Pannuprojekti 2015: neljännesvuosikatsaus

Huhtikuu saatiin päätökseen, ja on siis täten tullut aika suorittaa ensimmäinen pannuprojektin neljännesvuosikatsaus.

*Dramaattista rumpujen pärinää*

Projektihan lähti minun osaltani käyntiin tammikuun lopussa, alkutilanteen voi käydä tarkistamassa täällä. Kaksi ensimmäistä kuukautta jaksoin olla aika innoissani tästä hommasta, mutta huhtikuussa tuli kyllä kierittyä aikamoisissa tuskissa tämän kanssa, eikä napeille kertynyt mitenkään mairittelevan montaa käyttökertaa. Ja suoraan sanottuna Inglotin paletti on saanut aika pitkälti pölyttyä rauhassa koko alkuvuoden ajan, siinä ei näy kyllä minkäänlaista muutosta alkutilanteeseen verrattuna.

Mutta varsinaisen työstön alla ollut Sleekin Vintage Romance on sentään alkanut puskea jonkinlaista kuoppaa.

(Kuva on todella tumma, koska mielestäni näin siinä näkyi selkeiten aikaansaamani kuopat :D)

Kultaisessa Meet in Madridissahan oli jo alkuun selkein kuoppa ja se on projektin edetessä vain entisestään syventynyt, mutta ei sitä kyllä vielä miksikään kraateriksi voi kutsua. Myös violetit Romance in Rome ja Bliss in Barcelona ovat ihan kivasti alkaneet kulumaan. Musta Love in London on kyllä aika koominen, se on käyttökerroissa mitattuna saanut ylivoimaisesti eniten kulutusta, mutta koska käytän sitä lähinnä tummentamaan ripsirajaa ja käytän siten vain pikkiriikkistä kynäpäistä sivellintä, siihen on muodostunut vain tuollainen pieni viiru. Ehkä jos sitkeästi pyrin aina ottamaan sävyä siveltimeen tuosta yhdestä ja samasta kohdasta, saattaa joulukuussa se pannu pilkistääkin :D

Mutta on tämä kyllä vaan aikamoinen tuskien taival. En ymmärrä että millä ihmeellä minun olisi muka tarkoitus saada nämä kaikki kulumaan loppuun asti. Pannut voin kyllä joo saada näkyviin muutamista eniten käytetyistä sävyistä, mutta että kaikki kulumaan loppuun? En ikinä. Olen hämmentyneenä seurannut muiden edistymistä, muistan silmät pyöreinä ihmetelleeni jo Ostolakossa-Virven yritystä saada luomivärejään kulumaan, että mitä nuo tekevät että pystyvät tuohon. Onko minulla kenties niin minimaaliset silmät, ettei niihin mene kuin murto-osa siitä luomivärimäärästä mitä normaalisilmäisten luomiin menisi? Dippailevatko muut oikein urakalla siveltimiään napeissa saadakseen kunnolla pigmenttiä, kun taas minä pelkään kuollakseni varistuksia ja siksi käytän ihan vain hitusen väriä kerrallaan?

Ah, elämän suuret ja tärkeät kysymykset.

Vappumeikkiä

Vietän ensimmäistä kevättäni ei-opiskelijana aivan liian moneen vuoteen, ja huomasin hieman ikävöiväni Suomen pisintä Wappua. Enkä suoraan sanottuna tiedä, mitä normaalit ihmiset tekevät Vappuna, saati mitä minun pitäisi tehdä Vappuna :D Onneksi pinnallisena ihmisenä onnistun aina ilostumaan veikeistä meikeistä.

Inspiraationa toimi, jälleen kerran, MarionCameleon. Minun tarvikevarastoni saati taitoni eivät riitä tuottamaan ihan vastaavanlaista lopputulosta, mutta aika hyvin kuitenkin pärjäsin, vaikka itse sanonkin. Ja monet kehutkin sain, että eiköhän se ihan hyvä ollut :)

Tämä olisi tosiaan vaatinut jotain kivoja irtoripsiä, mutta en omista yksiäkään jotka olisivat mielestäni sopineet tähän kivasti. Selkeästi varaston täydennyksen paikka. Toinen tuote jota jäin kaipaamaan, oli musta rajausväri. Käytän äärimmäisen harvoin mustaa meikkiä, koska minun porsliini-ihoni kanssa lopputulos on vähän liiaksi nukkemainen, mutta tähän mustat rajaukset ja pilkut olisivat kyllä tuoneet erittäin tervetullutta skarppiutta. Nyt jouduin tyytymään mustaan luomiväriin ja tummanruskeaan kynään.

Sinisten alueiden pohjana on Urban Decayn Chaos, joka on häivytetty Lumenen Saaristomerellä. Molemmat ihan killer-luokkaa olevia sinisiä. Violeteissa osioissa pohjalla on musta Sleekin Love in London häivytettynä saman paletin Forever in Florencella sekä Urban Decayn Urbanilla. 

Ei ehkä mikään työpaikkakelpoinen arkimeikki, tai "vienpäs tässä äkkiä roskat ulos ja kipaisen sen jälkeen lähikauppaan ostamaan purkin maitoa" -meikki, mutta sopi kyllä täydellisesti wappu-tohinoihin. Ja oli sen verran hauska tehdä, että pitää yrittää implementoida sama idea myös hieman hillitympään meikkiin.

Tietyömaa

No mutta hyvää päivää!

Minun on nyt tunnustettava, ettei ole enää aavistustakaan koska lupasin tulla takaisin, mutta nyt ainakin tuntuu ihan hyvältä ajalta :) Elämä on tällä hetkellä kovasti hektistä, joten otan vieläkin tämän päivittämisen ihan rennoin rantein, mutta talviunilta ollaan kuitenkin herätty.

Tauko teki ainakin siinä mielessä hyvää, että intoa on taas enemmän. En ole vielä ihan siellä huippupäivissäni, mutta paranemaan päin joka tapauksessa. Jatketaan kipuamista, hitaasti mutta varmasti! Yhdeksi suurimmaksi innon palauttajaksi voidaan nimittää nämä nyt nähtävät kynnet. Ai jumankekka että tykkäsin näistä. Toimivat kyllä siinä mielessä vähän itseään vastaan, ettei tehnyt mieli poistaa näitä ollenkaan. Vaikea saada takaisin rutiinia säännöllisestä kynsien tekemisestä, jos haluaa kulkea kaksi viikkoa putkeen samoissa lakoissa.

Että nyt on sitä keltaista! Voi nam. Innoitukseni näihin kynsiin ei suinkaan tullut läheiseltä tietyömaalta, vaan niinkin shokeeraavasta paikasta kuin Instagramista. Inspiraatiolähde sentään oli vähän vähemmän perinteisempi. nimittäin ihanan ihanan marioncameleonin tekemä musta-keltaraidallinen silmämeikki. Marion tekee aivan mielettömän upeita meikkejä ja vietän päivistäni noin 16,94 prosenttia kuolaten niitä. Ihan vain varoituksen sanana, tässä blogissa tullaan näkemään vielä paaaljon Marionin tekeleistä inspiroituneita juttuja.

Keltainen lakka on se, voisin melkein sanoa ainoa ja oikea, OPI I Just Can't Cope-acabana. Rakkautta lakkapullossa ja silleen. Musta lakka on ikivanha ja aikalailla jankkiintunut Wet n Wild Black Crème, joka on jo niin tönkköä ettei se oikein toimi ihanteellisella tavalla vapaalla kädellä sivellessä. Teippien ja vinyylien kanssa toimi ihan mukiinmenevästi, mutta nuo vapaan käden osuudet ovatkin sitten vähän toista maata. En voi missään nimessä sanoa olevani tyytyväinen niihin, mutta muuten kynnet olivat niin kovasti mieleen, että päätin olla välittämättä niistä.

Salaisena inspiraatiolähteenä saattoi myös toimia Mats Hummels, mutta shh, ei kerrota kellekään. Voisin myös kirjoittaa tähän pitkät pätkät Herr Hummelsista, mutta en taida kuitenkaan kehdata, joten suosittelen vain erittäin lämpimästi googlailemaan :D Antoisaa loppupäivää!

Pannuprojekti2015 - maaliskuu

Maaliskuussa nähtiin hyvin hyvin monta erilaista rajauksilla kikkailevaa meikkiä. Pakko keksiä jotain pientä kivaa, koska alkaa vähän jo ottaa pannuun aina näiden samojen sävyjen käyttäminen :D En vieläkään tehnyt yhden ainutta sellaista meikkiä, jossa ei olisi ollut mukana edes yhtä nappia jommasta kummasta projektin paletista. Vähän alkaisi kyllä jo hotsittaa tehdä jotain muutakin välillä. Ehkä sitten huhtikuussa otetaan projektipalettien kanssa vähän kevyemmin?

Ensimmäisenä vastavärien pyhää liittoa. Sisänurkassa Inglot pearl 405 (alla intensiivisyyttä lisäämässä Goshin velvet touch liner sävyssä 002 girl power) ja ulompana Inglot pearl 409. Häivytyksessä apuna on myöskin Inglotia, amc shine 25, kaikki kolme työstön alla olevasta paletista. Sininen upea, upea, upea Chaos Urban Decayn Electric-paletista, ehdottomasti suosikkisävyni (ehkä myös käytetyin?) kyseisestä tajunnanräjäyttäjästä.

Vähän lisää Electric-herkkuja, tällä kertaa rajauksena Fringe. Pohjana on sisänurkassa Meet in Madrid ja keskellä luomea Lust in LA Sleekiltä, ulkonurkassa Inglot pearl 423.

Seuraavaksi ehkä henkilökohtainen suosikkini. Rajauksena on Honeymoon in Hollywood Sleekin Vintage Romance -paletista, sävy jota en ihan kauheasti tule käyttäneeksi, koska se on ihan superpigmenttinen, sisältää glitterhippusia ja on sävynä sellaista punertavaa violettia, joka ei ihan kauheasti hyväile meikäläisen mielihyväsensoreita. Mutta kappas vaan kun käytinkin sitä näin rajauksena - morjens! Korosti aivan käsittämättömän kauniilla tavalla vihreitä silmiäni.

Tämä samainen punertava violetti sattuu vain olemaan sellainen sävy, josta kameranikaan ei pidä, se ei nimittäin koskaan onnistu vangitsemaan sitä. (Kyllä, vika on selkeästi kamerassa eikä suinkaan kuvaajassa.) Jälkiretusointia on harjoitettu, että päästäisiin edes oikeaan suuntaan, mutta ei tämä nyt valitettavasti ihan samalta näytä kuin luonnossa. Uskokaa kun sanon, että upea oli!

Muina sävyinä Court in Cannes Sleekiltä liikkuvalla luomella ja Inglot pearl 409 ulkonurkassa, mutta ketä kiinnostaa, onko ihan kauhean väärin ihastella omia silmiään näin paljon? :D

Joskus osaan rajata alaluomeakin. Tein itse asiassa tämän meikin kahdesti, tykkäsin ensimmäisestä versiosta muuten enemmän, mutta menin pilaamaan tuon alaluomen laittamalla alaripsiinkin ripsiväriä, ei tuo värivaihtelu enää oikein erottunut kunnolla sen jälkeen. Tässä toisessa versiossa yläluomi on tehty hivenen erilailla, koska ei näitä oikeasti kukaan muista täsmälleen, että mitä sinne on mahdollisesti laitettu :D Vahva arvaukseni kuitenkin on, että sisänurkka Meet in Madrid, liikkuva luomi Lust in LA, ulkonurkka Derailed ja luomivako Ambush, molemmat Urban Decayn Vice 2 -paletista. Ripsirajaa olen vielä tummentanut Love in Londonilla. Alaluomen sävyt ovat nimetön vaaleansininen Viva la Divalta, Electric-paletin turkoosi Gonzo, sekä Vice 2 -paletista tumma violetti Voodoo. Voodoo sopii tähän tosi kivasti, koska siinä on pientä sinistä shimmeriä, toistaa väriteemaa.

Kävi vahinko, kun satuin pukeutumaan sävy sävyyn meikin kanssa. Eikä siinä, näitä aina välillä käy, mutta mites kun nuo kynnetkin näyttää olevan aika matchy-matchy huulipunan kanssa?! Ai jumankekka, maailmankirjat sekaisin.

Nähdään parin viikon päästä!

Hibernaatio

Hei vaan.

Kenellekään ei varmaan ole tullut mitenkään yllätyksenä se, että tässä blogissa on ollut hivenen hiljaista lähes koko kuluneen armon vuoden 2015. Aluksi kuvittelin että se on jotain varsin nopeasti ohimenevää, dippaväsymystä tai jotain vastaavaa, mutta tiedättekö, se ei vain suostu millään menemään pois. En tiedä mikä tässä mättää, mutta takki on aivan täysin tyhjä. Hämmentävä tilanne kaikenkaikkiaan, koska minulla kuitenkin on valtava halu blogata ja kirjoittaa ja tehdä hienoja juttuja tänne, mutta sitten kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, ei tule tehtyä mitään. En tiedä oikein mitä tämän kanssa tekisin, ja olen yrittänyt välttää tätä blogin tauolle pistämistä koko ajan, koska en vain haluaisi, mutta tässä vaiheessa on kai pakko kokeilla sitäkin, koska en enää keksi mitään muuta mikä voisi auttaa.

Olisi ehkä sittenkin pitänyt osallistua siihen ablecs:ään :D

Tällä hetkellä on siis ajatuksena pitää vain ihan pikkiriikkinen tauko, hengähtää ja olla ahdistumasta siitä, ettei jostain syystä jaksa blogata. Lauantaiksi on vielä tulossa pientä tilannekatsausta Pannuprojektiin, sen jälkeen suunnitelmissa on palata eetteriin viikolla 16. Katotaan kuin muikkelin käy.

Bonuksena kuva siitä, kuinka lennokasta luova ajatteluni tällä hetkellä on.

Kerroskakku

Yksi syy, miksi pidän niin paljon Sleekin Vintage Romance -paletista, on siinä olevien sävyjen kyky kerrostua kauniisti muiden sävyjen kanssa. Kerrostamalla kun saa niiin paljon mielenkiintoisempia ja moniulotteisempia meikkejä aikaiseksi. Eräs aamu sitten ihan innostuin, ja aloin rakentamaan ties mitä hääkakkua seitsemällä kerroksella. Kauempaa katsottuna ehkä hieman tylsä ja monotoninen meikki, mutta ah voi miten paljon mielenkiintoisempi se olikaan läheltä tarkasteltuna! Tykkäsin itse ihan pipona.

Melkein piirsin tähän kaavionkin värien asettelusta, mutta totesin että siitä olisi tullut liian suttuinen :D Yritän siis valaista väripaikoituista ihan vain sanojeni voimalla. Aloitin tummalla luumulla, Forever in Florencella, jota laitoin reilulla kädellä luomen ulkonurkkaan. Sen päälle laitoin mattaista punertavaa violettia, Vow in Veniceä ja jatkoin Venicen kanssa lähes sisänurkkaan asti. Aivan sisänurkkaan ja kevyesti Venicen päälle tuli pronssinen Court in Cannes. Luomivakoa häivyttelin mattaisella tiilenpunaisella Propose on Praguella. Loppusilauksena toimi sitten sinertävä Romance in Rome, jota tuli laitettua isolla sudilla vähän kaikkialle :D

Ensiviikolla opetellaan sitten siivoamaan ripsivärisutut pois kulmaluulta :D

Keväisiä kukkia

Noniin. Olemme hieman edenneet 'eroon synkistelevistä tummansinisistä' -projektissamme. Emme ole aivan vielä saavuttaneet silmiäsärkevää, kanariankeltaista auvoa, mutta siedätyshoito lopullista tavoitetta kohti on alkanut onnistuneesti.

Toisin sanoen, olen todellakin menettänyt järkeni, koska tein hampaitavihlovan söpöt prinsessakynnet, ja tykkäsin niistä.

Viime kerran kokemusten perusteella kokeilin taas leimailla pyöreällä überlöllöllä, mutta ihan samanlaista menestystarinaa ei nyt nähty. Etenkin tuo nimettömän leima on aika, krhm, mutta en vain saanut siitä parempaa, vaikka kuinka monta kertaa yritin! :D En ole varsinaisesti tunnettu kärsivällisyydestäni, joten tuollaiseksi se sai sitten jäädä. Ovat nuo muutkin aika levinneitä, mutta syytän pohjalla olevaa röpelöistä hiekkalakkaa siitä, enkä suinkaan omia vajavaisia taitojani, koska itsetunnon riekaleeni eivät ehkä kestäisi sitä.

Siedätyshoidon nimissä (ja koska haluan uskotella itselleni, etten pidä vaaleanpunaisesta) leimailin keltaisella sitten hieman enemmän oikeaan käteen. Pidän ihan hurjasti tällaisista 'peilikuva-aksenteista', mutta niitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Pohjalla on OPI Solitaire, josta en olisi ikinä milloinkaan uskonut tykkääväni näin paljon. Ostin sen lähinnä siksi, että ajattelin sen sopivan kivasti koristeluihin ja muihin pieniin, erittäin pieniin yksityiskohtiin. Karu totuus kuitenkin on, että kymmenenkään kynttä ei aina tunnu olevan tarpeeksi tyydyttämään Solitaire-himoani. 

Leimalakkoina Cesarshopin alesta hamstrattuja Konadin vaaleanpunaista ja keltaista ja itse leimakuvio DRK A -laatasta.

Punainen on punainen on punainen

Tummanpuhuvat lakkaukset jatkavat voittokulkuaan. Alan pikkuhiljaa epäillä, että olen joutunut jonkun alieneiden ajatustensekoituskokeen koekaniiniksi, sillä edes mahtava kevätaurinko ei ole saanut aikaan sellaisia tunteita, että ai hitsi kun olisi kiva käyttää tuota kirkkaankeltaista lakkaa. Ja yleensä sentään käytän niitä kirkkaita lakkoja ihan ympäri vuoden ilman mitään tunnontuskia.

Kokeilen hetkellisesti viime viikolla kirkkaanvihreää lakkaa. Se näytti oudolta. Vieraalta. Poistin sen vähin äänin ja ajatuksena oli palata rakkaiden tummansinisten lakkojeni luokse. En tunnu saavan niistä tarpeekseni, ei tekisi yhtään mieli lakata millään muulla sävyllä.

Erityisjännäähän tämä on siksi, että vielä pari vuotta sitten en voinut sietää tummansinistä väriä en niin missään yhteydessä, saati sitten tummia kynsiä. Siksi uskon erittäin vahvasti alien-teoriaani.

Joka tapauksessa. Ajattelin sen tummansinisen kaveriksi näin ihan vaihtelun vuoksi teippailla. Yritän siedättää itseni jälleen pitämään kirkkaista lakoista, joten kaveriksi valikoitui vaaleanpunaista, OPI If You Moust You Moust sekä Essie Under Where? Kuivattelin näitä aikana ja lähdin sitten ihastelemaan kaikkia tummansinisiäni ja miettimään, että mikäköhän niistä kaikista tällä kertaa saisi kunnian päästä edustustehtäviin. Voin sanoa että tämä kyseinen tummansininen todella ansaitsi paikkansa, ei ole ihan vähään aikaan nähty :D

Kävin lakkalaatikkoani läpi ja tämä tummanpunainen Depend 359 pomppasi niin houkuttelevasti esiin, että tummansiniset jäivät heti unholaan. En muistanut edes pelätä sitä, että se ei välttämättä sopisi yhteen noiden vaaleanpunaisten kanssa. Ja ihan turhia nekin pelot olisivat olleet, hyvinhän nuo kaikki tuossa puhaltavat yhteen hiileen.

Tosin, jos olisin alunperin tiennyt käyttäväni tummanpunaista, olisi tehosteväriksi valikoitunut se kohkaamani keltainen. Mutta molempi parempi, nyt pääsin sitten ainakin käyttämään keltaista kuvausrekvisiittaa.

Minulla oli kunnianhimoiset suunnitelmat tehdä muihin kuin teipattuihin kynsiin pientä ekstrakivaa kuivaharjaustekniikalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuo käyttämäni Essie ei ole tarpeeksi pigmenttistä, että se olisi jättänyt näkyvän jäljen tummanpunaisen Dependin päälle kuivalla sudilla. Tein sitten ihan perinteiset pallurat, ja tajusin vasta jälkikäteen että noita palluroitahan olisi voinut alkaa jollain tavalla sutimaan, niin että olisin saanut aikaiseksi vähän samantapaista jälkeä kuin kuivaharjauksessa. Ehkä enstaina sitten.

Pannuprojekti 2015 - Helmikuu

Ensimmäinen kuukausi pannuprojektia takana. Ainakin vielä toistaiseksi olen todella innoissani tästä projektista :D Olen käyttänyt jompaa kumpaa projektipalettia jokaisena päivänä kun olen meikannut, ja olen jo nyt päässyt yhteen tavoitteistani: oppinut käyttämään paletteja vähän monipuolisemmin. Paletit ovat tuoneet niin paljon iloa, että olen turvaunut avustaviin tuotteisiin vain ihan muutamia kertoja. Ja lopullisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta tietysti hyvä näin, käytetään silloin mahdollisimman paljon kun intoa on, koska ihan satavarmasi jossain vaiheessa projektin edetessä kyllästyminen iskee...

Olen pyrkinyt käyttämään kaikkia nappeja mahdollisimman tasaisesti, joten mitään suuria muutoksia nappien kulumisessa ei ole vielä nähtävissä, yksittäisille sävyille on tullut sen verran vähän käyttökertoja. Katsellaan palettien kuntoa sitten myöhemmin keväällä uudestaan.

Tähän helmikuun koostepostaukseen nostin esiin kaksi meikkiä, jotka edustavat melko kattavasti sitä, millaisessa naamassa on tullut kuljettua. 

Ensimmäisenä tällainen melko neutraali väkerrys. Näköjään kaikeen tottuu (en aio kertoa sitä jääpuikkovitsiä tässä yhteydessä), koska enää nämä eivät aiheuta niin suuria kylmiä väreitä, mutta melko paljon olen näihinkin yrittänyt saada edes jotain pientä väripilkkua mukaan.

Sisänurkka Pretty in Paris, liikkuva luomi Propose in Prague, luomivako Court in Cannes Vintage Romance paletista, ulkonurkka Inglot pearl 423. Alaluomelle ja häivyttelyyn olen sitten ottanut apujoukkoja mukaan Sleekin del mar volume 1 -paletista, alaluomella Poolside ja häivytyksissä On The Rocks. Rrrrakastan tuota nappia, tekisi mieli häivytellä sillä aina kaikki meikit, joissa on ruskeaa luomivaossa :D

Jälkeenpäin sanottuna ehkä hieman omituinen yhdistelmä tuo mattainen Prague liikkuvalla luomella ja  supershimmerinen Cannes luomivaossa, mutta tykkäsin tästä kyllä.

Seuraavaksi vähän värikkäämpi luomus. Ja sanonpahan vaan, yhtään itseäni toistamatta, että ai jumankekka kun pitäisi kirjoittaa nämä käytetyt sävyt ylös ihan samantien :D Näköjään saman päivän illalla kuvien käsittelyn yhteydessä ei ole riittävän aikaisin minun uskomattoman huonolle lähimuistilleni. Mutta parhaan käsitykseni mukaan käytetyt sävyt ovat sisäluomella Pretty in Paris, liikkuvalla luomella Marry in Monte Carlo, ulkonurkassa ja alaluomella Inglot pearl 423 ja ripsirajassa myös Love in London, Saattaa siellä jotain muutakin olla, mutta jäänee ikuiseksi arvoitukseksi nyt.

Vaalea hopea Pretty in Paris oli ennen tätä projektia minulle ihan kauhistus, sävy ja hohtavuus olivat todella kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta olen oppinut pikkuhiljaa siitäkin tykkäämään. Asiaa toki auttaa huomattavasti se, että nämä Sleekin napit ovat ihan uskomattoman hyviä häivyttymään, yksinään isoilla pinnoilla en varmasti uskaltaisi sitä vieläkään käyttää, mutta juuri näin esimerkiksi liilaan Monte Carloon häivytettynä se on oikeastaan aika kaunis. Toisin sanoen sillä saa siis mainiosti tuotua hieman lisää moniulotteisuutta muihin sävyihin.

Kaunis meikki tämäkin, mutta nuo Sleekin supershimmeriset sävyt ovat kyllä ihan mahdottomia kuvattavia...

Liebster-award

Sain taas tällaisia haasteita, nämä ovat kivoja :) Viveka esitti kiperiä kysymyksiä, tapojeni mukaisesti minä en kuitenkaan esitä lisäkysymyksiä kenellekään. Eikä vähintään siksi, että likipitäen kaikki tuntemani blogit on jo haastettu :D

Kaiken löpinän keskellä on piristeenä kuvia kivistä. Tiedä sitten onko tästä vedettävissä jotain freudilaisia johtopäätöksiä, mutta minä tykkään isoista kivistä. Näkisittepä kuvakansioni Islannista, siellä ei mitään muuta olekaan kuin kuvia lampaista ja kivistä :D

Asiaan.

1. Miten muut ihmiset (lähipiiri, puolitutut jne.) suhtautuvat bloggaamiseesi?

Ukkoni mun oli itse asiassa se viimeinen sysäys, joka ylipäätään sai minut perustamaan koko blogin. Ja vieläkin samainen Ukko jaksaa aina kannustaa ja auttaa ja ymmärtää, mikä on tietysti vallan mahtavaa. Ukon lisäksi blogistani tietää ainakin osa perheestäni ja kourallinen kavereita, kaikkien reaktio on ollut sellainen kiinnostunut 'aijaa'. Kukaan ei ole millään lailla vähätellyt tätä hommaa, mistä olen erittäin kiitollinen, koska onhan tämä aikamoista humpuukia loppujen lopuksi :D

2. Mitkä ovat oudoimmat hakusanat, joilla blogiisi on tultu?

Ainakaan omiin silmiin ei ole osunut mitään oikeasti tosi outoja hakusanoja, eivätkä nämä bloggerin tilastot näytä kuin kaikkein suosituimmat hakusanat. Ilmeisesti kirjoitan sitten niin asiallisia juttuja, ettei tänne vain yksinkertaisesti päädy millään oudoilla sanoilla...

Outona, varsinkin blogini pääasiallisen aihepiirin huomioon ottaen, voisi tosin varmaan pitää sitäkin, että ylivoimaisesti suosituimmat hakusanat liittyvät kasviväreihin, jonkinlaisella 'kasvivärit hiukset' kombolla päädytään tähän blogiin joka ikinen päivä useita kertoja.

3. Voisitko joskus kuvitella bloggaavasi aivan jostakin toisesta aihealueesta kuin nyt?

Ehdottomasti. Blogi on minulle ensisijaisesti paikka, jossa voin purkaa tarvettani kirjoittaa ja toissijaisesti paikka, jossa voin höpistä muiden samanhenkisten kanssa. Kynsilakkoja tai meikkejä ei tarvita kumpaankaan, ne ovat vain mukava bonus. 

4. Mitä vihaat kaikista eniten?

Viha on kauhean vahva sana, en tiedä vihaanko varsinaisesti yhtään mitään. Toki on olemassa monia asioita, joista pidän vähän vähemmän intensiivisesti, mutta en yleensä tuhlaa energiaani suoranaiseen vihaamiseen. Jos nyt jotain pitää sanoa, niin itsensä korostaminen muita vähättelemällä on suhteellisen ärsyttävää.

5. Mitkä ovat viisi sinulle kaikista tärkeintä asiaa maailmassa (ihmisiä ei lasketa)?

Parisuhde - Hähä, kiersin sääntöjä enkä sanonut Ukkoa. Mutta onhan se nyt aivan uskomattoman tärkeää, että vierelläni kulkee ihminen, joka jaksaa minua vioistani huolimatta, on aina mukana typerissä suunnitelmissani, lohduttaa, naurattaa, tukee ja kuuntelee kaikkia tarpeen mukaan. Olisin varmaan järkeni menettänyt ilman.

Unelmat - Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, minähän en ole saavuttanut elämässäni vielä juuri mitään :D Unelmoin kuitenkin joskus saavuttavani monia, monia asioita, on sellaisia pieniä ja vähäpätöisiä unelmia ja sitten sellaisia vähän suurempia. Niitä kohti tässä vähitellen kuljetaan, ja myönnettävä on että välillä tuntuisi vähän merkityksettömältä nousta sängystä aamuisin, jos mitään tavoitteita ei olisi.

Koti - Minä olen ihan kauhea kotihiiri. Kotona saa olla ihan rauhassa ja tehdä ihan mitä haluaa. Kotona on tärkeiden ihmisten seurassa ja rakkaiden asioiden ympäröimänä. Ei huono.

Luonto - Opiskelin ympäristöalaa, harrastin yli vuosikymmenen partiota ja yhä edelleen käyn tuolla metsissä käyskentelemässä mahdollisuuksien mukaan. Eikä rakkauteni rajoitu vain suomalaiseen kansallismaisemaan, vaan arvostan kaikenlaista luontoa ympäri maapallon. Minä haluan ainakin tehdä oman osani sen puolesta, että jälkipolvetkin pääsisivät kokemaan koskemattoman luonnon henkeäsalpaavan kauneuden ja mieltäeheyttävän rauhallisuuden.

Minä - Tämäkin on sääntöjen kiertämistä, en ole tässä henkilönä vaan ikään kuin konseptina. Koska jos minä en olisi oman elämäni tärkeimpien asioiden joukossa, niin olisihan se vähän surullista. Itserakkaus, paras rakkaus.

6. Ruoka, jota ilman et voisi elää?

Pasta. Pasta kaikissa muodoissaan. Pastaa päivittäin. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, ettei pasta välttämättä ole sitä kaikkein terveellisintä ruokaa, mutta ei kiinnosta, se on liian hyvää. Ehdottomasti parhaimmillaan pasta on lasagnessa ja rakkaudella kokoon keitetyn (kirsikka)tomaattikastikkeen kanssa. En ole kyllä toistaiseksi nähnyt vielä sellaistakaan päivää, etteikö juustoinen kermakastikekin kelpaisi. Tagliatellea, täydellisesti paistettua lohta ja iso klöntti Roqueforta kermakastikkeessa, oh, oh, oh ♥

Parhaimmat pastalaadut ovat jo edellämainittu tagliatelle ja farfalle. Ukko jaksaa aina nillittää siitä, että miksi pitää ostaa kaapit täyteen erilaisia pastoja, kaikki ne kuitenkin maistuvat samalta ja tavalliset makaroonit ovat halvempia ja nönnönnöö. Olen vahvasti eri mieltä, maku ei suinkaan ole sama kaikissa, mutta sitäkin tärkeämpää on pastan muotoilu ja sen soveltuvuus erilaisiin ruokalajeihin. Kuvitelkaapa vaikka edellämainittu kermainen lohikastike fusillien kanssa, ei se vain toimi. Penne saattaisi vielä juuri ja juuri mennä, mutta kyllä tagliatelle on ehdottomasti se paras vaihtoehto. Sama ihanaisten uunissa haudutettavien lohturuokien kanssa, makaroonien kanssa ne ovat vain arkista, tylsää makaroonilaatikkoa, mutta pistäpä farfallea makaroonien tilalle niin heti on edessäsi makuhermoja hivelevän gourmet pastavuoka.

Terveen itsetunnon omaavana kypsänä aikuisena voin myös rehellisesti myöntää, että kaikki ruoat maistuvat kolmesataa kertaa paremmilta nalle-pastalla höystettynä. Miksi, oi miksi syödä tavallista makaroonia, kun voit syödä hirmuisen söpöjä nallen muotoisia makarooneja? Joku aakkospasta, hirmu tylsää, et kuitenkaan kirjoita niistä mitään muuta kuin oman nimesi ja kaikki tuplaweet ja pehmeät beet ja zetat ovat vain tiellä ja tekisi mieli heittää ne suoraa päätä roskiin. Saati rakettispagetti, miten se muka edes muistuttaa rakettia? Mutta nalle-pasta, siitä riittää huvia jokaisella syöntikerralla. 

Ja koska saivartelu on vielä pastaakin suurempi intohimoni, mainittakoon että teknisesti ottaen en voisi elää ilman mitään ruokaa. Ehe ehe :D

(Kyllä, kirjoitin juuri yli 20 riviä tekstiä pastasta. Ehkä sitten ruokablogi pystyyn jos kiinnostus kosmetiikkaan lopahtaa?)

7. Onko poliittinen kantasi enemmän oikealla vai vasemmalla, miksi?

Vasemmalla, mutta ei mitenkään radikaalisti. Minun näkemykseni mukaan valtion tulee pitää omistaan huolta, silloinkin kun näillä menee henkilökohtaisesti vähän huonommin. Tasa-arvo on hieno asia, mutta ei tasapäisyyteen asti.

8. Mitä mieltä olet ydinvoimasta?

Tämä on aihe, josta voisin paasata vaikka kuinka pitkään, mutta koska olen juuri jauhannut esimerkiksi pastasta enemmän kuin kukaan jaksaa yhden eliniän aikana lukea, tyydyn sanomaan vain lyhyesti ja ytimekkäästi että kannatan.

9. Mitä mieltä olet piratismista tai Piraattipuolueesta?

Piraattipuolue, sekalaista yhden asian sakkia, joista suurin osa ei tajua politiikasta mitään. Piratismi, tapa riistää tekijöiltä elantonsa. Ymmärrän sinänsä miksi sitä tehdään ja osa jopa perustelee asiaa semikunnioitettavalla isojen yhtiöiden boigotoinnilla (jotka puolestaan riistävät niitä alkuperäisiä tekijöitä), mutta ei.

10. Oletko jo henkisesti valmistautunut tämän kevään eduskuntavaaleihin?

Miten eduskuntavaaleihin valmistaudutaan henkisesti? :D Mutta en ole ainakaan valmistautunut siten, että vielä tietäisin ketä äänestän. Olen vaihtanut vaalipiiriäkin, joten en voi vain äänestää niitä vanhoja tuttuja. Perehdyn asiaan tarkemmin kunhan huhtikuu lähestyy.

11. Mikä on elämän tarkoitus?

Nauttia kyydistä.

Kulmakarvojen meikkaus

Minua pyydettiin jossain vaiheessa demonstroimaan tarkemmin sitä, miten meikkaan kulmani, ja lupasin palata aiheeseen tarkemmin kunhan aurinko taas paistaa sen verran, että minunkin värittömät haiveneni erottuvat kuvissa. Ja istu ja pala, niin tosiaan myös tein! Hyvä minä.

Niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin, voisin melkein kirjoittaa tähän yhteyteen kulmieni 25-vuotishistoriikin, mutta tajusin että kovin montaa ihmistä ei varmaan kiinnosta :D Minulle kulmani ovat kuitenkin aina olleet melkoinen murheenkryyni ja niiden kanssa on koettu monet kriisit. Vasta muutama vuosi takaperin löysin vihdoinkin tuotteet ja meikkaustavat, joiden kanssa saan aikaiseksi sellaiset kulmat kuin haluankin. Ja oh, kyllä kannatti odottaa! Nuo ennen niin rasittavat karvat ovat muuttuneet yllättäen yhdeksi parhaista piirteistäni. Vaikka niin kovin vaatimattomasti itse sanonkin.

Tärkeimmässä osassa kulmieni kauneuden kannalta on siis Viva la Divan kulmakynä sävyssä 31 Espresso, joka on saanut, oikeutetusti, ruutuaikaa täällä ennenkin. Täy-del-li-nen sävy. Ideaali koostumus mielestäni olisi hintsusti kovempi, mutta alun vaikeuksien jälkeen olen oppinut elämään tämänkin kanssa. Ja rehellisyyden nimissä, en varmaan enää osaisi edes käyttää sellaista kovempaa kynää.

Kulmien muodosta pitää huolen masokistisesti tuollaiset ihan perus pinsetit. En varmaan puhu ihan kauheasti läpiä päähäni, jos väitän näiden olevan Cailapin ja ostettu varsinais-suomalaisen pikkukaupungin Vapaa Valinnasta vuonna nakki ja papu. Ovat siis palvelleet vähintäänkin uskollisesti, mutta mikäs siinä kun kerran toimivat. Parempiakin pinsettejä varmasti olisi saatavilla, mutta henkilökohtaisesti en ole kokenut tarvetta.

Lähtötilanne on tämä. Väriä näistä haivenista ei juuri löydy, mutta ainakin määrään ja tuuheuteen olen ihan tyytyväinen. Myös muoto on mielestäni erittäin hyvä, lähinnä tuosta kaaren alta vähän parantelen sitä mitä luoja on minulle suonut. Mutta koska väri-intensiteetti on mitä on, meikkaustapani on ehkä hieman poikkeuksellinen siihen nähden, miten kulmia yleensä neuvotaan meikkaamaan. Ja mitä sitä kieltämään, minä myös pidän tällaisista vähän graafisemmita kulmista.

Ensimmäisenä siis kulmien ylärajan piirtäminen ja sen jälkeen alaraja häntään asti. Teen kynällä pientä nykivää liikettä, en siis piirrä rajoja yhdellä pitkällä piirrolla, jolloin niistä ei tule ihan niin piirretyn näköisiä. Tykkään myös pitää kynän melko tylsänä, jolloin rajasta tulee paksumpi. Kulman alun jätän joskus auki ja joskus en, ihan millainen fiilis sattuu aamulla olemaan.

Seuraavaksi sitten väritellään ja tehdään kuten viisivuotiaana, yritetään kieli keskellä suuta pysyä rajojen sisäpuolella. Teen värittämisen niillä samoilla lyhyillä, karvojen kasvusuunnan mukaisilla vedoilla. Ajoittain myös painan kynää vähän kovempaa, jolloin kulmiin tulee pientä tummuusvaihtelua ja ne näyttävät vähän luonnollisemmilta. Jos olen oikein viitseliäällä päällä (tai haluan kulmista normaalia tummemmat) käytän myös mattaruskeaa luomiväriä viistopäisen siveltimen kanssa piirtämään lisäkarvoja. Karvat harjaan ojennukseen tuon kynän omalla harjapäällä.

Kaaren alle lisään myös mattavalkoista luomiväriä, mutta en saanut aikaiseksi kuvia, joissa eroa tähän tilanteeseen olisi huomannut, joten ehkä se on turhaa :D

Suosikkimantrani mukaisesti kulmien ei tarvitse olla kaksoset, vaan sisarukset :)

Haluaisin ihan hirmuisesti kokeilla Anastasia Beverly Hills'n kulmatuotteita, niissäkin kun on aivan ihania punaisia kaunottaria tarjolla. Lähimpään Kicksiin on kuitenkin nykyään yli sata kilometriä matkaa (buuu!!!!) ja olen sen verran neuroottinen kulmieni suhteen, etten uskalla ostaa niitä ellen pääse itse ihan livenä näkemään sävyjä. 

Ja tajusin juuri että tuota Viva la Divaakin myydään vain Kickseissä. Tuplabuuuu!!!! Mikä ihme takapajula tämäkin paikka on olevinaan. En tykkää.

Parasta just nyt

Jos minulta kysytään, maailmassa on ihan liian vähän juuri oikean sävyisiä violetteja kynsilakkoja. Itse asiassa niitä on niin vähän, että olen joutunut etsimään niitä kissojen ja koirien kanssa, tuloksetta. Tämä Crabtree&Evelynin Wisteria on onneksi poikkeus sääntöön. Juuri oikea sumuisen sininen pohjasävy ja täydellinen tummuusaste. Että herätkääs pahvit muissakin kynsilakkafirmoissa tekemään välillä näitä, eikä aina niitä samoja punaisia ja vampyja!

Ja jos minulta kysytään, nämä minimaalisen yksinkertaiset kynsikoristelut ovat sieltä parhaasta päästä. Skittlette-trendi se vaan mennä porskuttaa eteenpäin, ja ovathan ne onnistuessaan kovinkin hienoja, mutta kyllä sydän pamppailee kiihkeämmin näiden askeettisten toteutusten kanssa.

Ja vieläkin jos minulta kysytään, liukuvärjäys on todella vaikeaa :D Tarkoituksena oli saada aikaiseksi poikittain kynnen yli vaaleampi alue ja kumpaankin nurkkaan sitten taas tummaa. Laitoin pohjalle vaaleamman Essie Using My Maiden Namen ja töpöttelin päälle tummemmalla Wisterialla. Wisteria peitti muissa kynsissä yhdellä kerroksella, mutta ilmeisesti sitä ei ole silti luotu hyvin toimivaksi töpöttelykaveriksi, sillä neljänkään kerroksen jälkeen en ollut aivan täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Ylänurkkakin lähti vielä luonnollisesti karkailemaan päällyslakan mukaan. Tsempparipalkinto hyvästä yrityksestä?

Ihan täydellisesti visioni ei siis tällä kertaa toteutunut tuon liu'un suhteen, mutta uskallan silti antaa rohkaisevat taputukset olkapäälleni. Ihan kelvolliset kynnet, viihdyin monen monta päivää. Eikä tietenkään sovi antaa vähän muotopuolen liukuvärin häiritä liikaa, Wisteria on kuitenkin sävyltään niin kaunis että jokainen kuitenkin kiinnittää huomionsa ennemmin siihen :D 

(Ei, noiden raitojen päällä ei ole päällyslakkaa ja ne näyttävät siksi vähän kummallisilta. Joskus ihminen vain on hieman lahopää ja unohtaa levittää päällyslakkaa yhdelle kynnelle :D)

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Viimeksi kun esittelin täällä leimaamalla tehtyjä kynsiä, taisin hehkuttaa uutta leimasintani maasta taivaaseen, julisten sen ihmelaitteeksi jolla tällainenkin tumpelo leimaa vaikka silmät kiinni, kädet selän takana, varpaillaan.

Jokainen varmaan arvaa, miten siinä sitten seuraavaksi kävi. Tuo ihmevekotin lakkasi toimimasta täysin. Yritin monet, monet kerrat, kaikkia tuntemiani kikkoja. Odotin astrologisesti todennettua täydellistä leimauspäivää. Käytin lakkoja, jotka olivat toimineet täydellisesti ennenkin. Käytin lakkoja, jotka ovat surkeita leimaamaan. Käytin leimauslaattoja, jotka ovat toimineet täydellisesti ennenkin. Pohdin vakavassani tutustuttavani nykyiset laattani vesilintujen kanssa ja ostavani kuukauden ruokabudjetilla uusia laattoja. Mikään ei auttanut.

Uppiniskaisena ihmisenä en kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Jälleen kerran päätin yrittää tätä tuhoon tuomittua yritystäni kehittää taitojani leimaajana. Tein huolelliset alkuvalmistelut välineille. Lakkasin kynnet sopimaan kivasti leimojen kanssa. Keskimmäisiin sormiin OPI Don't Bossa Nova Me Around vaaleaksi pohjaksi leimoille ja muihin kynsiin China Glaze Techno Teal, jolla voi sitten samalla vaivalla leimatakin, niin tulee kiva harmoninen kokonaisuus.

Kuvistaa voinee päätellä, ettei se alkuperäinen suunnitelma ihan putkeen tälläkään kertaa mennyt.

Techno Teal ei suostunut toimimaan leimauslakkani sitten ollenkaan, vaikka päälläni olisin seisonut. Jokainen kokeilemani kuva nousi vain puoliksi leimasimeen. Vaihdoin Konadin Hepburn Bluehun, jonka leimaamiseen tarkoitettuna erikoislakkana kuvittelisi toimivan. No, kuvitella saa aina, totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Ihan samalla tavalla sekin jätti nousematta leimasimeen.

Viimeisenä epätoivoisena tekonani kävin sitten etsimässä pyöreän superlöllöleimasimeni jemmastaan. Tähän päivään mennessä en tiedä, miksi olen säilyttänyt sen, koska vihaan sitä palavasti ja inhoan sitäkin enemmän. Se löllöisyyden tunne, hrr. Eikä se ole koskaan suostunut nostamaan leimojakaan.

Tässä vaiheessa olin siis jo siirtynyt aivan eri kuvioon mitä alunperin suunnittelin ja olin jo kolmannessa leimauslakassanikin, Konadin Moss Greenissä. Savua nousi korvista jo siihen malliin että näkökenttä hämärsi. Runttasin tuolla löllöleimasimella sitten menemään ja kappas, sain aivan täydellisen leiman aikaiseksi. Hämmennyin ilmeisesti niin pahasti radaltani, että sain sen vielä kohdistettuakin nanomillilleen siihen kohtaan, kuin halusinkin. Vaihdoin Moss Greenin takaisin Hepburn Bluehun ja jälleen virheetön leima ja täydellinen kohdistus.

Olin niin ekstaasissa näistä onnistumisista, etten huomannut lainkaan sitä, kuinka nuo leimauslakkojen värit eivät juuri sopineet yksiin käyttämieni kynsilakkojen kanssa. Ja siinä vaiheessa kun huomasin, en jaksanut välittää. Virheettömiä leimoja! Nappikohdistuksia! Jättimäisellä pyörellä leimasimella!

En keksinyt näille leimaustoilailuille mitään muuta selitystä kuin sen, että olen muuttanut sitten viimeisen onnistumisen. Näillä leveyspiireillä näköjään pyöreät löllöt toimivat paremmin kuin suorakulmaiset puolilöllöt. Pitää muistaa jatkossa.

Ja pitää ehdottomasti kokeilla tätä tuplaleimausta joskus uudestaankin, vähän paremmin suunnitellun idean kanssa :D

Pannuprojekti 2015 - näitä pannutetaan

Pyydän jo näin etukäteen anteeksi, koska aion viettää seuraavat 11 kuukautta keksien aina vain uusia ja ah-niin-vaivaannuttavia puujalkavitsejä sanasta pannu.

Mutta tutustutaan ensin vähän tarkemmin tämän vuoden omiin haastepaletteihin. Suurimman työn alle valikoitui Sleekin Vintage Romance -paletti ja muuten vain tehokäyttöön viisi pyöreää Inglotin nappia sisältävä paletti.

Tästä oli aivan mahdotonta saada sellaista supertarkkaa kuvaa, josta kävisi nappien kulumisen lähtötilanne parhaalla mahdollisella tavalla ilmi, osa napeista kun on koostumukseltaan niin kimaltavia. Mutta eiköhän tästä jotain osviittaa saa.

Ostin tämän paletin viime vuoden keväällä ja tähän mennessä huomattavasti eniten käytössä on ollut Meet in Madrid, ylärivin toinen vasemmalta. Siinä on havaittavissa aivan hentoinen kuoppa, selkeitä käytön jälkiä on myös sävyissä Court in Cannes, Lust in LA (ylärivin pronssin sävyt), Marry in Monte Carlo (alarivi toinen vasemmalta) sekä Bliss in Barcelona (alarivi kolmas oikealta). Kolme raukkaa, ylärivin vasemman reunan Pretty in Paris ja alarivin kaksi oikeanpuolimmaista, Forever in Florence ja Love in London ovat jääneet lähes kokonaan ilman käyttökertoja, en ole ihan sinut tuollaisten sävyjen kanssa. Mutta tässähän sitä nyt sitten opetellaan :)

Nämä Inglotin napit ovatkin sitten jääneet huomattavasti vähäisemmälle käytölle. Punaista lukuun ottamatta olen ostanut nämä vuoden 2011 kesällä, punaisen ehkä jo vuotta aikaisemmin? Ovat siis saaneet lähinnä pölyttyä, ainoastaan vasemman reunan kultaisessa on selkeää kulumaa, punaista ja oranssia on hieman hiplailtu silloin tällöin, ruskeat näyttävät melkein käyttämättömiltä. Vetoan siihen, että nämä ovat niin pigmenttisiä nappeja, ei tarvita kuin pieni hipaisu jokaisella käyttökerralla.

Tämä paletti on muuten nähnyt myös maailmaa, tämä tulee hyvin usein otettua mukaan matkoille. Josko sille tämän haasteen myötä kertyisi käyttökertoja myös kotimaassa.

Että hommaa kyllä riittää. Sleekin napit ovat 1,1 grammaisia ja Inglotin 1,6 grammaisia. Yhteensä siis 21.2 grammaa kosmetiikkaa tuhottavaksi. Ottaen huomioon, että aloitin tämän tuhoamisoperaation 31.1, minun on päivittäin lätkittävä noin 63,5 milligrammaa näitä silmilleni.

Kuulostaa niin paljon toteutettavammalta projektilta näin ilmaistuna :D

Marianne

Tulipahan tehtyä pitkästä aikaa sellaiset kynnet, joista olin ihan sikainnoissani. Niin innoissani, ettei tekisi mieli poistaa näitä lainkaan, vaikka alkavatkin olla jo aika kuluneet ja siten harvinaisen ruman näköiset.

Pidän aivan hurjan hurjan hurjan paljon punaisesta väristä, kaikissa mahdollisissa sävyissään (paitsi vaaleanpunaisesta, mutta siitä voidaankin sitten käydä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja, että onko se enää sama väri :D) ja kaikissa mahdollisissa asiayhteyksissä - hiukset, vaatteet, huonekalut, astiat. Mutta punaiset kynnet ovat aina jostain syystä olleet minulle kovin vaikeat sulattaa, jotenkin ne eivät tunnu sopivan minulle yhtään. Omistan itse asiassa ainoastaan yhden rehellisen punaisen kynsilakan. Jos verrataan sitä esimerkiksi siihen, että omistan seitsemän punaista takkia, luku on minimaalinen. Kuparisia ja tummempia punaisia kynsilakkoja on sitten muutama enemmän, mutta tämä OPI Red Hot Ayers Rock on ainoa peruspunainen.

Olen todellakin vähän arka tämän kanssa, mutta nyt kun katson tätä tämänkertaista lopputulosta, en ihan täysin ymmärrä että miksi. Tämähän on aivan jumalattoman ihana! Täydellinen suorastaan. Ja vielä matattuna... ah, ihan vetää jalat veteläksi.

Muutenkin kuin sävyltään tämän on vallan mainio kynsilakkayksilö. Menee juuri sinne minne pitääkin, joten kynsinauhoilta tätä ei juuri tarvitse siistiä. Ja vaikka tarvitsee, lähtee sieltäkin kivuttomasti ja tahraamatta. Mitä muuta enää voi pyytää?

(No, jos ahneiksi ryhdytään, niin voisin pyytää tästä ihan hintsusti oranssimpaa sävyä myös, kiitos!)

Koristelut ovat totutun simppelillä linjalla, mutta mikäs siinä, kun kerran toimivat näin mainiosti. Nimettömissä on pohjalla OPIn ah-niin-nokkelasti nimetty Swedish Nude ja parin vinyylin kanssa saatiin kivat marianne-raidat aikaiseksi. Ja punaisen kanssa kun puljataan, niin luonnollisesti saatiin myös ah-niin-kauniit leviämiset aikaiseksi, vaikka laitoin mattalakan vasta seuraavana päivänä. (!!)

Valehtelisin jos väittäisin, ettei tekisi mieli nuolaista.