muistaa ensi kerrallakin, kun haluan puolikuita mutta en jaksa tapella saadakseni suoran rajan! Tulee ihan helminauha mieleen noista palluroista.

Teen nuo puolikuut siis ihan lakan omalla siveltimellä ja paikkailen lopuksi pienipäisellä pilkkutikulla. Olen todennut sen tähän hommaan paremmaksi kuin siveltimen, siveltimet lähtevät minun tönkkökäsissäni helposti lipsumaan. 

Kaveriksi Bossa Novalle pääsi suosikkipunaiseni, heräteostos jota ei ole tarvinnut katua, OPI Copper Mountain Copper. Ihan kauhian kiiltävä, mutta joskus pitää olla. Muistaa taas, kuinka rakkaita ne cremet ovatkaan ;)

Ihanaa, rauhallista sunnuntaita! Muistakaa nauttia vapaapäivästä, kaikki kenelle sellainen on suotu.

Tekstuuria tutulla tavalla

Moi!

Uhh, meillä oli lähes koko eilisen ajan netti poikki, en päässyt päivittämään vaikka tarkoitus oli. Enkä päässyt edes ajastamaan täksi aamuksi mitään, joten tällaisella reaaliaikaisella iltapäiväpostauksella mennään nyt sitten. En kyllä ole ihan perillä itsekään niistä syistä, miksi olen alkanut ajastamaan postauksiani aina aamuksi... Yleensä kun kirjoittelen sellaiseen aikaan, jota normaalit ihmiset varmasti pitävät kovin myöhäisenä, ja sitten en muka kehtaa julkaista saman tien, keskellä yötä. Mitä pahaa siinä muka on? Ei aavistustakaan. On vain jäänyt tavaksi ajastaa. Vai mitä olette lukijoina mieltä, onko sillä merkitystä mihin aikaan päivästä näitä postauksia tulee ulos?

Päivän varsinaisena aiheena ovat kynnet, ja taas siellä kovin tutuksi tulleella tavalla: teippaamalla! Jännä juttu, että jopa tuo teippien asettelu on näin samanlainen kuin viime kerralla.... No mutta, miksipä sitä menisi hyväksi todettua kaavaa muuttamaan. Ainakin onnistuu satavarmasti :D Mutta ensikerralla lupaan tehdä jotain muuta tekstuureista!

Kaikissa kynsissä siis pohjalla OPI:n iiiiiihana Can't find my czechbook, se täydellinen turkoosin sävy. Jostain syystä se on jäänyt aivan liian vähälle käytölle tämän talven aikana, vääryys! Toisaalta, tulin ehkä hieman ylikäyttäneeksi sitä kesän aikana, joten ehkä se ansaitsikin pienen lepotauon. Yksi suurista lemppareistani koko kokoelmassani, ei, vaan koko lakkamaailmassa! (Herää kysymys, että eikö kaikki kokoelmaani päätyneet lakat ole niitä lakkamaailman parhaita, kun kerran olen mennyt ne hankkimaan ja muut jättänyt ulkopuolelle. Haavelistalla on tietysti myös hyviä ehdokkaita, mutta en voi satavarmasti tietää, ovatko ne hyviä vai eivät, kun en ole kerran päässyt kokeilemaan. Ah, elämän suuret kysymykset.)

Kaveriksi tshekkivihkolle pääsi myös yksi suurista suosikeistani, Zoyan Chyna. Pistin vain yhden kerroksen, mutta olisi melkein vaatinut kaksi, että olisi paremmin saanut tuon ihanan punaisen hehkun esiin. No, eipä siinä, olisin varmaan sillä toisella kerroksella onnistunut suttaamaan nuo teippien rajat vieläkin pahemmin :D Peukalo ei tänään esiinny kuvissa, koska se levisi aivan totaalisesti. En ihan ymmärrä, miten niin suuret leviämiset ovat edes mahdollisia... 

Näiden kynsien jälkeen menin ja lyhensin taas kynsiä reilulla kädellä. Koska ah, se tammikuussa katkennut vasemman nimettömän kynsi alkaa vihdoinkin pilkistää sormenpään yli! Vielä se on aavistuksen lyhyempi kuin kaverinsa (koska en vain raaski lyhentää muita niiiin lyhyiksi) mutta ei enää ollenkaan häiritsevällä tavalla, tuskin kukaan edes kiinnitää siihen huomiota. Nyt näiden voi antaa taas rauhassa kasvaa hirrrmuisen pitkiksi. Kevätkin on sopivasti tulossa, näiden ei pitäisi edes kaartua ollenkaan niin pahasti kun ei ole enää pakkasia kuivattamassa sisäilmaa.

Hämmentävää kyllä, mutta olen jo mennyt tottumaan näihin nysäkynsiin. Edes peukalonkynnet eivät aiheuta enää mitään vauvakynsipuistatuksia, vaikka "normitilassa" ne ovatkin kahden sentin pituisia. Kynnet eivät muutenkaan enää missään nimessä vaikuta töpökynsiltä. Huh, toivottavasti totun myös jälleen niihin pitkiin kynsiin :D 

Punaista leimoilla

Moi!

Vallitseva skittlette-trendi on näköjään iskenyt meikäläiseen siinä määrin, että nykyään lakkaukset tuntuvat melko tylsiltä, jos pohjalla on vain yhtä väriä. Ja tavan aksenttilakkauksetkin ovat vähän menettäneet hohtoaan. Että niin tässä vain käy, vaikka kuinka yrittäisi pyristellä trendejä vastaan :) 

Tällä kertaa on kyllä sanottava, että lopputuloksesta olisi tullut hienompi, jos olisin pitäytynyt vain siinä yhdessä pohjavärissä. Ei siksi että kummassakaan lakassa tai niiden yhteensopivuudessa olisi mitään vikaa, mutta leimauslakassa tai -kuviossa kyllä oli. Ei erottunut sitten ollenkaan toisesta pohjaväristä.

Kynsillä siis vuorotellen OPI:n Embarca-dare ya! ja China Glazen Electra Magenta. Kummassakin on vähän sellainen sävy, etten oikein osaa olla niiden kanssa, vaikka upeita molemmat ovatkin. En tiedä mikä näissä niin vaivaannuttavaa on, mielestäni sopivat jopa ihan kivasti ihonvärini kanssa. No, joka tapauksessa. Päätin käyttää näitä molempia, niin ei olisi niin kammottava olo :D

Päätin myös uhmata jälleen leimausjumalia, ja ah, olen selkeästi ollut hurskaalla päällä. Aivan mieletön onnistuminen! Kaikki leimat suorassa ja ehjiä, eivät levinneet, kohdistuskin melko täydellistä. Tiedättekö, kyllä vaan oli hyvä fiilis tämän jälkeen :) Mutta eihän koskaan kaikki voi täydellisesti onnistua, näkyivät tosiaan melko onnettomasti Electra Magentan päällä.

Leimauslakkana käytin China Glazen Awakenia. En näköjään ihan pienestä opi, että se vain on kovasti vaaleampi ja selkeästi harmaa, eikä vaalea musta, niin kuin voisi ehkä pullon perusteella kuvitella. Musta olisi varmasti näissäkin kynsissä toiminut kovasti paljon paremmin. Mutta no, onneksi ainakin tuon Embarcan päällä tämäkin väri mielestäni toimii mainiosti. Leimauskuvio on kaikkien aikojen suosikkini, kuvio jolla onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään mielestäni onnistuneen lopputuloksen, DRK A -laatasta. 

Nämä samat leimauskuviot pyörii nyt täällä kerta toisensa jälkeen, omistan niin vähän laattoja, ja niissäkin on vain ne muutama suosikki :D Pitää selkeästi ostaa lisää. Konadit voisi melkein myydä kaikki pois, niissä ei ole oikein mitään käyttistä. Minua on myös kovasti kiehtonut viime aikoina idea myydä iso osa kynsilakoistani pois. Monia sellaisia, joilla on kovin vähän käyttöä. Vielä en ole raaskinut ("koska saattaahan niitä joskus tarvita") mutta ehkäpä sekin aika sieltä vielä joskus tulee.Varsinkin sitten, kun ostan kaikki haluamani Brazil-lakat ja niiden mukana tulevat heräteostokset, ja tuskailen sen kanssa mihin saan ne kaikki mahtumaan :D

Asialliset kukkakynnet

Moikka!

Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi se, että minä pidän aivan hurjan paljon väreistä. Päivittäinen väri-iloittelu ei rajoitu minun kohdallani pelkkiin kynsiin, vaan rakastan myös pukeutua värikkäisiin vaatteisiin. Jotkut voisivat väittää että minun zombi-iholleni eivät kirkkaat värit sovi, mutta minä sanon heille että pyh ja pah. Vieläkin jotkut voisivat väittää että minun iässäni pitäisi teinihömpötykset jättää jo taakse ja alkaa pukeutua niin kuin aikuiset, mutta siihen sanon ainakin että hevonkukkua. Jos lähes yhdeksänkymppinen Aira Samulinkin voi värjätä tukkaa kirkkaanpunaiseksi ja käyttää verkkosukkahousuja minihameiden kanssa, niin kai minäkin saan pukeutua kiireestä kantapäähän kaikkiin sateenkaaren sävyihin. Vaikka en nyt ihan vielä Aira Samulinin ikää lähentelekään :) 

Vaikka en tietenkään ala koskaan todellista luonnettani piilottelemaan, olen katsonut parhaaksi hieman hillitä sitä asiallisuutta vaativissa tilanteissa, kuten työhaastatteluissa. (Itse työpaikalle pukeudun kyllä sitten juuri niin kuin lystää, en ole koskaan ymmärtänyt mentaliteettia että siisti pukeutuminen on synonyymi musta-valko-harmaalle värikoodille. Enkä ole kyllä koskaan saanut mitään muuta kuin positiivista palautetta ulkoisesta habituksestani.) Tämä blogi ei kuitenkaan ole mikään muotiblogi, eikä minun ollutkaan tarkoitus alkaa mistään vaatteista saarnaamaan, vaan ihan vain esitellä kynsiä. En siis varsinaisesti työhaastattelussa käynyt, mutta kuitenkin juttelemassa tulevan esimieheni kanssa diplomityöstäni, joten katsoin parhaaksi edustaa sitä hillitympää Armi Asiallista viininpunaisessa. (Kyllä, mätsäsin vaatteeni kynsiini, hyi minua :D)

Paras Armi Asiallinen -lakka on ehdottomasti ihastuttava Essien Angora Cardi. Tämä tekee kyllä aika hämmentävän värimuutoksen matkalla pullosta kynnelle, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska lopputulos on kuitenkin niin huokauksia aiheuttavan kaunis. Ei sillä, voisin kyllä hyvin omistaa myös sen värisen lakan, kuin Angora Cardi on pullossaan.

Koska yksivärisillä kynsillä on kovin vaikeaa olla, yhdistin mukaan valkoisia siirtokuvia. Ja sitten mentiinkin taas metsään sen yliyrittämisen kanssa... Nämä kynnet on siis tehty ennen noita viikonlopun pohdintojani siitä, että yksinkertaisuus on välillä ihan hyvästä. Ei näistä nyt mitenkään rumat tai yliampuvat kynnet tulleet, mutta olisin kyllä pärjännyt ilmankin tuota irtoglitterpölyä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukavat kynnet, mutta eivät yltäneet siihen 'ooh, mahtavaa, tätä lisää!' -kerhoon. Mutta ei kai kaikkien lakkauksien tarvitsekaan sinne asti yltää. Joskus on hyvä olla näitä perusjamppa-päiviä välissä, että voi sitten taas saada suurempia riemunkiljahduksia ja onnentunteita aikaan, kun se huippuonnistuminen sattuu kohdalle.

Ja sellainen huippuonnistuminen on muuten tulossa esittelyyn myöhemmin tällä viikolla!

Liikaa yritystä

Moi!

Ninna kirjoitti tuossa pari päivää sitten aika ajatuksia herättävästi siitä, miten bloggailun myötä kynsien lakkailuun on tullut ihan uusi, yliyrittämisen maku. Valitettavasti joudun tuon itsekin ajoittain allekirjoittamaan, nämä tämänkertaiset kynnet ovat siitä loistava esimerkki. Teki mieli käyttää Jinxiä, mutta tuntui että pelkkä yksinäinen tekstuurilakka parilla niitillä olisi aivan liian tylsää blogin kannalta. Niinpä joukkoon oli pakko tunkea myös toinen lakka, ja leimata sen päälle. Lienee turhaa sanoa, etten tykännyt lopputuloksesta yhtään, oli jotenkin niin pakotettu olo sen kanssa. Jostain syystä en kuitenkaan itse tajunnut, että niin, kyllähän minä SAAN tehdä myös yksinkertaisia lakkauksia jos siltä tuntuu, ei ole pakko aina tehdä jotain monimutkaisempaa vain blogin takia.

Toinen asia johon heräsin tuon Ninnan kirjoituksen takia oli syy siihen, miksi nykyään tuntuu siltä etten omista tarpeeksi kynsilakkoja. Tuntuu että ne kaikki, joita haluaisin tällä hetkellä käyttää, ovat vasta niin vähän aikaa sitten esiintyneet blogissa, ettei voi näin pienellä viiveellä esitellä niitä uudestaan. Joten kiitos Ninna, ehkäpä tämän jälkeen muistan taas itsekin, että ei tämän bloggaamisen tarvitse olla niin vakavaa. Jos tekee mieli lakata samalla lakalla kuin edelliselläkin viikolla, ja lykkiä vain ne parit niitit koristeeksi, niin senkun teen niin!

Varoituksena siis lukijoille: näiden seuraavien kynsien jälkeen saatte vähän aikaa nähdä paljon tylsempiä lakkailuja :) Ja just niillä samoilla sävyillä, mitkä ovat esiintyneet tässä blogissa suhteellisen paljon, ottaen huomioon että olen bloggaillut vasta noin kolmen kuukauden ajan...

OPI:n Jinx, tuo rakkaus lakkamuodossa, pääsi siis etusormiin ja pikkurilleihin ja loppuihin sormiin sille tuli kaveriksi OPI:n Red Hot Ayers Rock sekä leimoja Konadin mustalla laatasta DRK A. Näissä taas nähdään etten ole mikään erityisen hyvä tuossa kohdistamisessa, mutta... :D Itse asiassa nuo leimat ovat ihan kivat, vaikka jäävätkin vähän kesken. Eivätkä nämä nyt näin kuvissa (kun poistamisestakin on jo viikko) näytä muutenkaan ollenkaan pahoilta. Ärsytti vain se homma, että on jotenkin pakko laittaa tuo punainen mukaan.

Pitää taas etsiä ne paikat, joissa kuvatessa ei saa heijastuksia aikaiseksi...

Näillä kynsillä olin juhlistamassa ystäväni valmistujaisia, ja nyt voin vihdoinkin sanoa varmuudella itsestänikin, että se päivä on tulossa kun minä saan olla vastaavassa tilaisuudessa juhlittavana. Sain vihdoin ja viimein diplomityöpaikan! Jee jee jee! Mahtavaa! Pari huutomerkkiä vielä!!

Tämä asia varmistui alle viikko sitten, ja olen jo nyt menettänyt kykyni kirjoittaa tänne blogiin :D Tai kyllähän tänne saa tekstiä aikaiseksi, mutta kun haluaisin nimenomaan kirjoittaa hyvinkin eri tyylilajilla kuin pelkkää asiallista "tässä on tämä kynsilakka ja tässä tuo, olivat tosi kivoja". Asiallista tekstiä kun saan nyt puurtaa muutenkin itseni kipeäksi. Noh, eiköhän se hulluttelupuolikin täältä sieluni syövereistä vielä joskus palaa. (Mutta palaa pian, minulla on ikävä!)

Eikai mistään huomaa että tykkään Jinxistä?

Astetta jouluisempaa

Moi!

Murruin paineen alla ja lakkasin jopa hieman jouluiset kynnet, punaista ja jotain koukeroleimaa. Saavat olla minun joulupanostukseni tänä vuonna :D Viikonloppuna pitäisi lähteä sukulaisten nurkkiin vajaaksi viikoksi, ajattelin selvitä koko reissun yhdellä ja samalla lakkauksella joten tulee varmaan päädyttyä hiekkoihin. Saa nähdä.

Onko muuten lukijoilla kuinka paljon mielihaluja lueskella blogeja jouluna? Ajattelin saada muutaman postauksen ajastettua tuolle jouluviikolle, mutta jos kukaan ei niitä käy täällä lukemassa niin ei varmaan tarvitse sitten niistä kauheasti panikoitua.

Joka tapauksessa. Tämän kertaisissa lakkauksissa siis sitä punaista, superihastuttava OPIn Copper Mountain Copper. Taisin jo lakkaesittelyjen yhteydessä kertoa miten tämä päätyi minulle, mutta kertaushan on aina opintojen äiti. Ebayn ihmeellisestä maailmasta metsästin jotain harvinaisempaa OPIa (en enää edes muista mitä) ja samassa listauksessa oli sitten tarjolla monia muitakin lakkoja. Copper Mountain Copper osui silmääni nimensä vuoksi, kahden sekunnin googlailun jälkeen tämä oli ostoskorissa. Ei ole tarvinnut tätäkään ostosta katua.

Tyviin töpsöttelin aavistuksen OPIn A Woman's Prague-ativea. Sopii tällaiseen toimintaan aivan ihastuttavasti, näyttää enemmänkin irtoglitteriltä kuin kynsilakalta. Ja vielä tämän Copperin kaverina, oh! Saa paljon näyttävämmän leiskuvan kuparisen vivahteen kuin ollessaan yksinään kynsillä.

Leimailuun on käytetty China Glazen Awakenia ja MoYoun laattaa Princess Collection 13 (saatu miitistä). Suoraan sanottuna mustat leimat olisivat sopineet kokonaisuuteen näitä harmaita paremmin, mutta kyllä näitäkin jaksoi sen pari päivää katsoa. Ja katsokaa, osasin ainakin melkein kohdistaa kaikki leimat samaan kohtaankin! Aikamoista.

Tässä näkyy tuo damagea ottanut peukalonkynsikin. Sen siskokin lähti eilen roskienvientireissulle... Ja lopputalven ajan tämän huushollin roskienvientivastuu on pelkästään Ukon vastuulla. Odotan innolla, milloin myös hän päättää lähteä "viemään roskia" sen sijaan että vie roskia :D 

Peukalonkynsilläni on muuten todella mielenkiintoinen tapa repeytyä. Repeytymä käy aina sitä vapaan osan linjaa pitkin, mutta ainoastaan päällimmäinen kynsikerroksen osalta. Loppuosa kynttä repeytyy noin millin ylempää, noudattaen myös vapaan osan linjaa. En tiedä saiko tästä nyt mitään selvää mutta kuitenkin :D Vapaata kasvua jää siis noin millin verran, mutta se on vain ohut lärpäke. Ja näin käy valehtelematta aina. Peukalonkynteni ovat muutenkin huomattavan paljon paksumpia kuin muut kynteni, taitaa olla niin ettei niille pitäisi käyttää kovettavia tuotteita ollenkaan.

Loppuun vielä lähikuvaa, olkaatten hyvä. Tuli kokeiltua tällä kertaa salaman asemesta ISO-arvon nostamista, noise on kyllä sen verran kamalaa että taidan ihan suosiolla pysyä siinä salamassa kuitenkin.

Lakkaesittelyt, osa 4: punaiset

Terve!

Vuorossa kokoelmani punaisten lakkojen esittely. Punainen on siitä jännä väri, että se on aivan ehdoton ykköslempivärini ikinä ja aina, mutta en oikein viihdy punaisissa kynsissä. Vaatekaappini sisällöstä noin 83 prosenttia on punaista, samoin sisustus on hyvin pitkälti punainen, mutta punaiset kynsilakat ovat vähän mukavuuskynnyksen ulkopuolella. Vaaleanpunaiset ovat vielä luku erikseen, siinä on väri josta en pidä sitten yhtään. Olen kyllä yrittänyt siedättää itseäni, koska en halua olla värivammainen, mutta pissisfiilikset ovat vielä liian vahvat :D

OPI - Copper Mountain Copper, OPI - Crêpes Suzi-ette, OPI - I'm Not Really A Waitress, Depend - 359. Näihin pulloihin tuli nyt jostain syystä ihan törkeät heijastukset, oikeasti nämä kyllä näyttävät ihan normaaleilta. Copper ja Crêpes näyttävät tässä nyt ihan samalta, mutta Copper on siis shimmer ja Crêpes creme. Värieroakin löytyy. Copper tuli joskus ihan sattumalta vastaan. Olin ostamassa jotain harvinaisempaa OPIa, en edes muista mitä, ja tämä oli samassa listauksessa sen kanssa eräällä ebay-myyjällä. Kuparin sävyt ovat minun ihonvärilleni suoraan sanottuna täydellisiä, joten tämä lähti matkakaveriksi sille toiselle OPIlle. Ei ole tarvinnut katua. Crêpes onkin esiintynyt tässä lakkauksessa, siitä ei tarvitse sanoa muuta kuin pus! Waitress on aika hurjan ihana, oikea tuijotuslakka. Eikä tunnu edes yhtään Paula Koivuniemeltä kun tätä käyttää. Depend taas kerran hankittu leimailumielessä.

Depend - 005, OPI - No Spain No Gain, China Glaze - Electra Magenta, OPI - Embarca-dare Ya, OPI - Boris & Natasha. Dependin sävy on vähän sellainen ei-kiitos-minulle, mutta jumitan sen kanssa kun ei sitä kuitenkaan kukaan ostakaan :D Voi sitten vaikka käyttää varpaiden kynsiin tai jotain. Spain on myös minulle vähän vaikea sävy mutta siedätys, siedätys. Electra Magenta on aikamoinen lääh, puuh, kuola valuu! Mutta taas kerran, itseni toistamisen uhallakin sanon että tykkään tästä enemmän näin luonnontilassa kuin auringonpaisteessa. Embarca on taas yksi niistä onnettomista, jonka rahtasin mukanani Amerikasta ja jonka lentokone jotenkin tuhosi. Onneksi ei kuitenkaan kynsillä näytä tuolta. Boris & Natasha - aikamoinen rakkaustarina. Mieletön luumunsävyinen vampy-lakka.

Essie - Angora Cardi, China Glaze - Life Is Rosy, China Glaze - Emotion, OPI - Red Hot Ayers Rock, A England - Rose Bower. Angora Cardi on minun Armi Asiallinen -lakkani. Aina kun pitää esittää aikuista, esim. työhaastatteluissa, tämä on aina loistava vaihtoehto. Ei ole liian silmiinpistävä ja räikeä vaan juuri sellainen hienostunut ja hillitty, joita Asialliset, Akateemiset Aikuiset käyttävät. Itsehän olen sellainen ehkä unissani :D Life Is Rosy edustaa minun mielestäni täydellistä vaaleanpunaisen sävyä. Ei ällöttävä purkkapinkki tai järkyttävä vauvavaaleanpunainen vaan kaunis, tumma ja lämmin marjapuuro. Se ainoa vaaleanpunainen joka mielestäni jopa sopii minulle. Emotion on hankittu muiden Romantique-kokoelman lakkojen kaveriksi leimailuun, koska sattui halvalla saamaan. Ayers on hurjan kirkas peruspunainen. Vähän arkailen käyttää tätä kaikilla kynsillä, mutta aksenttina menee passelisti. Rose Boweriin olin vähän pettynyt, kuvittelin tässä olevan samanlaisia hopeisia holohippuloita kuin Dragonissa ja Tristamissakin, mutta tässä ne ovat paljon vähäisempiä ja pienempiä. Kaunis sävy silti, ja taattua A England -laatua.

Essie - Sugar Daddy, OPI - Sparrow Me The Drama, OPI - Windy City Pretty, Depend - 302, OPI - If You Moust You Moust. Sugar Daddy on paras ranskislakka, muuta ei tarvitse sanoa. Sparrowta en ole tainnut koskaan käyttää päävärinä, on saanut tyytyä statistin rooliin. On juuri sellainen ällö vaaleanpunaisen sävy josta en oikein pidä, mutta yritän kovasti. Windy on huomattavasti mielenkiintoisempi sävy pienellä rusehtavalla vivahteellaan. On sen verran vanhaa tuotantoa, että haisee ihan järkyttävältä tolueenin vuoksi, mutta näin kauniin lakan kohdalla sen pystyy kyllä sietämään. Depend on mattalakka, on esiintynyt leimoissa tässä lakkauksessa. Moust on aika mielenkiintoinen, on niin järkyttävä että on jo suorastaan ihana :D  Karmea barbiväri, silti jotenkin salaperäisen kiehtova.

Siinä siis kasa punaisia. Hämmennyin vähän itsekin että kuinka vähän näitä ihan oikeasti oli. Varsinkin jos lasketaan vain ihan rehelliset punaiset, eikä mitään magentoja tai purppuroita tai mitä näitä nyt on, määrä on kyllä aika säälittävän pieni tällaisen punaisesta intoilevan kokoelmaksi. Toisaalta ehkä ihan hyvä käyttää kynsissä jotain muuta väriä, niin en sitten ole pelkkää punaista koko nainen :D 

Punaista ja makeaa

Moi!

Tällä kertaa vuorossa äärimmäisen simppelit kynnet. Sain viikonlopun aikana muutaman vekin, jonka takia tuli lyhennettyä kynsiä oikein urakalla. En oikein itse viihdy näin lyhyessä mallissa, mutta kasvaahan nämä tästä takaisin. Lyhennys oli kuitenkin uusien, kirpalta hankittujen MoYou:n laattojen saapumisen kannalta oikein passeli, koko kynnen kuvat olisivat nimittäin olleet liian pieniä pitemmille kynsille. Harmi sinänsä, näissä on tosi kivoja kuvia.

Yritin tehdä koko kynnelle leimat nimettömiin ja jotkut kivat, pienet, sievät kuvat muihin kynsiin. No, tiesihän sen, ei siitä mitään tullut, joten jätin vain nuo nimettömät leimatuiksi. Ihan kiva kyllä näinkin. Leima on MoYoun laatasta pro collection 07.

 Värinä on aivan ehdoton suosikkipunaiseni, OPIn Crêpes Suzi-ette. Aivan täydellinen sävy minun ihonvärilleni. Eikä tästä saa niitä surullisen kuuluisia aikuinen nainen -viboja. Ehkä vähän ysäriviboja joo, mutta ei se nyt ole niin paha :D Rakastan muutenkin tällaisia murrettuja sävyjä. Mitä likaisempi ja epämääräisempi, sen parempi! 

 

Crêpes on muutaman vuoden takaisesta Ranska-kokoelmasta, joka noin kokonaisuutena on myös ehdoton suosikkini. Kovana kakkosena tulee Venäjä-kokoelma. Niiiin herkkuja värejä! Molemmista tulee kerättyä uusia sävyjä aina kun niitä osuu kohdalle.

Kuvat on tällä kertaa ottanut Ukko. Ukon idea oli myös lisätä tuo tuikku lasin sisälle, aika kiva :) Minulla oli mielessä helminauha, mutta kun en sellaista omista, oli tyydyttävä johonkin muuhun.

Leima vielä vähän lähempää. Vähän se pääsi leviämään, mikä on ilmeisesti aika yleinen ongelma näiden MoYoun laattojen kanssa. Ei se kyllä näin paljaalla silmällä haittaa yhtään. Ainakaan tällaista leimaus-tumpeloa, joka on onnellinen siitä että kuvista saa edes jotain selvää :D

Nyt taidan mennä täyttämään tuon lasin jollain muulla punaisella kuin tuikulla...

Pusuhuulet

Moi!

Monien naikkosten perisynti taitaa olla itsensä väheksyminen ja omien virheiden esiintuominen. Myönnän, sorrun siihen ajoittain itsekin, mutta tänään ajattelin tehdä siitä räikeän poikkeuksen. Sen sijaan esittelen itsestäni lempipuoleni, huuleni. Ne ovat ihanan pulleat, juuri sopivan kokoiset ja tuo amorinkaari - ah! To die for. Pidän myös niiden luonnollisesta väristä tosi paljon, enkä siksi ole koskaan oikein oppinut käyttämään huulipunia. Muutenkin huulipunat aiheuttavat helposti minulle sellaisia aikuinen nainen -fiiliksiä.

Huulipunat ovat siis palvelleet minua lähinnä juhlatilaisuuksissa. Arkena olen mennyt joko ihan huulirasvalla, tai pelkällä rajauskynällä. Kiilloistakaan en oikein tykkää, varsinkaan jos hiukset on auki... Pieni tuulenpuuska ja kohta on koko naama lähmässä. Olen kuitenkin pikkuhiljaa yrittänyt opetella käyttämään enemmän huulimeikkejä. Edelleen tykkään eniten pelkästä rajauskynästä, niillä saa mukavan luonnollisen lopputuloksen aikaiseksi. Huulipunistakin tykkään käyttää eniten mattaisen lopputuloksen jättäviä, jotenkin ne muut tuntuvat edelleen hirveän räikeiltä. 

Näissä kuvissa huulilla on GOSHin rajauskynää Simply Red ja Make Up Storen huulipunaa Survivor. Muuten ihan kiva puna, mutta joka ikinen kerta kun käytän sitä, päässä alkaa soida Destiny's Child. I'm a survivor, I'm gonna make it... GOSHin kynät ovat ihan huippuja, sekä huulille että silmille tarkoitetut. Kestäviä ja pigmenttisiä ja niin herkullisen värisiä. Eikä tuo väriputkilo kynän sisällä katkeile, kuten esimerkiksi kaikissa omistamissani MUSin kynissä.

Kuvausrekvisiitaksi iskin oman käteni :D Kynsillä on alla OPIn Vant To Bite My Neck ja glitterinä Deborah Lippmannin (no pun intended) Let's Go Crazy. Koko komeus on vielä matattukin OPIn mattalakalla, mutta kerrankin on sanottava että se olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Ja kun nyt lemppareista on koko postaus puhuttu, mainittakoon että Deborah tekee mun suosikkiglitteritkin. Kiva värillinen pohja ja paljon erivärisiä ja -kokoisia hippusia.

Entäs lukijat, kuuluuko huulipunat jokapäiväiseen repertuaariin?