31.8.2014

Lumene Saaristomeri

Joku hyvämuistinen saattaa vielä muistaa, kuinka alennusmyynneissä sorruin Lumenen luomiväreihin ja huulipuniin. Tuossa postauksessa esittelin swatcheja ja lupasin palata ihan oikeiden meikkikuvien kanssa asiaan myöhemmin. Myöhemmin otti tällä kertaa vähän enemmän aikaa, mutta täällä nyt ollaan! Olen kyllä käyttänyt näitä ahkerasti, etenkin huulipunia, mutta kuvaaminen on jäänyt vähemmälle.

Tänään tutustutaan tarkemmin siniseen luomiväriin, Saaristomereen, joka on ehkä kaunein sininen luomiväri ikinä. Olen hirmuisen onnellinen että ostin tämän. Olen omistanut sen noin kuukauden, ja olen sinä aikana ehtinyt varmasti kerran viikossa käyttämään sitä sumuisen rajauksen tavoin, aina samalla tavalla toteutettuna. Tämä on ollut niin suuressa tehokäytössä, että kuvasin siitä jopa vaihekuvat.

Ensin kuitenkin ihan "perinteinen" silmämeikki Saaristomerellä toteutettuna.





Siis jumangega miten mielettömän monivivahteinen osaa yksi sävy olla! Saaristomeri on tässä siis koko luomella ja päälle on kevyesti lisätty valkoista sisänurkkaan ja sinertävän harmaata ja mustaa ulkonurkkaan. Kaikki nämä sävyt ovat Viva la Divan Absolutely fabulous eyes -paletista.

Seuraavaksi sitten se sumuinen rajaus. Aloitan lisäämällä pohjalle petrolinsinistä rajauskynää, Gosh Pretty Petrol. Sen levityksen kanssa ei ole niin tarkkaa, koska se toimii vain tahmeana alustana jonka päälle luomiväri tarttuu helpommin. Muodossa haen kevyttä kissamaisuutta.




Seuraavaksi tiiviillä vaahtomuovisiveltimellä Saaristomerta päälle. Saaristomeren koostumus on sen verta murustuva ja kuiva, että olen todennut tuon vaahtomuovin parhaaksi materiaaliksi. Sillä kun tekee kevyttä taputtelevaa liikettä, saa kaikkein intensiivisimmän ja hohtavimman lopputuloksen aikaiseksi, karvasiveltimet eivät vain pysty samaan.




Häivyttely tapahtuu sitten punertavalla liilalla. Saaristomeressä on ihana violetti hehku ja minulla kuin sattuman oikusta sattuu olemaan juuri sen hehkun sävyinen luomiväri, Inglot pearl 441. Levitän sitä erittäin kevyellä kädellä osittain Saaristomeren ja osittain paljaan luomen päälle.





Ripsarit perään ja tadaa! Upea sininen meikki on valmis.




29.8.2014

Kultakutri deittailee

Uusi rakkauteni Kultakutri ei ole kovin uskollista sorttia. Eilen illalla yhytin hänet tapailemasta muita lakkoja. Kultakutrissa taitaa olla vähän nymfin vikaa, sillä kumppaneita oli jopa yksitoista. Samalla kertaa. Hyi Kultakutri, tuo on jo rietasta.




Vietin siis tylsää iltaa parittamalla uusinta lakka-aarrettani Goldilocks Rocks!:ia selvittääkseni sen mahdolliset täydelliset kumppanit. Pyörsin alkuperäisiä suunnitelmiani (testata sitä noin joka ikisen omistamani lakan päälle :D) havaittuani ettei minulla ole kuin yksi melkein-puhdas kiekko jäljellä. Yritin siis valita vain yhden yksilön jokaisesta haluamastani väriperheestä. Niiden kanssa voi sitten ehkä vetää jotain johtopäätöksiä siitä, miten Kultsi käyttäytyy muiden samanväristen lakkojen kanssa. Kaikkien testilakkojen päällä on yksi kerros ja olen ainakin pyrkinyt käyttämään mahdollisimman samanlaisia kerroksia kaikkien lakkojen päällä, jotta näkee kuinka hyvin pohja imaisee itseensä Kultsin väriä. Verrokkikuvissa on jokainen testilakka yksinään, jotta Kultsin kevyesti oranssin lakkapohjan vaikutus pohjaväriin tulee myös esille.





Ensimmäisenä hieman osviittaa siitä, millainen Kultsi on yksinään. Oikealla yksi kerros ja keskellä kolme kerrosta. Tuo kolmekin kerrosta on sen verran halju, etten varmasti koskaan lähde yrittämään kynsien lakkaamista pelkästään Kultsilla. Hän saa pysyä ihan rehellisenä topperina. Vasemmalla sitten Essien Bikini So Teeny, joka oli kiekolla jo valmiiksi :D





Vasemmalla OPI In My Back Pocket, keskellä Rimmel High Energy ja oikealla Essie No More Film. Minulla oli hurjat odotukset siitä, millaisen järettömän upean kullankiillon Kultsi loisi oranssien lakkojen päällä, mutta eihän se erotu tuolta juur mihinkään. Pienoinen pettymys oli myös kirkas punainen. Upeahan tuo yhdistelmä on, mutta toivoisin Kultsin erottuvan hivenen paremmin. Ehkä kahdella kerroksella? Tumma No More Film teki täsmälleen samoin kuin lauantaina blogissa esiintynyt Pinta, antaa jokaisen hippusen loistaa täydellä voimallaan. Näissä kaikissa kolmessa on siis tosiaankin hyvin samansuuruiset kerrokset Kultsia, huomaa selkeästi miten punertavat lakat imevät tuota hohdetta itseensä.





Vasemmalta Wet n Wild Black Crème, OPI Crêpes Suzi-ette, Essie Smoking Hot ja OPI I Just Can't Cope-abana. Cope-acabana on makrokuvasta leikattu lähes pois, koska siinä yksinketaisesti ei ollut mitään nähtävää. Jälleen yksi lievä pettymys sillä saralla, ei tämä minun Kultsini vain tykkää keltaisista ja orasseista, vaikka kuinka haluaisin. Muut lakat ovat sen verran tummia, että niiden pohjavärikin muuttuu lievästi, aivan kuten Pintalla. Musta pohjalakka on upea, se tuo mahtavasti esiin nuo hivenen vihreät hippuset Kultissa. Valitettavasti kuvassa se ei juuri näy, mutta luonnossa aiheuttaa vakavaa kynsientuijottelua. En suosittele esim. ajamaan autoa tämän yhdistelmän ollessa kynsillä. Crêpes Suzi-ette ei punaisuudestaan huolimatta juuri syönyt hippusia, tässä toinen ihan tappomahtava yhdistelmä.





Vasemmalta OPI Dating A Royal, Essie Angora Cardi ja OPI Planks A Lot. Royal aiheutti todellisen megayllätyksen syömällä lähes kaikki hippulat, pahemmin kuin esimerkiksi punainen Rimmel. Erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä. Myös liila Planks on hyvin kaunis hentoisessa hilepuvussaan, voi huokaus sentään. Yllätyin kyllä senkin kyvystä imeä pohjaväriä itseensä. Nyt harmittaa, ettei testissä ollut mukana yhtään keskiviolettia, ainoastaan vaalea ja tumma. (Ja TÄMÄN takia kynsiharrastajilla pitää olla kymmeniä erilaisia sävyjä samasta väristä.) Angora Cardi on suoraan sanottuna vähän mitäänsanomaton, testin tylsin yhdistelmä.

Tutkimuksen johtopäätös: Kultsi joutuu erittäin rankalle käytölle minun kanssani. Se sopii muun muassa kaiken kanssa yhteen. Ja miksi, oi MIKSI tässä testissä ei ollut mukana yhtään vihreää lakkaa? Täytyy varmaan ensi viikolla pitää toinen paritussessio Kultsin kanssa :D

Mikä oli teidän suosikkiyhdistelmä?




(Ps. Kannattaa todellakin oikolukea tekstinsä, ihan ajatuksen kanssa. Olin kaikkiin kuviin kirjoittanut vasemman ja oikean väärin päin :D Eikai nyt voi olettaa että 25-vuotiaat ihmiset vielä osaisivat ne erottaa...)

27.8.2014

Riikinkukko

Olen taas parin viime päivän aikana lipsunut niihin värillisiin rajauksiin ja jopa pelkkään ripsariin, joissa kuljin lähes koko kesänkin. Olen jostain syystä ollut aivan superväsynyt, eikä sellaisessa mielentilassa juuri tee mieli meikkailla. Viime perjantai oli kuitenkin iloinen poikkeus. Jopa niin iloinen, että tartuin hävettävän pitkän tauon jälkeen Urban Decayn Electric-palettiin ja lätkin oikein kunnon riikinkukot silmille. Näissä kuvissa suurin terä on ehtinyt työpäivän jälkeen jo katoamaan, koska edes tuolloin en ollut niin pirteä, että olisin jaksanut ottaa kuvat heti aamusta :D Mutta hieman nuutuneenakin tämä meikki on kyllä ihana. Tällaisia kuvia katsoessa tulee kyllä aina harjoitettua pientä tuskastumista, mikä siinä muka on niin hankalaa vähän sutia väriä naamaan aamuisin. Varmasti piristyisi jos näyttäisi joka päivä tältä.





Ripsiväri vaan ei valitettavasti jaksanut tehdä yhteistyötä. Tosin näin käy aina, kun ostan uuden ripsivärin, muutaman ensimmäisen käyttöpäivän aikana massa on niin vetistä että hämähäkkiefekti on väistämätön. Eikä siis todellakaan ole väliä minkälaista ripsaria käyttää, ne kaikki tekevät näin. Pitkästä aikaa käytössä on jälleen kestosuosikkini Sensain kolmekasi, ja näin klimppisenäkin se näyttää kyllä mahtavalta. Juuri nyt en kyllä muista, miksi olen katsonut aiheelliseksi joskus kokeilla jotain muutakin. Olen törmännyt kyllä niin kamaliin ripsiväreihin tämän toiviomatkani aikana, ettei mitään järkeä. Joo, ihan hyviäkin siellä on tullut vastaan myös, mutta ei mitään kolmekasin voittanutta. Anteeksi rakkaani, en enää koskaan jätä sinua.

Koska rakastan a) anekdootteja ja b) puhua itsestäni, kerron jälleen pienen suloisen tositarinan itsestäni ja kolmekasista. Olen kotoisin pienen pienestä kaupungista, josta minun aikoinani sai meikkejä lähinnä Vapaa Valinnasta, Seppälästä tai ruokakaupoista. Hyvin nopeasti tämä pieni höperö oli kokeillut kyseisten liikkeiden valikoimat läpi ja halusi jotain muuta. Varsinkin kun käytän nimenomaan ruskeaa ripsiväriä, jollaisia myytiin noissa kaupoissa varmaan kahta erilaista. Eräänä päivänä sitten rohkaistuin ja kävelin pieneen kemikalioon hakemaan laajempia kokemuksia. Sinne meneminen todellakin vaatii pientä henkistä painia, koska paikan omistaja on aivan hirmuinen räpätäti. Jos sinne erehdyt niin et varmasti pääse pois alta kahden tunnin. Samalla sinut pakotetaan kertomaan koko elämäntarinasi, vanhempiesi, sisarustesi ja läheisimpien ystäviesi millintarkat liikkeet viimeisen viiden vuoden ajalta ja mikä trautaattisinta, kauhistellaan ettei kai noin nuoret tytöt vielä meikkaa. Aina. Joka kerta. Uuden ripsivärin haave kuitenkin lopulta äityi niin suureksi, että tuonne kemikalioon oli mentävä. Kaupungin juoruja kertoessaan tuo myyjä tuli sitten samalla suositelleeksi kolmekasia minulle, joka silloin vielä kulki Kanebon nimellä. Siinä oli lisäksi hieman erilainen harja, jota kuului ensin pyörittää ripsien päällä ennen kun alkoi lisämään sitä perinteisellä sahausmenetelmällä ripsien alta. Ja minä olin kuulkaa myyty. En enää palannut Vapaa Valinnan meikkilaarien ääreen sen jälkeen.




Tosin enhän minä noin helpolla tuon myyjän kynsistä päässyt. Jostain syystä korttini ei tuolloin toiminut ja lähdin nostamaan rahaa. Myyjä oli sillä aikaa pakannut ostokseni, mutta eikö se vain jotenkin onnistunut ryssimään ja pakkasi ripsarin tilalle silmänrajaustussin. Siis sen ripsarin, jota olin nimenomaisesti mennyt kysymään ja josta se oli paasannut minulle kolme varttia. Unohti pakata sen. En vieläkään, kymmenen vuoden jälkeen, ymmärrä miten se on mahdollista. Ja muistan kuin eilisen sen tunteen, kun pääsin kotiin ja kaivoin sen tussin esille ja tajusin, että minun on mentävä huomenna sinne uudestaan. Oli varmasti tahallinen teko, sekä kortin sabotoiminen että väärän tuotteen pakkaaminen, jotta tuo hieman vinksahtanut juoruakka saisi piinata minua hieman lisää. Seuraavana päivänä en kuitenkaan enää uskaltanut yksin mennä hänen armoilleen, joten otin joukon kavereita mukaan. Myyjä luonnollisesti pahoitteli hurjasti erehdystään, antoi minulle ripsivärini ja päälle valtavan kasan erilaisia näytteitä. Ja erittäin reippaalla kädellä suihkutteli Escadan kausituoksua meidän kaikkien päälle. Voin tässä nyt sanoa, että me löyhkäsimme. Ohikulkijat siirtyivät toiselle puolelle katua ja pari ipanaa taisi saada astmakohtauksen. En edelleenkään voi sietää Escadaa.

Escadaa tuli ilmeisesti käytettyä niin runsaalla kädellä, että se syövytti yhden kaverini aivot. Hän nimittäin kävi seuraavalla viikolla ostamassa tuon kyseisen tuoksun itselleen.




Niin. Urban Decay. Electric. Sisänurkassa limenvihreä Trash (joka hämmentävän monen muun kuvissa näyttää keltaiselta, miksi minun on limenvihreä?!), liikkuvalla luomella turkoosi Gonzo (ehdoton suosikkini), ulkonurkassa ja alaluomella sininen Chaos, luomivaossa violetti Urban ja samassa paikassa sävykylläisyyttä tuomassa aivan aavistus pinkkiä Savagea. Kuten sanottua, tämä ei ole aivan niin vibrant (olen näköjään menettänyt kielitaitoni, enkä osannut suomentaa tuota) kuin tuoreeltaan, mutta tykkäsin tästä kuitenkin äärettömän paljon. Josko huomenna jaksaisi taas leikkiä tuon kanssa, se herättää kyllä aina pientä onnenkihelmöintiä, pelkkä kannen avaaminen ja ihanan väripläjäyksen tuijottaminen. Taisin lapsena tippua LSD-kippaan.



21.8.2014

Kultakuorrute

Olen viimeaikoina aivan villiintynyt ostelemaan uusia kynsilakkoja. Ennen olin kiinnostunut lähinnä cremeistä ja nyt kun makuni on yhtäkkisesti laajentunut, tuntuu ettei ennen niin kompaktista ja ihanasta kokoelmastani löydy mitään mieleistä lakattavaa. Aina vain niitä samoja murrettuja liiloja ja vähän oranssia piristysruisketta. Niin siinä sitten kävi, että kokoelma on lyhyessä ajassa paisunut useammalla yksiköllä, hämmentävän upeilla shimmerlakoilla ja jopa kultaisilla lakoilla. Kultaisilla! Minähän en pidä kultaisesta yhtään, eikä se mukamas sovi minulle yhtään. Tulee mieleen ihan ne ensimmäiset aikuisvuodet, jolloin tajusin tykkääväni pillifarkuista ja korkokengistä lökäpöksyjen ja skeittikenkien sijaan. Tai no, salaa tykkään niistä kyllä vieläkin, älkää kertoko kenellekään :D

(Ja pokemoneista tykkään aina ja ikuisesti.)




Tämänpäiväisissä kynsissä on kolme uutta tulokasta ja niitä alussakin mainittuja shimmereitä ja kultaista. Facebookin kynsikirpalla oli tarjolla jokin ikiaikainen OPI nimeltään Goldilocks Rocks! Kuvassa aivan mielettömän upea oranssi, mutta lakka on niin vanha ettei siitä juuri ollut swatcheja tarjolla. Myyjäkin sanoi ettei kyseessä ole peittävä lakka, mutta tässä ostomaniassani menin ja päätin hankkia sen silti. Ja onneksi niin, koska näin kaksi päivää lakan omistaneena voin jo vannoa ikuista rakkautta sille. Mikäli persujen kauhukuvat ikinä toteutuvat ja ihmiset voivat tulevaisuudessa mennä naimisiin paitsi samaa sukupuolta olevien kanssaihmisten kanssa, myös eläinten ja esineiden kanssa, minä marssin maistraattiin tuon lakkapullon kanssa.




Minulla oli edellisessä postauksessa esiintynyt, jo rähjääntynyt No Spain No Gain kynsillä kun tuon Goldilocksin käsiini sain. Tiesin vaihtavani lakkaukset myöhemmin illalla, joten päätin siinä samantien testata lakan peittävyyttä, lakkaamalla sitä Spainin päälle. Ja ai jumankekka, hyvä etten pyörtynyt siihen paikkaan, kyseinen yhdistelmä oli aivan tyrmäävän kaunis. Hyvinkin oranssilta näyttävä Goldilocks ei värjännyt pohjalakkaa laisinkaan, vaan toi ainoastaan kevyttä kullanhohdetta. Siinä paikassa halusin rynnätä ja kokeilla sitä noin joka ikisen omistamani lakan päälle, kuinka mielettömiä yhdistelyitä saisinkaan vielä aikaan...

Harmi vain että se heti seuraavaksi kokeilemani yhdistelmä ei ollut yhtä onnistunut :D Kuvittelin että mikään ei voi mennä pieleen tumman violetin ja kultaisen yhdistelmässä, nehän ovat kuin luodut toisilleen. Mutta toisin kuin punertava Spain, tämä sinertävä Zoyan Pinta ei imenyt osaa hohteesta itseensä vaan antaa jokaisen hippulan hohtaa täydessä loisteessaan, saaden pohjavärin näyttämään jo melkein ruskealta. Eihän tuo yhdistelmä nyt huono ole, mutta ei myöskään sitä mitä toivoin saavani aikaiseksi. Seuraavaksi täytyykin sitten kokeilla kaikki keltaiset ja oranssit ja punertavat lakkani läpi ja etsiä kaikki match made in heavenit. Ei haittaa myrskyisät illat, minulla on paaaljon tekemistä :)




Aksenttikynneksi pääsi myös uusi tuttavuus, OPI Love.Angel.Music.Baby. Keltakultaisesta en vieläkään pidä, mutta tällaiset shampanjakultaiset ovat itse asiassa aika kauniita. L.A.M.B on vieläpä tuollainen ihana satiinilakka, eli kevyesti mattainen. Melkein kuin ikisuosikkini suedet. Ah, kuinka rakastankaan efektilakkoja ♥ Harmi vain että tuohon piti laittaa päällyslakkaa päälle, etteivät Pintalla tehdyt pallurat kärsi. Siihen meni L.A.M.Bin kauneuden terävin särmä, mutta aika suloinen se on noinkin.




Tässä kuvassa varsinkin tulee esille tuo L.A.M.Bin ihanan moniulotteinen pinta. Niin hillitty ja silti niin mielenkiintoinen. Voih ♥ Pakko sanoa, että olen kyllä tehnyt mielettömän hyviä ostoksia.




Ihana syksy

Voi alkava syksy, viilentyvät ilmat ja myrskyiset yöt. Olen odottanut teitä ♥

En normaalisti ole mikään vuodenaikavärityksen orjallinen noudattaja, käytän niitä värejä jotka mieltäni ilahduttavat vuoden ympäri. Ja juuri nyt, kävellessäni vastapudonneiden lehtien päällä, niiden ihanasti rapistessa jaloissa ja navakan, mutta ei kuitenkaan vielä kylmän tuulen puhallessa kasvoille, oli pakko saada jotain vastustamattoman syksyistä väritystä. Esimerkiksi jotain sellaista, kuin äärettömän herkullinen, tumman luumunpunainen OPI No Spain No Gain. Voih ♥

Vahingossa kävi vielä niin, että syksyinnoissani tulin käyttäneeksi myös tummanpunertavaa huulipunaa, Viva La Divan 31 Broken Heart. Se on ihana, näyttää vähän siltä kuin olisi tullut ahmineeksi hieman liikaa mustikoita ♥






Syksy, tervetuloa ♥

19.8.2014

Hiljalleen takaisin värikkäisiin meikkeihin

Pitkästä aikaa tällaista silmämeikin esittelyä. Tämän näköisenä pyörin sunnuntaina ravintolapäivän antimia tutkien. Aika heikkoa oli, jäin ilman kaikkia niitä juttuja joita olisin halunnut kokeilla. Jonot olivat aivan karmeat ja ilmeisesti sitten ihmisiä oli tullut paikalle enemmän kuin järjestäjät osasivat odottaa, niin heikosti olivat mielestäni varautuneet. Mutta tulipahan käytyä. Jos sitten ensi kerralla kävisi jonottamaan hyvissä ajoin :D

Kesällä meikkaaminen on ollut hyvin vähäistä, kuumimpina päivinä olen turvautunut ihan vain värilliseen rajaukseen. Pakko sanoa, että meikkaamisesta ei voi vetää suoraa analogiaa pyörällä ajamiseen. Jos et ole vähään aikaan sitä tehnyt niin et kyllä osaa mitään :D Vähän semmoinen tunne on ollut kun olen tehnyt paluuta päivittäiseen sotameikkirutiiniini. En osaa enää häivyttää kauniisti, en sijoitella värejä mitenkään normista poikkeavasti, en osaa edes ajatella sävyjä jotka sopisivat yhteen. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Täältä taas noustaan.




Silmämeikkiin käytin lähinnä Sleekin del mar -palettia. Sisänurkassa on kyseisen paletin vaaleanpunainen feel euphoric ja ulkonurkassa poolside, kulmaluulla ja aivan sisimmässä nurkassa valkoinen chilled out. Tuossa del mar -paletissa ei juuri tummia varjostussävyjä ole, joten siihen tarkoitukseen käytin mattaista tummanruskeaa Inglotilta, matte 329. Alaluomella on kestosuosikkini (kirjaimellisesti), ihastuttavan raikkaan turkoosi Anytimen kynä sävyssä 13 ystävä. Awws miten hemppis nimi tuolla. Ripsiväri kaipaisi päivitystä uuteen, koska tämä Benecos vetelee viimeisiään eikä oikein jaksa enää tuuheuttaa. Tai oikeastaan tehdä mitään muutakaan :D Vähän reppana lopputulos.



Rutiineistani poiketen otin myös kasvoista kuvan. Meikkipohjana ikiystäväni Lily Lolon china doll ja poskilla samaisen firman clementine. Huulille pääsi Ilonan innoittamana yksi suosikeistani huulipunarintamalla, Inglotin huulipunakynä sävyssä 12. Se on esiintynyt blogissa myös aikaisemmin ja se saa kyseenalaisen kunnian olla myös kaltoinkohdelluin meikkituotteeni. Raukkaparka. Silmämeikin mattaisuuden vuoksi en kuitenkaan halunnut jättää huuliakin mattaisiksi (vaikka yleensä se on se lopputulos, joka itseäni miellyttää eniten) vaan kuorrutin päälle Youngbloodin huulikiiltoa sävyssä Exposed. Se on lähes väritöntä, mutta tuo tuollaisia pieniä kimaltelevia partikkeleita huulille.

Tästä on hyvä jatkaa vaikka Urban Decayn Electric-paletin kanssa! Kohti värihulluutta, ja kunnolla överiksi!

15.8.2014

Pinkki ying&yang

Pitikin mennä viimeksi sanomaan, että torstaina esitellään pinkkejä kynsiä. Ei ikinä pitäisi antaa täsmällisiä aikamääreitä, koska en kuitenkaan pysty noudattamaan niitä. Olen huono näiden kanssa, anteeksi.

Minulla kyllä kovasti oli aikomus istua keskiviikkona koneen ääreen ja naputella tekstiä, mutta sitten. Keskiviikkona ei mennyt kauhean kivasti töissä, ja sain sen ansiosta koko loppupäivänikin ihan totaalisen pilalle. Ei todellakaan tehnyt mieli tulla tänne hihkumaan että hihihi, pinkki kynsilakka, hihihhi, se on nätti, hihihihi. Tänään on onneksi jo paremmin, työkaverinkin mukaan näytän 'liian onnelliselta'. En tunne käsitettä.




Tästä selittelystä tulikin mieleeni. Aina kun jouduin lapsena vanhempien puhutteluun, hukattuani kotiavaimet tai hakattuani pikkusiskoa tai vastaavaa, selitin mutku taskun vetoketju meni rikki, mutku sisko aloitti. Kerran äiti sitten tuskastui näihin ainaisin selittelyihini ja tiuskaisi että mutku ei tule nyt minua auttamaan. Siitä on jäänyt kyllä ikuiset traumat :D

Tyhmänä sitten vielä joskus kerroin tämän saman tarinan Ukollekin. Sanonpahan vaan, että älkää ikinä tehkö sitä virhettä, että paljastatte lapsuudentraumojanne kumppanillenne. Niitä tullaan vain häikäilemättömästi käyttämään teitä vastaan. Ei auta kuulkaa sanoa mutku mää imuroin viimeks, sieltä tulee vain vastaukseksi että mutku ei tule nyt auttamaan :D

(Hämmentävintähän tässä on se, että Mutku ilmeisesti on ihan oikea sukunimi. Olikohan se Viveka, jonka naapurina oli Mutku-niminen mies. Pitää tutustua, että voin joskus oikeasti soittaa Mutkun paikalle auttamaan.)




Niin, nämä kynnet. Se pinkki. OPIn karmean purkkapinkki if you moust you moust. On niin kammottava, että on jo melko upea. Kuvani eivät nyt vain tee sille oikeutta, en edes onnistunut ottamaan kuin vain kaksi edes jotenkuten julkaisukelpoista kuvaa. Kamera vielä ärsyttävästi korostaa noita pieniä viivojen epätasaisuuksia, vaikka luonnossa nämä näyttivät oikeinkin mallikelpoisilta. Jälleen kerran siis menin vapaalla kädellä ja pienellä siveltimellä. Mustana on Wet n Wildin black crème. Se alkaa jo pikkuhiljaa jankkiintua pulloonsa, noin kymmenen vuotta palveltuaan. Olen avautunut tuosta kyseisestä lakasta täällä aikaisemminkin, kohta pääsen varmaan jo ostamaan uuden mustan!

No mitäpä muuta. Kivat kynnet. Huonot kuvat. Hämmentävän mahtava pinkki. Siinäpä se lyhykäisyydessään.

12.8.2014

Voom Voom Vau!

Kyllä se nyt vain tunnustettava. Olen menettänyt sieluni lopullisesti. Vuosien päästä katson taaksepäin tähän hetkeen ja mietin että kyllä, tuo oli se hetki kun niskani naksahti ja se oli menoa. 

Minä pidän glittereistä.

Noin, nyt sain sen sanottua. Vihdoinkin, enää ei tarvitse yrittää peitellä tätä häpeää. Minä olen nyt tosiaan päässyt henkisessä kehityksessäni niin pitkälle, että enää kynsilakkojen ei tarvitse olla cremejä, että pitäisin niistä. Kauan siihen meni, mutta ehkä voin nyt uudella innolla jatkaa tätä vuosikausia kestänyttä kynsiharrastustani. Ainakin ostoslista täyttyy uhkaavaa vauhtia. Harkitsen jopa indie-lakkojen ostamista! Voih, sielu on nyt menetetty. 




Deborah Lippmannin glitterit ovat kyllä sellaisia, joista olen aina jostain syystä tykännyt hurjasti. Kaiken aloitti varmasti Across the universe, joka on mie-le-tön ja mietinkin juuri ankarasti, miksi en ole lakannut sillä ainakaan vuoteen. Ainakaan sinä aikana, kun tämä blogi on ollut pystyssä. Sietäisin joutua ruoskittavaksi tästä hyvästä. 

Tämä ihastuttava yksilö, Va Va Voom on myös sellainen, jota olen vilkuillut jo pitkään. Olen vähän pitänyt silmäpeliä, hymyillyt ujosti. Pyytänyt facebook-kaveriksi ja humalapäissäni laitellut kaksimielisiä viestejä. Numeroa en kuitenkaan ole kehdannut pyytää, saati pyytää tätä upeaa kaveria yökylään. Kunnes se sitten eräänä kauniina päivänä tuli kirppiksellä vastaan. KACHING! Tulepa uuteen kotiisi, baby.




Värillisestä pohjastaan huolimatta nämä eivät kuitenkaan ikinä riitä peittämään yksinään, ja sekös on ärsyttävää. Pohjalle pitää siis laittaa jotain pigmenttisempää, ja värin pitää vieläpä olla tismalleen oikea, ettei siihen jää rumia tummempia läiskiä. Aioin alunperin käyttää tummahkoa keskisinistä, OPIn Dating a Royalia, mutta en saanut sitä auki. Ukkokaan ei ollut kotona, joten oli vaihdettava suunnitelmaa :D Selkeästi kohtalolla oli jotain tekemistä royalin salaperäisen jumittumisen kanssa, sillä tämä Depend 374 johon päädyin, oli kyllä niiiin paljon parempi vaihtoehto!




Voom kimaltelee aivan turkasen mahottomasti, ja kuten varmaasti huomaatte, tarkentamisen kanssa oli pienoisia ongelmia. En myöskään onnistunut nappaamaan kuviin sitä huikaisevaa holoefektiä, jonka nuo hitulat saavat aikaan. Tai näkyy se tuossa ylemmässä kuvassa, yhdessä glitterissä :D Wou.

Tämä lakka oli aivan mieletön tummeneviin elokuisiin öihin, kun hiipivä pimeys tummensi pohjalakkaa entisestään mutta glitterit nappasivat vielä viimeiset valonsäteet ja loistivat kilpaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Melkein lähdin jo oodia kirjoittamaan, hetki oli niin runollinen. Mutta sitten muistin että osaan kirjoittaa vain haikuja, joten se siitä.




Paljon sitä näköjään ihmisellä riittää sanottavaa yhdestä kynsilakasta :D Jotta lakkauksen muut osapuolet eivät tulisi aivan mustasukkaisiksi, sanotaan nyt heistäkin jotain. Hempeä liila on OPI Done out in Deco ja hänkin on vallan hurmaava. (Varsinkin näin sinisen kaverina, kun hän näyttää parhaita taustalla vaikuttavia sävyjään, mutta ei sanota sitä ääneen ettei hän suutu.) Epämääräiset viivakuviot on tehty pilkkutikulla ja samalla Dependin lakalla, joka vaikuttaa myös Voomin alla. Se ei ole täysin creme, vaan sisältää ihanaa, pikkiriikkistä hopeanväristä kimalletta. Voih <3 Siniset strassit viimeistelevät harmonisen värikokonaisuuden.

Voi että, tykkäsin tästä lakkauksesta enemmän kuin laki sallii.




Ja torstaina on luvassa, tittididii, pinkkiä. 

Pinkkiä! Minulla!

Onkohan minusta tulossa homo tai jotain?

10.8.2014

Naama meikillä ja ilman

Kuten pari viikkoa sitten mainitsin, pidän kovasti erilaisista vertailuista siitä, miltä samat naamavärkit näyttävät ilman meikkiä ja täydessä tällingissä. Katselen youtube-tutoriaalejakin vain ihan siitä ilosta, että saan nähdä lähtötilanteen ja lopputuloksen. Päätin siis toteuttaa jotain vastaavaa itsekin. Olen kyllä lähtökohtaisesti ihan perustyytyväinen meikittömään naamaani (ainakin peilissä, kamerat ovat armottomampia...) ja uskallan lähteä ihmistenkin ilmoille ilman meikkiä, mutta ei vain mikään muuta sitä, että näytän huomattavasti paremmalta meikin kanssa ;) Ja jos minulta kysytään, ei maailmasta taida montaa sellaista ihmistä löytyä, jotka eivät näyttäisi paremmalta onnistuneen ehostuksen kanssa. Meikillä kun pystyy piilottamaan omia "virheitään" ja myös korostamaan niitä parhaita puolia. Mutta minulta ei varmaan kysytä, joten se siitä.




Poseeraustaitoni eivät valitettavasti ole robottimaisen tarkat, mutta eiköhän nämä kuvat nyt tarpeeksi samankaltaisia ole. Tein siis kaksi erilaista meikkiä, ensin tuollaisen parin minuutin pikaehostuksen, oikeinkin perinteisen nude-meikin jos sellaisia termejä haluaa käyttää sekä tummemman meikin joka on lähempänä sellaista minun arkimeikkiäni.




Alkuun tämä kuuluisa ennen-kuva. Otsa ja nenänpielet kiiltää, typerätyperä helle on saanut otsan täyteen näppyjä (tappoi parvekekukat ja kompensaationa laittoi otsani kukkimaan. Kiitos helle, how thoughtful of you), ihohuokoset ovat kraaterin kokoiset. Ja pisamia, enemmän kuin yksi naama tarvitsee. Jos vähän zoomailtaisiin, saataisiin näkyviin myös aknearpeni ja muut ihanuudet, mutta ei nyt mennä niihin, ovat vähän liian k-18 materiaalia.




Peiteainetta silmien alle, nenänpieliin, ylähuulelle ja pahimpien punoitusten päälle. Kevyt kerros mineraalimeikkiä, painotettuna otsaan ja nenän vierustaan. Sipaisu poskipunaa. Luomien pohjustus ja kahdella erilaisella mattaruskealla toteutettu erittäin simppeli ja kevyt meikki. Vähän ruskeaa kynää ulkonurkkaan ja alaluomelle. Kevyt kerros ripsiväriä. Huulten omaa sävyä lähellä olevaa rajauskynää. Ja kaikkein tärkein, kulmakynä :D

Pidän kyllä muuten hurjasti mineraalimeikkipohjasta, mutta näin kesällä se ei toimi, ainakaan minun rasvoittuvalla ja pisamiin taipuvaisella naamallani optimaalisesti. On se silti parempi kuin meikkivoide, joka varmasti kiihdyttäisi näppylätuotantoa entisestään, joten näillä mennään.




Tässä siis muuten sama toteutus, mutta värikkäämpi ja huolellisemmin toteutettu silmämeikkiä, huulipunaa sekä paksumpi kerros meikkipohjaa. Otsan kiilto ja näpyt eivät vieläkään täydellisesti katoa, mutta sitä varten on etuhiukset :D Ero meikkaamattomaan puoleen on kuitenkin aika selvä. 


Onko joku lukijoista tehnyt samanlaisia vertailuja nettiin? Minä haluan nähdä!


7.8.2014

Liukuväri töherryksillä

Sain työkaverilta päätään juustoraastimella raapivan suicide bunny -taulun työpöydälleni. Heti helpotti. Nyt minulla on työhuoneessa sekä Yoda antamassa isällisen viisaita neuvoja, että suicide bunny jakamassa tuskaani. Ei voi mennä pieleen tällä tiimillä. (Muistilappujeni joukossa on myös toisen työkaverin jättämä linkki aikuissivustolle, jos joskus tarvitsee jotain muuta ajateltavaa. Ihanan huolehtivia työkavereita minulla.)

Mutta. Tänään vuorossa täydellinen esimerkki siitä, että vähän kaikki muutkin bloggaamisen osa-alueet ovat vähän tök tök tökkineet tämän kesän aikana. Minulla on varmaan kymmenet kynnet jääneet kokonaan kuvaamatta, koska on mukamas niin kauhea vaiva. Nekin kuvat mitkä olen ottanut, ovat usein monta päivää vanhoista lakkauksista, ja voi huhhuh, siltä ne näyttävätkin. Ja sitten ne kamalat kuvat lojuvat käsittelemättöminä koneen uumenissa viikkotolkulla. Puhumattakaan siitä, että en tosiaankaan ole saanut oikein mitään muuta sisältöä blogiin, kuin noita kynsiä. En ole moneen viikkoon edes meikannut mitenkään muuten kuin ripsarin ja sen niin rakkaan kulmakynäni kanssa. Voi syksy, miten odotankaan sinua!




Ensin tein tällaisen, mielestäni erittäin onnistuneen liukuvärin. Halusin maalaille päälle, ja sekin meni (ainakin kahden kynnen osalta) oman taitotasoni huomioon ottaen ihan erinomaisesti. Paha vain, että sitten iski se kuuluisa laiskuus, ja ne jos-ei-täydelliset-niin-ainakin-ehjät maalailuni ehtivät kulumaan. Kuviin päätyi tämmöinen vähän elämää nähnyt, pikkuisen reppana lakkaus:






Voi toista :(




Lakkaus lähti rakentumaan tämän miitistä saamani Essien Truth or Flaren ympärille. Erittäin kaunis hivenen harmahtava sininen. Vähän se kyllä hukkuu tuonne kavereittensa sekaan, alimpana China Glazen Sea Spray ja kärjissä A Englandin Dragon. Päällä on vielä OPIn I Juggle... Men, mutta eipä se sieltä juuri erotu, varsinkaan näin kököissä kuvissa. Tykkäsin kyllä tästä lakkauksesta kovasti, ainakin niin kauan kuin se pysyi ehjänä :)



5.8.2014

Pirtsakkaa väriblokkia

Minulla on ihan kauhea writer's block menossa. En keksi yhtään mitään sanottavaa. En yhtään mitään. Minun oli tarkoitus kirjoittaa tekstiä näiden kuvien yhteyteen jo aikaisemmin, niin että saisin tämän julkaistua jo aamulla, mutta en pystynyt. Tuijotin vain kauhusta väristän tyhjää, valkoista laatikkoa, johon pitäisi laittaa jotain kirjaimia peräkkäin. Mielellään vielä niin, että niistä muodostuisi järkeviä sanoja ja lauseita. Erittäin mielessäni olisin, jos joku vielä jossain määrin nauttisikin noista kirjainyhdistelmistä. Kauheat paineet! Töissäkään kirjoittaminen ei suju. Parin viime viikon tekstisaldo on itse asiassa reilusti miinuksen puolella, kun olen karsinut aikaisempia töherryksiäni.

Tämänkertainen postaus on siis hyvin niukkasanainen, toivottavasti ensi kerralla luonnistuu jo sutjakammin :D




Tykkään color blocking -hommeleista. Tykkään kirkkaista väreistä. Menin ja yhdistin ne.






Oikean käden kuvaaminen on vaikeaa.




Oikean käden kuvaaminen on erittäin vaikeaa.

OPI Where did Suzi's man-go, China Glaze Solar power, Natural Code Electric orange ja musta akryylimaali. Vapaalla kädellä, sen ovat vähän näköisiäkin :D Tykkäsin silti.

Hyvät illanjatkot!