Kultakutri rokkaa, edelleen!

En vain pääse yli tästä upeasta lakkayksilöstä, joka Kultakutrin nimellä tunnetaan. 

Eikä minulla itse asiassa ole viime aikoina ollut mitenkään liikaa ylimääräistä aikaa, joten panostus blogiin on jäänyt harmillisen vähälle. Edellisen Kultsi-postauksen jälkeen satuin löytämään vielä yhden lähes tyhjän kiekon, johon sitten kokeilin uusia yhdistelmiä. Mitään tämän sisältörikkaampaa minulla ei ole ollut aikaa tehdä, mutta onneksi Kultsi on niin kaunis, ja sopii lähes jokaisen värin kanssa yksiin, että tästä samasta aiheesta jaksaa varmasti toisenkin postauksen lyhyen ajan sisään katsoa ja tehdä.

Ja lupaan, ettei näitä Kultsi-postauksia nähdä ihan vähään aikaan! :D (Ellei joku sitten lähetä minulle puhtaita kiekkoja.)

Edellisen postauksen kommenteissa esitettiin toivetta nähdä Kultsi yhdessä Essien School of Hard Rocksin kanssa, ja tässä se komeilee vasemmalla. Keskellä on sitten se kaiken pahan alku ja juuri, OPI No Spain No Gain. Olin sen verran typerä, etten tajunnut tätä viimeksi esitellä, vaikka nimenomaan tämä yhdistelmä sai minut alunperin pohtimaan että minkäköhän kaiken kanssa tuo Kultsi oikeastaan voisikaan toimia. On kyllä ihan nappiyhdistelmä, Kultsi sopivasti imeytyy tuonne pohjavärin sekaan, mutta samalla näkyy myös erittäin selvästi. Oikealla sitten OPI Sparrow Me the Drama, joka ei oikeastaan toiminut kovin hyvin. Kultsin hippulat näyttävät tuollaisilta vähän omituisilta roskilta ja pieniltä kuplilta läheltä katsottuna, kauempaa lopputulos toki näyttää kauniin säihkyvältä.

Viime testissä jäi puuttumaan sopivien violettien ja vihreiden testaus, tässä kakkososiossa niitä siis nähdään eritätinkin runsaasti. Vasemmalla on Crabtree & Evelynin Wisteria, joka on oman kokoelmani suosikkivioletti. Pohjavärissä on itsessään hopeista shimmeriä, jolloin se ei ole ihan ideaalisin paritettava kultaisen topperin kanssa, mutta minkäs teet kun ei vastaavaa cremeä löydy. (Olen muuten etsinyt sellaista pitkään, jos jollain on antaa vinkkejä niin otan erittäin mielelläni niitä vastaan!) Olen kyllä yllättynyt siitä, miten vähän hopeinen pohja riitelee Kultsin kanssa, tuohan on oikeinkin kaunis yhdistelmä.

Keskellä on China Glaze Exotic Encounters ja niin kuin vähän aavistelinkin, Kultsi toimii myös vihreän kanssa mainiosti. Ehkä vähän jouluinen yhdistelmä, mutta eihän tässä olekaan enää kuin kolme kuukautta jouluun. Oikealla myös yksi suurista suosikeistani, OPI Parlez-vous OPI? Myös hillityn kaunis pari Kultsille, kultapartikkelit säihkyvät mielettömästi auringossa, mutta eivät peitä uskomattoman upeaa pohjaväriä alleen. Minun kirjoissani tämä yhdistelmä yltää lähes Spainin tasolle.

Yritin saada lähes kaikkien väriperheiden sävyjä kokeiltua näissä testeissä, joten viimeisenä mukaan pääsi valkoinen, harmaa ja nude. Valkoinen on kyllä aika epäonnistunut yhdistelmä, kimallus ei näy mihinkään ja pohjasta tulee ruman raidallinen. Ei jatkoon. Harmaa Sothys Gris Lumière taas on paljon onnistuneempi. Ei ehkä niitä onnistuneimpia yhdistelmiä, lämmin, kirkas kultainen ja tumma, viileä harmaa, mutta ei myöskään mitenkään turhan riitelevä.

Seuraavaksi sitten vielä yksi violetti, juuri se keltakultaisen vastaväri, Kure Bazaar Catwalk. Catwalk on itsessäänkin hurjan kiiltävä, ja Kultsi lisää tuota kiiltoa vielä noin potenssiin tuhat. Ja sävyt tosiaan ovat kuin luodut toisilleen. Vähän niin kuin rakkautta ja silleen. Viimeisenä sitten nude Essie Masterplan. Ellen paremmin tietäisi, väittäisin että kiekolla ja tikulla on eri lakat, niin kovasti Kultsi muuttaa Masterplanin sävyä. Muutenhan se ei juuri tuolta seasta erotu. Harmi näin, ehkä minäkin olisin enemmän alkanut pitää nudeista :D

Lumeneherkkuja

Taas tiedossa vähän kesän alennusmyynneistä haalittujen Lumene-meikkien hehkutusta. Ostin siis kaksi huulipunaa, joiden kotona totesin olevan melko samanlaisia. En itse asiassa oikein vieläkään täysin erota näitä toisistaan, varsinkaan kuvista. Hitusen kirkkaampi 05 Vadelmia on kuitenkin muodostunut kestosuosikiksi. Etenkin väsyneinä harmaina aamuina, sillä on aivan mieletön piristävä vaikutus! 03 Kukkiva maa on sitten ehkä aavistuksen juhlavampi, tätä minulla oli esimerkiksi ristiäisissä.

Ensimmäisenä kuvissa 05 Vadelmia. Näissä kuvissa alla on melko neutraali huultenrajauskynä, mutta erityisen mahtavaksi yhdistelmäksi olen todennut kirkkaanpunaisen huultenrajauksen koko huulilla tämän punan alla - vau!

Nämä punat ovat hintaansa, varsinkin siihen -70 % alehintaan, suhteutettuna aivan mielettömän laadukkaita. Totta kai näissä negatiivisiakin puolia on, mutta annan ne mielelläni anteeksi, eiväthän nämä nyt todellakaan mitään selektiivistä kosmetiikkaa ole. Kesto ja pigmentti on uskomaton, Ei tarvitse jonkun leivän syömisen jälkeen edes lisätä punaa, se ei siitä mene miksikään. Lounaan jälkeen olen lisännyt punaa hieman ns. purupinnoille, muuten se pysyy moitteettomana koko päivän.

Pahin negatiivinen puoli liittyy itse asiassa samaan pigmenttiin ja kestoon. Nämä nimittäin tahraavat aika herkästi. Jos jotain leivänmuruja pyyhkäiset suupielestä niin siinähän sitä punaa sitten on sormessasi, ja siinä se myös pysyy :D Hampaisiin tämä ei ihme kyllä tartu.

Seuraavaksi sitten 03 Kukkiva maa. Minusta hieman hämmentävä nimi tällaiselle syksyisen murretulle punalle, mutta Lumenen nimeämispolitiikasta voidaan varmasti muutenkin olla montaa mieltä...

Lopputulos näissä on ihastuttavan himmeän mattainen, en itse pidä hirveän kiiltävistä punista. Koostumus ei ole sieltä kuivimmasta päästä, mutta ei myöskään erityisen kosteuttava. Huulissa valmiiksi olevat kuivat kohdat jäävät kyllä esille, mutta huulet eivät kuivu punan käytön seurauksena lisää. Aika mainio juttu siis, halppispunalle.

Loppuun vielä viisaita sanoja Tommy Tabermannilta.

Lisää vinyylejä

Minulla on paha tapa innostua uusista asioista niin, etten niistä ihan hetkeen pääsekään eroon. Tai onko se sitten paha tapa, en tiedä, mutta tällaisissä kosmeettisissa asioissa tuo ehkä tiettyä yksitoikkoisuutta blogiin. Tällä kertaa vuorossa on, tietysti, vinyylejä. Olen ehtinyt tehdä niillä jo kahdet lakkaukset viimeisimmän postauksen jälkeen. Ne ovat vain niin käteviä! Kaduttaa jo nyt että ostin vain sellaisia normaalin kokoisia arkkeja, nehän loppuvat kohta! Pitää myös saada erilaisia kuvioita hamstrattua, koska rakastan erilaisia geometrisiä lakkauksia.

Ja teen nyt myös niin, että esittelen nuo molemmat lakkaukset tässä yhdellä kertaa. Toista pidin työpaikan eräänlaisissa illanistujaisissa, jotka minun osaltani sisälsivät muun muassa eukonkantoa, kännykänheittoa ja Saimaaseen pulahtelua. Lakkaukset ehtivät siis sen verran rapistua, että ainoastaan peukalot olivat joten kuten esittelykelpoiset. Yhden kuvan postaus olisi mielestäni vähän orpo, joten hän saa tunkeutua tähän nyt vierailevaksi tähdeksi.

Ensinnä kuitenkin esittelyyn tälläkin hetkellä kynsillä oleva lakkaus. Melkoinen saavutus tämäkin, esitellä jotain blogissa reaaliajassa :D Yleensä ehdin jo poistaakin lakkaukset ennen kuin käsittelen kuvat, ja joskus sitä saa katua. 

Järjestin viikonloppuna tikkuviuhkani uusiksi (koska olen ilmeisesti omituinen ja nautin suuresti siitä hommasta) ja törmäsin siinä samalla Zoyan i-ha-naan tummansiniseen tekstuurilakkaan, Sunshineen. Aivan mielettömän upea lakka, on jäänyt hävettävän vähälle käytölle. Tai no, varpaan kynsissä tämä on kyllä useasti ollut, mutta ei varpaita tule tuijoteltua niin usein kuin sormia, eli kauneus jää ihan piiloon. Olen saanut tämän lakan NailCityltä viime vuotisessa miitissä. Korruptiokassien järjestelijät olivat ajatelleet minun pitävän tästä sävystä, ja voi että, olivat kyllä oikeassa ♥

Sunshinen kaveriksi pääsi kokoelmani kaunein turkoosi, Essie Where's My Chauffeur? Tuota tulee käytettyä harmillisen vähän, koska minulla on kovin vähän sille täydellisesti sopivia kavereita. Tämä Sunshine on kyllä sen suhteen ihan napakymppi, melkein voisi kuvitella että ovat luodut toisilleen.

Olen myös katsellut OPIn uuden syyskokoelman turkoosia, My Dogsled Is a Hybridiä sillä silmällä, Pelkään sen vain olevan kovasti samanlainen kuin tämä Chauffeur. Ihan täysin samanlaisiahan nämä eivät varmasti ole, ainakaan kukaan ei ole tehnyt vertailua, mutta minä en halua myöskään niitä lähes samanlaisia (ainakaan useimmista sävyistä, ei nyt oteta tässä kohaa esiin niitä murrettuja liilojani)  kokoelmaani, haluan pitää sen kompaktina.

Pidän ihan hirmuisesti tästä yhdistelmä, niin sofistikoitunut ja yksinkertainen, oh. Pitäisi tehdä useammin tällaisia.

Toisessa lakkauksessa on pohjalla Essien Master Plan ja väriä tuomassa OPI Lincoln Park After Dark Suede. Menin jopa tekemään niin hassusti, että laitoin sueden päälle päällyslakkaa, varmaan ensimmäinen kerta kun näin pääsi käymään. Sopii kyllä mielettömän hyvin Lincolnin päälle, jumantsuikka mikä kimallus siitä syntyikään!

Ehkä sitten jo ensi kerralla jotain muuta kuin vinyylejä. Tai ehkä ei :D

Kynsivinyylit - vihdoinkin minun!

Ääh! Ensimmäistä kertaa kävi niin, ettei postaus tullut ulos silloin kun piti. Argh. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu paremmin.

Kauan siinä meni, mutta minä olen kuulkaa vihdoin ja viimein ostanut kynsivinyylejä. Teippien käyttö ei ole minusta koskaan ollut erityisen hankalaa, ainoastaan kauhean aikaavievää. Tykkään kauhesti erilaisista teippilakkauksista, mutta niiden tekeminen vaatii sitten kauheasti ylimääräistä aikaa, joten ei kovin usein tule tehtyä. Toivottavasti nyt näiden vinyyleiden kanssa tulisi petrattua sen suhteen. Ja sekin on toki kiva, että näitä on olemassa erimuotoisia, ei tarvitse vaikka siksakkia lähteä leikkelemään teipistä. Nostaa heti mahdollisten lakkausten määrää potenssiin tuhat.

Päävärinä on jälleen yksi uusi tulokas, Essien Sunday Funday. Ennen vähän vierastin tällaisia sävyjä, eivätkä monet niistä tunnu edes sopivan minulle, mutta tämä on onneksi tarpeeksi neutraali, sävy on mielestäni tosi kiva. Mutta. Kolmekin kerrosta jätti superärsyttävästi kynsien vapaan kasvun rajan näkyviin. Vihaan vihaan vihaan tätä ilmiötä. Tämän vuoksi minusta on tullut elitistinen salonkilakkasnobi, ettei minun tarvitsisi enää katsella tällaisia kynsiä. Voi Essie minkä teit. En tiedä pitäisikö tästä nyt hankkiutua eroon, vai antaa anteeksi kivan värin vuoksi.

Aksenttikynnessä pohjalla on Essien Blanc ja vähän jotain mielenkiintoa tuomassa Zoyan Chyna. Zoya se kyllä osasi näiden tekstuurilakkojen tekemisen, en henkilökohtaisesti ymmärrä miksi ne ovat nyt alkaneet tekemään niitä magical pixieitä tai mitä ovatkaan. Minusta nämä vanhat ovat paljon kauniimpia.

Nämä vinyylit ovat niitä alkuperäisiä? teismomin vinyyleitä. Ostin myös Etsystä muutaman arkin, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Vinyylien kanssa oli muuten mahtavaa taaplata, mutta minusta ne olivat liian lyhyitä. Omat kynteni eivät tällä hetkellä edes ole erityisen pitkät, ja silti vinyyleistä meni vain pienet ruikulat kynsien yli. Varsinkin vasemmalla kädellä oli hieman vaikeuksia saada vinyylit pois ilman että sohi pinseteillä vastavalmistuneita lakkauksia. Mutta näitä on kyllä toisaalta myös aika helppo laittaa muutama peräkkäin, jos oma kynsien pituus sitä vaatii. 

Lyhykäisyydessään siis tykkäsin muuten, paitsi liian lyhyet vinyylit (ja kammottavat vapaan kasvun rajat). En kyllä vieläkään vinyyleiden tarjoamasta nopeudesta huolimatta koristellut kuin kaksi kynttä, koska laiskuus iski :D Ehkäpä viikonloppuna, kun on enemmän tylsiä hetkiä, voisi tehdä jonkun huippumonimutkaiset kynnet, johon pääsen kuluttamaan kertaistumalla puolet ostamistani vinyyleistä... S

Ankkakorvikset

Minulla on omituinen fiksaatio ankkoihin. Isona, sitten kun muutan maalle, aion hankkia oman pienen ankkaparven ja niille lammikon pihalle. Kasvatan ne ihan pienistä tipuista asti, niin että ne seuraavat minua kaikkialle.

Sitä ennen on kuitenkin keskityttävä epäelollisiin ankkoihin. Jostain syystä en ole koskaan alkanut keräämään kylpyankkoja (vaikka useimmat niistä ovat hurjan söpöjä!) mutta kaikenlaista muuta ankkakrääsää minulta kyllä löytyy. Ensimmäinen lahja, jonka Ukoltani olen saanut, on leluankka. Olimme tuolloin tunteneet vasta ihan hetken aikaa, emme vielä edes seurustelleet, enkä muistaakseni ollut edes kertonut tästä ankkafiiliastani hänelle, mutta niin vaan hän minulle ankan toi. Tuon ankan nimi on Dino.

Pienenä minulla oli leluhevonen, jolle halusin antaa nimeksi Iso Musta Ankka. Äidin mielestä hevoselle ei voi antaa nimeksi Ankkaa, joten siitä tuli sitten Iso Musta Ori. Traumat olivat kuitenkin niin suuret, että tuo ankka piti päästä nimeämään Dinoksi :D

Muutama viikko sitten olin Ukkoni kotikonnuilla markkinoilla. Oli juuri alkanut sataa ja tuulla vähän rankemmin, joten useimmat kojut pistivät tuotteitaan joten kuten piiloon. Haukankatseeni onnistui silti bongaamaan yhdestä pöydästä jotain äärimmäisen söpöä - ankkakorvakorut! Taisin ihan oikeasti vingahtaa ääneen. Ja vähän pomppia tasajalkaa. Menin jopa kertomaan Ukolle että tuolla myydään ankkakorviksia, olin niin innoissani. Ja mitä tuo ihana mies tekikään, osti ne minulle ♥

Harjoittelin tulevaa rooliani ankkaemona ja vein uudet pienokaiseni kävelylle ihastelemaan pihjalanmarjoja.

Korvikset on tehnyt turkulainen Matami, joka myyntipöydän sisällöstä päätellen jakaa rakkauteni ankkoihin. Matamin tuotteita myydään paitsi hänen omalla pajallaan, myös muualla ympäri Suomea, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Tarjolla on myös muita hahmoja kuin pelkkiä ankkoja ;) Korut taitavat olla lähinnä sivubisnestä, yritys keskittyy pääasiassa keramiikkaan.

Iih! ♥