The Finnish(able) Nail Art Challenge - love this technique

Olen karannut sivistystä ja vetäytynyt luonnon helmaan pakoon pahaa maailmaa. Olen niin sanotusti vetänyt kissimirrin päähäni ja paennut vuorille. Tämä viikko menee siis Lapissa mökillä, miettien ihan jotain muuta kuin sellaista isoa pahaa mörköä nimelta dippa_lopullinen.docx. Paitsi että otin kyllä läppärin mukaan, koska luoja minua auttakoon jos valmistuminen venyy vielä yhtään enempää. Pääpaino on kuitenkin syksyisissä luontoretkissä, takkatulen loimussa rakkaansa kainalossa ja piiitkään nukutuissa aamuissa. Josko niistä saisi tarvittavat piristysruiskeet runtata tuo dippa loppuun asti.

Alunperin suunnitelmissa oli tulla tänne jo kuukausi aikaisemmin ja päästä nauttimaan Lapin syksystä, upeasta ruskasta ja käydä vaeltamassa. Työkuvioiden vuoksi reissu kuitenkin siirtyi, ja nyt täällä on jo hitusen lunta ja öisin niin paljon pakkasta, että nukutaan ihan suosiolla mökissä eikä teltassa. Lunta ei kuitenkaan ole ihan vielä niin paljon kuin Talvisin, mutta eiköhän näistäkin maisemista upeita kuvia saa. Jos saisin niitä joskus vaikka blogiinkin esille

Aina on suunnitelmissa saada näitä kuvaoksennuksia blogiin, mutta voi kekkonen sentään kun olen saamaton! :D  Esimerkkinä mainittakoon, osa Pietarin kuvista on vieläkin käsittelemättä. Olin siellä ennen juhannusta.

Mutta ainakin minulla on käsiteltyjä kynsikuvia. (Tämä hyvät lukijat, on täydellinen esimerkki ontuvasta aasinsillasta. Saa ottaa mallia.) Lomasta huolimatta haaste nimittäin jatkuu. Vuorossa oli erityisen rakkaan tekniikan käyttämäninen, ja minulla se on aivan ehdottomasti kelmuilu. Rakastan kelmuilua, sitä miten jännän, uniikin ja vangitsevan lopputuloksen se jättää, ja niin pienellä vaivalla! 

Niin tälläkin kertaa. Harmi vain, että käyttämäni pohjalakka oli niin kiiltävä, että tuli tuollaisia ärsyttäviä kiiltoviivoja pilaamaan kuviani, peittämään hienot kelmuilut :( Vihaan vihaan vihaan noita heijastuksia kuvissa.

Pohjalla on kaunis myrkynvihreä OPI Cuckoo For This Color jossa on upeaa vaaleansinistä shimmeriä. Luonnossa se kimmelteli aivan vastustamattoman lumoavasti ylemmissä lakkakerroksissa olevista raoista, meni jalat aina vähän veteliksi kun huomasi omat kyntensä. Näissä kuvissa se vain ei juuri näy, koska isot, pahat heijastumat tulivat tielle, mur. Tuosta peukalokuvasta sentään hieman näkee tarkoittamaani efektiä.

Pohjalakan päälle sudin sinne tänne kahta eri vihreää, OPI Thanks a Windmillionia ja Essie Mint Candy Applea ja töpöttelin niitä sitten rytistetyllä kelmunpalalla. Kahden sekunnin vaiva, ikuisesti kestävä kauniiden kynsien ilo. Valitettavasti vain olen niin korruptoitunut, etten voinut ajatellakaan kynsiä ilman mitään varsinaisia koristeluja, joten menin ja tungin noita rumia strasseja mukaan. Voi Armi sun kanssas, less is more ja silleen.

Minä menen nyt jatkamaan puolilomaani. Viikonlopuksi pitää palata Etelään kummipojan synttäreille, ja sitten ensi viikolla taas toimistolle. Jaksaa jaksaa!

The Finnish(able) Nail Art Challenge - something new

Suomalaista kynsimaailmaa on viime päivinä kohahduttanut aivan uusi haaste. Rrrrakastan haasteita, ja olen itse asiassa pidempään jo etsinytkin jotain varteenotettavaa haastetta johon itse lähteä mukaan. Varmasti se tunnetuin haaste, 31:n päivän haaste ei ole innostanut niiden 'inspiroidu kirjasta' ja muiden omituisten inspiraatiolähteiden vuoksi. Ei paljon Harry Potterit kynsillä innosta.

Siksipä oli heti tartuttava tähän Annien, Katjamarian ja Mirkan kehittelemään haasteeseen - tämä kun nimensä mukaisesti on todellakin toteutettavissa oleva. Ei mitään typeriä inspiraatiolähteitä eikä muutenkaan liian rajoittavia aiheita, vaan tilaa toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Tykkään! 

Haaste kestää siis tästä hetkestä vuoden loppuun asti, sisältäen kaksi aihetta jokaiselle viikolle. Tahti kuulostaa minusta juurikin sopivalta, niin että siinä on tarkoituksen mukaisesti pieni haaste olemassa, mutta silti varsin toteutettavissa oleva. Ja vielä jää aikaa tehdä jotain muutakin, kuin pelkästään näitä haastekynsiä. 

Mitään tiettyjä julkaisupäiviä haastekynsille ei ole määritelty, tämän viikon postaukset ilmestyvät minulta tänään ja huomenna, jatkossa pyrin julkaisemaan tiistaisin ja lauantaisin. Paino sanalla pyrin, tällaisena hunsvottina ei parane luvata mitään :D

--

Ensimmäisenä aiheena on siis something new eli jotakin uutukaista. Ihan heti ei tullut mieleen mitään tekniikkaa, jota en olisi jo kokeillut, joten menin yli sieltä riman matalimmasta päästä ja käytin vain yksinkertaisesti sellaista lakkaa, joka ei ole vielä kynsille kertaakaan päässyt.

Zoya Yara. Aivan käsittämättömän upea, kultaisilla lastuilla ja kimalteella sävytetty metsänvihreä. (Vähän kuin Kultsi vihreän pohjan päällä :D) Tyhmänä menin kuitenkin mattaamaan lopputuloksen, eikä se ole ollenkaan niin nätti enää. Hämmentävää sinänsä, koska yleensä mattaus saa tällaiset lakat tuhat kertaa upeammiksi. Nyt kynnet näyttävät vain tuollaisilta mutaisilta. Mudalta, jossa on jotain roskia seassa. "Kiva". Pullo antaa todenmukaisen kuvan Yaran mahtavuudesta.

Aksenttina on OPI Love.Angel.Music.Baby, joka luonnollisesti näyttää upealta matattuna, mattapintaiseksihan se on tarkoitettukin. Kuvion olen saanut aikaiseksi käyttämällä kahta siksak-reunaista vinyyliä Make It Stickiltä tasareunat vastakkain. Samanhan saa aikaiseksi myös ihan tavallisilla chevron-vinyyleillä, mutta olen niin überhuono kohdistamaan, etten varmasti olisi onnistunut niiden kanssa tekemään symmetristä kuviota.

Yara on upea, mutta yksi asia siinä kyllä häiritsee. Häiritsee niin uskomattoman paljon, että harkitsen jopa sen myymistä. Yarahan on paitsi Zoyan kynsilakkasävy, myös lannoitefirma. Eikä siinä varmaan vielä mitään yksinään olisi, mutta satun työskentelemään tällä hetkellä projektissa, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää kestävämpiä maatalouskäytäntöjä, ja kaikenmaailman viherlannoitteet sun muut pyörivät päässä vähän liiankin kanssa. Eikä siinäkään varmaan vielä mitään, mutta satun myös opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Meillä on tällainen leikkimielinen slogan, paskasta kultaa. 

Ja nämä kolme seikkaa muodostavat kyllä hyvin häiritsevät mielleyhtymät tästä Zoyan Yarasta :D

Ei mulla muuta, moikka.

Pienen pojan ristiäisiin

Olin viikonloppuna uusimman siskonpoikani ristiäisissä. Ristiäiset on jostain syystä minun assosiaatioissani sellainen juhla, johon pitää laittautua jotenkin erityisen hillitysti. En tiedä miksi, eihän niissä nyt sinänsä mitään erikoista ole. Juhlasankarinkaan ei luulisi pahastuvan, jos tätinsä on päättänyt vähän kieriä maalipurkeissa ennen kemuja.

Päädyin joka tapauksessa tekemään erittäin simppelit kynnet. Sellaista hienostunutta eleganssia huokuvat, aikuisen naisen itseään korostamattomat tekeleet. (*tyrsk*) Ehkä kuvitellulla kiireellä saattoi myös olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta ei nyt mennä siihen. En tajua, miten olen muka koko ajan olevani niin kauhean kiireinen, vaikken edes tee mitään. Varmaan tämä sietämätön kuumuus, joka saa jumittumaan sohvalle tuulettimen eteen.

Enkä muuten ymmärrä sitäkään, miksi helteistä ei muka saisi valittaa. Jos kerran on niin tuskaisan kuuma, ettei mistään tule mitään, kai siitä saa valittaa? Minustakin on kivaa, että välillä on lämmin ja aurinko paistaa, mutta joku roti sentään hei. Miksi kukaan ei nyrpistele siitä, että talvella valitetaan pakkasia?

Sitä paitsi viime talvena ei edes ollut pakkasia, eikä lunta. Nyt on siis ekstrapaljon syitä valittaa ennätyshelteitä. (Tässä on joku logiikka, uskokaa kun sanon.)

Kynsillä on Essien Mint Candy Apple höystettynä Gina Tricot'n Rock Starilla. Tuo Rock Star on aika jännä lakka, pelkkää tuollaista irtoglitterin näköistä violettia hitulaa kirkkaalla pohjalla. Siis yhden väristä minipientä glitteriä kirkkaalla pohjalla. Mikä järki tässä on?

Silti menin ja ostin :D On tuota ainakin helpompi työstää, kuin irtoglitteriä. Pitäisiköhän ostaa jotain pieniä päällyslakkoja ja sekoitella itse omat irtoglitterinsä niihin?

Mintunvihreä oli mielestäni erittäinkin onnistunut valinta päivän väriksi. En missään nimessä halunnut vaaleansinistä, koska vauvojen värikooditus menee jo muutenkin mielestäni vähän liiallisuuksiin, enkä myöskään halunnut violettia, koska mekkoni oli sellainen. En ymmärrä, miksi ihmisten kysellessä vinkkejä kynsiä varten, aina ensimmäisenä ehdotetaan sitä puvun väriä. Ihan niin kuin mitkään värit eivät sopisi keskenään yhteen, pakko aina vain käyttää sitä yhtä ja samaa. Eihän ne kynnet edes erotu siitä puvusta mihinkään, jos ovat samaa väriä.  Vaikka itse sanonkin, minusta nämä mintunväriset kynnet istuivat täydellisesti mekkoni kanssa yhteen. Kuin nenä päähän, jos tällainen kuluneiden fraasien käyttö sallitaan.

Nuo ruiskukat ovat muuten omaa parveketuotantoani. Yrttien lisäksi ainoa kasvusto, jota olen tänä kesänä saanut aikaiseksi. Tai no, kehäkukkia on tullut noin kaksi kappaletta. Edes kukat eivät kestä tätä hellettä. Ukko yrittää väittää, että joukkokuolema johtuu liian tiheistä istutusväleistä, mutta viime vuonna sain täysin samalla istutusmenetelmällä (kourallinen siemensekoitusta sinne tänne :D) täydellisen pusikon aikaiseksi. Onneksi sentään edes nämä ruiskukat uhmasivat paahdetta, yksi lempikukistani.

Viuhkasivellintaidetta

Vihertävän kevään kunniaksi oli taas aika kaivaa esiin yksi ehdottomasti lemppareista kynsilakoistani, ihastuttava, sydämentykytyksiä ja hengityksen kiihtymistä aiheuttava Gargantuan Green Grape. Nam ♥ Harmittavasti tämä ei vain kuvissa näytä ollenkaan niin mielettömämältä, mitä se todellisuudessa on. Vaikka vietinkin luvattoman suuren osan lauantaistani säädellen värejä näistä kuvista. Pohjasävy on suunnilleen oikea, mutta luonnossa väri on myös melkein neon, toisin kuin näissä kuvissa.

Noh, ei kai sillä niin väliä. Upea on joka tapauksessa.

Gargantuan pääsi tässä lakkauksessa peukaloihin, etusormiin ja pikkurilleihin kera pienen söpön Cuckoo for This Color -pilkun kanssa. Muihin kynsiin tuli sitten hyvinkin futuristista kynsitaidetta, viuhkasiveltimellä taiteiltuna. Olen halunnut kokeilla tätä(kin) tekniikkaa jo pienen ikuisuuden. Jotenkin onnistun aina tekemään niin, että kaikenmaailman ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta päädyn silti tekemään aina jotain tylsää ja samanlaista kuin aina ennenkin, joten näitä kokeilemattomia tyylejä sitten kasaantuu. 

Kokeilin tätä tyyliä ensin kiekolle, jolloin onnistuin mielestäni erinomaisesti, mutta eihän se sitten tietenkään onnistunut kynsille ollenkaan niin hienosti. Eihän nämäkään nyt varsinaisesti huonot ole, mutta eivät silti ihan täydellisesti toteuta sitä kuuluisaa visiotani.

Koristelutyyli toimii siis tämän videon ohjeiden mukaisesti, dippaamalla viuhkasiveltimen karvojen päät kynsilakkaan ja vetelemällä viivoja kynnelle. Minä laitoin näihin noin kolmeasataa eri lakkaa noin viiteensataan eri kerroksene, joten nämä näyttävät aikamoiselta sekasotkulta hyvinmuodostuneiden viivojen asemesta, mutta kuvitellaan että yritinkin saada niistä tällaiset :D 

Alla on kaksi kerrosta Essien Blancia, viivoihin on käytetty seuraavia yksilöitä: OPI Don't Mess With OPI, OPI Cuckoo For This Color, OPI Samoan Sand, Essie Lapiz Of Luxury, OPI I Just Can't Cope-acabana. Toivottavasti muistin kaikki...

Here today, always here

Hihi :)

Se on minun, minun! Enkä päästä sitä koskaan lähtemään luotani. En en en. Uusi yksilö suede-kokoelmassani ♥

Aikamoiseksi taisteluksihan se viime viikkoinen huutokauppa tästä meni, olikohan meitä viisi ihmistä jotka yrittivät viime minuutille asti tämän saada. Pelkäsin jo hetken että menin häviämään kolmella sekunnilla, koska en ollut varma siitä, hyväksytäänkö vielä tasaltakin tulleet huudot vai vasta minuuttia vaille. Ylläpitokin joutui puuttumaan tilanteeseen, mutta onneksi, ONNEKSI, kaikki olivat sitä mieltä että minä voitin. Jee!

Tässä lakkauksessa uusi rakkaani, OPI Here today, aragon tomorrow suede komeilee pikkurillissä ja peukalossa (josta ei tietenkään ole kuvaa). Se on hyvin poikkeuksellinen suede kokoelmassani, vaatii päällyslakkakerroksen näyttääkseen samalta kuin siskonsa. Näissä kuvissa siinä siis on yksi kerros päällyslakkaa päällä, mutta kuten saatatte huomata, ei se siitä mitenkään kiiltävää tehnyt vaan juuri sellaisen puolimattaisen kuin muutkin suedet ovat. Ilman päällyslakkaa se oli todellla mattainen, eivätkä nuo suedeille ominaiset hopeahitulat näkyneet lainkaan.

Mutta yhtä kaikki, ihana se on silti! Pieni suede-kokoelmani on taas astetta mahtavampi. Tosin se kruununjalokivi puuttuu yhä, we'll always have Paris. Jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt edes puoliksi miettii omastaan luopumista niin minulle saa sen kyllä myydä ;)

Leimailutkin onnistuivat pitkästä aikaa ihan kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitenkään mainiot ole edes minun standardeillani, mutta annoin olla koska onnistuivat edes jotenkin. Leimat ovat DRK-A laatasta, leimauslakkana A Englandin Dragon, joka on myös nimettömässä, ja pohjalakkana OPI:n aina yhtä ihastuttava Gargantuan green grape. Se ei kyllä sitten ikinä suostu kuvissa näyttämään niin herkulliselta kuin oikeasti on. Buu sille, muuten jeejeejee. Levittäminenkin sujui näille töpökynsille melkoisesti helpommin kuin yleensä.

(Toinen joka ei koskaan kuvissa suostu näyttämään oikeita värejään on tuo huivi. Blogin alkupäivinä se oli minulla aika useinkin rekvisiittana, mutta tuskastuin sen väripakoiluun ja heitin kaapinperälle. Olisi saanut kyllä pysyäkin siellä, murr!)

Noin koristelumielessä näihin kynsiinhän olisi taas voinut tehdä jotain muutakin, mutta toimin taas simppelillä suloista -teeman mukaisesti. Upeat lakat, miksi niitä turhaan koristelemaan. Eikä nyt mainita mitään siitä, että kello taisi olla jo seuraavan päivän puolella ja pitää päästä nukkumaan :D 

Siinä on kyllä kauniita, rakkaita lakkoja vieri vieressä :) Jos viimeksi esiteltiin pinkkiä ja oltiin vähän epämukavuusalueella sen kanssa, niin tämä vihreä, oh! Voisin käyttää vihreitä lakkoja joka päivä.

Pari keväistä meikkiä

Moikka!

Viikonloppuna meikkasin ystäväni. Tämä kyseinen ystävä ei yleensä käytä ikinä meikkiä, ei hitustakaan. Hän oli siis ymmärrettävästi hieman arka, eikä halunnut mitään näyttävää tai värikästä. Vaikka hänellä on kyllä sellainen asenne, ja kasvotkin, että pystyisi helposti kantamaan vaikka millaisia näytösmeikkejä. Asiakkaan ehdoilla tietysti kuitenkin mentiin ja tehtiin hänelle vain hyvin kevyt, ruskeasävytteinen meikki.

Minua jäi kuitenkin itseäni sen verran harmittamaan tämä pidättäytyminen, että tein itselleni oikein kaksin kappalein kunnon väripläjäyksiä. Valitettavasti en pysty kovin tarkasti raportoimaan käyttämiäni sävyjä ja tuotteita, koska tein nämä jo kaksi päivää sitten, enkä vain mitenkään voi muistaa niin pitkälle :D Plus harvemmin mitenkään etukäteen suunnittelen näitä meikkejäni, kunhan vain lätkin kivoja värejä peräkkäin luomille. Käyttämäni tuotteet eivät siis mitenkään erityisesti jää mieleen. Mutta yritetään!

Tämä sisänurkassa esiintyvä keltainen on kestosuosikkini, Benettonin Lemon Pie. Mikään ei piristä niin kuin superkirkas keltainen. Oli se sitten kynsissä tai vaatteissa tai silmissä tai missä lie. Rakastan. Vaaleampi vihreä on Viva la Divan Absolutely Fabulous Eyes -paletista. Tummempi vihreä, sekä aavistuksen ulkonurkassa ja luomivaossa vilahtavat musta ja keltainen ovat muistaakseni Coastal Scentsin original-paletista. Muistaakseni. Alaluomi on rajattu kynillä, vihreä on Make Up Storen Green Card ja keltainen Goshin Golden Cadillac. Rakastan myös tätä.

Edellisen muistelu onnistui näköjään oikeinkin mallikkaasti, mutta tämän kanssa onkin sitten vaikeampaa... Yläluomi on rajattu jollain, ja rajauksen päälle on sitten lisätty jotakin. Ulkonurkkaan rajauksen päälle on laitettu Urban Decayn Voodoota. Muuten ulkonurkan täyttää Urban Decayn Coax ja sisänurkassa on vaaleanpunaista Viva la Divan absolutely fabulous eyes -paletista. Keskellä luomea on sitten taas sitä kuuluisaa jotain :D Alarajaus on tehty ällösti huultenrajauskynällä, koska kukaan ei myy minulle kivoja vaaleanpunaisia ja pinkkejä silmänrajauskyniä.

Näistä kuvista muuten huomaa hyvin, että kannattaako käyttää vastavärejä vai silmän omaa väriä, jos silmiään haluaa korostaa. Monet "meikkioppaat" ja naistenlehdet kun usein tuntuvat ohjeistavan käyttämään nimenomaan sitä silmän omaa väriä. EI EI EI! Miten se silmä sieltä muka mitenkään pomppaa esiin, jos se on ympäröity samalla värillä?

Voisin tähän samaan syssyyn napista myös hieman siitä, miten samaiset tahot neuvovat myös käyttämään VAIN JA AINOASTAAN silmän omia sävyjä tai niitä vastavärejä. Mikään muu muka ei voisi millään ilveellä sopia. Älkää uskoko huonoja meikkioppaita ja viidessä minuutissa kyhättyjä naistenlehtien kosmetiikkaosioita. Uskokaa minua :)

--

Salainen paljastus loppuun. Se ystävälleni tekemäni meikki oli niin hienon näköinen, että pestyäni nämä väri-iloittelut pois, tein itsellenikin sellaisen :D Näytti aivan törkeän hyvältä. Pitäisiköhän sitä useammin...

Vihreät palkit

Heippa!

Havahduin tuossa eräs kaunis päivä huomaamaan, etten ole tehnyt yksiäkään color blocking -kynsiä blogin olemassa olon aikana. Yhteen aikaan en mitään muuta tehnytkään, eli ehkä niihin tuli vähän yliannostusta. Mutta nyt sitten taas uudella innolla, tykkään ihan valtavasti tästä koristelutyylistä. Saa pienellä vaivalla näyttävät kynnet, helposti vaikka kaikista hieman erilaisetkin mutta silti yhteensopivat, jos sellaisesta tykkää, eikä tarvitse tapella siirtokuvien tai leimojen tai minkään muunkaan ennenaikaista hiustenlähtöä aiheuttavan kanssa. Teippejä voi käyttää apuna jos vaatii millilleen suoria linjoja, minun mielestäni ei ole niin justiinsa ja teen aina vain vapaalla kädellä. Ja jos oikein rumia linjoja tulee, aina voi paikata ohuella siveltimellä.

Itseäni vain harmittaa tuo nimitys. Mielelläni käyttäisin suomenkielisiä termejä, mutta väripalkkeilu kuulostaa vähän hölmöltä... Väriosioilu ei pistä paljonkaan paremmaksi :D No, ehkä sillä ei ole niin suurta väliä. Finglish ei varmaan ole pois kuolemassa vaikka kuinka yrittäisin väkisin suomentaa termejä.

Kynsiin. Tällä kertaa en tehnyt koko kynnen kattavia lohkoja, vaan jätin väriosioleikittelyt vain kynnen tyveen. Olen nyt selkeästi vähän liiaksi orioentoitunut tähän tyvipainotteiseen koristeluun :D Vaikka kynnet ovatkin jo kasvaneet aivan hurjasti. Nämähän olivat vasta ihan töpöt! Se riekaleinen nimetönkin on jo kehittänyt vapaata kasvua reilun millin verran. Matkaa sormenpään yli on kyllä yhä edelleen melkoisesti, kynsipeti päättyy minulla nimettömissä niin aikaisin. (Kun sitten taas etusormissa kynsipeti jatkuu jopa sormenpään yli. Oi missä olet, symmetria?) Jännä huomata, että kynsipeti on kuitenkin edelleen saman muotoinen kuin ennen onnettomuutta, sehän repeytyi pitkälle kynsipatjankin puolelta ja iho ehti siitä jo parantua ennen kuin kynsi kasvoi sen kiinni. Näissä minun nimettömissäni kun on kaiken muun kivan lisäksi vielä v-muotoinen vapaan kasvun raja, eikä suinkaan suora tai lievästi kaareva kuten muissa. Pitäisiköhän ottaa joskus nakukuva?

Taas ajauduin sivuraiteille :D Mutta mikäs tässä kirjoittaessa kun taas pitkästä aikaa sujuu niin hyvin! Jos nyt silti kuitenkin yrittäisin kertoa edes jotain tästä kuvissa esiintyvästä lakkauksesta. Lakkasin ensin kynnet puoliksi limenvihreällä OPI:n Who The Shrek Are Youlla ja puoliksi perusvihreällä OPI:n Green-wich Villagella. Lakkasin puolikkaat siis ihan kynsien kärkiin asti välttääkseni ikäviä möykkyjä. Loppuosaa kynsistä koristaa ah, niin ihastuttava A Englandin Dragon. Viiva erottamassa tyven värejä on tehty pienellä siveltimellä, muuten siis vapaalla kädellä. Eiväthän nuo linjat täydellisiä ole, mutta tarpeeksi hyviä minulle. Tarpeeksi hyviä, että tämä lakkaus pomppasi kertaheitolla tämän vuoden suosikikseni. Color blocking tekee niiin paluun säännöllisiin koristelurutiineihini!

Jaaa upeista kynsistä otin näköjään aivan hirvittäviä kuvia :D Melkein tarkkoja ja silleen. Pitäisi varmaan ottaa tavaksi katsoa kuvat ennen kuin poistaa lakkaukset... Mutta en suostu ärsyyntymään tästä, olivat sen verran ihanat kynnet.

Tykkääkste?

Teemaviikko: elukoita - tribuutti Kakelle

Heippa!

Jättiläisen ja albiinopygmin lisäksi tätä kämppää asuttaa muutama muukin vähemmän perinteinen otus. Tämänpäiväiset kynnet ovat tribuutti yhdelle heistä, lempilapselleni Kakelle. Kake on kohta kuusi vuotta täyttävä kultatomupäivägekko, eli tällainen söpöläinen:

Kuva täältä

Kyllä, jouduin turvautumaan googleen saadakseni lemmikistäni kuvan :D Kake ei varsinaisesti ole mikään linssilude. Lisäksi se asustaa terraariossa, jossa on kolme erisävyistä lamppua (keltainen lämpölamppu, sininen uv-lamppu ja valkoinen päivänvalolamppu), joten edustavan kuvan saaminen ei ole helppoa, vaikka kuinka kyttäisi kamera valmiudessa terran edessä. Ja halusin nimenomaan esitellä noita selän kuvioita, joita yritin kynsiinikin maalata. 

Näillä on siis selässään keltaisia pisteitä, josta johtuu myös nimi kultatomupäivägekko. Alaselässä on kolme isompaa punaista läikkää. Ja ihana, ihana, upea vihreä pohjaväri. Voisi kuvitella, että nämä elementit olisi helppo siirtää kynsillekin onnistuneesti. VÄÄRIN.

Kuin kruunuksi huonolle toteutukselle, otin jäätävän kamalia kuvia. Asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että otin tasan viisi kuvaa :D Ei kauheasti huvittanut ottaa näin rumista kynsistä kuvia. Joskus vielä yritän uudestaan paremmilla elementeillä. Minulla on tasan yksi kullanvärinen kynsilakka, ja sekin sattuu olemaan crackle. Yritin kuitenkin sitä töpötellä kultatomun tapaisesti kynsien kärkiin. Mutta eihän se mihinkään näkynyt. Seuraavaksi yritin keltaisella irtoglitterillä, mutta sekään ei näkynyt. Tässä vaiheessa ketutti jo niin kovasti, että seuraavana vuorossa ollutta kultaista irtoglitteriä en enää jaksanut levittää sellaisella hartaudella jolla olisi pitänyt, ja laitoin sitä aivan liikaa. Yritin saada osaa glitteristä pois, ja tietysti se klimppiintyi. Jostain löysin vielä hermoja piirrellä punaisia läikkiä, mutta lopputuloksesta en ihmeemmin välittänyt...

Vihreänä pohjavärinä on ihana Crabtree & Evelynin Pistachio, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Epäonninen näkymätön kultainen crackle on China Glazen Tarnished Gold, jonka olen saanut Consult Ladylta. Rimmelin High Energy toimi myös ihan kivasti hommassaan, tämän olen saanut Berneriltä.

Kynsistä en aio kysyä mitään mielipidettä, mutta entäs liskot - söpöjä vai ällöjä?

Teemaviikko: elukoita - U-235 Pandat

Heippa!

Joku saattaa vielä muistaa, kuinka syksyllä kerroin kokoelmani häpeäpilkuista. Toinen heistä oli ei-niin-vihreä Gargantuan Green Grape, jota muhittelin toivoen sen salaperäisesti muuttuvan kauniin omenanvihreäksi. Tulin kuitenkin lopulta järkiini ja päätin myydä sen pois ja metsästää itselleni satavarmasti vihreän version samasta lakasta. Vanha versio meni Emmille (jolla on myös se oikean värinen Gargantuan ja vielä mattaversiokin, sopii kuulemma hyvin joukon jatkoksi) ja kuin kohtalon oikusta heti seuraavana päivänä facebookin kynsikirpalle tuli myyntiin Gargantuan, josta näki jo kilometrin päähän että on VIHREÄ. Se oli kuulkaa kohtalo se.

Olen sen jälkeen nähnyt kirpalla enemmänkin näitä Gargantuaneja, jotka ovat myös selkeästi sinisempiä kuin vihreitä. Onkohan näitä tehty kahta eri versiota? Toisaalta vertasin ennen myyntiä sitä vanhaa Gargantuanin pulloa tikkuun, ja pullo oli huomattavasti sinisempi kuin tikku. Ehkä tämä vain on superherkkä värimuutoksille. Tätä uutta versiota aion säilöä jossain kammiossa, koska en todellakaan halua tämän ikinä vaihtavan väriään yhtään mihinkään. Aivan mielettömän upea vihreä. Ihan kuin pullotettu kevät. Täyttä shaissea koostumukseltaan, mutta näin mahtavalle sävylle sen antaa enemmän kuin mielellään anteeksi.

Valitettavasti en saanut väriä aivan prikulleen piirtymään oikein kuvissa. Yleensä en siitä niin välitä, kun en todellakaan pidä mitään swatch-blogia, mutta tämä on niin upea että olisin kovasti halunnut. Yritys oli kova, mutta tulokset huonoja. Tämä on siis todellisuudessa tosi kirkas vihreä, melkein neon. Peukalokuva on lähimpänä totuutta, mutta ei sekään aivan tarpeeksi kirkas.

Eläinviikon teeman mukaisesti kynsille päätyi pandasiirtokuvia. Eivät pettäneet nämäkään, koska kuka oikeasti odotti, että pandojen valkoiset osat oikeasti olisivat valkoisia eivätkä läpikuultavia. Niinpä. Valkoinen väri taitaa olla hurjan kallista, koska kaikki siirtokuvat, joiden olettaisi olevan valkoisia, eivät koskaan sitä ole. Niinpä näistäkin pandoista tuli nyt tällaisia lievästi säteilymyrkytyksestä kärsivän näköisiä. Ovat kiinalaiset taas testailleet ydinkärkiään.*

Muuten kyllä oikein kivoja ja söpöjä siirtokuvia. Puolikas arkki näitä jäi vielä jäljelle, pitää ehkä seuraavalla kerralla ryhtyä taiteelliseksi ja pikkutarkaksi ja maalata valkoiset osat itse. Ukko sanoi että nämä on tarkoitettu laitettavaksi valkoiselle pohjalle, mutta kuinka tyhmältä se sitten näyttäisi. Mustia läikkiä leijumassa. (Rehellisesti, onko ne nytkään mitään muuta? :D)

(*Tähän väliin Ukko halusi tehdä tiettäväksi, että säteilymyrkytys ei  aiheuta vihreyttä. Tiedän hani, mutta valitettavasti siirtokuvakaupassa ei myyty palovammoista ja paiseista kärsiviä pandoja. Enkä tiedä miltä näyttää kilpirauhassyövästä kärsivä panda, joten en pystynyt näitä itse korjaamaan siihen suuntaan.)

I love you Gargantuan Green Grape.

I hate you transparent water decals.

Vihreä valinta

Moi!

Taas kävi niin, että inspiroiduin ihan itse omasta postauksestani. Kätevää! Eilen esittelyssä olleet vihreät lakat herättivät taas pohdiskeluja siitä, pitäisikö osasta niistä luopua. Eritoten tällainen parivaljakko oli OPIn Stranger Tides ja Essien Navigate Her. Tänään ne siis pääsivät kynsille, jotta osaisin päättää kumpi jää ja kumpi lähtee. Päätöksiä ei ehkä tehty kumpaankaan suuntaan, mutta yrityksestä voin antaa itselleni täyden kympin :D

Tein taas tällaiset peilikuva-aksentit, kumpaakin lakkaa siis yhteensä viidessä kynnessä. Kuvissa esiintyy poikkeuksellisesti oikea käsi, jossa tällä kertaa peukalossa ja nimettömässä Stranger Tides ja Navigate Her lopuissa kynsissä. Kuten kuvista näkyy, ei näillä todellakaan mitenkään kovin merkittävästi ole eroa. Navigate Her on aavistuksen kirkkaampi ja siten aivan mielettömän kaunis keväinen haaleanvihreä. Stranger Tides on aavistuksen harmaampi ja siten aivan mielettömän  kaunis murrettu khakinvihreä. Tee tässä sitten jotain luopumispäätöksiä!

Koristeluina on MoYoun Princess Collection 13 -laatasta hieman perinteisestä tyylistä poikkeavat kukat. Leimat on tehty Dependin 260:lla. Nämä ovat tosiaan niitä XL-kokoisia kuvia eli mahtuvat paremmin minun kynsilleni. Mitään älyttömän isoja nämä eivät XL-nimestä huolimatta kuitenkaan ole, noin 15x21 mm. Kohdistamiseni on sen verran heikkoa, että onnistuin useampaan kynteen saamaan sen kuvion reunan keskelle kynttä... Siksi kuvassa siis oikea käsi, jonka kanssa yritin olla vähän tarkempi :D

Muutamasta blogista olen kuullut nurinaa, että MoYoun kuviot leviäisivät. Tämän kohdalla ei ainakaan kyseistä ongelmaa ollut. Pienet sutut mitä tuolla näkyy ovat kyllä ihan leimaajan ja päällyslakan syytä, eivätkä laatan.

Sutut lähikuvassa. Mun perusongelma tämän leimaamisen kanssa on, etten osaa pitää sormea paikallaan sen puolentoista sekunnin aikana, mitä tuo leimaamisen kestäisi. Olen kokeillut monia eri tyylejä, toimivimmaksi on osoittautunut sormen painaminen leimasimeen, pitäen sitä samalla toisella sormella paikoillaan, mutta nostovaiheessa saan edelleen pieniä lipsahduksia aikaiseksi. Eikai tähänkään auta muu kuin harjoittelu. Tai mahdollisesti jotkut pakko-oirelääkkeet.

Mutta mitä ihmettä mä nyt teen näitten vihreitteni kanssa?! Toisaalta en haluaisi luopua kummastakaan, mutta tuntuu vähän typerältä pitää kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä. Tai no niin, eivät nämä kyllä olisi ensimmäinen kaksosparini, jos katsoo vaikka niitä murrettuja liiloja niin niiden kanssa on paljon pahempi ongelma kuin näiden :D Ehkä nyt sitten, tämän kerran...

Tänään oli muuten kiva postipäivä, ajattelin tuossa myöhemmin tällä viikolla esitellä, että mihin kaikeen sitä on taas tullutkaan sorrettua... Huomenna ajattelin ehtiä myös värjäämään hiukseni, tiedossa siis juttua myös kasviväreistä. Pysykää siis kanavalla ja sitä rataa.

MoYoun laatta on saatu miitistä.

Lakkaesittelyt, osa 3: siniset, vihreät ja turkoosit

Moi!

Taas jatketaan lakkaesittelyillä. Näissä ei nyt ole mukana niitä lakkoja, jotka sain miitistä, koska olen ottanut kuvat ennen sitä, mutta ei anneta sen liiaksi häiritä. Kuvanottohetkellä tämä värikategoria oli kokoelmani toiseksi suurin, liiloja ja violetteja oli huikeat yksi kappaletta enemmän. Eli kyllä, nämä värit ovat todellakin sitä meikäläisen mukavuusaluetta :) 

Aloitetaan. Näitä pulloja kun tällä kertaa riittää.

Essie - School Of Hard Rocks, China Glaze - Exotic Encounters, Kure Bazaar - Khaki, A England - Dragon, OPI - Cuckoo For This Color. Exotic onkin päässyt jo esiintymään blogissa kameleontin hännissä, hard rocks on sen hieman sinertävämpi ja tummempi isoveli. Ihana epäväri. Khaki on yksi omistamistani Kure Bazaarin lakoista, näitä saisi kernaasti tulla enemmänkin, mutta kun maksavat niin hitosti. Niin täyttä luonnonkosmetiikkaa kuin kynsilakat voivat ylipäänsä olla (ainakin oman käsitykseni mukaan), ja niiin herkkuja värejä tarjolla. Me in love. Dragon on myös esiintynyt blogissa, liukuvärissä. En kauheasti välitä holoista, mutta näissä A Englandin lakoissa se efekti on ihastuttavan hillitty, että väräyttävät viisariani. Ja minusta nämä ovat paljon kivempia varjossa, kuin auringonpaisteessa :D Nuo hopeahippuset ovat minusta "se juttu", eikä se kauhea öljyläikkäplöräys. Cuckoo vietti lähes koko kesän varpaiden kynsillä... Ei ehkä se perinteisin kesälakka, mutta en ole näistä vuodenaikasäännöistä muutenkaan pahemmin välittänyt. Kaunis lakka, miksi tätä siis säilöisi vain syksyyn ja talveen :)

Deborah Lippmann - Across The Universe, OPI - Russian Navy, A England - Tristam. Universe on ihka ensimmäinen hippuglitterlakkani, ja vieläkin se kaikkein rakkain. Tulee ihan joku eksoottinen kala mieleen. En tiedä kuinka monelle muulle kalansuomut tuovat positiivisia mielikuvia, mutta minulle ainakin :D Russian Navy on vähän kärsineen näköinen pullossa, lentomatkan seurauksena. Olin alkusyksystä Amerikassa, josta toin kasan lakkoja ja kaikki ei-cremet niistä näyttivät tältä kotiin päästessäni. Eivätkä tasoitu enää, vaikka kuinka sekoittelisin ja ravistelisin. Kynnellä onneksi toimivat ihan niin kuin pitääkin. Tristamista ei varmaan tarvitse sanoa mitään, rakkautta pullossa jne.

OPI - Green-wich Village, OPI - Don't Mess With OPI, OPI - Thanks A Windmillion, Depend - 260. Hämmentävää kyllä, mulla ei ole näistä kahdesta ensimmäisestä oikein mitään sanottavaa :D Nättejä perusvihreitä. Eivät oikein herätä sen intohimoisempia tunteita. Liekö se sitten merkki siitä, että ne pitäisi vapauttaa uusiin koteihin. Ehkä. Windmillion taas on ihan toista maata, super. Täydellinen sekoitussuhde harmaata ja vihreää. Depend on mahtava myös, peittää yhdellä kerroksella, kuten niin monet lajitoverinsakin. Siksi käytänkin useimpia omistamiani Dependejä lähinnä leimailuun. Ovat melko lailla halvempia kuin Konadit, ja värikirjokin on huomattavasti mittavampi.

Essie - Mint Candy Apple, Essie - Where's My Chauffeur?, OPI - Can't Find My Czeckbook, OPI - Austin-tautious Turquoise. Kaikki nämä neljä, niin ihkuja. Ylistyssanat alkavat loppua kesken. Mint Candy Apple ja Chauffeur nähtiin vastikään kahdestaan kukkien ja perhosten kanssa. Chauffeur ja Czechbook edustavat molemmat sellaisia sävyjä, jotka lukeutuvat lempiväreihini ihan noin yleisessäkin maailmassa, ei pelkästään kynsilakkojen parissa. Ihania, kirkkaita turkooseja. Austin olisi itse täydellisyys ihastuttavan violettisen duochromensa kanssa, ellei se olisi niin karmean liru! Täytyisi keksiä joku hyvä pohjalakka tälle, mutta ainakin toistaiseksi etsinnät siihen hommaan vielä jatkuvat.

OPI - Stranger Tides, Essie - Navigate Her, Crabtree & Evelyn - Pistachio,  OPI - Who The Shrek Are You? Stranger Tides ja Navigate Her ovat sen verran siskoksia, että olen ajatellut luopua toisesta, en vain vielä tiedä kummasta. Pitäisi tehdä testikierros. Navigate Her on ehkä aavistuksen kauniimman sävyinen, Stranger Tides taas levittyy helpommin (plus se on OPI). Kauhean vaikeaa. Pistachio on niin mielettömän ihana, etten voi tajuta miten jotkut eivät muka tykkää vihreästä väristä. Törmäsin näihin C&E -lakkoihin sillä samaisella jenkkilän matkalla kuin mistä ostin Russian Navynkin, olivat osta 3 maksa 2 -tarjouksessa. Nämä ovat ihan mielettömiä laadultaan ja väreiltään, aion ehdottomasti joskus etsiä käsiini paikan josta näitä saisi ostettua lisää. Se tässäkin blogissa useampaan otteeseen mainitsemani persikan värinen lakka pitää ainakin ostaa. Monia muitakin herkkuja värejä jäi kutkuttelemaan mieltäni. Ja ne käsirasvat! Huippuja. Shrek on lime, eikä tarvitse sen mainitsemisen lisäksi muita hehkutuksia. Koska kaikki limet ovat ihania.

Depend - 254, Depend - 374, China Glaze - Techno Teal, Depend - 355, Depend - 294. Taas iso kasa Dependejä, leimailumielessä nämäkin hankittu. Paitsi 355 joka on osallisena eräässä projektissani, josta kirjoittelen täällä myöhemmin. Techno Teal menee aika lailla samaan sarjaan kuin Tristam, siitä ei varmaan tarvitse sanoa mitään muuta kuin rakkautta pullossa jne. :D Vaikken niistä holoista niin kauhiasti pidäkään, näitä Tronicoita ostin jonkun verran, ovat niin kauniita ilman sitä efektiä.

Essie - Bikini So Teeny, Essie - Lapiz Of Luxury, Depend - 352, OPI - Dating A Royal. Kaikki kauniit perussiniseni. Lapiz on ensimmäinen ostamani Essie, haaveilin siitä vuosia, mutta silloin minulla ei ollut mahdollisuutta ostaa ulkomailta mitään. Juoksinkin pää kolmantena jalkana kauppaan heti kun näitä rantautui marketteihin. Jotkut kauneushoitolathan näitä myivät jo sitä ennen, mutta eivät missään minun lähettyvilläni. Essie on muuten myös ensimmäinen salonkimerkki kynsilakkojen puolelta, johon tutustuin. Joskus yläasteikäisenä kun tuskailin niiden hirveiden Maybellinojen ja vastaavien kanssa, googlailin ja haaveilin paremmasta. Oi niitä aikoja. Bikini ja Royal ovat tätä valtavan kaunista sinisen osastoa, joihin mielestäni kaikkien sinistä vihaavien ihmisten pitäisi tutustua. Jos ei näille sydän lepy niin ei sitten millekään.

Huh, siinä se sitten taisi olla. Tulikohan tästä sepustuksesta nyt aavistuksen pitkä? :D Odottakaapahan vaan, kun pääsen niihin liiloihin käsiksi...

Kaksi häpeäpilkkua

Terve!

Tiedossa synkkiä paljastuksia. Eilen kerroin haluavani pitää kokoelmassani vain ihania, haluan-lakata-tällä-joka-päivä -lakkoja ja poistaa kaikki lähes-dupet. Tänään paljastan, että olen heikko ihminen eikä mielenlujuuteni tähän aina riitä.

Kuten jo sanottua, OPI on suuri rakkauteni ja intohimoni ja kerään tältä merkiltä mieluusti myös vanhempia ja harvinaisempia lakkoja. Käyttöön siis, en vain statuksen vuoksi :) Minulla on lista aivan erityisiä suosikkeja, joita yritän säännöllisesti metsästää. Ja ps. jos jollain on myydä mulle OPIn suedeja, aivan erityisesti we'll always have Paris, ostan heti! 

No joka tapauksessa. Minulla on tällä hetkellä kaksi tällaista pitkäaikaisen metsästyksen tulosta, jotka eivät sitten todellisuudessa osoittautuneet lähimainkaan sellaisiksi kuin olin toivonut ja joista en nyt osaa luopua, koska olen niin pitkään niitä toivonut. Aika tyhmää, tiedän. Ehkä vielä joku päivä pystyn antamaan nämä eteenpäin. Paitsi että näiden kohta tulevien haukkujen jälkeen kukaan ei varmaan huoli näitä :D

Ensimmäinen häpeäpilkku on Banana Bandanna. Tykkään ihan hirmuisesti keltaisesta väristä, sekä kynsilakoissa että kaikissa muissakin asioissa. Harmillisesti vain monet keltaiset kynsilakat ovat neon-lakkoja tai muuten tosi kirkkaita ja suoraan sanottuja aika rumia. Minä tykkään enemmän pastellinkeltaisesta, sellaisesta hempukasta. Banana on juuri sellainen ja olin hyppiä lattiasta läpi kun vihdoin löysin sen Suomeen toimittavalta ebay-myyjältä. Mutta kuinkas sitten kävikään.

En tarvitse priimalaatua olevia lakkoja, mutta olisi ihan kiva jos ne peittäisivät edes neljällä kerroksella... Vasemmalla oleva China Glazen Lemon Fizz on myös todella saman värinen ja täydellisen peittävä kolmella kerroksella. Oikealla tämä surkea raidallinen banaani, josta siis sen neljänkin kerroksen jälkeen kuultaa kärjet läpi.

Toisessa häpeäpilkussa ei kai sinänsä itsessään ole mitään suurempaa vikaa, se ei vain ole lähellekään sitä mitä oletin sen olevan. Jemmailen sitä tuolla laatikossa, koska jotenkin maagisesti oletan sen ilmeisesti muuttuvan sellaiseksi kuin haluan. Kyseessä siis Gargantuan Green Grape. Otetaanpa nyt hetki ja katsellaan hieman sitä unelmieni lakat -listalla ollutta kaunista vaaleanvihreää. Esimerkiksi tämä ja tämä ja tämä ja itse asiassa koko Googlen kuvahaku antavat ymmärtää että kyseessä olisi kaunis, vaalean omenanvihreän värinen ihastuttava lakka. Ja mikä tämä minun versioni on - joku albiino ilmeisesti.

Vasemmalla siis Gargantuan, oikealla vaaleanvihreä Depend 294. En todellakaan tiedä miksi tämä on niin erilainen kuin swatcheissa, ei tämä nyt kuitenkaan ole mikään vaikea kuvattava. Onko mun ihonvärini sitten vain niin erilainen? Vai olenko mennyt ostamaan feikin? Facebookin kirpalta olen tämän ostanut, joten eihän sitä koskaan tiedä. Tiedä vaikka edellinen omistaja olisi säilyttänyt tätä suorassa auringonvalossa. Jotain hämärää tässä kyllä on.

Omistaako joku lukijoistani tämän? Onko se omenanvihreä vai tällainen albiino?

Teippaus nro. 2

Moi!

Tänään on kuvailtu vaikka ja mitä, joten matskua löytyy tuleville päiville. Ongelmaksi muodostui lähinnä minun ja Ukon taiteelliset mielipide-erot. Näistä on tapeltu matkoillakin niin paljon että välillä on pohdittu jo toisen kameran hankintaa :D Kunnon studiovalotkin olisivat tosi jees, saisi otettua oikein kunnon editorial-tyyppisiä kuvia. Nyt pelleiltiin vain ulkoisen salaman ja yölampun kanssa. No mutta, ihan kelvollisia kuvia sieltä ulos saatiin, ja Lightroomilla voi paikkailla valaistusta parempaan suuntaan. Hiuskuvia siis tarjolla myöhemmin tällä viikolla!

Takaisin tämän päivän aiheeseen. Mainitsin blogin ihka ensimmäisessä postauksessa hankkineeni paksumpaa teippiä Sissin suosituksesta, ja että kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tein ensin pohjalle liukuvärin, joka onnistui mielestäni tosi hyvin. Sitten menin pistämään tätä mustaa teippiä kynsille ja tein liukuvärin päälle kääntäen värien paikkaa.

Poistin teipit ja jäljelle jäi tällaiset superseksikkäät mustat viivat. TOSI KIVA! 

En kyllä sitten loppupeleissä tykännyt muutenkaan lopputuloksesta, väreissä ei ollut mielestäni tarpeeksi kontrastia ja tuo tuplaliuku ei tullut kovin hyvin esiin. Kokeilin siis uudestaan eri väreillä. Tällä kertaa onneksi mustat raidut jäivät ilmestymättä, ja värit miellyttivät muutenkin enemmän silmää. Kuvaaminen vain osottautui tuskalliseksi, kaikissa kuvissa ihan hirvittävät heijastukset ja päällä ollut punainen paitakin näkyy kynsissä :D

Väreinä on käytetty A Englandin lakkoja, vihreä on Dragon ja sininen Tristam. Molemmat pääsevät hyvin korkeille sijoituksille kun lempilakkojani lähdetään listaamaan. Mielettömän upeat värit ja holoefektikin on tuollainen pieni ja siveä ja hajanainen, juuri minun makuuni. 

Jos jotain pitää sanoa niin tuo "harmaa" alue saisi olla suurempi, niin että raidat eri suuntiin eivät lähtisi ihan toistensa juuresta. Ja tietty märemmän töpsöttimen käyttäminen olisi suotavaa, niin ei jäisi noita vaahtomuovimöykkyjä kynsiin :D Pitäisi varmaan alkaa käyttää astetta pienempää makrosuodinta, niin ei ihan kaikki epätäydellisyydet näkyisi...

Sellainen tuskien taival. Tällaisina päivinä sitä valotelttaa kaipaa aivan erityisen paljon.