Keväisiä kukkia

Noniin. Olemme hieman edenneet 'eroon synkistelevistä tummansinisistä' -projektissamme. Emme ole aivan vielä saavuttaneet silmiäsärkevää, kanariankeltaista auvoa, mutta siedätyshoito lopullista tavoitetta kohti on alkanut onnistuneesti.

Toisin sanoen, olen todellakin menettänyt järkeni, koska tein hampaitavihlovan söpöt prinsessakynnet, ja tykkäsin niistä.

Viime kerran kokemusten perusteella kokeilin taas leimailla pyöreällä überlöllöllä, mutta ihan samanlaista menestystarinaa ei nyt nähty. Etenkin tuo nimettömän leima on aika, krhm, mutta en vain saanut siitä parempaa, vaikka kuinka monta kertaa yritin! :D En ole varsinaisesti tunnettu kärsivällisyydestäni, joten tuollaiseksi se sai sitten jäädä. Ovat nuo muutkin aika levinneitä, mutta syytän pohjalla olevaa röpelöistä hiekkalakkaa siitä, enkä suinkaan omia vajavaisia taitojani, koska itsetunnon riekaleeni eivät ehkä kestäisi sitä.

Siedätyshoidon nimissä (ja koska haluan uskotella itselleni, etten pidä vaaleanpunaisesta) leimailin keltaisella sitten hieman enemmän oikeaan käteen. Pidän ihan hurjasti tällaisista 'peilikuva-aksenteista', mutta niitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Pohjalla on OPI Solitaire, josta en olisi ikinä milloinkaan uskonut tykkääväni näin paljon. Ostin sen lähinnä siksi, että ajattelin sen sopivan kivasti koristeluihin ja muihin pieniin, erittäin pieniin yksityiskohtiin. Karu totuus kuitenkin on, että kymmenenkään kynttä ei aina tunnu olevan tarpeeksi tyydyttämään Solitaire-himoani. 

Leimalakkoina Cesarshopin alesta hamstrattuja Konadin vaaleanpunaista ja keltaista ja itse leimakuvio DRK A -laatasta.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - familiar pattern

Tuttu kuvio. Olenko kenties säälittävä, jos paljastan että ainoat kuviot, jotka tulivat tässä yhteydessä mieleen, olivat sydän ja kukonaskel :D Mutta ei se mitään, pitkälle niidenkin kanssa pääsee. Onneksi DRK A -leimalaatassa oli kukonaskelkuvio.

En ole vieläkään hyvä leimaamaan, mutta ei anneta sen häiritä. Ihan kelvolliset leimathan nämä ovat. Ainakin, jos kärsii kaihista tai käyttää silmälappua. Molemmissa silmissä. Mutta, koska omalla kohdallani standardini eivät ole erityisen korkealla, voin sanoa että ihan kivathan nämä ovat.

Pohjalla OPI Can't Find My Czechbook. Aina tätä käyttäessäni taidan mainita, että tämä kärsii aivan liian vähäisistä käyttökerroista. Ja tottahan se on, tämä ansaitsisi kyllä päästä kynsille vähintään kerran viikossa. Niiiin herkullinen väri. Leimaamiseen käytin kerrankin jotain muuta kuin Essien No More Filmiä. Okei, myönnän, se oli alkuperäinen suunnitelma, mutta päätinkin sitten pistää ihan villiksi ja kokeilla jotain muuta. Living on the edge. Leimaamiseen käytin kahta Kure Bazaarin lakkaa, tummaa murrettua liilaa, Phenomenal (joka tummuudestaan huolimatta ei ollut erityisen peittävä leimaamisessa) ja metallista violettia, Catwalk. Se leimasi jo huomattavasti paremmin, mutta näyttää kyllä aivan eriväriseltä kuin lakattuna koko kynnelle.

Kure Bazaarit ovat kyllä kivoja myös, ostaisin ehdottomasti enemmän jos ne viitsisivät olla hieman halvempia ja paremmin saatavilla. Tai no, onhan niitä melko helppo käsiinsä saada, mutta ei kivijalkakaupoista, niin että pääset itse hypistelemään niitä ja katsomaan sävyt muutenkin kuin monitorin välityksellä. Netissäkin on niin vähän swatch-kuvia saatavissa, ettei oikein viitsisi ostaa sikaa säkissä.

Täällä Lappeenrannassa on kyllä yksi kauneushoitola jossa noita myydään, mutta aina kun olen siellä käynyt, sävyjä on joku kolme näytillä ja "kohta" kuulemma tulossa lisää. Valaistuskin on niin hirmuisen hämyinen, että ihan yhtä suureksi arpapeliksi menee kuin netin kautta ostaminen.

Oh, näitä maailman ongelmia.

Pikapikamökkilakkaus

Pahoittelen jo etukäteen tässä postauksessa esiintyvien kuvien laatua. Ai kammo :D Vietimme viime viikonlopun mökillä ja kuvittelin että minulla on kiire. Tein siis ensin tällaisen pikalakkauksen ja otin siihen päälle pikakuvat, yhteensä huikaisevat kuusi kappaletta. En mukamas edes ehtinyt katsomaan tuliko niistä kuvista hyviä, joten näillä siis mennään.

Mökillelähtö sai muutenkin aika koomisia piirteitä. Ukko joutui olemaan ylitöissä ja joutui lähtemään reissuun isänsä pakettiautolla, joka piti ensin tyhjentää kaikesta siellä olevasta tavarasta (mökille ostettiin grilli, jonka piti mahtua tavaratilaan) eikä kyseinen auto tietenkään edes kulje yhtä kovaa, kuin Ukon oma henkilöauto. Näiden syiden takia mies oli kotona vasta yhdeltä yöllä ja lähtö päätettiin suosiolla jättää lauantaiaamuun. (Eli minulla ei olisi ollut ollenkaan kiire valmistautumiseni kanssa.)

Samainen Ukko unohti myös ostaa mansikoita torstaina. Tämä unohdus osoittautui omalta kannaltani erittäinkin ikäväksi. Mansikoiden hinnan ja saatavuuden oletettiin radikaalisti huonontuvan alkavalla viikolla, joten ne oli mentävä ostamaan perjantaina. Säilyvyys jääkaapissa mökkiloman ajan oli kuitenkin kyseenalainen. Ukko päätti siis kärrätä nuo mansikat (sekä meille että anoppilaan menevät) minulle perattavaksi. Viisitoista kiloa mansikkaa. Yhdeltä yöllä. Lähtö mökille kuudelta aamulla.

Silloin ei naurattanut, nyt jo vähän. Varsinkin, kun lähtiessään viemään mansikoita anoppilaan, rakas Ukkoni jätti pakastimen oven auki ja siten sulatti kaikki meidän mansikat, plus tietty koko muunkin pakastimen sisällön.

--

China Glaze Tail me something - odotin paljon, petyin oletettua hailakampaan sävyyn ja kökkäreiseen efektiin. Möh. OPI Samoan Sand - leimojen alla ei ollenkaan pöllömmän näköinen. Leimauslakkana China Glaze Harmony, leimana suosikkini DRK A -laatasta.

Poikkeus sääntöön

Huoh. Juuri kun pääsin uhoamasta, että blogia on kyllä pakko päivittää parin päivän välein, vaikka mikä olisi, niin tulee tällainen viikon tauko :D Ihan omaa hajamielisyyttäni saan syyttää, olin vanhempieni luona muutaman päivän ja suurista yrityksistä huolimatta onnistuin jättämään muistikortin kotiin. Eikä minulla tietenkään ollut valmiita kuvia yhtään. Kamerassa niitä kyllä oli viiteen postaukseen... Noh, ei kai tämä maata kaada.

Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa, torstaina pikkusiskoni valmistui ammattiin ja perjantaina minä valmistuin alkavaan keski-ikään. 25 vuotta tuli mittariin ja viisikymppiä on virallisesti lähempänä kuin syntymäni. Aikamoista :) Sain lahjaksi muun muassa oranssin ja vihreän kynsilakan ("Nää on niin ruman värisiä et sää varmaan tykkäät." Ja niinhän minä tykkäänkin!), vegesipsejä (herää kysymys, että millä tavalla tavalliset sipsit muka eivät ole vegejä?) ja pikaruokapaikoissa jaettavan numerokyltin (unohdin nimittäin viimeksi kyselyssä mainita, että todellakin keräilen noita numerokylttejä :D Pieni gangsta tässä terve). Selkeästi lähipiirini tuntee minut erittäin hyvin :D

On siis ollut hyvinkin loisteliaat pari päivää, joten jatketaan samalla teemalla myös täällä blogin puolella. Esittelyssä yksi kaikkien aikojen suosikkikynsilakoistani, joka otsikon mukaisesti on todellinen outolintu, kun aletaan listaamaan suosikkilakkojani. Minä pidän cremeistä ja mattalakoista. En pidä erityisen kiiltävistä lakoista, ja shimmerit varsinkin ovat ihan no-no. Mutta tämä kyseinen yksilö vain yksinkertaisest on niin upea, ettei tästä voi olla pitämättä. Edes tällainen paatunut mattaihminen. Vai mitä mieltä olette itse?

OPI Austin-tatious turquoise. Yksinäänhän tämä ei peitä vaikka satamiljoonaa kerrosta laittaisi, joten alla on kerros Essien School of Hard Rocksia. Kiilto on aivan hirmuinen ja sopivassa valossa tähän ilmestyy myös ihastuttavaa violettia duochromemaisuutta. Väriä ei nyt muutenkaan oikein voi tasapaksuksi ja tylsäksi haukkua. Niin monipuolinen ja mielenkiintoinen pinta, ettei oikein saa silmiään irti kynsistään.

Etusormessa, keskisormessa ja pikkurillissä on leimojakin, mutta eivät nekään tahdo sieltä kaiken muun krääsän keskeltä erottua :D Kuvio on DRK A -laatasta (no mistäs muustakaan...) ja leimauslakkana China Glazen Electra Magenta. 

Voi kuola sentään, miten herkku!

Vastavärejä

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!

Eipä olisi voinut enää yhtään parempaan paikkaan tämä viikonloppu tulla. Oli jotenkin erityisen pitkä ja kivulias arkiviikko, en oikein itsekään ymmärrä että miksi näin. Eräs tekijä oli toki se, että sekä maanantaina ETTÄ tiistaina jouduin heräämään jo viideltä. Yäk. (Ja sitten kun yrität näin lauantain kunniaksi nukkua pitkään ja hartaasti, niin eikö vain joku tuollainen valoilmiö herätä jo kuudelta :D)

Mutta, niin se viikonloppu vain tälläkin viikolla lopulta tuli. Aion pyhittää nämä kaksi ihanaa päivää täysin löhöilylle. Ukkokaan ei ole kotona, joten saan rauhassa katsella tyttöleffoja ja kuunnella tyttömusiikkia ja tehdä kaikkea muuta tyttö-etuliitteistä. Voisin myös ehkä vihdoin ja viimein istuttaa ne parvekekukat. Mutta vain ehkä, sohva on ykkösprioriteetti.

Töissä on viimeaikoina tarvinnut niin paljon seinäänsulautumismeikkejä ja -kynsiä ja -pukeutumista, että kun vihdoin niistä pääsin eroon, halusin jotain oikein räikeää. Kynsille pääsi tällainen sekamelska, vähän sitä ja tätä ja tuota. Hämmentävää kyllä, oikein tykkäsinkin näistä, vaikka yleensä olen vain aksenttikynsi-tyyppiä. Kuvissa nämä ovat kyllä jo vähän kärsineet, koska ovat jo kolmatta päivää kynsillä.

Koko lakkaus rakentui Zoyan Sunshinen ympärille, koska olen kuolannut sitä jo niin pitkään kynsille. Olen saanut sen NailCitylta ja hyvä niin, koska se on ihana ja olisin ostanut sen itsekin ellei muuten olisi tullut vastaan. Kaveriksi sille valikoitui itseoikeitetusti OPI:n Dating a Royal, joka on myöskin joutunut odottamaan lakkausvuoroaan aivan liian kauan. Nämä kaksi ovat kuitenkin pohjasävyltään niin samanlaiset, että halusin jonkun piristysruiskeenkin mukaan. Sellaiseksi valikoitui pitkän valintaprosessin jälkeen OPI:n In My Back Pocket. Maailman kaunein oranssi.

Leimana on yksi suosikkikuvioitani, DRK-A -paletista. Harmillisesti vain se näyttää usein typerältä leimattuna, tiedä mikä siinä sitten on. Olen esimerkiksi usein yrittänyt tehdä kirahvi- ja kilpikonnakynsiä tällä kuviolla, mutta ne eivät koskaan ota onnistuakseen. Tässä lopputulos on onneksi kivannäköinen. Jos siis ei välitä tuosta päälyslakan kanssa levinneestä keskarista ja reikäisestä etusormesta :D Etusormen leima on tehty Dependin 223:lla ja keskisormen China Glazen Awakenilla.

BossaNovaa Venäjällä

Moi!

Hyvät ihmiset, niin siinä vain on käynyt. Minä olen ihastunut. Korviani myöten. Olen aivan lääpälläni. Eräs brasilialainen on vienyt sydämeni siinä määrin, etten olisi koskaan uskonut todeksi. Sellainen oikein hempeä ja vaalea, vähän punertava brasilialainen. Käytännössä väritön, huomaamaton, ujo ja mitätön. Vielä hetki sitten en olisi edes huomannut olemassaoloaan, nyt en saa silmiäni irti.

Don't Bossa Nova Me Around. Huh. ♥

Okei, myönnän, aika paljon saa tapahtua ennen kuin käytän tätä yksinään :D Mutta koskaan ei sovi sanoa etteikö niin tapahtuisi ikinä, olisin nimittäin tosiaan ennen kokoelman ilmestymistä sanonut että aika paljon saa tapahtua että ylipäänsä ostan tämänkaltaisen sävyn. Tämä hajuton ja mauton mitättömyys näytti vain niin äärettömän hyvältä swatcheissa, että oli pyörrettävä pari periaatepäätöstä. Ja vielä paremmalta se näköjään näyttää tummansinisen kaverina! Ennustan myös mahtavaa yhteensopivuutta kirkkaanpunaisen ja oranssin kanssa, ne menevät seuraavaksi kokeiluun.

Tummansininen on OPI:n Russian Navy, leimat Essien No More Film. Olisin halunnut tehdä leimatkin Russian Navyllä, mutta eihän siinä riitä pigmentti sellaiseen touhuun. Onneksi No More Film ei sävyltään ihan kauhesti siitä erotu. Leimat ja niitit ovat totuttuun tapaan vinossa, minulta taitaa puuttua joku symmetria-aisti kun ei vaan kertakaikkiaan onnistu :D

Olen tainnut sanoa tämän ennenkin (vain joka ikinen kerta kun esittelen leimailuja blogissa...) mutta tarvitsisin epätoivoisesti uusia laattoja. Taas mentiin tällä tutulla ja turvallisella DRK-A laatalla. Täydellisessä maailmassa olisin käyttänyt jotain lonkeroleimoja, sellaisia missä on kaikenmaailman ulokkeita ja kiemuroita. Tämä oli lähimpänä visiotani.

Että tällaista, vähän rauhallisempaa meininkiä kaiken vappuhurjastelun jälkeen. Ensi viikolla blogissa saatetaan viettää astetta hiljaisempia aikoja, olen nimittäin kolme päivää työmatkalla, enkä tiedä minkälaiset mahdollisuudet minulla on netinkäyttöön. Mutta katsellaan viimeistään viikonloppuna. Mukavaa viikkoa kaikille :)

Here today, always here

Hihi :)

Se on minun, minun! Enkä päästä sitä koskaan lähtemään luotani. En en en. Uusi yksilö suede-kokoelmassani ♥

Aikamoiseksi taisteluksihan se viime viikkoinen huutokauppa tästä meni, olikohan meitä viisi ihmistä jotka yrittivät viime minuutille asti tämän saada. Pelkäsin jo hetken että menin häviämään kolmella sekunnilla, koska en ollut varma siitä, hyväksytäänkö vielä tasaltakin tulleet huudot vai vasta minuuttia vaille. Ylläpitokin joutui puuttumaan tilanteeseen, mutta onneksi, ONNEKSI, kaikki olivat sitä mieltä että minä voitin. Jee!

Tässä lakkauksessa uusi rakkaani, OPI Here today, aragon tomorrow suede komeilee pikkurillissä ja peukalossa (josta ei tietenkään ole kuvaa). Se on hyvin poikkeuksellinen suede kokoelmassani, vaatii päällyslakkakerroksen näyttääkseen samalta kuin siskonsa. Näissä kuvissa siinä siis on yksi kerros päällyslakkaa päällä, mutta kuten saatatte huomata, ei se siitä mitenkään kiiltävää tehnyt vaan juuri sellaisen puolimattaisen kuin muutkin suedet ovat. Ilman päällyslakkaa se oli todellla mattainen, eivätkä nuo suedeille ominaiset hopeahitulat näkyneet lainkaan.

Mutta yhtä kaikki, ihana se on silti! Pieni suede-kokoelmani on taas astetta mahtavampi. Tosin se kruununjalokivi puuttuu yhä, we'll always have Paris. Jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt edes puoliksi miettii omastaan luopumista niin minulle saa sen kyllä myydä ;)

Leimailutkin onnistuivat pitkästä aikaa ihan kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitenkään mainiot ole edes minun standardeillani, mutta annoin olla koska onnistuivat edes jotenkin. Leimat ovat DRK-A laatasta, leimauslakkana A Englandin Dragon, joka on myös nimettömässä, ja pohjalakkana OPI:n aina yhtä ihastuttava Gargantuan green grape. Se ei kyllä sitten ikinä suostu kuvissa näyttämään niin herkulliselta kuin oikeasti on. Buu sille, muuten jeejeejee. Levittäminenkin sujui näille töpökynsille melkoisesti helpommin kuin yleensä.

(Toinen joka ei koskaan kuvissa suostu näyttämään oikeita värejään on tuo huivi. Blogin alkupäivinä se oli minulla aika useinkin rekvisiittana, mutta tuskastuin sen väripakoiluun ja heitin kaapinperälle. Olisi saanut kyllä pysyäkin siellä, murr!)

Noin koristelumielessä näihin kynsiinhän olisi taas voinut tehdä jotain muutakin, mutta toimin taas simppelillä suloista -teeman mukaisesti. Upeat lakat, miksi niitä turhaan koristelemaan. Eikä nyt mainita mitään siitä, että kello taisi olla jo seuraavan päivän puolella ja pitää päästä nukkumaan :D 

Siinä on kyllä kauniita, rakkaita lakkoja vieri vieressä :) Jos viimeksi esiteltiin pinkkiä ja oltiin vähän epämukavuusalueella sen kanssa, niin tämä vihreä, oh! Voisin käyttää vihreitä lakkoja joka päivä.

Punaista leimoilla

Moi!

Vallitseva skittlette-trendi on näköjään iskenyt meikäläiseen siinä määrin, että nykyään lakkaukset tuntuvat melko tylsiltä, jos pohjalla on vain yhtä väriä. Ja tavan aksenttilakkauksetkin ovat vähän menettäneet hohtoaan. Että niin tässä vain käy, vaikka kuinka yrittäisi pyristellä trendejä vastaan :) 

Tällä kertaa on kyllä sanottava, että lopputuloksesta olisi tullut hienompi, jos olisin pitäytynyt vain siinä yhdessä pohjavärissä. Ei siksi että kummassakaan lakassa tai niiden yhteensopivuudessa olisi mitään vikaa, mutta leimauslakassa tai -kuviossa kyllä oli. Ei erottunut sitten ollenkaan toisesta pohjaväristä.

Kynsillä siis vuorotellen OPI:n Embarca-dare ya! ja China Glazen Electra Magenta. Kummassakin on vähän sellainen sävy, etten oikein osaa olla niiden kanssa, vaikka upeita molemmat ovatkin. En tiedä mikä näissä niin vaivaannuttavaa on, mielestäni sopivat jopa ihan kivasti ihonvärini kanssa. No, joka tapauksessa. Päätin käyttää näitä molempia, niin ei olisi niin kammottava olo :D

Päätin myös uhmata jälleen leimausjumalia, ja ah, olen selkeästi ollut hurskaalla päällä. Aivan mieletön onnistuminen! Kaikki leimat suorassa ja ehjiä, eivät levinneet, kohdistuskin melko täydellistä. Tiedättekö, kyllä vaan oli hyvä fiilis tämän jälkeen :) Mutta eihän koskaan kaikki voi täydellisesti onnistua, näkyivät tosiaan melko onnettomasti Electra Magentan päällä.

Leimauslakkana käytin China Glazen Awakenia. En näköjään ihan pienestä opi, että se vain on kovasti vaaleampi ja selkeästi harmaa, eikä vaalea musta, niin kuin voisi ehkä pullon perusteella kuvitella. Musta olisi varmasti näissäkin kynsissä toiminut kovasti paljon paremmin. Mutta no, onneksi ainakin tuon Embarcan päällä tämäkin väri mielestäni toimii mainiosti. Leimauskuvio on kaikkien aikojen suosikkini, kuvio jolla onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään mielestäni onnistuneen lopputuloksen, DRK A -laatasta. 

Nämä samat leimauskuviot pyörii nyt täällä kerta toisensa jälkeen, omistan niin vähän laattoja, ja niissäkin on vain ne muutama suosikki :D Pitää selkeästi ostaa lisää. Konadit voisi melkein myydä kaikki pois, niissä ei ole oikein mitään käyttistä. Minua on myös kovasti kiehtonut viime aikoina idea myydä iso osa kynsilakoistani pois. Monia sellaisia, joilla on kovin vähän käyttöä. Vielä en ole raaskinut ("koska saattaahan niitä joskus tarvita") mutta ehkäpä sekin aika sieltä vielä joskus tulee.Varsinkin sitten, kun ostan kaikki haluamani Brazil-lakat ja niiden mukana tulevat heräteostokset, ja tuskailen sen kanssa mihin saan ne kaikki mahtumaan :D

Liikaa yritystä

Moi!

Ninna kirjoitti tuossa pari päivää sitten aika ajatuksia herättävästi siitä, miten bloggailun myötä kynsien lakkailuun on tullut ihan uusi, yliyrittämisen maku. Valitettavasti joudun tuon itsekin ajoittain allekirjoittamaan, nämä tämänkertaiset kynnet ovat siitä loistava esimerkki. Teki mieli käyttää Jinxiä, mutta tuntui että pelkkä yksinäinen tekstuurilakka parilla niitillä olisi aivan liian tylsää blogin kannalta. Niinpä joukkoon oli pakko tunkea myös toinen lakka, ja leimata sen päälle. Lienee turhaa sanoa, etten tykännyt lopputuloksesta yhtään, oli jotenkin niin pakotettu olo sen kanssa. Jostain syystä en kuitenkaan itse tajunnut, että niin, kyllähän minä SAAN tehdä myös yksinkertaisia lakkauksia jos siltä tuntuu, ei ole pakko aina tehdä jotain monimutkaisempaa vain blogin takia.

Toinen asia johon heräsin tuon Ninnan kirjoituksen takia oli syy siihen, miksi nykyään tuntuu siltä etten omista tarpeeksi kynsilakkoja. Tuntuu että ne kaikki, joita haluaisin tällä hetkellä käyttää, ovat vasta niin vähän aikaa sitten esiintyneet blogissa, ettei voi näin pienellä viiveellä esitellä niitä uudestaan. Joten kiitos Ninna, ehkäpä tämän jälkeen muistan taas itsekin, että ei tämän bloggaamisen tarvitse olla niin vakavaa. Jos tekee mieli lakata samalla lakalla kuin edelliselläkin viikolla, ja lykkiä vain ne parit niitit koristeeksi, niin senkun teen niin!

Varoituksena siis lukijoille: näiden seuraavien kynsien jälkeen saatte vähän aikaa nähdä paljon tylsempiä lakkailuja :) Ja just niillä samoilla sävyillä, mitkä ovat esiintyneet tässä blogissa suhteellisen paljon, ottaen huomioon että olen bloggaillut vasta noin kolmen kuukauden ajan...

OPI:n Jinx, tuo rakkaus lakkamuodossa, pääsi siis etusormiin ja pikkurilleihin ja loppuihin sormiin sille tuli kaveriksi OPI:n Red Hot Ayers Rock sekä leimoja Konadin mustalla laatasta DRK A. Näissä taas nähdään etten ole mikään erityisen hyvä tuossa kohdistamisessa, mutta... :D Itse asiassa nuo leimat ovat ihan kivat, vaikka jäävätkin vähän kesken. Eivätkä nämä nyt näin kuvissa (kun poistamisestakin on jo viikko) näytä muutenkaan ollenkaan pahoilta. Ärsytti vain se homma, että on jotenkin pakko laittaa tuo punainen mukaan.

Pitää taas etsiä ne paikat, joissa kuvatessa ei saa heijastuksia aikaiseksi...

Näillä kynsillä olin juhlistamassa ystäväni valmistujaisia, ja nyt voin vihdoinkin sanoa varmuudella itsestänikin, että se päivä on tulossa kun minä saan olla vastaavassa tilaisuudessa juhlittavana. Sain vihdoin ja viimein diplomityöpaikan! Jee jee jee! Mahtavaa! Pari huutomerkkiä vielä!!

Tämä asia varmistui alle viikko sitten, ja olen jo nyt menettänyt kykyni kirjoittaa tänne blogiin :D Tai kyllähän tänne saa tekstiä aikaiseksi, mutta kun haluaisin nimenomaan kirjoittaa hyvinkin eri tyylilajilla kuin pelkkää asiallista "tässä on tämä kynsilakka ja tässä tuo, olivat tosi kivoja". Asiallista tekstiä kun saan nyt puurtaa muutenkin itseni kipeäksi. Noh, eiköhän se hulluttelupuolikin täältä sieluni syövereistä vielä joskus palaa. (Mutta palaa pian, minulla on ikävä!)

Eikai mistään huomaa että tykkään Jinxistä?

Köynnösleimat

Istu ja pala!

Sain jopa aikaiseksi lakattua kynnet! Kyllä, juuri nyt se tuntuu aivan uskomattoman suurelta suoritukselta :D Tästä ei voi olla suunta kuin ylöpäin.

Kynsille pääsi tällä kertaa OPI - Boris & Natasha sekä OPI - I'm Feeling Sashy. Boris & Natasha on aivan uskomattoman herkku tumma luumu. Ei se nyt juuri näiden leimojen alta näy, mutta kannattaa uskoa minua kun sanon niin. Sashy on esiintynyt blogissa ennenkin, enkä sano tähän väliin siitä muuta kuin oh! 

Leimauslakkoina on käytetty China Glazen Romantique-kokoelman lakkoja Emotion ja Joy. Joy oli vähän liiankin saman sävyinen Sashyn kanssa, ei paras mahdollinen leimauslakka sen päälle. Leimat sai juuri ja juuri näissä kuvissa näkymään. Luonnossa niissä näkyy vain jotain pientä piperrystä. Emotion sen sijaan oli aivan loistava Boris & Natashan päällä. Emmin vähän sen oston kanssa, että tulenko muka joskus käyttäneeksi vaaleanpunaista leimauslakkaa, mutta näköjään ihmeiden aika ei ole ohi. 

Onnistuin myös kaatamaan kyseisen Emotionin, ensimmäinen kerta sitten yläasteen (työpöydässäni on siitä vieläkin jäljet). Vaaleanpunaista tehostelakkaa löytyy nyt sitten sohvapöydältä ja housujen lahkeesta. Onneksi tuo sohvapöytä kaipaisi muutenkin hiontaa ja uutta lakkapintaa. Ehkä ensi elämässä sitten :D

Päällyslakan mukana sain yhden glitterhippusenkin :)

Leimauskuvio on DRK-A laatasta, ja istu ja pala toistamiseen, sain kaikki leimat kulkemaan täsmälleen samaan suuntaan! Mie-le-tön-tä! Hehkun tätä onnea varmaan seuraavan kuukauden. Tai ainakin siihen asti, että leimailen taas uudestaan ja totean tämän johtuneen vain silkasta moukan tuurista. Pieniä suttuja ja kolojahan näissä vieläkin on, mutta rehellisyyden nimissä, en usko pääseväni niistä koskaan eroon :D Iloitsen siis edes näistä pienistä onnistumisista ja kutsun näitä leimoja minun standardeillani mitattuna täydellisesti onnistuneiksi.

Mattaleimat

Moi!

Ensikosketukseni leimaamisen ihmeelliseen maailmaan sain armon vuonna 2010, kun suomalaisissa blogeissa alkoi vilkkua Konad-juttuja. Silloin sitä ajatteli että siistiä, upeita lopputuloksia ja niin helposti ja vähällä vaivalla! Hankin siis aloituspaketin itsellenikin. Jotenkin siinä kuitenkin pääsi käymään niin että vasta nyt, kolme vuotta myöhemmin, alan vihdoinkin olla tyytyväinen itsetekemiini leimoihin :D Muistan vieläkin hyvin elävästi ensimmäisen yritelmäni, Konad-lakat haisivat ihan kuolemalta, yritin leimata jotain kukkakuviota josta nousi pelkkä terälehti, ja senkin onnistuin lätkäisemään vain puoliksi kynnelle... Mutta vaikeuksien kautta voittoon!

 

Täydellisiähän nämä eivät ole vieläkään, mutta ei kai kukaan oletakaan että kolmen vuoden aikana oppisi guruksi... :D En vain ymmärrä miten näiden leimojen kohdistaminen voi olla niin tuskastuttavan mahdotonta. Mutta kelpaavat minulle enemmän kuin hyvin.

Näissä on pohjalla ihastuttava Essie - Smoking Hot. En yleensä ole hirveästi tummien lakkojen perään, koska minulla on tällainen albiinoiho, mutta tarpeeksi vaalean kaverin kanssa nämä ovat tosi herkkuja. Siksipä valitsinkin leimaamiseen kaksi Dependin mattalakkaa, 258 ja 302. Väriero ei valitettavasti pääse näin tumman pohjan päällä oikeuksiinsa, ylläolevissa kuvissa siis nimettömässä on liilaa ja muissa vaaleanpunaista. Päällyslakkaa en kehdannut pistää lainkaan, että leimojen mattaisuus säilyisi.

Hämmentävän epätarkka kuva tuo lähikuva... Sen siitä saa kun esittelee niitä näin isoina blogissa vaikka muokkaa pienempinä. Pitää siis jatkossa olla tarkempi näiden kanssa.

Mitäs tykkäsitte? Onnistuuko leimaus siellä päässä ruutua? :)