The Finnish(able) Nail Art Challenge - old manicure revisited

On tullut viime aikoina ehkä hieman valitettua näistä haasteaiheista, mutta tänään ollaan ihan toisella linjalla. Yksi suurista suosikeistani nimittäin saa vuoron tänään, aihe jota olen kieli pitkällä odottanut viikkotolkulla. Tänään käydään siis vierailemassa vanhan lakkauksen luona ja yritetään toivottavasti tehdä se tällä kertaa vähän ensimmäistä kertaa paremmin :)

Vietin pitkän ja antoisan hetken selaten vanhoja kuviani, yrittäen löytää vain yhtä sellaista lakkausta, jonka haluaisin tehdä uudestaan, pienoisin muutoksin. Ehdokkaita oli tosiaankin monia, mutta voittajaksi selviytyi tämä lakkaus yli vuoden takaa. Olen yhä edelleen tuosta ideasta erittäin innoissani, minusta se on nerokas, mutta toteutus ei onnistunut kovin mallikkaasti. 

Ensimmäisellä kerralla eräs virheistäni oli muun muassa se, että lähdin lisäämään valkoista vasta harmaan päälle. Ei, ei, ei, ei. Väri, joka ei muutenkaan peitä kovin tehokkaasti, ei muuten peitä etenkään tumman harmaan päällä, ihan vinkkinä vaan :D Tällä kertaa laitoin siis valkoista alle, ja harmaata vasta päälle vinyylien kanssa. Halusin myös kokeilla muutenkin hieman muuttaa tuota alkuperäistä designia, joten jätin valkoiset osiot paljon kapeammiksi. Näihin valkoisin raitoihin käytin sitten vain yhtä sävyä punaista ja laitoin pilkut siistiin riviin.

Ja täytyy sanoa, että tykkäsin ihan mahottomasti. ainoa vain, että vinyylien kanssa kävi näin:

Mooooorjeeeeeens! Ei näköjään riittänyt kolmen tunnin kuivattaminen ennen vinyylien laittoa... Kiitos vaan tästä, universumi.

Kaikesta ihanuudestaan huolimatta siis tämä lakkaus ei elänyt kovin pitkään. Tietysti pilasin vain yhden kynnen, että sen korjaaminen olisi ollut verrattaen helppoa, mutta en ole koskaan ollut hyvä korjaamaan virheitäni. Se on joko vanha roskiin, äkkiä karkuun ja uutta putkeen, tai ei mitään :D

Että hei hei kiva lakkaus, ehkä nähdään vielä joskus kolmannen kerran?

Valkoinen Essie Blanc, harmaa Sothys Gris Lumière, punainen OPI I'n Not Really a Waitress.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - my profession

Nyt melkein jo harmittaa, että olen tullut jo aikaisemmin maininneeksi yhtä sun toista alastani täällä blogissa. Tässä olisi nimittäin ollut ainekset koossa aika eeppiseen arvuutteluleikkiin, jälleen kerran :D Tämä aihe oli ylivoimaisesti koko haasteen vaikein kohta, sillä miten ihmeessä muka ympäristötekniikka muuntuu kynsitaiteeksi, kysynpähän vaan. Kyllä tuolta pääkopan perukoilta sitten lopulta jotain ideoita löytyi, mutta aika väkisin vääntämiseksi se kyllä meni...

Ympäristötekniikka. Ympäristöhän on vähän niinku vihreetä, juu. Pöllöt symboloivat viisautta, ja kaikkihan tietävät että pitää olla ihan törkeä nero, että voi lähteä opiskelemaan tekniikkaa. Glitterit ovat mukana kokonaisuudessa, koska onhan tää ala nyt aika fabulous.

Että semmosta :D Tummempi vihreä on A England Dragon ja vaaleampi Opi Gargantuan Green Grape, molemmat suosikkivihreitäni.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - complementary colors

En tiedä onko tämä näkynyt lukijoille asti, mutta minulla on tässä viime aikoina ollut aivan uskomaton jumi kynsikoristeluiden suhteen. Päässä ei vain yksinkertaisesti liiku yhtään mitään, kun pitäisi miettiä jotain koristeluita. Olenkin siis mennyt erittäin yksinkertaisilla hommeleilla. Toistaiseksi se ei kuitenkaan haittaa (ainakaan minua) koska olen myös kokenut nämä yksinkertaiset kynnet aika kivoina, piristävinä ja sellaisina, joita jaksaa katsella pidempäänkin. Toivottavasti tämä ilo jaetaan myös ruutujen toisella puolella, koska muutosta ei välttämättä ole ihan heti luvassa :D

Ablecaw-haaste on tarjonnut matkan varrella eräitä erittäin hankalia aiheita (ja lisää on vielä tulossa, my profession, hello!) mutta tämä tämänkertainen oli onneksi varma homma: vastavärit. Pidän kovasti vastavärien käyttämisestä, suosikkejani tässä kategoriassa ovat liila+keltainen ja punainen+turkoosi. Itse asiassa esimerkiksi kotimme on sisustettu aika pitkälti punaisen ja turkoosin hengessä, jotka sattuvat kätevästi olemaan myös lempivärini. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta väriyhdistelmää, joten päädyin oranssiin ja siniseen. 

Näin jälkiviisaana täytyy kuitenkin sanoa, että sininen sävy olisi pitänyt olla hieman eri, ehkä Essie Lapiz of Luxury? Nyt tulin käyttäneeksi OPI Can't Find My Czechbookia, joka on kyllä erittäin kaunis turkoosihtava sininen, mutta ei aivan täsmälleen tämän punertavan oranssin, OPI Hot&Spicyn vastavärit. No, ihan sama, kiva lopputulos silti :D

Kuten sanoin, koristeluideat ovat olleet käytännössä olemattomat. Eli ei muuta kuin glitteriä päälle, kyllä siitä hyvä tulee :D Käyttämäni mustavalkoglitter on Gina Tricot'n Salt&Pepper, joka on kuitenkin koostumukseltaan enemmänkin liisteriä, kuin mitään rouheaa maustesekoitusta. Glitteriä tuli kyllä hyvin siveltimeen, mutta ne eivät meinanneet irrota siitä sitten millään kynnelle asti. Jouduinkin sitten läiskimään sutia sinne tänne, jonka seurauksena nuo glitteritkin ovat sijoittuneet, no, vähän futuristisemmin tällä kertaa. Ihme ja kumma tuosta glitterin levitystavasta huolimatta kynsille ei jäänyt merkittäviä möykkyjä.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - independence

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mietin pitkän aikaa erilaisia Jukka Kuoppamäki -analogioita, joita olisin voinut kynsilleni tehdä, mutta päädyin kuitenkin lopulta simppeliin lippukuvioon. Mietin myös pitkään, pitäisikö minun tähän jotenkin sanallisesti tuoda ilmi näkemyksiäni suomalaisuudesta ja itsenäisyydestä, mutta sitten muistin, että pidän todellakin ihan vain kauneusblogia, eikä täällä tarvitse sen syvällisemmin politiikkaan mennä.

Suomi on ihana ♥

Villejä värejä ankeassa marraskuussa

Olen suuresti talvi-ihmisiä, eikä pimeys ole koskaan suuremmin haitannut, olettaen että vastapainoksi saa myös paljon lunta ja valoa. Tämä marraskuu 2014 oli kuitenkin aikamoinen poikkeus. Pimeys yhdistettynä siihen, että dipan vuoksi tein kymmentuntisia työpäiviä ja olin jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut, eivät olleet mitään herkkua. Väsymyksen vuoksi tuli monta viikkoa kuljettua myös ihan minimaalisissa meikeissä, ihan vain joku viiden minuutin räpellys että kehtasi astua ovesta ulos. Kun sitten vihdoin sain tuon työn valmiiksi, piti sitä juhlia myös hieman epätavallisemmilla keinoilla. Urban Decay Electric! Siitä ei pidot paljoa parane.

Olin niin innoissani siitä, että kerrankin oli kunnolla aikaa ja innostusta leikkiä värien kanssa, että taisi sitten vähän lähteä lapasesta. Aika... pirteähän tästä tuli :D Lopputulosta peilistä katsellessa ei voinut muuta, kuin sanoa että oho. Hetken mietin että kehtaakohan tämän näköisenä lähteä ihmisten ilmoille, mutta sitten muistin, ettei minua oikeastaan kiinnosta, vaikka jonkun mielestä minulla olisikin vähän överit meikit. Ja hyvä niin! Päivän päätteeksi totesin viihtyneeni tässä väripläjäyksessä erinomaisesti. Käytän kyllä niin paljon mielummin näitä meikkejä, kuin jotain nude-juttuja.

Rakastun kyllä jokaisen käyttökerran jälkeen vain entistä pahemmin tuohon Electric-palettiin. Se on yksi hyvin harvoista tänä vuonna tekemistäni kosmetiikkaostoksista, mutta onneksi ei ole tarvinnut katua sekuntiakaan. Sävyt ovat ihania, ja häivyttyvät toisiinsa kuin unelma. Tässä meikissä pääpaino on punertavan oranssilla Slowburnilla. Minun luomillani se näyttäytyy selkeästi punaisempana kuin oranssi, joten taitoin sitä hieman keltaisen vihertävällä Trashilla sisänurkassa, saadakseni aikaan visioni mukaisen oranssin sävyn. Ulkonurkassa on pinkki Savage, luomivaossa ja alaluomella punertava violetti Jilted. Luomivaossa taitoin sävyä sinertävällä violetilla Urbanilla ja alaluomella sinisellä Chaosilla. 

Tälläinen väri-iloittelu vaati ehdottomasti seurakseen skarpin rajauksen, ja mustan linerin puutteessa turvauduin senkin tekemisessä luomiväreihin. Käytin Viva la Divan Absolutely Fabulous Eyes -paletin kimaltelevaa mustaa märän viistopäisen rajaussiveltimen kanssa. Aika hyvin toimi tuokin.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - pretty in pink

Noniin. Eiköhän tämä hiljaiselo saa tältä erää riittää. Ei sitä ihminen jaksa loputtomiin murjottaa, vaikka kuinka olisi pimeää ja ankeaa ja loskaista. Kuvat ovat kyllä vieläkin rumia, mutta sekin helpottaa viimeistään parin kuukauden päästä. Jos sitä silloin viimeistään saisi taas meikkikuviakin blogiin :D

Yksi viikko minulta jäi nyt tätä haastetta väliin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan paahdetaan eteenpäin kuin mitään ei olisi sattunut. Tällä viikolla ollaan patrioottisia itsenäisyyspäivän merkeissä ja nättejä pinkissä. Sinivalkoiset hartaudet saavat vielä hetken odottaa varsinaisen juhlapäivän lähestymistä, joten tänään siis pinkkiä luvassa.

Niin. Pinkkiä. Jokainen varmasti jo tässä vaiheessa tietää minun ja pinkin välisen suhteen, joten ei mennä siihen sen tarkemmin. Tyydyn vain toteamaan, että omistan tasan kolme pinkiksi tahi vaaleanpunaiseksi luokiteltavissa olevaa lakkaa. Valinta niiden välillä oli siis melko kinkkinen, mutta pitkän valintaprosessin jälkeen kynsille päätyi OPI Sparrow Me the Drama. Ajattelin, että ollaan jo muutenkin niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että mennään sitten oikein kunnolla kaukomaille. Mukaan pääsi siis myös OPI Solitaire ja leimailuja vielä toisellakin pinkillä, China Glazen Emotion.

Kyllä on meinaan semmoiset tyttökynnet, että vähemmästäkin alkaa tulla keijupölyä korvista.

Silti on tunnustettava, että huomasin noin viiden minuutin välein jäämäni tuijottamaan näitä. Joo, toki iso osa siitä johtui siitä, että piti katsoa toistamiseenkin että mitä hittoa mulla oikein on kynsillä, mutta kyllä nämä olivat myös tietyllä tavalla aika hienot. En missään nimessä, edes henkeni uhalla, aio tehdä tälläisiä kynsiä säännöllisemmin, mutta ehkä näin kerran vuodessa ne ovat ihan raikas ilmestys? Sellainen ihan kiva, ei jatkoon, missä mun pääkallosiirtokuvat on :D 

JA NIIN!!! Muistini on vähän mitä on, joten nyt ennen kuin unohdan jälleen kerran, as seen on tv -inspiraatio oli Star Wars. Jos Star Wars ei ole niin tuttu, tai ei muuten vain ymmärrä, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä kuva, niin saattaa aueta vähän paremmin.

Leimailu sujui jälleen paremmin, lähes maagisen hyvin. Eihän se nyt välttämättä näistä kuvista välity, epätasainen pinta ja huono valaistus, mutta nuo oikeasti ovat erittäin hyvin onnistuneita leimoja. Minun tasollani ainakin. Sain uuden suorakulmaisen löllöleimasimeni toimimaan tutustuttaessani sen melko väkivaltaisissa merkeissä viilan kanssa, kiitos siitä vinkistä kommenttiboksiin. Tuo leimasin ei ole sellainen superlöllö, jota monet tuntuvat suosivan, mutta itse tykkään tuosta enemmän. Se superlöllö ei toiminut minun käytössäni yhtään, keräsi vain kaikki mahdolliset karvat puolen kilometrin säteeltä. Tämä puolilöllö on paljon kivempi. Ei tunnukaan yhtään niin ällöttävältä :D 

Oletteko muuten huomanneet, miten kätevästi ällö ja löllö ovat kirjoitusasultaan niin lähellä toisiaan? Onkohan tässä jotain etymologisia salaliittoja takana, hmm...

Nämä nysäkynteni mahdollistavat myös sen, että pystyn käyttämään pienempiä MoYou Londonin laattojani. Juuri ja juuri. Nuo kuviot ovat täsmälleen samankokoisia kuin peukalonkynteni nyt, sekä pituus- että leveyssuunnassa. Tämä kyseinen kuvio on Pro Collection 07 -laatasta. Onhan siinä se mukava puoli, että kerrankin ei mene mikään osa kuvasta hukkaan, joka joskus harmittaa isompien kuvien kanssa, mutta onhan nuo nyt ihan kauhean pieniä. Voi käyttää vain talvisin, kun osa kynsistä on repeytynyt sellaiseen mittaan, että muita täytyy pitää sydäntäsärkevän lyhyinä. (Tosin ei kerrota kenellekään, että olen alkanut vähän pitämään tästä[kin] lyhyemmästä mallista. Muutenhan mulla ei ole enää mitään sellaista jäljellä, mistä en tykkäisi. Sehän olisi vallan onnetonta se.)

Josko siinä olisi sitten kaikki oleellinen tieto :D Kyllä taas huomaa, että on tullut pidettyä blogihiljaisuutta, kun on niin kauheasti kaikkea ihan hurjan tärkeää kerrottavaa...

The Finnish(able) Nail Art Challenge - marbling

Voihan sanonko mikä. Niinkuin uhkasin että dipan kun vain saan valmiiksi, on minulla ihan loputtomasti aikaa blogille. Viimeaikaisesta hiljaisuudesta osaa varmaan jokainen päätellä, ettei se nyt sitten ihan niin mennyt. Olen ollut paitsi hämmentävän kiireinen, myö jotenkin kumman haluton. Onko se sitten tämä loskainen marraskuu, joka saa aikaan halun käpertyä vain haukottelemaan sohvan nurkkaan ilman mitään sen tähdellisempää tekemistä. Ilman tätä meneillään olevaa haastetta en olisi varmaantullut lakanneeksi mitään muita kuin yksivärisiä kynsiä. Juuri nyt tuntuu tuo haastekin ihan ylivoimaiselta, ei vain millään saa aikaiseksi. Toivottavasti tämä tästä pian paranee.

Tämäkin viimeviikkoinen marmorointilakkaus sai kökkiä luonnoksissa melkein viikon, ennen kuin sain tarpeeksi ryhtiä itseeni ja pystyin jopa kirjoittamaan jotain julkaisukelpoista tekstiä siihen kaveriksi. Asia saattaa tässä yhteydessä toki liittyä myös siihen, etten järin suuresti pitänyt tästä lakkauksesta. Jotenkin tuo marmorointi minulla menee aina tähän, kuvioista tulee tosi vinkurareunaisia ja epämääräisiä ja vähän onnettoman näköisiä. Ehkä vielä joku päivä, saahan sitä haaveilla.

Käytin eri käsiin hieman eri komboja, mutta suurin piirtein samoja lakkoja: China Glaze Rendez-vous with you, Essie Warm & toasty turtleneck ja OPI You're such a BudaPest. Suattaapi joukossa olla myös OPI Done out in deco, ei voi muistaa enää.

Taidan tehdä nyt niin, että jätän suosiolla tämän viikon haasteaiheet väliin ja keskityn kiukutteluun ja murjottamiseen ja vaikka nukkumiseen, jos siitä olisi vaikka jotain apua. Saatan sitten palata niihin takaisin myöhemmin, jos (ja toivottavasti kun!) innostus palaa takaisin normaalilla intensiivisyydellään.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this brand

Jokainen, joka on vieraillut tässä blogissa useammin kuin kaksi kertaa, on varmasti pistänyt merkille palavan rakkauteni OPI:n lakkoja kohtaan. Minulta ei kovin usein synny lakkauksia, jossa ei olisi kyseisen merkin lakkoja käytetty ollenkaan ja aika usein pitäydyn ihan täysin OPI:n lakoissa jotain kynsitaidetta vääntäessäni. Ja onko tuo ihmekään, niitä lakkoja kun on määrällisestikin ylivoimaisesti eniten kokoelmassani. Kynsilakkoja minulla on tällä hetkellä (kynsiharrastajalle) vaatimattomat 144 kappaletta, joista OPI:n lakkoja on 55. Seuraavaksi suosituin merkki jää tästä aika kauaksi, Essieitä on 21 kappaletta. 

Vaikka OPI on tämän vuoden aikana minun silmissäni vähän laskenut arvoaan jatkuvan kokoelma-suoltamisen vuoksi (joista puolet lakoista on täysin samoja kuin vanhoissa kokoelmissa) on se kuitenkin edelleen yksinoikeutettu itsevaltias edustamaan kynsihaasteen love this brand -aiheessa. OPI, oot sä kyllä aika kiva. Vähän yli-innokas välillä, mutta silti aika kiva.

Tähän lakkaukseen pääsivät edustamaan vanhavanhavanha Over-exposed in South Beach, sekä uusiuusiuusi Don't Bossa Nova Me Around. Yksi niistä tämän vuoden kokoelmissa ilmestyneistä uniikeista lakoista.

Edellinen leimauskokemus sujui niin kertakaikkisen mainiosti, että luulin jo olevani joku guru. Onneksi tämänkertainen yritys palautti itsetuntoni takaisin sinne minne se kuuluukin. Melko suttuista meininkiä, etten sanoisi. Kohdistuskin hivenen vinossa, mutta hei, ainakin molemmat ovat ihan täsmälleen yhtä pahasti vinossa :D Taito tämäkin. Ostin jopa löllö-leimasimen, jos sen kanssa alkaisi sujumaan vähän sutjakammin, mutta en saanut leimoja nousemaan siihen. Pitänee kaivaa jostain esiin kynsiharrastajien salaisia kikkakolmosia, joilla sen saisi toimimaan asianmukaisella tavalla. Koitin jo viilata sitä bufferilla, ei toiminut. 

The Finnish(able) Nail Art Challenge - as seen on tv

As seen on tv. Eli pitäisi jostain telkkarisarjasta inspiroitua. Voi hngh sentään.

Paitsi että ei se sitten ollutkaan lainkaan niin vaikeaa. Ihan itsekin yllätyin siitä, miten kivuttomasti ja nopeasti inspiraatio minut valaisikaan. Kai se sitten vain on helpompaa pistää aivokapasiteettia tällaisiin asioihin, kun ei tarvitse ajatella esimerkiksi diplomityötä. (Ja ihmetteleville, kyllä, aion tuoda tämän asian jollain lailla esille varmaan noin seuraavan kuukauden ajan. Joka ikisessä postauksessa. Olen vähän leuhka ja silleen.)

Toteutukseni on mielestäni niin kertakaikkisen nerokas, että tekisi mieli nostaa hattua itselleni JA taputtaa itseäni vähän selkään. Olen kyllä viisas jne. En tunnetusti pidä kovin esittävästä kynsitaiteesta, joten jotain abstraktimpaa kohti pyrittiin. Abstraktius onnistui niin hyvin, että en aio edes kertoa inspiraatiolähdettäni teille, vaan pistän teidät arvailemaan :D Jos joku näistä kuvista saa selville mistä telkkarista nähtävissä olevasta jutusta on kyse, saa kyllä loppumattoman määrän internet-krediittiä minulta.

Kuvat ovat kyllä sysikamalia, koska kaikesta tuosta kimalluksesta johtuen en onnistunut ottamaan edes puoliksi teräviä kuvia ulkona päivänvalossa. Oli siis mentävä hieman hämyisempiin oloihin valotelttaan, ja sekös saa sormeni aina kovin kauniin näköisiksi. Pitäisi investoida parempiin lamppuihin. Mutta niin siis, kuvien kammottavuudesta huolimatta idea tulee kyllä esille, joten ei kun arvailemaan!

Kuvien lisäksi tarjoan muutaman lisävihjeen arvaustyön helpottamiseksi.

1. Ensimmäinen ajatukseni inspiraatiolähteeksi oli Jurassic Park. Kolmas inspis-idea oli Pokémon. Tämä näihin kynsiin päätynyt tv-asia liikkuu samoissa kategorioissa.

2. Keskisormen koristeet ovat punaisia, nimettömän voi ajatella olevan joko sininen tai vihreä, kumpikin käy. Puritaanit eivät arvosta päätöstäni ottaa mukaan myös peukalon violetit koristeet.

--

Seuraavaksi pitää kyllä ostaa dinosauruksia sisältävä leimauslaatta. Osaako joku suositella? :D (Pokemon-leimalaatat käy myös, mutta en kehtaa sanoa sitä ääneen.)

The Finnish(able) Nail Art Challenge - tape 'em

Nyt on käynyt sillä lailla, että taisin jättää diplomityöni arvosteluprosessin syövereihin.

JEEEEEEEEEEEEE!!

Aikamoinen apina hyppäsi siinä samalla selästä, ja jännästi tuntuu taas siltä, että elämä on sittenkin elämisen arvoista :D Kaikella rakkaudella dippaani kohtaan, oli se kyllä viimeisinä hetkinään melko kettumainen.

Nyt kun olen päässyt tuosta aikasyöpöstä, voin taas omistaa elämäni täysipäiväisesti blogin päivittämiseen ja ablecaw14-haasteen loppuun saattamiseen. Ihan sen kunniaksi päätin julkaista oikein pienoisen kuvaspämmin näistä tämän kertaisista kynsistä. Asialla saattaa olla jotain tekemistä myös sen kanssa, että omasta mielestäni satuin tekemään ihan törkeän hienot kynnet :D

Voi lääh, saanko olla näissä seuraavat kaksi kuukautta putkeen? Todellista tuijotusmateriaalia. Toisaalta, mitä muuta voikaan odottaa, onhan näissä Zoyan megahyperupea Carter erittäin merkittävässä roolissa. Carter on kyllä niitä lakkoja, joita voisi käyttää vaikka joka päivä, en vain pääse yli siitä kuinka mahtava se on. Ihan täysin todenmukaisesti en ole koskaan onnistunut vangitsemaan sen kauneutta valokuviin, mutta aika jumalattoman hyvältä ne näyttää silti.

Varsinkin tässä lakkauksessa, tummanpuhuvan violetin Zoyan Pintan päällä Carter oikein säkenöi. Nämä kaksi lakkaa tuntuu olevan oikein luodut toisilleen. Kiireitteni vuoksi edustin pelkässä Pintassa kaksi päivää ja aloin jo siinä ajassa miettimään, että eihän tätä voi millään koristeluilla pilata, tämä on niin upea yksinään. Voi miten vähän tiesinkään.

Pinta tosiaan on yksinäänkin aivan mahtava. En yleensä viihdy kovin tummissa lakoissa, mutta tämä maagista, sinertävää violettia hehkua välkkyvä, lähes musta (tämänkin lakan sävyn täydellinen todentaminen valokuvissa tuntuu olevan mahdottomuus) lakka tekee kyllä räikeän poikkeuksen tähän sääntöön. Ja Carter vielä väriläiskänä siinä päällä... Saatoin ehkä vähän kuolata ihastuksesta, kun tajusin miten upean yhdistelmän olen näistä kahdesta löytänyt.

Teippaukset on suoritettu kynsivinyyleillä, vanhaa tuttua muotoa noudattaen. Jopa Ukko on huomannut, että minulla on pieni fiksaatio näihin tyvestä lähteviin kolmioihin, kysyi että taasko yritän saada itselleni raatelukynsiä. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana on sitten tuo nimettömän verkkokuviointi, josta tykkään ihan simona, vaikka se ei mitenkään symmetrinen olekaan. Minun taidoillani tuo on paras lopputulos mihin pystyn, ja olen siihen äärettömän tyytyväinen. Toisaalta tulin ehkä innoissani ottaneeksi näitä kuvia hieman liian läheltä, voin vakuuttaa että luonnossa tuo epäsymmetrisyys ei hyppää lainkaan näin pahasti silmille.

Eli kyllä, sain valitettua vielä kertaalleen siitä miten nämä kynnet ovat aivan erinäköiset luonnossa kuin valokuvissa :D Ihan sama, olen onnellinen, olen iloinen, olen tyytyväinen.

Minusta tulee diplomi-insinööri ja minulla on upeat kynnet ♥

The Finnish(able) Nail Art Challenge - old faithful

Seuraa rasittavaa valittamista ja nillittämistä asiasta, johon olen ihan itse syypää. Jos et jaksa kuunnella aikuisen ihmisen kitinää, suosittelen katsomaan vain kuvat. Jos kuvatkin ovat rumia, kannattaa skipata koko postaus. Ja varmaan pari seuraavaakin.

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö (diplomityö diplomityö diplomityö) diplomityö diplomityö :D Diplomityö diplomityö diplomityö?

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö.

Diplomityö.

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö :) Diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö? Diplomityö diplomityö diplomityö. OPI Parlez-vous OPI?

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö (diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö) diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö :D Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö... OPI Catherine the Grape.

Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö, diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. Diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö diplomityö. MoYou London Pro collection 01. Konad purple.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - my blog

Tämä oli yksi niitä aiheita, joita etukäteen odotin vähän kauhulla. Mikä muka kuvaa minun blogiani? Ehkä joku ulkopuolinen taho osaisi vastata tähän objektiivisemmin, mutta omasta mielestäni minulla ei ole mitään selkeää Armi-tyyliä (ellei sitten hirvittävää epäonnistumista lasketa tyylilajiksi :D). Käytän aika laajasti erilaisia koristelutyylejä ja eri värejä. Blogin ulkoasukin on vähän tuommoinen, ettei siitä saa oikein mitään irti (ja minun on pitänyt vaihtaa se jo pieni ikuisuus, mutta kun ei ehdi). Tekstini ovat kyllä järjestään pikkupedanttisen itseironisia, mutta miten senkin sitten esittää kynsitaiteena...

Pohdin tätä valehtelematta viikkokaupalla.

Sitten jostain muistin yhtäkkiä, että tämä blogihan on nähnyt päivänvalon lokakuun viimeisinä päivinä, armon vuonna 2013.

Sehän tarkoittaa sitä, että pitää juhlistaa taaperoiän saavuttamista.

The Finnish(able) Nail Art Challenge - trick or treat

Halloween. Yksi juhlista, josta en koskaan ole henkilökohtaisella tasolla ollut järin innoissani. Eikä edes suomalaista perinnettä. Mutta haasteessa jos sanotaan että tee Halloween-kynnet, niin sittenhän tehdään Halloween-kynnet.

Arvostan erittäin suuresti taitavaa maskeerausta, pikkutarkasti toteutettua pukeutumista ja myös yksityiskohtaista kynsitaidetta, mutta silti jotkut repeytyneet zombi-sormet tai puolimädäntyneet pääkallot minun kynsilläni eivät vain ole sitä, mitä haluaisin tehdä. Sinney teki mielestäni aivan äärettömän upeat kynnet Halloweeniksi, jotain abstraktimpaa mutta silti selkeästi Halloweeniin liittyvää. En kehdannut alkaa täysin matkimaan, joten piti keksiä jotain muuta.

Ja tällaiseen sitten päädyttiin. Värit ovat selkeästi Halloweenin kurpitsoista tutut ja keskimmäisten sormien kuvioinninkin voisi kai etäisesti kuvitella liittyvän Frankensteiniin? ;D En halunnut kaikista kynsistä täysin samanlaisia, joten etusormessa, pikkurillissä ja peukalossa on sitten jotain satunnaista kiekuraa. Hyvä näin, sanon ma.

Lakkoina Natural Code Atomic Orange, jota on hurjan vaikea saada vangittua kuviin oikean sävyisenä. Tässä ylhäällä olevassa kuvassa etusormi vastaa todellisuutta parhaiten, on siis todella punertava oranssi, syvä ja kirkas sävy. Erittäin miellyttävä ja uniikki. Ainoa vain, että tuo lakka jättää kolmenkin kerroksen jälkeen vapaan kasvun rajan näkyviin, en arvosta. Sain tämän äidiltäni synttärilahjaksi, oli kuulemma niin ruma väri että minä varmaan tykkään. Kyllä äiti tietää.

Musta lakka on Wet'n'Wildin Black Crème, joka alkaa todellakin vedellä viimeisiään. Kuviot tein jonkinasteista kuivamarmorointitekniikaa hyödyntäen, piirtelin siis kuviot pienen pilkkutikun avulla märkään lakkaan. Erityisesti tykkään tuosta nimettömän kynnen kärjestä, siinä nuo tikit onnistuivat juuri niin kuin olin tarkoittanutkin. Kiehkurakynsiin olisin varmaan tarvinnut paksumman kerroksen oranssia, koska sitä ei levinnyt juuri yhtään mustalle osiolle. Harjoittelukysymys siis ilmeisesti tämäkin.

Lisää keltaista luomiväriä

Sattuipa sillä lailla mukavasti, että lähdin viikoksi Lappiin, ja jätin läppärin virtajohdon 900 kilometrin päähän kotiin. Ei ollut siis paljon iloa siitä, että olin ottanut valmiiksi kuvat paria postausta varten, kovin vaivalloista on kirjoittaa mitään sellaisella läppärillä, joka ei sähkönpuutteen vuoksi reagoi näppäinyhdistelmiin. No mutta, ei kai tässä suurempaa hätää päässyt syntymään. (Paitsi että tarkoitus oli myös kirjottaa dippaa tuolla Lapissa, ja nyt olen sitten vähän jäljessä siitä, missä kuvittelin olevani tässä vaiheessa kuukautta.)

Sunnuntai meni sukuloidessa, eli tämän viikon ablecaw-kynnet tulevat myöhästyneellä aikataululla. Ja se viime viikolta väliin jäänyt haaste saattaa tulla myöhemmin, jos löydän jostain rohkeuden julkaista sen :D Sen verran kammottava lopputulos, että voisi melkein halloween-kynsiksi laittaa samalla vaivalla.

Nyt ei siis nähdä kynsiä, vaan jälleen vähän luomivärejä. Lukijakuntani taitaa pääasiallisesti koostua kynsistä intoilevista kanssasisarista, mutta tykkään itse niin hurjasti näistä luomiväreistä, että niitä tulee kyllä esiintymään jatkossakin. Törmäsin jokin aika sitten Instagramissa upeaan keltaisen ja punertavan violetin yhdistävään silmämeikkiin, johon en valitettavasti pysty linkkaamaan, koska en enää löytänyt sitä. Se jäi kuitenkin mieleen kummittelemaan siinä määrin, että oli pyrittävä itsekin toteuttamaan kyseinen väriyhdistelmä kokoelmani sallivissa muodoin.

Pitäisi kyllä ihan oikeasti alkaa kirjoittaa ylös niitä sävyjä, joita olen kulloinkin käyttänyt, koska en vain kykene muistamaan niitä enää jälkeenpäin. Otin tällä kertaa jopa kuvan käyttämistäni paleteista, kuvittelin sen olevan pomminvarma tapa, mutta ei näköjään riitä. Yritän kuitenkin muistella parhaani mukaan.

Sijoittelu ja idea on kovin samanlainen, kuin parhaassa syksy-euforiassani toteuttamani ruskameikki. Pääosaa näyttelee, jälleen kerran, Benettonin Lemon Pie. Ainoa oikeasti pigmenttinen keltainen kokoelmassani, näitä on saatava ehdottomasti lisää! Sitä olen sitten häivytellyt oranssilla Inglotilla, amc shine 15:llä, jotta liuku ulkonurkan punertaviin sävyihin sujuisi vaivattomammin. Ulkonurkka on sitten se, josta en ole ihan varma että mitä siellä tapahtuu. Ehkäpä Sleekin Marry in Montecarlo? Saattaa olla myös Urban Decayn Savage, jota on ainakin luomivaossa. Ylimpänä luomivaossa on kanariankeltaista Coastal Scentsin original-paletista. Näyttää paletissa ärtsynihanalta, valitettavasti siinä vain ei ole pigmenttiä oikein nimeksikään, eikä se näissä kuvissakaan juuri mihinkään näy, luonnossa ehkä hitusen paremmin. Alaluomella on Sleekin Honeymoon in Hollywood, sisänurkassa ja kulmaluulla valkoista Coastal Scentsin original-paletista. Merkitsin allaolevaan kuvaan ne sävyt, joiden käyttämisestä olin varma :D

Ihanan pirtsakka väri-iloittelu keskelle ankeinta lokakuuta. Ihan kaikkea säihkyä en näihin kuviin nyt saanut vangittua, mitä meikki tarjosi oikeassa elämässä, mutta toivottavasti tämäkin hivenen hillitympi taltiointi tarjoaa piristystä päiviinne :) 

The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this technique

Olen karannut sivistystä ja vetäytynyt luonnon helmaan pakoon pahaa maailmaa. Olen niin sanotusti vetänyt kissimirrin päähäni ja paennut vuorille. Tämä viikko menee siis Lapissa mökillä, miettien ihan jotain muuta kuin sellaista isoa pahaa mörköä nimelta dippa_lopullinen.docx. Paitsi että otin kyllä läppärin mukaan, koska luoja minua auttakoon jos valmistuminen venyy vielä yhtään enempää. Pääpaino on kuitenkin syksyisissä luontoretkissä, takkatulen loimussa rakkaansa kainalossa ja piiitkään nukutuissa aamuissa. Josko niistä saisi tarvittavat piristysruiskeet runtata tuo dippa loppuun asti.

Alunperin suunnitelmissa oli tulla tänne jo kuukausi aikaisemmin ja päästä nauttimaan Lapin syksystä, upeasta ruskasta ja käydä vaeltamassa. Työkuvioiden vuoksi reissu kuitenkin siirtyi, ja nyt täällä on jo hitusen lunta ja öisin niin paljon pakkasta, että nukutaan ihan suosiolla mökissä eikä teltassa. Lunta ei kuitenkaan ole ihan vielä niin paljon kuin Talvisin, mutta eiköhän näistäkin maisemista upeita kuvia saa. Jos saisin niitä joskus vaikka blogiinkin esille

Aina on suunnitelmissa saada näitä kuvaoksennuksia blogiin, mutta voi kekkonen sentään kun olen saamaton! :D  Esimerkkinä mainittakoon, osa Pietarin kuvista on vieläkin käsittelemättä. Olin siellä ennen juhannusta.

Mutta ainakin minulla on käsiteltyjä kynsikuvia. (Tämä hyvät lukijat, on täydellinen esimerkki ontuvasta aasinsillasta. Saa ottaa mallia.) Lomasta huolimatta haaste nimittäin jatkuu. Vuorossa oli erityisen rakkaan tekniikan käyttämäninen, ja minulla se on aivan ehdottomasti kelmuilu. Rakastan kelmuilua, sitä miten jännän, uniikin ja vangitsevan lopputuloksen se jättää, ja niin pienellä vaivalla! 

Niin tälläkin kertaa. Harmi vain, että käyttämäni pohjalakka oli niin kiiltävä, että tuli tuollaisia ärsyttäviä kiiltoviivoja pilaamaan kuviani, peittämään hienot kelmuilut :( Vihaan vihaan vihaan noita heijastuksia kuvissa.

Pohjalla on kaunis myrkynvihreä OPI Cuckoo For This Color jossa on upeaa vaaleansinistä shimmeriä. Luonnossa se kimmelteli aivan vastustamattoman lumoavasti ylemmissä lakkakerroksissa olevista raoista, meni jalat aina vähän veteliksi kun huomasi omat kyntensä. Näissä kuvissa se vain ei juuri näy, koska isot, pahat heijastumat tulivat tielle, mur. Tuosta peukalokuvasta sentään hieman näkee tarkoittamaani efektiä.

Pohjalakan päälle sudin sinne tänne kahta eri vihreää, OPI Thanks a Windmillionia ja Essie Mint Candy Applea ja töpöttelin niitä sitten rytistetyllä kelmunpalalla. Kahden sekunnin vaiva, ikuisesti kestävä kauniiden kynsien ilo. Valitettavasti vain olen niin korruptoitunut, etten voinut ajatellakaan kynsiä ilman mitään varsinaisia koristeluja, joten menin ja tungin noita rumia strasseja mukaan. Voi Armi sun kanssas, less is more ja silleen.

Minä menen nyt jatkamaan puolilomaani. Viikonlopuksi pitää palata Etelään kummipojan synttäreille, ja sitten ensi viikolla taas toimistolle. Jaksaa jaksaa!

The Finnish(able) Nail Art Challenge - something borrowed

Minun on nyt heti alkuun sanottava, että olen hieman pettynyt näihin haasteaiheisiin. Jotain oleellista jäi mielestäni puuttumaan. Aivan ensimmäinen aihe oli something new. Parin viikon jälkeen oli vuorossa something blue. Nyt on käsillä something borrowed. Mutta missä, oi missä, on something old? Häh?! Ei voi tällaiselle pakko-oireiselle mennä latomaan noin itsestään selviä lorunpätkiä ja sitten jättää yhtä pois. Ensimmäistä kertaa näitä aiheita lukiessani skitsosin jo siitä, että ne on piru vie väärässä järjestyksessä, mutta päästyäni loppuun asti meinasin saada sydänkohtauksen kun something old ei ollutkaan missään vaiheessa tullut vastaan. Valehtelematta luin koko haasterimpsun läpi uudestaan, jos olinkin vain epähuomiossa jättänyt juuri sen kohdan lukematta. Olen siis luonnollisesti aika järkyttyneessä tilassa juuri nyt, mutta yritetään saattaa tämä postaus kunnialla loppuun asti. 

Lakkaus toteutettuna jollakin lainatulla. Olin laiska, enkä jaksanut pyytää keneltäkään kynsilakkoja lainaan, joten yksinkertaisesti lainasin vain idean lakkaukseeni joltain toiselta. Ja todellakin kiinnitin erityistä huomiota siihen että lainaisin lakkauksen kokonaan, parhaan kykyni mukaan, enkä vain inspiroituisi ideasta ja toteuttaisi sitä omalla tavallani. Oli siis pakko valita jotain yksinkertaista :D

Selailin Pinterestin inspiraatiokansiotani loputtomalta tuntuvan ajan (hämmentyneenä oli todettava, että noin 84 % kyseisen kansion sisällöstä oli pilkkuja. En ole tietoisesti tajunnut pitäväni näin kovasti pilkuista kynsillä) mutta mikään siellä ei tuntunut sellaiselta, jonka haluaisin tai pystyisin toteuttamaan lähes täydellisesti, minulta puuttui joko motorisia taitoja tai tietynsävyisiä lakkoja. Lopulta oli turvauduttava niinkin epätoivoiseen keinoon, kuin googlaamiseen. Nail art kuvahaku tuotti lopulta tällaisen lopputuloksen. Ja näin minä sen apinoin:

Photoshop-taitoni eivät valitettavasti riitä saavuttamaan täydellisesti alkuperäistä.

Helpon toteuttamisensa lisäksi tuo lakkaus on itse asiassa mielestäni kovin mielenkiintoinen muutenkin. Yksinkertainen kuvio (ja geometrisistä kuvioista olen aina tiennyt pitäväni), mutta hivenen epätavallisella tavalla toteutettuna, ei aina sieltä kynsinauhasta lähtien ja kärkeä kohti kaventuen. Myös väriyhdistelmä on sellainen, johon ei ihan joka päivä törmää. Ja mattaus nyt vaan toimii aina.

Itselläni näissä on pohjalla China Glazen Life is Rosy (ei ole kovin lähellä alkuperäistä väriä, mutta minulla ei juuri noita pinkkejä ole...) ja päällä OPI Russian Navy (joka on varmasti kokoelmani upein lakka matattuna, voi slurps sentään). Kuvion olen tehnyt ensin A-mallisten vinyylien avulla ja sitten pilkkutikun kanssa pyöristänyt reunoja, jotta ne muistuttaisivat hieman enemmän alkuperäistä. Ja kyllä tykkäsin!

Vihdoinkin jotain muuta!

Kyllä! Minä todistettavasti teen jotain muutakin kuin vain lakkailen kynsiä ja kirjoitan dippaa. Kävin esimerkiksi juhlistamassa kaverin keski-ikäistymistä ja sitä varten tuli ihan ajatuksen kanssa laittauduttua. En tiedä onko minulla jotain kisäväsymystä havaittavissa, vai uuvutttavatko vain pimenevät aamut niin paljon, mutta viimeisimmät viikot on menty aika yksinkertaisilla meikeillä päivisin. Ja niinä päivinä kun jotain vähän monimutkaisempaa tekee, on lopputulos poikkeuksetta ollut melkoisen ruma... :D Ei paljon tee mieli ottaa niistä todisteita jälkipolville. 

Mutta tästä meikistä tykkäsin oikeinkin paljon! Ehkä siihen vaikutti se, että oli lauantai, ei tarvinnut tehdä töitä, sai nukkua siihen asti että oli jo valoisaa ja sai ihan rauhassa käyttää vaikka puolitoista tuntia silmämeikin teon syövereissä. Itse kun en osaa lainkaan maalata tai mitään muuta, niin tämä käy sellaista taideterapiasta oikein passelisti. Meikkaaminen - tuo sielunrauhaa ja tyyneyttä tuova jokapäiväinen toiminto.

Alun taideterapia-julistuksista saattaisi hätäisempi ihminen päätellä, että nyt on tehty jotain todella monimutkaista ja näyttävää, mutta metsään meni, hyvinkin yksinkertainen tuotos syntyi tällä kertaa. Onneksi se ei yhtään vähennä tämän meikin kauneutta tai onnistumista, itse siis olen erittäinkin tyytyväinen lopputulokseen. Sain kehujakin, että näytän kuulemma erityisen nätiltä tämän kanssa, sehän on aina mukavaa.

Kaikki käytetyt luomivärit ovat samasta paletista, Coastal Scents Metal Mania. Sisänurkassa harmahtavaa vaaleansinistä ja ulkonurkassa harmahtavaa tummaa liilaa. Näiden kahden sävyn rajapinnassa on sitten vielä ihan tavallista kirkasta liilaa helpottamassa sävyjen saumatonta sulautumista toisiinsa. Sama lilan sävy on myös alaluomella.

Korviksetkin piti ottaa kuvaa, tykkään näistä niin paljon. Ukkoni osti nämä minulle joltain elämäntapainkkarilta. Erityisen tarkkaa kuvaa niistä ei taida näiden kuvien perusteella saada, mutta vähän pitää jättää mielikuvituksenkin varaan hei :D

The Finnish(able) Nail Art Challenge - familiar pattern

Tuttu kuvio. Olenko kenties säälittävä, jos paljastan että ainoat kuviot, jotka tulivat tässä yhteydessä mieleen, olivat sydän ja kukonaskel :D Mutta ei se mitään, pitkälle niidenkin kanssa pääsee. Onneksi DRK A -leimalaatassa oli kukonaskelkuvio.

En ole vieläkään hyvä leimaamaan, mutta ei anneta sen häiritä. Ihan kelvolliset leimathan nämä ovat. Ainakin, jos kärsii kaihista tai käyttää silmälappua. Molemmissa silmissä. Mutta, koska omalla kohdallani standardini eivät ole erityisen korkealla, voin sanoa että ihan kivathan nämä ovat.

Pohjalla OPI Can't Find My Czechbook. Aina tätä käyttäessäni taidan mainita, että tämä kärsii aivan liian vähäisistä käyttökerroista. Ja tottahan se on, tämä ansaitsisi kyllä päästä kynsille vähintään kerran viikossa. Niiiin herkullinen väri. Leimaamiseen käytin kerrankin jotain muuta kuin Essien No More Filmiä. Okei, myönnän, se oli alkuperäinen suunnitelma, mutta päätinkin sitten pistää ihan villiksi ja kokeilla jotain muuta. Living on the edge. Leimaamiseen käytin kahta Kure Bazaarin lakkaa, tummaa murrettua liilaa, Phenomenal (joka tummuudestaan huolimatta ei ollut erityisen peittävä leimaamisessa) ja metallista violettia, Catwalk. Se leimasi jo huomattavasti paremmin, mutta näyttää kyllä aivan eriväriseltä kuin lakattuna koko kynnelle.

Kure Bazaarit ovat kyllä kivoja myös, ostaisin ehdottomasti enemmän jos ne viitsisivät olla hieman halvempia ja paremmin saatavilla. Tai no, onhan niitä melko helppo käsiinsä saada, mutta ei kivijalkakaupoista, niin että pääset itse hypistelemään niitä ja katsomaan sävyt muutenkin kuin monitorin välityksellä. Netissäkin on niin vähän swatch-kuvia saatavissa, ettei oikein viitsisi ostaa sikaa säkissä.

Täällä Lappeenrannassa on kyllä yksi kauneushoitola jossa noita myydään, mutta aina kun olen siellä käynyt, sävyjä on joku kolme näytillä ja "kohta" kuulemma tulossa lisää. Valaistuskin on niin hirmuisen hämyinen, että ihan yhtä suureksi arpapeliksi menee kuin netin kautta ostaminen.

Oh, näitä maailman ongelmia.