The Finnish(able) Nail Art Challenge - familiar pattern

Tuttu kuvio. Olenko kenties säälittävä, jos paljastan että ainoat kuviot, jotka tulivat tässä yhteydessä mieleen, olivat sydän ja kukonaskel :D Mutta ei se mitään, pitkälle niidenkin kanssa pääsee. Onneksi DRK A -leimalaatassa oli kukonaskelkuvio.

En ole vieläkään hyvä leimaamaan, mutta ei anneta sen häiritä. Ihan kelvolliset leimathan nämä ovat. Ainakin, jos kärsii kaihista tai käyttää silmälappua. Molemmissa silmissä. Mutta, koska omalla kohdallani standardini eivät ole erityisen korkealla, voin sanoa että ihan kivathan nämä ovat.

Pohjalla OPI Can't Find My Czechbook. Aina tätä käyttäessäni taidan mainita, että tämä kärsii aivan liian vähäisistä käyttökerroista. Ja tottahan se on, tämä ansaitsisi kyllä päästä kynsille vähintään kerran viikossa. Niiiin herkullinen väri. Leimaamiseen käytin kerrankin jotain muuta kuin Essien No More Filmiä. Okei, myönnän, se oli alkuperäinen suunnitelma, mutta päätinkin sitten pistää ihan villiksi ja kokeilla jotain muuta. Living on the edge. Leimaamiseen käytin kahta Kure Bazaarin lakkaa, tummaa murrettua liilaa, Phenomenal (joka tummuudestaan huolimatta ei ollut erityisen peittävä leimaamisessa) ja metallista violettia, Catwalk. Se leimasi jo huomattavasti paremmin, mutta näyttää kyllä aivan eriväriseltä kuin lakattuna koko kynnelle.

Kure Bazaarit ovat kyllä kivoja myös, ostaisin ehdottomasti enemmän jos ne viitsisivät olla hieman halvempia ja paremmin saatavilla. Tai no, onhan niitä melko helppo käsiinsä saada, mutta ei kivijalkakaupoista, niin että pääset itse hypistelemään niitä ja katsomaan sävyt muutenkin kuin monitorin välityksellä. Netissäkin on niin vähän swatch-kuvia saatavissa, ettei oikein viitsisi ostaa sikaa säkissä.

Täällä Lappeenrannassa on kyllä yksi kauneushoitola jossa noita myydään, mutta aina kun olen siellä käynyt, sävyjä on joku kolme näytillä ja "kohta" kuulemma tulossa lisää. Valaistuskin on niin hirmuisen hämyinen, että ihan yhtä suureksi arpapeliksi menee kuin netin kautta ostaminen.

Oh, näitä maailman ongelmia.

Lisää vinyylejä

Minulla on paha tapa innostua uusista asioista niin, etten niistä ihan hetkeen pääsekään eroon. Tai onko se sitten paha tapa, en tiedä, mutta tällaisissä kosmeettisissa asioissa tuo ehkä tiettyä yksitoikkoisuutta blogiin. Tällä kertaa vuorossa on, tietysti, vinyylejä. Olen ehtinyt tehdä niillä jo kahdet lakkaukset viimeisimmän postauksen jälkeen. Ne ovat vain niin käteviä! Kaduttaa jo nyt että ostin vain sellaisia normaalin kokoisia arkkeja, nehän loppuvat kohta! Pitää myös saada erilaisia kuvioita hamstrattua, koska rakastan erilaisia geometrisiä lakkauksia.

Ja teen nyt myös niin, että esittelen nuo molemmat lakkaukset tässä yhdellä kertaa. Toista pidin työpaikan eräänlaisissa illanistujaisissa, jotka minun osaltani sisälsivät muun muassa eukonkantoa, kännykänheittoa ja Saimaaseen pulahtelua. Lakkaukset ehtivät siis sen verran rapistua, että ainoastaan peukalot olivat joten kuten esittelykelpoiset. Yhden kuvan postaus olisi mielestäni vähän orpo, joten hän saa tunkeutua tähän nyt vierailevaksi tähdeksi.

Ensinnä kuitenkin esittelyyn tälläkin hetkellä kynsillä oleva lakkaus. Melkoinen saavutus tämäkin, esitellä jotain blogissa reaaliajassa :D Yleensä ehdin jo poistaakin lakkaukset ennen kuin käsittelen kuvat, ja joskus sitä saa katua. 

Järjestin viikonloppuna tikkuviuhkani uusiksi (koska olen ilmeisesti omituinen ja nautin suuresti siitä hommasta) ja törmäsin siinä samalla Zoyan i-ha-naan tummansiniseen tekstuurilakkaan, Sunshineen. Aivan mielettömän upea lakka, on jäänyt hävettävän vähälle käytölle. Tai no, varpaan kynsissä tämä on kyllä useasti ollut, mutta ei varpaita tule tuijoteltua niin usein kuin sormia, eli kauneus jää ihan piiloon. Olen saanut tämän lakan NailCityltä viime vuotisessa miitissä. Korruptiokassien järjestelijät olivat ajatelleet minun pitävän tästä sävystä, ja voi että, olivat kyllä oikeassa ♥

Sunshinen kaveriksi pääsi kokoelmani kaunein turkoosi, Essie Where's My Chauffeur? Tuota tulee käytettyä harmillisen vähän, koska minulla on kovin vähän sille täydellisesti sopivia kavereita. Tämä Sunshine on kyllä sen suhteen ihan napakymppi, melkein voisi kuvitella että ovat luodut toisilleen.

Olen myös katsellut OPIn uuden syyskokoelman turkoosia, My Dogsled Is a Hybridiä sillä silmällä, Pelkään sen vain olevan kovasti samanlainen kuin tämä Chauffeur. Ihan täysin samanlaisiahan nämä eivät varmasti ole, ainakaan kukaan ei ole tehnyt vertailua, mutta minä en halua myöskään niitä lähes samanlaisia (ainakaan useimmista sävyistä, ei nyt oteta tässä kohaa esiin niitä murrettuja liilojani)  kokoelmaani, haluan pitää sen kompaktina.

Pidän ihan hirmuisesti tästä yhdistelmä, niin sofistikoitunut ja yksinkertainen, oh. Pitäisi tehdä useammin tällaisia.

Toisessa lakkauksessa on pohjalla Essien Master Plan ja väriä tuomassa OPI Lincoln Park After Dark Suede. Menin jopa tekemään niin hassusti, että laitoin sueden päälle päällyslakkaa, varmaan ensimmäinen kerta kun näin pääsi käymään. Sopii kyllä mielettömän hyvin Lincolnin päälle, jumantsuikka mikä kimallus siitä syntyikään!

Ehkä sitten jo ensi kerralla jotain muuta kuin vinyylejä. Tai ehkä ei :D

Riikinkukko

Olen taas parin viime päivän aikana lipsunut niihin värillisiin rajauksiin ja jopa pelkkään ripsariin, joissa kuljin lähes koko kesänkin. Olen jostain syystä ollut aivan superväsynyt, eikä sellaisessa mielentilassa juuri tee mieli meikkailla. Viime perjantai oli kuitenkin iloinen poikkeus. Jopa niin iloinen, että tartuin hävettävän pitkän tauon jälkeen Urban Decayn Electric-palettiin ja lätkin oikein kunnon riikinkukot silmille. Näissä kuvissa suurin terä on ehtinyt työpäivän jälkeen jo katoamaan, koska edes tuolloin en ollut niin pirteä, että olisin jaksanut ottaa kuvat heti aamusta :D Mutta hieman nuutuneenakin tämä meikki on kyllä ihana. Tällaisia kuvia katsoessa tulee kyllä aina harjoitettua pientä tuskastumista, mikä siinä muka on niin hankalaa vähän sutia väriä naamaan aamuisin. Varmasti piristyisi jos näyttäisi joka päivä tältä.

Ripsiväri vaan ei valitettavasti jaksanut tehdä yhteistyötä. Tosin näin käy aina, kun ostan uuden ripsivärin, muutaman ensimmäisen käyttöpäivän aikana massa on niin vetistä että hämähäkkiefekti on väistämätön. Eikä siis todellakaan ole väliä minkälaista ripsaria käyttää, ne kaikki tekevät näin. Pitkästä aikaa käytössä on jälleen kestosuosikkini Sensain kolmekasi, ja näin klimppisenäkin se näyttää kyllä mahtavalta. Juuri nyt en kyllä muista, miksi olen katsonut aiheelliseksi joskus kokeilla jotain muutakin. Olen törmännyt kyllä niin kamaliin ripsiväreihin tämän toiviomatkani aikana, ettei mitään järkeä. Joo, ihan hyviäkin siellä on tullut vastaan myös, mutta ei mitään kolmekasin voittanutta. Anteeksi rakkaani, en enää koskaan jätä sinua.

Koska rakastan a) anekdootteja ja b) puhua itsestäni, kerron jälleen pienen suloisen tositarinan itsestäni ja kolmekasista. Olen kotoisin pienen pienestä kaupungista, josta minun aikoinani sai meikkejä lähinnä Vapaa Valinnasta, Seppälästä tai ruokakaupoista. Hyvin nopeasti tämä pieni höperö oli kokeillut kyseisten liikkeiden valikoimat läpi ja halusi jotain muuta. Varsinkin kun käytän nimenomaan ruskeaa ripsiväriä, jollaisia myytiin noissa kaupoissa varmaan kahta erilaista. Eräänä päivänä sitten rohkaistuin ja kävelin pieneen kemikalioon hakemaan laajempia kokemuksia. Sinne meneminen todellakin vaatii pientä henkistä painia, koska paikan omistaja on aivan hirmuinen räpätäti. Jos sinne erehdyt niin et varmasti pääse pois alta kahden tunnin. Samalla sinut pakotetaan kertomaan koko elämäntarinasi, vanhempiesi, sisarustesi ja läheisimpien ystäviesi millintarkat liikkeet viimeisen viiden vuoden ajalta ja mikä trautaattisinta, kauhistellaan ettei kai noin nuoret tytöt vielä meikkaa. Aina. Joka kerta. Uuden ripsivärin haave kuitenkin lopulta äityi niin suureksi, että tuonne kemikalioon oli mentävä. Kaupungin juoruja kertoessaan tuo myyjä tuli sitten samalla suositelleeksi kolmekasia minulle, joka silloin vielä kulki Kanebon nimellä. Siinä oli lisäksi hieman erilainen harja, jota kuului ensin pyörittää ripsien päällä ennen kun alkoi lisämään sitä perinteisellä sahausmenetelmällä ripsien alta. Ja minä olin kuulkaa myyty. En enää palannut Vapaa Valinnan meikkilaarien ääreen sen jälkeen.

Tosin enhän minä noin helpolla tuon myyjän kynsistä päässyt. Jostain syystä korttini ei tuolloin toiminut ja lähdin nostamaan rahaa. Myyjä oli sillä aikaa pakannut ostokseni, mutta eikö se vain jotenkin onnistunut ryssimään ja pakkasi ripsarin tilalle silmänrajaustussin. Siis sen ripsarin, jota olin nimenomaisesti mennyt kysymään ja josta se oli paasannut minulle kolme varttia. Unohti pakata sen. En vieläkään, kymmenen vuoden jälkeen, ymmärrä miten se on mahdollista. Ja muistan kuin eilisen sen tunteen, kun pääsin kotiin ja kaivoin sen tussin esille ja tajusin, että minun on mentävä huomenna sinne uudestaan. Oli varmasti tahallinen teko, sekä kortin sabotoiminen että väärän tuotteen pakkaaminen, jotta tuo hieman vinksahtanut juoruakka saisi piinata minua hieman lisää. Seuraavana päivänä en kuitenkaan enää uskaltanut yksin mennä hänen armoilleen, joten otin joukon kavereita mukaan. Myyjä luonnollisesti pahoitteli hurjasti erehdystään, antoi minulle ripsivärini ja päälle valtavan kasan erilaisia näytteitä. Ja erittäin reippaalla kädellä suihkutteli Escadan kausituoksua meidän kaikkien päälle. Voin tässä nyt sanoa, että me löyhkäsimme. Ohikulkijat siirtyivät toiselle puolelle katua ja pari ipanaa taisi saada astmakohtauksen. En edelleenkään voi sietää Escadaa.

Escadaa tuli ilmeisesti käytettyä niin runsaalla kädellä, että se syövytti yhden kaverini aivot. Hän nimittäin kävi seuraavalla viikolla ostamassa tuon kyseisen tuoksun itselleen.

Niin. Urban Decay. Electric. Sisänurkassa limenvihreä Trash (joka hämmentävän monen muun kuvissa näyttää keltaiselta, miksi minun on limenvihreä?!), liikkuvalla luomella turkoosi Gonzo (ehdoton suosikkini), ulkonurkassa ja alaluomella sininen Chaos, luomivaossa violetti Urban ja samassa paikassa sävykylläisyyttä tuomassa aivan aavistus pinkkiä Savagea. Kuten sanottua, tämä ei ole aivan niin vibrant (olen näköjään menettänyt kielitaitoni, enkä osannut suomentaa tuota) kuin tuoreeltaan, mutta tykkäsin tästä kuitenkin äärettömän paljon. Josko huomenna jaksaisi taas leikkiä tuon kanssa, se herättää kyllä aina pientä onnenkihelmöintiä, pelkkä kannen avaaminen ja ihanan väripläjäyksen tuijottaminen. Taisin lapsena tippua LSD-kippaan.

Poikkeus sääntöön

Huoh. Juuri kun pääsin uhoamasta, että blogia on kyllä pakko päivittää parin päivän välein, vaikka mikä olisi, niin tulee tällainen viikon tauko :D Ihan omaa hajamielisyyttäni saan syyttää, olin vanhempieni luona muutaman päivän ja suurista yrityksistä huolimatta onnistuin jättämään muistikortin kotiin. Eikä minulla tietenkään ollut valmiita kuvia yhtään. Kamerassa niitä kyllä oli viiteen postaukseen... Noh, ei kai tämä maata kaada.

Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa, torstaina pikkusiskoni valmistui ammattiin ja perjantaina minä valmistuin alkavaan keski-ikään. 25 vuotta tuli mittariin ja viisikymppiä on virallisesti lähempänä kuin syntymäni. Aikamoista :) Sain lahjaksi muun muassa oranssin ja vihreän kynsilakan ("Nää on niin ruman värisiä et sää varmaan tykkäät." Ja niinhän minä tykkäänkin!), vegesipsejä (herää kysymys, että millä tavalla tavalliset sipsit muka eivät ole vegejä?) ja pikaruokapaikoissa jaettavan numerokyltin (unohdin nimittäin viimeksi kyselyssä mainita, että todellakin keräilen noita numerokylttejä :D Pieni gangsta tässä terve). Selkeästi lähipiirini tuntee minut erittäin hyvin :D

On siis ollut hyvinkin loisteliaat pari päivää, joten jatketaan samalla teemalla myös täällä blogin puolella. Esittelyssä yksi kaikkien aikojen suosikkikynsilakoistani, joka otsikon mukaisesti on todellinen outolintu, kun aletaan listaamaan suosikkilakkojani. Minä pidän cremeistä ja mattalakoista. En pidä erityisen kiiltävistä lakoista, ja shimmerit varsinkin ovat ihan no-no. Mutta tämä kyseinen yksilö vain yksinkertaisest on niin upea, ettei tästä voi olla pitämättä. Edes tällainen paatunut mattaihminen. Vai mitä mieltä olette itse?

OPI Austin-tatious turquoise. Yksinäänhän tämä ei peitä vaikka satamiljoonaa kerrosta laittaisi, joten alla on kerros Essien School of Hard Rocksia. Kiilto on aivan hirmuinen ja sopivassa valossa tähän ilmestyy myös ihastuttavaa violettia duochromemaisuutta. Väriä ei nyt muutenkaan oikein voi tasapaksuksi ja tylsäksi haukkua. Niin monipuolinen ja mielenkiintoinen pinta, ettei oikein saa silmiään irti kynsistään.

Etusormessa, keskisormessa ja pikkurillissä on leimojakin, mutta eivät nekään tahdo sieltä kaiken muun krääsän keskeltä erottua :D Kuvio on DRK A -laatasta (no mistäs muustakaan...) ja leimauslakkana China Glazen Electra Magenta. 

Voi kuola sentään, miten herkku!

Nopeat pilkut

Aina ei voi onnistua.

Lauantaiset bossanova-kynnet saavuttivat aivan räjähdysmäisen suosion, joten esitellään sitten välillä tällaisia ei-niin-maagisia tuotoksia. Näissä meni vähän kaikki pieleen, kuvatkin, mutta pitäähän sitä nyt joku taso tässäkin blogissa pitää yllä :D

Idea oli kiva, olen jo pitkään haaveillut tämän tekniikan toteuttamisesta. Eilen oli siis hyvä hetki, kun ei pieneen väsyneeseen päähäni tullut mitään muutakaan ideaa mieleen. Piti myös saada jotain tosi nopeaa tehtyä. Vietin nimittäin koko viikonlopun kuunaamalla eläinystävieni lukaaleja, lihasjumi ja väsymys olivat melkoiset. Voitte varmasti myös kuvitella, kuinka karmeassa kynnessä kynnet olivat. Nimimerkillä puhdistin juuri 40 kiloa akvaariosoraa käsin.

Tuossa väsymystilassa ajattelin, etten jaksa lähteä testailemaan tekniikkaa kiekolle, vaikken ole koskaan ennen sitä tehnytkään. Tämä virhe sitten näkyykin parissa ensimmäisessä kynnessä, jotka saivat nyt toimia harjoituskappaleina... Värivalinnatkaan eivät olleet sieltä onnistuneimmasta päästä. Mutta kerrankos sitä, ehkä sitten taas ensi kerralla jotain kivempaa.

Aksenttikynsien värijä pohjalla on OPI:n Purple With a Purpose ja päällä Kure Bazaarin Catwalk. Muissa kynsissä pohjalla Essien aina yhtä ihastuttava Where's My Chauffeur? ja päällä OPI:n Thanks a Windmillion. Kuvio on siis saatu aikaiseksi ihan vain pilkuttelemalla  strategisesti sopiviin kohtiin. Erittäin simppeli ja nopea tapa koristella. Lisäpotkua tähän voisi saada jatkamalla pilkkujen tekoa pidemmällekin, itsellä ei jaksaminen riittänyt.

--

Tällä viikolla olen tosiaan useamman päivän työmatkalla, joten voi olla että täällä blogin puolella on vähän hiljaisempaa. Yritän kyllä ehtiä ajastelemaan, mutta se saattaa jäädä yrityksen puolelle. Nähdään siis viimeistään viikonloppuna!

Kevätpilkut

Heippa!

Ensimmäinen työpäivä on takana, tästä se paluu normaalien ihmisten arkeen alkaa taas :) Ainakin vielä olen tosi innoissani, saa sitten nähdä kuinka kivaa onkaan kuukauden päästä heräillä aikaisin ja istua kahdeksan tuntia koneen ääressä näpyttelemässä... Onneksi ollaan jo sen verran pitkällä kevään puolella, ettei enää ole pimeää minun heräämiseni aikaan. Olen aivan hillittömän huono heräämään aamuisin, ja vaikeudet aika luonnollisesti lisääntyvät eksponentaalisesti pimeällä. Silti olen niin masokisti, että liukuvan työajan sen salliessa, menen töihin mahdollisimman aikaisin. Koska silloin pääsee lähtemään aikaisemmin! Niin ylivoimaista kuin onkin mennä kahdeksaksi töihin, viiteen asti töissä hilluminen olisi aivan mahdoton ajatus. Tuntuu aina että koko päivä menee hukkaan.

Joka tapauksessa. Yhä vain valaistuvat päivät saivat minut innostumaan jokakeväisestä ilmiöstä, pastelliväreistä. En ole järin suuri pastellien ystävä, mutta kummasti vain ne tähän tiettyy vuodenaikaan menettelevät :) Ja niin kuin väitän etten ole värien kanssa vuodenaikaorientoitunut. Pastellit yhdistän mielessäni myös AINA valkoisiin polkkapilkkuihin, joten tässä hengessä päätin pykätä sitten kynnetkin eräänä kauniina, aurinkoisena päivänä. (Ennen takatalvea.)

Lakkoina kaikkien pastellilakkojen äiti ja jumala, Essien Mint Candy Apple sekä hieman rouheutta tuomassa Essien Under Where? Niin upea kuin tuo minttu onkin, se on ehkä vähän tylsä yksinään käytettynä. Liilaan taittava vaaleanpunainen oli juuri passeli kaveri. Valkoiset pilkut on tehty akryylimaalilla, sillä pelkäsin ettei valkoinen kynsilakka olisi tarpeeksi peittävää.

Hämmentävästi olen huomannut viime aikoina himoitsevani kovasti sellaista todella hentoa, pumpulista ja utuista vaaleanpunaista, sellaista balettivaaleanpunaista lakkaa. En tiedä onko sille olemassa jokin sopivampikin termi :D Näidenkin minttukynsien kaveriksi se olisi varmasti sopinut aivan yhtä hyvin kuin Under Where? Hämmentävää tämä todellakin on, koska ensinnäkään en juuri pidä vaaleanpunaisesta, toisekseen vaaleanpunaisen sävyt istuvat minun ihoni sävyyn todella huonosti. Onkohan tämä merkki siitä, että olen viettänyt liikaa aikaa kynsiharrastajien piireissä?

Ja hei! Ensimmäistä kertaa sitten tammikuun alun, blogissa esiintyy jälleen oikea käsi! Poseerauksessa on parantamisen varaa, mutta tästä se taas lähtee :) Saadaanpa vihdoinkin jopa kuvaa siitä, miten yleensä nämä kahden värin lakkaukset teen, ei tarvitse enää yrittää epämääräisesti kuvailla.

Mitäs tykkäsitte? Joko alkaa kevätvärit tehdä tuloaan muidenkin lakkauksiin kuin vain minun?

Tekstuuria tutulla tavalla

Moi!

Uhh, meillä oli lähes koko eilisen ajan netti poikki, en päässyt päivittämään vaikka tarkoitus oli. Enkä päässyt edes ajastamaan täksi aamuksi mitään, joten tällaisella reaaliaikaisella iltapäiväpostauksella mennään nyt sitten. En kyllä ole ihan perillä itsekään niistä syistä, miksi olen alkanut ajastamaan postauksiani aina aamuksi... Yleensä kun kirjoittelen sellaiseen aikaan, jota normaalit ihmiset varmasti pitävät kovin myöhäisenä, ja sitten en muka kehtaa julkaista saman tien, keskellä yötä. Mitä pahaa siinä muka on? Ei aavistustakaan. On vain jäänyt tavaksi ajastaa. Vai mitä olette lukijoina mieltä, onko sillä merkitystä mihin aikaan päivästä näitä postauksia tulee ulos?

Päivän varsinaisena aiheena ovat kynnet, ja taas siellä kovin tutuksi tulleella tavalla: teippaamalla! Jännä juttu, että jopa tuo teippien asettelu on näin samanlainen kuin viime kerralla.... No mutta, miksipä sitä menisi hyväksi todettua kaavaa muuttamaan. Ainakin onnistuu satavarmasti :D Mutta ensikerralla lupaan tehdä jotain muuta tekstuureista!

Kaikissa kynsissä siis pohjalla OPI:n iiiiiihana Can't find my czechbook, se täydellinen turkoosin sävy. Jostain syystä se on jäänyt aivan liian vähälle käytölle tämän talven aikana, vääryys! Toisaalta, tulin ehkä hieman ylikäyttäneeksi sitä kesän aikana, joten ehkä se ansaitsikin pienen lepotauon. Yksi suurista lemppareistani koko kokoelmassani, ei, vaan koko lakkamaailmassa! (Herää kysymys, että eikö kaikki kokoelmaani päätyneet lakat ole niitä lakkamaailman parhaita, kun kerran olen mennyt ne hankkimaan ja muut jättänyt ulkopuolelle. Haavelistalla on tietysti myös hyviä ehdokkaita, mutta en voi satavarmasti tietää, ovatko ne hyviä vai eivät, kun en ole kerran päässyt kokeilemaan. Ah, elämän suuret kysymykset.)

Kaveriksi tshekkivihkolle pääsi myös yksi suurista suosikeistani, Zoyan Chyna. Pistin vain yhden kerroksen, mutta olisi melkein vaatinut kaksi, että olisi paremmin saanut tuon ihanan punaisen hehkun esiin. No, eipä siinä, olisin varmaan sillä toisella kerroksella onnistunut suttaamaan nuo teippien rajat vieläkin pahemmin :D Peukalo ei tänään esiinny kuvissa, koska se levisi aivan totaalisesti. En ihan ymmärrä, miten niin suuret leviämiset ovat edes mahdollisia... 

Näiden kynsien jälkeen menin ja lyhensin taas kynsiä reilulla kädellä. Koska ah, se tammikuussa katkennut vasemman nimettömän kynsi alkaa vihdoinkin pilkistää sormenpään yli! Vielä se on aavistuksen lyhyempi kuin kaverinsa (koska en vain raaski lyhentää muita niiiin lyhyiksi) mutta ei enää ollenkaan häiritsevällä tavalla, tuskin kukaan edes kiinnitää siihen huomiota. Nyt näiden voi antaa taas rauhassa kasvaa hirrrmuisen pitkiksi. Kevätkin on sopivasti tulossa, näiden ei pitäisi edes kaartua ollenkaan niin pahasti kun ei ole enää pakkasia kuivattamassa sisäilmaa.

Hämmentävää kyllä, mutta olen jo mennyt tottumaan näihin nysäkynsiin. Edes peukalonkynnet eivät aiheuta enää mitään vauvakynsipuistatuksia, vaikka "normitilassa" ne ovatkin kahden sentin pituisia. Kynnet eivät muutenkaan enää missään nimessä vaikuta töpökynsiltä. Huh, toivottavasti totun myös jälleen niihin pitkiin kynsiin :D 

Lisää väripalkkeja

Moi!

Rahaa ei ole, mutta onneksi on rahapuu! Sen kanssa on kovin mukavaa poseerata. Myös taivaalla porottava aurinko on kovin mukava, voi huolella pienentää kameran aukkoa ja pidentää suljinaikaa. Puhumattakaan siitä, kuinka leiskuvia hiuskuvia saa aikaiseksi. Tämän takia on mahtavaa olla punapää!

Tänään on siis oikeinkin hyvä päivä :) Ei väsytä enää, säästyin Ukon taudilta, kynsistä tuli tosi hienot, dippalähteet ovat niin mielenkiintoisia että niitä tekisi mieli tutkia koko ajan. Ja mikä parasta, olen jo tehnyt suunnitelmia siitä, mihin kaikkialle matkustan tulevien palkkojeni avulla. Ah ♥ 

Mutta jos sitten taas näistä tämän kertaisista kynsistä. Lupauksieni mukaisesti nähdään taas väriosioita, ja tällä kertaa vähän "perinteisemmin" kuin viimeksi. Kaikissa kynsissä on hieman erilainen kuvio, mutta samoilla väreillä. Oikeassa kädessä on sitten samat kuviot kuin tässä kuvissa esiintyvässä vasemmassa, mutta keltaiset ja turkoosit osiot ovat päinvastoin.

Ensimmäisenä lakkasin kynteni kokonaan valkoisella Essien Blancilla. Voitte olla huoletta kaikki ginan valkoista metsästävät, minä en tule apajillenne, minulle riittää tämä vallan mainiosti. Seuraavaksi lakkasin keltaiset osiot China Glazen Lemon Fizzillä ja viimeiseksi turkoosit osiot China Glazen Techno Tealilla. Jos juuri viime viikolla haukuinkin Chinan lyttyyn, niin osaa se kyllä välillä hyviäkin lakkoja tehdä. Ja välillä jopa aivan mainioita, niin kuin nämä kaksi. Keltainen ei mielestäni erottunut valkoisesta tarpeeksi hyvin, joten rajasin vielä osiot mustalla akryylimaalilla. Lopputulos on kivan sarjakuvamainen, tykkään!

Minulta ei taaskaan tule mitään järkeviä ajatuksia päästä ulos, olen vain liian innoissani. Luulen, että ketään ei kiinnosta kuulla esimerkiksi siitä, miten aion kohta mennä kirjastoon ja lainata ainakin tuhatmiljoonaa kirjaa ja lukea niitä kaikkia päällekäin, koska en vain millään pysty päättämään mistä aloittaisin. Ehkä on siis vain parasta että hiljennyn, ja palaan huomenna toivottavasti asiapitoisemman värjäysjutun kanssa :)

Ihanaa päivää kaikille!

Minttusuklaa!

Moi!

Tänään vuorossa pikaisesti otsis-postauksessa vilahteneiden kynsien esittely. Nämä ovat juurikin niitä äärettömän simppeleitä lakkauksia, joita on välillä hyvä tehdä, ettei homma räjähdä ihan käsiin suorituspaineiden vuoksi :) Huomaa, että minäkin olen vähän yksinkertainen ihminen, koska tykkäsin näistä ihan hurjasti.

Jopa nämä ruskeahkot mutalakat näyttävät minusta yllättävän kivoilta, kun kaverina on jotain räväkkää ja värikästä. Valitettavasti vain tämä räväkkä ja värikäs Essien Where's My Chauffeur? oli tosi vaikea saada vangittua kuviin oikean sävyisenä. Ruskea epäväri taas on Essien Master Plan, en täysin ymmärrä että miksi olen sen mennyt ostamaan, kun en kerta tällaisista väreistä niin kovasti pidä, mutta no. Ihan kiva :)

Yritin saada kuviin vasemmankin käden, jossa värit olivat päinvastaiset, mutta niistä kuvista ei tullut kyllä yhtään mitään. Eipä sillä että nämäkään mitään riemuvoittoja olisivat :D Tuntuu että kaikki kuvaustaitoni ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, jopa keskellä päivää auringonvalossa saan vain ihan kauheita tärähtäneitä ja rakeisia kuvia aikaiseksi. Enpä kyllä toisaalta ole pitään aikaan kuvannut mitään muuta kuin blogimateriaalia, ehkä pitäisi tehdä joku pieni kuvausretki tuonne metsään, niin voisi taas muistella mitä kaikkia asetuksia siitä kamerasta löytyykään... Voisi tuoda ahaa-elämyksiä myös tähän kynsikuvailuun.

Tekee sikana mieli karkkia, hiton suklaakynnet!

Turkoosit silmät

Terve!

Taas kävi näin. Oikean peukalon kynsi jäi roskienvientireissulle (siis sellaiselle oikealle roskienvientireissulle, ei sellaiselle jonka jälkeen herää saksalaisesta putkasta) ja katsoin sitten parhaaksi lyhentää reippaasti kaikkia muitakin. Nyt pitäisi sitten totutella näihin töppöihin. Toisaalta nämä näyttävät kyllä aika kivoilta näinkin, talvi saa jo valmiiksi kippuraiset kynteni kipristymään entisestään tehden niistä kaikista erimuotoiset, näin lyhyillä kynsillä se ei tule niin voimakkaasti esille. Ja vasemman etusormen kynsikin näyttää miltei ehjältä! En tiedä oletteko kiinnittäneet kuvissa siihen huomiota, sehän siis näyttää todella pahasti lohjenneelta, mutta kyseessä on vain todella pahasti kipristyvä lerppukynsi. Joku voisi siis olla sitä mieltä, että minun pitäisi aina pitää lyhyitä kynsiä, etten jakaisi epäesteettisyyden kauhusanomaa, mutta minä en jaksa välittää. Onpahan ainakin persoonallinen.

Mutta se kynsistä. Tänään oli nimittäin tarkoitus esitellä taas meikkejä. Mitään kovin uutta ja mullistavaa en keksinyt, vaan tulin jälleen kerran tarttuneeksi siihen Urban Decayn Vice 2 -palettiin ja sieltä siihen turkoosiin Madness sävyyn :D Se on vain niin ihana! Tällä kertaa se sai kavereiksi petroolinsinisen Prankin ja tummanharmaan Smokeoutin. Kulmaluulla Habit.

Minua kyllä periaatteessa ärsyttää aivan mielettömästi tällaiset meikit, joissa on olevinaan sataa miljoonaa erilaista sävyä mutta lopputulos näyttää siltä että on käytetty tasan yhtä sävyä. Silti näköjään teen sellaisia itsekin :D Ei aina voi onnistua.

Alaluomella on noin kymmenen vuotta vanha Natural Coden kajal, josta sävymerkintä on kulunut pois. Käytän sitä lähes päivittäin, mutta se vain ei kulu :D Asialla saattaa tietysti olla jotain tekemistä sen kanssa, että teroitan sen noin puolen vuoden välein... Mutta liian teräviä kyniä on ilkeä käyttää. Alaluomella on oikeastaan aina tuo iänikuinen ruskea kynä, koska luomivärin laittaminen alaluomelle tuo heti epämiellyttävän olon että on meikannut liikaa. Kyllä, voin täysin hyvin mielillä liikkua kirkkaan turkooseissa meikeissä ilman että tuntuu missään, mutta auta armias jos tulee laitettua hipauskin väriä alaluomelle...

Lakkaesittelyt, osa 3: siniset, vihreät ja turkoosit

Moi!

Taas jatketaan lakkaesittelyillä. Näissä ei nyt ole mukana niitä lakkoja, jotka sain miitistä, koska olen ottanut kuvat ennen sitä, mutta ei anneta sen liiaksi häiritä. Kuvanottohetkellä tämä värikategoria oli kokoelmani toiseksi suurin, liiloja ja violetteja oli huikeat yksi kappaletta enemmän. Eli kyllä, nämä värit ovat todellakin sitä meikäläisen mukavuusaluetta :) 

Aloitetaan. Näitä pulloja kun tällä kertaa riittää.

Essie - School Of Hard Rocks, China Glaze - Exotic Encounters, Kure Bazaar - Khaki, A England - Dragon, OPI - Cuckoo For This Color. Exotic onkin päässyt jo esiintymään blogissa kameleontin hännissä, hard rocks on sen hieman sinertävämpi ja tummempi isoveli. Ihana epäväri. Khaki on yksi omistamistani Kure Bazaarin lakoista, näitä saisi kernaasti tulla enemmänkin, mutta kun maksavat niin hitosti. Niin täyttä luonnonkosmetiikkaa kuin kynsilakat voivat ylipäänsä olla (ainakin oman käsitykseni mukaan), ja niiin herkkuja värejä tarjolla. Me in love. Dragon on myös esiintynyt blogissa, liukuvärissä. En kauheasti välitä holoista, mutta näissä A Englandin lakoissa se efekti on ihastuttavan hillitty, että väräyttävät viisariani. Ja minusta nämä ovat paljon kivempia varjossa, kuin auringonpaisteessa :D Nuo hopeahippuset ovat minusta "se juttu", eikä se kauhea öljyläikkäplöräys. Cuckoo vietti lähes koko kesän varpaiden kynsillä... Ei ehkä se perinteisin kesälakka, mutta en ole näistä vuodenaikasäännöistä muutenkaan pahemmin välittänyt. Kaunis lakka, miksi tätä siis säilöisi vain syksyyn ja talveen :)

Deborah Lippmann - Across The Universe, OPI - Russian Navy, A England - Tristam. Universe on ihka ensimmäinen hippuglitterlakkani, ja vieläkin se kaikkein rakkain. Tulee ihan joku eksoottinen kala mieleen. En tiedä kuinka monelle muulle kalansuomut tuovat positiivisia mielikuvia, mutta minulle ainakin :D Russian Navy on vähän kärsineen näköinen pullossa, lentomatkan seurauksena. Olin alkusyksystä Amerikassa, josta toin kasan lakkoja ja kaikki ei-cremet niistä näyttivät tältä kotiin päästessäni. Eivätkä tasoitu enää, vaikka kuinka sekoittelisin ja ravistelisin. Kynnellä onneksi toimivat ihan niin kuin pitääkin. Tristamista ei varmaan tarvitse sanoa mitään, rakkautta pullossa jne.

OPI - Green-wich Village, OPI - Don't Mess With OPI, OPI - Thanks A Windmillion, Depend - 260. Hämmentävää kyllä, mulla ei ole näistä kahdesta ensimmäisestä oikein mitään sanottavaa :D Nättejä perusvihreitä. Eivät oikein herätä sen intohimoisempia tunteita. Liekö se sitten merkki siitä, että ne pitäisi vapauttaa uusiin koteihin. Ehkä. Windmillion taas on ihan toista maata, super. Täydellinen sekoitussuhde harmaata ja vihreää. Depend on mahtava myös, peittää yhdellä kerroksella, kuten niin monet lajitoverinsakin. Siksi käytänkin useimpia omistamiani Dependejä lähinnä leimailuun. Ovat melko lailla halvempia kuin Konadit, ja värikirjokin on huomattavasti mittavampi.

Essie - Mint Candy Apple, Essie - Where's My Chauffeur?, OPI - Can't Find My Czeckbook, OPI - Austin-tautious Turquoise. Kaikki nämä neljä, niin ihkuja. Ylistyssanat alkavat loppua kesken. Mint Candy Apple ja Chauffeur nähtiin vastikään kahdestaan kukkien ja perhosten kanssa. Chauffeur ja Czechbook edustavat molemmat sellaisia sävyjä, jotka lukeutuvat lempiväreihini ihan noin yleisessäkin maailmassa, ei pelkästään kynsilakkojen parissa. Ihania, kirkkaita turkooseja. Austin olisi itse täydellisyys ihastuttavan violettisen duochromensa kanssa, ellei se olisi niin karmean liru! Täytyisi keksiä joku hyvä pohjalakka tälle, mutta ainakin toistaiseksi etsinnät siihen hommaan vielä jatkuvat.

OPI - Stranger Tides, Essie - Navigate Her, Crabtree & Evelyn - Pistachio,  OPI - Who The Shrek Are You? Stranger Tides ja Navigate Her ovat sen verran siskoksia, että olen ajatellut luopua toisesta, en vain vielä tiedä kummasta. Pitäisi tehdä testikierros. Navigate Her on ehkä aavistuksen kauniimman sävyinen, Stranger Tides taas levittyy helpommin (plus se on OPI). Kauhean vaikeaa. Pistachio on niin mielettömän ihana, etten voi tajuta miten jotkut eivät muka tykkää vihreästä väristä. Törmäsin näihin C&E -lakkoihin sillä samaisella jenkkilän matkalla kuin mistä ostin Russian Navynkin, olivat osta 3 maksa 2 -tarjouksessa. Nämä ovat ihan mielettömiä laadultaan ja väreiltään, aion ehdottomasti joskus etsiä käsiini paikan josta näitä saisi ostettua lisää. Se tässäkin blogissa useampaan otteeseen mainitsemani persikan värinen lakka pitää ainakin ostaa. Monia muitakin herkkuja värejä jäi kutkuttelemaan mieltäni. Ja ne käsirasvat! Huippuja. Shrek on lime, eikä tarvitse sen mainitsemisen lisäksi muita hehkutuksia. Koska kaikki limet ovat ihania.

Depend - 254, Depend - 374, China Glaze - Techno Teal, Depend - 355, Depend - 294. Taas iso kasa Dependejä, leimailumielessä nämäkin hankittu. Paitsi 355 joka on osallisena eräässä projektissani, josta kirjoittelen täällä myöhemmin. Techno Teal menee aika lailla samaan sarjaan kuin Tristam, siitä ei varmaan tarvitse sanoa mitään muuta kuin rakkautta pullossa jne. :D Vaikken niistä holoista niin kauhiasti pidäkään, näitä Tronicoita ostin jonkun verran, ovat niin kauniita ilman sitä efektiä.

Essie - Bikini So Teeny, Essie - Lapiz Of Luxury, Depend - 352, OPI - Dating A Royal. Kaikki kauniit perussiniseni. Lapiz on ensimmäinen ostamani Essie, haaveilin siitä vuosia, mutta silloin minulla ei ollut mahdollisuutta ostaa ulkomailta mitään. Juoksinkin pää kolmantena jalkana kauppaan heti kun näitä rantautui marketteihin. Jotkut kauneushoitolathan näitä myivät jo sitä ennen, mutta eivät missään minun lähettyvilläni. Essie on muuten myös ensimmäinen salonkimerkki kynsilakkojen puolelta, johon tutustuin. Joskus yläasteikäisenä kun tuskailin niiden hirveiden Maybellinojen ja vastaavien kanssa, googlailin ja haaveilin paremmasta. Oi niitä aikoja. Bikini ja Royal ovat tätä valtavan kaunista sinisen osastoa, joihin mielestäni kaikkien sinistä vihaavien ihmisten pitäisi tutustua. Jos ei näille sydän lepy niin ei sitten millekään.

Huh, siinä se sitten taisi olla. Tulikohan tästä sepustuksesta nyt aavistuksen pitkä? :D Odottakaapahan vaan, kun pääsen niihin liiloihin käsiksi...