Kaavoihin kangistunut tekstuuri

Moi!

Minulle on tapahtunut kauheita. Olin aivan viattomasti viikkaamassa pyykkejä, kun tapahtui se, jota jokainen kynsiharrastaja pelkää kaikkein eniten. Se, jonka jokainen kynsiharrastaja tuntee puistatuksina selkänahassaan, josta jokainen kynsiharrastaja näkee painajaisia. Vasemman nimettömän kynnessäni oli pieni repeämä, joka jäi sitten niin pahasti kiinni yhteen vaatekappaleeseen. Kyllä vain, koko kynsi repeytyi reilusti kynsipedin puolelta ja veri lensi. Tähän väliin haluaisin sanoa että AU AU AU AU. Ja tuo pieni repeämä sai alkunsa pestessäni hiuksia, pitääkö tämä nyt ottaa niin että minulla on vahvat hiukset vai heikot kynnet?

Halusin tehdä kynsille jotain supersimppeliä, koska ajatuskin jostain piipertämisestä tuon kipeän sormen kanssa puistatti. En tiedä missä mielenhäiriössä koin teippaamisen supersimppeliksi, mutta niin vain ryhdyin siihen puuhaan :D Teippasin sentään vain kaksi sormea, ja pakko sanoa että onneksi, lopputulos on paljon kivemman näköinen näin. Tuollaisella kuvioinnilla meno olisi saattannut olla hieman liian levotonta kaikilla kynsillä.

Olen todellakin niin urautunut, että tekstuurilakat ja teippaaminen kulkevat minun mielessäni aina käsi kädessä. Varsinkin jos mietin että haluaisin hiekkalakkaa, mitenköhän niitä voisi koristella. Pitää ehkä joskus rohkaistua siihen leimaamiseen hiekan päälle.

Kuten leimaamisessakin, perisyntini myös teippailussa on se, etten vain millään osaa kohdistaa, en vaikka kirveellä uhattaisiin. Onneksi alan pikkuhiljaa tajuamaan sen, enkä enää yritä mitään symmetrisiä ruudukoita tai vastaavaa. Tällaiset abstraktit viivat siellä täällä sen sijaan onnistuvat, ja vaikka itse sanonkin, näistä tuli mielestäni aivan hurjan kivat. Todelliset tuijottelukynnet, vielä kun mukana on tuo mie-le-tön Carter. Lääh.

Zoyan Carter. Se on vain niin kaunis etten pysty edes puhumaan. Itku tulee.

Keltainen on Dependiä, sävy 362. Oikein mukava tapaus hänkin keltaiseksi, tuollainen aavistuksen pastellinomainen, hurjan kaunis sävy. Sopii todella hyvin yhteen Carterin kanssa. Ihana tehdä välillä näitä omasta mielestään huippuonnistuneita lakkauksia, saa hirveästi taas puhtia ja energiaa. Jännä juttu, miten pelkät kynnet voikin saada näin hyvälle mielelle :D