Unisten aamujen pelastus

Moi!

Tämä vuosi on kyllä alkanut superlaiskasti. En ole saanut oikeastaan yhtään mitään aikaiseksi. Elänyt vain jossain koomassa :D Noh, ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu jossain vaiheessa.

En tykkää yleensä lähteä ihmisten ilmoille pelkässä ripsivärissä, jotain väriä pitää saada tähän albiinonaamaan. Superväsyneenä ja/tai -kiireisenä ei kuitenkaan kauheasti huvita lähteä lätkimään luomivärejä tarkkoine häivityksineen ja muine nysväämisineen. Sellaisina päivinä pelastus on värikkäät silmänrajauskynät.

Tietysti näitä voisi laittaa ihan vain yhtä väriäkin, mutta minusta on kivempaa käyttää kahta, saa vähän jotain jujua. Tässä versiossa on käytetty saman sävyperheen kyniä, tykkään kyllä myös käyttää eri sävyjäkin. Kaikkien aikojen lempparini on ehdottomasti keltainen ja violetti, myös sininen ja oranssi on mahtava. Vaaleampi sininen tässä on Make Up Storen Sparkling Beach, tummempi Goshin velvet touch eye liner (sama kuin niissä huultenrajauskynissä, nämä ovat mahtavia!) sävyssä pretty petrol.

Koska koomatila on edelleen jatkuva, saavat löpinät tällä kertaa riittää ja lätkäisen vain tähän perään kasan kuvia :D Toivottavasti jo ensi viikolla jaksaisi olla vähän pirteämpi...

Liukuvärjätyt huulet

Moi!

Tänään vuorossa ei-niin-perinteisiä pusuhuulia. Omistan käyttöön nähden aivan liian paljon huultenrajauskyniä, ja vieläpä hyvin samankaltaisia sävyjä. Asiaa voisi verrata vaikka niihin murrettuihin, mutaisen liiloihin kynsilakkoihin, joista en vain saa tarpeekseni. Ihan niin saman sävyisiä nämä huulikynäni eivät sentään ole, mutta niin yhteen sopivia kuitenkin, että päätin tehdä niillä liukuvärjäyksen.

Asiaa tässä makrokuvista tutkiessani tulin tulokseen, että keskimmäisten sävyjen olisi pitänyt olla toisin päin, mutta ei aina voi voittaa. Eikä tämä luonnossa, hivenen kauempaa tarkasteltuna, näyttänyt näin ilmiselvältä. Tumma punainenkin liukui paremmin eikä raja ollut noin töks. Uloimpana näissä on siis Goshin velvet touch lipliner (paras ikinä) sävyssä Simply Red, seuraavana Goshin samainen velvet touch lipliner sävyssä Peach Pearl ja keskellä We Care Iconin smooth wear lipliner sävyssä 4 - perfect rose. Aika täydellinen se onkin, selkeästi eniten käyttöä saanut huultenrajauskynäni.

Tältä he näyttävät kämmenselässä yhdessä ja erikseen. Kuten ylemmästä kuvasta huomaa, ovat nämä tosiassa aika reilustikin eri sävyisiä, mutta sulautuvat peräkkäin laitettuna erittäin hyvin yhteen. Tällaiset jotain pikkujujua -huulet ovat kyllä erittäin kivoja, pitäisi jaksaa useamminkin tehdä. 

Paitsi meikeillä, tänään tuli leikittyä myös Lightroomilla, pakko taas esitellä täälläkin tuotoksiani :D

Kuvapainotteisesti tällä kertaa, mutta kai sekin on joskus suotavaa.

Mitä lukijat tykkäsivät?

Kelmuilua kahdella tapaa

Heippa!

En näköjään oppinut mitään edellisestä simppelin yksinkertaisesta lakkauksesta. Yritin taas jotain tajunnanräjäyttävän erikoista ja monimutkaista, pitäisi jo tietää ettei niistä mitään tule :D Tai ei siinä, voivathan ne ihan kivoja olla, mutta kuka haluaa päivästä toiseen olla ihan kivoissa lakkauksissa? Varsinkin kun pienemmällä vaivalla voi saada aikaan VAU-lakkauksia.

Ehkä ongelma onkin siinä, että päässä on aina ihan mielettömiä visioita. Sitten kun toteutus onkin jotain muuta, niin tulee hirveä pettymys. Pitänee siis itsekin ehkä muuttua simppelin yksinkertaiseksi, ei tule visioitua :D

No, joka tapauksessa. Tällä kertaa tajusin ensimmäisen käden jälkeen, että ei tästä tule mitään, pitää vaihtaa konseptia. En kokenut erilaisia lakkauksia eri käsissä ongelmalliseksi, tiedossa on kuitenkin vain ystävien muutossa auttaminen, eli pilalle ne kynnet menevät joka tapauksessa :D Ja sainpahan todistettua itselleni että kyllä vain, vähemmän oli tälläkin kertaa enemmän.

Tämä minun visioni oli siis teippailun ja kelmuilun yhdistäminen, niin että kelmuilu kulkee kynnen kärjessä ranskiksen omaisesti ja jatkuu yhtenäisenä ohuena linjana aina kynnen juureen asti. Yritin sitä ensin tavallisen teipin kanssa, en saanut sitä kuitenkaan leikattua nätisti, koska olen hävittänyt askartelusakseni jonnekin. Poistin siis ne, ja yritin uudestaan kynsiteipin kanssa. Enää kuitenkaan pelkkä kärki ja reuna eivät riittäneetkään, vaan piti jotain kuvioitakin sillä teipillä taiteilla. Pieleen meni.

TÄMÄ sen sijaan - oh! Ihan tavan kelmuilut koko kynnelle ja parit strassit perään. Minä ainakin tykkään hirmusti enemmän tästä versiosta. Kelmuilu on minusta hurjan kiva tekniikka kynsikoristeluun, jokaisesta kynnestä saa hieman erilaisen mutta kynnet ovat silti yhtenäiset, eikä aikaakaan kulu kuin muutama minuutti. Tavallisista yksivärisistäkin lakoista saa niin jänniä yhdistelmiä tällä tavalla.

Alla on ihana vaaleanpunaista shimmeriä sisältävä hempeä liila, Essie Using My Maiden Name. Vähän kuin duochrome, käytössä olevan valon sävyn mukaan joko kylmä tai lämpimämpi liila. Päällä taas paras kaikista tummemmista perussinisistä, OPI Dating A Royal. Sopivat mielestäni todella hyvin yhteen, mutta kauan näitä väripareja tulikin mallattua :D

Mitä mieltä ovat lukijat, kumpi toteutustapa on parempi?

Blogin taustajoukot

Moi!

Useissa seuraamissani kynsiblogeissa on tapana merkitä jokaiseen postaukseen käytettyjen värilakkojen lisäksi myös alus- ja päällyslakat. Lisäksi monessa blogissa on kirjoitettu erilaisista käsien- ja kynsienhoitorutiineista. Tämä postaus olkoon eräänlainen minun kontribuutioni asiaan :) Käyttämäni tuotteet vaihtelevat jonkin verran, tähän postaukseen olen kelpuuttanut ainoastaan ne tuotteet joita en vaihda vaikka ydinsota uhkaisi. Nämä tuotteet ovat jokainen osaltaan varmistamassa sitä, että minulla ylipäätään on kynnet ja että niitä on kiva lakata. Ilman näitä tuotteita siis tuskin olisi blogiakaan olemassa. Kiitos ja kumarrus siis heille!

Jokainen lakkaus aloitetaan luonnollisesti pohjatuotteilla. OPI Natural Nail Base Coat on yksinkertaisesti maailman paras aluslakka. Levittyy tasaisesti, jättää tahmeahkon pinnan johon värilakat tarttuvat hyvin, ei päästä värjäymiä läpi, pysyy kuin tauti. Tosi riittoisaakin on, olen korkannut tämän kyseisen pullon syyskuussa :) Hätähousu kun olen, lakat kuorrutetaan aina pikakuivattavalla päällyslakalla, siinä hommassa ei ole Sally Hansenin Insta-drin voittanutta. Jostain syystä tätä ei enää myydä suomalaisissa kaupoissa, ja internetin ihmemaastakin tätä joutuu välillä vähän metsästämään, ja se on kuulkaa huutava vääryys se. Olen käyttänyt näistä tunnetuimmista pikakuivattajista tämän lisäksi ainoastaan Seche Viteä, ja siihen verrattuna tämän koostumus on paljon miellyttävämpi (ei niin paksu ja tönkkö), sivellin leveämpi, kuivumistahti nopeampi ja pinta sileämpi. Kiilto on hieman maltillisempaa kuin Sechessä, mutta minusta se on ainoastaan positiivista. Sechestä näkee oman naamansakin. Tämä ei myöskään kutista lakkoja eikä kuoriudu laattoina irti, kuten Seche tekee vanhetessaan.

Mavalan Scientifique on tujua kamaa kynnenkovettajamarkkinoilla. Liikakäytöllä tällä saa jopa liian kovat kynnet, jotka napsahtelevat sitten poikki joustamattomuuttaan. Niimpä olen katsonut parhaaksi käyttää tätä vain muutaman kerran kuussa, sellaisen 1-3 kertaa. Nfu Oh Cuticle Removeria käytän noin kerran viikkoon poistamaan liikoja kynsinauhoja. Tässä on tuote jota minä henkilökohtaisesti ainakin todella tarvitsen, jos kerrankin tämän käyttö venyy hieman liian pitkälle, kynsinauhani alkavat rehottaa jokaiseen ilmansuuntaan kovin epäesteettisesti. 

Päivittäisiin rutiineihin lukeutuu luonnollisesti myös käsien rasvaus ja kynsinauhojen öljyäminen (laitan öljyä yötä vasten myös vapaan kasvun alle, jotta se imeytyisi myös itse kynteen ja pitäisi sen joustavana) mutta näissä kategorioissa tuotteet vaihtelevat mittavaan tahtiin.

Kynsilakkojen poistamiseen käytän näitä ihanuuksia, Dependin vihreää kynsilakanpoistoainetta ja Rainbow'n vanutyynyjä, luomuna tietty. Puuvillan tuotanto on hirvittävän kuormittavaa ympäristölle, joten maksan mielelläni muutaman sentin lisää luomuvanutyynyistä, oli se sitten kuinka merkityksetöntä hyvänsä. Lisäksi nämä on tosi helppo jakaa paksuussuunnassa puoliksi, ja puolittaakin ilman nöyhtää. Minä en vain yksinkertaisesti voi käyttää yhtä kokonaista vanulappua silmämeikinpoistoon, tuntuisi hirvittävältä tuhlaukselta :D </valistus> </ituhippeys> </viher-vasemmistolaisuus>

Dependin poistoaineen olen aikoinaan ostanut ensimmäistä kertaa siksi että se on biohajoavaa (eli eipä siitä ituhippeydestä sittenkään päästy vielä...) mutta sen jälkeen se on päätynyt jo vuosien ajan uudestaan käyttöön siksi, että on yksinkertaisesti parasta. Tässä ei ole asetonia, joten se on hellävarainen eikä poistoainetta tarvitse ottaa lisää kesken puhdistuksen, koska tehoaine ei haihdu kesken kaiken. Eipä sillä että tämän kanssa poisto-operaatio edes mitenkään kestäisi, toimii niin tehokkaasti. Yksi pieni liraus riittää helposti poistamaan lakat kaikilta kynsiltä. Tuo pullo on 250 milliä ja se kestää minulla aina reilusti yli puoli vuotta. Mahtiainetta.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä:

Rakas kynsienlaittoalustani, Aku Ankka -mainos :D Tämä on kestänyt menossa mukana jo tasan vuoden! Tämä ehti tulla uuteen asuntoomme ennen kuin ehdin laittamaan mainoskiellon oveen, mutta onpa sillä onneksi sitten ollut käyttöäkin :D

Simppelin yksinkertaista

Heippa!

Uusi vuosi taas kerran edessä. Minulla on ihan huikeasti kaikkia ideoita blogin suhteen, toivottavasti tästä siis tulee ainakin blogin puolesta mahtava vuosi :) Toivottavasti toki muutenkin, kukapa sitä ehdoin tahdoin tahtoisi tylsiä vuosia viettää.

Niin huikea kuin tästä blogivuodesta onkin tulossa, sen voi toki aloittaa hieman vaatimattomammin. Onpahan sitten räväkämpi jatko. Pohjalla tässä lakkauksessa on yksi viime vuoden parhaista ostoksista, Kure Bazaarin Catwalkin. Minulla on näitä Kureja kolme ja haluaisin kovasti lisääkin. Upeita sävyjä näissä, mutta hinta on melkoisen huokea. Näitä ei edes saa ulkomailta halvemmalla, ihan yhtä kalliita sielläkin. Ehkä siis sitten kun voitan lotossa. Päällä ärsyttäviä tikkusuoria niittejä, jotka eivät voi tippaakaan kaareutua kynnen mukana. Jäivät siis tosi tökerösti töröttämään kynneltä, asia jonka vuoksi tämä lakkaus ei ollut kovin pitkäikäinen. Ensimmäinen niitti lensi kaaressa irti muutaman tunnin kuluttua lakkauksesta. Kiva kiitti moi :D

Niin upeita kuin tämän tyyppiset lakat ovatkin, näiden kuvaaminen on ehkä kamalinta ikinä. Puolissa kuvissa näyttävät pelkästään mustilta ja puolissa mustilta valkoisilla rannuilla. Muutamaan kuvaan sain onneksi jotain violettia hehkuakin mukaan. Olisi varmasti ollut kovasti kauniimpi luonnonvalossa kuvattuna, mutta aina ei voi voittaa.

Tällaisin löpinöin ja lakkauksin käynnistyi Couleurs-blogin vuosi. Runosuoni ei tänään oikein kuki, huomenna siis parempi yritys sekä tekstin, kuvien että lakkauksien suhteen :) Ihanaa vuotta kaikille!