Pienen pojan ristiäisiin

Olin viikonloppuna uusimman siskonpoikani ristiäisissä. Ristiäiset on jostain syystä minun assosiaatioissani sellainen juhla, johon pitää laittautua jotenkin erityisen hillitysti. En tiedä miksi, eihän niissä nyt sinänsä mitään erikoista ole. Juhlasankarinkaan ei luulisi pahastuvan, jos tätinsä on päättänyt vähän kieriä maalipurkeissa ennen kemuja.

Päädyin joka tapauksessa tekemään erittäin simppelit kynnet. Sellaista hienostunutta eleganssia huokuvat, aikuisen naisen itseään korostamattomat tekeleet. (*tyrsk*) Ehkä kuvitellulla kiireellä saattoi myös olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta ei nyt mennä siihen. En tajua, miten olen muka koko ajan olevani niin kauhean kiireinen, vaikken edes tee mitään. Varmaan tämä sietämätön kuumuus, joka saa jumittumaan sohvalle tuulettimen eteen.

Enkä muuten ymmärrä sitäkään, miksi helteistä ei muka saisi valittaa. Jos kerran on niin tuskaisan kuuma, ettei mistään tule mitään, kai siitä saa valittaa? Minustakin on kivaa, että välillä on lämmin ja aurinko paistaa, mutta joku roti sentään hei. Miksi kukaan ei nyrpistele siitä, että talvella valitetaan pakkasia?

Sitä paitsi viime talvena ei edes ollut pakkasia, eikä lunta. Nyt on siis ekstrapaljon syitä valittaa ennätyshelteitä. (Tässä on joku logiikka, uskokaa kun sanon.)

Kynsillä on Essien Mint Candy Apple höystettynä Gina Tricot'n Rock Starilla. Tuo Rock Star on aika jännä lakka, pelkkää tuollaista irtoglitterin näköistä violettia hitulaa kirkkaalla pohjalla. Siis yhden väristä minipientä glitteriä kirkkaalla pohjalla. Mikä järki tässä on?

Silti menin ja ostin :D On tuota ainakin helpompi työstää, kuin irtoglitteriä. Pitäisiköhän ostaa jotain pieniä päällyslakkoja ja sekoitella itse omat irtoglitterinsä niihin?

Mintunvihreä oli mielestäni erittäinkin onnistunut valinta päivän väriksi. En missään nimessä halunnut vaaleansinistä, koska vauvojen värikooditus menee jo muutenkin mielestäni vähän liiallisuuksiin, enkä myöskään halunnut violettia, koska mekkoni oli sellainen. En ymmärrä, miksi ihmisten kysellessä vinkkejä kynsiä varten, aina ensimmäisenä ehdotetaan sitä puvun väriä. Ihan niin kuin mitkään värit eivät sopisi keskenään yhteen, pakko aina vain käyttää sitä yhtä ja samaa. Eihän ne kynnet edes erotu siitä puvusta mihinkään, jos ovat samaa väriä.  Vaikka itse sanonkin, minusta nämä mintunväriset kynnet istuivat täydellisesti mekkoni kanssa yhteen. Kuin nenä päähän, jos tällainen kuluneiden fraasien käyttö sallitaan.

Nuo ruiskukat ovat muuten omaa parveketuotantoani. Yrttien lisäksi ainoa kasvusto, jota olen tänä kesänä saanut aikaiseksi. Tai no, kehäkukkia on tullut noin kaksi kappaletta. Edes kukat eivät kestä tätä hellettä. Ukko yrittää väittää, että joukkokuolema johtuu liian tiheistä istutusväleistä, mutta viime vuonna sain täysin samalla istutusmenetelmällä (kourallinen siemensekoitusta sinne tänne :D) täydellisen pusikon aikaiseksi. Onneksi sentään edes nämä ruiskukat uhmasivat paahdetta, yksi lempikukistani.

Kulmakatastrofi

Tällaisena aamuna voisin melkein itsekin sortua perinteiseen maanantai-kiroiluun. Kävi nimittäin jotain niin kamalaa, niin megalomaanisen hirvittävää, että teki mieli purskahtaa spontaaniin itkuun. Olin kaikessa rauhassa meikkaamassa itseäni ja siirtymässä meikkipohjan levittämisestä kulmien tekemiseen. Kulmakynäni oli hivenen heikossa hapessa, joten päätin teroittaa sen. Valitettavasti vain kulmakynä otti tämän teroittamisen vähän huonosti. Itse asiassa niin huonosti, että päätti kuolla pois kokonaan.

NYYH!

Onneksi kynä oli muutenkin melko vähissä, ei jäänyt ainakaan sen takia harmittamaan. Erittäin suuresti jäi kutenkin harmittamaan se, etten ollut tajunnut vielä ostaa korvaajaa. Jouduin siis soveltamaan jotain muuta tapaa kulmieni tekemiseen. Olen monesti tullut ajatelleeksi, että pitäisi opetella tekemään kulmat jollain muullakin tavalla kuin kynällä, koska jälki sen kanssa on aika piirretyn näköistä. Eipä sillä, satun itse pitämään sellaisesta jäljestä, mutta välillä olisi kiva saada luonnollisempaakin jälkeä aikaiseksi.

Uusille taidoille olisi todellakin tarvetta. Vaikka kai tätä aikaansaannosta voisi luonnolliseksi sanoa, ei vain kovin... kauniiksi :D

Voi kammo :D Huomenna on kyllä pakko päästä Kicksiin ostamaan uusi kulmakynä. Muuten saattaa olla, etten enää ikinä kehtaa lähteä kotoa pois :D Onneksi edes tuo aiemmin hehkuttamani Lumenen Saaristomeri on niin häikäisevän upea, että vetää osan huomiosta puoleensa. 

Ja ihan vain siksi, että voisin naurattaa lukijoitani entistäkin enemmän, otin myös kuvan kulmastani täysin ilman meikkiä. Kameralla oli hieman hankaluuksia saada tarkennettua noihin täysin värittömiin karvahituloihin, mutta onnistuin siinäkin lopulta. Että vaikka kuinka karmean lopputuloksen sainkin aikaiseksi, on se silti parempi kuin lähtötilanne...

Olen aina pitänyt hurjasti tällaisista toisella puoliskolla meikkiä, toisella ei -lookeista, pitää yrittää muistaa joskus toteuttaa tällainen koko naamalle. Ihmiset usein muuttuvat niin hurjasti ihan jo pienelläkin meikkimäärällä. 

Lumene-hurahdus

Oh! Iih! Ihanaa! Lisää!

Ja muita useammalla tavalla tulkittavissa olevia huudahduksia pääsi suustani, kun näin paikallisen Kicksin alennuspöydän. Käsittääkseni täällä on enemmän tuotteita alennuksessa kuin muissa Kickseissä, koska paikka on menossa remonttiin. Esimerkiksi Lumenelta oli hurjasti tuotteita 70 % alennuksessa. Olen aina pitänyt merkin huulituotteista, nyt mukaan tarttui myös kaksi luomiväriä, koska hintaa oli niin vähän, vain reilu neljä euroa. 

Luomivärit 24 Saaristomeri ja 25 Marjasuolla sekä huulipunat 03 Kukkiva maa ja 05 Vadelmia.

Olen itse asiassa katsellut näitä kahta luomivärinappia jo pidempään sillä silmällä, mutta jättänyt ne aina kauppaan. Sormella kokeiltuna pigmentti on ollut aika vaatimatonta, eikä Lumene tosiaan muutenkaan ole aina onnistunut ihan parhaalla tavalla luomiväriensä kanssa. Onneksi kuitenkin lopulta ostin nämä, koska ne ovat IHANIA.

Sormella levitettyä nämä tuskin näkyvät, mutta kun on kunnon sivellin käytössä... Näissä ei ole edes pohjustajaa alla, joten pigmentti tosiaan on ihan mieletön. Nämä myös levittyvät ja häivyttyvät kauniisti. Ja tuo utuisesti pilkahteleva violetti shimmer sinisessä luomivärissä... Taidan olla rakastunut. Harmittaa aivan vietävästi, että jätin samanlaisella vaaleanpunaisella shimmerillä varustetun liilan luomivärin kauppaan. Se oli vielä viimeinen jäljellä ollut kappale. 

Ainoa miinuspuoli näissä on hivenen kuiva koostumus. Luomella se ei tule esiin, mutta napit ovat jo yhden käyttökerran jälkeen aika ruman näköiset kun kaunis pintakuviointi kokkaroituu ja varisee.

Lähdin alunperin ostamaan niitä Lumenen Rasberry Sorbet -huulikiiltoja (minulla on niitä muutama jo ennestään ja tämän kesän uudet sävyt näyttävät aivan syötävän herkullisilta eri blogeissa) mutta päädyinkin sitten näihin alepuniin. Vasta kotona huomasin että tulikin valittua melko samanlaiset sävyt, liikkeen valaistuksessa näillä näytti olevan enemmän eroa. No, ei haittaa, ovat molemmat upeita :D Kestäviä, pigmenttisiä ja hyvin levittyviä. Ihanan pirtsakoita sävyjä, juuri sellaisia ettei voi olla huonolla tuulella kun on tämänväriset huulet. Hylsytkin ovat kivan pirtsakan väriset, ei aina niitä "ylellisiä" mustia ja hopeisia. Värikkäät ovat paljon kivempia.

Näistäkin kyllä valitettavasti löytyy niitä miinuspuolia. Itse en pidä näiden tuoksusta yhtään, ja se harmillisesti myös pysyy huulilla aika pitkään ja osuu ikävästi nenään. Oikein sellainen halvan purkkapinkin punan haju, yäk. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kauneutensa eteen, kyllä sitä aina yhdet esanssiset huulipunat kestää.

Myöhemmin sitten luvassa näitä ihan in action. Mitäs tykkäsitte? Tuleeko käytettyä Lumenen värikosmetiikkaa?

Pikapikamökkilakkaus

Pahoittelen jo etukäteen tässä postauksessa esiintyvien kuvien laatua. Ai kammo :D Vietimme viime viikonlopun mökillä ja kuvittelin että minulla on kiire. Tein siis ensin tällaisen pikalakkauksen ja otin siihen päälle pikakuvat, yhteensä huikaisevat kuusi kappaletta. En mukamas edes ehtinyt katsomaan tuliko niistä kuvista hyviä, joten näillä siis mennään.

Mökillelähtö sai muutenkin aika koomisia piirteitä. Ukko joutui olemaan ylitöissä ja joutui lähtemään reissuun isänsä pakettiautolla, joka piti ensin tyhjentää kaikesta siellä olevasta tavarasta (mökille ostettiin grilli, jonka piti mahtua tavaratilaan) eikä kyseinen auto tietenkään edes kulje yhtä kovaa, kuin Ukon oma henkilöauto. Näiden syiden takia mies oli kotona vasta yhdeltä yöllä ja lähtö päätettiin suosiolla jättää lauantaiaamuun. (Eli minulla ei olisi ollut ollenkaan kiire valmistautumiseni kanssa.)

Samainen Ukko unohti myös ostaa mansikoita torstaina. Tämä unohdus osoittautui omalta kannaltani erittäinkin ikäväksi. Mansikoiden hinnan ja saatavuuden oletettiin radikaalisti huonontuvan alkavalla viikolla, joten ne oli mentävä ostamaan perjantaina. Säilyvyys jääkaapissa mökkiloman ajan oli kuitenkin kyseenalainen. Ukko päätti siis kärrätä nuo mansikat (sekä meille että anoppilaan menevät) minulle perattavaksi. Viisitoista kiloa mansikkaa. Yhdeltä yöllä. Lähtö mökille kuudelta aamulla.

Silloin ei naurattanut, nyt jo vähän. Varsinkin, kun lähtiessään viemään mansikoita anoppilaan, rakas Ukkoni jätti pakastimen oven auki ja siten sulatti kaikki meidän mansikat, plus tietty koko muunkin pakastimen sisällön.

--

China Glaze Tail me something - odotin paljon, petyin oletettua hailakampaan sävyyn ja kökkäreiseen efektiin. Möh. OPI Samoan Sand - leimojen alla ei ollenkaan pöllömmän näköinen. Leimauslakkana China Glaze Harmony, leimana suosikkini DRK A -laatasta.

Sleek Meet in Madrid

En ole koskaan ollut suuri kultaisen ystävä. En koruissa, en asusteissa, en meikeissä, en niin missään yhteydessä. Mutta glitterien tavoin se on hiljalleen alkanut tunkeutua sietämiskäyrän toiselle puolelle. Ja aivan kuten glitteritkin, eräs kultainen luomiväri on jopa joutunut ylikäytön rasittamaksi. 

Ostin Sleekin Vintage Romance -paletin lähinnä sen sisältämien upeiden punertavien liilojen sävyjen vuoksi. Olen heikkona liiloihin luomiväreihin. Enpä olisi ostohetkellä uskonut, että nuo kaikki liilat jäävät kultaisen Meet in Madridin (linkin kuvassa ylärivin toinen vasemmalta) jalkoihin ihan sata nolla. Vintage Romance on päässyt jopa useampaan kertaan reissuilleni mukaan, koska on niin ihanan monikäyttöinen. Tuo Madrid vain yksinkertaisesti tuntuu sopivan ihan kaiken kanssa yksiin.

Kuten sanoin, olen käyttänyt sitä enemmän kuin olisi mielenterveyden kannalta suotavaa. Tässä seuraa nyt muutamat niistä. En sentään ihan kaikista sillä tekemistäni meikeistä ole ottanut kuvia, mutta on näitä kuvia aika monta. Ei muuta kuin popparit tulille, selkää vähän nojaavampaan asentoon, jalat pöydälle ja ihastelemaan, miten kaunis väri kultainen osaakaan olla :)

Ensimmäisenä meikki vapulta. En meinannut silloin kehdata julkaista tätä, koska kuvittelin silloin pisamieni näyttävän niin järkyttäviltä :D Voivoi, taas kerran unohdin, kuinka karmeaksi ne vielä kesän edetessä villiintyvätkään... Sen jälkeen julkaisu on jäänyt ties mistä syistä, mutta tungetaan nyt eetteriin.

Tämä meikki on toteutettu kokonaan Vintage Romance -paletilla, Meet in Madrid sisänurkassa, Marry in Monte Carlo liikkuvalla luomella, Bliss in Barcelona ulkonurkassa ja luomivaossa.

Seuraavana kesäpiknikille tehty vihreä meikki, jonka naamakuva näkyi jo viikko sitten täällä. RA-KAS-TAN tätä Zuiin vihreää promokuvaa ja minun tekisi mieli ostaa noita superkalliita meikkejä ihan vain siksi, että pystyisin toteuttamaan täsmälleen tuon saman meikin. 25 euroa yksittäisestä napista on kyllä tämänhetkiselle budjetilleni sen verran paljon, että piti pärjätä korvaavilla tuotteilla. Jos täysin oikein muistan käyttämäni tuotearsenaalin, sisänurkassa on jälleen postauksen päätähti, Madrid, sen jälkeen kevyen shimmerinen sammaleenvihreä Coastal Scentsin Metal Mania -paletista. Ulkonurkassa on sekalainen sekoitus Urban Decayn Stashia, Poisonia (Vice 2 -paletti) ja Wet 'n' Wildin vihertävää mustaa Comfort Zone -paletista. Kulmaluulla on vielä häivähdys kultaista Strikea Vice 2:sta.

Harmi että tämä ei näytä kuvissa ollenkaan niin ihastuttavalta, kuin se mielestäni luonnossa oli. Upeahan tämä on (vaikka itse sanonkin) mutta se viimeisiin aaah-fiilis jää jostain syystä uupumaan.

Kolmanneksi sitten vielä toinen täysin Vintage Romancella tehty kaunokainen. Olen useimmiten käyttänyt Madridia lähinnä sisänurkassa, tässä siis seuraavaksi meikki, jossa se saa pääosan. Ulkonurkassa on sekoitus paletin muita rusehtavia sävyjä, Court in Cannes sekä Lust in L.A. Koska aina pitää olla vähän jotain väriäkin saatavilla, kulmaluulle on päässyt edustamaan liila Marry in Monte Carlo ja alaluomelle violetti Romance in Rome.

Kuuluuko kultainen lukijoiden JEEEE vai näääh -osastoon?

Milloin pitää lopettaa?

Tänään muuten EI ole luvassa glitteriä, hyvä minä! :D

Pidän kovasti erilaisista color blocking ja teippilakkauksista, mutta voi hyvä luoja että niitä on työläs tehdä. Toisekseen en myöskään tunnut omaavan minkäänlaista symmetrian taitoa mitä tulee teippien asetteluun, eli aikaansaamani kuviot ovat vähintäänkin abstrakteja...

Tällä kertaa kyllä mielestäni onnistuin (oman taitotasoni huomioiden) erinomaisesti teippailujen kanssa. Nimenomaan teippien, koska en ole vieläkään hankkinut mitään vinyyleitä. Olen tällaista vähän hitaasti lämpiävää sorttia. Ehkä ensi vuosituhannella sitten. Mutta kuitenkin, sain siis aikaiseksi kynsiini erittäinkin selkeästi kolmioksi tunnistettavaksi olevat kuviot ja siinä sitten onnellisesti heiluttelin kynsiäni naamani edessä. Kun onnistumisen ilo oli hivenen haalistunut, ajattelin että näistä tuntuu vielä puuttuvan se jokin, viimeinen pikkusilaus joka tekisi niistä täydelliset. Onnistumiseuforiassa kuvittelin olevani niin huippuhyvä teippailija, että teippaillaan vielä vähän lisää. Huikeita geometrisiä kuvioita ja silleen, ei voi mennä pieleen.

Kaikkihan varmaan arvaavat, mitä seuraavaksi kävi :D

Ensin oli tämä kaunis, symmetrinen kuvio, pohjalla OPI Don't Bossa Nova Me Around ja kuviona OPI Hot & Spicy. Sitten piti saada lisää, lisää ja LISÄÄ! Pohdiskelin ensin käyttäväni punaista Zoyan Chynaa, mutta eeei, sehän olisi ihan liian harmonista, mennään sinisella OPI Ink suedella.  Kuvista voi jokainen sitten päätellä, että oliko tämä hyvä päätös vai ei :D

Tässä on kyllä sinänsä potentiaalia. Olisi vain pitänyt pystyä tekemään noista sinisistä kolmioista vähän enemmän oranssien kolmioiden muotoiset, ei ehkä olisi niin montaa keskenään riitelevää osaa. (Hienoutta olisi varmasti lisännyt myös se, jos musta teippini ei päättäisi aina välillä jättää noita rantuja jälkeensä...)

Lukijaraati! Kumpi käsi onnistui paremmin?

Punk on pop

Blogiloma pääsi vaikuttamaan niin syvälle aivoihin, että hyvä kun muistan enää miten kirjoitetaan. Alku saattaa olla siis hivenen tahmeaa, mutta toivotaan että tämä tästä taas kohta alkaa lutviutua. Lähtökohtaisesti kun kuitenkin pidän tänne kirjoittamisesta, enkä halua lätkiä pelkkiä kuvia eetteriin. 

Myös ensimmäinen työpäivä oli harvinaisen karmea. Kouluun olen yleensä palannut lomalta täynnä uutta intoa, puhtia ja motivaatiota, mutta eilinen ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä meni lähinnä siihen, että muistelin miten tietokonetta käytetään. Löysin sieltä facebookin, ehkä myöhemmin tällä viikolla löydän myös varsinaiseen työhöni liittyvät sivustot ja tiedostot.

Loma ei näy pelkästään kirjoitustaitojen ruostumisena, vaan myös harvinaisen pienenä kuvapankkina. Tein kyllä useampiakin juttuja, joista olisi voinut blogiinkin kirjoitella, mutta en saanut aikaiseksi kuvattua mitään. Niinpä, jälleen kerran, taitaisiko olla kuudetta kertaa putkeen, esittelen teille glittereitä. Uskokaa kun sanon, olen tehnyt välillä jotain muutakin, mutta jotenkin vain nämä glitteriset ovat päätyneet kuviksi asti... Nämä kyseiset kynnet olivat vielä kaikenlisäksi sellaiset, että ajattelin kerrankin tekeväni jotain vähän rokahtavampaa, kun olen ollut niin perin tyttömäisissä fiiliksissä kuluneet pari viikkoa. Noh, kai ne rokkimimmitkin välillä käyttävät glitteriä :D

Otin yhdelle päivälle projektiksi siivota kaikkien lakkapullojeni pullonsuut kuivuneista lakkaröhmäleistä. Samalla tulin käteväksi törmänneeksi omistamiini Dependin lakkoihin. Minulla on niitä aika monta, ja ne ovat hurjan herkullisen värisiä, niitä vain tulee käytettyä kovin vähän koska ne niin kätevästi piiloutuvat isompien kaveriensa taakse. Puhdistuksen yhteydessä ne kuitenkin tulivat taas esiin ja päätin tehdä niiden kanssa jotain kivaa. Tumman vadelmainen 005 on hurjan kauniin värinen, mutta sitten kuitenkin sellaista osastoa, jonka kanssa en tunne oloani kovin mukavaksi. Se pääsi siis ainoastaan aksenttikynsiin ja päätähdeksi nousi taivaallisen keskisinen 352. Hassua sinänsä, monella varmasti nämä värit menisivät toisin päin, sininen olisi se jonka kanssa olo on hieman epävarma kun taas pinkkiä voisi käyttää päivät pitkät :)

Rokkiasennetta tuo pääkallosiirtokuva ja tuo ah, niin katu-uskottava rock-glitter, Gina Tricot'n Salt & Pepper. En koskaan oikein innostunut siitä viime kesänä kansaa villinneestä Lorealin Confettis-lakasta, mutta tämä Salt & Pepper onkin sitten asia erikseen. Tässä ei ole mitään raivostuttavaa shimmeriä mukana, ja hitulatkin ovat sopivamman kokoisia minun makuuni. Pikkurillissä ja etusormessa on tyhjää tilaa täyttämässä Essien Blancilla tehdyt pallurat.

Vähän tällaista ihan kiva -osastoa, ei huono mutta ei nyt mikään mieleenpainuvan ihastuttavakaan. Kai sitä pitää harjoitella tiensä takaisin tähän kynsienkoristeluunkin :D

Arvonnan voittaja on...

Arvonta on tullut päätökseensä, ja kerrankin lupausteni mukaisesti suoritin voittajan arvonnan jo tänään!

Ennen voittajan julkaisemista minun on nyt kyllä hetki naputettava siitä, miten kukaan ei katsonut aiheelliseksi kirjoittaa oodia China Glazelle. Ei kukaan. Niin kun minä yritin hienovaraisesti vihjailla, että jumankekka tähän arvontaan voi osallistua vain kirjoittamalla oodeja. Olen nyt kyllä vähän pettynyt teihin :D

Runottomuudesta huolimatta kaikki jätetyt 39 kommenttia täyttivät arvonnan säännöt. Kommenttien virallisena tarkastajana toimi Hurja-Karhu Venäjältä.

Arvonta suoritettiin satunnaislukuihin perustuen. Arvontatilanteen virallisena valvojana toimi Jeesus-Lokki.

Voittoarpa osui kommentoija numero 29:lle, eli anonyymille sähköpostinimellä annelina91. Suuret onnittelut!

Vamppyyrihuulet ja venäläistä viiniä

Kesälomani alkoi pienellä piknikillä. Ilmat eivät vielä tuolloin olleet kovin kesäiset, minulla oli villapaita päälläni... Edes siis naama oli kiva saada vähän kesäisemmäksi. Silmämeikistä tulee juttua myöhemmin, tänään keskitytään pelkästään huuliin.

Pidän itse ihan hirmuisesti erilaisista "liukuvärjätyistä" huulimeikeistä. Piknikille lähdin peräti kovin vamppyyrimaisissa huulissa, kevyen kevyttä haaleaa vaaleanpunaista koko huulille ja verenpunaista niin sanotusti purupinnoille, eli huulien keskelle. Levityksen kanssa ei ole niin tarkkaa, mitä suttuisempi, sen parempi, jos minulta kysytään :D

Kertoisin mieluusti, mitä tuotteita näiden tekemiseen käytin, mutta se on kuulkaa tämä loma. En muista :D Rajauskyniä ne joka tapauksessa olivat.

Naama ja vaatetus oli siis kunnossa piknikiä varten. Eväiden kanssa kävikin sitten astetta legendaarisemmin. Olin tuonut Pietarista pullon punaviiniä. Venäjäntaitoni rajoittuvat spasiba harasoohon, joten valitsin pullon ihan vain hinnan perusteella, en kallista enkä halpaa vaan kevyttä keskitasoa.

Sanotaanko vaikka niin, että tyydyn jatkossa kyllä tuomaan ihan sitä pelkkää vodkaa Venäjältä :D Jumantsuikka että se viini oli karmeaa. Haisikin ihan joltain katuojassa örveltävältä Igorilta. Meitä oli reilu kymmenen hengen porukka tuolla piknikillä ja kaikki osallistuivat viinin tuhoamiseen, koska piknikiltä ei poistuta ennen kuin eväät on tuhottu! Silti vietimme useamman tunnin tässä tuhoamisprojektissa. Hrr...

Jos välttämättä haluatte tuoda Venäjältä punaviiniä, mutta välttää tämän katuoja-Igor -pullon ostamisen, Instagramista löytyy kuva. Kyllä, helvetti on jäätynyt jne ja minä olen liittynyt Instagramiin. Vieläkin pahempaa on se, että jopa tykkään tuosta sovelluksesta :D 

Tässä koko piknik-naama. Näytän kyllä kesäisin aina niin naurettavalta, miksi, oi miksi noita pisamia ei voi tulla myös otsaan?! :D Inhoaisin niitä huomattavasti vähemmän, jos viitsisivät jakaantua hieman tasaisemmin.

Ja hei! Arvonta on voimassa vielä tämän päivän loppuun! Osallistumiseen ei vaadita kuin pieni hihkaisu kommenttiboksiin.

Halkeilevia pilkkuja

Kotona taas :) Ja vielä viikko lorvittavaa ennen töihinpaluuta! Hullua. 

Myös blogi on joutunut aikamoiseen lomamoodiin. Etukäteen ajattelin, että nythän on vaikka kuinka paljon aikaa tehdä sisältöä blogiin, mutta ainakin toistaiseksi sohva ja partsi ja ranta ovat vetäneet enemmän puoleensa. Toivottavasti myöhemmin luvassa olisi edes kuvia viimeaikaisilta reissuilta, jos ei mistään varsinaisesta aihepiiristä jaksa bloggailla. Mutta ehkä se ei haittaa, taitaa teillä lukijoillakin olla lomatunnelmat korkeimmillaan :)

Tällä kertaa esittelyssä olisi muutama miittituliainen höystettynä, ylläripylläri, keltaisella. Sen verran liikuin sentään perinteisen repertuaarini ulkopuolelle, että peruskeltainen OPI:n cope-acabana vaihtui pastellinkeltaiseen China Glazen Lemon Fizziin. Hyvä minä! Tästä se lähtee, ehkä seuraavaksi pääsen jo jonkun toisen väriperheen kimppuun :D

Toinen lakkauksen osapuoli oli sitten uuden innostukseni mukaisesti glitteriä. Vaihdoin tämän Orlyn Can't be tamed -hippulapläjäyksen alunperin korruptiokassissani olleeseen OPI:n Minnie Styleen. Minulla on tuo Minnie Style ollut itsellänikin, ja ne hileet siinä ovat hivenen liian isoja minun makuuni. Tämä Can't be tamed sen sijaan on melko täydellinen glitteriksi - sopivasti erikokoisia, upean värisiä hituloita, joita tulee jo yhdellä siveltimenvedolla juuri optimaalinen määrä. Ei ollenkaan huono vaihtokauppa siis!

Nimettömiin ja peukaloihin pääsi hippuloiden asemesta crackleympyröitä. Käsittääkseni jokainen sai tämän OPI:n super bass shatterin. Craclet eivät ole harrastajien suuressa suosiossa, mutta minä ajattelin vaikka väkisin tehdä tästä jotain hienoa. Tämä yritys ei nyt siihen kategoriaan päässyt, mutta :D Eipähän ole kovin karmeakaan, ainakaan minusta. Parasta olisi varmaan ollut, jos olisi tehnyt vain rivin suhteellisen isoja palloja, nämä pienet eivät halkeilleet niin kuin olisin halunnut. Ensi kerralla sitten. Haluaisin kyllä tykätä tästä cracklesta, koska sen väri on tosi uniikki.