Asialliset kukkakynnet

Moikka!

Kellekään ei liene jäänyt epäselväksi se, että minä pidän aivan hurjan paljon väreistä. Päivittäinen väri-iloittelu ei rajoitu minun kohdallani pelkkiin kynsiin, vaan rakastan myös pukeutua värikkäisiin vaatteisiin. Jotkut voisivat väittää että minun zombi-iholleni eivät kirkkaat värit sovi, mutta minä sanon heille että pyh ja pah. Vieläkin jotkut voisivat väittää että minun iässäni pitäisi teinihömpötykset jättää jo taakse ja alkaa pukeutua niin kuin aikuiset, mutta siihen sanon ainakin että hevonkukkua. Jos lähes yhdeksänkymppinen Aira Samulinkin voi värjätä tukkaa kirkkaanpunaiseksi ja käyttää verkkosukkahousuja minihameiden kanssa, niin kai minäkin saan pukeutua kiireestä kantapäähän kaikkiin sateenkaaren sävyihin. Vaikka en nyt ihan vielä Aira Samulinin ikää lähentelekään :) 

Vaikka en tietenkään ala koskaan todellista luonnettani piilottelemaan, olen katsonut parhaaksi hieman hillitä sitä asiallisuutta vaativissa tilanteissa, kuten työhaastatteluissa. (Itse työpaikalle pukeudun kyllä sitten juuri niin kuin lystää, en ole koskaan ymmärtänyt mentaliteettia että siisti pukeutuminen on synonyymi musta-valko-harmaalle värikoodille. Enkä ole kyllä koskaan saanut mitään muuta kuin positiivista palautetta ulkoisesta habituksestani.) Tämä blogi ei kuitenkaan ole mikään muotiblogi, eikä minun ollutkaan tarkoitus alkaa mistään vaatteista saarnaamaan, vaan ihan vain esitellä kynsiä. En siis varsinaisesti työhaastattelussa käynyt, mutta kuitenkin juttelemassa tulevan esimieheni kanssa diplomityöstäni, joten katsoin parhaaksi edustaa sitä hillitympää Armi Asiallista viininpunaisessa. (Kyllä, mätsäsin vaatteeni kynsiini, hyi minua :D)

Paras Armi Asiallinen -lakka on ehdottomasti ihastuttava Essien Angora Cardi. Tämä tekee kyllä aika hämmentävän värimuutoksen matkalla pullosta kynnelle, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska lopputulos on kuitenkin niin huokauksia aiheuttavan kaunis. Ei sillä, voisin kyllä hyvin omistaa myös sen värisen lakan, kuin Angora Cardi on pullossaan.

Koska yksivärisillä kynsillä on kovin vaikeaa olla, yhdistin mukaan valkoisia siirtokuvia. Ja sitten mentiinkin taas metsään sen yliyrittämisen kanssa... Nämä kynnet on siis tehty ennen noita viikonlopun pohdintojani siitä, että yksinkertaisuus on välillä ihan hyvästä. Ei näistä nyt mitenkään rumat tai yliampuvat kynnet tulleet, mutta olisin kyllä pärjännyt ilmankin tuota irtoglitterpölyä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukavat kynnet, mutta eivät yltäneet siihen 'ooh, mahtavaa, tätä lisää!' -kerhoon. Mutta ei kai kaikkien lakkauksien tarvitsekaan sinne asti yltää. Joskus on hyvä olla näitä perusjamppa-päiviä välissä, että voi sitten taas saada suurempia riemunkiljahduksia ja onnentunteita aikaan, kun se huippuonnistuminen sattuu kohdalle.

Ja sellainen huippuonnistuminen on muuten tulossa esittelyyn myöhemmin tällä viikolla!